Kerron sinulle tarinan 4 - vinkkejä tarinointiin

Tervetuloa Kerron sinulle tarinan IV -kirjan blogisivulle! Tällä sivustolla esittelen lyhyesti kirjani tarinat sisällysluettelon mukaisessa järjestyksessä. Olen liittänyt tarinoihin lauluja, Raamatunkohtia, kirkkovuoden ajankohtia ja muita virikkeitä. Jokainen tarina kuuluu jonkun otsikon alle. Listasin myös muita aiheita, mitä kukin tarina käsittelee. Sivun loppupuolella on poistettuja kohtauksia, kirjan ulkopuolelle jääneitä tarinoita sekä lyhyt kuvaus kirjan synnystä. Minulle voi lähettää kysymyksiä, ideoita ja palautetta osoitteeseen korhonentimi@gmail.com. Iloisia tarinahetkiä!

NSV = Nuorten seurakunnan veisukirja, VK = Virsikirja, V = Viisikielinen

Hartausmusiikkilistani antaa lisää musiikkivinkkejä:
http://tuhkakeskiviikko.blogspot.com/2018/03/hartausmusiikkilista.html
https://open.spotify.com/playlist/7hWyn0uaTaz0ciFr1klD13?si=Uxpu1KKxSD-sEIK8zS-Xyg

I JUMALA

Tämä oli luonteva tapa aloittaa tarinakirja. Rippikouluissa Jumala -oppitunti on yleensä alussa. Toinen otsikko voisi olla ”Luoja”, sillä Jeesus on luku erikseen ja Pyhä Henki, helluntai ja pyhitys on kristinuskossa oma osionsa. Olisi kuitenkin vaikea tehdä tarinaa vain Luojasta tai luomisesta.


Jumalan kyynel

Minulla oli kaksi hyvää syytä aloittaa kokoelmani juuri tällä tarinalla. Tämä oli ensimmäinen itse keksimäni tarina, jota olen kertonut eri tilanteissa. Tämä tarina on kaikkien muiden tarinoitteni summa, sillä siinä on taivas ja helvetti, pelastus ja kadotus, laki ja evankeliumi ja koko elämä yhdessä. Houkka viittaa filosofi Nietzschen mielipuoleen, taiteilija Mark Rothkoon.

 armo, ylösnousemus, Jeesus, synti, elämän tarkoitus

NSV2015 46/NSV2010 49/V227 Toisen päivän iltana, NSV 2015 15 Itketkö sinäkin, Jumala?, NSV2015 49/NSV 2010 50 Hän ei ole enää täällä, NSV2015 60/NSV2010 55 Kuule minun ääneni, NSV2015 93/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, NSV2015 100 Tuhat tarinaa, NSV2010 116/VK 908 Yksi nimi, VK 88 Lensi maahan enkeli, VK 745 Pääsiäiseen herätä saan

hiljainen viikko, hiljainen lauantai, pääsiäinen, fil. 2:5-11, palmusunnuntai


Jumalan selkä

Tässä kirjassa on kaksi tarinaa, jotka perustuvat henkilökohtaiseen kokemukseeni. Tämä on niistä toinen. Tässä näkyy vaikutus Leif Andersenin kirjasta ”Miksi nukut, Herra?”, joka on minulle tärkeä.

 selviytymisen salaisuudesta, kärsimys, parisuhde ja perhe

NSV 2015 14 Hiljainen kaupunki, NSV2010 52/V45 Tule, Rauhan Henki, NSV2015/2010 57 Päivä päivältä vain, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK318 Jeesus, sä ainoa, VK338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, VK388 Jeesus, johdata, VK398 Oi tulkaa, työtä tekevät, V89 Hän ohitse ei kulje, V212 Peitetyt kyyneleet

2. Moos. 33: 18-23, kynttilänpäivä


Auschwitzin Jumala

Tämä tarina viittaa pahan ongelmaan: kuinka Jumala voi olla kaikkivaltias ja hyvä, kun maailmassa on niin paljon pahaa? Toisen maailmansodan jälkeen on kysytty, onko puhe Jumalasta enää lainkaan mielekästä holokaustin jälkeen. Kirjani kolme ensimmäistä tarinaa muodostavat kontekstin, jossa teologiaa tulee tehdä ja tarinaa kertoa. Jumala on julistettu kuolleeksi. 1900-luvun kauhut kertautuvat tänäkin päivänä. Henkilökohtaiset kärsimyksemme lyövät meidät maahan. Kuinka vastaamme?

 kärsimys, synti, selviytymisen salaisuudesta

NSV2010 22 Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet, VK925 Maa järkkyy, murtuu, V9 Jumala rakastaa maailmaa, V198 Ei muuta vastausta, Leonard Cohen, You Want it Darker

vainojen uhrien muistopäivä

Elokuva: God on Trial


Isä meidän

Ensimmäisessä tarinakirjassa on mainio dialogi, missä Jumala keskeyttää ihmisen, joka rukoilee Isä meidän -rukousta. Tässä tarinassa on sama idea. Tuosta erottuu kaikuja Robert Jensonilta ja N.T. Wrighilta. Päälähteeni oli Kenneth E. Bailey. Dialogissa on kehykset, sillä kirjan tarinoiden piti olla tarinoita.

 rukous

NSV2015 97/NSV2010 88 Pyhän kosketus, NSV2015 78/NSV2010 94/V142 Kuljeta ja johda, NSV2015/2010 67 Minä uskon, NSV2015 109 Tulkoon valtakuntasi, NSV2015 126/NSV2010 121 Olet valveilla, NSV2015 128/NSV 2010 130/V333 Isä, jää meitä rakastamaan, VK503 Taivaan Isä suojan antaa, VK 271 Nyt kiitän riemuiten

Matt. 6:5-13, 5. sunnuntai pääsiäisestä


Epäilijä

Naureskelen aina tälle nälväisylle, kun luen sitä. Nuorista tuskin saa aikaan samaa efektiä, mutta ainahan voi yrittää.

 usko

NSV2015 8/NSV2010 9 Anna mun etsiä, NSV2010 64 Valo, VK513 Jeesus, sinä huomaat, NSV2015 100/NSV2010 93/VK930/V143 Tahtosi tiellä, V229 Uskon, vaikken näe


Värien kilpailu

Pentti Lempiäisen kirja ”Kuvien kieli – vertauskuvat uskossa ja elämässä” on kristillisen symboliikan aarrearkku. Löysin vielä Riikka Juvosen upean ”Värien paletti” -kirjasen ja tein lukemastani värisaarnaan rippikoulusunnuntaihin. Puetin jopa isoset väreiksi. Suosittelen myös pelaamaan nuorten messun johdantosanojen kohdalla väriä. Hauska aasinsilta liturgisiin väreihin. Yksi väri kerrallaan voi olla viisautta esimerkiksi lapsityössä.

 Pyhä Henki, jumalanpalvelus, ikuinen elämä, elämän tarkoitus, seurakunta

NSV2015 7/NSV 2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 12/NSV2010 20/V252 Tilkkutäkki, NSV2015 85/NSV2010 79 Sateenkaariunet, VK105 Aurinkomme ylösnousi, VK904 Kohotkoon ilohuuto, V376 Ken on luonut sinitaivaan, V379 Kanssa kaiken luomakunnan

1. adventtisunnuntai, Matt. 3:13-17, 1. sunnuntai loppiaisesta, pitkäperjantai, luomakunnan sunnuntai, helluntai, pyhäinpäivä


Auringonkukat

Olen innostunut maalaustaiteesta ja uskon visuaalisesta puolesta. Siksi teokseeni tuli muutama taideteokseen perustuva tarina. Minulla oli aie kirjoittaa enemmänkin tällaisia tarinoita, mutta ne kääntyvät kuin itsestään hartausteksteiksi.

 armo, selviytymisen salaisuudesta, ikuinen elämä

NSV2015 3/NSV 2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 31/NSV2010 34 Kaksi tavallista kättä, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK 516 Kuulkaa, keitä Mestari, V56 Sanan anna koskettaa, Jukka Leppilampi: Minun käteni soi

Luuk. 15:1-32, 4. sunnuntai helluntaista


Onnen ja onnettomuuden Jumala

Luterilaisena laki ja evankeliumi ovat minulle tärkeitä sanoja selittämään uskoa ja elämää. Halusin kirjoittaa tarinan, joka avaisi Jumalan ankaraa ja rakkaudellista puolta. Tarina poukkoili Golgatalle, leijonien luolaan sekä enkelikouluun, minkä oppilas järkyttää kuulijansa ilmoittamalla lempipaikakseen pyörremyrskyn. Homma asettui, kun otin Aatamin ja Eevan päähenkilöiksi.

 synti, elämän tarkoitus, selviytymisen salaisuudesta, kärsimys

NSV2015 37/VK924/V298 Kahden maan kansalainen, NSV2015 61/NSV2010 55 Kuule minun ääneni, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015/2010 65 Kulmakivi, VK341 Kiitos sulle Jumalani, VK462 Soi kunniaksi Luojan, VK547 Joka aamu on armo uus, Apulanta: Viisaus ei asu meissä

1. Moos. 3, 1. Paastonajan sunnuntai, Jes. 45:1-8, mikkelinpäivä


Perinnetalo ja puutarha

Tarina on omakohtainen tarina, sillä asun ikivanhassa omakotitalossa, jossa on kaunis piha ja puutarha. Kanatkin pääsivät mukaan. Tarinan allegoria on minusta kivan yleispätevä. Pyhästä Hengestä on vaikea kirjoittaa tarinaa, mutta tässä on nyt yksi sellainen.

