Blogisarjan 7. osa rauhoittaa aiempia aikajoukkoja kattaen nyt "vain" 200 vuotta vuodesta 599 eKr. vuoteen 400 eKr. Ajatus on, että vuodet tulevat tärkeimmäksi ja siten yksityiskohtaisemmiksi, mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan.
Uskonnollisesti ajanjakso on tärkeämpi kuin tulevat vuosisadat. Tällä ”akseliajalla” syntyivät ne maailmankatsomukset ja uskomukset, jotka ovat vallinneet halki vuosisatojen nykypäivään saakka. Tosin maailman suurimmat uskonnot, kristinusko ja islam, syntyivät vasta myöhemmin, mutta niidenkin perusta lepää tämän ajan löydöissä. Tosin kyseessä ei ollut uusien uskontojen luominen vaan pikemminkin olemassa olevien järjestelmien uudelleen ohjaus. Ajanjakso tuo esille suuria yksilöitä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Edellinen luku oli kovin israelilainen, tämä kreikkalainen. Antiikin aika ja rautakausi jatkuvat. Nyt rautakaudelle ehtivät myös keltit, Japani sekä Mongolia, Suomi ja muu pohjola. Raudan työstö onnistui Suomessakin ja se nähtiin jopa yliluonnollisena kykynä. Suomesta ei paljon muuta mainittavaa olekaan. Ilmeisesti aika oli tavallista karumpaa kelttien myllerrysten takia, jolloin pohjolan kauppareitit tyrehtyivät.
Aikakauden kuuluisin henkilö Buddha todistaa uskonnon merkityksestä: montako seuraajaa Platonilla, Julius Cesarilla tai Cicerolla on? Buddhalla on miljoonia. Oliko Buddha hindulaisuuden reformaattori? Hän ei tunnustanut veda-oppien ja bramiinien auktoriteettia, vaan perusti oman maailmankatsomuksen. Toisaalta hän yhdistyy hindulaisuuteen esimerkiksi dharman, karman ja samsaran käsitteiden kautta. Uskonnot myös sekoittuvat toisiinsa. Brahma-jumala kuuluu myös buddhalaiseen traditioon. Synkretistinen hindulaisuus katsoo Buddhan Vishnun avataraksi. Buddhan reformi myös vastaa ajan muita reformeja. Suuri buddha-patsas Bodhgayan kaupungissa, missä Buddhan kerrotaan saavuttaneen valaistumisen.
-600 Eleusiin mysteerit laajenevat yleiskreikkalaiseksi kultiksi. Kyseessä oli antiikin vanhin ja suosituin salaseura. Mysteereillä oli jo tällöin pitkät juuret mykeneläiseltä ja jopa minoalaiselta ajalta. Mysteerit liittyvät sadonkorjuun jumalaan Demeteriin, jonka tyttären Persefonen manalan herra Haades kaappasi. Demeter suree ja etsii tytärtään ja saa tämän lopulta takaisin Eleusiissa. Mysteereihin liittyi suosittuja juhlallisuuksia sekä salaisia kulttimenoja – ainakin pyhiinvaellus, paasto, varmaan eläinuhreja, tanssia, rituaalijuomia ja pyhiä esineitä, kenties ihmisuhreja. Jäsenet saivat kaiketi jonkinlaisen ikuisen elämän palkkioksi uskollisuudestaan kultille. Myöhemmin Asklepioksen kultti liittyi Eleusiin mysteereihin, jotka levisivät Kreikan ulkopuolelle, kuten Roomaan.
-600 Filosofia syntyy tai eriytyy uskonnollisuudesta Jooniassa ns. esisokraattien alkaessa selittää maailmaa, sen alkuperää ja ilmiöitä myyttien sijaan rationaalisesti eli tieteellisesti. Nämä ensimmäiset tiedemiehet olivat kiinnostuneita kosmoksen alkuperustasta, joka selittäisi kaiken. Keskeisiä olivat neljä alkuainetta ilma, tuli, vesi ja maa sekä kosmologian ja antropologian yhteys eli ihminen ”mikrokosmoksena”.
Filosofian isähahmo Thales selitti kaiken syntyneen vedestä. Äijä osasi laskea, että vuodessa on 365 päivää ja ennustaa auringonpimennyksen. Thales myös uskoi jumaliin, kehitti geometriaa sekä pohti etiikkaa lausuen mm. Kultaisen säännön julki. Thaleen kuuluisin oppilas oli Anaksimandros, jonka kerrotaan valmistaneen ensimmäisen aurinkokellon ja laatineen ensimmäisen maailmankartan. Oppilas vesitti opettajansa alkulähdeteorian huomauttamalla, ettei vesi voi synnyttää vastakohtaansa tulta. Anaksimandroksen mielestä kaiken takana on havaitsematon materia ja ”massa”.
-600–573 Nebukadnessar II:n johtama Babylon on vuosisadan alun suurmahti, joskaan ei omavarainen. Se oli velhojen metropoli tähtitorneineen ja astrologeineen. Antiikin ihme, riippuvat puutarhat ajoittuvat tänne. Täältä on peräisin myös vanhin tunnettu maailmankartta, joskin se kuvaa lähinnä vain Mesopotamiaa.
Babylonia palasi länteen, Juuda ja Jerusalem antautuivat ja alkoi kansan 1. pakkosiirto. Juudan johtajissa kyti kapina muiden alistettujen kansojen rinnalla, Jeremia oppositiossa. Israel liittoutui Egyptin kanssa jolloin Juudan kuningas rikkoo Babylonian vasallisopimuksen. Nebukadnessar II rankaisee ja piirittää Jerusalemia 18 kuukautta, kunnes kaupunki sortuu. Temppeli palaa ja liitonarkki katoaa aikakirjoista. Juutalaiset – tai ainakin yläluokka – viedään Baabelin vankeuteen vuonna -587. Heidän luomastaan kriisiteologiasta syntyi juutalainen uskonto.
Babylon alisti myös kauppamahti Tyroksen Hesekielin kirjan mukaisesti 13 vuodessa.
-585 Lyydian rikas kuningas Kroisos keksii ensimmäiset kolikot eli rahan. Tosin kunnia keksinnöstä kuuluu tosiasiassa hänen edeltäjilleen. Kiinassa raha keksittiin samoihin aikoihin, joskin ei kolikkoina, vaan veitsinä! Kaupankäyntiä oli ollut ennenkin, samoin velkaa ja vaihdon välineitä, kuten karjaa tai simpukan kuoria. Kolikoilla oli kuitenkin jatkossa helppo maksaa verot, sakot ja palkat. Oma raha oli itsenäisyyden merkki. Tapa levisi nopeasti Persiaan, Kreikkaan ja Intiaan, vähitellen kaikkialle maailmaan.
