Don Rosa -juttusarjani jatkuu taiteilijan hyvien töiden katsauksella. Johdanto ja kaksi aikaisempaa juttua löytyvät touko- ja huhtikuun postauksista.
61. Ahneen palkka
Aku tajuaa, että Roopen rahasäiliössä lojuu harvinaisia kolikoita, joilla on kysyntää rahamarkkinoilla. Hän saa Roopelta luvan valita itse palkkarahansa, mutta mikä lopulta määrää keräilyesineiden arvon?
Tarinahienosti lähes kokonaan rahalaarista käsin. Akun rahakaivos, rahavyörymä ja Roopen pelastusoperaatio ovat visuaalista herkkua. Ne muodostavat tarinalle onnistuneen huipennuksen. Lopetus toimii myös hienosti.
Tarinahienosti lähes kokonaan rahalaarista käsin. Akun rahakaivos, rahavyörymä ja Roopen pelastusoperaatio ovat visuaalista herkkua. Ne muodostavat tarinalle onnistuneen huipennuksen. Lopetus toimii myös hienosti.
Ankanpojan kommentti ei johdu vain Akun jatkuvasta kyvystä toheloida, vaan siitä, että Ahneen palkka on jatko-osa Barksin tarinalle “Harvinaisia rahoja”. Tarinoiden ero on siinä, että nyt Aku ei vaihda latin latia riihikuivaan.
Jutun vastakkainasettelu ei ole täysin toimiva: Miksi Roope antaa Akulle kookoskauppojensa puolitaaloja, jos ne ovat hänelle niin rakkaita? Miksi Aku ei saisi myydä harvinaista dollaria satasella? Kumma kun Roope antaa toisen näytöksen tapahtua, vaikka viime kerralla hän jäi pahasti tappiolle. Lapsena ihmettelin, onko juonessa jotain, mitä en tajua, kun Aku ei rikastu. Tarinan sanoma “todellinen arvo on aina henkilökohtainen” ei vain tarkoita sitä, että keräilyharvinaisuuksien myyminen kovaan hintaan olisi välttämättä ahneutta tai typeryyttä.
Vanhimmat löydetyt kolikot ovat ajoitettu yli 2500 vuoden päähän, kuningas Kroisoksen Lyydian valtakuntaan, kuten Rosan jakson "Kroisoksen aarre" lukeneet voivat arvata.
Oheinen kolikko on maailman arvokkain, ensimmäinen Amerikassa lyöty dollaria vuodelta 1794. Tätä kolikkoa ei kannattaisi laittaa pajatsoon, sillä huutokauppakeisari myi sen niin suurella summalla, että en osaa edes kirjoittaa sitä tähän. Mummonmarkkojen arvotavara on kuulemma jo kerätty, mutta sohvatyynyn alla voi silti olla vaikkapa vuoden 1912 L-merkitty 20 markan kolikko, josta voisi netota vuoden ansiot tai ainakin vuoden 1876 50 penninen, joita Venäjän keisari heitteli helsinkiläisille. Siitäkin irtoaisi sievoiset oravannahat. Tällaisten tietojen kaivaminen saa innostumaan keräilyrahoista kuin Aku konsanaan. Samalla alkaa muistella vanhoja hyviä aikoja - ja rahoja, kuten Paavo Nurmen kymppiä tai Sibeliuksen satasta, jonka näkeminen lapsena oli harvinaisuus. En tiedä, näinkö koskaan livenä 500 markan Lönnrot-seteliä tai Chydeniuksen tonnia. Näitkö sinä?
