Self-help tarot
Aihetta käsiteltiin Seurakuntalaisessa osana ”tarot-kohua” Pasi Turusen, Santeri Marjokorven ja Juha Vähäsarjan toimesta. He liittivät tarot-kortit ennustamiseen sekä pahoihin henkivaltoihin. Ajattelen, että kirjan tutkailu mahdollistaa syvällisemmän analyysin asiasta jatkona omille tutkimuksilleni uushenkisyydestä, hiljaisuuden joogasta ja sydänrukouksesta.
Järvisen mukaan tarot ei ole ennustamista. Henkivalloilla on korkeintaan symbolinen rooli hänen teoksessaan.
Järvisen kortit ovat psykologisia: symbolien avulla on mahdollista päästä tiedostamattoman alitajunnan lehtoon. Tarot onkin sukua erilaisille terapia- tunne- ja voimakorteille. Tähän liittyy ajatus siitä, että tarot-kortit – eritoten pakan ensimmäinen kortti, Narri – kuvaa ihmisen elämänmatkaa ja kasvua sankarimyyttien tapaan. Toisaalta psykologinen ja henkinen limittyvät. Niinpä tarot on ”syvemmän tietoisuuden saavuttamista”, ”sielun kartta”, ”henkinen opas”, ”rakkauskirje itselle”, ”kutsu antautumiseen” sekä ”ikkuna tuntemattomaan”.
Järvisen kirja vaikuttaa self-help -materiaalilta kliseineen: ”Elämän merkityksen etsiminen tarkoittaa, että annamme elämän löytää meidät. Itsensä löytäminen tarkoittaa, että annamme elämän paljastaa meille, kuka (sic) me todella olemme.” Järvisen kustantamo on erikoistunut elämänhallinta-, noituus- ja seksioppaisiin. Korttien selityksissä toistuvat samat lauserakenteet, tekoälymäiset anglismit sekä kuvaukset kätkettyjen salaisuuksien paljastumisista.
Self-help -menetelmissä, uushenkisyydessä ja muutenkin tapana on itseen kietoutuminen, oman hyvinvoinnin ehostaminen. Tarot on itsessä piehtaroimista. Jeesuksen rakkauden kaksoiskäsky ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ohjaa itsekeskeisyytemme toisten hyvään.
Mystinen tarot
Järviselle tarot on kristillisen spiritualiteetin muoto; apu hengellisessä kasvussa, Jumalan tuntemisessa sekä Jeesuksen seuraamisessa. Kortit voi tulkita kristillisesti: Narri on Kristus, Ylipapitar Neitsyt Maria, Rakastavaiset kuva Kristuksesta ja kirkosta… Lukijaa vastaan tulee Jeesus lunastavana uhrina, kuolleena ja ylösnousseena Kristuksena, jopa tuomarina. Kortit muistuttavat pelastavasta kasteesta, synnistä, Jumalan sanan lampusta, viimeisestä tuomiosta sekä taivaan valtakunnasta. Järvinen liittää tarot-harjoituksiinsa rukouksia ja Raamatun jakeita.
Ikonografisesti esitys jää kuitenkin heikoksi. Tarot-kortit eivät kuvaa Kristusta, Neitsyt Mariaa tai Pyhää Henkeä, vaan yleisluontoisia hahmoja. Esimerkiksi Tähti-kortin Järvinen liittää Betlehemin tähteen sekä Jeesukseen, mutta kortin kuvana on alaston ja mystinen nainen. Myöhemmin hän antaa samalle kortille ei-kristillisen selityksen. Tällöin lukijaa kehotetaan luottamaan itseensä ”täydellisenä juuri sellaisena kuin olet”, kokemaan kauneutta ilman kiirettä, muistamaan kosmoksen ”henkistä ravitsevuutta” sekä tutkimaan sielun tähtikarttoja!
Järviselle kristillinen tarot-tulkinta on yksi tulkinta muiden joukossa. Näin hän relativoi esityksensä.
Järvinen väittää, ettei ”tarot syntynyt kristinuskon ulkopuolella, vaan se oli alun perin syvällä kristillisessä ajatusmaailmassa.” Väite on kyseenalainen. Hän kun sivuuttaa kristinuskon eksklusiivisuuden eli opillisuuden. Järvinen kertoo, kuinka varhaisimmat tarot-kortit syntyivät osana 1400-luvun renessanssin esoteriahuumaa. Esimerkiksi Giovanni Pico della Mirandolan tavoitteena oli yhteensovittaa platonismi, zarathustralaisuus, juutalainen kabbala, hermetismi sekä kristinusko ”muinaiseksi teologiaksi”. Kirkko tuomitsi hänet harhaoppiseksi. Järvisen mainitseman paavi Pius II:n tarot-myönteisyys tuskin vakuuttaa roomalaiskatolisiakaan. Tämä paavi canceloi oman eroottisen kirjansa, kanonisoi vihollisensa helvettiin sekä johti kanssakristittynsä ristiretkelle vapaudut kiirastulesta -kortteja jaellen.