-600-546 Kreikkalaiset kaupunkivaltiot kilpailivat toisiaan vastaan sotien ja myyttien keinoin. Vahvimmaksi kasvoi Sparta. Sparta oli tunnettu kuristaan. Kaupunkivaltio oli yksi suuri kasarmi. Miehet söivät yhdessä veripalttua ja kävivät vaimojensa luona vain pikaisesti siittämässä uusia jälkeläisiä. Arkiharjoitteet olivat niin spartalaisia, että sodanjulistus toi miehille helpotuksen. Lapsien heitteillejättö ja pederastia kuului tapoihin – tosin myös muualla Kreikassa. Sparta alisti Tegean alueen sekä Argoksen. Sitten uutinen Lyydian sortumisesta kantautui Egeanmeren yli.
-599-527 Mahaviran elämä ja kuolema pohjois-Intiassa. Mahavira oli omaisuutensa ja entisen elämänsä hylännyt askeetikko, joka saavutti 12 vuoden katumuksen, askeesin ja meditaation kautta nirvanan sekä kaikkitietävyyden ja perusti jainalaisuuden kokemuksiensa perusteella. Tosin jainalaisuuden mukaan Mahavira oli 24. suuri opettaja, joista ainakin 22 ensimmäistä lienevät legendaarisia ja fiktiivisiä, sillä jo Neminatha, 22. jumalallinen opas eli 81 000 vuotta sitten. Mahaviran opetukset välittyivät suullisesti ennen uskonnon vakiintumista. Jainalaisuus painottaa etiikkaa, erityisesti ahimsa-periaatetta eli väkivallattomuutta sekä munkkiasketismia, kuten omistamattomuutta ja selibaattia. Jainalaisuus ei tunnusta vedojen auktoriteettiä. Silti ajatus dharmasta, karmasta, jälleensyntymästä sekä moksasta yhdistää hindulaisuutta ja jainalaisuutta. Jainalaisuus jumalallistaa maailman ja sielut, jolloin jumalia ei ole lainkaan – tai sitten ihmiset ja henkiolennot, jotka ovat saavuttaneet pelastuksen ovat tulleet jumaliksi.
-589-539 Babylonian vankeus. Juutalaiset tulkitsivat hävityksen Jumalan rangaistukseksi kansan synneistä, kuten babylonialaiset ja assyrialaiset ennen heitä. Nyt teologia ohjautui polyteismistä henoteismiin ja lopulta monoteismiin: synti oli muiden jumalien palveleminen, jumalien, joita ei koskaan ollutkaan kuin yksi. Näin etenkin Jesaja II:lla. Hänen profetioissaan valitusvirret vaihtuvat toivon näkymiin eli toiseen eksodukseen Babyloniasta. Zarathustalaisuusvaikutteet saattavat näkyä Raamatun monoteismissa, joskin ”korjattuna”, sillä juutalaisuudessa ei ole Jumalan pahaa vastinparia, vaan Jumala luo hyvän ja pahan. Jesaja II sisältää kuuluisat laulut kärsivästä Herran palvelijasta, jonka kristityt identifioivat Jeesukseksi. Laulut voi tulkita messiaanisiksi, elleivät puhu Israelin kansasta tai jostain pyhien ryhmästä.
Genesiksen luomiskertomus sopii tänne. Nyt entiset jumalat, kuten taivaankappaleet, ovat Jumalan luomuksia. Yksijumalallisuus on juutalaisuuden suuri sanoma, joka muutti vähitellen – kristinuskon ja islamin myötä – koko läntisen maailman. Kymmenen käskyä kuvakieltoineen on peräisin tältä ajalta. Laki (vrt. dharma) ja pyhät kirjoitukset tulivat tärkeiksi, samoin kansalliset riitit sapatista ympärileikkaukseen. Juutalaisuuteen kuuluva historian taju ja siihen liittyvä merkityksellisyys juontuvat täältä. Raamatun kirjoitukset, kuten Mooses-kertomukset, 5. Mooseksen kirja sekä Kuninkaiden kirjat ovat peräisin tältä ajalta. Vieras ies oli siis paradoksaalisesti juutalaisuuden kukoistuksen aikaa, vaikka kansa eli hajallaan Juudassa, Babyloniassa sekä Egyptin pakolaisuudessa.
-594–508 Ateenassa ammotti kuilu rikkaiden aristokraattien ja köyhien maalaisten välillä. Drakon Ateenalainen oli laatinut kaupungille ankarat lait. Kuolemanrangaistus seurasi pienimmistäkin rikoksista. Solon onnistui paremmin kaventamalla rikkaiden ja köyhien eroja sekä antamalla köyhille valtaa kansankokouksen eli ekklesian kautta. Näin ylimysvallasta siirryttiin kansanvaltaan, mikä oli oligarkkian ja demokratian välimuoto ”timokratia”. Valtaa jaettiin nyt varallisuuden, ei vain syntyperän perusteella. Olot eivät täysin rauhoittuneet, vaan syntyi kolme kilpailevaa puoluetta. Peisistratos nousi Ateenan tyranniksi. Hänen hallituskautensa oli loistokasta aikaa, mutta hänen poikansa eivät pystyneet pitämään yllä rauhaa, vaan tulivat murhatuiksi. Murhaajat seppelöitiin demokratian sankareiksi. Poliitikko Kleisthenes ehdotti radikaalia vallankumousta, jolla ei ollut vastinetta menneisyydessä: valta kansalle – demokratia sekä isonomia, tasa-arvo.
-565 Ihmisten kaltaisten jumalien kritiikki henkilöityy filosofirunoilija Ksenofaneksen hahmoon. Hän on länsimaisen ajattelun ensimmäinen monoteisti, joka siis uskoi yhteen hahmottomaan ja ikuiseen jumalaan. Tosin miestä voi pitää myös panteistinä sekä polyteistinä. Koska jumala ei puuttunut maailman menoon, maailman ilmiöitä saattoi selittää luonnollisesti eli järjellä. Ksenofanes oli varhaisin tietoteoreetikko. Hän uskoi totuuden olevan ihmisten tavoittamattomissa. Eli aineellisen maailman ja jumaluuden väliin jäi hänen ajattelussaan kuilu. Tämän kuilun, skeptismin, ylitys on filosofian ja uskonnon tehtävä.