60. Pako kielletystä laaksosta
Etsiessään muskottiteetä Amazon-joen varrelta, Roope, Aku ja pojat joutuvat laaksoon, jossa elää dinosauruksia. Selviävätkö ankat ehjin nahoin pakoon?Kaikki rakastavat dinosauruksia – ainakin 10 vuotiaina. Rakenteellisesti tarina ei ole Rosan onnistuneimpia. Johdanto-osuus vie melkein puolet ruuduista. Tämä johtuu ratkaisusta, jossa Roope ei tiedä dinosauruspuistosta mitään. Pako hirmuliskojen kynsistä ei ole kovinkaan houkutteleva juonikuvio – ei ainakaan tällä tavalla kerrottuna. Tarina hylkää muskottiteen ja esittelee laaksossa kaksi alajuonta: Roope yrittää pyydystää laaksosta dinosauruksen munan eläintarhaansa. Lisäksi Akun ja hadrosauruksen välille muodostuu epätavallinen side. Juonet eivät ole erityisen innostavia. Inhimillinen hirmulisko jättiläisäitinä ei oikein nappaa. Narratiivi on osa King Kong -parodiaa, joka menee helposti lukijalta ohi, kun muistelee, että jättiläisapina örisi valkokankaalle jo 1933. Rosa vie juonet kuitenkin ihan tyylillä loppuun.
Rihkamakauppias Roope ja kostonhimoiset tappurapääintiaanit ovat vähän kyseenalaista kuvastoa. Jaksossa on kuitenkin aika paljon hauskuutta, kuten pelastusoperaatio kapen solan läpi, Akun “Olisitpa täällä kanssani Hansu”, tarkka silmä sekä Roopen “En varmasti jaa!”. Lopetus on kelvollinen.
Evoluutioteoria sekä dinosaurusten ja sukupuuton käsitteet alkoivat saada kannatusta vasta 1800-luvulla Darwinin, Mary Anningin ja Richard Owenin myötä. Sitä ennen hirmuliskoja kutsuttiin toisilla nimillä, joista tunnetuin lienee lohikäärme. Tällä hetkellä suosituin sukupuutto-teoria lienee 1980-luvulla vakiintunut ajatus, jonka mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten valtaisan asteroidin törmätessä maahan.
Tulivuoriteoria ja monet muut on syrjäytetty ykköspaikalta ja siksi eivät nouse usein esille. Yhden teorian mukaan dinosaurukset kuolivat huomattavasti aikaisemmin valtavan tulvan seurauksena. Tämä näkemys liittyy raamatulliseen maailmankuvaan, missä Jumalan luoma maa ei ole miljoonia vuosia vanha. Teorian mukaan Nooan arkki oli todellinen ja sillä matkusti myös dinosauruksia. Hirmuliskot kuolivat sitten myöhemmin sukupuuttoon.
Uskonnollisuuteen, tieteellisyyteen ja ylipäätään ihmisajatteluun liittyy usein tarve pitää kiinni vallitsevasta teoriasta - jopa silloin, kun todisteet puhuvat sen puolesta. Kriittisyys ja avoimuus on hyvä pitää yhtä avoinna kuin Aku Ankka -lehti.
59. Maa hyökkää
Antarktikselta löytynyt outo hilavitkutin nostaa Roope-sedän rahasäiliön avaruuteen. Ankat lähtevät pelastamaan säästölipasta tähtien takaa.Rosan ainut avaruushirviötarina ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Ehkä se johtuu siitä, että juoni on vähän sekoilua. Kenties draaman tehoa kuluttaa se, että juoni tempoo moneen suuntaan. Tarinan pointti on pelastaa Roopen rahalaari, mahdollistaa viimeinen rajaseutu vanhalle mainarille, tarjota näyttämö lajien väliselle kohtaamiselle sekä paeta takaisin maahan kosmisen hallituksen kynsistä.
Tai ehkä Rosan tarinoille poikkeuksellinen näkökulman vaihto ankoista avaruushemmoihin ei toimi. Ymmärrän, että kyseessä on käänteinen parodia, mutta jotenkin juoni lässähtää näihin kyklooppikurnuttajiin.
Toisaalta hienoa, ettei tarina jarruttele turhia. Seikkailun alkukolmannes on jännittävä. Mukana on paljon hauskuutta, kuten maailman vanhin auto, vanha vuohi, säähavaintopallo sekä reitille osuva kuu. Kanafarmarina nostan myös hattua siipikarjan vahvasta edustuksesta tarinassa.