Järvisen kirjassa luterilaisuus loistaa poissaolollaan.
Järvinen todistelee tarotin ja kristinuskon yhteensopivuutta mystiikalla. Yhteys jää löyhäksi, sillä mystiikka ei välttämättä ole kristillistä. Järvinen ei jätä synkretismiään vain riviensä väleihin. Hänen Ylipappi-korttinsa ”muistuttaa, että uskonnot ja perinteet tarjoavat kielen ja rakenteen, joiden avulla voimme ymmärtää mysteereitä; tukipilarin lähestyä Jumalan ja elämän salaisuutta, joka on syvimmiltään käsittämätön.” Järvinen lainaa esimerkiksi Bhagavad Gitaa osana maailmankatsomustaan. Kastivelvollisuuksia, jälleensyntymää ja Krishnan palvontaa opettava teksti innostaa Järvistä filosofoimaan: ”Koko maailma on tavallaan yhden ihmisen sisällä.”
Järvinen viittaa dominikaanimunkki mestari Eckhartiin. Hän on suosiossa myös Mullerilla sekä sydänrukouspioneereilla. Eckhartin päähänpisto on päästä eroon luotuisuudesta. Tavoite on saavuttaa riippumattomuus kaikesta, jopa Jumalasta. Tämä on hänen mielestään uskoa, toivoa ja rakkautta korkeampi hyve. Eckhart kadottaa Luojan ja luodun, subjektin ja objektin välisen rajan. Tällöin jokaisen ihmisen sielu on Jumalan Poika. Järvisen teologian taustalla on Eckhartin ja mystiikan teologian perusmunaus – hinku päästä ilmoitetun ja kolmiyhteisen Jumalan tuolle puolen apofaattiseen tyhjyyteen. Järvisen mukaan Ykseys ”on luomisvoima, jonka vuoksi maailma on olemassa, ja tarot haluaa palauttaa meidät tuohon alkuyhteyteen – pois erillisyyden harhasta.” Hän kirjoittaa sielun matkasta eksymisenä ”muotoon, identiteettiin, suhteisiin.”
Järvinen pilkkaa Luojaa väittäessään luomista eksymiseksi ja harhaksi.
Samanlaista hapatusta löytyy Järvisen huomioimasta bysanttilaisesta munkista Maksimos Tunnustajasta. Tämän uusplatonismissa liotettu teologia korostaa ykseyttä moneuden kustannuksella: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen takana kimmeltää ”Monadi”. Kaikki ihmiset lopulta palautuvat eli pelastuvat Yhteen vastoin Jeesuksen sanaa taivaasta ja helvetistä. Ihminen oli alun perin henkinen ykseys vastoin Raamatun ilmoitusta miehestä ja naisesta paratiisissa.
Tarot-korteissa eri dualismit – kuten mies ja nainen – ovat olennaisia. Tavoitteena on vastakohtien tasapaino ja ylittäminen, ykseys. Tällaista kosmologiaa löytää hindulaisuudesta, kabbalasta, muinaisen Egyptin uskonnosta sekä esoteerisista päiväunista. Kosmologian mukaan ihminen ja todellisuus jakaantuu empiiriseen ja näkyvään, toisaalta ikuiseen henkiseen osaan. Välittäjänä kahden tason välillä voi olla jooga, sydänrukous tai tarot-kortit. Tällainen tietoisuuden ja tiedostamattoman välinen liike ei ole kristillistä, ei ainakaan, jos siitä puuttuu usko, rukous ja Jumala.
Tarotin kuvat sekä merkitykset ovat symbolisia. Symboli on kuin silta, joka yhdistää näkyvän ja näkymättömän todellisuuden. Symboliikka sekä mystiikka ovat hyväksyttäviä – paitsi jos ne liitetään pakanalliseen kosmologiaan ja irrotetaan kristillisistä sisällöistään. Niinpä tarotissa on samaa vikaa kuin epäjumalien kuvissa ja nimissä – nämä eivät vastaa tuonpuoleista todellisuutta. Tarot on visuaalinen symbolikartta, joka ei johdata perille, mielikuvituksen muovinen maisema. Korttien tulkinnat ovat mutu-tuntumaa: ”Tuntuu siltä, että tässä voisi olla…”
Tarotin Ritarit, Lähetit ja Kuninkaat ovat halpoja korvikkeita ikoneille ja pyhimyksille.