 Pyhä Henki, pyhitys, elämän tarkoitus

NSV2015 16 Armo tuli kylään, NSV2015 43 Puolustaja, NSV2015 44/V46 Tule, Henki, VK125 Kosketa minua, Henki, VK 194 Jumala on läsnä, VK830 Oi saavu, Herra, V48 Sateesi anna langeta, V52 Oi, Jumalan Henki

6. sunnuntai pääsiäisestä, Gal. 5:22-26, 18 sunnuntai helluntaista

II JOULU

Jouluotsikko ei kuulunut suunnitelmaani, mutta minulla oli pari joulujuttua ja postilaatikkooni ilmaantui lisää. Ensimmäiset tarinat vievät Betlehemiin, loput sijoittuvat nykyaikaan. Kirkkovuodessa nämä tarinat sijoittuvat tietenkin jouluun.


Jumalan syntymä

Kirjoitin tämän tarinan kivuttomasti Matti Hynnisen idean pohjalta.

 Jumala, armo

NSV 2015/2010 1 Katson sinun kättesi töitä, NSV2010 43 Halki aikojen, NSV2015 53/NSV2010 44/V273 Tulkoon joulu, VK17 Ilon päivä verraton, VK21 Enkeli taivaan, VK27 Juhlimaan tulkaa, VK 935 Hetkeksi hiljene, maa, V264 Enkellaulu kaikuu nyt, V268 Ilouutinen, V272 Jouluyön hymni


Paimenten yö

Tämä oli alun perin joulunäytelmä. Tarina sopiikin näytellä ja ottaa vaikka enkelienkin vuorosanat mukaan poistettujen kohtausten laarista. Dialogiin tuli veijarimaisuutta kirjan ”Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa” avulla.

NSV2015 53/NSV2010 44/V273 Tulkoon joulu, NSV2015 52 Enkelten laulu, NSV2015 80/V278 Rauhanruhtinas, VK21 Enkeli taivaan, VK27 Juhlimaan tulkaa, VK30 Maa on niin kaunis, VK933 Oi saavu jo, Immanuel, VK935 Hetkeksi hiljene, maa, V269 Kauan sitten Betlehem, V271 Jouluyö, juhlayö


Itämaan tietäjät

Oletko sinäkin ihmetellyt, keitä tyyppejä itämaan tietäjät olivat? Tarina perustuu Kenneth E. Baileyn analyysiin sekä Jouko Martikaisen tutkimukseen ”Itämaan tietäjät”.

NSV2010 42 Pimeydessä syttyy tähti, NSV2010 43 Halki aikojen, NSV2015 54 Betlehemin tähti, VK43 On kirkas aamutähti nyt, VK45 Oi Kristus, valtiaamme, VK935 Hetkeksi hiljene, maa, V261 Me käymme joulun viettohon, V263 Seuraa tähteä, V275 Lapsen joulurukous

Matt. 2:1-12, Loppiainen


Metsän kaunein kuusi

Tästä tuli kiva pieni tarina, joka kertoo kauniisti joulun sanomasta. Palokärki kuoleman ilmoittaja on bongattu Pentti Lempiäisen kirjasta. Kirjan yksi monesta uhri-tarinasta.

 armo, kuolema, elämän tarkoitus

NSV2010 43 Halki aikojen, VK17 Ilon päivä verraton, VK31 Ei valtaa, kultaa, loistoa, V261 Me käymme joulun viettohon, V270 Heinillä härkien, V274 Joulupuu on rakennettu


Resupekan joulu

Riitta Lemmetyisen kirjoista löytyy oivaltavia tarinoita ja ravitsevaa opetusta. Kun kysyin Riitalta tarinaa, sain häneltä julkaisemattomia juttuja.

 synti, anteeksianto, armo

NSV 2015 18 Särkyneiden majatalo, NSV2010 43 Halki aikojen, NSV2015 53/NSV2010 44/V273 Tulkoon joulu, NSV2015 62 Näinkö tulla nyt saan, VK21 Enkeli taivaan, VK31 Ei valtaa, kultaa, loistoa, VK35 Joulu riemukas, juhla autuas, V266 Joulun sanoma, V274 Joulupuu on rakennettu

Elokuva: Mancester by the Sea


Huivi

Torsti Lehtinen on hieno mies. Olen lukenut Lehtisen kirjoja, tutkinut Kierkegaard-juttuja ja jutellut hänen kanssaan syntyjä syviä. Torstilla on draaman tajua ja siksi päätinkin pyytää häneltä tarinaa.

 rikkaus ja köyhyys, perhe

NSV2010 41 Suutari ja vieras, V260 Pieni liekki, NewSong: The Christmas Shoes


Juna pysähtyi jouluna

Kun kysyin pastori Arto Köykältä tarinaa kirjaani, hänelle vaikutti olevan niitä pieni kasa pöytälaatikossaan. Häneltä lohkesi tarinoita mittatilaustyönä. Kirjassani on toinenkin Köykkä.

 rikkaus ja köyhyys, diakonia

NSV2010 41 Suutari ja vieras, V260 Pieni liekki, V276 Joulu joka päivä

viattomien lasten päivä, 14. sunnuntai helluntaista, Hepr. 13:2


Urvindin Jeesus

Ystäväni tiesi kertoa, että Pekka Simojoen hartauskirjassa on puhuttelevia ja hauskoja tarinoita muusikkomme seikkailuista ja kohtaamisista. Epäilin vain, ehdinkö saada julkaisulupaa lyhyellä varoitusajalla. Simojoki on muusikkohommiensa lisäksi perheenisä ja kirkolliskokousedustaja ja ties mitä. Lähetin hänelle fanipostia ja pyyntöä klo 11 illalla. Myöntävä vastaus tuli keskiyöllä.

 rikkaus ja köyhyys, diakonia, lähetystyö

NSV2015 26/NSV2010 22/VK954 Lahjalaulu, NSV2015 27/NSV2010 23 Maailman kaikissa kylissä, NSV2015 53/NSV2010 44/V273 Tulkoon joulu, VK31 Ei valtaa, kultaa, loistoa, V260 Pieni liekki

2. sunnuntai helluntaista, 21. sunnuntai helluntaista

III JEESUS

Jeesus oli itsestäänselvä otsikko. Alussa on tarinoita Jeesuksen elämästä ja opetuksista ja lopussa Jeesuksen kuolemasta ja lunastuksesta. Tässä osiossa – ja kirjassani kokonaisuudessaan – on pitkälti kyse ristin teologiasta eli siitä, että Jumalan voima kätkeytyy heikkouteen.


Kykyjä ja potentiaalia

Katariina Mäkisen hauska ja oivaltava tarina tuli vastaani arkkipiispa Kari Mäkisen juhlakirjasta ”Hän joka on – kirja Jeesuksesta”. Ilokseni sain luvan julkaista tarinan. Tämä voisi toimia draamallisena hartautena. Kirjan ainoa yli 1000 sanaa pitkä tarina.

NSV 2015 13 Kuka on hän?, NSV2015 36 Tie, totuus ja elämä, VK15 Tiellä ken vaeltaa, VK 417 Jeesus, askeleesi, VK 510 Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten, VK 516 Kuulkaa keitä mestari, VK 964 Jeesus, ristinpolkuasi, V14 Alku ja loppu, V378 Kanssa kaiken luomakunnan

2. sunnuntai loppiaisesta, 3. sunnuntai loppiaisesta, 4. paastonajan sunnuntai, kirkastussunnuntai


Charlie Chaplin

Kuulin tämän jutun koomikkoveljeltäni. Vitsin pointin voi yhdistää Jeesukseen. Kysykää Jaroslav Pelikanilta, jos ette usko. Minitarinat sopivat saarnan tai oppitunnin alkuun.