Tyttäreni nauraa aina kohtaukselle, jossa avaruusolentopoika luulee kanaa vihollisten johtajaksi.
Avaruusolioiden historia on kiehtova kysymys, olipa pienet vihreät miehet olemassa tai ei. Ajatus maan ulkopuolisesta elämästä haudottiin jo antiikissa, mutta lentävät munakkaat täyttivät mielikuvituksemme valurautapannun vasta heliosentrisen maailmankuvan, H.G. Welssin Maailmojen sota -romaanin sekä Roswell-tapauksen jälkeen. Yhdysvaltojen armeija löysi Roswell-kaupungista säähavaintopallon, joka olikin ehkä lentävä lautanen. Ilmeisesti Rosa viittaa tapaukseen omassa säähavaintopallo -vitsissään. Lentävä lautanen keksittiin vuonna 1947. Sitä ennen ufot lensivät esimerkiksi ilmalaivoilla. Ufo-tapaukset ja salaliittoteoriat heiluttelevat taskulamppuja yhdessä. Mitä tahansa mitä sanot, voikin olla valtion sepittämää valetta.
Usko ufoihin elää vahvana kansan syvissä riveissä. Ufo-uskovaisista mainittakoon esimerkiksi ruotsalainen mystikko Emanuel Swedenborg, joka matkusti transsissa Mars-planeetalla tutkimaan paikallisten asukkaiden sosiaalisia suhteita sekä sveitsiläinen kirjailija Erich von Däniken, jonka mukaan avaruusolennot ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan halki vuosituhansien. Aukkojen jumala -argumentin mukaan jumalan täytyy olla olemassa, sillä elämässä on asioita, joita emme ymmärrä. Samalla logiikalla voi perustella myös ufoja. Jos emme tiedä, miten pydarmitit rakennettiin, siitä seuraa se, että ufot varmasti faksasivat piirrustukset faaraoille.
Tämän jakson äärellä tekee mieli luetella Rosan sarjakuvien vitsilajien pääryhmät: on sanaleikkejä, lyhennevitsejä, visuaalista ilottelua, eläinhupailuja sekä hahmojen luonteepiirteisiin perustuvia heittoja. Minusta on ihmeellistä, että hiekkakivi-sanaleikki toimii myös suomeksi. Purkka ja nenä ovat vekkuleita juonenkäänteitä. Juoni ei tosin olekaan paljon muuta kuin toistuva sarja vitsejä.
Dramatiikan kannalta ei ole juurikaan väliä, löytääkö mijardööriankka vuoreltaan arvokiviä vai ei. Tutkimusmatkan motiivi on se, ettei Roope ole koskaan ostanut mitään tuottamatonta. Vuoren täytyy osoittautua arvokkaaksi, sillä epäonnistuminen ei käy lopetukseksi. Kultasuonen löytyminen olisi taas vähän tylsä ratkaisu. Rosa keksii toisen vaihtoehdon, mutta se ei ole paljon parempi. Siten loppuvitsi ei ole parhaimmasta päästä.
Tässä jaksossa etsitään aarteita, vaikka saaliina on vain kotkan muna ja purkka. Aika moni suomalainen etsii muinaisia käsitöitä metallinpaljastimella tai merimagneetilla. Barksin tarinoissa ankat ja hanhet löytävät toisinaan nyrkin kokoisia ja suurempia timantteja. Maailman suurin timantti Cullinan löytyi siirtomaa-ajan Afrikasta. Se leikattiin mm. Englannin kruununjalokiviksi. Jalometalleja ei tarvitse etsiä toisilta mantereilta tai kolonalistisista lautapeleistä, sillä rubiineja, topaaseja, ametisteja, safiireja ja smaragdeja voi löytää Suomestakin. Ei ehkä Afrikan tähteä, mutta Askolan ametistin kuitenkin.
Rosalla on monta aarrejahtitarinaa, joista tämä 14-sivuinen on toiseksi lyhin. Jakso toimii mainiosti kertojan ja kekseliään aika-teemansa varassa. Tarina huipentuu hienosti saaren löytämiseen ja kilpajuoksuun liittyvään koukkuun. Päätösruudut ansaitsee myös aplodit.