-600–475 Kiinassa Kevättä ja itäisen Zhou-dynastian aika jatkuu. Valtakunnan pääkaupunkina oli jo vanha sekä edelleen olemassa oleva Luoyang. Aika oli sotaista sekä ”sadan koulukunnan aikaa”, jolloin valtakunnassa kiersi jos jonkinmoista opettajaa. Vahvimmat valtiot Chu ja Jin sekä myöhemmin Wu sotivat keskenään. Chun valta siirtyi Wu:lle ja sitten Yue:lle. Kiinan ”kansanuskonnossa” shamaanit, esi-isät, jumaluudet sekä lohikäärmeet kuhisivat yhden ylivoimaisen jumalan, Tian eli Taivaan, alla. Kyseessä oli jumala, kohtalo tai kosminen voima, joka piti kaikkea koossa. Kiinalaiset eivät ajatelleet maailmasta erillistä luoja-jumalaa, vaan monistisen kosmoksen, missä perimmäinen prinsiippi läpäisee aineen, ihmiset ja jumalat.
Kungfutse välitti perittyjä tapoja jälkipolville. Hän oli konservatiivinen mies, joka korosti sääntöjä ja muinaisia rituaaleja (li), kuten esi-isien kunnioittamista. Kungfutselaisuuden keskiössä on hyveellinen (de) elämä, missä ihminen toimii oikein, taon eli totuuden ja tien mukaisesti. Kungfutse ei kieltänyt jumalia tai henkimaailmaa, mutta reformoi tradition tämänpuoleiseen eettis-sosiaaliseen suuntaan. Tasa-arvo kuului opetuksiin, tosin myös vahva ihmisten erottelu aatelisiin ja rahvaaseen. Hierarkia sopi kuvaan: alamainen tottelee hallitsijaa, nainen miestään ja lapset vanhempiaan. Kungfutse opetti Kultaista sääntöä. Hänen oppilaansa pohti maailmaa, missä miekat sulatetaan auranteriksi, mutta hyveoppi ei saanut suurta kannatusta. Kungfutse ja hänen opetuslapsensa ovat Kiinan ”kansallispyhimyksiä”, jotka ovat saaneet jopa jumalallisia piirteitä. Filosofin sukulinjan saattaa olla maailman vanhin tunnettu.
-540 Artemiin temppeli valmistuu Turkin eli Lyydian Efesoksessa. Temppeli oli maailman suurin. Sitä pidetään nykyäänkin yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Tosin Samoksen saaren Heran temppeli oli yhtä suuri. Artemis on kreikkalainen jumala, mutta Efesoksessa kyseessä oli hänen ja paikallisen äitijumalattaren Kybelen sekoitus. Kreikkalaiset liittivät Artemiin myös amatsoneihin eli myyttiseen naissotureiden kansaan. Temppeli sijaitsi ikivanhalla kulttipaikalla ja keräsi paljon suosiota juhlineen ja pyhiinvaelluksineen. Temppelin kulttikuva oli kuuluisa. Artemiin temppeli mainitaan myös Raamatun Apostolien teoissa.
-550–525 Persian nousu maailmanmahdiksi. Persia oli Meedian vasalli. Meedialla oli liittolaisina Lyydia sekä Babylonia sekä hyvät hevoslaitumet pohjoisilla aavoillaan, kun taas Babylonian hedelmällinen Mesopotamia ei enää tuottanutkaan. Skyytit olivat vetäytyneet länsi-Aasiasta tai sulautuneet meedialaisiin. Valtapiiri oli hajallaan. Persian vasalli Kyyros kasvoi uhkaksi. Kolmen vuoden taistelun jälkeen tapahtui kummia – Persia voitti. Pian Babylon, Egypti ja Lyydia liittoutuvat haastajaa vastaan – tuloksena tasapeli. Kyyroksen joukot sivuuttivat talvitauon, marssivat Lyydiaan ja valloittivat sen sekä kreikkalaisten siirtokuntia palkkasotureiden lomaillessa. Sitten oli vuorossa itäraja, Baktria. Seuraavaksi kaatui sekasortoinen Babylon. Syyria-Palestiina putosi Persian käteen kuin kypsä hedelmä. Monissa alistetussa uusi valloittaja herätti toivoa. Jesaja II nimittää Kyyrosta messiaaksi. Kuningas oli myös Mardukin suosikki.
Kyyroksen seuraaja Kambyses varustautui uuteen sotaan 4 vuotta ja valloitti Egyptin, Nubian ja Etiopian. Nyt Persian mahti oli suurempi kuin kellään koskaan. Persia oli suvaitsevainen: alistetut kansat saivat pitää traditionsa ja kielensä, kuten aramean. Juutalaiset palasivat kotimaahansa. Suvaitsevaisen satraappihallinnon takia Persia saattoi värvätä hallitsemiensa kansojen sotilaita armeijaansa. Raskas jalkaväki tunnettiin nimellä Kuolemattomat: mikäli 10 000 miehestä joku kaatui, hänet korvattiin heti uudella. Jalkaväki ei pyrkinyt lähitaisteluun vaan käytti jousia. Ratsuväki murskasi vihollisen linjat. Persialaisilla oli myös maailman ensimmäinen sotalaivasto. Laivojen keuliin oli keksitty puskurit, joilla saattoi upottaa vihollislaivoja.
Persian zarathustralaisuus keskittyi yhden jumalan, Ahura Madzan, palvomiseen. Keskeisenä käsitteenä oli Totuus eli Kreikan logoksen ja hindulaisuuden dharman vastine – maailmankaikkeuden kosminen järjestys. Uskonto oli dualistinen: hyvän Jumalan ja Totuuden vastinpareina toimi paha jumala sekä valhe. Zarathustralaisuus oli apokalyptistä. Lopun ajat olivat käsillä ja Totuus perustamaisillaan ikuisen rauhan valtakunnan, tietenkin maallisen välittäjähallitsijansa kautta. Yksijumalaisuuden rinnalla ja siihen sulautuneena vaikutti muinaisiranilainen polyteismi.
Kambyseksen seuraaja suurkuningas Dareios kukisti kapinoita mm. Babyloniassa, persialaiskaupunki Ekbataniassa, Elamilaisten Susassa sekä pohjoisessa skyyttiläisiä saka-heimoja vastaan. Dareioksen sota oli pyhä: viholliset olivat perkeleestä, soturit toteuttivat pyhää velvollisuutta ja saivat palkkion, kenties jopa tuonpuoleisen paratiisin töistään. Dareios rakennutti Persepoliksen ja järjesti valtakunnan verotuksen sekä tieverkon. Intian retkellä valloitettiin Punjab sekä tuotiin Induksen vettä kuninkaalle valloituksen merkiksi.