NSV 2015 13 Kuka on hän?, NSV2015 36 Tie, totuus ja elämä

uudenvuodenpäivä, Matt. 16: 13-19, apostolien päivä


Jeesuksen kutsu

Tämä konfirmaatiomessun dialogisaarnasta muokattu tarina on kirjan vakavinta antia. Se perustuu Jeesuksen omien sanojen ohella Dietrich Bonhoefferin kirjaan ”Kutsu seuraamiseen”.

 köyhyys ja rikkaus, pyhitys, armo

NSV2015 30/NSV2010 33 Minne tie vie, NSV2015 36 Tie, totuus ja elämä, VK318 Jeesus, sä ainoa, VK354 Kristityn ilman ristiä, VK510 Sinä Jeesus, ymmärrät parhaiten, VK902 Jumalamme, suuruuttasi, VK954 Lahjoillasi meitä siunaat, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi

Matt. 5:40-42, Mark. 10:17-27, 7. sunnuntai helluntaista


Viimeiset

Koska tämä kirjasarja on suunnattu erityisesti nuorille, iloitsin aina, jos sain mukaan nuoruus-elementin. Tarina on kunnianosoitus nuorisotyönohjaajille, jotka jaksavat viettää pitkiä päiviä ja öitä nuorten kanssa.

 armo, selviytymisen salaisuudesta, elämän tarkoitus

NSV2015 31/NSV2010 34 Kaksi tavallista kättä, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK516 Kuulkaa keitä mestari, VK978 Te autuaat, te murheelliset maan, Anssi Kela: Ilves

Matt. 20:1-16, 3 sunnuntai ennen paastonaikaa


Autuaaksijulistukset. Nyt

Autuaaksijulistukset kertovat, millaisia ihmisiä kristityt ovat. Valitettavasti me löydämme itsemme ja toisemme pikemminkin Jeesuksen voi teitä -huudoista, jotka Luukas kirjasi autuaaksijulistusten antiteesiksi. Tarina perustuu omiin havaintoihini sekä Kenneth E. Baileyn ja Paavi Benedictuksen kommentaareihin.

 synti

NSV 2015 30/ NSV2010 33 Minne tie vie, NSV 2015 37/NSV 2010 36 Kahden maan kansalainen, NSV2015 36 Tie, totuus ja elämä, VK140 Autuaita kaikki, hengessänsä köyhät, VK 414 Oi, kuinka onkaan autuas, VK441 Tänään tässä maailmassa, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK978 Te autuaat, te murheelliset maan, Vesa-Matti Loiri: Maan suola

tuhkakeskiviikko, Matt. 5:1-12


Jeesus ja Vincent

Tämä on vertaileva tarina kahdesta miehestä, joilla oli paljon yhteistä. Vastaavankaltainen vertailu ”Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni” jäi kokoelman ulkopuolelle. Tämä tarina löytyy ainakin täältä: http://raamattuajassamme.fi/aleksanteri-suuri-ja-jeesus-pieni/

 selviytymisen salaisuudesta, elämän tarkoitus

NSV2015 7/NSV 2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 13 Kuka on hän?, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK417 Jeesus, askeleesi, VK510 Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten, VK516 Kuulkaa keitä mestari

Luuk. 24:13-35, 2. pääsiäispäivä, Luuk. 15:1-10, 4. sunnuntai helluntaista


Miekkailijat

Tämä tarina sai kehuja esilukijalta ja kustantajalta. Siinä onkin ihan omaperäinen tulokulma ja hyvä koukku lopussa. Tarina on muokattu versio pääsiäisnäytelmäni kohtauksesta.

 synti

NSV2015 45 Riisuttu, NSV2015 46/NSV2010 47 Tahdon muistaa pitkäperjantain, NSV2015 51/NSV2010 48/VK907 Voi hänen rakkauttaan, VK 15 Tiellä ken vaeltaa, VK54 Käykäämme nyt Jerusalemiin, VK56 Tutkimaan, oi Jeesus, auta, VK61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa, VK 77 Käy yrttitarhasta polku

Mark. 15:21-32, pitkäperjantai, palmusunnuntai


Purjevene

Tämän kirjasarjan lisäksi on julkaistu muitakin tarinakirjoja, joista kattavin lienee Kirjapajan ”Iso nuotiotarinakirja”. Siinä on osittain samoja tarinoita kuin tässä sarjassa. Tämä tarina on tuosta kirjasta. Tarina kuvaa luomista ja lunastamista lyhyen ytimekkäästi mainitsematta Jumalaa, Jeesusta tai muutakaan teologista sanaa.

 armo, luominen, synti

NSV2015 51/NSV2010 48/VK907 Voi hänen rakkauttaan, NSV2015 90/NSV2010 82 Jäähyväislaulu, NSV2015 129/NSV2010 127 Varjoista maan, VK334 Armon lapset, riemuitkaa, VK928 Nyt pelko pois

Mark. 10:45, laskiaissunnuntai


Ristiinnaulittu

Tämä on tarina kenties kaikkien aikojen tunnetuimmasta ja järkyttävimmästä maalauksesta, joka Jeesuksesta on tehty. Tarkoitan Matthias Grünewaldin Ristiinnaulitsemista. Hannu-Pekka Björkman kertoo maalauksesta kirjassaan ”Kadonneet askeleet – matkoja aikaan ja taiteeseen.”

 kärsimys, ehtoollinen, kuolema, armo

NSV2015 46/NSV2010 47 Tahdon muistaa pitkäperjantain, NSV2015 96/NSV2010 117/VK960 Riihikirkkohymni, NSV2015 102/NSV2010 96 Tule kaikeksi mulle, NSV2015 69/NSV2010 70/VK742 Pyhä ja puhdas Vapahtaja, VK 57 Jeesus, olet elämäni, VK77 Käy yrttitarhasta polku, VK78 Vieraalla maalla, kaukana, VK79 Oi Jeesus, lähde autuuden, VK222, Jeesus Kristus, elämämme, VK940 Ristin alla laulamalla

Jes. 53, pitkäperjantai


Houdini

Houdini oli hartauspuhe lasten sirkusleirillä. Houdinin toinen näytös oli vapaaehtoisten kirkkopyhän dialogisaarna. Lyhensin tarinan puoleen, mutta teksti oli sellaista kohellusta, että kustantaja hyllytti sen. Neljäs versio meni läpi.

 ehtoollinen, usko, selviytymisen salaisuudesta, parisuhde ja perhe

NSV 2015 14 Hiljainen kaupunki, NSV2010 52 Tule, Rauhan Henki, NSV2015/2010 57 Päivä päivältä vain, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK318 Jeesus, sä ainoa, VK338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, VK398 Oi tulkaa, työtä tekevät, VK513 Jeesus, sinä huomaat

Matt. 11:28-30, 15 sunnuntai helluntaista, kiirastorstai


Orfeus

Antiikin ajoilta on periytynyt tarinoita meidän päiviimme asti. Olen kuullut Odysseyksesta, Troijan puuhevosesta ja Hannibalin retkistä lähinnä ala-asteella. Tässä kirjassa on kaksi antiikki-tarinaa, joista tämä on toinen. Jeesuksessa on nähty yhtymäkohtia Orfeukseen viimeistään Kleemens Aleksandrialaisen ajoista lähtien. Tarinan kirjasto viittaakin Aleksandrian legendaariseen kirjastoon. Tarina on kunnianosoitus Mäntsälän kirjastolle ja kirjastoille ylipäätään.

 kuolema, ylösnousemus

NSV2015 47/NSV2010 49/V227 Toisen päivän iltana, NSV2015 49/NSV 2010 50 Hän ei ole enää täällä, VK90 Kristus nousi kuolleista, VK98 Jo nousit haudastasi, VK961 Laulan, koska herätit minut kuolemasta

hiljainen lauantai, pääsiäinen, 25. sunnuntai helluntaista

IV SEURAKUNTA

Alun perin otsikko oli ”Kirkko maailmassa”, mutta ”Seurakunta” toimii paremmin. Osioon siunaantui peräti 12 tarinaa, mutta neljä niistä karsiutui pois. Jäljelle jääneet tarinat kertovat seurakunnasta, jumalanpalveluselämästä, kirkkovuodesta ja lähetystyöstä.


Palapelin palaset

Väsäilin kirjan suunnittelun aikoihin palapelejä. Keksin niiden äärellä tällaisen vertauskuvan yksittäisten kristittyjen ja seurakunnan välisestä suhteesta.

 elämän tarkoitus, selviytymisen salaisuudesta, Jumala

NSV2015 12/NSV2010 20/V252 Tilkkutäkki, VK454 Liekkejä on monta, VK953 Herramme luo käykäämme kaikki, VK959 Saapua yhteiseen pöytään, V65 Kaikki saavat tulla

Ap.t. 2:1-13 helluntai


Maanantain identiteettikriisi

Tarinakirjani outouspiirre on se, että personifioin ties mitä asioita, kuten värejä, aisteja ja tässä tapauksessa viikonpäiviä. Sarjaan kuuluivat myös ”lukujen kilpailu” sekä ”kirkkopyhien kriisikokous”, joilla en kuitenkaan lukijoitani vaivannut.

 jumalanpalvelus, ylösnousemus

NSV2015 33/NSV2010 37/V246 Pyhiinvaeltajan laulu, NSV2010 119 Tänä aamuna aurinko nousi, VK105 Aurinkomme ylösnousi, VK338 Päivä vain ja hetki kerralansa, VK545 Kaikessa, Herra armias, VK547 Joka aamu on armo uus, VK904 Kohotkoon ilohuuto, VK967 Nousta sain aamuun, V5 Luoja on muuttumaton, V286 Jeesus on noussut, halleluja

pääsiäinen


Kaikki viisi aistia

Kirjoitin kerran yliopistolle väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa niin kovalla tohinalla, että nukuin kaksi yötä kirkkoherranviraston lattialla. Aiheena oli katolilaisen Hans Urs von Balthasarin aistien teologia. Kaiken hötäkän keskellä minun piti keskittyä niinkin jonninjoutaviin askareisiin kuin pyhäpäivän saarnaan. Yllättäen vastaani tuli evankeliumi, jossa aistit olivat keskiössä! Heprealaisille kuulo oli tärkein aisti, kreikkalaisille näkö. Ruumiin teologia todistaa kaikkien aistien kyvystä ottaa vastaan Jumalan hyvyyttä.

 armo, usko, ikuinen elämä, jumalanpalvelus, ehtoollinen

NSV2015 7/NSV2010 8/V207 Laula ihmisille, NSV2015 32/NSV 2010 36 Kahden maan kansalainen, NSV2015 97/NSV2010 88 Pyhän kosketus, VK194 Jumala on läsnä, VK196 On Herran temppelissä, VK571 Jo joutui armas aika, VK936 Tulvii riemu sydämeeni, VK961 Laulan, koska herätit minut kuolemasta

kiirastorstai, Luuk. 24:36-49, 1. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 12:1-8 Palmusunnuntai.