Roopen tietoisuus tarinan kertojasta ja ruudun ulkopuolisesta elämästä on metatason kerrontaa, mitä tulee aika usein vastaan Rosan tarinoissa. Kikka on postmoderni tyylikeino, kuten parodia ja intertekstuaalisuus, joita Rosa hyödyntää usein. Katja Kontturi on tutkinut väitöskirjassaan Don Rosan postmodernismikytkentöjä (linkki blogiin). Jos postmodernismi tuntuu vaikeatajuiselta, avaan oheisessa jutussa ismin alkeita lasten animaatioelokuvien kautta.
http://kontturi.blogspot.com/search?q=don+rosa
http://tuhkakeskiviikko.blogspot.com/2018/05/kuinka-prinsessa-menetti-neitsyytensa.html
Tämä on 6v. poikani suosikki. Tarina onkin tunnelmallinen, visuaalisesti rikas ja herkullisen tahmea. Aikuisten hetkessä riitelyksi muuttuva ystävyys ja poikien kommentti on ratkiriemukas. Lisäksi tarinassa onkaksi legendaarista dialogia: “savupiippu” ja “oranssi”. Akun talon metamorfoosi on iloisen karmiva yllätys.
Halloween on amerikkalaista tuontitavaraa, joka sai nykymuotonsa niihin aikoihin kun Carl Barks piirsi haamuaattotarinansa. Wikipedian mukaan Helsingin sotainvalidien naisjaosto päästi pirun irti vuoden 1950 hipoissaan. Kulttuurit törmäävät marraskuun yössä, sillä kristittyjen pyhäinpäivä, suomalainen sadonkorjuujuhla kekri, muinainen ja uuspakanallinen samhain sekä Coco-elokuvan popularisoima meksikolainen kuolleiden päivä tunkevat samaan kalenteriruutuun. Juhlia yhdistää usko yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään.
Kenelle sinä sytytät kynttiläsi?
Juhla- ja synttäritarinat lankeavat helposti yllätyssynttärikliseisiin tai tylsään alleviivaamiseen. Rosa hoitaa tilauksen kuitenkin ammattitaidolla. Tämä on siitä harvinainen jakso, että Hannu on pääosassa. Hän ei kuitenkaan olisi mitään ilman Akua, joka saa jatkuvasti nenilleen. Aku parka. Ilkeä Aku saa tietenkin palkkansa, mutta on myös mukava havaita, että hänelle on liki kohtalon suoma oikeus vihata serkkuaan. Kaikki jutun vitsit eivät ole marketin kirkkaimpia nalleja. Silti tarinassa on muutama ehta killeri, kuten huolestuneet pilotit, kuorrutettu Aku sekä näytöksestä nauttiva Roope.
Entä tarinan logiikka? Jakson sattumukset eivät todista Hannun huonosta onnesta, vaan siitä, että kohtalo tahtoo paljastaa hänen salaisuutensa. Vastoinkäymiset olisivat vastoinkäymisiä, vain jos Hannun painajainen toteutuisi. Eikö Akulle olisi myös pitänyt siunaantua yksi onnekas päivä vuodessa? Lopussa Hannua onnistaa, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut huonoa onnea. Siitä todistaa myös lähetti, joka kertoo Hannun voittaneen arpajaisissa ennen latinkia. Roopekin on vähän pihalla. Hänen mielestään Akun tappio johtuu hänen tunarointitaidoistaan ja itsetuhoisuudestaan, vaikka Aku on selvästi Hannun huono-onninen vastinpari.
Tässä tarinassa käy ilmi, että Hannu Hanhen onni perustuu taikamerkkiin. Tämän kertominen on mahdollista, sillä Barks ei koskaan selittänyt Hannun mäihän alkusyytä. Jaksossa "Onnen kantamoinen" vihjataan, että Hannun ikuinen vappu johtuu ainoasta kolikosta, jonka hän on koskaan ansainnut tekemällä työtä. Monet ihmiset ovat taikauskoisia, vaikka puun koputtaminen, perjantai 13. päivä, jäniksenkäpälä, hevosenkenkä, uuden vuoden tinat ja neliapilat ovat kaiketi pikemminkin harmiton tapa kuin syvä hairahdus.