-538–515 Israel Persian vallan alla. Jerusalemin 2. temppeli Kyyroksen luvalla. Yritys ei saa aluksi siipiä, sillä kansalla ei ole voimaa suureen rakennushankkeeseen. Levottomat ajat kirvoittivat mieliin lopun aikojen odotusta. Tämä olikin apokalyptiikan syntymisen aikaa, mahdollisesti zarathustralaisuusvaikutteiden takia (esim. dualistinen maailmankäsitys). Jesajalla, Hesekielillä, Joelilla sekä Sakarjalla on apokalyptistä materiaalia. Temppeli piti valmistaa ennen tätä lopunajallista onnea. Temppelin valmistuttua eskatologia hiipui. Raamatun Aikakirjat sekä Esra, Nehemia ja Haggain kirjat, kenties Jobkin, ajoittuvat tänne. Esra on merkittävä henkilö, saadokilainen pappi, joka edesauttoi Raamatun kanonisoimista sekä juutalaisuuden uskonnollistumista verrattuna kansalliseen Israeliin.
-563–480 Prinssi Siddharta Gautaman, Buddhan, elämä pohjois-Intiassa, Magadhan kuningaskunnassa. Buddha eli ylellisyydessä, mutta kyllästyi maallisiin iloihin, hylkäsi isänsä, vaimonsa ja lapsensa ryhtyen kerjäläisaskeetiksi. Myöhemmissä tarinoissa henkinen käänne johtui eksistentiaalisesta kriisistä, kun Siddharta karkasi palatsin suojista ja näki vanhuutta, sairautta ja kuolemaa. Gautama harjoitti meditaatiota ja ankaraa askeesia eri opettajien parissa kuusi vuotta saavuttamatta mielen rauhaa. Lopulta hän valaistui mietiskeltyään bodhipuun alla seitsemän päivää. Myöhempi traditio liittää kokemukseen pahojen henkien kiusauksia. Hän löysi aiempien ääripäiden – helpon ylellisyyden sekä ankaran askeesin – keskitien sekä 4 jaloa totuutta:
1. Elämä on muutoksenalaista, katoavaista ja kärsimysaltista. 2. Kärsimyksen aiheuttaa itsekäs halu ja takertuminen, joka yrittää saada tyydytyksen katoavaisista nautinnoista. Tämä jano kiinnittää ihmisen muutoksenalaiseen maailmaan eli kasvattaa karmaa jälleensyntymien ketjussa (samsara). 3. Ratkaisu kärsimyksen ongelmaan on irti päästäminen himoista, vihasta ja tietämättömyydestä sekä itsen kuolema, nirvana. Buddhalaisuuden antropologia kieltää pysyvän minuuden olemassaolon. On vain viisi kimppua, jotka synnyttävät kokemuksen olemassaolosta: aine, tuntemukset, havainnot tai erottelukyky, ajatukset sekä tajunta. 4. Tie nirvanaan on jalo kahdeksanosainen polku: oikea viisaus, oikea toiminta, oikea meditaatio. Buddhalaisuuteen kuuluu siis vahvasti moraali, mutta ei jumaluuksia. Buddhalainen jalous on sitä, ettei tapeta ihmisiä tai eläimiä, ei valehdella tai eletä siveettömästi, vaan ollaan anteliaita sekä myötätuntoisia toisia kohtaan.
Valaistumisen jälkeen Buddha alkoi vaeltamaan ja opettamaan viisauksiaan niin ylhäisille kuin alhaisille, miehille ja naisille. Näin syntyivät buddhalaiset yhteisöt. Lopulta Buddha kuoli vapautuen samsarasta. Buddhan elämään sekä jäännöksiin liitettiin myöhemmin ihmeitä, legendaarisia tarinoita sekä jumalia. Kansanuskomukset eivät olleet välttämättä myöhäisiä, sillä Buddha kuului ei-vedalaiseen shakya-heimoon, missä pyhät puut, luonnonhenget sekä naga-käärmeet olivat arkipäivää. Erään teorian mukaan shakyat olivat skyyttejä.
-520 Pythagoras perustaa filosofiakoulun Italiassa. Mies yhdisti jännästi matematiikan ja mystiikan. Egyptissä ja Babyloniassa oppinsa ammentanut Pythagoras on salaseurojen ja esoterian avainhahmoja. Hänen avainkäsitteensä on puhtaus. Matematiikka oli keino puhdistua ja saavuttaa ykseys jumaluuden kanssa. Matematiikka selitti maailmankaikkeutta. Numerot olivat Pythagoraksen alkuprinsiippi. Ukko uskoi sielujen jälleensyntymään ilmeisesti Egypti vaikutteiden takia. Pythagoraksen koulukunta menestyi, mutta keräsi myös vihollisia, jonka takia filosofi joutui pakenemaan ja tuli ehkä murhatuksi. Ajatukset – ja numerot – jäivät kuitenkin elämään.
-600-400 Mahajanapada- eli toinen urbanisaatiovaihe jatkuu Intiassa pääkeskuksena Magadhan kuningaskunta pääkaupunkinaan Pataliputra. Ilmeisesti aika oli poikkeuksellisen sotaista suurimpien kaupunkivaltioiden alistaessa pienempiä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus orjineen oli suurta. Vedalaisuus tuskin lääkitsi asiaa, sillä kastijärjestelmä oli viimeistään tällöin käytössä. Siksikin tähän aikaan syntyi monia askeettis-hengellisiä liikkeitä, jotka ottivat pesäeroa brahmanismiin ja kenties myös vedalaisuuteen, vaikka sulautuivatkin lopulta hindulaisuuteen. Joitain skeptisiä ja materialistishedonistisia koulukuntia hindut pitävät kerettiläisinä.
Oikeaoppiset koulukunnat hyväksyivät vedakirjallisuuden sekä käsityksen atmanista, ihmisen jälleensyntyvästä sielusta, karmasta eli tekojen seurausten ketjusta, Brahmanista / Ishvarasta eli perimmäisestä ja monistisesta henkisestä todellisuudesta sekä moksasta eli pelastuksesta, missä atman ja Brahman sulautuvat yhteen. Vedalaisuus ohjautui rituaaleista ja teoista eettismeditatiiviseen suuntaan – vaikka esimerkiksi eläinuhrit jäivät käytännöksi. Ahimsan, väkivallattomuuden, käsite juontuu tältä ajalta. Ajan hengellisyys vahvisti hindulaista kosmologiaa, missä ikuinen (atman, purusha) ja ajallinen (maya) erotetaan toisistaan.
