L: Eikä kadota! Isä luo, Poika lunastaa ja Pyhä Henki pyhittää maailman. Kiitän Herraani kaikesta – jopa Volvostani!
K: Te kiellätte analogie entis -opin ja kadotatte linkin tuonpuoleisuuden ja tämänpuoleisuuden välillä. Luterilaisuus on maailmansisäistä ja jumalatonta elämää. Hengellisyytenne on salatietoa ja nippu väitelauseita.
L: Höpsistä! Minä pyöräilen, opetan lapsia ja käyn kirkossa. Kaikessa tässä on Jumala mukana.
K: Jumalanne ei ole Pyhä Kolminaisuus vaan elämä, ihminen ja ihmisen narsistinen rakkaus itseensä – tämä:
L: Tuohan on Michelangelon Aatamin luominen Sikstuksen kappelista 1500-luvun alusta!
K: Adam ojentaa flegmaattisen kätensä saadakseen siunauksen itseriittoisuudelleen. ”Jumala”, on aivoista kurottautuva, mummonmekkoon pyntätty vanhus. Levottomuutenne ilmenee kosketuksen puutteesta. Traagista, että te konservatiiviluterilaiset pillitätte, kun liberaalit tyrkyttävät homoavioliittoa kirkonkirjoihin, vaikka…
L: Olet pöpilän pormestari! Syytät luterilaisia paavien kattoikkunasta! Tuossa visualisoituu tomismin rationaalinen ja autonominen puhdas luonto, jota Luther vastusti.
K: Trenton kirkolliskokous tuomitsi maalauksen vuonna 1545. Tuomion syy oli protestanttisuus. Vuodesta 1958 alkaen myös roomalaiskatolinen kirkko on sortunut sekularismiin. Paavi Johannes Paavali II julisti kappelin ruumiillisuuden teologian pyhätöksi. Torjumme silti humanistisen kulttuurikristillisyytenne.
L: Me torjumme sen ensin! Kulttuurikristillisyys tyytyy tähän elämään ja etäiseen jumalaan. Se on kristinusko ja ”x”. Eikä yhteiselosta toimi, sillä tuo muuttuva suure, kuten valistusaate tai postmodernismi, syrjäyttää sanoman syntien sovituksesta.
K: Luterilaisuus juuri on kristinuskoa ja ”x”. Ja jos et hyväksy luterilaista pakettia á la Münchausen, joudut kadotukseen.
L: Käsittämätöntä roskaa! Uskonpuhdistus tarkoittaa paluuta armoon, uskoon, kirjoituksiin ja Kristukseen turhan kuonan, kuten reliikkien, anekauppojen ja pakkopaastojen alta.
K: Iskulauseenne ovat pelkkiä varjokuvia ja nimiä keksimillenne asioille. Te olette nominalisteja. Sananne eivät viittaa todellisuuteen.
L: Paskanmarjat! Luther vastusti keskiajan aivouskoisia. Katso! Saksan Herkules kurmottaa Aristotelesta, Akvinolaista ja Occamia:
K: Tuo propagandajuliste tiivistää itsepetoksenne harhan. Occam on Lutherin isä ja Nietzsche hänen äpäräpoikansa.
L: Pyh! Modernismin munat munittiin skolastiikassa, missä järki ylennettiin ilmoituksen tulkiksi. Tämä käki kukkui renessanssin ja valistuksen puissa. Luin juuri luterilaiselta Robert Jensonilta, että Edoguard Manetin lounaspiknik vuodelta 1836 ennakoi Nietzscheä ja postmodernismin kuvainraastoa. Huomaatko, mitä maalauksen miehet eivät huomaa?
K: Jos tuijotat tyhjyyteen, tyhjyys tuijottaa takaisin. Leikistä ja pilasta tuli pian normi.
L: Tuo maalaukseen copypastattu alaston nainen on abstraktio, varjokuva ja haave. Me uskomme lihaksi tulleeseen Kristukseen.
K: Katsopa tätä, Lucas Cranach nuoremman Wittenbergin kirkon alttarimaalauksen predella-osaa vuodelta 1547.