Onnen ja sattuman antiikinaikainen jumala Fortuna ei liene kovinkaan monen suomalaisen jumala. Usko onneen on silti yleistä. Don Rosa painottaa, ettei Roope Ankan ensikolikko ole onnenlantti. Jaksossa "Lumikenttien kimallus" käy ilmi, ettei Roope usko onneen, vaan kovaan työhön. Ässäarpa voi tuoda pikavoiton, mutta elämän ässät raaputtavan onnensa pintaa syvemmältä.
Tarinat, joissa Aku loistaa jonkun ammatin parissa ennen möhlimistään, ovat tuttua kauraa Carl Barksin sarjakuvista. Tämä on kuitenkin ainoa Rosan jakso, jossa Aku pääsee esittelemään kykyjään. Rosa on keksinyt artesaanille monipuolista työsarkaa, jota on miellyttävä seurata. Melkein sääli, että lopputuloksena on perunapelto. Katastrofi ei tosin tarkkaan ottaen ole vain Akun syytä. Miksi pormestari ylipäätään värväsi Akun juhlien kynnyksellä? Loppuvitsi vetää vähän överiksi, mutta minusta on hauskaa, että kettukin pääsi mukaan.
Tässä jaksossa esiintyy yksi monista Rosan tarinoiden historiallisista vempaimista: pulsaattoripesukone! Pesukone on huikea laite! Taloustieteilijä Ha-Joong Changin mukaan se on jopa internetiä tärkeämpi keksintö. Pesukoneet alkoivat yleistyä 1950 luvulta, jolloin pyykkäreille oli äkkiä enemmän aikaa ruoanlaittoon ja saippuasarjoihin. Pulsaattorimallit toimivat ilman johtovettä. Oheinen kuva on sikäli outo, että Aku pesee vaatteiden sijaan lumpeen lehtiä. Vielä oudompaa on se, että pyykkärinä toimii urosankka. Pyykkääminen on ollut perinteisesti naisten alaa. Tämä jakso laajentaa miesten reviiriä hienosti, sillä nyt Aku viihtyy kukkien parissa, käyttää kudinneuloja kuin naapurin martta ja esiintyy vieläpä kampaajana!
Usko ufoihin elää vahvana kansan syvissä riveissä. Ufo-uskovaisista mainittakoon esimerkiksi ruotsalainen mystikko Emanuel Swedenborg, joka matkusti transsissa Mars-planeetalla tutkimaan paikallisten asukkaiden sosiaalisia suhteita sekä sveitsiläinen kirjailija Erich von Däniken, jonka mukaan avaruusolennot ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan halki vuosituhansien. Aukkojen jumala -argumentin mukaan jumalan täytyy olla olemassa, sillä elämässä on asioita, joita emme ymmärrä. Samalla logiikalla voi perustella myös ufoja. Jos emme tiedä, miten pydarmitit rakennettiin, siitä seuraa se, että ufot varmasti faksasivat piirrustukset faaraoille.
58. Vaarojen vuori
Roope-setä tahtoo tutkia vuoren, jonka on saanut kaupanpäällisiksi tekemistään kaupoista. Kiipeily on kuitenkin vaarallista, eikä kaikki kiiltävä ole kultaa.Tämän jakson äärellä tekee mieli luetella Rosan sarjakuvien vitsilajien pääryhmät: on sanaleikkejä, lyhennevitsejä, visuaalista ilottelua, eläinhupailuja sekä hahmojen luonteepiirteisiin perustuvia heittoja. Minusta on ihmeellistä, että hiekkakivi-sanaleikki toimii myös suomeksi. Purkka ja nenä ovat vekkuleita juonenkäänteitä. Juoni ei tosin olekaan paljon muuta kuin toistuva sarja vitsejä.