Upanisadit käsittelevät jumaluusoppia. Ylimmäksi luojajumalaksi nimetään Brahman, Prajapati, Vishnu, Ishvara tai Rudra. Jumalat eivät välttämättä poissulje toisiaan, sillä ne voi nähdä monina niminä samalla jumalalle tai perimmäisen todellisuuden ilmenemismuotoina. Ajan vedalaisuutta voikin kuvata polyteistiseksi monoteismiksi. Hindulaisuuden pääsuuntauksista, vishnulaisuudesta ja shivalaisuudesta, kuten joogasta voi(nee) nähdä jo tällä ajalla ainakin ituja.
509–480 Karthagosta kasvaa suurvalta siirtokuntiensa ja kaupankäyntinsä ansiosta. Sen asema oli suotuisasti kaukana Babyloniasta ja Persiasta, jotka alistivat muita foinikialaiskaupunkeja idässä. Kaupunkivaltio teki sopimuksen Rooman kanssa saaden oikeudet Pohjois-Afrikan, Espanjan sekä Sisilian ja Sardinian kauppakohteisiin, Rooma sai tyytyä Italiaan (ja Sisiliaan). Kaupunki vaurastui mm. hopeakaupan myötä. Sotia käytiin libyalaisen ja afrikkalaisten heimojen kanssa, orjakauppa kukoisti ja jumalina hallitsivat Baalin kanssa egyptiläiset ja kreikkalaiset vallat. Karthagon pahin kilpailija oli Kreikka. He voittivatkin puunilaiset Himeran taistelussa Sisiliassa vuonna -480. Karthagolaiset olivat tutkimusmatkailijoita: Himilkon tutki länsi-Eurooppaa ja kävi ainakin Englannissa ja Irlannissa, kenties jopa Saksan rannikolla. Hanno Merenkulkija seilasi pitkin Afrikan länsirannikkoa jonnekin päiväntasaajalle asti perustaen samalla siirtokuntia. Resurssit ja teknologia eivät riittäneet maanosan ympärimatkustamiseen. Etelä- ja sisä-Afrikka olivat kovin perifeerisiä alueita.
500–475 Filosofi Herakleitos vaikuttaa Efesoksessa. Ilmeisesti hänkin oli yhteiskunnallisen statuksen hyljännyt ajattelija, mystikko ja erakko, joka halveksi ihmisjoukkoja heidän ajattelemattomuutensa takia. Herakleitos opetti ”buddhalaisesti” olevaisen muuttuvaisuutta kuuluisilla lauseillaan ”kaikki virtaa” sekä ”kukaan ei voi astua samaan jokeen kahta kertaa”. Silti hänellä oli alkuprinsiippi, tuli, joka tuhosi maailmankaikkeuden määrävälein synnyttäen sen aina uudelleen. Tämä ajatus esiintyy myös stoalaisille sekä hindulaisuudessa. Taolaisuutta Herakleitos muistuttaa korostaessaan maailman vastakohtia. Perimmäinen todellisuus oli Logos, Järki, joka ilmeni vastakohtien kautta. Herakleitos oli hämärä, sillä hänen ajatuksensa perustana oli ristiriitaisuus (esim. ”hyvä ja paha ovat identtisiä”). Hän on kuitenkin ehkä merkityksellisin esisokraattinen filosofi.
-480 Nuori, omaisuutensa ja uransa hylännyt askeettifilosofi Anaksagoras tuo filosofian hengen Ateenaan. Anaksagoraksen alkuprinsiippi oli Järki, nous, joka luokitteli äärettömän alkumassan siemenistä (vrt. atomi) havainnoitavat kappaleet ja oliot. Järki oli hänelle panteistinen voima. Tieteellinen ymmärrys oli tällöin vajavaista. Anaksagoras luuli kuun asutuksi ja auringon maata pienemmäksi. Umpimieliset ja uskonnolliset maanmiehet eivät jaksaneet loputtomasti omaperäistä ajattelijaa vaan ajoivat hänet kaupungista.
-475 Eleasta, Italiasta kotoisin oleva Parmenides yhdistää filosofian, uskonnon ja poetiikan näyssään perimmäisestä todellisuudesta, Yhdestä Olennosta, joka on aistihavaintojen vastaisesti muuttumaton sekä luomaton. Tämä oli siis vastakohta Herakleitoksen ajatuksille. Järki saavuttaa todellisen tiedon aistihavaintojen takaa. Parmenides järkeili, että olevan täytyy olla jatkuvaa ja jakamatonta. Näin liike osoittautuu harhaksi, sillä oleva on yhtä, joka ei voi liikkua pois itsestään. Parmenideen oppilas Zenon todisteli tätä lentävän nuolen mahdottomuudella: kuinka nuoli voisi olla liikkeessä, kun se on joka hetki jossain paikassa? Demokritos selitti, että oleva koostuu jakamattomista hiukkasista, atomeista. Oleva on myös pallon muotoinen, koska se ei voi jakaantua toisaalle enemmän tai vähemmän kuin toisaalle. Parmenides oli siis dualisti, jonka ajatukset herättävät vastakaikua hindulaisuudessa sekä platonismissa.
499–449 Persialaissodat alkavat Joonian kapinalla. Miletoksen tyrannin Aristagoraan sotaretki Naksokseen menee mönkään. Niinpä hän käänsi takkia Joonialaisten ja demokratian puolelle. Joonian kaupunkivaltiot yhtyivät kapinaan ja onnistuivat valtaamaan Sardeksen Ateenan tausta-avulla. Kapina laajeni mm. Kyprokselle, mutta Persia otti pian ohjat käsiinsä ja kosti verisesti. Miletos tuhottiin assyrialaisella julmuudella.
Persialaiset valtaavat Makedonian ja Traakian vuonna -492. Monet kreikan kaupunkivaltiot olivat valmiit alistumaan, toisin kuin Ateena ja Sparta. Persia antoi hyökkäyskäskyn -490 25 000 sotilaalle sekä laivastolle. Armada poltti Naksoksen, kunnioitti Apollonia Deloksella ja murskasi kapinallisen Eretrian 5 päivässä. Ateenalaiset kohtasivat persialaiset voittamattomina ja ylivoimaisena Marathonissa. Kreikkalaisten hopliittifalangit yllättivät kuitenkin persialaisten jousi- ja linkomiehet. Kuolleita persialaisia oli yli 6 000, kreikkalaisia 192.