L: Mitä tuosta?
K: Siinä on jeesuksenne, kaikkialla eikä missään, siinä kirkkotilanne, ikonoklastinen tyrmä ja siinä itsetuhoinen kuvaoppine.
L: Tuo kuvaa saarnan tapahtumaa ja Paavalin sanoja: ”asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna.”. Tähän Jeesukseen meillä on uskonyhteys.
K: Mitä tekemistä Wittenbergillä on Jerusalemin kanssa? Teille pelastus on vain syyllisyyden sovittamista ja velan maksamista. Pelkkää fiilistelevää anekauppaa!
L: Hurmahenget fiilistelevät! Kirkkomme on näkyvä ja näkymätön, paikallinen ja universaali. Liitymme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen sakramenttien kautta. Tässä on verraton maalaus, jonka kopiota Karl Barth piti työhuoneensa seinällä:
K: Grünewaldin alttarimaalaus Isenheimissä vuodelta 1512.
L: Karitsa viittaa ehtoolliseen ja Jordan kasteeseen. Johannes sanoo: ”hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”. Katso kuinka läheiseksi Jeesus tulee armonvälineiden kautta!
K: Tuo on luterilainen postikortti. Te kiellätte koko pelastushistorian suistamalla Jeesuksen elämän jyrkänteeltä!
L: Me vahvistamme elämän Jumalan kuoleman kautta.
K: Luomakuntanne valot ovat sammuneet!
L: Langennut maailma on sokea. Aurinko pimentyi jumalanpimennyksen myötä.
K: Järkenne valo sentään valaisee näytöksenne.
L: Maalauksen valo on uskon valoa. Juuri usko näkee Jumalan vastakohdassaan: ristissä, köyhyydessä ja vaivassa.
K: Te Saatanan tunarit! Asetatte ristin Jumalan kunniaa vastaan!
L: Taidat itse asettua Jumalan sanaa vastaan. Ristin hulluus kääntää tämän maailman viisauden ylösalaisin. Jeesuksella ei ollut ”kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet”. Golgata kyseenalaistaa maallisen kauneuden, mutta näkee kauneutta rumuudessa.
K: Ikävää, että ette näe kauneutta kauneudessa. Juuri kuninkaamme on ”kaunein ihmislasten joukossa”. Kauneus on teille viettelystä ja ylpeyttä. Vaelluksenne lienee sulaa kurjuutta.
L: Se on syvenevää synnin ja armon tuntemusta.
K: Kukaan ei kaipaa teidän synnissä piehtaroimistanne.
L: Rippi on parannuksen sakramentti ja paluu kasteen armoon.
K: Tämä ”armonne” tarkoittaa elämänne hyväksymistä ja synnin siunaamista. Skitsofreeninen ihmiskäsityksenne ei juovistaan pääse.
L: Kristitty on pyhä ja syntinen. Mikä tässä nyt mättää?
K: Se sama kuilu luonnollisen ja yliluonnollisen välillä! Te pässinkallot samaistatte syntisen lihan ja ihmisluonnon, Adamin ja Kainin, luomisen ja lankeemuksen!
L: Roomalaiskatolisuuden harhaoppi on se, että ihmisen luonto ei langennutkaan. Siksi se ottaa pelastuksen vastaan. Tosiasiassa ihminen on kuollut synteihinsä. Yksin usko vastaanottaa pelastuksen.
K: Kovin eläviltä me kuolleet ihmiset vaikutamme.
L: Uskomme apostolin sanaan: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.”
K: Meille ihmisyys on tosiolevaa eli luotua. Synti on aksidenssi ja olemisen puutetta. Teille ihminen on saatanan kuva.
L: Mustepullosi viuhahti ohi! Ihminen on Jumalan kuva.
K: Mikä ei taaskaan liity lunastukseen, uskoon tai pyhitykseen. Nämä taas leijuvat jalat ilmassa, kuten tässä:
L: Siinä on Grünewaldin Jeesuksen ylösnousemus. Pelastuksen aurinko nousee. Luterilaisuus ei pääty Golgatan tuskaan vaan ylösnousemuksen riemuun.