Dramatiikan kannalta ei ole juurikaan väliä, löytääkö mijardööriankka vuoreltaan arvokiviä vai ei. Tutkimusmatkan motiivi on se, ettei Roope ole koskaan ostanut mitään tuottamatonta. Vuoren täytyy osoittautua arvokkaaksi, sillä epäonnistuminen ei käy lopetukseksi. Kultasuonen löytyminen olisi taas vähän tylsä ratkaisu. Rosa keksii toisen vaihtoehdon, mutta se ei ole paljon parempi. Siten loppuvitsi ei ole parhaimmasta päästä.
Tässä jaksossa etsitään aarteita, vaikka saaliina on vain kotkan muna ja purkka. Aika moni suomalainen etsii muinaisia käsitöitä metallinpaljastimella tai merimagneetilla. Barksin tarinoissa ankat ja hanhet löytävät toisinaan nyrkin kokoisia ja suurempia timantteja. Maailman suurin timantti Cullinan löytyi siirtomaa-ajan Afrikasta. Se leikattiin mm. Englannin kruununjalokiviksi. Jalometalleja ei tarvitse etsiä toisilta mantereilta tai kolonalistisista lautapeleistä, sillä rubiineja, topaaseja, ametisteja, safiireja ja smaragdeja voi löytää Suomestakin. Ei ehkä Afrikan tähteä, mutta Askolan ametistin kuitenkin.
57. Pysähtyneisyyden aika
Karhukopla varastaa Pelle Pelottomalta kellon, jolla voi pysäyttää ajan. Vempaimen avulla rahasäiliön tyhjennys käy leikiten, mutta ankat ryhtyvät vastaiskuun.
Don Rosa tunnetaan juonikuvioista, joissa fysiikan lait rikkoutuvat Pelle Pelottoman keksinnön tai Milla Magian taikuuden voimasta. Tämä jakso on hieno esimerkki oivaltavasta ja mielikuvitusta hivelevästä maailmasta, missä Aku törmää kivettyneeseen perhoseen ja karhukopla juoksee jähmettyneiden ihmisten päiden päällä.
Don Rosa tunnetaan juonikuvioista, joissa fysiikan lait rikkoutuvat Pelle Pelottoman keksinnön tai Milla Magian taikuuden voimasta. Tämä jakso on hieno esimerkki oivaltavasta ja mielikuvitusta hivelevästä maailmasta, missä Aku törmää kivettyneeseen perhoseen ja karhukopla juoksee jähmettyneiden ihmisten päiden päällä.
Logiikka voidaan uhrata kelpo viihteen vuoksi: maailmassa, jossa aika on pysähtynyt, liikkuminen olisi mahdotonta, sillä ilma ja pölyhiukkaset muodostaisivat läpintunkemattoman panssarin. Nurmikkoepisodi on vähän typerä, kuten Rosa itsekin tunnustaa. Juonivirheistä tai oudosta loppuvitsistä voisi marmattaa enemmänkin, mutta antaa olla.
Pello Pelottoman ihmeellisten keksintöjen lista on päätähuimaava: tietoisuuden saavuttava kone, ajan pysäyttävä kello, yleisliuotin, joka läpäisee kaikki maailman aineet paitsi timantit, kappaleiden kutistamislaite, aikakone ja vieläpä elikko-ohjus! Aika on suhteellista, kuten Einstein opetti, joten kovalla nopeudella aika kuluu hitaammin. Valon nopeudella kuljettaessa aika ei liikkuisi ollenkaan. Silloin joutuisi kuitenkin törmäyskurssille, ei perhosen, vaan vetyatomin kanssa. Valon nopeudella pienet hiukkaset tappaisivat ihmisen sekunnin murto-osassa. Ellei Pelle Peloton keksi valopyörälle vahviaakin vahvempaa atomisuojaa.
56. Saari ajan rajalla
Roope ja Kulta-Into Pii saavat tietää, että Tyynellä valtamerellä on kohonnut vulkaaninen saari, joka syöksee sisuksistaan sulaa kultaa. Porhot aloittavat kilpajuoksun saaren valtaamisesta.Rosalla on monta aarrejahtitarinaa, joista tämä 14-sivuinen on toiseksi lyhin. Jakso toimii mainiosti kertojan ja kekseliään aika-teemansa varassa. Tarina huipentuu hienosti saaren löytämiseen ja kilpajuoksuun liittyvään koukkuun. Päätösruudut ansaitsee myös aplodit.