Uushenkinen tarot
Järvisen mielestä ”tarot ja astrologia ovat toisiaan täydentäviä järjestelmiä, jotka antavat laajemman ymmärryksen ihmisen sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta.” Ennustaminen puskee sittenkin kuvaan! Esimerkiksi Saturnus-planeetta vastaa tarot-pakan Maailma-korttia horoskooppimaisella selityksellä: ”Pitkäjänteinen työ tuottaa nyt tulosta – Saturnus antaa sinulle ansaitsemasi palkinnon.”
Kortit jatkavat höttöä: ”Olet täynnä positiivista energiaa, itseluottamusta ja vapaa kaikista menneisyyden haavoista”, ”on aika yhdistää elämäsi eri puolet ja kokea uudistumisen prosessi”, ”nyt on aika ottaa vastuu omasta elämästäsi”, ”elämä on nyt täynnä mahdollisuuksia ja avoimuutta – nauti siitä, että olet tässä hetkessä”, ”seikkailu voi tuoda elämääsi merkittävää kasvua ja täyttymystä, joten tartu hetkeen”, ”sinulla on nyt mahdollisuus vastaanottaa ja jakaa rakkautta ympärilläsi oleville ihmisille”. Barnum-ilmiö aktualisoituu: luulottelemme ympäripyöreät selitykset itsellemme räätälöidyiksi.
Tarot-rituaalin ytimessä on sattuma – korttipakan sekoittaminen.
Järvinen liittää kortteihinsa myös kristallit, nuo voimakivet. Ne kun ”symboloivat luonnon syvää viisautta ja harmoniaa – niiden uskotaan tasapainottavan energioita, vahvistavan aikomuksia ja toimivan välikappaleina henkiselle kasvulle.”
Järvinen ohjeistaa, kuinka kortit voi puhdistaa energiasta ennen sessiota. Tarot-aamu alkaa kysymyksellä: ”Mikä energia kulkee kanssani tänään?” – ja antaa kortin vastata, sillä ”tämä on pehmeä tapa vahvistaa yhteyttä omaan intuitioon.” Hän yhdistää kortit hindulais-teosofisiin chakroihin ja pranaan eli kehon energiakeskuksiin ja elämänvoimaan.
Siteeraanpa Paavalin Galatalaiskirjettä: ”Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi?”
Okkultistinen tarot
Järvinen tuo kirjassaan esille tarot-korttien kehittäjiä, jotka ovat myös hänen oman pakkansa taustalla. Tarotin okkultistinen ryönä ei pappia häiritse.
Renessanssin jälkeen vapaamuurarit harjoittivat maailmankatsomuksellista synkretismiä. Niinpä Antoine Court de Gébelin keksi, että tarotin keksijä oli muinaisegyptiläinen taikuuden paviaani, Thot. Hän vaihtoi Paavi- ja Paavitar-kortit egyptiläisiin Ylipappiin ja Ylipapittareen.
Jean-Baptiste Alliette jatkoi tarotin egyptiläistä reformaatiota ja ryhtyi ennustamaan korteilla tulevaisuutta.
Éliphas Lévi oli äärivasemmistolainen sosialisti, roomalaiskatolinen diakoni ja modernin okkultismin isä. Hänen mielestään kirkko oli pannut esoteerisen lamppunsa vakan alle. Lévin mukaan Jeesus oli maagikko, joka osasi kanavoida Astraalivaloa, universumin elämänvoimaa. Opettaakseen rahvasta mies loi visuaalisen symbolin eetterilleen – vuohipukin ja ihmisen hybridin, jonka otsaa koristaa pentagrammi kolmantena silmänä. Hänelle otus symboloi vastakohtien tasapainoa ja ykseyttä. Siksi hahmo on hermafrodiitti, jolla on naisen rinnat sekä fallinen Hermeksen sauva.
Léville tarot oli käyttöopas Astraalivalon hallitsemiseksi. Järvisen mukaan Lévi ”yhdisteli ennakkoluulottomasti uskonnollista ajattelua, rituaalimagiaa, okkultismia, astrologiaa, alkemiaa, magnetismia sekä egyptiläistä viisausperinnettä toisiinsa.”
