Järkyttävä elokuva luonnosta ja kasvatuksesta - Captain Fantastic

Kerrankin elokuva, mitä kehtaa suositella!

Tämä on kasvatusdraama; isä perheen päänä, kuusi lasta. Vanhemmuudessa törmää moniin kysymyksiin: Antaako lapsille sokerihuurrutettuja muroja? Voiko puissa kiipeillä? Mistä asioista ei tule puhua lasten kanssa? Mitä juhlia vietetään? Mikä on sopiva määrä ruutuaikaa? Captain Fantastic jännittää jousensa äärimmilleen, mutta käsi ei vapise. Kasvatusfilosofiset nuolet suhahtavat häränsilmään yksi toisensa jälkeen.

Elokuva sanoo juuri ne kaksi sanaa, mitkä mekin haluamme sanoa yhteiskuntajärjestelmälle: ”haistakaa paska”.

Elokuvan sankarit ovat räävittömiä pakanoita ja pyhänhäpäisijöitä. Sopii kuitenkin kysyä, miten muuten ei-kristityn tulisi kohdata nykyinen kirkollisuutemme kuin sarvet tanassa? Eikö Kristuskin ollut juutalaisille punainen vaate?

Kirjoituskouluttajani antoi minulle kirjoitusneuvon: ”älä pelkää vetää överiksi”. Captain Fantastic tankkaa tällä opilla bussinsa, eikä matkasta lumoutunut katsoja välitä laskea korjauskehotuksia. Miksi tehdä tarinaa, miksi luoda henkilöhahmoja, jos ei voi edes kerran painaa kaasua pohjaan ja nostaa vauhtia yli rajoitusten?

Isänä olen vähintäänkin aavistanut järjen ja hulluuden välisen taistelun, kun vuoristorataani on käyty purkamaan turvallisuuden ja lasten edun nimissä.

Minua on viimeisen vuoden aikana uhattu kolme kertaa oikeudella lasteni huoltajuudesta vain sen takia, etten ole viitsinyt siivilöidä hyttysiä heidän kipoistaan. Kuinka yksikään itseään kunnioittava isä ei veisi lapsiaan siltojen alle?

Captain Fantasticin hahmokavalkadi on yhdistelmä hippien perhealbumia, Grimmin satuja ja alkuperäiskansoja, jotka tahtoisi sulkea lasikuvun sisään ihailtavaksi, ellei kävisi ilmi, että elämä itsessään on valtavan iso lasikupu.

Aika lävistää siipemme neuloilla näyttelyiksi ikuisuuden saleihin. Aiotko totella, kun kuolema huutaa sinua sisälle auringon laskiessa?

Jos Little Miss Sunshine, Into the Wild, Boyhood tai Moonrise Kingdom kuuluvat suosikkeihisi, pidät varmasti tästäkin. Koko touhu on sulaa fantasiaa, mutta minut se teki ihan oikeasti iloiseksi. Se tunne, kun joku tuntee sinut paremmin kuin sinä itse.

Virhe valkokankaalla - Johdatus elokuvien juonivirheisiin

Elokuvissa on usein epäjohdonmukaisuuksia. Tavallisesti katsomme näitä kummallisuuksia läpi sormien. Ymmärrämme, että juoni ja elokuvan sisäinen logiikka vaatii epäuskottavia käänteitä. Joskus kömpelyys on jo sitä luokkaa, ettei huomauttaminen ole pelkkää saivartelua. Vai mitä mieltä sinä olet seuraavista kömmähdyspaljastuksista?

Toimintakomediassa Tango & Cash timanttiset kytät lavastetaan rikollisiksi ja teljetään kiven sisään. Asetelma on herkullinen, sillä linnassa lusii parivaljakon nappaamia kostonhimoisia konnia. Juoni tosin vaatii, etteivät sankarimme viru posessa pitkään, joten sankariduo päättää karata. Homma käy leikiten, mutta loppusuoralla ilmestyy mutka matkaan, kun Tango joutuu mittelemään voimia antagonistilurjuksen kanssa. Kamppailu on mahdollista, sillä vartijat ovat päästäneet pahiksen häkistään oppaakseen ja apurikseen karkurijahdissa. Että sillee. 

