Robotit ja tekoäly on scifin ydinteemoja. Esimerkiksi elokuvat Blade Runner, Terminaattorit, Matrix, A.I. Doctor Who, Her ja tuore Ex Machina käsittelevät tätä teemaa. Eikö Samuel Butler ennustanut jo Darwinin aikaan, että koneet tulevat korvaamaan ihmisen? Voisivatko tarinat Pygmalionista, Frankensteinista tai Pinokkiosta käydä toteen? Ainakin keskustelemme jo älypuhelimiemme kanssa ja rakennamme tietokoneita, jotka voittavat meidät shakissa. Kone tulee ihmisten väliin, jopa ihon alle. Pitäisikö huolestua?
Scifi on ihmisyyden peili. Kuvittele, että maailman parhaimmat tiedemiehet löisivät viisaat päät yhteen ja kehittäisivät huippuälykkään ihmiskoneen. Tällä robotilla olisi kaikki tieto ja se lukisi kasvojesi mikroilmeitä kuin avointa e-kirjaa. Kaiken lisäksi tämä olento olisi herkkä ja seksikäs kuin Ex Machina -elokuvan Ava. Kuvittele, että sinut valittaisiin kaikista maailman ihmisistä kohtaamaan tämä ihmeolento ensimmäistä kertaa. Mikä henkeäsalpaava kokemus! Tai sitten ei. Ei ainakaan verrattuna kohtaamiseen oikean ihmisen kanssa.
Ihminen pysyy samana, olipa kädessämme sitten luu, kirves, musketti tai laser-pistooli. Jotain erityistä meissä silti on. Apinat eivät ole kuvanneet Ihmisten planeetta -elokuvaa. Meissä on kipinä, joka ei maadu mullaksi, kun kuolemme, mysteeri, mitä ei voi ohjelmoida - jotain inhimillistä. Ateistin voi olla vaikea selittää, kuinka maailmakaikkeus on putkahtanut tyhjästä tai kuinka sokea luonto on pystynyt kehittämään vapaan tahdon ja tietoisuuden pelkistä atomeista ja alkuaineista.
Tuo kipinä ja mysteeri liittää meidät näkymättömään todellisuuteen ja toiseen maailmaan. Enkä puhu nyt Tähtien sodasta.
Tuo kipinä ja mysteeri liittää meidät näkymättömään todellisuuteen ja toiseen maailmaan. Enkä puhu nyt Tähtien sodasta.