Kultakypärä

Tämä rippikoulutarina rakentui pienen, jumalanpalvelusopetuksessa käyttämäni vertauksen ympärille.

 jumalanpalvelus

NSV2015 26/NSV2010 28/V243 Turhaan ette tänne tulleet, NSV2015 28/NSV2010 30/V248 Kirkossa


Paha noita

Tämä on yksi varhaisista tarinoistani. Se on kokoelman ainoa mytologinen tarina ja noitajuttu. Luin kirjan noitavainoista haaliakseni noitatarinoita, mutta mitättömällä menestyksellä. Tämä on myös musta komedia ja pinni Kärkölälle. Jumalan Karitsan voi myös laulaa.

 synti, jumalanpalvelus

NSV2015/2010 66 Evankeliumi, NSV2015 96/NSV2010 117/VK960 Riihikirkkohymni, NSV 2015 55/NSV2010 Synnintunnustus, NSV2015 62/V245 Näinkö tulla nyt saan, VK289 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, VK961 Laulan, koska herätit minut kuolemasta, V28 Krusifiksin juurella, Jumalan karitsa: Matti Rantatalo

tuhkakeskiviikko, 5. sunnuntai helluntaista, pyhäinpäivä


Perinteitä ja uudistuksia

Kirjan ulkopuolelle jäi tarinoita, jotka olivat suunnattu lähinnä kirkon työntekijöille. Tässä tarinassa on samaa vikaa, mutta kustantajan mielestä tässä oli hyvä henki. Tarinan opetus voi olla itsestään selvä, mutta silti kertomisen arvoinen.

 jumalanpalvelus, joulu

NSV2015 12/NSV2010 20/V252 Tilkkutäkki, NSV2015 94/NSV2010 88 Pyhän kosketus, VK178 Myös isämme uskoivat ennen, VK454 Liekkejä on monta, VK484 Totuuden Henki, VK525 Suurempi kuin sydämeni, V52 Oi Jumalan Henki, V61 Sana Jumalan

joulu, 18. sunnuntai helluntaista, uskonpuhdistuksen muistopäivä


Jos vain joku tulis käymään

Tarinakirjaprojektin alkuvaiheessa haalin käsiini vinot pinot kirjallisuutta. Yksi kirjoista oli Mikko Salmen ”Hunsvotin evankeliumi”. Siellä oli monta arjenmakuista juttua, joista tämä oli suosikkini.

 diakonia

NSV2015 22/NSV2010 26/VK954 Lahjoillasi meitä siunaat, NSV2015 13 Kuka on hän?, VK509 Herra elämääni, V249 Laulu jakamisesta

14. sunnuntai helluntaista


Kääntynyt

Käännyttämisellä on nykyään paha kaiku. Lähetyskäsky on kuitenkin annettu. Siksi halusin mukaan vähintään yhden lähetystyötarinan. Mielessäni viipottivat Amerikan intiaanit ja Hernán Cortésin valloitukset. Löysinkin tätä sorttia täältä:http://www.reijotelaranta.fi/?document=99156044&hitspic=2&hitspage=1 Lopulta kirjoitin ajankohtaisemman tarinan muslimipakolaisesta. Tarina perustuu Mari Turusen kirjaan ”Kääntyneet”.

 lähetystyö

NSV2015 33/NSV2010 37/V246 Pyhiinvaeltajan laulu, NSV2015 64/NSV2010 63/V108 Tänään häneen uskon, NSV2015/2010 65 Kulmakivi, NSV2015/2010 66 Evankeliumi, VK168 Suo Herra sama Henki meille,VK429 Ylitse kaikkien rajojen, V306 Uskomme tulevaisuuteen, V309 Vie vuorille tää viesti

21. sunnuntai helluntaista

V RUKOUS

Rukousotsikko oli mukana alkuperäisessä suunnitelmassani, mutta tarinoita tuntui olevan vain muutama ja nekin vähän epämääräisiä. Onneksi tarinoita löytyi lisää. Tästä tulikin mukavan monipuolinen kokoelma erilaisia tarinoita rukouksen voimasta. Johdatus-tarinani jäi tosin rannalle ruikuttamaan. Naseva sitaatti on poimittu Serafim Seppälän kirjasta ”Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin”.

Kirkkovuodessa erityisesti 5. sunnuntai pääsiäisestä ja 2. paastonajan sunnuntai huomioivat rukouksen.

Kukkulan kuningas

Kaksi ensimmäistä rukouskertomusta tapahtuvat lasten maailmassa. Näissä tarinoissa rukouksen toimivuus on kysymysmerkki. Tarina pohtii rukouksen logiikkaa ja elämisen mieltä. Alkuperäisessä ideassani nuori kävi läpi kaikki mahdolliset rukouspyynnöt, kuten kuolemattomuuden, ja hylkäsi lopulta ne kaikki ties minkä syitten perusteella.

 usko, elämän tarkoitus

NSV2015 27/NSV2010 29 Lapsuuden usko, NSV2010 99/VK931 Rukous on silta, NSV2015 77/NSV2010 93/V143 Tahtosi tiellä, NSV2015 101/NSV2010 94/V142 Kuljeta ja johda, NSV2015 110/NSV2010 98 Tuulien teitä, VK513 Jeesus, sinä huomaat

Joh. 16:23


Hulda

Tämä oli alun perin aamunavaus. Pohdin kuinka rukouksesta tulisi opettaa. Vastaako Jumala kaikkiin rukouksiin? Koetin kulkea kultaista keskitietä epärealistisen optimismin ja agnostisen epäuskon välillä.

 usko, Jumala, kuolema, perhe

NSV2015 27/NSV2010 29 Lapsuuden usko, NSV2015 77/NSV2010 93/V143 Tahtosi tiellä, NSV2015 110/NSV2010 94/V142 Kuljeta ja johda, VK831 Siunaa, Herra, kotini, VK525 Suurempi kuin sydämemme, V228 Uskon salaisuus

perheen sunnuntai


Varenka

Varenka on venäläinen legenda ja satu, joka löytyy myös suomeksi kauniisti kuvitettuna lastenkirjana. Tämä on kirjasta lyhennetty tarina pyrkii säilyttämään opetuksen ja jännitysmomentin.

 Jumala

NSV2015 110/NSV2010 98 Tuulien teitä, NSV2015 121 Hiljaa, VK552 Mua siipeis suojaan kätke, VK584 Siunaa ja varjele meitä, V203 Korkeimman suojassa, V370 Me tulemme luoksesi suojaan


Talvisodan ihme

Ystäväni vinkkasi minulle lentäjä Olli Seppäsen, joka kertoo tarinoita Talvisodan ihmeistä. Olli antoi minulle juttujaan muokattavaksi. Ollilta on tulossa kirjakin samasta tematiikasta. Kirjaani tuli aika paljon sotatarinoita, tähänkin osioon peräti neljä. Johtuisiko sukupuolestani?

 Jumala

NSV2010 24 He eivät koskaan sydäntämme saa, NSV20152010 65 Kulmakivi, VK170 Jumala ompi linnamme, VK462 Soi kunniaksi Luojam, VK 577 Sun kätes, Herra, voimakkaan, VK584 Siunaa ja varjele meitä, VK 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, V203 Korkeimman suojassa

itsenäisyyspäivä


Kirkko ja ilotalo

Mikko Salmen kirjasta pöllitty tarina, joka on oikeastaan vitsi. Piti julkaista pari muutakin vitsiä, mutta en viitsinytkään. Jos vitsit ja sketsit innostavat, niin suosittelen kirjaa ”Platon ja vesinokkaeläin menivät kapakkaan”.

 seurakunta

NSV2015 109 Tulkoon valtakuntasi, NSV2015 118 Aamusta iltaan, VK949 Kirkko olkoon kuin puu

Matt. 21:31, 1. Kor. 5:9-12, 5. sunnuntai loppiaisesta, Jaak. 5:13-16, 5. sunnuntai pääsiäisestä, 1. Kun. 18:21-39, 9. sunnuntai helluntaista


Janica

Tämä tarina löytyi Pekka Simojoen hartauskirjasta. Kirjoitin jutun omin sanoin päähenkilön avustuksella. Pekan jutut tuntuivat monesti uskomattomilta minunkaltaiselle haalistuneelle ja tylsämieliselle kristitylle. Ehkä siksi halusin tämänkin tarinan mukaan. Se todistaa hienosti Jumalan hyvyydestä ja tuo tärkeän näkökulman rukouksen maailmaan.

 Jeesus, seurakunta

NSV2015 29 Olet vapaa, NSV2015 31/NSV2010 34 Kaksi tavallista kättä, VK511 Tie valmis on, V302 Kertokaa

Mark. 16:18, helatorstai, 21. sunnuntai helluntaista


Dunkirkin ihme

Ranskalainen paikannimi ”Dunkirk” ei sanonut minulle mitään ennen kuin Christopher Nolan ohjasi samannimisen elokuvan. Toisen maailmansodan ratkaisuhetkillä sodan kulku kääntyi ihmeellisellä tavalla liittoutuneiden eduksi. Jopa historiankirjat puhuvat Dunkirkin ihmeestä. Kustantaja näytti vihreää valoa, mutta osasi myös problematisoida: kaikki voivat rukoilla, kuvitella Jumalan puolelleen ja tulkita tapahtumia kaitselmuksen johdatuksena.

 Jumala

NSV2010 24 He eivät koskaan sydäntämme saa, VK170 Jumala ompi linnamme, VK584 Siunaa ja varjele meitä, VK600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, V203 Korkeimman suojassa

2. Aik. 20:1-9, 2. paastonajan sunnuntai, Ps. 27

Elokuva: Dunkirk


Kiitos luteista

Löysin tämän tarinan Riikka Lemmetyisen kirjasta. Tarina on siitä kummallinen, että sen lukee ensin hauskana juttuna. Hauskuuden lisäksi tämä on järkyttävä tosikertomus keskitysleirin kauhujen keskeltä.

 usko, kärsimys, selviytymisen salaisuudesta

NSV2015 61/NSV2010 55 Kuule minun ääneni, NSV2015 130/NSV2010 127/V340 Varjoista maan, NSV2015 112/NSV2010 104 Elämä on nyt, VK341 Kiitos sulle, Jumalani, VK903 Soi, virteni, kiitosta Herran, VK906 Riemuita saamme, VK910 Kiitän Herran antamista teistä

1. Tess. 5:14-18, 15. sunnuntai helluntaista


VI LANKEEMUS


Syntiosio ei ole kuulunut tarinakirjojen repertuaariin, mutta minulla se oli alusta asti mukana. Minusta synnistä ja syyllisyydestä tulee puhua nuorille ja kaiken ikäisille. Muuten meidät hukka perii. Mietin sitaatiksi myös Apulannan lyriikoita: Kuinka onkaan käynyt kalliimmaksi ihmisyys/Ne sanoo: "Ei voi muuttaa luontoaan"/Kaikkeen löytyy jostain jonkinlainen ymmärrys/Jokin, jolla armahduksen saa. Osio ”Vastuumme luomakunnasta”, sulautui pitkälti tänne.


Kellopeliappelsiini

Tätä on akateemisin tarinani, sillä luin sitä varten viittä englanninkielistä tutkimusta yliopiston kirjaston tietokannasta. Tarinallisesti juttu ei ole ihmeellinen, mutta tulokulma on uusi. Tarinan nimi juontuu samannimisestä kirjasta ja elokuvasta ”Clockwork Orange”. Nimessä kaikuu vapaan tahdon teema sekä elollisen ja mekaanisen elementin risteymä.

 elämän tarkoitus, selviytymisen salaisuudesta

NSV2010 197/VK 975 Arkinen halleluja, VK338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, VK560 Maat, metsät hiljenneinä, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi, V5Luoja on muuttumaton, V384 Ikuisesti, Juha Tapio: Meillä on aikaa

Saarn. 3:1-8, uudenvuodenaatto, 18. sunnuntai helluntaista

Elokuva: Cast Away


Mahtava laiva

Tämä on peruskertomus, jossa oma kerrontani kohtaa kirjasarjan hengen. Tarina on esimerkki ”kill your darlings” -säännön noudattamisesta, sillä alkuperäinen teksti oli puolet pitempi kaikkine yksityiskohtineen. Tämä on yksi kirjan kolmesta tarinasta, joita voi jaksottaa virrellä.

 kärsimys, kuolema, ikuinen elämä

VK396 Käyn kohti sinua, Bob Dylan: Tempest

valvomisen sunnuntai, 1. Moos. 9:1-11


Kummajainen

Selasin Oscar Wilden satukirjan ja tulin siihen tulokseen, että aarteet on jo kaivettu ylös. Muutin kuitenkin mieleni, kun muuan mies esitti tämän tarinan eräässä tilaisuudessa. Lyhensin tarinaa ja muutin lopun kuulemani mukaiseksi. Kirjoittaminen on varastamista.

 kärsimys, synti

NSV 2015 56/NSV2010 53 Synnintunnustus, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK 431 Ken on mun lähimmäiseni, VK 929 Kuka oon sinun suunnitelmassas?, VK 964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK 978 Te autuaat, te murheelliset

1. Joh. 2:15-17, 19. sunnuntai helluntaista


Minä

Olli-Pekka Vainion kirjasta ”Hitaan järjen kritiikki” bongattu minitarina. Jutun aitoperäisyyttä sopii ihmetellä, mutta sehän ei tarinaa pahenna.

NSV2015 36 Tie, totuus ja elämä, NSV 2015 56/NSV2010 53 Synnintunnustus, NSV2015 62 Näinkö tulla nyt saan, VK441 Tänään tässä maailmassa

Snl. 28:13-14, Room. 7:14-25, 12 sunnuntai helluntaista


Nurjempi luomiskertomus

Nurja luomiskertomus on Kerron sinulle tarinan -kirjasarjan suosituin kertomus. Tämä itsenäinen jatko-osa päivittää kertomuksen nykyaikaan. Jörg Zingin tarina on aika viihdyttävä, vaikka kertookin maailman tuhoutumisesta. Minun versio on vakavampi, mutta lopetus on myös erilainen. Tarinan tietopohjana toimi etenkin Naomi Kleinin hätkähdyttävä ”Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto” sekä Andrew Blackwellin omaperäinen ”Aurinkoloma Tsernobylissä ja muita seikkailuja maailman saastuneimmissa paikoissa”. Tarinaan liittyvä video sopii ehkä paremmin tarinan loppuun kuin sen johdannoksi.

 vastuumme luomakunnasta, rikkaus ja köyhyys, luominen

NSV2010 3 Katso meitä, NSV2015 4/NSV2010 7 Niin on kaunis maa, VK962 Jeesus, metsän heleydessä, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK976 Kyyneliin kastuu köyhien maa

1. Moos. 1-2, luomakunnan sunnuntai, Room. 8:18-23, 17 sunnuntai helluntaista


Kuudes sukupuutto

Toinen ekotarinani keskittyy eläinten sukupuuttoon. Lähteinäni oli monien nettisivujen lisäksi Elizabeth Kolbertin ”Kuudes sukupuutto” sekä Jonathan Safran Foerin ”Eläinten syömisestä”. Tyylilajin keksin päästäni tai vohkin Ikhwan al-Safalta. Mietin tarinaan vaihtoehtoista loppua, missä muistellaan ihmistä, joka eli erämaassa sovussa villieläinten kanssa, kuten ensimmäiset ihmiset.

 vastuumme luomakunnasta, luominen

NSV2010 3 Katso meitä, NSV2015 4/NSV2010 7 Niin on kaunis maa, VK 962 Jeesus, metsän heleydessä, VK 964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK 976 Kyyneliin kastuu köyhien maa

1. Moos. 1-2, luomakunnan sunnuntai, Room. 8:18-23, 17 sunnuntai helluntaista


Helvetin harhaoppiosasto

Aikaamme on kuvattu puutesanoilla ”tunnustukseton” ja ”uskonnoton”. Kaikki uskovat eri tavalla kuin kirkko opettaa – täsmälleen samalla tavalla. Jumala on yhtä merkityksellinen kuin alusvaatemerkki. Hain vastalausetta helvetistä saakka.

 elämän tarkoitus

NSV2010 12 Paha vaanii, NSV2015 111/NSV2010 104 Elämä on nyt, VK170 Jumala ompi linnamme, VK484 Totuuden henki, VK507 Herra, lahjanasi sain, VK510 Sinä, Jeesus ymmärrät parhaiten, VK513 Jeesus, sinä huomaat

9. sunnuntai helluntaista


Astrologinen kello

Ystäväni vinkkasi minulle tämän paikallistarinan, joka on kokoelmani toinen kellotarina. Hupailinkin tekeväni kokonaisen osastollisen kellotarinoita!

 elämän tarkoitus

VK916 Maailman kaikki rukoukset poimit, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi

1. Moos. 11:1-9


Pornotarina

Tämä on ihmiskauppatarina, jonka tein Pia Rendicin kirjojen pohjalta. Näin järkyttävät tarinat voisi sivuuttaa julistuksesta ja nuorisotyöstä, mutta minusta tosiasiat on kohdattava. Seurakunta voi olla paras ja ainoa käsitellä vaikeita asioita. Tarinan pari ”Pornotarina 2” löytyy poistettujen tarinoiden joukosta.

 seksuaalisuus

NSV 2015 14 Hiljainen kaupunki, NSV2015/2010 57 Päivä päivältä vain, NSV2015 58/NSV2010 61 Älä pelkää, NSV2015 76/NSV2010 72 Voimaa armon virrasta, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK 318 Jeesus, sä ainoa, VK436 Rakkaus olet ääretön, VK509 Herra, elämääni, VK978 Te autuaat, te murheelliset

Ps: 82, Luuk. 4:18-19, 1. Tim. 1:10

VII RIKKAUS JA KÖYHYYS

Tästä tuli oma osio, kun raha- ja omaisuustarinoita alkoi kertyä. Tulokulma voi tuntua vieraalta rippikoulu- tai seurakuntatyössä. Toisaalta raha ja omaisuus liittyvät vähän kaikkeen ja puhutaanhan Raamatussakin paljon aiheesta. Osion tarinat liittyvät arjessa elämiseen, arvoihin, syntiin ja diakoniaan. Mark Twain sitaatti on suosikkiaforismini. Minulla oli myös oma mietelause hollilla: ”Ihminen rakastaa omaisuutta ja kavahtaa varkaita. Jumala kavahtaa omaisuutta ja rakastaa varkaita.” Poistokorin tarina ”Sosiaalipummi” täydentää aihekokonaisuutta.