Ysärihitti oli myös scifipläjäys Independence Day, jonka jenkkihehkutuksen otimme jo nöyrtyneinä vastaan. Samalla kaikille oli päivänselvää, että kosmiset mustekalat tunnistavat Valkoisen talon kaikkien muiden talojen joukosta sekä mongertavat alienenglantia kuin vettä vain. Kätevästi käy myös ihmisten voitto vihollisista, sillä lentävässä lautasessa on Windows-yhteensopiva USB-portti, jonka avulla aluksen järjestelmään voi siittää viruksen. Yleinen, joskin pääsääntöisesti taakse jäänyt ärsytys elokuvissa on se, ettei pahis tapa hyvistä, vaikka voi ja tahtoo. Ennen laukausta täytyy kerätä vastustajalta oikeuspisteitä tai valistaa tätä luihuista motiiveista. Pahimmassa tapauksessa konna ei tapa sankaria, vaan jättää hänet ansaan tai kuolemaan vanhojen (ja uusien) Batmanien tyyliin. Kömpelyyden kuningas, agenttileffa Kingsman, kritisoi maneeria.

”If you need to shoot, then shoot, don’t talk” sanoi jo ruma mies elokuvassa Hyvät, pahat ja rumat.

Aliens -elokuvassa Ripley astuu surman suuhun, mutta hänellä on käsissään tehokas tussari. Sillä voisi ampua kuningataralienin palasiksi, mutta sen sijaan sankaritar käy tulittamaan antikristillisiä pääsiäismunia kiisseliksi. Se kun on paljon siistimpää mitellä voimia kuningattaren kanssa mies mies vastaan. Terminator -elokuvissa ei ole aikakonetta, mutta koneet sen sijaan matkustavat ajassa. Tätä masiinat eivät tosin tee luonnostaan, sillä aikamatkustukseen liittyy sääntö: ”vain elävä kudos pääsee aikaportsarin läpi”. Tämän takia robotit ilmestyvät maailmaan Aatamin asussa ja vailla kättä pitempää. Katsoja voisi kysyä, miksi portin läpi ei voisi tuoda nahkaan käärittyjä laserpyssyjä, ellei jo arvaisi käsikirjoittajien vastausta: ”puhu kädelle”. 
Aikakone tarkoittaa ainakin jonkinasteista kaikkivoipaisuutta, mikä taas tarkoittaa aikamatkustuselokuvien sisäänrakennettua epäjohdonmukaisuutta. 

Saw -elokuvien kultti on kaikkien onneksi päättynyt. Jatko-osista en tiedä, mutta eikö koko sarjan kohokohtiin kuulunut ykkösosan huipennus, jossa vangittu mies sahaa jalkansa irti loukusta? Näin puistattava teko kysyy äärimmäisen epätoivoista tilannetta, mitä elokuva yrittääkin luoda. Mies sahaa itsensä vapaaksi ylettääkseen puhelimeen, johon on muka pakko vastata. Raukka menee ilmeisesti päästään sekaisin, kun hän ei käytä sahaa siihen, mihin sitä olisi voinut myös käyttää, nimittäin kännykän nappaamiseen. Lol. 

Batman elokuvassa Yön ritari on kokonainen kömpelyyksien huojuva torni. Jokerin uhka yltyy niin suureksi, että Gotham on evakuoitava. This makes sense. Evakuoinnin täytyy tapahtua vesiteitse, sillä Jokerihan on voinut jemmata siltojen alle pommeja. O-kei? Matkaan lähdetään kahdella huvipurrella, joista toinen kuljettaa kunnon kansalaisia ja toinen kaupungin rikollista pohjasakkaa. Laivat irtoavat satamasta kätevästi perätysten, mutta ulapalla odottaa ikävä yllätys: Jokeri on iskenyt taas jemmaamalla molempien laivojen alakerrokseen pommeja! Kohta kaikille selviää Jokerin pirullinen moraalipeli: Laivoilla on kaukosäätimet, joiden nappeja painamalla toinen laivoista räjähtää. Jos kumpikaan osapuoli ei paina nappulaa, Jokeri lupaa possauttaa molemmat paatit tuusan nuuskaksi. Laivaväen tukala tilanne raukeaa, kun yksi vangeista keplottelee karskiuteensa vedoten säätimen vartijalta itselleen ja heittää apparaatin ikkunasta. Tämän juonenkäänteen takia pahis kävelee muina roistoina laivassa vailla käsirautoja tai muuta vastaavaa.