K: Tuo on gnostilainen Jeesus! Ei tuo kuvaa pääsiäisen ihmettä vaan taikatemppua: laatikosta ponnahtaa puhdas tahto, idea ja ajatus. Tämä tiedonjyvä sokaisee roomalaiset sotilaat ja tuupertaa heidät kanveesiinsa.
L: Eli syyllistymme lihalliseen materiaalisuuteen ja gnostilaisuuteen. Onko jotain mihin luterilaisuus ei syyllisty?
K: Hengellisyytenne laimentamaton haamu haihtuu uskonne pullosta ajatuksen sfääreihin. Jumalan muistotilaisuus ilmenee kalvakkaina kirkonmenoina, Jari Kekäleen nuotioveisuina ja seurakuntien kultapossukerhoina. Hajuton puuhakkuutenne kiertää tyhjyyden kuppia, jonka nimeätte mysteeriksi. Kasvu ja pyhitys loistavat poissaolollaan.
L: Nyt samaistat liberaalikristillisyyden monitoimitilan tosi kirkkoon, halvan armon kalliiseen armoon ja Kekäleen Hectoriin.
K: Mikä ero näissä sitten on?
L: Halpa armo pyhittää synnin. Kallis armo kutsuu hylkäämään synnin ja seuraamaan Jeesusta.
K: Eikö Luther juopunut armosta: kehotti tekemään rohkeasti syntiä, sensuroi Jaakobin kirjeen ja intti, että pelastus tapahtuu lakia vastaan?
L: Risti on laki ja evankeliumi. Lain kolmas käyttö on tarkoitettu kulumaan käytössä.
K: Eikö vuorisaarna ole teille vain Jeesuksen copypastaame vuorijekutus israelilaisten piknikillä – elämänohjeita, jotka eivät ole voimassa elämässä?
L: Meidät on kutsuttu maailman suolaksi ja valoksi. Meidän täytyy kilvoitella päästääksemme sisään ahtaasta ovesta.
K: Onko pelastus palkinto?
L: Katoamattomuuden seppele! Isä, Poika ja Pyhä Henki on temmannut meidät ikuiseen kertomukseensa, joka huipentuu maailman lopunajallisessa täyttymyksessä. Näin usko kietoutuu elämään, oleminen tekemiseen ja eros-rakkaus agape-rakkauteen. Tunnetko narduksen tuoksun?
K: Kas, jo tuli parempaa! Grünewaldin maalauksen siivissä on muuten Antonius Suuren ja Sebastianuksen kuvat. Te luterilaiset ette kuitenkaan pyhimyksiä tarvitse?
L: Jeesus riittää pelastukseen. Sanalla sanoen: ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
K: Entä äitimme?
L: Neitsyt Maria on esikuva kuuliaisesta uskosta – mutta ei pelastaja tai välittäjä.
K: Tarkoitin sinun äitiäsi. Voisitko pelastua ilman vanhempiasi ja isovanhempiasi?
L: Ei minua edes olisi voinut olla olemassa.
K: Eikä Herramme syntyä ilman Daavidin sukua. Siksi voimme varmaan kiittää vanhempiemme lisäksi myös tätä naista.
L: Ehdottomasti!
K: Kiittäisimmekö myös hengellisiä isiämme ja äitejämme, jotka välittivät pelastavan sanoman Roomaan, Wittenbergiin ja Pohjolaan saakka?
L: Kiitetään! Me luterilaiset kutsumme tätä ketjua traditioksi ja pyhien yhteydeksi.
K: Hienoa! Jutellaan toiste lisää. Ja anteeksi kimmastukseni.
L: Saat anteeksi! Sitä paitsi juuri kiivaudessaanhan Herra tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Minäkin pyydän anteeksi kärsimättömyyttäni ja sitä, jos olen sanonut jotain väärin.
K: Muistakaamme Herramme sana: ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
L: Pyhä Henki on rakkaus.
K: Aamen!
