Rooman lisäksi huomiota saa Kiina, ajan toinen supervalta. Myös juutalaisten vaiheet ja kirjoitukset nousevat vahvasti esille, vaikka Vanha testamentti on jo liki kirjoitettu. Mitä kummaa? Nämä kolme - Rooman Eurooppa, juutalaisten Lähi-itä ja kaukainen Kiina kohtaavat.
-196 Rosettan kivi eli Egyptin faaraon Ptolemaios V Epifaneen säädössteela kirjoitettiin Egyptissä. Kiven informaatioarvo ei ole kummoinen, sillä se käsittää mm. verohelpotuksia. Kivi on kuitenkin nykyään kuuluisa näyttelyesine British Museumissa, sillä se sisältää saman tekstin kreikaksi, egyptiksi ja hieroglyfiksi mahdollistaen näin muinaisen kielen kääntämisen.
-200–154 Han-dynastia hallitsee läntistä Kiinaa – ja itäistä verotettavien läänitysruhtinaiden myötä. Nämä tosin kahakoivat ja pyrkivät itsenäistymään. Myös vallanvaihdot aiheuttivat levottomuuksia, kunnes keisari Wei vakiinnutti vallan. Tässä auttoi läänitysruhtinaiden korvaaminen keisarin suvun prinsseillä – jotka tosin ajan mittaan itsenäistyivät ja liittoutuivat kapinaan imperiumia vastaan. Pohjoisessa dynastiaa kiusasi vahva esimongolialainen nomadikansa Xiongnut, joille han-kiinalaiset antoivat prinsessoja ja lahjuksia rauhaa vastaan.
Han-aikana vallitsi kansanuskonnollisuus rituaaleineen, esi-isineen, henkineen ja noitatohtoreineen. Tämän ja taolaisen antropologian mukaan ihmisellä on kaksi sielua, hun ja po eli jang ja jing, toinen henkinen ja taivaallinen, toinen ruumiillinen ja maahan maatuva. Ilmeisesti han-kiinalaiset uskoivat kuolemanjälkeiseen ruumiittomaan(?!) elämään taivaassa. Kuolemattomuutta haettiin taolaisittain elämän eliksiirejä juomalla, oikeilla ruokavalioilla tai seksitekniikoilla. Ajatus oli pitää elämänvoima, qi, ihmisessä, jolloin ”kuolemattomuussikiö” saattoi kasvaa pyhimykseksi. Kansantarinat todistivat kuolemattomista sankareista sekä jumalatar Lännen kuningataräidistä, joka tarjosi kilvoittelijoille ikuisen elämän persikoita.
200–100 Rooman verinen vuosisata: Puunilaissotien myötä hävityt alueet pohjois- ja luoteis-Italiassa voitettiin takaisin galleilta ja liguureilta. Rooma soti Makedoniaa vastaan vapauttaen kreikkalaiskaupungit tämän otteesta ja kasvattaen omaa valtaansa. Seleudikien Antiokhos III:sta vastaan Rooma sai mittavat sotasaaliit. Makedonian hallitsijaksi nousi -179 Filippos V:n poika Perseus, joka yritti voittaa roomalaiset – tuloksena murskatappio. Saaliit olivat mittavat. Orjia myytiin 150 000 henkeä. Vastarinnasta huolimatta Makedoniasta tehtiin Rooman provinssi. Via egnatia -tie kulki pian pohjois-Italiasta Thessalonikeen ja Byzantioniin saakka.
Sota kävi myös kreikkalaiskaupunkeja vastaan, ainakin kun kyse oli rahasta, kuten Korintin tapauksessa, jonka roomalaiset valloittivat ja ryöstivät -146. Vahvin saneli ehdot. Kun Pergamonin kuningas vielä lahjoitti Turkissa sijaitsevan valtakuntansa roomalaisille, oli Aigeianmeri heidän hallussaan. Aasiasta tuli provinssi, verotuksen tyyssija ja kultasuoni.
Hispaniassa kelttikapinat tukahdutettiin, kaivettiin kaivoksia hopean ja kullan takia sekä perustettiin siirtokuntia nykyisen Sevillan ja Córdoban pakeille. Myös Galliaa asutettiin, tosin hiljattain perustettu Pariisi pysyi kelttien kalastuskylänä. Lusitaanien kapina -150 oli kiperä. Väkivalta ratkaisi ongelman, hintana 50 000 kuollutta. Vapaustaistelijoiden johtaja Viriatusta pidetään sankarina Portugalissa. Orjakapinoita sikisi kurjuudessa. Niistä kasvoi jopa 20 000 sotilaan joukkoja, mutta ne kukistettiin.
Karthago nöyristeli rauhanehtojensa alla, mutta vaurastui maanviljelyksellä ja laajeni etelään. Roomalaiset julistivat 3. puunilaissodan jokseenkin perusteettomasti ja vaativat kaupungin tyhjentämistä. Lopputuloksena roomalaiset piirittivät Karthagoa kolme vuotta, tuhosivat kaupungin, tappoivat ja myivät väen orjiksi -146. Pohjois-Afrikasta roomalaiset kahmivat laajat Numidian maat Jugurthan sodassa vuosisadan lopulla.
Pohjoisessa olivat esitanskalaiset germaaniheimot teutonit ja kimbrit lähteneet Jyllannista etelään ja voittaneet tieltään kelttiläisiä ja roomalaisia joukkoja. Arausian taistelussa -105 yli sata tuhatta roomalaista kaatui ja valtakunta turvautui jopa ihmisuhreihin. Pelottavat berserkit uhmasivat jo itseään Roomaa, jolloin heitä vastaan asetettiin kyvykäs konsulikenraali Gaius Marius. Hän voitti teutonit Aquae sextiaen taistelussa -102 ja kimbrit Vercellaessa -101.
Roomalaiset ottivat auliisti uskonnollisia vaikutteita naapureiltaan. Kreikkalaisilla jumalilla oli roomalaiset vastineet, kuten sodanjumala Mars. Ihmishahmoisuutta roomalaiset eivät suosineet. Vähä-Aasiasta tuli äitijumalatar Kybelen kultti puunilaissodan jälkeen meteorikivenä. Kultti kasvatti kannatustaan ja täytti roomalaiseen pantheonin seksuaalisen hedelmällisyysjumalan aukon. Kulttiin kuului viiltelyä, sukupuolielinten uhraamista sekä härän veressä kylpemistä. Traagiasta ja Kreikasta tuli Dionysoksen kultti (myös Liber pater ja Bacchus) – mikä riehaantui vuonna -186 rikollisuuteen asti. Tämä kultti muistutti kristinuskoa tuonpuoleisuudellaan ja eräänlaisella ehtoollisellaan. Junolla oli etruskilaiset juuret. Hän oli rakkauden, avioliiton ja äitiyden jumalatar, jota etenkin naiset palvoivat, mutta myös sotaisa Rooman suojelijatar. Egyptin merkittävimmäksi jumalaksi kohonnut Isis oli roomalaisille vieras, mutta palasi karkotettunakin takaisin Rooman kaduille.
Gladiaattorinäytökset ilmaantuivat ja yleistyivät. Tulevat superhallitsijat järjestivät entistä suurempia näytäntöjä eksoottisine villipetoineen. Ajan rikkaat roomalaiset harrastivat kalankasvatusta ja kylpylöitä.
-200–87 Parthialaiset ponnistivat seleudikien ja persialaisten puristuksesta mahtavaksi valtioksi Iranissa ja Lähi-idässä. Taistelut kävivät kreikkalaisia ja sakoja vastaan. Parthialaiset valloittivat mm. Meedian ja Babylonian. Mithrirdates II sai niskalenkin vihollisistaan ja laajensi valtakuntaansa pohjoiseen skyyttien, länteen Armenian ja itään Baktrian kustannuksella. Valtakunta sijaitsi Rooman ja Kiinan välissä ja sai diplomaattiset yhteydet molempiin. Kiinan kauppa – Silkkitie – avautui -119. Parthialaiset olivat zarathustralaisia eli mazdalaisia.
Roomalaiset omaksuivat parthialaisilta Mithrakultin, josta kehkeytyi vuodesta -102 eteenpäin roomalaisten sotilaiden salaseura riitteineen ja tasohierarkioineen. Mithran kerrotaan syntyneen kivestä ja kenties tappaneen myyttisen ja paholaismaisen härän luolassa tehden näin elämästä hedelmällistä. Mithralaisuudessa on yhtymäkohtia kristinuskon kanssa: jumaluuden liittäminen aurinkoon, joulukuun 25. juhlapäivänä, eräänlainen ehtoollinen, Mithran paluu taivaaseen sekä hänen paluunsa odotus. Ensimmäisyyttä on kuitenkin vaikea todistaa, vielä vähemmän toisen kultin velallisuutta toiselle.
-198–63 Juutalaisen rauhaisa Ptolemaios-aika vaihtuu seleudikien ja Antiokhos IV Epifaneksen pakkohellenismiin. Juutalaisuus jopa kiellettiin ja temppelistä tuli epäjumalien palvontapaikka. Makkabialaisten suku eli hasmonialaiset ryhtyivät vastarintaan Juudas Makkabilaisen johdolla. He käyttivät seleudikien hajaannusta ja heikkoutta hyväkseen ja valloittivat itselleen Salomon aikaisen valtakunnan. Aikaa kuvaava 1. Makkabilaiskirja puhuttelee draamantajullaan sekä asetelmalla, jossa hallitusvalta sekä omat harhaanjohtajat uhmaavat pyhiä. 2. Makkabilaiskirja vahvistaa juutalaisten ja pakanallisten ja barbaarien kreikkalaisten vastakkaisuutta, juurruttaa marttyyriajatusta sekä opettaa ruumiillista ylösnousemusta.
Danielin kirjan nuorimmat osat valmistuvat makkabealaisriitojen aikaan, jolloin ne ovat VT:n nuorinta antia. Niissä mainitaan apokalyptinen ja messiaaninen Ihmisen Poika, jolle Jumala antaa koko maailman vallan. Täällä ovat myös arkkienkeli Mikael, enkelien väliset taistot sekä viimeistään maininta kuolemanjälkeisestä elämästä ruumiiden ylösnousemisena sekä ikuisena elämänä tai kauhuna.
Hasidilaisista erkaantuivat fariseukset, saddukeukset ja essealaiset. Fariseukset olivat lakihenkisiä ja kansansuosiota nauttivia juutalaisia, jotka vastustivat hellenismiä. Saddukeukset olivat aristokraatteja, tooraan pitäytyviä, hellenismiä suosivia sekä ylösnousemusajatuksen kieltäviä juutalaisia, jotka myötäilivät kiihkoilemisen sijaan, jotta eivät menettäisi asemiaan. Essealaiset, aikansa Lähetyshiippakunta, vetäytyi askeettiseen ja apokalyptiseen köyhyteen mm. Qumraniin. Täältä löydettiin kuuluisat Kuolleemeren kääröt eli Raamatun käsikirjoitukset. Yhteisössä väheksyttiin avioliittoa ja naisia, harrastettiin rituaalisia pesuja ja luettiin Raamattua 24/7.
Rooma lopetti juutalaisten valtapelin kenraali Pompeiuksen johdolla vuonna -63.
Septuaginta valmistuu. Käännöksen legendaarisella syntyhistorialla oli merkitystä etenkin kristityille. Kreikannos oli uskollinen käännös. Toisaalta kielijärjestelmän vaihdos vaikutti sisältöön. Esimerkiksi heprean ’nefes’, elämä, liha, sydän, kääntyi kreikaksi ’psykhe’, sielu, jossa maistuu kreikkalais-platoninen sielu-ruumis -vivahde. Jännittävä on Jesajan kirjan ”nuori nainen tulee raskaaksi” käännössana ’parthenos’, jossa on vahva konnotaatio neitsyeen.
Gallia kävi taas levottomaksi. Ylimys Vercingetorix yhdisti kapinalliset. Sinnikäs ja rohkea Caesar piiritti gallit Alesian kaupunkiin. Taistelusta tuli tiukka. Gallit saivat jopa 200 000 miestä vahvistusta. Silti Caesar johdatti alivoimaisena joukkonsa voittoon, Vercingetorix antautui ja Gallia oli jälleen Rooman. Tämä oli vaatinut miljoona kuolonuhria ja miljoona orjaa, jopa 800 kaupunkia vallattiin ja 300 heimoa kukistettiin. Roomalaisille – ja jälkipolville – Caesarin armeijan kansanmurhia muistuttavat verityöt olivat isänmaallisuutta nostattavia jännitystarinoita Caesarin propagandan ansiosta. Heimot sotivat myös keskenään ja harjoittivat orjuutta. Gallit palvoivat kelttiläisiä ja kreikkalaisia jumalia sekä uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. Caesar kertoo jättiläispunosmiehistä (wicker man), joiden sisällä poltettiin ihmisuhreja.
-53–44 Crassus lähtee Parthiaan sotimaan saadakseen militaristista mainetta, tuloksena katastrofaalinen tappio. Parthialaiset hevosmiehet pysyivät etäällä roomalaisesta jalkaväestä ja näännyttivät heidät erämaahan nuolisateessa. Rooma ja tasavalta ajautui anarkiaan, kun poliittinen peli lipsui laillisuudesta katutaisteluiksi. Pompeius pelasti tilanteen, mutta pian Caesarin ja Caton valtaistuinpeli jakoi kansan kahtia. Sota uhkasi. Pompeius jahkaili ja taipui Caesaria vastaan. Tämä sai kuitenkin lahjottua puolelleen kansantribuuni Curion. Caesar ylitti Rubikonin, aloitti nelivuotisen sisällissodan ja päätti Rooman tasavallan.
Italiassa hänet otettiin ystävänä vastaan, Roomassa oltiin nyreitä. Pompeiuksen ja Ceasarin armeijat ottivat yhteen useasti. Farsaloksessa Caesar voitti ratkaisevasti -48. Huomio vei Pontokseen, missä Caesar voitti Mithridateksen pojan Farnakes II armeijan Zelan taistelussa. Egyptissä Pompeius murhattiin ja Caesar hyppäsi sänkyyn Kleopatran kanssa. Kleopatra oli Egyptin kuningatar ja Isiksen inkarnaatio. Hän sai lapsen Caesarin kanssa. Caesarin valta ja kärsimättömyys teki pesäeroa Rooman perinteisiin: hänestä tuli diktaattori, jumalallinen Julius. Hän oli kansan suosikki, joka vietti 4 triumfia Gallian, Egyptin, Pontoksen ja Afrikan voittojen kunniaksi. Vuonna -44 Caesarin läheinen Brutus ja 60 muuta senaattoria murhasivat hänet ja julistivat pelokkaalle kaupungille tasavallan pelastuneen. Rooman yli syöksynyt komeetta kruunasi Caesarin Rooman ainoaksi inhimilliseksi jumalaksi sitten Romuluksen. Brutusta on pidetty Juudaksesta seuraavana. Ranskan vallankumoukselliset tosin ylistivät hänen tasavaltaisuuttaan.
-88–0 Kreikka eli roomalaisessa paitsiossa eikä filosofia kukoistanut mm. sen takia, että Sulla tuhosi akatemian ja pölli Aristoteleen teokset. Platonismi kehittyi keskiplatonismiksi, systeemiksi, joka yhdisti Aristoteleen logiikkaa, stoalaista etiikkaa ja uuspythagoralaista metafysiikkaa Platonin ajatuksiin. Nyt platonistit yhdistivät Platonin Hyvän idean ja demiurgin korkeimmaksi Jumalaksi, jonka mielessä ideat ovat. Platonin jumalallistumisen ajatus korostui. Yleisnero Poseidoniuksen ajattelussa universumi koostui katoamattomasta jumaluudesta ja tyhjyyteen katoavasta materiasta, jota kosminen sympatia pitää koossa. Ihminen on "mikrokosmos", välittäjä henkisen ja aineellisen välillä. Keskiplatonismi vaikutti paljon uusplatonismiin ja kristittyihin kirkkoisiin.
-87–0 Läntisen han-dynastian aika Kiinassa jatkuu useilla vähemmän merkittävillä ja lyhytaikaisilla keisareilla sekä hovin valtapyrinnöillä. Ajan mahtihahmona toimi nainen, pitkäikäinen keisarinna Wang Zhengjun. Ajanlaskun alussa dynastia kärsi keisarien lapsettomuudesta. Esimerkiksi keisari Cheng ei saanut perillistä useampienkaan vaimojensa kanssa ja kuoli lemmenrohdon yliannostukseen – tosin kaksi hänen lastansa tapettiin vauvoina. Tällöin valtaan nousi Wang-klaanin Wang Mang. Tästä alkoi lyhyt välikausi läntisen ja itäisen han-dynastian välillä.
Ajan Kiina oli edelleen aikansa vahvin valtakunta Rooman kanssa. Henkseleitä sopi paukutella esimerkiksi dzonkki purjealuksista, peräsimen keksimisestä, hamppupaperista sekä negatiivisista luvuista. Astrologia oli maakeskeistä, mutta kehittynyttä. Kiinalaiset tallensivat esimerkiksi Halleyn komeetan ilmestymisen, päättelivät planeettojen pyöreyden, tajusivat planeettojen ja kuun heijastavan auringon valoa sekä syyn kuun- ja auringonpimennyksille.
-44–31 Vallantavoittelijat, nuori Caesarin adoptiopoika Octavianus sekä Caesarin maineikas sotapäällikkö Antonius jakavat valtakunnan hallinnan länteen ja itään. Aiemmin Octavianus oli yhdessä senaatin kanssa taistellut Antoniusta vastaan Mutinan sodassa. Vaikutusvaltainen konsuli Lepidus sai Afrikan, mutta hänet syrjäytettiin pian. Salaliittolaisten johtajat Cassius ja Brutus Decimus kaatuivat Filippoissa -42. Idässä Rooman rajoja uhmasivat parthialaiset. Antonius ei onnistunut sotimaan heitä vastaan paljonkaan Crassusta paremmin.
Pompeiuksen poika ja sotilaallista menestystä saavuttanut Sextus Pompeius hävisi linnoittamassaan Sisiliassa Octavianuksen ykköskenraalia Agrippaa vastaan ja kuoli pakomatkallaan. Tätä ennen hän oli saanut Italian kärsimään estämällä viljakuljetuksia. Antonius liittoutui Kleopatran kanssa jumaluusleikkeineen – Antonius oli Dionysos, Kleopatra Afrodite. Roomalaiset eivät katsoneet lemmentouhuja isänmaallisesti. Antonius huumaantui lisää, nimesi Kleopatran ja hänen lapsensa Auringoksi ja Kuuksi ja julisti Aleksandriassa vuonna -34 perheensä jumalallisiksi hallitsijoiksi, idän ja lännen yhdistäjiksi. Hän sai 300 senaattorin tuen, mutta Octavianus pelasi propagandapelin paremmin. Hän julisti ja voitti helpon sodan Balkanin illyrialaisia vastaan. Sitten hän päihitti Antoniuksen ja Kleopatran Aktionin meritaistelussa -31. Aleksandrian piirityksen myötä molemmat päätyivät itsemurhaan.
Hasidilaisista erkaantuivat fariseukset, saddukeukset ja essealaiset. Fariseukset olivat lakihenkisiä ja kansansuosiota nauttivia juutalaisia, jotka vastustivat hellenismiä. Saddukeukset olivat aristokraatteja, tooraan pitäytyviä, hellenismiä suosivia sekä ylösnousemusajatuksen kieltäviä juutalaisia, jotka myötäilivät kiihkoilemisen sijaan, jotta eivät menettäisi asemiaan. Essealaiset, aikansa Lähetyshiippakunta, vetäytyi askeettiseen ja apokalyptiseen köyhyteen mm. Qumraniin. Täältä löydettiin kuuluisat Kuolleemeren kääröt eli Raamatun käsikirjoitukset. Yhteisössä väheksyttiin avioliittoa ja naisia, harrastettiin rituaalisia pesuja ja luettiin Raamattua 24/7.
Rooma lopetti juutalaisten valtapelin kenraali Pompeiuksen johdolla vuonna -63.
Septuaginta valmistuu. Käännöksen legendaarisella syntyhistorialla oli merkitystä etenkin kristityille. Kreikannos oli uskollinen käännös. Toisaalta kielijärjestelmän vaihdos vaikutti sisältöön. Esimerkiksi heprean ’nefes’, elämä, liha, sydän, kääntyi kreikaksi ’psykhe’, sielu, jossa maistuu kreikkalais-platoninen sielu-ruumis -vivahde. Jännittävä on Jesajan kirjan ”nuori nainen tulee raskaaksi” käännössana ’parthenos’, jossa on vahva konnotaatio neitsyeen.
Tänä aikana syntyivät Raamatun deuterokanoniset eli apokryfikirjat. Näitä on kristikansa pitänyt pyhänä, semi-pyhänä tai toisarvoisina. Vanhan testamentin sisältö ei ollut vielä täysin vakiintunut.
Sirakin kirja vastustaa hellenismiä, mutta esittää myös stoalaissävytteisiä ajatuksia, kuten Viisauden ja lain samaistaminen maailmanjärjen tavoin. Kirja on juutalainen Käytöksen kultainen kirja. Tobitin kirja on aikansa Kristityn vaellus, hurskas ja viihdyttävä matkakertomus. Enkelit (Rafael) ja demonit ovat keskeisiä. Näissä kirjoissa ei uskota kuolemanjälkeiseen elämään. Juditin kirja on jännityskertomus, missä rohkea ja kaunis Judit onnistuu pelastamaan juutalaiset assyrialaisten käsistä surmaamalla heidän kenraalinsa. Kirjan vahva sankaritar puhuttaa fiktiivisenäkin. Merkittävä on myös Danielin kirjan lisäyksistä löytyvä me too -uhri Susanna.
Sirakin kirja vastustaa hellenismiä, mutta esittää myös stoalaissävytteisiä ajatuksia, kuten Viisauden ja lain samaistaminen maailmanjärjen tavoin. Kirja on juutalainen Käytöksen kultainen kirja. Tobitin kirja on aikansa Kristityn vaellus, hurskas ja viihdyttävä matkakertomus. Enkelit (Rafael) ja demonit ovat keskeisiä. Näissä kirjoissa ei uskota kuolemanjälkeiseen elämään. Juditin kirja on jännityskertomus, missä rohkea ja kaunis Judit onnistuu pelastamaan juutalaiset assyrialaisten käsistä surmaamalla heidän kenraalinsa. Kirjan vahva sankaritar puhuttaa fiktiivisenäkin. Merkittävä on myös Danielin kirjan lisäyksistä löytyvä me too -uhri Susanna.
Apokryfikirjat ovat eläneet halki vuosisatojen kristillisessä taiteessa ja kulttuurissa – myös Suomessa, missä Aleksis Kiven Nummisuutarit perustuu Tobitin kirjaan. Kuvassa kulttuurimme ensimmäisen(!) naistaiteilijan Artemisia Gentileschin maalaus Juudit surmaa Holoferneen (1620), jonka hän maalasi tultuaan opettajansa raiskaamaksi.
Muina ajan juutalaisina teoksina Henokin ja Riemuvuosien kirjoissa langenneet enkelit opettavat pahuuksia ihmisille ja saavat jättiläislapsia maan naisten kanssa ennen vedenpaisumusta. Asasel (ei saatana) vangitaan pimeyteen. Henok mainitsee arkkienkelit Mikaelin, Gabrielin, Rafaelin ja Urielin, opettaa luonnontieteellisiä pöljyyksiä (esim. aurinko ja kuu ovat samankokoiset) sekä kuolemanjälkeistä vaivaa ja autuutta. Viisauden kirja eli Salomonin viisaus on juutalaisuuden ja keskiplatonismin synteesi: oikeamielisyys, Viisaus ja kuolemattomuus ovat yhtä. Kirjan mukaan sielu elää ennen ja jälkeen ruumiillista vaihettaan. Teksti on vaikuttanut etenkin Paavalin Roomalaiskirjeeseen sekä kristologiaan.
-200–60 Nabatealaiset nousivat merkittäväksi kuningaskunnaksi Arabiassa lyöttäen mm. omaa rahaansa. Heillä oli vahva armeija, joka pärjäsi hyvin kotikentällään eli autiomaassa. Kaupankäynti, etenkin Silkkitien avautuminen teki valtakunnasta, varsinkin pääkaupunki Petrasta rikkaan ja vilkkaan. Kuningaskunta joutui Rooman vallan liepeisiin Juudean kanssa. Nabatealaiset mainitaan makkabealaiskirjoissa lähinnä juutalaisten ystävinä.
-150–100 Hipparkhos Nikaialainen mullisti trigonometriaa ja tähtitaivaan kartoitusta. Hän saattoi keksiä sekstantin ja kellon edeltäjän, astrolabin, laitteen, jolla saattoi mitata vuorokauden ajan sekä taivaankappaleiden nousut ja laskut. Antikytheran kone on tältä ajalta. Mekaanisella laitteella saattoi katsoa kuun ja auringon, kenties myös muiden planeettojen sijainnin suhteessa toisiinsa ja eläinrataan 365 päiväisessä vuodessa.
-141–87 Maineikkaan keisari Wun hallinta-aika han-Kiinassa. Keisariuden alku oli vaatimaton: nuorukaisen sijaan maata hallitsi tämän äiti ja isoäiti. Wu:n kungfutselainen reformi taolaisen aatelishallinnon syrjäyttämiseksi epäonnistui. Vaimo ei synnyttänyt jälkeläistä. Mies hallitsi kuitenkin poliittiset kokonaisuudet ja sai poliittista ja militaristista jalansijaa. Jälkeläisen synnyttyä ja mummon kuoltua ovet avautuivat ekspansioille.
Ensiksi Wu liitti Kiinaan itsenäisen, etelä-Kiinassa ja pohjois-Vietnamissa hallitsevan Nam Vietin. Wu kumosi hyvittelypolitiikan sekä puolustustaktiikan Xiongnuteja vastaan. Taistelujen käännyttyä voitoiksi, han-kiinalaisille avautui pohjoinen Silkkitie keski-Aasiaan ja Baktriaan. Xiongnutit työnnettiin Gobin autiomaahan, Mongolian perukoille ja Siperiaan Venäjän Baikal-järvelle saakka näännyttävissä taistoissa. Koillisesta valloitettiin nykyisen Mantsurian ja Pohjois-Korean alue.
Silkkitie avautui idän ja lännen, Kiinan ja Parthian sekä Kiinan ja Intian välille pioneerimatkaaja Zhang Qianin matkojen myötä. Taustan tälle muodostavat Aleksanteri Suuren idän retket kaupunkeineen, linnoituksineen ja kauppareitteineen sekä länteen laajentunut Kiinan muuri, Kiinan valloitukset ja tiet länteen. Han-kiinalaiset saivat hallintaansa nykyisen Kiinan läntisen Kasgarin kaupungin sekä Gansun käytäväreitteineen v. -119. Kiinaa kiinnosti arokansojen hevoset, paimentolaisia ja baktrialaisia silkki – ylellisyystuote, statussymboli sekä aikansa oravannahka. Silkkitien kohtauspaikoista, kuten Syyrian Palmyrasta, kasvoi vauraita keitaita.
Wu suosi kungfutselaisuutta, mutta mukana oli myös aimo annos legalismia sekä juonteita shamanismista ja taikuudesta – mitä keisari myös vastusti noitavainoihin saakka. Keisari etsi kuolemattomuutta puoskarien pillereistä, uhrilahjoilla, vieraiden jumalien palvomisella tai temppeleillä. Wun aika muistetaan maineekkaasta historioitsijasta Sima Qianista, jonka keisari tosin kuohitsi liiasta puolueettomuudesta. Keisari muistetaan ankarasta hallinnostaan, monista vaimoistaan ja taiteiden suosimisestaan.
Muina ajan juutalaisina teoksina Henokin ja Riemuvuosien kirjoissa langenneet enkelit opettavat pahuuksia ihmisille ja saavat jättiläislapsia maan naisten kanssa ennen vedenpaisumusta. Asasel (ei saatana) vangitaan pimeyteen. Henok mainitsee arkkienkelit Mikaelin, Gabrielin, Rafaelin ja Urielin, opettaa luonnontieteellisiä pöljyyksiä (esim. aurinko ja kuu ovat samankokoiset) sekä kuolemanjälkeistä vaivaa ja autuutta. Viisauden kirja eli Salomonin viisaus on juutalaisuuden ja keskiplatonismin synteesi: oikeamielisyys, Viisaus ja kuolemattomuus ovat yhtä. Kirjan mukaan sielu elää ennen ja jälkeen ruumiillista vaihettaan. Teksti on vaikuttanut etenkin Paavalin Roomalaiskirjeeseen sekä kristologiaan.
-200–60 Nabatealaiset nousivat merkittäväksi kuningaskunnaksi Arabiassa lyöttäen mm. omaa rahaansa. Heillä oli vahva armeija, joka pärjäsi hyvin kotikentällään eli autiomaassa. Kaupankäynti, etenkin Silkkitien avautuminen teki valtakunnasta, varsinkin pääkaupunki Petrasta rikkaan ja vilkkaan. Kuningaskunta joutui Rooman vallan liepeisiin Juudean kanssa. Nabatealaiset mainitaan makkabealaiskirjoissa lähinnä juutalaisten ystävinä.
-150–100 Hipparkhos Nikaialainen mullisti trigonometriaa ja tähtitaivaan kartoitusta. Hän saattoi keksiä sekstantin ja kellon edeltäjän, astrolabin, laitteen, jolla saattoi mitata vuorokauden ajan sekä taivaankappaleiden nousut ja laskut. Antikytheran kone on tältä ajalta. Mekaanisella laitteella saattoi katsoa kuun ja auringon, kenties myös muiden planeettojen sijainnin suhteessa toisiinsa ja eläinrataan 365 päiväisessä vuodessa.
-141–87 Maineikkaan keisari Wun hallinta-aika han-Kiinassa. Keisariuden alku oli vaatimaton: nuorukaisen sijaan maata hallitsi tämän äiti ja isoäiti. Wu:n kungfutselainen reformi taolaisen aatelishallinnon syrjäyttämiseksi epäonnistui. Vaimo ei synnyttänyt jälkeläistä. Mies hallitsi kuitenkin poliittiset kokonaisuudet ja sai poliittista ja militaristista jalansijaa. Jälkeläisen synnyttyä ja mummon kuoltua ovet avautuivat ekspansioille.
Ensiksi Wu liitti Kiinaan itsenäisen, etelä-Kiinassa ja pohjois-Vietnamissa hallitsevan Nam Vietin. Wu kumosi hyvittelypolitiikan sekä puolustustaktiikan Xiongnuteja vastaan. Taistelujen käännyttyä voitoiksi, han-kiinalaisille avautui pohjoinen Silkkitie keski-Aasiaan ja Baktriaan. Xiongnutit työnnettiin Gobin autiomaahan, Mongolian perukoille ja Siperiaan Venäjän Baikal-järvelle saakka näännyttävissä taistoissa. Koillisesta valloitettiin nykyisen Mantsurian ja Pohjois-Korean alue.
Silkkitie avautui idän ja lännen, Kiinan ja Parthian sekä Kiinan ja Intian välille pioneerimatkaaja Zhang Qianin matkojen myötä. Taustan tälle muodostavat Aleksanteri Suuren idän retket kaupunkeineen, linnoituksineen ja kauppareitteineen sekä länteen laajentunut Kiinan muuri, Kiinan valloitukset ja tiet länteen. Han-kiinalaiset saivat hallintaansa nykyisen Kiinan läntisen Kasgarin kaupungin sekä Gansun käytäväreitteineen v. -119. Kiinaa kiinnosti arokansojen hevoset, paimentolaisia ja baktrialaisia silkki – ylellisyystuote, statussymboli sekä aikansa oravannahka. Silkkitien kohtauspaikoista, kuten Syyrian Palmyrasta, kasvoi vauraita keitaita.
Wu suosi kungfutselaisuutta, mutta mukana oli myös aimo annos legalismia sekä juonteita shamanismista ja taikuudesta – mitä keisari myös vastusti noitavainoihin saakka. Keisari etsi kuolemattomuutta puoskarien pillereistä, uhrilahjoilla, vieraiden jumalien palvomisella tai temppeleillä. Wun aika muistetaan maineekkaasta historioitsijasta Sima Qianista, jonka keisari tosin kuohitsi liiasta puolueettomuudesta. Keisari muistetaan ankarasta hallinnostaan, monista vaimoistaan ja taiteiden suosimisestaan.
Keisarin neuvonantaja Dong Zhongshu opetti viittä kungfutselaista perushyvettä: veljellisyyttä, oikeamielisyyttä, perinnäistapojen kunnioitusta, tietäväisyyttä sekä luotettavuutta. Hän myös yhdisti yin-yang -opin sekä kosmiset voimavirtaukset (qi) kungfutselaisuuteen. Näin teki ajanlaskun taitteessa myös Yang Ziyun antaen samalla kungfutselaisuudelle alkemistisen, taolaisen ja apofaattisen säväyksen. Taivas, Tie oli korkein jumalallinen mysteeri.
-200–0 Asokan kuoltua Intian valtaisa Maurya-valtakunta romahti ja kutistui. Luoteis-Intiassa hallitsi milloin intialais-kreikkalainen kuningaskunta, milloin sakat, kiinasta xiongnutien karkottama nomadiheimo yuezhitit tai parhialaiset. Keski-Intiassa Mauryan syrjäytti Satavahana-dynastia, joka laajeni Intian merkittävimmäksi. Magadhan hallinta siirtyi Mauryalta Shunga-dynastialle ja heiltä Kanva-dynastialle. Etelässä oli omia kuningaskuntia kahakoineen.
Buddhalaisuudessa vallitsi toistakymmentä koulukuntaa. Kullakin oli omia pyhiä tekstejään sekä yrityksiä säilyttää ortodoksinen traditio. Jako pohjoisen mahajanan ja idän thervadan välillä oli muodostumassa. Mahajanaa edelsi mm. Mahasamghika-koulukunta, jonka metafysiikassa Buddha ja bodhisattvat ovat jumalallisia, jopa kaikkivoipia. Koulukunnan käsitykset Buddhasta muistuttavat gnostilaisten Jeesusta: ruumiillinen ja historiallinen elämä myönnetään, mutta kärsimykset, nälkä ja muut tarpeet ovat näennäisiä. Jako luostarimunkkeihin tai harvoihin ja valittuihin bodhisattvoihin sekä maallikoihin tarkoitti myös sitä, että kansanuskonnollisuudessa jäi tilaa taikauskolle.
Buddhalaisuus vakiintui kansalaisuskonnoksi Sri Lankassa mm. saarella tuodun Buddhan hammasreliikin myötä. Tämän thervada-koulukunnan, myöhemmin hinajanan eli pienen vaunun, pyhä kirja Tripitaka kirjattiin palmunlehviin. Kirjan kuuluisin osa on Dhammapada. Mietelauseista koostuva kirja opettaa askeettista hyvettä, jota voisi luonnehtia yleismaailmalliseksi, jopa stoalais-platoniseksi. Kirja todistaa, ettei buddhalaisuus ole ollut ateistista, sillä sivuilla mainitaan jumalia sekä kiusaaja "mara". Teos esittää kuolemanjälkeisen elämän yllättävän suoraan tai "kristillisesti": taivas tai helvetti.
Hindulaisuus eli ja kehittyi hitaasti. Shivalaisuus, Shivan palvonta, sulautui vedalaisiin jumaliin. Tämä oli osa bramiinilaisuuden kriisiä, missä buddhalaisuus, sakat, jainalaisuus ja hellenismi uhkasivat tukahduttaa sen perinteet. Ratkaisu oli synkretismi, missä ajan hindulaiset kirjoitukset ohjasivat uudet ajatukset osaksi perinteistä vedalaisuutta. Myös jooga alkoi muodostua osaksi hindulaisuutta. Bhagavadgitasta voi löytää 3 joogan muotoa: karmajoogan eli kunkin kastikohtalon mukaisen toiminnan, hartaan ja Jumalaa (Krishnaa) rakastavan bhaktijoogan sekä jnanajoogan eli ihmisen perimmäisen olemuksen mietiskelyn.
-200–0 Maya-sivilisaatiot elävät Väli-Amerikassa viljellen maissia, kurpitsoita ja kaakaota sekä pyramidejaan rakentaen. El Miradorin La Dantan temppelipyramidi on yksi maailman suurimmista. Esikolumbiaanisen Amerikan kuuluisin muinaiskaupunki Teotihuacan alkoi urbanisoitua. Varhaisimmat Nazcan linjat Etelä-Amerikassa ovat tältä ajalta. Kyseessä on valtavat eläinhahmoiset maakuviot, joiden tarkoituksesta ei ole varmuutta.
-91–87 Liittolaissodat eli samnialaiskapinat syttyvät Rooman hallitsemassa Italiassa. Liittolaiset perustivat oman valtion, Italian, jolla oli esimerkiksi oma raha. Veriset sodat päättyivät, kun Rooma myönsi kapinallisille kansalaisoikeuksia. Venuksen palvoja ja elostelija sekä ”protocaesar” Sulla kunnostautui näissä sodissa valtaansa kasvattaen.
-89–79 Roomalaiset hyökkäävät Pontokseen ahneuksissaan, mutta saavat nenilleen maan häikäilemättömältä kuninkaalta Mithridates V:ltä. Tämä valmisteli sotaa supervaltaa vastaan, sillä hänellä oli propagandaoveluutta, uusi armeija ja tiedot Aasian provinssin vihasta miehittäjää kohtaan. Despootti tapatti idässä 80 000 roomalaista yhdessä surmayössä -88. Alueen roomalainen maaherra tapettiin juottamalla hänelle sulaa kultaa.
Roomassa valtataistelut Mariuksen ja Sullan välillä johtivat siihen, että Sulla marssitti armeijansa pääkaupunkiin. Sitten hän suuntasi joukkonsa Ateenaan, joka oli heittänyt roomalaisen ikeen yltään. Kaupunki vallattiin takaisin ja ryöstettiin, mutta ei sentään poltettu. Sulla löi kaksi Mithridateen armeijaa. Terroristi pääsi kuitenkin pälkähästä ja sai pitää henkensä lisäksi kuningaskuntansa. Sullan palattua Roomaan hänestä tuli diktaattori, joka surmasi vihollisensa ja kestitsi kaikkia, kunnes kyllästyi, luopui asemastaan ja kuoli.
-73–71 Spartacuksen elämäntarina on Hollywood-elokuva: palkkasoturista tuli orja, orjasta gladiaattori, gladiaattorista orjakapinan johtaja. Hänen sissijoukostaan kasvoi jopa 120 000 miehen armeija. Spartacuksella ilmeisesti oli ihanne vapaudesta ja tasa-arvosta, mikä jäi joukkion ryöstelyhimon jalkoihin. Merirosvot pettivät Spartacukselle antamansa lupauksen pakoaluksista. Marcus Crassus kukisti orjakapinan ja ristiinnaulitsi eloonjääneet. Hän oli kenraali ja poliitikko, josta oli tullut miljonääri Sullan vallan aikana.
-71–63 Rooman sota Pontoksen kuningaskuntaa ja Mithridatesta vastaan alkoi katastrofaalisesti. Sullan vasen käsi Lucullus kuitenkin voitti Mithridateen, joka pakeni naapurivaltioon Armeniaan. Lucullus seurasi perässä ja onnistui valloittamaan, ryöstämään ja tuhoamaan pienellä armeijallaan Armenian pääkaupungin Tigranokerran. Italiassa merirosvot ahdistelivat valtakuntaa. He polttivat Ostian sataman laivastoineen. Pompeiukselle myönnettiin suuri armeija kukistamaan rosvot. Tämä onnistui nopeasti ja kostotta. Pompeius oli Sullan suojatti sekä vaikutusvaltainen ja taitava nuori sotapäällikkö. Hän joutui toisinaan naurunalaiseksi, kuten silloin, kun hänen norsullaan ratsastava egonsa ei mahtunut triumfikulkueessaan Rooman portista. Idässä Armenian kuningas Tigranes nöyrtyi Pompeiuksen edessä. Tämä käänsi katseensa Syyriaan, valloitti Antiokian sekä lopetti seleudikien ajan Lähi-Idässä. Matka olisi vienyt Petraan, mutta Mithridates kuoli, jolloin Pompeius palasi Roomaan ottaen Pontoksesta Aleksanteri Suuren viitan matkamuistokseen.
Cicero oli Rooman ensimmäinen merkittävä ei-sotilaallinen henkilö. Hän oli mestaripuhuja, yleisoppinut poliitikko ja Rooman ruumiillistuma – mikä ei ole kohteliaisuus, sillä Roomassa vallanhimo ja takinkäännöt saivat usein niskalenkin oikeudenmukaisuudesta. Aikalaisilleen Cicero oli tunnettu puhetaidostaan, jälkipolville kreikkalais-roomalaisen sivistyksen välittäjähahmona. Cicero mestattiin jouduttuaan poliittiseen paitsioon. Toinen kuuluisuus on epikurolainen runoilija Lucretius, joka teoksessaan Maailmankaikkeudesta tahtoi pelastaa ihmiset jumalien pelosta. Ateisti mies ei ollut, sillä hän uskoi jumaliin, jotka eivät puutu ihmiselämään. Jumalat, kuten Venus ja Kybele toimivat hänelle symbolisesti.
78–60 Julius Caesar nousu Rooman valtaistuinpelissä. Mies oli keikari, joka kylvi rahaa ennätysveloiksi asti ja hoiti monia virkoja, jopa ylipapin pestiä. Hän oli myös sotasankari sekä loistava taktikko, joka osoitti sotapäällikön kykyjä Hispaniassa triumfin arvoisesti. Caesarin poliittinen vastustaja oli stoalainen ja lahjomaton Cato, tasavallan ja oikeudenmukaisuuden puolustaja. Pompeius, Caesar ja tämän velkoja maksanut Crassus tekivät liiton ja jakoivat vallan.
-59–52 Caesar valloittaa Ranskan, siis Gallian. Pariisikin vallattiin ja muutettiin Lutetiaksi, mutta tällöin kyseessä oli vain yksi kylä muiden joukossa. Galliassa harjoitettiin jo kauppaa: gallit antoivat roomalaisille orjia viiniä vastaan. Ensin Caesar löi kansainvaellusta tekevät helvetialaiset, sitten germaanit ajaen heidät Reinin taakse. Gallia oli vapaa, mutta epäyhtenäinen. Nyt sama vihollinen yhdisti. Caesaria vastusti pian 240 000 miehen liittouma. Caesar voitti belgit ja eteni Pohjanmerelle asti. Belgian, Hollannin ja Sveitsin historia sai näin roomalaisen kosketuksen. Samalla Crassus sai vallattua läntiset heimot. Gallia oli nyt rauhoitettu, kunnes Caesarin piti kukistaa veneettien ja germaanien kapinat. Hän kääntyi myös Britanniassa. Tämä oli sensaatio maan perifeerisyyden takia, vaikka voittoja tai saaliita saarelta ei herunut.
-200–0 Asokan kuoltua Intian valtaisa Maurya-valtakunta romahti ja kutistui. Luoteis-Intiassa hallitsi milloin intialais-kreikkalainen kuningaskunta, milloin sakat, kiinasta xiongnutien karkottama nomadiheimo yuezhitit tai parhialaiset. Keski-Intiassa Mauryan syrjäytti Satavahana-dynastia, joka laajeni Intian merkittävimmäksi. Magadhan hallinta siirtyi Mauryalta Shunga-dynastialle ja heiltä Kanva-dynastialle. Etelässä oli omia kuningaskuntia kahakoineen.
Buddhalaisuudessa vallitsi toistakymmentä koulukuntaa. Kullakin oli omia pyhiä tekstejään sekä yrityksiä säilyttää ortodoksinen traditio. Jako pohjoisen mahajanan ja idän thervadan välillä oli muodostumassa. Mahajanaa edelsi mm. Mahasamghika-koulukunta, jonka metafysiikassa Buddha ja bodhisattvat ovat jumalallisia, jopa kaikkivoipia. Koulukunnan käsitykset Buddhasta muistuttavat gnostilaisten Jeesusta: ruumiillinen ja historiallinen elämä myönnetään, mutta kärsimykset, nälkä ja muut tarpeet ovat näennäisiä. Jako luostarimunkkeihin tai harvoihin ja valittuihin bodhisattvoihin sekä maallikoihin tarkoitti myös sitä, että kansanuskonnollisuudessa jäi tilaa taikauskolle.
Buddhalaisuus vakiintui kansalaisuskonnoksi Sri Lankassa mm. saarella tuodun Buddhan hammasreliikin myötä. Tämän thervada-koulukunnan, myöhemmin hinajanan eli pienen vaunun, pyhä kirja Tripitaka kirjattiin palmunlehviin. Kirjan kuuluisin osa on Dhammapada. Mietelauseista koostuva kirja opettaa askeettista hyvettä, jota voisi luonnehtia yleismaailmalliseksi, jopa stoalais-platoniseksi. Kirja todistaa, ettei buddhalaisuus ole ollut ateistista, sillä sivuilla mainitaan jumalia sekä kiusaaja "mara". Teos esittää kuolemanjälkeisen elämän yllättävän suoraan tai "kristillisesti": taivas tai helvetti.
Hindulaisuus eli ja kehittyi hitaasti. Shivalaisuus, Shivan palvonta, sulautui vedalaisiin jumaliin. Tämä oli osa bramiinilaisuuden kriisiä, missä buddhalaisuus, sakat, jainalaisuus ja hellenismi uhkasivat tukahduttaa sen perinteet. Ratkaisu oli synkretismi, missä ajan hindulaiset kirjoitukset ohjasivat uudet ajatukset osaksi perinteistä vedalaisuutta. Myös jooga alkoi muodostua osaksi hindulaisuutta. Bhagavadgitasta voi löytää 3 joogan muotoa: karmajoogan eli kunkin kastikohtalon mukaisen toiminnan, hartaan ja Jumalaa (Krishnaa) rakastavan bhaktijoogan sekä jnanajoogan eli ihmisen perimmäisen olemuksen mietiskelyn.
-200–0 Maya-sivilisaatiot elävät Väli-Amerikassa viljellen maissia, kurpitsoita ja kaakaota sekä pyramidejaan rakentaen. El Miradorin La Dantan temppelipyramidi on yksi maailman suurimmista. Esikolumbiaanisen Amerikan kuuluisin muinaiskaupunki Teotihuacan alkoi urbanisoitua. Varhaisimmat Nazcan linjat Etelä-Amerikassa ovat tältä ajalta. Kyseessä on valtavat eläinhahmoiset maakuviot, joiden tarkoituksesta ei ole varmuutta.
-91–87 Liittolaissodat eli samnialaiskapinat syttyvät Rooman hallitsemassa Italiassa. Liittolaiset perustivat oman valtion, Italian, jolla oli esimerkiksi oma raha. Veriset sodat päättyivät, kun Rooma myönsi kapinallisille kansalaisoikeuksia. Venuksen palvoja ja elostelija sekä ”protocaesar” Sulla kunnostautui näissä sodissa valtaansa kasvattaen.
-89–79 Roomalaiset hyökkäävät Pontokseen ahneuksissaan, mutta saavat nenilleen maan häikäilemättömältä kuninkaalta Mithridates V:ltä. Tämä valmisteli sotaa supervaltaa vastaan, sillä hänellä oli propagandaoveluutta, uusi armeija ja tiedot Aasian provinssin vihasta miehittäjää kohtaan. Despootti tapatti idässä 80 000 roomalaista yhdessä surmayössä -88. Alueen roomalainen maaherra tapettiin juottamalla hänelle sulaa kultaa.
Roomassa valtataistelut Mariuksen ja Sullan välillä johtivat siihen, että Sulla marssitti armeijansa pääkaupunkiin. Sitten hän suuntasi joukkonsa Ateenaan, joka oli heittänyt roomalaisen ikeen yltään. Kaupunki vallattiin takaisin ja ryöstettiin, mutta ei sentään poltettu. Sulla löi kaksi Mithridateen armeijaa. Terroristi pääsi kuitenkin pälkähästä ja sai pitää henkensä lisäksi kuningaskuntansa. Sullan palattua Roomaan hänestä tuli diktaattori, joka surmasi vihollisensa ja kestitsi kaikkia, kunnes kyllästyi, luopui asemastaan ja kuoli.
-73–71 Spartacuksen elämäntarina on Hollywood-elokuva: palkkasoturista tuli orja, orjasta gladiaattori, gladiaattorista orjakapinan johtaja. Hänen sissijoukostaan kasvoi jopa 120 000 miehen armeija. Spartacuksella ilmeisesti oli ihanne vapaudesta ja tasa-arvosta, mikä jäi joukkion ryöstelyhimon jalkoihin. Merirosvot pettivät Spartacukselle antamansa lupauksen pakoaluksista. Marcus Crassus kukisti orjakapinan ja ristiinnaulitsi eloonjääneet. Hän oli kenraali ja poliitikko, josta oli tullut miljonääri Sullan vallan aikana.
-71–63 Rooman sota Pontoksen kuningaskuntaa ja Mithridatesta vastaan alkoi katastrofaalisesti. Sullan vasen käsi Lucullus kuitenkin voitti Mithridateen, joka pakeni naapurivaltioon Armeniaan. Lucullus seurasi perässä ja onnistui valloittamaan, ryöstämään ja tuhoamaan pienellä armeijallaan Armenian pääkaupungin Tigranokerran. Italiassa merirosvot ahdistelivat valtakuntaa. He polttivat Ostian sataman laivastoineen. Pompeiukselle myönnettiin suuri armeija kukistamaan rosvot. Tämä onnistui nopeasti ja kostotta. Pompeius oli Sullan suojatti sekä vaikutusvaltainen ja taitava nuori sotapäällikkö. Hän joutui toisinaan naurunalaiseksi, kuten silloin, kun hänen norsullaan ratsastava egonsa ei mahtunut triumfikulkueessaan Rooman portista. Idässä Armenian kuningas Tigranes nöyrtyi Pompeiuksen edessä. Tämä käänsi katseensa Syyriaan, valloitti Antiokian sekä lopetti seleudikien ajan Lähi-Idässä. Matka olisi vienyt Petraan, mutta Mithridates kuoli, jolloin Pompeius palasi Roomaan ottaen Pontoksesta Aleksanteri Suuren viitan matkamuistokseen.
Cicero oli Rooman ensimmäinen merkittävä ei-sotilaallinen henkilö. Hän oli mestaripuhuja, yleisoppinut poliitikko ja Rooman ruumiillistuma – mikä ei ole kohteliaisuus, sillä Roomassa vallanhimo ja takinkäännöt saivat usein niskalenkin oikeudenmukaisuudesta. Aikalaisilleen Cicero oli tunnettu puhetaidostaan, jälkipolville kreikkalais-roomalaisen sivistyksen välittäjähahmona. Cicero mestattiin jouduttuaan poliittiseen paitsioon. Toinen kuuluisuus on epikurolainen runoilija Lucretius, joka teoksessaan Maailmankaikkeudesta tahtoi pelastaa ihmiset jumalien pelosta. Ateisti mies ei ollut, sillä hän uskoi jumaliin, jotka eivät puutu ihmiselämään. Jumalat, kuten Venus ja Kybele toimivat hänelle symbolisesti.
78–60 Julius Caesar nousu Rooman valtaistuinpelissä. Mies oli keikari, joka kylvi rahaa ennätysveloiksi asti ja hoiti monia virkoja, jopa ylipapin pestiä. Hän oli myös sotasankari sekä loistava taktikko, joka osoitti sotapäällikön kykyjä Hispaniassa triumfin arvoisesti. Caesarin poliittinen vastustaja oli stoalainen ja lahjomaton Cato, tasavallan ja oikeudenmukaisuuden puolustaja. Pompeius, Caesar ja tämän velkoja maksanut Crassus tekivät liiton ja jakoivat vallan.
-59–52 Caesar valloittaa Ranskan, siis Gallian. Pariisikin vallattiin ja muutettiin Lutetiaksi, mutta tällöin kyseessä oli vain yksi kylä muiden joukossa. Galliassa harjoitettiin jo kauppaa: gallit antoivat roomalaisille orjia viiniä vastaan. Ensin Caesar löi kansainvaellusta tekevät helvetialaiset, sitten germaanit ajaen heidät Reinin taakse. Gallia oli vapaa, mutta epäyhtenäinen. Nyt sama vihollinen yhdisti. Caesaria vastusti pian 240 000 miehen liittouma. Caesar voitti belgit ja eteni Pohjanmerelle asti. Belgian, Hollannin ja Sveitsin historia sai näin roomalaisen kosketuksen. Samalla Crassus sai vallattua läntiset heimot. Gallia oli nyt rauhoitettu, kunnes Caesarin piti kukistaa veneettien ja germaanien kapinat. Hän kääntyi myös Britanniassa. Tämä oli sensaatio maan perifeerisyyden takia, vaikka voittoja tai saaliita saarelta ei herunut.
Gallia kävi taas levottomaksi. Ylimys Vercingetorix yhdisti kapinalliset. Sinnikäs ja rohkea Caesar piiritti gallit Alesian kaupunkiin. Taistelusta tuli tiukka. Gallit saivat jopa 200 000 miestä vahvistusta. Silti Caesar johdatti alivoimaisena joukkonsa voittoon, Vercingetorix antautui ja Gallia oli jälleen Rooman. Tämä oli vaatinut miljoona kuolonuhria ja miljoona orjaa, jopa 800 kaupunkia vallattiin ja 300 heimoa kukistettiin. Roomalaisille – ja jälkipolville – Caesarin armeijan kansanmurhia muistuttavat verityöt olivat isänmaallisuutta nostattavia jännitystarinoita Caesarin propagandan ansiosta. Heimot sotivat myös keskenään ja harjoittivat orjuutta. Gallit palvoivat kelttiläisiä ja kreikkalaisia jumalia sekä uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. Caesar kertoo jättiläispunosmiehistä (wicker man), joiden sisällä poltettiin ihmisuhreja.
-53–44 Crassus lähtee Parthiaan sotimaan saadakseen militaristista mainetta, tuloksena katastrofaalinen tappio. Parthialaiset hevosmiehet pysyivät etäällä roomalaisesta jalkaväestä ja näännyttivät heidät erämaahan nuolisateessa. Rooma ja tasavalta ajautui anarkiaan, kun poliittinen peli lipsui laillisuudesta katutaisteluiksi. Pompeius pelasti tilanteen, mutta pian Caesarin ja Caton valtaistuinpeli jakoi kansan kahtia. Sota uhkasi. Pompeius jahkaili ja taipui Caesaria vastaan. Tämä sai kuitenkin lahjottua puolelleen kansantribuuni Curion. Caesar ylitti Rubikonin, aloitti nelivuotisen sisällissodan ja päätti Rooman tasavallan.
Italiassa hänet otettiin ystävänä vastaan, Roomassa oltiin nyreitä. Pompeiuksen ja Ceasarin armeijat ottivat yhteen useasti. Farsaloksessa Caesar voitti ratkaisevasti -48. Huomio vei Pontokseen, missä Caesar voitti Mithridateksen pojan Farnakes II armeijan Zelan taistelussa. Egyptissä Pompeius murhattiin ja Caesar hyppäsi sänkyyn Kleopatran kanssa. Kleopatra oli Egyptin kuningatar ja Isiksen inkarnaatio. Hän sai lapsen Caesarin kanssa. Caesarin valta ja kärsimättömyys teki pesäeroa Rooman perinteisiin: hänestä tuli diktaattori, jumalallinen Julius. Hän oli kansan suosikki, joka vietti 4 triumfia Gallian, Egyptin, Pontoksen ja Afrikan voittojen kunniaksi. Vuonna -44 Caesarin läheinen Brutus ja 60 muuta senaattoria murhasivat hänet ja julistivat pelokkaalle kaupungille tasavallan pelastuneen. Rooman yli syöksynyt komeetta kruunasi Caesarin Rooman ainoaksi inhimilliseksi jumalaksi sitten Romuluksen. Brutusta on pidetty Juudaksesta seuraavana. Ranskan vallankumoukselliset tosin ylistivät hänen tasavaltaisuuttaan.
-88–0 Kreikka eli roomalaisessa paitsiossa eikä filosofia kukoistanut mm. sen takia, että Sulla tuhosi akatemian ja pölli Aristoteleen teokset. Platonismi kehittyi keskiplatonismiksi, systeemiksi, joka yhdisti Aristoteleen logiikkaa, stoalaista etiikkaa ja uuspythagoralaista metafysiikkaa Platonin ajatuksiin. Nyt platonistit yhdistivät Platonin Hyvän idean ja demiurgin korkeimmaksi Jumalaksi, jonka mielessä ideat ovat. Platonin jumalallistumisen ajatus korostui. Yleisnero Poseidoniuksen ajattelussa universumi koostui katoamattomasta jumaluudesta ja tyhjyyteen katoavasta materiasta, jota kosminen sympatia pitää koossa. Ihminen on "mikrokosmos", välittäjä henkisen ja aineellisen välillä. Keskiplatonismi vaikutti paljon uusplatonismiin ja kristittyihin kirkkoisiin.
-87–0 Läntisen han-dynastian aika Kiinassa jatkuu useilla vähemmän merkittävillä ja lyhytaikaisilla keisareilla sekä hovin valtapyrinnöillä. Ajan mahtihahmona toimi nainen, pitkäikäinen keisarinna Wang Zhengjun. Ajanlaskun alussa dynastia kärsi keisarien lapsettomuudesta. Esimerkiksi keisari Cheng ei saanut perillistä useampienkaan vaimojensa kanssa ja kuoli lemmenrohdon yliannostukseen – tosin kaksi hänen lastansa tapettiin vauvoina. Tällöin valtaan nousi Wang-klaanin Wang Mang. Tästä alkoi lyhyt välikausi läntisen ja itäisen han-dynastian välillä.
Ajan Kiina oli edelleen aikansa vahvin valtakunta Rooman kanssa. Henkseleitä sopi paukutella esimerkiksi dzonkki purjealuksista, peräsimen keksimisestä, hamppupaperista sekä negatiivisista luvuista. Astrologia oli maakeskeistä, mutta kehittynyttä. Kiinalaiset tallensivat esimerkiksi Halleyn komeetan ilmestymisen, päättelivät planeettojen pyöreyden, tajusivat planeettojen ja kuun heijastavan auringon valoa sekä syyn kuun- ja auringonpimennyksille.
-44–31 Vallantavoittelijat, nuori Caesarin adoptiopoika Octavianus sekä Caesarin maineikas sotapäällikkö Antonius jakavat valtakunnan hallinnan länteen ja itään. Aiemmin Octavianus oli yhdessä senaatin kanssa taistellut Antoniusta vastaan Mutinan sodassa. Vaikutusvaltainen konsuli Lepidus sai Afrikan, mutta hänet syrjäytettiin pian. Salaliittolaisten johtajat Cassius ja Brutus Decimus kaatuivat Filippoissa -42. Idässä Rooman rajoja uhmasivat parthialaiset. Antonius ei onnistunut sotimaan heitä vastaan paljonkaan Crassusta paremmin.
Pompeiuksen poika ja sotilaallista menestystä saavuttanut Sextus Pompeius hävisi linnoittamassaan Sisiliassa Octavianuksen ykköskenraalia Agrippaa vastaan ja kuoli pakomatkallaan. Tätä ennen hän oli saanut Italian kärsimään estämällä viljakuljetuksia. Antonius liittoutui Kleopatran kanssa jumaluusleikkeineen – Antonius oli Dionysos, Kleopatra Afrodite. Roomalaiset eivät katsoneet lemmentouhuja isänmaallisesti. Antonius huumaantui lisää, nimesi Kleopatran ja hänen lapsensa Auringoksi ja Kuuksi ja julisti Aleksandriassa vuonna -34 perheensä jumalallisiksi hallitsijoiksi, idän ja lännen yhdistäjiksi. Hän sai 300 senaattorin tuen, mutta Octavianus pelasi propagandapelin paremmin. Hän julisti ja voitti helpon sodan Balkanin illyrialaisia vastaan. Sitten hän päihitti Antoniuksen ja Kleopatran Aktionin meritaistelussa -31. Aleksandrian piirityksen myötä molemmat päätyivät itsemurhaan.
Viehätysvoimastaan tunnettu Kleopatra muistuttaa nykyajan kuninkaallisia skandaaliotsikkoineen. Nainen oli Egyptin kuningatar, mutta helleeni, jonka lumous perustui pitkälti laajaan sivistykseen. Nainen hallitsi Egyptiä 22 vuotta. Hänestä on tehty 40 elokuvaa. Kleopatroja oli kuusi ennen häntä. Kleopatran tytär Kleopatra Selene oli Afrikan Mauritanian kuningatar. Tässä blogisarjassa on esitelty monia vaikutusvaltaisia miehiä, mutta naisista vain ohimennen farao Hatsephut.
-63–0 Juutalaisten aika Rooman ja Herodeksen hallitsijasuvun vallan alla. Antipater ja hänen poikansa Herodes olivat taitavia diplomaatteja, jotka osasivat myötäillä roomalaisia. Parthialaisten hyökätessä Juudeaan, Herodes sai puhuttua itsensä alueen kuninkaaksi. Hasmonilaisten valta murhattiin historiaan.
Herodeksen aika tarkoitti juutalaisille turvallisuutta sekä vieraan vallan iestä. Herodes tunnetaan suureellisista rakennushankkeistaan, kuten Jerusalemin temppelin jälleenrakennuksesta. Muuten meno oli kreikkalais-roomalainen eli pakanallinen. Vanha ja vainoharhainen hallitsija tapatti jopa omia lapsiaan. Kuvaan sopinee myös Matteuksen evankeliumin Herodeksen määräämä Betlehemin lastenmurha. Herodes Suuri kuoli -4. Valta jakaantui kolmelle hallitsijalle, kuten Herodes Antipakselle. Roomalaiset tukahduttivat vallanvaihdon levottomuudet ristiinnaulitsemisilla.
-30–0 Octavianuksesta tuli keisari Augustus. Alkoi Rooman kulta-aika, Pax Romana. Armeija ja kahakat ulkoistettiin kauas valtakunnan rajoille – kuten Hispaniaan, missä viimeiset kelttipesäkkeet muserrettiin – Augustuksen pretoriaanien suojellessa Roomaa ja keisaria. Roomaan nousi lukuisia temppeleitä ja marmoria lahdattiin kaupunkiin. Julkiset kylpylät yleistyivät. Ne toimivat sosiaalisina kohtaamispaikkoina, virkistyskeskuksina, kuntosaleina ja kirjastoina. Keskuslämmitys kuului ylellisyyteen. Keisari esiintyi uskonnollisena ja moraalisena traditionalistina. Augustuksen seuraajaehdokkaat kuolivat, mutta synkkämielisestä ja taitavasta sotapäälliköstä Tiberiuksesta, Augustuksen ottopojasta, tuli hänen ykkösehdokkaansa.
Terentius Varron, Horatiuksen, Vergiliuksen ja Ovidiuksen myötä syntyi klassinen roomalainen ja latinankielinen kirjallisuus. Vergilius ennustaa Paimenlauluissaan syntyvästä maailmanpelastajalapsesta, jonka kristityt tulkitsivat Kristukseksi. Aeneis on Rooman kansalliseepos, roomalaisten Odysseia ja Ilias, jonka nimikkosankarin tehtävä on löytää uusi Troija ja luvattu maa – Rooman valtakunta. Matkalla syntyy syy puunilaissodille, sillä pyhä tehtävä velvoittaa sankaria hylkäämään Karthagon prinsessan Didon. Runoelma päättyy kadotetun rakkauden vaalimiseen: ”omnia vincit amor”. Ovidiuksen parisuhteen kiemuroihin ja seksin iloihin, kuten syrjähyppyihin keskittyvä Rakastamisen taito ei ollut Augustuksen suosiossa.
Augustuksen Egyptin valtaus teki Roomasta superrikkaan. Hän lähetti tutkimusmatkailijoita ja diplomaatteja Aksumin ja Saban valtakuntiin Afrikassa sekä kauppiaita Intiaan vaihtamaan kultaa ja viiniä mausteisiin, norsunluuhun ja muuhun ylellisyyksiin. Rauha Parthian kanssa tarkoitti sitä, että Roomaan alkoi ilmestyä kiinalaista silkkiä varakkaiden naisten iloksi ja puritaanisten stoalaisten kauhuksi. Saksan vanhimmat kaupungit, kuten Köln ja Bonn syntyivät Augustuksen aikana.
-63–0 Juutalaisten aika Rooman ja Herodeksen hallitsijasuvun vallan alla. Antipater ja hänen poikansa Herodes olivat taitavia diplomaatteja, jotka osasivat myötäillä roomalaisia. Parthialaisten hyökätessä Juudeaan, Herodes sai puhuttua itsensä alueen kuninkaaksi. Hasmonilaisten valta murhattiin historiaan.
Herodeksen aika tarkoitti juutalaisille turvallisuutta sekä vieraan vallan iestä. Herodes tunnetaan suureellisista rakennushankkeistaan, kuten Jerusalemin temppelin jälleenrakennuksesta. Muuten meno oli kreikkalais-roomalainen eli pakanallinen. Vanha ja vainoharhainen hallitsija tapatti jopa omia lapsiaan. Kuvaan sopinee myös Matteuksen evankeliumin Herodeksen määräämä Betlehemin lastenmurha. Herodes Suuri kuoli -4. Valta jakaantui kolmelle hallitsijalle, kuten Herodes Antipakselle. Roomalaiset tukahduttivat vallanvaihdon levottomuudet ristiinnaulitsemisilla.
-30–0 Octavianuksesta tuli keisari Augustus. Alkoi Rooman kulta-aika, Pax Romana. Armeija ja kahakat ulkoistettiin kauas valtakunnan rajoille – kuten Hispaniaan, missä viimeiset kelttipesäkkeet muserrettiin – Augustuksen pretoriaanien suojellessa Roomaa ja keisaria. Roomaan nousi lukuisia temppeleitä ja marmoria lahdattiin kaupunkiin. Julkiset kylpylät yleistyivät. Ne toimivat sosiaalisina kohtaamispaikkoina, virkistyskeskuksina, kuntosaleina ja kirjastoina. Keskuslämmitys kuului ylellisyyteen. Keisari esiintyi uskonnollisena ja moraalisena traditionalistina. Augustuksen seuraajaehdokkaat kuolivat, mutta synkkämielisestä ja taitavasta sotapäälliköstä Tiberiuksesta, Augustuksen ottopojasta, tuli hänen ykkösehdokkaansa.
Terentius Varron, Horatiuksen, Vergiliuksen ja Ovidiuksen myötä syntyi klassinen roomalainen ja latinankielinen kirjallisuus. Vergilius ennustaa Paimenlauluissaan syntyvästä maailmanpelastajalapsesta, jonka kristityt tulkitsivat Kristukseksi. Aeneis on Rooman kansalliseepos, roomalaisten Odysseia ja Ilias, jonka nimikkosankarin tehtävä on löytää uusi Troija ja luvattu maa – Rooman valtakunta. Matkalla syntyy syy puunilaissodille, sillä pyhä tehtävä velvoittaa sankaria hylkäämään Karthagon prinsessan Didon. Runoelma päättyy kadotetun rakkauden vaalimiseen: ”omnia vincit amor”. Ovidiuksen parisuhteen kiemuroihin ja seksin iloihin, kuten syrjähyppyihin keskittyvä Rakastamisen taito ei ollut Augustuksen suosiossa.
Augustuksen Egyptin valtaus teki Roomasta superrikkaan. Hän lähetti tutkimusmatkailijoita ja diplomaatteja Aksumin ja Saban valtakuntiin Afrikassa sekä kauppiaita Intiaan vaihtamaan kultaa ja viiniä mausteisiin, norsunluuhun ja muuhun ylellisyyksiin. Rauha Parthian kanssa tarkoitti sitä, että Roomaan alkoi ilmestyä kiinalaista silkkiä varakkaiden naisten iloksi ja puritaanisten stoalaisten kauhuksi. Saksan vanhimmat kaupungit, kuten Köln ja Bonn syntyivät Augustuksen aikana.
-7 Kreikkalainen historioitsija ja maantieteilijä Strabon julkaisee Geografikan. Strabonin maailmankartassa on tuttuja ja yllättäviä elementtejä: Maailma on valtaisa saari. Se koostuu 3 maanosasta. Afrikan nimi on Libya. Irlanti on pohjoisinta Eurooppaa. Kaspianmeri yhdistyy pohjoiseen valtamereen. Kiina tunnetaan nimellä "Seres". Sri Lanka löytyy kummallisen Intian alta, mutta Madagaskarista ei ole tietoa, ei liioin Amerikasta, Australiasta tai Islannista. Strabonilta juontunee ensimmäinen kirjallinen maininta gooteista.
Käsitellyn vuosisadan tapahtumat ovat monelle tuttuja koulun historian tunneilta. Tunnemmekin Caesarin ja Augustuksen paremmin kuin vaikkapa Konstantinopolin keisarit tai keskiajan Euroopan hallitsijat. Keski-, Länsi-, ja Pohjois-Eurooppa siirtyivät hitaasti historialliseen aikaan. Traagista kehityksessä oli se, että monet heimot ja kokonaiset kansat käväisivät historiassa vain kääntymässä ja kuolemassa hävitessään roomalaisille. Historiankirjoitus on voittajien historiaa. Caesarin ja Augustuksen myötä Euroopan historiaa ei kirjattu niinkään musteella ja kynällä, vaan verellä ja miekalla.