Batman trilogian viimeisen osan Dark Knight Rises juoni on kasa päättömyyksiä: Ensin kaikki Gothamin poliisit jäävät loukkuun viemäriin. Batman pyytää Kissanaisen treffeille nappaamaan kahteen pekkaan alamaailman gangsterit. Mustekalamies rökittää naamiosankarin, mutta ei surmaa tätä, vaan keskeyttää kaupungintuhoamismissionsa, varaa Tjäreborgista lentoliput Pakistaniin ja heivaa Batmanin paikalliseen kaivoon. Sinne vedetään kaapeliverkko Batmanin lohdutukseksi. Batman pakenee, vaeltaa aavikon poikki ja pummaa lentolipun Gothamiin samassa ajassa kuin minä keitän perunat. Gothamissa lepakkomiehellä on dilemma: keskitynkö pysäyttämään rosvot ja kaupungin tuhoutumisen vai juoksenko paikalliselle bensa-asemalle ja kyhään vängän Batmanmerkin, jos joku vaikka näkisi sen. Elokuvan lopussa Batmanin pitää valita aikapommin ja seksipommin välillä. Sanomattakin on selvää, kumpi on tärkeämpi. Mies se on lepakkomieskin.

Taru sormusten Herrasta elokuvien mahtisormus on todella ihmeellinen, sillä se sopii mittatilaustyönä sormeen kuin sormeen!

Simpsonit -elokuvassa Homerin paskasputnik langettaa tuomion kuvun koko kaupungin ylle. Mittasuhteet ovat kohdallaan, mutta juonessa on pulma, jota ei osattu ratkaista: Homerin perheineen on jäätävä kuvun sisään, mutta myös päästävä sieltä ulos sellaista reittiä, mitä muut kaupunkilaiset eivät voi käyttää. D-oh. Niinpä perhe pakenee kaupungista myyränkoloa(!) pitkin, joka tuhoutuu välittömästi paon jälkeen. Kaupunkilaiset ovat niin idiootteja, etteivät tajua tarttua lapion varteen. 

Lastenelokuvien juonivirheet ovat oma lukunsa.Frozenin Arendelissa on linna, jossa asuu tyyliin kolme ihmistä. Kun valtakunta muuttuu pakastimeksi, typerin ratkaisu olisi laittaa pikkusisko yksin korpeen siskonsa perään. Juuri näin tietenkin tapahtuu. 

Arielissa merenneito vaihtaa äänensä jalkoihin voittaakseen prinssin rakkauden. Lemmen huumassa tytölle ei juolahda mieleen pyytää paperia ja kirjoittaa: ”Moi Erik, minä olen etsimäsi neito. Pussaillaanko?” 

Autot -elokuvassa ratakeikari Salama McQueenin täytyy joutua virumaan tuppukylässä vastoin tahtoaan. Miten juoni etenee tähän pisteeseen? Ilmeisesti ainoa ratkaisu tähän oli rikos. Tässä on vain se ongelma, että Salamalla ei ole motiivia tehdä rikosta. Niinpä ongelma silotellaan: Hurjasteleva Salama tulee harrastaneeksi ilkivaltaa, koska hän luulee, että häntä ammutaan. Tosiasiassa rikesakkoa tarjoavan poliisin pakoputki vain reistailee. Aamun oikeudenkäynti vaikenee poliisin virkavirheestä. 

Raha ja kulutuskaruselli 10/10 Jälkipyykki

Maaliskuussa (2017) kartoitin kaikkia mahdollisia kulujani yhden kuukauden ajalta. Ohessa on lista menoista sekä käytetyt säästötoimenpiteet:

Koti ja asuminen (525€) (vakuutusten minimointi)

Hyväntekeväisyys (250€) (huom! korjattu summa 290€)

Auto ja liikkuminen (180€) (etäpäivät, lasten kanssa junaan)

Ruoka ja juoma (160€) (dyykkaus, ruoanjakelu, äidin pöperöt)

Harrastukset, jäsenmaksut, hyvinvointi (135€) (ei erityisiä säästötoimenpiteitä)

Sähkö (107€) (lämmittämättä jättäminen, puulämmitys, pakastimen sulatus) 

Lapset ja lemmikit (85€) (puolipäivähoito, ilmaishuvit)

Ostokset ja lahjat (70€) (käytettynä ostaminen, kirjastopalvelut)

Viihde, viestintä ja lomailu (21€) (nettiyhteyden katkaisu, kirjastopalvelut) 

Yhteissummaksi tulee 1573€ kuukaudessa eli 56€ per päivä.