Kirkkovuodessa erityisesti 2. ja 16. sunnutai helluntaista liittyvät rikkauteen ja köyhyyteen.


Kuningas Mammona

Tämä lyhyt ”tarina” tarjoaa tylyn johdannon rikkauden ja köyhyyden maailmaan. Vastaavia väännöksiä löytää netistä, mutta ei yhtä hyviä. Mitä mammonan palvonta on? Ovatko vain miljardöörit mammonanpalvojia? Vai kaikki, jotka ovat osallisia nykyisessä rahajärjestelmässä? Ainakin olemme rikkaita. Se on minusta vähän pelottavaa.

 synti, elämän tarkoitus, diakonia

NSV2015 26/NSV2010 22/VK954 Lahjalaulu, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, VK140 Autuaita kaikki, VK441 Tänään tässä maailmassa, VK465 Lahjoita, Herra, perheisiimme, VK521 Oi ihminen, mieleesi paina, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi

Matt. 6:19-24, 16. sunnuntai helluntaista, Luuk. 16:19-31, 2. sunnuntai helluntaista, Matt. 5:1-12


Velkamaailma

Tämä tarina on samalla taloustieteen oppitunti, mikä kertoo, mitä raha on. Tietolähteenä on pitkälti Ville Iivarisen kirja ”Raha – mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla”. Tieto lisää tuskaa. Aihe on siitä kristillinen, että juuri Jeesus julisti riemuvuotta ja kehotti rukoilemaan velkojen anteeksiantoa.

 Jeesus, synti, selviytymisen salaisuudesta, diakonia

NSV2015 23/NSV2010 27 Maailman kaikissa kylissä, NSV2015 26/NSV2010 22/VK954 Lahjalaulu, NSV2015 85/NSV2010 79 Sateenkaariunet, VK59 Leipää pelloilta maan, VK436 Rakkaus olet ääretön, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi

10. sunnuntai helluntaista, 16. sunnuntai helluntaista, Luuk. 4:18-19


Kerjäläisen tarina

Oletko sinäkin kohdannut joskus romanikerjäläisiä? Olen yksi ilmiöstä hämmentynyt kansalainen. Päätin ottaa asiasta selvää ja kirjoittaa samalla tarinan peruskerjäläisestä. Tarinani perustuu Kimmo Oksasen kirjoihin.

 diakonia, perhe, synti, selviytymisen salaisuudesta

NSV 2015 18 Särkyneiden majatalo, NSV2010 52 Tule, Rauhan Henki, NSV2015/2010 57 Päivä päivältä vain, VK431 Ken on mun lähimmäiseni, VK436 Rakkaus olet ääretön, VK509 Herra, elämääni, VK954 Lahjoillasi meitä siunaat, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK978 Te autuaat, te murheelliset, Jaakko Löytty: Kerjäläinen

14. sunnuntai helluntaista, 2. Kor. 9:6-15, 15. sunnuntai helluntaista, Matt. 15:21-28, Jes. 58:1-9


Jumalan siipien suojissa

Kun puin tarinakirjamanttelin ylleni, pyysin ensimmäisenä tarinoita aikaisempien kirjojen toimittajilta. Minna jakoi kannustusten lisäksi tämän tarinan, joka tuo iloa ja positiivisuutta kirjani lehdille.

 Jumala, rukous, armo, usko, selviytymisen salaisuudesta, perhe

NSV2015 6 Runsasta leipää, NSV2010 64 Valo, NSV2010 105 Laulakaa Herralle, VK329 Kiitos nyt Herran!, VK387 Kun on turva Jumalassa, VK560 Maat, metsät hiljenneinä, VK923 Silmäni aukaise, Jumalani, V199 Herra on minun Paimeneni

Matt. 6:25-34, 16. sunnuntai helluntaista


Köyhyyden hinta

Tämä tarina on kokoelmani tunnetuin, mutta kuitenkin sarjassa aiemmin julkaisematon. Antiikin versio Jeesuksen kiusauskertomuksista.

 elämän tarkoitus

VK 510 Sinä, Jeesus ymmärrät parhaiten, VK923 Silmäni aukaise, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi

2. sunnutai helluntaista, Matt. 4:1-11, 1. paastonajan sunnuntai


Todellinen rikkaus

Ystäväni vinkkasi minulle tämän tarinan, jonka hän oli saanut Positiivareilta. En aluksi huolinut sitä, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin. Voi olla kliseistä todeta, että rikkautta on monenlaista. Tarina ei kuitenkaan ole kliseinen, eikä ainakaan minulle ennestään tuttu.

 elämän tarkoitus

NSV2015/2010 1 Katson sinun kättesi töitä, NSV2015 118/NSV2010 123/V332 Taas yllemme aurinko saa, VK490 Mä silmät luon ylös taivaaseen, VK560 Maat, metsät hiljenneinä, V379 Kanssa kaiken luomakunnan

2. sunnutai helluntaista


Köyhyys kutsumuksena

Sankaritarinat ovat oma otsikko, mutta Äiti Teresan tarina sijoittui tänne teemansa takia. Henkilötarinoiden kohdalla luin ensin elämäkerran, tiivistin keskeisen sanoman, valitsin mukaan joitain yksityiskohtia ja kirjoitin tekstin jonkin punaisen langan varaan.

 Jeesus, diakonia, sankaritarinoita, pyhitys, kärsimys, seurakunta, elämän tarkoitus, lähetystyö

NSV2015 29/NSV2010 31 Olet vapaa, NSV 2015 31/NSV 2010 34 Kaksi tavallista kättä, NSV2015 33/NSV 2010 37/V246 Pyhiinvaeltajan laulu, NSV2015 87/NSV2010 66 Evankeliumi, VK429 Ylitse kaikkien rajojen, VK430 Rakkaus, kun kuvaksesi, VK442 Herran ristin kantajiksi, VK510 Sinä, Jeesus ymmärrät parhaiten, VK951 Oi Jeesus, muuta minua

1. Joh. 4:7-12, 14. sunnuntai helluntaista, 15. sunnuntai helluntaista, 19. sunnuntai helluntaista, 21. sunnuntai helluntaista, Matt. 25:31-46, tuomiosunnuntai


Kallein aarre

Löysin tämän jutun Äiti Teresan elämänkerrasta ja päätin tehdä siitä oman tarinan. Lyhyessä tarinassa on peräti kaksi yllätystä.

 kärsimys, pyhitys, usko, diakonia

NSV2015 26/NSV2010 22/VK954 Lahjalaulu, VK430 Rakkaus, kun kuvaksesi, VK509 Herra, elämääni, V137 Sinun laillasi, Jeesus

Mark. 12:41-44, 14. sunnuntai helluntaista

VIII SANKARITARINOITA

Sankaritarinat ovat historiallisia tositapahtumia. Sankaritarinakokoelmia on julkaistu paljon viime aikoina. Me tarvitsemme sankareita, jotka innoittavat meitä uskon jaloon kilpailuun. Nämä tarinat ovat vahvan positiivisia.

Kirkkovuodessa sankaritarinat sopivat ainakin tapaninpäivään, pyhäinpäivään sekä moniin helluntain jälkeisiin pyhiin.


Unelmien voima

Kirjoitin tarinan Martti Luther Kingistä pakolaiskriisin aikoihin. Rasismin vastustus on edelleen ajankohtainen tehtävä. Mutta miksi aina kerrotaan Kingistä, eikä muista vapaustaistelijoista? Monelle Martti Luther King voi kuitenkin olla täysin tuntematon. Tekemäni video Amerikan rasismista johdattaa tarinan tunnelmiin.