Roopen tietoisuus tarinan kertojasta ja ruudun ulkopuolisesta elämästä on metatason kerrontaa, mitä tulee aika usein vastaan Rosan tarinoissa. Kikka on postmoderni tyylikeino, kuten parodia ja intertekstuaalisuus, joita Rosa hyödyntää usein. Katja Kontturi on tutkinut väitöskirjassaan Don Rosan postmodernismikytkentöjä (linkki blogiin). Jos postmodernismi tuntuu vaikeatajuiselta, avaan oheisessa jutussa ismin alkeita lasten animaatioelokuvien kautta.
http://kontturi.blogspot.com/search?q=don+rosa
http://tuhkakeskiviikko.blogspot.com/2018/05/kuinka-prinsessa-menetti-neitsyytensa.html
55. Suurin kurpitsa
Pojat kannustavat Akua ja Teppo Tulppua yhdistämään voimansa Ankkalinnan kurpitsankaiverruskilpailussa. Kaunis ajatus muuttuu riidaksi ja taisteluksi kasveista.Tämä on 6v. poikani suosikki. Tarina onkin tunnelmallinen, visuaalisesti rikas ja herkullisen tahmea. Aikuisten hetkessä riitelyksi muuttuva ystävyys ja poikien kommentti on ratkiriemukas. Lisäksi tarinassa onkaksi legendaarista dialogia: “savupiippu” ja “oranssi”. Akun talon metamorfoosi on iloisen karmiva yllätys.
Lopetus ei silti ole napakymppi. Tarina saa pienen miinuksen piirrosjäljestä. Lisäksi huomautan, ettei järki pysy mukana lopun juonenkäänteissä: Ensinnäkin Tulpun kurpitsa kasvaa hetkessä tuplakokoon. Sitten naapuri kyhää Akun taloon jättiläisritsan täysin huomaamatta. Tulpun tihutyön motiivi on saada mallikuva kaiverrukselleen. Siksi on kummallista, että hän kertoo pojille halunneensa vain töhriä talon julkisivun. Tulppu saa mallinsa erityistilauksena ja muuttuu mestarikovertajaksi pelkästä innostuksesta.
Halloween on amerikkalaista tuontitavaraa, joka sai nykymuotonsa niihin aikoihin kun Carl Barks piirsi haamuaattotarinansa. Wikipedian mukaan Helsingin sotainvalidien naisjaosto päästi pirun irti vuoden 1950 hipoissaan. Kulttuurit törmäävät marraskuun yössä, sillä kristittyjen pyhäinpäivä, suomalainen sadonkorjuujuhla kekri, muinainen ja uuspakanallinen samhain sekä Coco-elokuvan popularisoima meksikolainen kuolleiden päivä tunkevat samaan kalenteriruutuun. Juhlia yhdistää usko yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään.
Kenelle sinä sytytät kynttiläsi?
54. Kolmoistikliaisen merkki
Hannu Hanhella on salaisuus: kerran vuodessa, syntymäpäivänään, häntä vainoaa huono onni. Onnistuuko Hannu kätkemään salaisuutensa, vai paljastuuko se kaikille?Juhla- ja synttäritarinat lankeavat helposti yllätyssynttärikliseisiin tai tylsään alleviivaamiseen. Rosa hoitaa tilauksen kuitenkin ammattitaidolla. Tämä on siitä harvinainen jakso, että Hannu on pääosassa. Hän ei kuitenkaan olisi mitään ilman Akua, joka saa jatkuvasti nenilleen. Aku parka. Ilkeä Aku saa tietenkin palkkansa, mutta on myös mukava havaita, että hänelle on liki kohtalon suoma oikeus vihata serkkuaan. Kaikki jutun vitsit eivät ole marketin kirkkaimpia nalleja. Silti tarinassa on muutama ehta killeri, kuten huolestuneet pilotit, kuorrutettu Aku sekä näytöksestä nauttiva Roope.