Arthur Edward Waiten tarot-pakka on lajinsa levinnein. Hänelle läpyskät edustivat kristillistä mystiikkaa ja henkistä kasvua. Waite oli myös okkultisti, joka tärveli kristilliset opit mystiikalla. Hänelle ei tavallinen kirkko kelvannut, vaan piti löytää perimmäinen, sisäinen ja salainen kirkko – jonne tarot viittoilee tietä. Pakan Ylipapitar edustaa korkeampaa esoteerista kirkkoa, Ylipappi puolestaan alempaa. Silti Järvinen väittää korttien papillisuuden linkittyvän kristilliseen symboliikkaan. Samaa ongelmaa on Tuomio-kortissa, joka on Järvisen mukaan kristillinen visio ylösnousemuksesta ja lopullisesta sovituksesta.” Tosiasiassa Tuomio-kortti edusti Waitelle esoteerista herätystä.
Nykyajan ylpeä ”uskon, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa” -mentaliteetti sekä kirkkoinstituution vastustaminen hölmönä hengen ja uskonnon tai kokemuksen ja opin vastakkainasetteluna juontuu jo kaukaa. Järvinen ei näytäkään ymmärtävän, mitä opillisuus tarkoittaa. Hänelle opit ovat ”ulkoisesti määrättyjä” sekä ”valmiita ja mekaanisia vastauksia”. Kristinuskossa ne ovat ilmoituksen totuuksia. Ilman niitä jäämme epämääräisen henkisyyden ja vellovan egoismin hetteikköihin. Tarotissa objekti eli uskon kohde sekä konkreettinen, historiallinen maailma joutuu polvistumaan subjektin – tunteen, kokemuksen, tulkinnan – edessä.
Vielä Järvinen suosittelee Aleister Crowleyn Thot-tarotia. Se on hänelle ”vaikea, mutta kiehtova ja radikaali” sekä ”puhutteleva tulkintarakennelma”, joka ”pyrkii johdattamaan käyttäjän kohti korkeamman tahdon ymmärtämistä, mikä itsessään voidaan nähdä läheisesti yhteydessä kristilliseen ajatteluun.”
Crowley hylkäsi nuorena perheensä kristillisen uskon, siirtyi omien sanojensa mukaan Saatanan puolelle ja otti elämäntehtäväkseen rypeä perinpohjaisesti äärimmäisessä synnissä. Crowley perusti oman egyptiläisillä jumalilla vuoratun ”uskonnon”, jonka pääopinkohta oli nietzscheläinen oman tahdon toteuttaminen. Hän julisti itsensä messiaaksi, jumalaksi sekä Ilmestyskirjan pedoksi. Crowley tahtoi houkutella nuoria poikia Pan-jumalan palvontaan ja sodomiaan. Hänen rituaaliseen magiaansa kuului irstailua, huumeita, eläinuhreja, riivaustiloja, ulosteiden ja kehon eritteiden syömistä – mahdollisesti myös pedofiliaa, murhia ja kannibalismia. Crowley pilkkasi kristinuskoa mm. suorittamalla mustia messuja, rukoilemalla Isä meidän rukousta takaperin sekä kastamalla sammakon Jeesus Nasaretilaiseksi, julistamalla tämän kuolemaan näytösoikeudenkäynnissä sekä ristiinnaulitsemalla ja polttamalla eläimen.
Järvinen kirjoittaa: ”vaikka Crowleyn filosofia tekee tavallaan pesäeroa kristinuskoon, sen keskeisen periaate – korkeimman tahdon seuraaminen – voidaan ymmärtää myös kristillisen mystiikan perinteen valossa.” Tämä saattaa olla typerin lause, jonka olen ikinä lukenut. Katson tällaisen eksyttäjän korttien ja ajattelun suosittelemisen erittäin vastuuttomana harhaanjohtamisena sekä niin syvänä hengellisenä sokeutena, että vastaavaa tuskin löytää edes pakanoiden parista.
Tämä teksti on lähetetty tiedoksi Henri Järviselle, hänen piispalleen Teemu Laajasalolle, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön koulutuspäällikkö Ulla Tuoviselle sekä Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesoselle.
Kirjallisuus
Giovanni Pico della Mirandola, Ihmisen arvokkuudesta
Jaro Karkinen, Sinut viedään sinne, minne et tahdo – Paaviuden historia Gregorius IX:stä Julius II:een
Bhagavad Gita
Mestari Eckhart, Sielun syvyys, Jumalallisen lohdutuksen kirja
Pyhä Raamattu
Gary Lachman, Aleister Crowley: Suuren Pedon elämä ja teot