 Jeesus, rukous, usko, synti, selviytymisen salaisuudesta, anteeksianto, kuolema, rikkaus ja köyhyys

NSV2015 63/NSV2010 81 Martti Luther Kingin laulu, NSV2015 122/NSV2010 121 Halleluja, tunnet sydämeni

Matt. 5:43-48, 14 sunnuntai helluntaista, tapaninpäivä, pyhäinpäivä


Jumalan soturi

Sarjassa on julkaistu aiemmin pyhimystarinoita, mutta Jeanne d’Arcin tarina oli vielä kertomatta. Se sopi minulle, sillä pidin naissoturista aamunavauksen, jonka jälkeen hänen tarinastaan tuli minulle rakas. D’Arc on suosittu pyhimys Ranskassa sekä populaarikulttuurissa. Jyrki Knuutila kertoo, ettei Jeannea tuomittukaan kuolemaan noituudesta, kuten aiemmin on luultu. Poistetuista kohtauksista löytyy ranskannokset tämän tarinan vuorosanoille.

 usko, kuolema

NSV2015 58/NSV2010 61 Älä pelkää, VK146 Rauhan saivat pyhät Herran, VK310 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, V293 Liekkilaulu

tapaninpäivä, pyhäinpäivä


Lentävä skotlantilainen

Löysin tämän henkilötarinan Eric Metaxasin kirjasta ”7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus”. Oli kiva saada joukkoon muutama urheilutarina, kun urheilu on kuitenkin aika iso elämänalue. Onhan noita urheiluripareitakin. Sitä paitsi tarina on puhutteleva ja suoraan sanottuna aivan uskomaton. Tarinalla oli alun perin toisenlainen lopetus, mutta kustannustoimittajat rakastavat karsimista.

 usko, rukous, jumalanpalvelus, lähetystyö

NSV2015 7/NSV2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 31/NSV2010 34 Kaksi tavallista kättä, VK429 Ylitse kaikkien rajojen, VK430 Rakkaus, kun kuvaksesi, VK442 Herran ristin kantajiksi, VK512 Jo varhain, Herra, VK951 Oi Jeesus, muuta minua

1. Kor. 9:24-27, 3. sunnuntai ennen paastonaikaa, 21. sunnuntai helluntaista, tapaninpäivä, pyhäinpäivä

Elokuva: Chariots of Fire


Prinssi joka rakasti vaatteita

Tämä on saduksi vähän outo. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, tekstissä mainittu maailman paras muotisuunnittelija on Giorgio Armani. Nyt muistan, että tein kerran konfirmaatiosaarnan pukeutumisesta ja vaatteiden merkityksestä. Kaikkea sitä keksii.

 anteeksianto, synti, selviytymisen salaisuudesta, rikkaus ja köyhyys

NSV2015 104/NSV2010 101/VK501 Siunaa koko maailmaa, NSV2015 74 Hymni, VK431 Ken on mun lähimmäiseni, VK502 Jeesus, meitä kosketa nyt

Luuk. 15:11-32, 4. sunnuntai helluntaista


Riitapukari

Pidän yllätysmomentista ja siksi yritin saada sellaisia tarinoihini. Tämä tarina rakentuu yllätyksen varaan. Samalla se on yksi kolmesta tarinasta, jonka voi jaksottaa virrellä. Teksti perustuu kovin paksuun elämänkertaan. Sitä pitikin editoida ankaralla kädellä ennen valmistumista.

 anteeksianto, synti, selviytymisen salaisuudesta, rikkaus ja köyhyys

NSV2015 81/NSV2010 101/VK501 Siunaa koko maailmaa, VK431 Ken on mun lähimmäiseni, VK502 Jeesus, meitä kosketa nyt

1. Piet. 3:8-12, 23. sunnuntai helluntaista


Mäkihyppääjä leivästä ja viinistä

Arto Köykän toinen tarina kertoo mäkihyppääjä Matti Nykäsestä. Hienoa, että joukkoon tuli kotimainenkin sankaritarina.

 ehtoollinen

NSV2015 61 Näinkö tulla nyt saan, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, VK222 Jeesus Kristus, elämämme, VK961 Laulan, koska herätit minut kuolemasta

Luuk. 6:36-42, 5. sunnuntai helluntaista


Ekomarttyyri

Tämä on kirjan kolmas ekotarina, kertomus ilmastoaktivisti Dorothy Stangista. Ekoteologimme Panu Pihkala mainitsi hänet kirjassa ”Armon horisontit – huomisen luterilaisuus”. Tarina piti kursia kasaan eri nettisivujen avulla. ”Autuaita kärsivälliset: he perivät maan”.

 vastuumme luomakunnasta, synti, anteeksianto, rikkaus ja köyhyys

NSV2010 3 Katso meitä, NSV2015 4/NSV2010 7 Niin on kaunis maa, NSV2010 24 He eivät koskaan sydäntämme saa, NSV 2015 32/NSV 2010 36 Kahden maan kansalainen, VK61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa, VK140 Autuaita kaikki, VK 902 Jumalamme, suuruuttasi, VK947 Niin vähän pieni siemen kaipaa, VK 962 Jeesus, metsän heleydessä, VK976 Kyyneliin kastuu köyhien maa

Ap.t. 6: 8, 11-15, 7: 51-60 tapaninpäivä, luomakunnan sunnuntai, Luuk. 6:27-31, 7. sunnuntai helluntaista, Matt. 5:1-12, pyhäinpäivä


Rohkeuden voima

Tämä on pappi Dietrich Bonhoefferin tarina virren 600 jaksottamana. Miellyin Bonhoefferiin yliopistossa ja tein graduni hänen ajattelustaan. Teksti perustuu Eric Metaxasin elämänkertaan Bonhoefferista. Tarina oli alun perin laajempi, mutta kustantaja toivoi suoraviivaisempaa ja lyhennettyä esitystä. Siksi olen vetänyt mutkia suoriksi. Tarina kertoo toisesta maailmansodasta ja kansallissosialisteista yksilökertomuksen rinnalla.

 Jumala, Jeesus, usko, seurakunta, kärsimys, kuolema, ikuinen elämä

VK600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

tapaninpäivä, pyhäinpäivä, 26. sunnuntai helluntaista, 3. sunnuntai pääsiäisestä

IX SELVIYTYMISEN SALAISUUDESTA

Tämä otsikko oli pudota pois, sillä minulla oli vain kaksi selviytymistarinaa. Loppua kohti niitä alkoi kuitenkin hyppiä silmissä. Nämä tarinat ovat positiivisia, voimaannuttavia ja hivenen maallisempia kuin kirjan muut tarinat. Kierkegaard-sitaatti kuuluu suosikkeihini. Jääköön Albert Camus -aforismi ”En tiedä mitään traagisempaa kuin onnellisen ihmisen elämä” seuraavaan tarinakirjaan.


Maailmanloppu tulee

Tämä juttu on kirjailija Kari Levolan kirjasta ”Suorin mutka ikinä”. Vastaavia juttuja löytyy myös kokoelmasta ”Syvältä, veistoluokan uumenista”. Levolan tekstit ovat hauskoja kurkistuksia nuorten maailmaan.

 elämän tarkoitus, parisuhde, ikuinen elämä

NSV2015 10/NSV2010 14 Tuu mun vaimoksein, NSV2015 32/NSV2010 36 Kahden maan kansalainen

Matt. 25:1-1, valvomisen sunnuntai


Suru, viha & pelko

Tunteet ovat nykyään muodissa. Ne ovatkin tärkeitä, olkoonkin, että olen alkanut jo toppuutella niiden merkitystä. Kirjoitin kuitenkin tällaisen perusjutun aiheesta. Tämä on kirjan toinen tarina Aatamista ja Eevasta.

 Jumala, synti, elämän tarkoitus

NSV2015 7/NSV2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 58/NSV2010 61 Älä pelkää, VK102 Murhemielin, kyynelöiden, VK125 Kosketa minua, Henki, VK510 Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten, VK928 Nyt pelko pois, VK959 Saapua yhteiseen pöytään

1. Moos. 3, 1. paastonajan sunnuntai, 12. sunnuntai helluntaista

Elokuva: Inside Out


Artemisia

Tämä on maalaukseen perustuva tarina. Kerran muuan Michelangelo sai tehtäväkseen maalata Sikstuksen kappelin. Hän pyysi avukseen maan parhaimmat taidemaalarit. Nähtyään heidän luonnokset, Michelangelo lähetti tusinatuhertajat pois ja maalasi itse kappelin lahjakkaammin kuin kukaan muu. Michelangelo maalasi saman taulun kuin Artemisia, mutta Artemisian maalaus on monin verroin väkevämpi. Miksi näin?

 kärsimys

NSV2015 7/NSV2010 8 Laula ihmisille, NSV2015 58/NSV2010 61 Älä pelkää, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, VK318 Jeesus, sä ainoa, VK902 Jumalamme, suuruuttasi, VK978 Te autuaat, te murheelliset

Juditin kirja, naistenpäivä, 13. sunnuntai helluntaista


Kärsimyksen CV

Tämä on aika sympaattinen tarina ukosta, joka ei tee vaikutusta työhaastattelussa. Tulee mieleen mummoni, jolta tivattiin Kelassa, mitä ihmettä hän on elääkseen tehnyt, kun papereissa ei ole mitään tietoa. Mummo vastasi hoitaneensa kodin ja pellot, kasvattaneensa lapset, lypsäneensä lehmät, valmistaneensa ruoat ja poimineensa marjat. Virkailija kuunteli nolona.

 kärsimys, usko, seurakunta

NSV2015/2010 2 Sama taivas, sama maa, VK457 Kiitetty nyt olkoon, VK560 Maat, metsät hiljenneinä, VK904 Kohotkoon ilohuuto, VK961 Laulan, koska herätit minut kuolemasta

Gal. 6:2 16 sunnuntai helluntaista


Fra Angelico

Luin tämän jutun jostain, mutta sitten en löytänytkään enää lähdettä. Se tuli silti mukaan. Minusta tämä on kaunis ja puhutteleva kuva huolettomuudesta. Fra Angelico oli lahjakas renessanssimaalari ja iloinen munkki.