Vastaisku jäi Dareioksen seuraajan Kserkseen vastuulle. Hän rakennutti sillat Hellespontoksen salmen yli ja ylimarssitti joukkojaan 7 päivän ja 7 yön ajan. Kreikan kaupunkivaltioissa kävi kova vakoilu ja värväyskilpailu. Kreikan toivona oli kaupunkivaltioiden sopu ja liittoutuminen. Laivanrakennuksen eliitti, foinikialaiset, toimivat Persian puolella kauppakilpailijoitaan vastaan. Suurvallalla saikin mahtavimman laivaston koskaan – 1207 trireemiä. Maajoukot olivat vielä hurjemmat, sillä Persia värväsi legioonansa Afrikan ja Aasian ääristä, peräti 250 000 sotilasta. Propagandan ja tarinoiden voima tunnettiin: Kserkses kävi uhraamassa Troijassa tehden näin itsestään vanhan verilöylyn kostajan. Vuonna -480 Ateena ja kreikkalaiset päättivät kohdata vihollisen merellä. Maajoukkoja oli tarkoitus pidätellä Thermopylaissa pienen sotajoukon ja kuningas Leonidaksen johtaman 300 spartalaisen voimin. Myrsky riepotti Persian laivastoa. Thermopylaissa spartalaiset teurastivat meedialaiset. Jopa Kuolemattomat lakosivat. Sota kääntyi kreikkalaisten eduksi – tosin persialaiset voittivat Thermopylaissa ja hävittivät Ateenan. Kreikkalaiset puolustivat vimmatusti Salamiin salmea. He huijasivat vastustajiaan ja voittivat vesillä. Myöhemmin spartalaisten hopliittiarmeija teurasti persialaisen Kserkseen langon Mardoniksen joukot. Kreikkalaiset saivat haltuunsa suurkuninkaan teltan eli zarathustralaisen liiton arkin, joka kanavoi taivaan voimia maan päällä. Kreikkalaiset tekivät Deloksen liiton ja vapauttivat persialaisia varuskuntia -470 ja -460 luvuilla. Rauha Persian kanssa solmittiin vasta -449. Aika oli karua Ateenalaisille ja kreikkalaisille monien kahakoiden myötä.
Persialaissodat ovat kolmesta syystä kuuluisia: Niistä on säilynyt paljon tietoa Herodotoksen Historiakirjan myötä. Sodan asetelma kiehtoo: pieni voittaa jättiläisen. Sotien jälkimainingeissa luotiin kauaskantoinen idän ja länsimaiden asetelma, tavallisesti länsimaiden paremmuuslisäyksellä. Kreikkalaiset jäivät voimiinsa, mutta laajentamispullistelulle tekivät etruskit, karthagolaiset, pohjoisten heimot, lyydialaiset ja tietenkin persialaiset hallaa. Persia jäi suurvallaksi. Heidän kumma perintö jälkimaailmalle: housut.
-473 Etruskien kukoistusajan katsotaan päättyneen, kun sen laivasto häviää Syrakusan laivastolle Cumaen meritaistelussa.
-472 Ilmaus ”barbaari” on jo vakiintuneessa käytössä, kun Aiskhylos kirjoittaa kuulun näytelmän persialaisista eli barbaareista. Barbaari tarkoitti kreikkalaisille ei-kreikkalaista, myöhemmin roomalaisille ei-roomalaista. Sanalla oli kielteinen kaiku. Barbaarit olivat vieraskielisiä ja moukkamaisia raakalaisia, järjettömiä ja sivistymättömiä ihmisiä, jotka saatettiin niputtaa näin yhteen (vrt. pakana = ei-kristitty). Barbaari oli toiseuskäsite, joka korosti kreikkalaisten yhteneväisyyttä ja erinomaisuutta kielen, yhteiskuntajärjestyksen ja uskonnon saralla. Stereotypiat esimerkiksi itämaista juontuvat siis jo täältä. Näillä main syntyi myös teoria ihmisten ja kansojen luonteista maantieteellisen ilmaston perusteella. Ihanteellinen ilmasto oli tietenkin Kreikassa tai Roomassa kun taas etelän kuumuus veltostutti ja pohjolan kylmyys teki hillittömäksi. Teoria oli pöljä, mutta suosittu halki vuosisatojen.
-509–400 Rooman kuningasaika vaihtuu tasavaltaan, jolloin patriisit eli Rooman aatelisto käytti valtaa. Aatelisto koostui latinalaisista, sabiinilaisista ja etruskilaisista aristokraattisuvuista. Rooman ensimmäiset vuosisadat olivatkin jokseenkin vaatimattomia etruskien ja latinalaisten varjossa. Vuonna -496 roomalaisten hopliittiarmeija sai tosin ensivoiton latinalaisten ratsuväestä regilliusjärven taistelussa. Vuosisata oli vaikea. Italian heimot kiusasivat roomalaisia ja Vejin-kaupungin etruskeilta tuli pahasti turpiin vuonna -477. Levottomat ajat pakottivat Rooman sisäänpäinkääntyneisyyteen. Lisäksi nälänhädät ja kulkutaudit piinasivat kaupunkilaisia.
-450 Keltit astuvat viimein historian näyttämölle eli sivilisaation piiriin Herodotoksen historiateoksessa. Keltit asuivat Tonavalla. Näihin aikoihin he marssivat Alppien yli pohjois-Italiaan. Alun perin kelttiläiset elivät Ranskan (gallialaiset) ja Saksan rajoilla, mutta levittäytyivät Brittein saarille, Espanjaan ja myöhemmin itään aina Turkkiin (galatalaiset) saakka. Kelteillä ei ollut kirjoitettua kieltä, joten heistä tiedetään verrattain vähän. Hautalöytöjen perusteella kelttiläisissä ruhtinaskunnissa oli suurta rikkautta ja osaamista. Pröystäily, juhliminen, alkoholin lotraus sekä säännölliset sotaretkikaudet kuuluivat päiväjärjestykseen. Keltit uskoivat moniin jumaliin ja druidit suorittivat rituaaleja uhrilehdoissaan. Ilmeisesti keltit uskoivat jonkinlaiseen tuonpuoleiseen ”Valhallaan”.