Entä tarinan logiikka? Jakson sattumukset eivät todista Hannun huonosta onnesta, vaan siitä, että kohtalo tahtoo paljastaa hänen salaisuutensa. Vastoinkäymiset olisivat vastoinkäymisiä, vain jos Hannun painajainen toteutuisi. Eikö Akulle olisi myös pitänyt siunaantua yksi onnekas päivä vuodessa? Lopussa Hannua onnistaa, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut huonoa onnea. Siitä todistaa myös lähetti, joka kertoo Hannun voittaneen arpajaisissa ennen latinkia. Roopekin on vähän pihalla. Hänen mielestään Akun tappio johtuu hänen tunarointitaidoistaan ja itsetuhoisuudestaan, vaikka Aku on selvästi Hannun huono-onninen vastinpari.
Tässä tarinassa käy ilmi, että Hannu Hanhen onni perustuu taikamerkkiin. Tämän kertominen on mahdollista, sillä Barks ei koskaan selittänyt Hannun mäihän alkusyytä. Jaksossa "Onnen kantamoinen" vihjataan, että Hannun ikuinen vappu johtuu ainoasta kolikosta, jonka hän on koskaan ansainnut tekemällä työtä. Monet ihmiset ovat taikauskoisia, vaikka puun koputtaminen, perjantai 13. päivä, jäniksenkäpälä, hevosenkenkä, uuden vuoden tinat ja neliapilat ovat kaiketi pikemminkin harmiton tapa kuin syvä hairahdus.
Onnen ja sattuman antiikinaikainen jumala Fortuna ei liene kovinkaan monen suomalaisen jumala. Usko onneen on silti yleistä. Don Rosa painottaa, ettei Roope Ankan ensikolikko ole onnenlantti. Jaksossa "Lumikenttien kimallus" käy ilmi, ettei Roope usko onneen, vaan kovaan työhön. Ässäarpa voi tuoda pikavoiton, mutta elämän ässät raaputtavan onnensa pintaa syvemmältä.
53. Mestaripuutarhuri
Puutarha-expertiksi kehkeytynyt Aku saa tilauksen Ankkalinnan pormestarin tiluksille. Mikä voisi mennä pieleen?
Tarinat, joissa Aku loistaa jonkun ammatin parissa ennen möhlimistään, ovat tuttua kauraa Carl Barksin sarjakuvista. Tämä on kuitenkin ainoa Rosan jakso, jossa Aku pääsee esittelemään kykyjään. Rosa on keksinyt artesaanille monipuolista työsarkaa, jota on miellyttävä seurata. Melkein sääli, että lopputuloksena on perunapelto. Katastrofi ei tosin tarkkaan ottaen ole vain Akun syytä. Miksi pormestari ylipäätään värväsi Akun juhlien kynnyksellä? Loppuvitsi vetää vähän överiksi, mutta minusta on hauskaa, että kettukin pääsi mukaan.
Tässä jaksossa esiintyy yksi monista Rosan tarinoiden historiallisista vempaimista: pulsaattoripesukone! Pesukone on huikea laite! Taloustieteilijä Ha-Joong Changin mukaan se on jopa internetiä tärkeämpi keksintö. Pesukoneet alkoivat yleistyä 1950 luvulta, jolloin pyykkäreille oli äkkiä enemmän aikaa ruoanlaittoon ja saippuasarjoihin. Pulsaattorimallit toimivat ilman johtovettä. Oheinen kuva on sikäli outo, että Aku pesee vaatteiden sijaan lumpeen lehtiä. Vielä oudompaa on se, että pyykkärinä toimii urosankka. Pyykkääminen on ollut perinteisesti naisten alaa. Tämä jakso laajentaa miesten reviiriä hienosti, sillä nyt Aku viihtyy kukkien parissa, käyttää kudinneuloja kuin naapurin martta ja esiintyy vieläpä kampaajana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti