Vohvelien paistamisesta

Tämä on ulkopuolelle jäänyt kirjoitus toimittamastani kirjasta "Kaunis pyhä - hartauksia maalausten äärellä". Tekstin pohjana on Jeesuksen sanat itsensä korottamisesta (Matt. 23:1-12) sekä Erica Signellin maalaus "Log Out", jonka näin osana Ahvenanmaan taidemuseon näyttelyä "In Your Face".

Teoksen voi nähdä täältä: https://www.instagram.com/p/Chq3tu3KRRq/

    

Ahvenanmaalaisen Eriga Signellin taideteos on hätkähdyttävä, jopa pelottava kuva loppuun palamisesta. Arkisessa hetkessä on selvästi läsnä suurempia ongelmia kuin karrelle palanut vohveli. Nainen kaataa mitä ilmeisimmin tahallaan taikinaa kliinisesti puhtaalle pöydälle. Miksi? 

Teoksen nimi ”Log Out” kääntyy myös imperatiiviksi ”Kirjaudu ulos”. Taiteilija on kuvannut havahtumisen hetken: nainen on vapautumassa muotistaan ja roolistaan samaistuen väärään paikkaan päätyneen taikinakasan kanssa. Kyseessä lienee täydellisen vaimon ja kotiäidin häkki 50-luvun amerikkalaisien muotilehtien tyyliin. Asennossa seisova nainen, jonka pää on rajattu kuvan ulkopuolelle, kertoo kuinka voimme kadottaa itsemme ihanteiden, odotusten ja paineiden pinnan alle.

Signellin teos puhuttelee tämän päivän kiireistä ja suorituskeskeistä ihmistä. Maallistuneet fariseukset kummittelevat keskuudessamme ja mielissämme. Niiden ohjaamina lataamme huolitellut Instagram-kuvamme, sisustamme kotiimme uudet tapetit ja treenaamme salilla pohkeita kolme kertaa viikossa. 

Maalaus on feministinen ja siten samassa galleriassa aikamme pop-kappaleiden, kuten Emma Salokosken Antautukaan tai Mira Luodin Meikkaavan messiaan tai elokuvien kuten Titanicin tai Bridget Jonesin kanssa. Ratkaisu naisen ahtaisiin rooleihin ja korsetteihin on emansipaatio – siipien riisuminen, räävittömyyskin. Ojentaako kristinusko meille Iltasatuja kapinallisille tytöille vai Käytöksen kultaista kirjaa?

Päivän evankeliumissa puhutaan raskaista taakoista. Sanoilla on taloudellinen kaiku, sillä ihmisiä verrataan tässä kauppiaiden hyödykkeillä lastattuihin kameleihin. Onkin huomattava, että maalauksen meitä muistuttava nainen on myös kuin postimyyntiluetteloon eksynyt nukke. Vastapainona fariseusten kuormille, kristillinen uloskirjautuminen tarkoittaa vapautta lain alta, lain ikeestä. Laki tarkoittaa tässä vaatimusta elää täydellistä elämää Jumalan käskyjä noudattaen. Kristinuskon sanoma on se, että ihmiset pääsevät lain pakkovallasta ja synnin orjuudesta Jumalan lasten vapauteen. Hengen emansipaatio synnistä ja egomme muotista tarkoittaa ikuista elämää, josta käsin suorittaminen sekä tykkäysten ja seuraajien kärttäminen menettävät merkityksensä.

Hätkähdyttävästi Jeesus kuitenkin kutsuu omansa palvelijoiksi. Hämmästys kasvaa, kun lukee mestarin sanoja ristin kantamisesta, lain noudattamisesta paremmin kuin fariseukset sekä opetuslapseuteen kuuluvasta kärsimyksestä ja vainosta. Pitäisikö miehen nyt perheen päänä tulla laittamaan hölmöksi äitynyt nainen takaisin ruotuunsa? Jeesuksen kevyt ies tarkoittaa vapaaehtoista ja iloista palvelemista Hengessä ja rakkaudessa. Omassa voimassamme turhaudumme, toisten vaatimuksissa uuvumme, mutta Jumalan täydellisen ikeen alla kukoistamme ja palvelemme kilpaa toisiamme. Kun elämän taakat ottaa Jumalan kädestä, ne ovat siunaukseksi, sillä Jumala on rakkaus. Hän ei koskaan kadota meitä, vaikka itseltämme saatammekin kadota. Ei maalauksemmekaan tai laulumme vohvelikestejä vastusta, vaan farisealaisuutta. Vapautettu sitoo itsensä rakkauteen.

Kristillinen usko on tarkoitettu elettäväksi arjessa, ihmisten keskellä. Meidän tulee tutkia itseämme ja pysyä Jumalassa, ettemme vahingossakaan alistuisi orjuuden ikeeseen.

Kirjastani voi lukea tarkemmin täältä.

Uusin kirjani "Kaunis pyhä - hartaushetkiä maalausten äärellä" ennakkotilattavissa!

 

Kaunis pyhä -kirja ilmestyy marraskuun alussa. Se on visuaalinen hartauskirja, joka seuraa 3.12.2023 alkavaa luterilaista kirkkovuotta adventista tuomiosunnuntaihin. Kirjaa saa tilata minulta korhonentimi@com hintaan 39€ tai 25€ isommissa erissä. 

Tässä esittelen kirjan kirjoittajat ja sisällysluettelon maalauksineen sekä kerron kirjan synnystä.  

Kirjan kirjoittajat 

Toimittaja

Timi Korhonen, TT, pastori, vs. kirkkoherra


Muut kirjoittajat

Jokinen, Erkki, TM, pastori, kirjailija
Kaskinen, Katja-Maaria, TM, kuvataiteilija, pastori
Kerko, Petteri, TL, kappalainen, taiteilija
Kinnunen Kari Pekka, TM, emeritus kirkkoherra, kirjailija
Korhonen Jenni, BSc (Hons) in Speech and Language Therapy, Bachelor of Social Services
Korri Markus, TM, väitöskirjatutkija, pastori
Laine Annukka, taidemaalari
Miettinen Esko, TM, hum. kand., kirjailija, toimittaja
Pajunen Mika K T, TT, AmO, pastori, liturginen konsultti
Särkiö Pekka, TT, kirkkoherra, eksegetiikan dosentti
Takatalo Katja-Margit, TM, kappalainen
Turunen Milla, TM, pastori, toimittaja
Ziessler-Korppi Sofia, DI, M.A.

Kirjan pyhät ja maalaukset 

Kirjan maalauksista neljännes on kotimaisia - perinteisiä suosikkeja ja tuoreempia tulkintoja. Maalauksia on paljon Euroopasta - etenkin Hollannista, Ranskasta, Espanjasta, Venäjältä sekä renessanssiajan Italiasta - mutta myös muilta mantereilta. Suurin osa maalauksista on protestanttisia tai yleiskristillisiä. Mukana on myös paljon roomalaiskatolisia teoksia sekä ortodoksisia ikoneita. Kirjassa on yhteensä 70 pyhää ja maalausta. 

1 Joulujakso

Tämä kahden kuukauden jakso käsittää 18 pyhää ajalta 3.12.2023 - 4.2.2024 eli 1. adventista kynttilänpäivään. Jouluaattoa ja joulupäivää ei kirjassa ole eritelty, mutta joulupäivät sekä tammikuun ekumeeniset pyhät on huomioitu. 4. adventtisunnuntai on jätetty pois, sillä jouluaatto osuu sunnuntaille. Joulunajan avainsana on valo.     

1. adventtisunnuntai, Maailman valo, William Holman Hunt

Kirjan avaa Ilmestyskirjan kuva Jeesuksesta koputtamassa sydämen ovella. Tekstissä pohdin Jeesuksen merkitystä nykyajassa. Huntin työstä tuli tavattoman suosittu 1900-luvun maailmankiertueen myötä. 

Itsenäisyyspäivä, Aseveljet, Aarne Nopsanen 

Pekkä Särkiötä oli luonteva pyytää kirjoittamaan tähän, sillä hän toimi tuolloin kenttäpiispana ja kirjoitteli toisinaan maalauksista Kotimaahan. Särkiön valitsemassa maalauksessa on hieno tulokulma sodan realiteetteihin. 

2. adventtisunnuntai, Alfa & Omega -triptyykki, Annukka Laine 

Annukka Laine oli luonteva valinta kirjaan, sillä hän on kirkkovuosikirjan tehnyt maalari. Yksi  kolmesta kirjan pyhästä, jossa maalari kirjoittaa omasta maalauksestaan. Jeesuksen kunnia ja kuninkuus ovat vaikeita kuva-aiheita, mutta Annukan työ sopi tähän hyvin.  

3. adventtisunnuntai, Johanneksen kirkko, Sulho Sipilä  

Tämä pyhä on saarnaajalle aika vaikea. Kirkoissa vietetäänkin usein koulun joulujumalanpalvelusta tai kauneimpia joululauluja paastopyhän sijaan. Kuvavalinta kirkastui kun kävin Sulho ja Greta Sipilän taidenäyttelyssä Turussa. Ajattelin jumalanpalveluspohdintojen ja historiikin sopivan kirjan alkuun. 

Joulu, Paimenten kumarrus, Albert Edelfelt 

Kirja jatkaa kotimaisilla taiteilijoilla. Pyysin kollegaani Katja-Margit Takataloa kirjoittamaan joulusta, sillä tiesin pyhän hänelle rakkaaksi. Hänen kuvavalintansa ja meditatiivinen teksti sopivat kirjaan hyvin.  Tämä on myös yksi kirjan muutamista alttaritaulusta. 

Tapaninpäivä, Pyhä Stefanus, Nikola Saric

Tämä oli yksi viimeisimmistä teksteistäni, johon Sofia löysi hienon serbialaisen maalauksen. Muuten, miten sopivat yhteen Stefanoksen viimeiset sanat sekä Ilmestyskirjan pyhien toive Jumalan kostosta murhaajille? Huutaako pyhimysten veri kuin Abelin vai kuin Kristuksen veri?

Apostoli Johanneksen päivä, Pyhä evankelista Johannes, Frans Hals 

Valitsin pyhään vähän mielikuvituksettomasti maalauksen Johanneksesta. Alkuperäinen taitelija oli Pompeo Girolamo, jonka Johannes tosiaan pitää kynäänsä kuin Aabraham veitseään. Vaihdoin maalarin Frans Halsiin, hänen Johanneksensa kun oli ilmainen. Teksti poikkeaa muista, sillä se on kirje. 

Viattomien lasten päivä, Betlehemin lastensurma, Léon Cogniet 

Tämä varjoon jäävä kirkkopyhä sisältää tunnetun kuva-aiheen - Jeesuksen pakolaisena. Sofian maalaus kuvaa kuitenkin Betlehemin lastenmurhaa. Cognietin maalausta on epäilty parhaimmaksi koskaan maalatuksi joulumaalaukseksi, vaikka tunnelma on kaukana idyllisestä rauhasta. 

1. sunnuntai joulusta, Vladimirin Jumalanäiti 

Kirjan ensimmäinen ikoni ja Venäjä-maalaus, jonka surulliseen hahmoon evankeliumin sanat Marian sydämen läpi käyvästä miekasta sopivat yhteen. Marian katse teki minuun vaikutuksen. Se tuntui sopivan luterilaiseen ristin teologiaan. Teksti on mariologinen ja ekumeeninen. Poistin tekstistä mahdollisuuden pyytää Marialta esirukouksia. Oikea päätös? 

Uudenvuodenpäivä, Pyhän nimen ylistys, El Greco 

Tämä maalaus oli innostava löytö, joka sopi oivallisesti pyhän aiheeseen. 1500-luvun vastauskonpuhdistuksen Espanjaan sijoittuvan maalauksen perkaus on hengästyttävä, kenties raskaskin, ellei historia kiinnosta. Ekumenia kääntyy tässä siis roomalaiskatolisten puoleen. 

Loppiainen, Tietäjien kumarrus, Pekka Halonen 

Esko Miettisen valitsema Kotkan kirkon alttaritaulu on upea. Tämä toimii parina joulun kuvalle. Halosen myötä palaamme Suomeen ja taiteemme kulta-aikaan. Taulu on tunnettu malleistaan, esimerkiksi yksi tietäjistä on kirjailija Juhani Aho. Jopa Sibelius oli päästä kuvaan mukaan! 

1. sunnuntai loppiaisesta, Minä kastan sinut, Jen Norton 

Jeesuksen kaste on melko yleinen maalausaihe, mutta valitsin maalauksen, jonka keskiössä on kastettava vauva. Norton oli hyvä valinta ja löytö ilon väreineen. Norton on roomalaiskatolinen, teksti luterilaisen kasteteologian apologia. 

2. sunnuntai loppiaisesta, Hukkuminen, Sorsh Saleh 

Kurditaiteilijan pakolaisteos tuntui sopivan pyhään, jossa viitataan pakolaisuuteen sekä Lähi-idän uskonsankareihin. Teki mieli käsitellä Syyrialaisen Naamanin ja maalauksen maa-rakkautta, mutta tila ei antanut myöten. Tekstin otsikko "Pakolaisuuden alkeamia" viittaa maalauksessa esiintyvään neljään alkuaineeseen. Tämä on kirjan ainoa muslimitaiteilijan maalaus. Teoksessa esiintyy jopa rukousmatto. Seuraan evankeliumitulkinnassa Kenneth Baileyn ajatuksia. 

Kristittyjen ykseyden rukouspäivä, 1. ekumeeninen konsiili, Michael Damaskinos 

Kirjan ensimmäisiä ja helpoimpia tekstejä käsittelee Nikean kirkolliskokousta sekä kolminaisuusoppia eri kristittyjen ykseyden perustana. Kirjoitin tähän perussettiä tradition ja Raamatun suhteesta. 

Pyhän Henrikin muistopäivä, Piispa Henrik, Pietari Henrikinpojan koulukunta 

Toinen peräkkäinen ekumeniapäivä kiteyttää aika hyvin päivän merkitystä. Teksteissäni on toisinaan historiallisia tiivistyksiä, kuten se kuinka Henrik ja Lalli ovat eläneet Suomen kulttuurihistoriassa. Teki mieli käsitellä viran teologiaa ekumeenisena haasteena, vaikka kappale oli työläs kirjoittaa. Maalaus vie jännästi keskiajan Suomeen, kiitos Sauvo! 

3. sunnuntai loppiaisesta, Maista ja näe / parantamisen lehdet, Grace Carol Bomer  

Sofia löysi tähän haastavaan pyhään hienon teoksen ja järjesti lupa-asiat kuntoon taiteilijan kanssa. Pyhä jatkaa jouluososiolle ominaista valo-tematiikkaa. Maalauksen Jeesus ei ole kovin "jeesusmainen", mutta se ei ole välttämättä huono asia. Kristus on välittäjä valon ja pimeyden välillä. 

3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Kultainen maa, Nanna Susi 

Ah, taas yksi vaikea pyhä löytää maalausta! Evankeliumi on myös vaikea, mutta Sofia löysi pyhään upean ratkaisun ja maalauksen. Kirjan tarkoitus tulee minusta hyvin esiin tässä pyhässä: maalaus avaa evankeliumin uudella ja tuoreella tavalla vastaanotettavaksi. 

Kynttilänpäivä, Simeonin ylistyslaulu, Rembrandt van Rijn 

Hienoa, että kuulu maalari pääsi myös kirjaan! Monet ehdottivat hartaustekstiä Tuhlaajapojan paluusta, mutta vertaus ei ole tässä vuosikerrassa. Valon ja pimeyden maalari sopi hyvin pyhään, joka kertoo pimeydessä vaeltavalle kansalle loistavasta kirkkaudesta.  

2. Pääsiäisjakso

Tämä osa kattaa 21 pyhäpäivää ajalta 11.2.2024 - 12.5.2024 eli laskiaissunnuntaista helluntain kynnykselle. Pääsiäisyötä- ja päivää ei ole eritelty, mutta hiljainen lauantai ja hiljainen viikko on huomioitu, samoin 2. pääsiäispäivä. Osa jakaantuu pitkäperjantaihin huipentuvaan paastoon sekä tästä alkavaan pääsiäisen riemuaikaan.      

 

Laskiaissunnuntai, Ristin Johanneksen Kristus, Salvador Dali 

Osa alkaa dramaattisesti taidehistorian hulluimman maalarin visiolla kosmisesta Kristuksesta. Tämän ehkä 1900-luvun tunnetuimman kristillisen maalauksen taustalla on Dalin kääntymys antikristuksesta roomalaiskatoliseksi. Silti teksti myös kritisoi maalausta. Lisäsin tekstiin kaikkea mahdollista Arja Korisevasta paavielokuvaan. Lain julistus sopii paastonaikaan, mutta viimeinen sana kuuluu evankeliumille.  

Tuhkakeskiviikko, Jumalallisen nousun portaat

Kirjan kolmanneksi vanhin maalaus on ankara ja harhaoppinen(!) luostari-ikoni 1100-luvulta. Teos  sopii kuitenkin Jeesuksen sanoihin ahtaasta portista. Tekstini kritisoi halpaan armoon sortuvaa luterilaisuutta.  

1. paastonajan sunnuntai, Iivana Julma ja hänen poikansa Ivan 16. marraskuuta 1581, Ilja Repin  

Erkki Jokinen hyppäsi kyytiin loppumatkasta, mutta pääsi heti kartalle ja kirjoitti puhuttelevan tekstin suomalaisten rakastaman Ilja Repinin tunnettuun työhön. Tähän pyhään liittyy kuvauksellinen syntiinlankeemuskertomus. Lisäksi monet taiteilijat, myös Repin, ovat kuvittaneet Jeesuksen erämaakiusauksia. Tässä ovat Venäjä, sota ja synti läsnä, onneksi myös syntiemme sovittaja.

2. paastonajan sunnuntai, Alaston tyttö, Gwen John

Löysin naistaiteilijan Manic Street Preachersin laulusta. Tekstin otsikko on yhtyeen ensisinglen nimi. Lainaan myös Tuomari Nurmion Kurjuuden kuningasta. Naisnäkökulma on esillä, liekö feminismiä? Riivaajien maininta sopii paastonaikaan. Teksti kertoo pyhän aiheesta, rukouksesta, vaikka evankeliumi keskittyy syntiseen naiseen. 

3. paastonajan sunnuntai, Järjen uni synnyttää hirviöitä, Francisco de Goya

Pelottava ja pimeä maalari on kuin kotonaan pahojen henkien pyhäpäivässä. Alkuperäiskuva oli "Pyhä Borgia auttaa katumatonta kuolevaa", mutta kuulu etsaus sopi tekstiin paremmin. Yksi teksteistä, jossa pohditaan valistuksen, järjen aikakauden, perintöä. 

4. paastonajan sunnuntai, Väittely pyhästä sakramentista, Rafael  

Nyt pääsemme renessanssitaiteen ytimeen Vatikaaniin! Markus Korrin ensimmäisessä kuvavaihtoehdossa oli mukana taivaan ja maan lisäksi myös kiirastuli, mutta kuvatietojen puuttuessa tilalle tuli Rafael. Olemme siis jälleen ekumeenisesti kallellaan roomalaiskatolisuuteen. 

Marian ilmestyspäivä, Sininen Madonna, Michael Felix Gilfedder   

Sofian kuvavalinta ja teksti tuo raikkautta teologiäijien paastotekstien ja synkkien kuvien keskelle. Gabrielin ja Marian kohtaaminen on kuvauksellinen aihe, mutta 3. vuosikerran evankeliumina onkin Marian ylistyslaulu. Tämä oli ainoa pyhä, jossa hylkäsin kirjoittajan alkuperäisen, abstraktin kuvan. Perustelu: mitä ortodoksitkin ajattelevat! 

Palmusunnuntai, Uusi aamu sarastaa Jerusalemissa, Alex Levin

Tahdoin kirjoittaa Daavidin kaupungista Serafim Seppälän mainion Jerusalem-kirjan myötä sopivaa maalausta löytämättä. Kunnes vastaan tuli Jerusalem-aiheeseen perehtynyt ukrainalais-israelilainen juutalaismaalari. 3. vuosikerran evankeliumi on jälleen ankara Jeesuksen puhdistaessa temppelin ja kirotessa viikunapuun. Kannammeko me hyvää hedelmää? 

Hiljainen viikko, "Mitä on totuus?" Kristus ja Pilatus, Nikolai Ge 

Hiljainen viikko tarjoaa monia kuva-aiheita, kuten Getsemanen. Viikko rikkoo aikajärjestyksen, sillä ehtoollista vietetään vasta torstaina. Ge oli minusta hyvä valinta, hän kuvittaa usein piinaviikon varjoja. Hätkähdyttävää, että teoksesta on kaksi kappaletta, Moskovassa ja Odessassa. Tämä toimii parina Repinin teokselle, kuuluihan myös Ge Vaeltajiin. Helppoa kuvan äärellä ei ollut, pasifismi kiusasi, samoin Jeesuksen jumalallisuuden kieltäminen. 

Kiirastorstai, Paratiisi, Petteri Kerko 

Kirkkovuosi toistaa ehtoollista, sillä se on myös 4. paastonajan sunnuntain aihe. Kerko oli tullut tutuksi väitöskirjan myötä, sillä hän oli vertaillut ortodoksisen kirkkoisän Johannes Damaskolaisen kuvateologiaa Lutherin ajatuksiin. Kerkon kultainen maalaus on kaunis, ikonimainen. 

Pitkäperjantai, Valkoinen Ristiinnaulitseminen, Marc Chagall 

Paastonajan kolmas venäläismaalari korostaa raamatullisten aiheiden kontekstualisointia. Sota on taas läsnä. Pidän Mika K T Pajusen meditatiivisestä tyylistä. Juutalaisen maalaama Jeesus on poikkeuksellinen taidehistoriassa, samoin se, että sodan jälkeen mies maalasi monien kirkkojen ikkunoita.  

Hiljainen lauantai, Kristus tuonelassa, Joakim Skovgaard 

Esko Miettinen kirjoitti tämän tekstin tuoreen kirjansa pohjalta. Hyvä, sillä pyhä jää usein viettämättä. Teos on kirjan suurimpia, eikä pääse oikeuksiinsa kirjassa. Tässä on yllättäen eroottinen häivähdys. Tanskalainen teos saa kirjassa yksin edustaa ei-suomalaisia pohjoismaita. Tämän lukija voi laskea vaikkapa ruotsalaisia maalareita. Riittivätkö sormesi?

Pääsiäinen, Pietari ja Johannes juoksevat haudalle pääsiäisaamuna, Eugene Burnand

Pajusen toinen pyhä luo parin pitkäperjantaille. Kirjan viimeinen teosvalinta ja yksi kolmesta tekstistä, joka ponnistaa Raamatun sanan sijaan virrestä. Periaate on sama kuin saarnoissa: ensisijaisesti evankeliumista tai lukukappaleesta, mutta virsi- tai psalmisaarna on myös mahdollinen. Apokryfikirjoituksia ei kirjaan tullut mukaan. 

    

2. pääsiäispäivä, Matka Jeesuksen kanssa, He Qi 

Kiinalais-amerikkalainen Qi on väri-ilossaan suosikkimaalauksiani tässä kirjassa. Maalauksen julkaisulupa oli kirjan kallein, vaikka tingin hinnan puoleen! Sofia avaa taitavasti kuvan merkitystä ja kontekstuaalista teologiaa. Alkuperäistekstissä oli myös ilmaus "kulttuurillinen omiminen". Kirjan alun sitaatti Korinttilaiskirjeestä antaa ilmaukselle oman painoarvonsa.  

1. sunnuntai pääsiäisestä, William Hatherell  

Sofia jatkaa pohdintoja ylösnousemuksesta ja Jeesus-kuvien kontekstualisoinnista. Kuvaluvan myötä sain syyn kirjoittaa museolle Australiaan. Minulla oli jotain nurinaa Sofian kuvavalinnasta, mutta hän osasi hyvin puolustaa valintaansa. 

2. sunnuntai pääsiäisestä, Elämän ilo, Markku Halme  

Jenni sivuuttaa tässä pyhän lammasteeman yhdistämällä Jeesuksen sanat yltäkylläisestä elämästä elämänpuuteemaan. Halmeen teoksia näkee toisinaan kirkkotiloissa. Tämän maalauksen mies kyyditsi henkilökohtaisesti kotiovellemme. Maalaus todistaa taiteen kyvystä voimaannuttaa ja yhdistää saman elämänkohtalon ihmisiä. 

3. sunnuntai pääsiäisestä, Pyhiinvaellus, Satu Laurel 

Toinen tuore kotimaisen taiteilijan teos. Bongasin Laurelin Seurakuntalainen.fi -sivustolta. Maalaus on aika psykologinen ja erikoinen. Kas, meduusoita! Sofia tulkitsee hyvin, itse en olisi osannut. 

4. sunnuntai helluntaista, Ystävyyden ikoni

Tämä maanläheinen ikoni on monien suosikki, minunkin. Ajatus on se, että sitä kuvittelee ja uskoo Jeesuksen rinnalleen. Kirjan toiseksi vanhin kuva, jostain 600-luvulta. Ystävyyspohdintojen taustalla on Serafim Seppälän mainio kirja "Antiikista Bysanttiin". 

5. sunnuntai pääsiäisestä, Rukoilevat kädet, Albrecht Durer 

Renessanssin ja saksan edustus oli luonteva valinta rukousaiheeseen pyhään. Kirjan parhaimpiin anteihin kuuluu tarinat maalauksien synnystä. Onko tämä muuten kirjan luterilaisin maalaus? 

Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen, Adriaen van Overbeke 

Tällaisen kirjan helppous on se, että kirkkovuosi tarjoaa automaattisesti sisällysluettelon ja maalausten aiheet. Kari Pekka Kinnusen teksti on onnistunut yhdistelmä omia kokemuksia, maalauksen merkityksiä sekä pyhäpäivän sanomaa. Onpa mukana jopa ripaus huumoria! 

 

 6. sunnuntai pääsiäisestä, Cool Concentration, Wassily Kandinsky 

Katja-Maaria Kaskisen lyhyt teksti tuo eteemme kirjan ensimmäisen abstraktin teoksen. Abstraktilla taiteella on itseriittoinen korostus. Tällaiset teokset näyttäisivät sopivan yhteen hiljaisuuden, sanattomuuden ja mystiikan kanssa. Teos sopii tähän - kyse on odotuksesta, muodon saamisesta. 

3. Helluntaijakso 

Kirjan pitkä ja viimeinen osio käsittää koko kesän, syksyn ja alkutalven. Vaihtoehtopyhät luomakunnan- ja perheen sunnuntait ovat heinäkuussa. Kirkkovuosi on tässäkin pyritty kattamaan mahdollisimman rikkaasti. Sanoma on lakia ja evankeliumia vaikka Jeesuksen hahmoa ei kuvissa aina näykään.

Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen, Gustave Doré

Suuri juhla aukeaa vähän karusti pienellä mustavalkoisella puupiirroksella. Kuva on kuitenkin osuva. Korri avaa hyvin helluntain sanomaa. Mukana on myös pohdintaa Mariasta.  

Pyhän Kolminaisuuden päivä, Pyhä Kolminaisuus, Andrei Rublev 

Tämä ikoni oli ilmiselvä valinta, onhan se luterilaisillekin tuttu. Raamatunkohta tosi poikkeaa kirkkovuodesta. Halusin kirjoittaa teoksen ekumeenisista haasteista ja mahdollisuuksista painottaen Jumalan kohtaamista. Piti myös ottaa kantaa Venäjän sotapropagandaan.  

2. sunnuntai helluntaista, Jeftan Tytär, Kevissimo 

Kas, tämähän on valokuva, tarkemmin sanottuna "oilgraph", öljyvärivalokuva. Tamburiinista ja tytöstä tulee mieleen ABBAn Dancing Queen. Tuomarien kirjaa ei kirkoissa lueta, mutta Jeesuksen sanat itsensä kadottamisesta toivat mieleeni Jeftan tyttären. Tuossa on vähän arvoituksellista luterilaista kuvan teologiaa: käännä katseesi pois kuvasta, luovu ihailusta ja seuraa itse Jeesusta. 

3. sunnuntai helluntaista, Ihmisiä kirkkotiellä, Alwar & Ragni Cawén

Tämä maalaus erottui minusta edukseen Juha Vartiaisen Alttaritaulukirjasta. Jämsänkoskelta sai ystävällisesti kuva-apua. Kuvan teos on tosin "luonnosversio" varsinaisesta alttaritaulusta. Miettisen tekstissä on aiheena kirkossakäynti, mutta myös matkaaminen kohti taivaan kotia. 

4. sunnuntai helluntaista, Vanha nainen ja rukousnauha, Paul Cézanne

Kirjan ensimmäinen maalaus, jonka tarina ja merkitys tippui suunnitteluvaiheessa syliini kuin kypsä omena. Luin silti elämänkerran, sillä tämä taidemaailman jättiläinen oli minulle ennestään tuntematon. Tämä on ehkä armollisin ja lempein tekstini kirjassa. Nunnameininkiä oli myös Gwen Johnin taiteessa. 

Juhannuspäivä, Johannes Kastaja, Leonardo da Vinci

Huh, Leonardon arvoituksellinen hahmo laukaisee taistelun kristinuskon ja esoterian välillä! Maalaus ei ole yksiselitteisesti kristillinen, myös juhannuksemme tempoo pakanuudesta kristinuskoon. Renessanssiajan Italian jäniksenkoloon oli jännittävä sukeltaa samalla kun kirkollinen media uutisoi Tarot-korteista. Aistillisuus ja eroottisuus ovat läsnä.

5. sunnuntai helluntaista, Nimetön, Mark Rothko 

Kirjan kolmas juutalaistaiteilija ja toinen abstrakti taideteos. Nyt ei nimikään anna katsojalle tulkinta-avainta. Sofia ratkaisi vaikean evankeliumitekstin tällä haastavalla maalauksella. Minulle kirjoituksesta tuli mieleen juutalaisen Simone Weilin ajatukset painovoimasta ja armosta. 

Apostolien päivä, Paavalin kääntymys, Pieter Brueghel vanhempi

Pekka Särkiön toinen kuvavalinta on hyvä esimerkki raamatullisesta taideteoksesta, joka saa toisen ja uuden merkityksen taiteilijan elinajan tulkintana. Särkiön tekstistä siirrytään luontevasti apostolien ajasta 1500-luvun Hollannin kautta nykypäivään. Skisma protestanttien ja roomalaiskatolisten välillä hehkuu vahvana, mutta sittemmin ovat sotakirveet haudatut. 

Luomakunnan sunnuntai, Eläimet astuvat Nooan arkkiin, Jan Brueghel        

Isä ja poika maalarit tulevat tässä jännästi peräkkäin. Ilmastonmuutos on poliittisesti tulenarka kriisi, minkä ymmärtäminen tuntuu vaativan käsittämättömän paljon tietoa. Milla Turusella ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun vaikean aiheen kanssa. Toivo pysyy pinnalla aiheen vakavuudesta huolimatta. 

Kirkastussunnuntai, Kristuksen kirkastuminen, Rafael

Kirjan sääntönä on se, että yhdeltä taiteilijalta tulee mukaan vain yksi maalaus. Rafael on tästä poikkeus. Kari Pekka Kinnusen teksti avaa hyvin maalauksen taustaa ja evankeliumia. Esilukija auttoi korvaamaan kirkastusvuoren kliseetulkinnan vahvoista kokemuksista ja arkeen palaamisesta tapahtuman todellisella merkityksellä. 

9. sunnuntai helluntaista, Tienhaarassa, Hugo Simberg

Simbergin tienristeys vaikutti sopivan yhteen Heprealaiskirjeen sanoihin pyhityksestä ja siveettömyydestä. Simbergin symbolistiset ja psykologiset teokset eivät istu täysin luontevasti kristilliseen kontekstiin. Teos henkii esoteerishenkistä platonismia ja viktoriaanista seksuaalisuuden tukahduttamista. Yrtin puolustaa teosvalinnan ajankohtaisuutta taiteilijasta käsin.

Perheen sunnuntai, Niin kuin minä olen rakastanut teitä, Adelaine Nohara 

Tämä on "seksuaalisuustrilogian" toinen osa ja kannanottoni luterilaiseen avioliiton teologiaan.  Avioliittomaalausta oli vaikea löytää. Valitsin lopulta roomalaiskatolisen ja kanadalaisen Noharan työn, koska se ilmaisi avioliiton pyhyyttä. Nohara yhdistää avioliiton ja ehtoollisen sakramentit Jeesuksen sanojen "this is my body that I give to you" myötä. 

11. sunnuntai helluntaista, Daavid ja Goljatin pää, Caravaggio

Kuten El Grecon Espanja, myös Caravaggion Rooma eli kiihkeää vastauskonpuhdistuksen aikaa. Hämmästyneenä luin, kuinka pyhässä kaupungissa teloitettiin sinne eksynyt luterilainen pappi! Silti synkkä Caravaggio sopii luterilaiseen pirtaan. Tässähän on perisyntioppimme, lain tuomio ja evankeliumin pelastus kuvattuna! Päivän evankeliumi on kirkkovuosien rankimpia. Siinä ei kuulu kutsu pelastukseen, ainoastaan tuomion ääni. Omaelämäkerrallinen teos on kirjan puhuttelevimpia. 

12. sunnuntai helluntaista, Nuolia ja murheita, Ernesto Beckford

Tämä on minun ja Sofian yhteistyön tulos erilaisesta ja postmodernista kollaasista. Tässä oli läsnä monenmoiset haasteet ja kaltevat pinnat sekä konservatiivien ja liberaalien kissanhännänvedot. Evankeliumin sanat fariseusten tolloiluista eivät olleet helpoimpia tulkita, mutta mahdollistavat tällaisen uskontokritiikin. Teosvalinta ja teksti on kirjan viimeisin, tämä korvasi "vohvelitekstini" kuvalupapuutteen takia. 

13. sunnuntai helluntaista, Myrskyn jäljet, Sofia Ziessler-Korppi

Kolmas ja viimeinen maalaus, jota taiteilija itse tekstissään avaa. Tässä on puhutteleva analogia maalauksen, teoksen, sekä meidän ihmisteosten välillä. Tässä on myös mukana kirjan ainoa runo. 

14. sunnuntai helluntaista, Lesken ropo, Uko Williams

Yllättäen ja hauskasti paras kuvaus lesken rovosta löytyi Suomesta. Vaaleanpunainen väri on sitten ihastuttava! Nigerialaistaustainen Williams saa edustaa kirjassa Afrikan maanosaa, vaikka egyptiläisiä ikoneita on myös mukana. 

15. sunnuntai helluntaista, Elämänpuu, Henri Matisse

Matisse on 1900-luvun taiteen suurimpia nimiä. Hänen uransa kulkee halki molempien maailmansotien. Maailmanhistorian rinnalla kulkee taiteilijan oma tarina. Yleinen ja yksityinen kertomus nivoutuu yhteen Matissen joutsenlaulussa, Vencen rukouskappelissa. Taiteilija - joka oli uhmakas luonne ja vakaumukselinen ateisti - suunnitteli ja toteutti koko kappelin arkkitehtuurista lasi-ikkunoihin ja kirkkotekstiileihin. Sulaa rauhaa ja lepoa ristiriitojen kuluttamille, työn ja kuormien uuvuttamille. Armoko tässä täydellistää luonnon? 

16. sunnuntai helluntaista, Mannaa ja sadetta, Minna Maria Lenfeldova

Tästä tuli kirjan kansikuva ihanien värisävyjen takia. Vaikka maalaus on abstrakti, se on selkeä uskontunnustus huolehtivasta Jumalasta. Mukava kun kirjaan tuli maalauksia ja pohdintoja myös Vanhan testamentin lukukappaleisiin. 

17. sunnuntai helluntaista, Kallo ja perhonen, Sampo Kaikkonen

Tämä oli yksi vaihtoehto kirjan kanneksi, mutta sellaiseksi kenties liian synkkä. Karuudessa ja yksinkertaisuudessa väkevä teos toimii hienona meditaationa kuolemasta ja ikuisesta elämästä. Tänne kaavailtiin myös Simberin Kuoleman puutarhaa. Kirjoitimme aluksi Sofian kanssa tekstin japanilaistaiteilija Makoto Fujimuran teoksesta Kultainen meri, mutta emme saaneet lupaa julkaisuun. 

18. sunnuntai helluntaista, Pallopelit kielletty, Banksy

Banksy saattaa olla juuri nyt maailman kuuluisin taiteilija - vaikka kukaan ei tiedä hahmon henkilöllisyyttä. Mies on kunnostautunut Ukrainan sodan vastustamisessa sekä erilaisissa kepposissa. Hän esimerkiksi meni kadulla myymään omia teoksiaan muutamalla dollarilla - samoja, joista huudetaan miljoonia huutokaupoissa. Banksy taipuu vasemmalle sissitaiteessaan, mutta ilmaisu ei ole pelkkää elokapinallisten kuvainraastoa. Tässä oli kristinuskon kanssa yhteensopivaa huumoria ja lapsenmielisyyttä. Teoksen ainoa graffitimaalaus.

Mikkelinpäivä, Enkeli sininen, Ina Colliander 

Enkelien pyhä tarjoaa monia kuvavaihtoehtoja, mutta en lähtenyt merta edemmäs kalaan. Eikä haitannut, vaikka Ina oli vaihtanut ankaran luterilaisuutensa ortodoksisuuteen. Jeesuksen sanat myllynkivistä ja helvetin tulesta hehkuvat pyhää vihaa. Collianderin enkelit pitävät Jumalan vihan ja rakkauden yhdessä. Taiteilija oli myös äiti ja siksi sopiva valinta lasten pyhään. 

20. sunnuntai helluntaista, Mooses ja pronssikäärme / Kristuksen kirkastuminen, Cristóbal de Villalpando

Uuden Espanjan ja Meksikon maalari Villalpando edustaa kirjassa Etelä-Amerikkaa. Yli kahdeksanmetrinen teos on kirjan huikeimpia. Teksti vaati taustatiedokseen 1600-luvun tilannekartoituksen sekä eksegeesin vaikeasta pronssikäärme-episodista. Tässä auttoi kirja "The Good and Evil Serpent: How a Universal Symbol Became Christianized".  

21. sunnuntai helluntaista, Jeesus pesee opetuslapsensa jalat, Ni Ketut Ayu Sri Wardani

Tämä on He Qin lisäksi kirjan ainoa aasialainen maalaus ja ainoa mittatilaustyö tätä kirjaa varten. Miten upeaa värien käyttöä! Eksoottinen maalaus ja lähetystyötä pohtiva teksti sopivat pyhän aiheeseen "Jeesuksen lähettiläät". 

Reformaation päivä, Tähtikirkas yö, Vincent van Gogh 

Jeesuksen sanat maailman valosta yhdistävät tämän mestariteoksen ja uskonpuhdistuksen yhteen. Olin lukenut ja kirjoittanut van Goghista, mutta en tiennyt, että hän maalasi tämän työn katsoessaan mielisairaalan kalteroidun ikkunan läpi. Aamutähti Kristus-viittauksena tuli myös uutena. Tekstin otsikko on Laestadiukselta. 

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä, Guernica, Pablo Picasso 

Toisen taidemaailman ykkösnimen maalaus on niin suuri, että sitä varten piti tässä pyytää erityisasetteluja. Espanjan sisällissodan kauhuja ja kaaosta kuvaava teos oli luterilaisen kuvateologian ykkösnimen Paul Tillichin mielestä paras protestanttinen maalaus. On tämä ainakin raa'an rehellinen. Sofian teksti liikkuu luontevasti 30-luvun Espanjan, maalauksen yksityiskohtien sekä nykypäivän maailmassa. 

23. sunnuntai helluntaista, Piikkilanka ja sovinto, Lennart Segerstråle

Erkki Jokisen kuvavalinta on upea. Segerstråle tunnetaan kirkkotaiteestaan, kuten mahtavasta Rovaniemen kirkon alttaritaulusta. Jokisen ajatukset ovat kirjan parhainta antia. Tässä onkin jännästi "vuorisaarnatrilogia" kirjan sisällä. Kirjan neljäs teos Ateneumista. 

Pyhäinpäivä, Pyhät, Elisabeth Wang

Yksi ekumenian avainajatuksia nousee liturgiasta, jossa "laulamme ylistystä Jumalalle enkelien ja kaikkien pyhien kanssa". Toisaalta pyhäinpäivä muistuttaa siitä, kuinka idän ja lännen kirkkojen pyhimystraditio ei enää juurikaan elä protestanttisuudessa. Korrin teksti yhdistää päivän sanoman suomalaiseen perinnekulttuuriin modernin roomalaiskatolisen maalarin äärellä.  

24. sunnuntai helluntaista, pyhä Barbara, Jan van Eyck 

Piispa Henrikiä lukuun ottamatta tämä on kirjan ainoa kuva ei-raamatullisesta pyhästä. Marttyyritarinat ovat usein puhuttelevia, tässäkin näkyy Tähkäpää-sadun esikuva. Maalauksessa riitti tutkittavaa ja se tuntui sopivan pyhään, missä pohditaan maallisten valtakuntien suhdetta Jumalan valtakuntaan. 

25. sunnuntai helluntaista, Iankaikkisuus, René Magritte 

                                                                                  

Surrealistinen maalaus voinokareesta oli niin kummallinen, että minun piti kirjoittaa tekstini kahteen otteeseen. Tuossa on muuten viittaus Salvador Dalin maalaukseen "Muiston pysyvyys".  Teksti pohtii kuvan ja kuvattavan sekä ajan ja ikuisuuden välistä suhdetta. Kävisikö tämä vaihtelusta?

Valvomisen sunnuntai, Medusan lautta, Théodore Géricault 

Kirjan suurimpia teoksia on yksi länsimaalaisen kulttuurin kohtalonmaalauksista. En tiennyt, että teos on myös läpeensä kristillinen saarna. Lopunajat ovat käsillä. Tämä ei tarkoita voivottelua, vaan pelastajan viittilöimistä horisontista. Kirjan kolmas Louvre-maalaus. 

Tuomiosunnuntai, Kristus kaikkivaltias

Kirjan viimeisin maalaus on myös teoksen vanhin. Ortodoksinen ikoni sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Kristuksen kuninkuuden sunnuntain, Matteuksen tekstin sekä luterilaisen laki-evankeliumi -jaottelun kanssa. Viimeinen tuomio on hankala pala, seuraan tässä Lauri Thurénin ajatuksia. Pyhän ja tekstin herättämä kysymys on postmodernin kyllästämälle ajalle vaikea: kumarrammeko me Kaikkivaltiasta?  

Kirjan synnystä 

Kirkkovuosi on tullut minulle tutuksi toimiessani luterilaisena pappina. Löysin työni kautta kristinuskon symbolisen ja visuaalisen ulottuvuuden ja pidin joskus saarnoja sekä hartauksia maalauksista Kärkölän seurakunnassa. Täältä syntyi idea kirkkovuoden mukaisesta maalaushartauskirjasta.  

Kirjoitin väitöskirjaani luterilaisten ja ortodoksien kuvateologisista jännitteistä vuosina 2017-2022. Työn valmistautuessa aloitin kirjaprojektin kutsumalla mukaan kanssakirjoittajia lokakuussa 2021. Tammikuussa 2022 oli kirjan ensimmäinen palaveri, mukana 5-7 kirjoittaa. Tuota seurasi intensiivinen maalausten etsimisvaihe, missä kävin läpi maalaustaiteen historiaa sekä eri taiteilijoiden hengellisiä teoksia. Löydöt mallasin kirkkovuoden pyhiin. Kirjoitin 3 esimerkkiteksiä ja kutsuin lisää väkeä kirjoittamaan. Kesään mennessä kävi kuitenkin selväksi, että toimittaisin kirjan yksin.

Syyskaudella 2022 kirjoitin parisenkymmentä hartaustekstiä ja sain mailiini ensimmäiset toisten kirjoittajien tekstit. Mukaan tuli vielä uusia kirjoittajia. Erityiskiitoksen ansaitsee monta tekstiä kirjoittanut, monta mainiota maalausta löytänyt ja minua paljon auttanut ystäväni Sofia Ziessler-Korppi. Kirjoittamisajan oheishulinoina mainittakoon savolaisen naisen tapaaminen, kihlautuminen ja avioliitto. Pääsin myös hoitamaan kirkkoherran paikkaa Myrskylän seurakunnassa. Tekstejä syntyi ja loppukirin myötä kaikki 70 tekstiä olivat suhteellisen valmiit kesällä 2023. 

Kirjan viimeistelyvaihe oli työläs, sillä ainoa kirjasta kiinnostunut kustantaja Väylä vetäytyi projektista sen haastavuuden tähden. Ahkerat esilukijani kommentoivat tekstejä samalla kun kuvittaja Pinja Soto valmisteli kansia ja minä pyytelin viimeisiä tekijänoikeuksia Kuvastolta ja maailman museoista. Tekijänoikeusmaksuja kertyi toista tuhatta euroa. Kirjoitin kirjan myötä useita satoja maileja kanssakirjoittajille, taiteilijoille sekä museoille. 

Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen.

 

 

 

Ihmisien ja jumalien aikajana osa 3: Neoliittinen vallankumous

Blogisarjan kolmas osa käsittää ajanjakson vuodesta 13 000 eKr. vuoteen 4 000 eKr. eli kivikauden päätökseen ennen pronssikautta ja varhaisten korkeakulttuurien aikaa. Jakso on huomattavasti lyhyempi kuin aikaisemempien postauksien hämmästyttävät aikaharppaukset ja silti pitempi kuin koko ihmiskunnan historia tämän jakson jälkeen. 

Tietomäärä ajanjaksosta on kiusallisen vähäinen. Mitä esimerkiksi Pohjois- ja Etelä Amerikassa tapahtui näiden tuhansien vuosien aikana? Ei ole juurikaan tietoa - paitsi se, että ihmiset metsästivät, söivät ja pariutuivat kuten aiemmin ja nykyään. Tietoa uskomusten saralta on jopa vähemmän kuin ennen, sillä kalliomaalausten luola ihmisen kotina, väestönsuojana sekä temppelinä alkoi jäädä unholaan ilmaston lämmetessä. Näiden muinaisten aikojen ihmisten heimot; mahtavat päälliköt, hurmahenkisimmät shamaanit ja visionääriset taiteilijat ovat hautautuneet ajan pohjamutiin. 

Muistettakoon, että jonkin tekniikan tai vempeleen keksiminen, laaja-alainen käyttöönotto sekä maailmanlaajuinen leviäminen ovat kolme eri asiaa. Näiden välissä saattaa olla tuhansia vuosia. Erottelu esimerkiksi kivi- ja pronssikauteen onnkin hämmentävää: pronssikausi saavutti pohjoismaat yli tuhat vuotta myöhemmin kuin etelän innovaatiopesäkkeissä. 

-13 000

Ihmisten leviäminen Pohjois-Amerikassa tapahtuu jääkauden ehdoilla: Kanadaa ja Pohjois-Amerikkaa peittää suunnaton ja vähitellen sulava Laurentian mannerjäätikkö, mutta asutuksen leviäminen etelään ja aina Etelä-Amerikkaan asti onnistuu sulan lounais-Amerikan kautta. Sulaminen synnytti myöhemmin Isotjärvet sekä Hudsoninlahden. Varhaisin todistus Etelä-Amerikan asutuksesta Chilestä löydetty jalanjälki n. 12 000 eKr. 

-11 000

Amerikkojen ihmisväestö lasketaan edelleen tuhansissa, mutta väkimäärä kasvaa nopeasti samalla kuin megafauna - mammutit, mastodontit, jättiläislaiskiaiset ja sapelihammastiikerit - kuolee sukupuuttoon biisoneja lukuunottamatta. Amerian alkuperäiskansoilla, kuten Osageilla, todennäköisesti suullisena perimätietona säilyneitä muistoja "valtavista pedoista".   

-11 000

Euroopassa ja muualla ihmiset olivat siirtyneet ja siirtyivät suurriistan pyynnistä enemmän kaikkiruokaisiksi eli kasvisruokaisiksi, luolista avoimiin maastoihin jokien ja merien rannikoille sekä keihäsmetsästyksestä jousipyssyihin alati kasvavissa metsissä. 

-11 000

Pohjois-Amerikan Agassiz-jääjärvi vyöryy mereen pysäyttäen Golf-virran ja aiheuttaen Eurooppaan ja Lähi-Itään tuhatvuotisen kuivuuden ja kylmemmän ajanjakson, nuoremman dryaksen.  

-10 700

Maanviljely alkaa nk. hedelmällisen puolikuun alueella, Egyptissa ja Mesopotamiassa eli Lähi-Idässä pitkälti selviytymiskeinona kuivuutta ja ruoanpuutetta vastaan. Viljelykasveina vehnä, ohra, ruis sekä linssi.  

-10 500

Beringin maasilta jää kokonaan veden alle ilmaston lämmetessä sulkien Amerikan mantereen paleointiaanit esikolumbiaanisen luonnon armoille.  

-10 200

Riisinviljely ottaa ensimmäisiä askeleitaan Kiinassa, maailman kolmanneksi pisimmän joen, Jangtsen varrella, tai kenties vasta myöhemmin. Tapa leviää hitaasti, sillä Intiaan riisinviljely saapui vasta 7 000 - 4 000 eKr. 

-10 000

Eläinten domestikaatio alkaa hedelmällisen puolikuun alueella, myöhemmin Kiinassa ja Mesoamerikassa. Ensimmäisinä eläiminä hyötykäyttöön valjastetaan vuohet, lampaat, siat ja lehmät.  

-10 000

Tasmania irtoaa Australiasta ja muodostaa näin suljetun sisäpiirin ja ekosysteemin.

-9 600

Jää alkaa jo väistyä itä-Euroopasta muuttaen maiseman tundraksi. Sama ilmiö alkaa tapahtumaan pohjoismaissa. Ensimmäiset hirvenhiihtäjät ilmestyvät Suomen maaperälle, Etelä-Ruotsissa oli käynyt peuranmetsästäjiä jo aiemmin. Myös saamelaisten esivanhemmat suuntaavat pohjoiseen Espanjasta ja Ranskasta. Itämerta edeltävä Yoldianmeri syntyy ja alkaa peittää Etelä- ja Keski-Suomea, jotka nousevat vähitellen meren yläpuolelle. 

-9 000

Nykyisen Turkin alueella sijaitseva Göbekli Tepe pilareineen ja eläinrelifeineen on vanhin ihmisten rakentama temppeli. Ei varmuutta, oliko alueelle jo maanviljelyä ennen temppeliä. Eläinhahmot lienevät jonkilaisia pyhiä (palvottavia?) eläimiä ja symboleja, kenties myös johdattajia tuonpuoleiseen sekä uuteen elämään kuten korppikotkan ja käärmeen tapauksissa.   

-8 700

Vanhin löydetty kupariesine, löydetty Irakista. Kupari oli ainoa (yksi ainoista?) ihmisen tuntemista metalleista. Kuparikausi levisi Balkanilta ja Lähi-Idästä vähitellen Eurooppaan.  

-8 500

Näihin aikoihin ihminen alkoi viljellä erinäisiä hedelmiä kuten viikunoita, luumuja ja viinirypäleitä hedelmällisen puolen kuun alueella, banaaneja Uudessa Guineassa sekä kurpitsoja Meksikossa. 

-8 000

Meksikon suurin lahja maailmalle: maissi 

-8 000

Ancylusjärvi eli itämeren edeltäjä peittää vielä kolmasosaa Suomen pinta-alasta, lähinnä lännestä sekä Baltian maita ja Puolaa. Vesien lasku ja maan nousu synnytti monet järvemme, kuten Saimaan sekä Päijänteen. Myös hiidenkirnumme syntyivät näihin aikoihin luonnonnähtävyytenä 6 000 vuotta ennen Egyptin pyramidejä.    

-8 000

Jerikon muuri ja torni ovat tiettävästi maailman vanhimmat lajiaan, jopa 10 000 työpäivän tulos. 

-7 500

Maailman ensimmäiset kaupungit Jeriko ja Catal Huyuk muodostuvat viljelyskylien laajennuttua nykyisessä Palestiinassa ja Turkissa. Kaupungistuminen maanviljelyn ohella tarkoitti metsästäjä-keräilijöiden nomadielämän muuttumista paikalleen asettumiseksi. Kaupungeissa ihmisten asukaslukua ei enää mitattu kymmenissä tai sadoissa, vaan tuhansissa, ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan kymmenissä tuhansissa. 

Kaupunkiyhteisöjen seuraus oli uudenlainen turva sekä samalla kasvava sairauksien, tulipalojen sekä kilpailun uhka. Catal Huyukin menestys johtui paljossa laavalasimonopolista, Jerikossa taas keksittiin tiilen käyttö (polttaminen vasta -3 500). Kaupungistuminen oli hidasta. Seuraavat kaupungit, Ninive, Ur, Uruk ja Aleppo syntyivät paljon myöhemmin. Kaupungit olivat uskonnollisia paikkoja. Täältä on peräisin ensimmäiset, joskin tulkinnanvaraiset todisteet, vainajien eli esi-vanhempien palvonnasta. Neoliittisella ajalla jumalusko ja maanviljelys limittyivät hyvin todennäköisesti toisiina. Ilmeisesti metsästäjäyhteisön uskomukset villieläimineen ja naishahmoineen jatkoivat elämää maanviljelyskaupungeissa.  

-7 000

Neoliittinen vallankumous eli maanviljely ja eläinten domestikaatio alkaa levitä Turkkiin, Kreikkaan sekä Eurooppaan, länsi- ja pohjois-Eurooppaan paljon myöhemmin.

-7 000

Englannin kanaali jää veden alle muodostaen Isosta Britanniasta saaren. Tuon aikaisesta, Britanniaa ja Tanskaa ympäröivästä maa-alueesta, Doggerlandista, tulee oma saarensa Pohjanmerellä. 

-7 000

Kissoista ja ihmisistä tulee ystäviä Välimeren seudulla. Villi tapa alkaa levitä maailmalla, tuskin kuitenkaan viraalisti tai edes kulovalkean tavoin. 

-6 500

Kana (Kiina?), aasi (Afrikka), laama (Andit) ja hevonen (Venäjä) kesytetään ihmisten toimesta.  

-6 200

Norjan rannikolla tapahtunut kaikkien aikojen suurin maavyöry aiheuttaa jopa yli 30 metrin korkuisia megatsunameja hukuttaen "Euroopan Atlantiksen" Doggerlandin ja sen asukkaat lopullisesti veden alle. 

-6 200

Laurenditin jäätikkö romahtaa ja aiheuttaa vesitulvan Meksikonlahteen sekä Pohjois-Atlanttiin, mistä seuraa 400 vuoden pieni jääkausi eli vaikea kuiva ja kylmä aika. 

-6 000

Ihmiset alkavat valmistaa suolaa Romaniassa ja vähitellen muualla. Suola on ihmiskunnan tärkeimpiä kauppahyödykkeitä ja siten vaurauden, jopa sotien juuri.  

-6 000

Vanhin löydetty Eläinten valtiatar/valtias patsas Catal Huyukista esittää ihmishahmoista jumalaa tai ihmistä eläinten, metsästettyjen ja kesytettyjen, herrana.  

-6 000

Alkoholin ja viininvalmistus keksitään, tai siis alkaa saada systemaattisen valmistuksen muotoja ensin Armeniassa, myöhemmin muualla. Kiinalaisilla oma riisiviini jo aiemmin.  

-5 700

Amerikassa Oregonin Mazama-tulivuori purkautuu ja synnyttää kraatterijärven. Klamath-intiaaneilla kenties maailman vanhin todistettu suullinen perimätieto tapahtuneesta.  

-5 600

Jättimäinen tulva syntyy kun Välimeren pinta nousee ja vesimassat murtautuvat Mustaanmereen. Veden pinta nousi jopa 15 senttiä päivässä. Tulva hautasi ihmisasutukset ja viljelmät sekä tappoi kalat veden muuttuttua makeasta suolaiseksi. Pakolaisaaltoja sekä maanviljelyksen leviämistä mm. Bulgariaan ja Unkariin ja Ranskaan.

Raamatun kertomuksella Nooasta, arkista sekä tuhotulvasta on monia verrokkeja eri mytologioissa. Usein näissä kertomuksissa tulvan syynä on jumalan viha ihmisen pahuuden tähden. Tavallisesti Nooan kaltainen sankari kuitenkin pelastuu ja perustaa uuden ihmiskunnan ja ihannevaltion - poikkeuksena Suomi, sillä meikäläisten tarinassa paisumus on vain sivujuoni sille, että joku perkele saa Väinämöisen lyömään kirveen polveensa. Todennäköisesti myytit eivät ole pelkkää sepitettä, vaan muistoja oikeista luonnonkatastrofeista. Myytin ja tositapahtuman yhdistäminen on tosin vaikeaa. Raamatussa tulva peittää vuoretkin ja tuhoaa kaiken elollisen paitsi arkin asukkaat. Kenties "koko maan pinta" tarkoitti kuitenkin tuon ajan tunnettua maata, ei esimerkiksi Kiinaa tai Amerikkaa. Myyttien kohdalla lienee viisaampaa kysyä, miksi niitä kerrottiin ja välitettiin sukupolvelta toiselle kuin kysyä myytin todenperäisyyttä eli vastaavuutta tosiasioihin.    

   

-5 300

Mesoliittinen kivikausi vaihtuu viimein Suomessakin neoliittiseen kivikauteen, maanviljely ei saavu vielä raukoille rajoille, vaan keramiikka. Suomessa metsästys, kalastus, hylkeenpyynti ja koirankasvatus määrittivät arkea. Osattiin myös käydä kauppaa ja uskoa yliluonnolliseen kalliomaalausten sekä hautaesineiden ja punamullan perusteella. 

-4 800

Maailman vanhin löydetty "aurinko-observatorio" eli Goseckin kehä Saksassa todistaa neoliittisen kauden ihmisten kiinnostuksesta tähtitaivaan ilmiöihin. Ilmeisesti varhaisin todistus talvi- ja kesäpäivänseuksen juhlinnasta. Rakennelmaan liittyi mahdollisesti jonkinlainen aurinko- ja kuukultti uhreineen.  

-4 400

Kullantaonta keksitään Bulgariassa, missä vaikuttanut Varna-kulttuuri on kenties ollut esihistoriallisen Euroopan kehittynein asuinpaikka. Yhtä kultivoituneita kulttuureita löytyy muuallakin, kuten Kiinassa, tällä vuosituhannella. Varna-kulttuuri tunnetaan laajoista hautalöydöistä, kehittyneestä metallurgiasta sekä keramiikkatöistä.

-4 200

Mustanmeren pohjoispuolella ehkä yleistynyt ja sieltä levinnyt indoeurooppalainen kantakieli saattaa yhdistää Aasiassa ja Euroopassa asuvia heimoja.   

Hindunainen keittää riisiä Pongal -sadonkorjuujuhlaa varten. Tällaiset juhlat liittävät luontevasti hengellisyyden, viljelyn ja karjanpidon yhteen. Pongal juhlassa riisiä tarjotaan jumalille sekä pyhille lehmille. Raamatussa mainitaan ohrantähkä- ja elonkorjuujuhla, jolloin Jumalalle tuli uhrata karjaa sekä ensisatoa. 

 

Neoliittisen vallankumouksen pääviljelyskasvit jakaantuvat aika kätevästi maantieteellisesti: vehnä Euroopassa ja Lähi-Idässä, riisi Aasiassa ja maissi Amerikoissa. 

Viljelyskulttuurin merkitys näkyy uskontojen pyhyyskäsityksissä. Maailman kuuluisimmassa rukouksessa pyydetään juuri jokapäiväistä leipää. Jeesus kutsuu itseään elämän leiväksi ja sen myötä me kristityt syömme tänäkin päivänä leipää ja juomme viiniä kuolemattomuuden lääkkeenä. 

Hindulaisuudessa riisi on pyhää ja siten osa monia rituaaleja, kuten lapsen nimenantoseremoniaa. Amerikan alkuperäiskansat, kuten mayat, pitivät maissia pyhänä ja siten uskonnollisen elämän keskiössä. Mayat uskoivat maissijumalaan ja piirsivät elämänpuun maissina. Heidän mukaan ihminen oli luotu maissista.  

Tämän ajanjakson merkittävimmät tekijät ovat ilmastonmuutokset sekä ruoka. Tätä esihistoriallista aikaa voisi siten verrata lautapelin aloittamiseen: kootaan lauta ja jaetaan resurssit. Tilaa riitti ja asumattomia seutuja oli löydettävissä, sillä maailmassa oli vuonna 10 000 eKr. vain muutamia miljoonia ihmisiä eikä vielä vuonna 4 000 eKr. mennessä montaakaan kymmentä miljoonaa (Suomessa noin 10 000). Maanviljelijät saattoivat elää pitkiä aikoja rinnakkain metsästäjä-keräilijöiden kanssa, todennäköisesti paremmassa sovussa kuin Raamatun Kain ja Abel, esimerkiksi Euroopassa. Tähän aikaan oli jo yhteiskuntaluokkia, aristokratioita sekä eliittejä, joihin kuului hallitsijoita sekä shamaaneja.   

Ihmisien ja jumalien aikajana osa 2: Ihmisen esihistoria

 

Blogisarjan toinen osa käsittelee ihmisten esihistoriaa ihmiskunnan alkuhämäristä viimeisen jääkauden päättymisen ja holoseenin kynnykselle reilu 10 000 vuotta sitten. Ensimmäisen osan käsittämättömät aikahypyt alkavat jo hidastua, mutta aikajana on edelleen hengästyttävän pitkä. 

Yleensä ajoitamme esimerkiksi Egyptin pyramidit ihmiskunnan muinaisaikaan, mutta mikäli tieteen tarina ihmisestä pitää paikkansa, jo pelkän homo sapiensin aikajanalla faaraoiden aika sijoittuu tähänastisen historiamme loppupäähän. Muinaisajoista on erittäin vähän tietoa, kymmenistä tuhansista vuosista vähemmän kuin viimeisistä euroviisuista! Ajoitusvirheet koskevat helposti tuhansia vuosia. 

Juuri tämä jakso määrittää ihmisyyden. Jakso on myös sikäli erikoinen, että seuranamme on muiden ihmislajien edustajia - olkoonkin, että heistä ei ole juurikaan kerrottavaa. Olipa muinaiset esi-isämme ja esiäitimme kuinka tyhmiä, taikauskoisia ja karkeita tahansa, voimme muistaa heitä kunnioituksella, sillä ilman sukupolvien ketjua, emme olisi täällä ihmettelemässä juuriamme. 

Muinaisina aikoina elämä ja sen jatkuminen on rakentunut perusasioiden, lisääntymisen, ravinnon ja sosiaalisen kanssakäymisen varaan. Perusasioiden merkitystä ei tule väheksyä, vaikka ne eivät ylittäisikään uutiskynnystä tai jättäisi jälkiä jälkipolville. Myös tämän päivän elämä keskittyy pitkälti parin etsimiseen,  lenkkimakkaraan sekä kaverikupliin. 

25 000 tuhatta vuotta sitten nykyisessä Ranskassa kaiverrettu naisfiguuri todistaa, että naiset ja seksi ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Naisen kädessä lepäävä biisonin sarvi saattaa symbolisoida runsaudensarvea tai fallosta. 

-3 000 000 

Etelänapina, ihmisten esi-isä, kehittyy Afrikan savannilla muiden eläinten seurana. Suuri siirtymä puusta maahan, neljältä jalalta alkeelliseen kävelykykyyn. Nisäkkäiltä synnytys ja imettäminen, hoiva apinoilta, hännättömyys ihmisapinoilta, pedoilta hampaat ja laumakäyttäytyminen.  

-2 000 000

Ihmisapinoita alkaa levitä Afrikan ulkopuolelle Lähi-Itään, Aasiaan ja Kiinaan. 

-1 800 000

Homo habilis, käteväihminen, nylkee riistaa terävillä kivillä, alkeellinen työkalujen käyttö --> vanha kivikausi  

-1 500 000

Ihmisen esikieli - tanssi ja mielen rytmi. 

-1 500 000

Homo erectus, pystyihminen, kävelee ja käyttää työkaluja, kenties tultakin. 

-1 200 000

Ihmislajit alkavat vähitellen oppia kesyttämään ja käyttämään tulta. Lihansyönti. Lämpö. Yötoiminta.

-800 000

Ensimmäiset lautat, Indonesian asuttaminen 

-650 000

Heidelberginihminen, homo erectuksen ja nykyihmisen välimuoto, levittyy Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan.  

-500 000

Ihmisten lajit, nykyihminen, neandertalinihminen ja denisovanihminen rakentavat majoja. Ensimmäiset keihäät.  

-200 000

Homo sapiens levittäytyy Afrikkaa laajemmas, Lähi-Itään sekä Aasiaan, joskaan ei pysyvästi.

-107 000

Ihmislajit alkavat käyttää vaatteita, ilmeisesti pääsyynä suojaksi sääolosuhteita vastaan.  

-100 000

Ihmiset oppivat hautaamaan kuolleensa.

Kuolleiden hautaaminen, hautajaisseremoniat ja poismenneiden sureminen ovat ihmisille tyypillistä toimintaa, vaikka raja muuhun eläinkuntaan ole tässäkään ehdoton. Missä vaiheessa aloimme uskoa henkiin, jumaliin ja elämään kuoleman jälkeen? Uskonnollisuuden ajoitus on luontevaa ajoittaa yhteen taiteen, kulttuurin ja ihmisyyden itsensä kanssa. Kysymys on ensisijaisesti antropologinen ja teologinen: mikäli ihmisellä on henki ja sielu, se on operoinut jo esihistoriallisella ajalla. Hautaamisesta ei voi suoraa johtaa uskonnollisuutta, mutta tapa todistaa muiston ja ihmisen merkityksellisyydestä, mikä ei tyhjene pelkkään ruumiillisuuteen tai materiallisuuteen. Ainakin hautaaminen on humaanimpaa kuin syödä kuolleet tai jättää vainajat pedoille. 

-73 000

Sumatran supertulivuori Toba purkautuu ja viilentää ilmastoa tuhanneksi vuodeksi. Suurin ihmisajan purkaus ja mahdollinen selitys ihmisten kohtaamalle joukkotuholle sekä populaation pullonkaulailmiölle.

-72 000

Vanhin todennäköinen ajoitus jousipyssylle.  

-70 000

Homo sapiensin kongnitiivisen vallankumouksen harppaukset alkavat --> puhekyky, kieli ja kaksoisjäsennys, taiteen ja kulttuurin synty. Tarinat, mielikuvitus ja uskomukset, suuremmat heimot ja ryhmät 

-70 000

Homo sapiens poistuu Afrikasta levittäytyen Aasiaan ja Oseaniaan.

-61 000

Vanhin löydetty neula. 

-50 000 

Ihminen asuttaa Australian mantereen Indonesiasta, ensimmäinen meren ylitys, megafaunan vähittäinen väistyminen ja katoaminen ihmisen tieltä, mahdollinen kulotustaito. 

-45 000

Ihminen asuttaa kylmää Eurooppaa ja elää joitain tuhansia vuosia neandertalilaisien kanssa, heitä syrjäyttäen, kenties myös tappaen ja ilmeisesti heidän kanssaan pariutuen.  

-42 000

Maailman vanhin kaivos nykyisellä Swazimaalla tuotti punakiveä ja malmia, mahdollisesti jo paljon aiempaa kaivostoimintaa. 

-40 000

Varhaisimmat ihmisten taideteokset, kuten hedelmällisyyspatsaat, Hohlenstein-Stadelin Leijonamies, luolamaalaukset sekä ensimmäiset huilut ja korut todistavat ihmisten esteettisistä kyvyistä. Esikirjallisuus eli painallus ja viiva, symbolit. Todennäköisesti uskonnollis-hengellisiä merkityksiä talismaaneina sekä kulttikuvina, jotka takasivat hedelmällisyyden ja metsästysonnen osana muinaisia rituaaleja.   

Raamatun kertomus ihmisen luomisesta, paratiisista ja lankeemuksesta määritti vuosisatojen ajan länsimaista ymmärrystä alkuperästämme. Tätä genesistä on vaikeaa, ehkä tarpeetontakin, yhdistää nykytieteen käsitykseen ihmisen evoluutiosta. Vaikeus yhdistää kahta suurta kertomusta johtaa helposti jomman kumman kieltämiseen. Ateistinen materialismi on pulassa materiaa vapaasti hallitsevan ihmisen edessä, mutta yhä lailla haastavaa olisi selittää esihistoriaa Raamatun kirjaimellisella, 6000 vanhalla aikajanalla. Tieteellinen ja raamatullinen kieli puhuvat samoista asioista. Hyvän ja pahan tiedon puu voisi viitata kognitiiviseen vallankumoukseen. Tähän liittyy moraalisuus, taju hyvästä ja pahasta sekä kyky kokea syyllisyyttä ja häpeää. Raamatun alkuluvut antavat oman vastauksensa vaatetuksen alkuperään, mikä ei välttämättä ole ristiriidassa tieteen kanssa. Paratiisikertomuksen kirjallisuudenlaji ei ole yksiselitteinen: puhuva käärme viittaisi myyttiseen faabeliin, mutta Raamatun sukuluettelot pitävät Aadamia ensimmäisenä ihmisenä. Raamatun alkuluvut ajoitetaan yleensä mesopotamialaisen mytologian rinnalle 3000 vuoden päähän, mutta kenties tässäkin tapauksessa suullinen perimätieto menee kauemmas. Paratiisimyytin ajoittaminen voi siten olla yhtä vaikeaa kuin ensimmäisen unen ja unelman ajoittaminen.   

-40 000 

Neandertalinihmiset kuolevat sukupuuttoon, todennäköisesti ihmisten takia, kaukaa haettu, mutta ei mahdoton linkki peikkoihin. 

-36 000

Towerin-hill -tulivuori purkautuu Australiassa, mahdollisesti vanhin tähän päivään säilynyt suullinen perimätieto tapahtuneesta. 

-35 000 

Megafauna, kuten mammutit sekä ihmislajit homo sapiensia lukuun ottamatta alkavat kadota.

-35 000

Japanin asuttaminen.

-28 500

Uusi-Guinea asutetaan.

-27 000

Vanhimmat löydetyt keramiikan ja saviastioiden jäänteet nykyisen Tsekin alueella.  

-26 000

Sungirin hauta Venäjällä ja muut vastaavat esihistorialliset haudat tuhansine helmineen todistavat ihmisten hierarkiasta sekä käsityötaidosta, todennäköisesti myös uskonnollisuudesta, kuten jonkinlaisesta aurinkokultista. 

-25 000

Viimeisen jääkauden huippukausi, Pohjoismaat, Pohjois-Saksa ja Puola jäätikön vallassa, muutenkin kylmä Eurooppa, Pohjanmeri ja Englannin kanaali olivat kuivaa maata merenpinnan laskun takia. 

-23 000

Ihminen kesyttää koiran Siperiassa. 

-21 000

Varhaisin ihmisrakennelma (talot poislukien), Theopetra-luolan kivimuuri Kreikassa. 

-20 000

Ihminen asuttaa Pohjois-Amerikan kulkemalla Beringian maakannasta pitkin nykyisestä Itä-Venäjästä Alaskan kautta etelään. Amerikan asuttaminen saattoi tapatua aiemmin tai myöhemmin, tämänkin ajoitus vaikeaa. Monien alkuperäisheimojen esi-vanhemmat.  

-17 000

Lascaux'n luola Ranskassa käsittää tuhansia kuvia eläimistä ja ihmisistä, lähinnä suurista kasvissyöjistä kuten hevosista. 

-16 000

Viimeisin jääkausi alkaa vähitellen hellittää ja sulattaa pohjoisia jäätiköitä. 

Jääkausiaika sekä kivikausi kattaa ihmisen pitkän esihistorian ja jatkuu siitäkin eteenpäin. Tämän aikakauden ihmisiä kutsutaan tavallisesti metsästäjä-keräilijöiksi. Keräily ei niinkään liittynyt muumimukien tai jääkiekkokorttien tapaisiin keräilykohteisiin kuin ravinnon hankkimiseen vaikkapa simpukoita etsien. 

Nykyään huomaa mielipiteitä, joiden mukaan esihistoriallisten nomadien elämä oli rikkaampaa ja parempaa kuin holoseeniajan ihmisten. En lähtisi arvottamaan tällä tavalla, varmaan kaikki ei mennyt parempaan suuntaan, kun alettiin asettua kodeiksi, mutta ehkä kasvavalla ihmisjoukolla ei ollut paljon valinnanvaraa riistan vähetessä. Holoseenin kynnyksellä ihminen oli jo levittäytynyt lähes ympäri maailman. Ihmisten väkiluki oli useita miljoonia. Keski-ikä oli jossain 25 vuoden hujakoilla ja esimerkiksi lapsikuolleisuus varsin suuri. 

Käärijän euroviisuesityksestä

Suomen ev.lut kirkko kannusti Suomen euroviisuedustaja Käärijää twitterissä yhdistämällä esiintyjän boleron Helsingin tuomiokirkkoon ja ilmoittamalla olevansa “hengessä mukana”. Ilmaus on paljonpuhuva. Se saa pohtimaan eri henkiä sekä kirkon suhdetta maallisuuteen, maalliseen kulttuuriin sekä juhlimiseen ja alkoholin käyttöön.

https://twitter.com/kirkko_evl/status/1655953076891820037

Tulipa pitkästä aikaa katseltua näitä viisuja. Olen populaarin ja maallisen musiikin ystävä, vetänyt lyriikkapiiriä ja kirjoittanut musiikista blogikirjoituksia. Kisat oli juuri sellaiset kun olin odottanut - paljon valoja ja efektejä, paljon pinnallisuutta, mutta vähän sisältöä. Iänikuiset erobiisit tympivät. Ne tuntuivat sopivan kaikkein vähiten tilaisuuden henkeen ja tarkoitukseen eli iloon ja juhlintaan, vaikka kritiikiksi voinee myös sanoa, että substanssi ja tarkoitus oli ylipäätään hukassa.

Käärijän kappaletta en ollut aiemmin kuullut. Alku ei ollut lupaava: mies örisee jotain laatikkoon suljettuna, elektronien biitti on väännetty rautalangasta ja tanssijoiden yliampuvat ilmeet huokuvat teennäisyyttä. Menon yltyessä myötähäpeän tunteen ja ryyppäämissanoituksia paheksuvan moralismin väliin aukeaa tulkinnallinen pakotie - voisiko hyväksyä huumorin varjolla? 

Esitys saa kuitenkin jatkua ja puhua puolestaan. Huomaan kappaleen hyödyntävän ääniskaalan vaihteluja. Kakkossäkeistössä yksinkertainen ja Käärijän laulun kanssa vuorotteleva biitti tuntuu jo toimivalta. Huudoista välittyy positiivinen voima ja energisyys, jopa aggressiivisuus. Suomi-ylpeys herää pirtaan - onhan tässä potkua, tyyliä ja omaperäisyyttä siinä missä muillakin esiintyjillä, jopa enemmän - ja omalla kielellämme. Hienoa, kun osaamme näköjään muutakin kuin jurottaa tai laulaa kotikisoissa: “leave me alone, I want to go home.” Toisaalta olen yhä varautunut. Laulussa on pahaenteisyyttä. Mitä petoa tässä manataan esiin?

Sitten tapahtuu jotain yllättävää, jotain mitä ei muissa veisuissa nähty: Käärijän kappale löytää uuden ja yllättävän ulottuvuuden. Nyt uhoaminen on poissa, tilalle on tullut kevyt ja leikkivä lapsenmielisyys. Ilo ja huumori kohtaavat esiintyjien tanssiliikkeissä. Huipennus toimii hienona kokonaisuutena hyvänolon kertosäkeenä, johon lähtee kuin itsestään mukaan.

Pinnallista ja maailmallista? Viihdettä ja nautintoa? Varmasti. Sanon silti amen.

Liike on lääke – puheenvuoro piispa Mari Leppäsen kolumnista ”Joogaava kirkko”

Tässä kirjoituksessa käsittelen Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäsen Turun Sanomiin 21.4. kirjoittamaa kolumnia ”Joogaava kirkko”. Tekstini kursivoidut kohdat ovat kolumnista. Piispan tekstin voi lukea täältä.

Tarkoitukseni on käydä tekstin kanssa dialogia ja arvioida hengellisten kirjoitusten ilmiasun ja sisällön pätevyyttä tapaustutkimuksen avulla.

Leppäsen otsikko on retoristesti vahva, hätkähdyttävä. Kirkkoa ja joogaa ei ole tavattu yhdistää näin vahvasti toisiinsa. Lukija tahtoo tietää, mistä tässä on kyse.

Kirkossa on viime vuosina paneuduttu milleniaalisukupolvien ajatteluun.

Leppänen kertoo nuorten aikuisten mielipiteistä tehdystä tutkimuksesta. Tällainen tieto voi auttaa sanoittamaan ja elämään kristillistä uskoa ajalle puhuttelevalla tavalla.

Sukupolvikokemuksessa korostuu moninaisuus, moniarvoisuus ja moniäänisyys.

Moninaisuus on rikkaus. Olemme kaikki uniikkeja. Kristillinen usko ei tukahduta paikallisuutta, harjoita kulttuuri-imperialismia. Lisäisin, että yksimielisyys opin, etiikan ja käytännön saralla ei tukahduta moneutta, vaan torjuu sekasorron, eripuran ja relativismin.

Kirkolta odotetaan globaalin oikeudenmukaisuuden puolustamista, radikaalia rakkautta sekä arkista yhteyttä. Suorituskeskeisessä ja kiireisessä maailmassa kaivataan kehollisia, toiminnallisia ja kokemuksellisia tapoja ilmaista hengellisyyttä.

Milleniaaleilla on hyviä ajatuksia. Jeesus puhui myös rakkaudesta. Joskus emme tosin tavoita toisiamme sanoilla, joita käytämme. Mitä suorituskeskeisyys tarkoittaa? Kiireen ymmärrän, mutta kun lapset pitäisi ehtiä hakea ajoissa koulusta, tehdä huomisen ruoka ja maksaa laskut, ei ensimmäisenä herää ajatus tempaista pieni kehollinen, toiminnallinen ja kokemuksellinen hengellinen harjoitus – ellei vaikkapa kävelyä lasketa lukuun.

Yksi sellainen on jooga, josta on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tullut hiljaisuuden viljelyn muoto retriittien, pyhiinvaellusten ja meditaation rinnalla.

Jooga on siis vastaus milleniaalien toiveeseen. Mikäli jooga aikaansaa hyvää hedelmää, tuskinpa kellään on sitä mitään vastaan.

Samaan aikaan jooga herättää tunteita. Toiset pelkäävät, että nyt uskonnot sekoittuvat ja jooga eksyttää. Koska toimintaa ei tunneta, sitä vastaan koetaan epäluottamusta…

Kirkkojoogan vastustamisen pelkistäminen tunteiluksi ja tietämättömyydeksi on retorisesti hieman ontuvaa, mutta piispa kuitenkin huomioi ilmiön vastustajat. Kritiikki on kahtalaista: Joko jooga on henkistä, jolloin se on vierasta tulta tai pelkkää liikuntaa, jolloin kirkko ryhtyy kansalaisopistoksi. Ehkä Leppänen olisi siten voinut vielä tarkemmin kertoa, miten jooga ja kirkko liittyvät toisiinsa. Oliko Raamatussa tai kirkkoisillä viittauksia joogan harjoittamisesta?

Joogan harjoittajia on monenlaisia: toiset ylläpitävät sen avulla fyysistä terveyttään ja toisilla siihen voi liittyä henkisiä tai hengellisiä ulottuvuuksia — Olennaista on muodon lisäksi sisältö.

Teksti vaikuttaa hieman ristiriitaiselta korostaessaan samanaikaisesti joogan notkeutta ja sisällön olennaisuutta. Leppänen ei kerro, mitä tämä sisältö on, mutta ehkä olettaa lukijan ymmärtävän, että joogan sisältö voi olla myös kristillinen.

Milleniaalien kirkko -kirja peräänkuuluttaa kirkkoon käännettä, jossa muuttuvaa hengellisyyttä ja nuorten sukupolvien kokemuksia ei koettaisi ongelmaksi. Kirkon odotetaan olevan maailmaa muuttava voima, ei vain muutosten paineessa uudistuva.

Minusta piispan välittämän toiveen voi yleistää toiveeksi, ettei kukaan kokisi kenenkään kokemuksia ongelmaksi, saati kieltäisi niitä. Tärkeää on myös tunnustaa uskomisen vapaus sekä maailmankatsomuksiin liittyvät erot ja rajat. Eri mieltä saa olla. Kukin saa pohtia, mihin uskontoon tai liikkeeseen tahtoo kuulua. Juuri nuoret ovat maailmaa muuttava voima – kirkon sisällä tai sen ulkopuolella.

Milleniaalien keskuudessa elää toive yhteisöstä, joka ei sulje ihmisiä ulos. Toive on, että kirkko ottaisi heidän hengellisen kaipauksensa ja etsinnän todesta sekä tarjoaisi luontevia tapoja harjoittaa omaa hengellisyyttään.

Piispan välittämä toive on kaunis ja kristillisen uskon mukainen: evankeliumi kuuluu kaikille luoduille. Teksti onkin hyvää lakia meille, jotka kenties huomaamattomasti asetamme ehtoja armolle ja muodostamme sisäpiirejä. Leppäsen tarkoitus ei tietenkään ole vähätellä luterilaista tunnustusta tai sitä, että jokaisella yhteisöllä on itseymmärrys ja rajat, vaan välittää milleniaalien toiveita lukijoille.

Älyllisen uskonnonharjoittamisen rinnalle kaivataan koko kehossa tuntuvaa hengellisyyttä. Meditaatio, jooga ja pyhiinvaellukset luonnossa tarjoavat siihen luontevan ympäristön, joka on nuoremmalle sukupolvelle tuttua.

Joogaa kuulostaa hyvältä verrattuna pelkkään älylliseen uskonnonharjoittamiseen. Jäin tosin miettimään, mihin piispa tällä viittaa. Joka tapauksessa, liikunta ja liikkuminen ovat kannatettavia asioita. Pyhiinvaellus sopisi toki kirkkoon, mutta ovathan metsätkin Jumalan luomia.

Hiljaisuuden joogan jälkeen olen moneen kertaan kuullut: ”tämä on juuri sitä, mitä olen vuosia kaivannut”.

Joogasta siis selvästi pidetään. Kokemukset ovat varteenotettava seikka sen arvioinnissa, tulisiko jotain toimintamuotoa jatkaa tai tukea.

Tekstin vahvuus oli minusta milleniaalien kuunteleminen, heikkous yleisluonteisuus sekä se, että raja new age -henkisyyden ja kristinuskon välillä jää epäselväksi. Toisaalta myös kirkkojoogan vastustajien tulisi kertoa selvästi, mitä he vastustavat.

Vaan kenties Leppänen harjoittaa käärmeen oveluutta: houkuttelee väen seurakuntaan joogalla, johon sitten lisätään kristillinen sisältö: rukous, Jumalan sana ja ikonit?

Ihmisien ja jumalien aikajana. Osa 1: Hello Earth

Tässä postauksessa ja juttusarjassa käsittelen maailman ja ihmiskunnan historiaa eli toisin sanoen vähän kaikkea aikajärjestyksessä edeten. Ihan kaikkea ei voi mainita saati ymmärtää. Yritän keskittyä tärkeisiin ja jänniin ilmiöihin ja tapahtumiin. Tulokulmani on yleisluontoinen, olen tosin suomalainen teologi. Uskon ns. teistiseen evoluutioon, mutta juttusarja ei ole kristinuskon apologia, eikä Raamattuviittauksia ole tarkoitus viljellä niin paljon kuin tässä alussa.   

Juttusarjan ensimmäinen osa käsittelee muinaisia aikoja ennen ihmissuvun ilmestymistä. Aikahypyt ovat siksi käsittämättömän suuria, ensin miljardeja, sitten satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia. Lukijaa pyydetään tarkentamaan, korjaamaan ja lisäämään tietoutta kommenttiosion avulla.

-13 800 000 000 

Luominen, alkuräjähdys, todellisuus, avaruus ja aineellinen maailma, ajallisuus ja universumi syntyvät. "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" 1. Moos. 1:1 

-13 500 000 000

 Galaksijoukot miljardeine tähtineen, pimeine aineineen ja mustine aukkoineen syntyvät, muassaan kotigalaksimme Linnunrata. "Jumala sanoi: Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia." 1. Moos. 1:14

-4 600 000 000

Aurinkokuntamme sekä sen planeetat, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus, Merkurius, Venus, Maa ja Mars syntyvät. Aurinko ja maapallo. Päivien ja öiden vuorottelu. 

-4 500 000 000

Kuu syntyy, mahdollisesti toisen planeetan törmätessä maahan, vuodenajat alkavat maapallolla. "Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet." 1. Moos. 1:16

Tähtien määrä on hämmästyttänyt ihmisiä halki vuosituhansien. Ne muistuttavat maailmankaikkeuden pitkästä iästä, sillä tähtien valo matkaa luoksemme valovuosien päästä. Yön pimeys ei johdu tähtien vähyydestä, vaan siitä, että useimpien miljardien tähtien valo ei ole vielä ehtinyt aurinkokuntaamme. Tähdet saa merkityksiä astrologiassa ja ihmisten uskomuksissa. Raamatussa kuvan kirkas Venus eli Aamutähti tai vanhastaan Kointähti on Jeesuksen symboli.  

-4 200 000 000

Maapallolle muodostuu (jättiläis)mantereita ja meriä. 

"Jumala sanoi: Kokoontukoon taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin. Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi." 1. Moos. 1:10 

-4 000 000 000

Elämä syntyy, ensimmäinen yksisoluinen eliö ja alkusolu Luca. Bakteerit. 

-2 500 000 000

Jupiterilla ja Neptunuksella myrskyää, Marssissa ja Venuksella vettä, mahdollisesti myös elämää.

-1 400 000 000

Monisoluisia eliöitä.  

-1 000 000 000

Suvullinen lisääntyminen. 

-700 000 000

Maapallon ankarin jääkausi jäädyttää liki koko planeetan.

-600 000 000

Otsonikerros alkaa saavuttaa maalla elämiseen tarvittavan happitason. 

-500 000 000

Selkärangalliset eliöt, ensimmäiset kalat. 

"Jumala sanoi: Viliskööt vedet eläviä olentoja..." 1. Moos. 1:20a

-400 000 000

Kasvit valtaavat maan, puut ja metsät, hyönteiset ilmaantuvat. 

"Jumala sanoi: Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." 1. Moos. 1:11

-350 000 000

Sammakkoeläimet ja matelijat nousevat merestä. 

"Jumala sanoi: Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja..." 1. Moos. 24a

-300 000 000

Maapallolla on yksi jättiläismanner, Pangaia. Ensimmäiset vuoret ja joet, kuten Uralvuoret ja Rein.  

-251 400 000

Permikauden joukkosukupuutto hävittää elämää, etenkin mereneläviä, kuten trilobiitit. Tapahtuma kesti tuhansia, jopa miljoonia vuosia. Suuri kuolema. Etelämantereen liki 500 kilometriä leveä kraatteri saattaa liittyä tapahtumaan. 

-250 000 000

Dinosaurusten aika sarastaa. 

   

Joutsenliskon luuranko. Dinosaurusten aika kesti käsittämättömät 200 miljoonaa vuotta. Dinosaurukset kehittyivät, ne söivät ja lisääntyivät ja sitten... ne kuolivat sukupuuttoon. Mitä muuta kerrottavaa tästä ajasta olisi? Ennen tieteellistä aikaa, kuten tätä Mary Anningin fossiililuurankoa, dinosaurukset olivat myyttien lohikäärmeitä ja kaaoshirviöitä, kuten merihirviö Leviatan Raamatussa. 

-200 000 000

Ensimmäiset nisäkkäät ilmaantuvat maapallolle jurakaudella.  

-150 000 000

Linnut ilmestyvät. 

"...ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla" 1. Moos. 1:20b

-145 000 000

Krokotiilit ja hait ilmaantuvat dinosaurusten joukkoon. 

-130 000 000

Ensimmäiset kukat kaunistavat maata. 

-66 000 000

Dinosaurusten aika päättyy asteroiditörmäykseen. Liitukauden joukkosukupuutto ja maailmanpalo miljardin atomipommin voimalla aiheutti kilometrien korkuisia tsunameja. Ydintalvi. Jukatanin niemimaan ja Meksikon merenpinnan alla oleva 180 kilometriä leveä kraatteri mahdollinen jälki tapahtuneesta.

-55 000 000

Paleoseenin lämpöhuippu aiheuttaa pieneliöiden ja kasvien massasukupuuton. 

-50 000 000

Nisäkkäät kasvavat, kavioeläinten, apinoiden ja petojen alkumuodot. 

"...kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." 1. Moos. 24b

-45 000 000

Mannerlaatat liikkuvat hitaasti nykyisille paikoilleen, Australia ja Grönlanti irtautuvat, Intia rantautuu Aasiaan synnyttäen Himalajan vuoriston. Alpit ja monet joet syntyvät. "Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit." Ps. 90:2  

-30 000 000

Andien vuorijono muodostuu.

-25 000 000

Maapallon ensimmäinen järvi syntyy Balkanille. 

-15 000 000

Asteroidi aiheuttaa lajien joukkotuhon. 

-3 000 000

Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan yhdistävä sekä Atlantin ja Tyynenmeren erottava Panaman kannas muodostuu. Euroopan lämpeneminen, Golfvirta.