499-400 Ajan juutalaisuudesta ei ole säilynyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Ilmeisesti aika oli jokseenkin vaatimatonta Persian vallan alla. Vanha testamentti ja juutalainen usko muokkautui hitaasti, mutta varmasti. Joskus tällöin kirjoituksiin ilmestyi saatana. Tätä henkiolentoa ei aluksi ymmärretty langenneeksi enkeliksi, eikä edes persoonaksi, vaan rooliksi, syyttäjäksi. Siten myös zarathustralaisuusvaikutteet ovat vaatimattomia ja ”korjattuja”, sillä saatana on luotu olento. Vasta myöhemmin saatanasta tuli langennut enkeli sekä onnettomuuden syy, kenties vastahuomiona Jesaja II näkemykselle siitä, että Jumala luo onnettomuudet. Tosiasiassa pirukaan ei ota selvää, minä vuonna saatana ”keksittiin”. Todennäköisesti Jesajan ja Hesekielin kirjoissa löytyvät pilkkalaulut Tyyroksen ja Babylonian kuninkaista tulkittiin vasta myöhemmin viittaavan saatanan lankeemukseen. Samoin paratiisin käärme oli aluksi pikemminkin jumalolento, ei saatana tai Saatana. Käärmeen monimerkityksellisyydestä kertoo 4. Mooseksen kirjan pronssikäärmetarina, jonka tarkoitus oli lienee selittää, mitä käärmekulttikuva teki juutalaisten pyhäkössä.
Eden ja paratiisi (hedelmätarha) ilmestyvät pyhiin kirjoituksiin. Kyseessä oli babylonialais-assyrialais-persialainen kuninkaallinen puutarha, jollainen saattoi olla myös Salomolla. Hesekielin Eden-maininnan myötä syntyy tarina Adamin ja Eevan lankeemuksesta hyvän ja pahan tiedon puun kautta. Tarinan ajoitus voi olla varhaisempi, onhan siinä paljon samaa kuin sumerilaisissa ja kanaanilaisissa myyteissä. Myöhäsyntyisyys selittyisi lain keskeisyydellä (kielto syödä) sekä vastahuomiona Jesaja II näkemykselle siitä, että Jumala luo valon ja pimeyden – sekä sillä, että varhaisemmat kirjoitukset eivät viittaa kertomukseen.
-475–400 Kiinassa alkaa Taistelevien läänitysvaltojen aika. Sotaisuudet jatkuivat, samoin Zhou-dynastian aika, joskin entistä voimattomampana yhdistämään maan taivaan mandaatin alle. Sun Tzun Sodankäynnin taito sijoittuu tänne. Teoksen keskeisimpiä neuvoja on kehotus pyrkiä kukistamaan vihollinen ilman taistelua. Tämä tapahtuu etenkin harhaanjohtamisella: huijauksella, petoksella, propagandalla ja mielikuvien muokkauksella. Kiinalainen perusasetelma, sivilisaatio vs. pohjoiset barbaarit oli jo tällöin vakiintunut, samoin kuin Kiinan muurin varhaisvaiheet eli linnoitukset.
Sadan koulukunnan aika jatkui. Kungfutselaisuuden rinnalle nousi kolme muuta Kiinan klassista koulukuntaa: legalismi, mohismi ja taolaisuus. Legalismin mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä. Siksi heitä täytyy ohjata hyvään valtion laeilla sekä rangaista ankarasti rikkomuksista. Tämä ruoska ja porkkana -doktriini oli vastakkain Kungfutsen opetuksen kanssa, jonka mukaan ihmiset tulee suostutella hyvään rituaalien ja hyveellisen esimerkin kautta. Mozi perusti mohismin, joka korosti rakkautta (Ai) kaikkia kohtaan verrattuna kungfutselaisuuden rakkautta omia lapsia, hallitsijaa jne. kohtaan (vrt. Vuorisaarna). Mohismi oli utilitaristinen ja hieman idealistinen, joskin myös poliittinen koulukunta, mikä korosti tekojen päämäärinä valtion järjestystä, aineellisia hyviä kansalaisille sekä väestönkasvua. Sittemmin koulukunta surkastui.
Taolaisuuden perustajana pidetään Laotsea, jonka elinaika ja jopa olemassaolo on epävarma. Filosofian perusteosta Daodejingiä pidetään Laotsen kirjoittamana. Taolaisuudessa ”tao”, tie, tarkoittaa maailmankaikkeuden perustaa ja perimmäistä periaatetta, kosmista lakia, josta kaikki on saanut alkunsa ja johon kaikki palaa. Taolaisuus on apofaattista: tao on kaiken ymmärryksen ja sanojen tuolla puolen. Tao on yksi, mutta se ilmenee kaksijakoisena (jing ja jang). Elämän tarkoitus on löytää harmonia taon kanssa. Tässä auttaa, wu wei, tekemättömyys eli se, että antaa asioiden tapahtua niiden luontaisella painollaan. Kun antautuu taolle, ikuisuudelle, ei enää tarvitse antautua millekään muulle, ei himojen, pyyteiden tai valheiden vietäväksi. Taolaisuus näyttäytyy ihanteellisena luonnontilana, jossa ei ole sotia, eikä edes moraalia. Käytännössä taolaisuuteenkin kuuluu omat ”kymmenen käskyä”, jotka kieltävät mm. tappamisen ja varastamisen. Taoismi yhdistyy sodankäyntiin esimerkiksi siten, että korostetaan alttiutta mukautua muutoksiin.
Filosofisen taolaisuuden rinnalla ja siihen sekoittuneena vallitsee uskonnollinen sekä kansanomainen taolaisuus. Niinpä jumalat, kuten jadekeisari tai Laotse itse, kuuluvat myös taolaisuuteen, samoin astrologia, shamanistiset rituaalit, pahat henget sekä alkemia. Kosminen ja universaali Tao yhdistää. Keskeinen käsite on ”qi”, voima tai energia, jota hyödynnetään lääketieteessä (akupunktio), itsepuolustuslaeissa sekä arkkitehtuurissa (feng shui). Naturalistinen koulukunta sulautui myöhemmin taolaisuuteen. Koulukunnan kosmologiassa maailmankaikkeus rakentuu jinin ja yangin sekä viiden elementin, tulen, veden, puun, metallin ja maan varaan. Nämä elementit kuvaavat viittä vaihetta, jonka läpi qi kulkee aiheuttaen syntymisen ja tuhoutumisen kiertokulun.