Ilmoitin juttusarjani alussa nettotuloikseni n. 2000€, mutta ilokseni sain kesken julkaisujeni kuulla, että palkkani on noussut yli 400€ kuussa vuoden alussa seurakuntaliitoksen myötä! Saan siis maksaa hieman enemmän kymmenyksiä ja käteen jää entistä suurempi tukku riihikuivaa. Sukanvarret täyttyvät.

Entä jos pääsen opiskelemaan? Tuloni saattaisivat pudota jopa 100 %, sillä minulla ei ole enää opintotukikuukausia. Hyvällä säkällä voisin saada väitöskirjaani esimerkiksi 1000€ tai 2000€ apurahan, mikä toki näyttää suurelta summalta, mutta eihän tuolla kauaa syö. Aikuiskoulutustuki (max. 15kk) tietää isoja rahoja, kunhan vain tuen minimivaatimus 8 vuoden työkokemus tulee täyteen. Heilun siinä hujakoilla. Lisäksi minulla voisi olla joitain sivutuloja, jos pääsisin vaikka kouluun sijaisen sijaiseksi. Joka tapauksessa menoja pitäisi pudottaa radikaalisti jopa 1000€ per kuukausi. Miten se on mahdollista?

Suurin säästö, tai tarkemmin ilmaisuna rahamenekin lykkäys, olisi lainan lyhennysvapaa. Niinpä asumiskustannuksia ei olisikaan kuin ehkä noin 150€ kuussa. Hyväntekeväisyyteen ei menisi kymmenysperiaatteella kuin parikymppiä jos ei olisi tulojakaan. Tarvitsen autoa työhöni ja lasten kuskaamiseen. Olen juuri vaihtamassa pienempään ja siten halvempaan mobiiliin. Auton voisi vielä laittaa seisontaan ja kulkea pyörällä, julkisilla tai liftata. Talvikuukausina pitäisi tosin startata auto, korvessa kun asun. Julkiset maksavat, samoin polkupyörän ostaminen. Silti liikkumiskustannukset saisi ehkä johonkin 60-85€ per kk.

Ruokalaskua voi vähentää entisestään, jos oikein innostuu ja jos on pakko säästää. Saanen summan 120€ hujakoille. Harrastus, jäsenmaksu ja hyvinvointikulut putoavat lähes varmasti, kun kurssini ja opintoni päättyvät. Yksi kansalaisopiston kurssi on mielessä, mutta muuten tämä osio putoaa lähelle nollaa. Entä sähkö? Maaliskuussa kulutukseni oli vain 610 kWh. Silti joka kuukautisen perusmaksun lähtöhinta liikkuu 30€ pinnassa. Siksi tätäkään rahahanaa ei saa kiinni edes kesällä. Opiskelijalla on sentään enemmän aikaa lämmittää kotona.

Lasten suhteen pääsin helmikuussa halvalla. Summaan on kuitenkin tulossa huomattava korotus, kun toinenkin lapsemme menee yksityiseen päiväkotiin. Tällöin pelkät hoitokustannukset lapsilisien jälkeen on 200€ per vanhempi. Auts! Lahjat ja ostot voisi jäädä vähiin, mutta pakkohan jotain on joskus ostaa, vähintään ainakin tutkimuskirjallisuutta. Viihde, viestintä ja lomailu keikkuisi varmaan kympin paikkeilla.

Näin pohdittuna opiskelijan menoiksi tulisi palttiarallaa 650 - 750€ per kk. Ei paha.

Opiskelijaelämän kulutusrealiteetteja ja jänniä vinkkejä voi tutkailla tästä postauksesta: https://tuhkakeskiviikko.blogspot.com/2018/10/raha-ja-kulutuskaruselli-student-edition.html