Taolaisuuden jin ja jang eli taiji-symboli tunnetaan länsimaissa paremmin kuin hindulaisuuden om-tavu tai buddhalaisuuden kahdeksanosainen pyörä. Tosin jin ja jang ei rajaudu vain taolaisuuteen. Tunnus onkin oikeastaan uuskongfutsealainen. Symbolin juuret ovat varhaiset: kiinalaiset piirsivät liki samanlaisen kartan kuvaamaan valon ja varjon siirtymistä. Valkoinen väri kuvaa jangia, aurinkoa ja valoa sekä miestä(!), musta taas varjoja, kuuta ja naista(!). Vastakkaiset voimat täydentävät toisiaan ja sisältävät toisensa. Kristinuskossa ja länsimaissa vastinparia vastaa ajatus aktiivisesta ja kontemplatiivisesta elämästä eli Martasta ja Mariasta – miksei myös Aadamista ja Eevasta universumin pappeina. Ympyrä kuvaa perimmäistä ykseyttä, taoa ja ikuisuutta, josta dualismi syntyy. Btw. Intian uskontoja yhdistää myös onnen symboli hakaristi eli swastika.
-461-429 Ateenan kultakausi kuuluisan poliitikon Perikleen johdossa. Kreikkalainen taide kukoisti ja musiikki soi kaikkialla. Aiskhylos, Sofokles, Euripides ja Aristofanes kirjoittivat klassiset näytelmänsä, kuten Kuningas Oidipuksen. Zeuksen temppeli ja 13 metrinen kultainen kuvapatsas oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä. Kreikkalaiset keksivät myös lineaarisen perspektiivin eli syvyysilluusion. Parthenon, Pallas Athenen temppeli Akropolis kukkulalla Ateenassa valmistui -438. Se on länsimaisen sivilisaation symboli. Temppelissä oli paljon patsaita mm. Pallas Athenen 11 metrinen patsas. Myöhempinä aikoina Parthenon toimi kirkkona ja moskeijana.
Persialaisten alta vapautunut Makedonian valtakunta kasvoi lähes huomaamatta kreikkalaisilta. Makedonialaiset olivat ”semikreikkalaisia”, tosin he lukivat itsensä kreikkalaisiksi, argoslaisiksi puolijumala Herakleen jälkeläisiksi.
-431–400 Jokseenkin yllättäen Spartan ja Ateenan väille puhkeaa Peloponnesolaissota eturistiriitojen takia. Suurimmat tappiot kärsi Ateena. Ensin jokin kulkutauti tappoi viidenneksen väestöä. Sitten sotaretki Sisilian Syrakusaa vastaan epäonnistui. Meritaistelussa tuli ensin voitto, mutta sitten häviö, jolloin Ateenan oli suostuttava Spartan rauhanehtoihin. Spartan voitto johtui pitkälti liittoutumisesta Persian kanssa. Persia oli vallanperimyskiistojen heikentämä ja Spartan onnistui palauttamaan heille luovuttamansa alueet vuosisadan lopulla. Tämä aiheutti täyskäännöksen diplomaattisissa suhteissa: Persia alkoi tukea Ateenaa Spartaa vastaan.
Makedonian valtakunta hyötyi sodasta valloittaen itselleen uusia alueita.
-420–399 Sokrateen aktiivinen kausi filosofina alkaa, kun Delfoin oraakkeli todistaa hänen olevan maailman viisain mies. Sokrates lähti etsimään viisautta keskustelemalla, ihmettelemällä sekä tietämättömäksi tekeytymällä. Häntä syytettiin nuorison turmelemisesta sekä jumalien hylkäämisestä. Tuomiona oli kuolema. Näin Sokrateesta tuli filosofian marttyyri. Sokrateen ajattelun keskiössä on hyveellisyys ja tieto. Tieto johtaa hyveellisyyteen. Ihmisillä ei kuitenkaan tavallisesti ole tietoa. Sokrateen viisaus oli vaatimatonta: hän tiesi, ettei tiedä. Filosofi uskoi kreikkalaisiin jumaliin ja ilmaisi kenties ensimmäisenä, että Jumalan täytyy olla olemassa, sillä maailman tarkoituksenmukaisuus edellyttää älykästä suunnittelua. Sokrateen maine kohosi aikain myötä. Monet hänen seuraajansa kysyvät yhä uudelleen: ”mitä Sokrates tekisi?”
Aikakautta leimaa reformit, jotka kallistivat rituaalisen polyteismin kohti yhden ja korkeimman Jumalan palvontaa. Käänne oli samalla käänne eettisyyteen. Kenties ihmiset ymmärsivät, että hyveellinen elämä on tärkeämpää kuin riitit. Reformeja ja aikakauden henkeä kuvaa hyvin profeetta Hoosean sana, jota Jeesuskin siteeraa: ”armahtavaisuutta minä vaadin, en uhrimenoja”.
Monoteismin synty liitetään tavallisesti juutalaisuuteen. Hämmästyttävästi samankaltainen henkinen muutosliike tapahtui kaikissa ajan ”korkeissa” siviilisaatiokeskuksissa - tosin yksijumalallisuus toimi hämmentävästi polyteismin kanssa rinnakkain ja sisäkkäin. Muutos tarkoitti myös apofaattisen teologian syntyä eli sitä, ettei Jumalaa voi kuvata sanoilla tai patsailla. Tämä näkemys haastaa perinteisen uskonnon kultit ja luo kuilun Jumalan ja ihmisien välille. Samalla aukeaa railo moukkamaisten ja taikauskoisten kansanuskomusten sekä oppineiden filosofien sekä munkkien välille. Silti vanhat uhrimenot, papit, rukoukset, riitit ja patsaat jäivät ihmisten pariin.
Monoteismin synty liitetään tavallisesti juutalaisuuteen. Hämmästyttävästi samankaltainen henkinen muutosliike tapahtui kaikissa ajan ”korkeissa” siviilisaatiokeskuksissa - tosin yksijumalallisuus toimi hämmentävästi polyteismin kanssa rinnakkain ja sisäkkäin. Muutos tarkoitti myös apofaattisen teologian syntyä eli sitä, ettei Jumalaa voi kuvata sanoilla tai patsailla. Tämä näkemys haastaa perinteisen uskonnon kultit ja luo kuilun Jumalan ja ihmisien välille. Samalla aukeaa railo moukkamaisten ja taikauskoisten kansanuskomusten sekä oppineiden filosofien sekä munkkien välille. Silti vanhat uhrimenot, papit, rukoukset, riitit ja patsaat jäivät ihmisten pariin.