 Jumala, kärsimys, kuolema, ikuinen elämä, usko, seurakunta

NSV2015 7/NSV 2010 8 Laula ihmisille, VK329 Kiitos nyt Herran!, VK387 Kun on turva Jumalassa, VK560 Maat, metsät hiljenneinä, VK923 Silmäni aukaise, Jumalani, VK950 Laulu kuuluu kirkkotiellä

Fil. 4:4-7, 4. adventtisunnuntai, Matt. 6:25-34, 16 sunnuntai helluntaista


Vanhuudesta

Tämän tarinan myötä pääsemme diakonin mukana vanhainkodille. Minusta on naurettavaa edes väittää, että olisin pöllinyt tarinan punchlinen jostain amerikkalaisesta ruohonleikkurielokuvasta!

 diakonia, elämän tarkoitus, kuolema, synti, seurakunta

VK509 Herra, elämääni, V335 Päivä on päättynyt, Angelo Badalamenti: Laurens Walking

14. sunnuntai helluntaista, 3. Moos. 19:32


Töhertelijä

Löysin tämän tarinan riutuessani masennuksen vallassa. Sillä oli voimaa nostaa minut jaloilleni ja riemun aallonharjalle. Tarinani oli alun perin saarna, josta leikkasin ison palan pois. Viimeiset tulevat ensimmäisiksi.

 kärsimys, kuolema, parisuhde ja perhe

NSV2015 7/NSV 2010 8 Laula ihmisille, NSV2010 52 Tule, Rauhan Henki, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, NSV2015 73/NSV2010 77 Väsyneet maan, NSV2015 77 Sinä olet, VK516 Kuulkaa keitä mestari, VK916 Maailman kaikki rukoukset poimit, VK978 Te autuaat, te murheelliset maan

1. Sam. 16:7, 3. sunnuntai ennen paastonaikaa


Tiiliskivi

Tämä tarina tuli mukaan viime metreillä. Se onkin hyvä, sillä juuri tällaisia kirjasarjan tarinoiden kuuluukin olla: lyhyitä, hauskoja ja oivaltavia. Nyysin jutun Loreen Cunninghamin kirjasta ”Luovutusvoitto”.

 seurakunta, usko, kärsimys, lähetystyö

VK140 Autuaita kaikki, hengessänsä köyhät, VK354 Kristityn ilman ristiä, VK964 Jeesus, ristinpolkuasi, VK978 Te autuaat, te murheelliset maan

26. sunnuntai helluntaista, Joh. 15:18-21, 2. Kor. 12:1-10, Kol. 1:24-27, loppiainen


Levottomuusnappula

Tämä on kertomus tutkimuksesta, jolla mitattiin ihmisten rauhallisuutta ja levottomuutta. Ehkä tarina käy johdannosta hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

 synti, elämän tarkoitus, kärsimys,

NSV2015 29/NSV2010 31 Olet vapaa, NSV2015 42/NSV2010 51 Tule, Pyhä Henki, NSV2015 97/NSV2010 88 Pyhän kosketus, NSV2015 99/NSV2010 90 Vartiossa, VK401 Oi Herra, henkes valo suo

Job. 14:1


Taidenäyttely

Tässäkin tarinassa on kuollut kissa, mutta se ei tarinan nimestä huolimatta ole Teemu Mäen. Kaikissa kissatarinoissani kissa kuolee. Ehkä voisinkin kertoa tarinoita, joissa jokaisessa kuolee kissa, vähän kuten South Park -sarjassa, jossa Kenny kuolee joka jaksossa. Tällä tarinalla oli pitkä häntä, mutta kustantaja napsaisi sen pois.

 elämän tarkoitus, parisuhde ja perhe, kuolema

NSV2015 7/NSV2010 8 Laula ihmisille, VK916 Maailman kaikki rukoukset poimit

X PARISUHDE JA PERHE

Tämä otsikko oli ensin ”Kristittynä arjessa”, ja sitten ”Ihminen on ihmisiä”, kunnes palaset loksahtivat kohdilleen. Kustannustoimittaja hyllytti osiosta neljä tarinaa kalkkiviivoilla. Siksi kirjoitin yhden tarinan lisää ja vedin toistamiseen Kari Levolaa hihasta. Kokonaisuudesta tuli minusta hyvä ja monipuolinen. Parisuhde ja perhe tarkoittaa iloa, kipua ja elämää.


Rakas älypuhelimeni

Tämä on oma versioni tarinasta, jonka Catherine Price kertoo älypuhelinkirjassaan. Tykästyin ideaan heti ja ajattelin, että tässähän on hyvä nuorisonäkökulma. Tuntui oudolta kirjoittaa tarinaa, missä päähenkilö saa älypuhelimen kuusivuotiaana. Minä kun sain oman halkoni 13-vuotiaana vuonna 1998! Sitten muistin, että minulla on 7v tytär, jolla on jo puhelin.

 elämän tarkoitus, selviytymisen salaisuudesta, synti

NSV2015 29/NSV2010 31 Olet vapaa, NSV2015 21/NSV2010 51 Tule, Pyhä Henki, NSV2015 97/NSV2010 88 Pyhän kosketus, NSV2015 99/NSV2010 90 Vartiossa, VK464 Kuin oksat vihannoivat (myös Katajaiselta kansalta versio)

Room. 12:1-5, 2. sunnuntai joulusta, 18. sunnuntai helluntaista


Rakkautta ja salmiakkia

Toinen Kari Levolan tarina todistaa lempeästä ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta nuorten maailmaan. Olit oikeassa Kari, Richard Gere on vieläkin kartalla.

 anteeksianto

NSV2010 15 Vaikka olen

Kol. 3:12-14


Pronssimalja

Kenneth E. Baileyn mukaan Paavalin kuuluisassa rakkauden korkeaveisussa on peräti kolme viittausta Korintin kuuluisaan pronssin- eli vaskentaontaan. Tämä tarina vie kumisevien vaskien tunnelmiin. Minulla oli ajatus, ”rakkaus on ennemmin antamista kuin ottamista”, jonka tahdoin välittää tarinan keinoin. Tarinasta oli monta versiota, kuten ihmeellinen kullanilmaisinlaite, jota tarinan sankari osoitti väärinpäin. Lopullisesta versiosta tuli ihan hyvä ja sielunhoidollinen.

 Jumala, armo, kärsimys, synti, selviytymisen salaisuudesta

NSV2015 9/NSV2010 13 Rakkaus on lahja Jumalan, NSV2015 60 Sinua katsomaan, NSV2015 61/NSV2010 55 Kuule minun ääneni, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, VK430 Rakkaus, kun kuvaksesi, VK517 Herra, kädelläsi, VK948 Vuodata nyt meihin, Herra, Juha Tapio: Aito rakkaus

1. Joh. 2:28-3:3, 3. joulupäivä, 1. Kor. 13, laskiaissunnuntai, Ps. 23, toinen sunnuntai pääsiäisestä, 1. Joh. 4:16-21, 2. sunnuntai helluntaista, 1. Joh. 4:7-12, 14. sunnuntai helluntaista,


Minna & Marko

Tämä on itsenäinen jatko-osa Jumalan selkä -tarinalle. Sen työnimenä oli myös ”Uusi Ruut”. Ehkä huomaat viittauksen.

 rukous, selviytymisen salaisuudesta

NSV2015 11/NSV2010 16 Vierellä kulje, NSV2010 52 Tule, Rauhan Henki, NSV2015 122/NSV2010 107 Halleluja, tunnet sydämeni, VK241 Herra, rakkaastani, VK819 Rakkauden syttyminen, VK822 Se tuntee onnen syvän, VK823 Rakkauden suurta juhlaa, VK972 Hiljaisessa siimeksessä

1. Moos. 2:18-24, perheen sunnuntai, Ruutin kirja


Merirosvokapteeni

Keksin tämän tarinan peuhatessani lasten kanssa leikkikentän merirosvolaivalla. Aluksi määräsin tarinan lankulle, sillä sekoitin nolosti albatrossin ja haikaran keskenään. Onneksi tajusin, että tarina toimii myös ilman lintuja.

 kärsimys, kuolema

NSV2015 58/NSV2010 61 Älä pelkää, VK 338 Päivä vain ja hetki kerralansa, VK 555 Oi Herra, luoksein jää, V89 Hän ohitse ei kulje, V223 Sinun varaasi kaiken laitan, V228 Uskon salaisuus, Ariel: Haikara lentää ohi

Tyhjän sylin messu, isänpäivä, 25. sunnuntai helluntaista


Pienokaisen päiväkirja

Kirjan toimittajana tehtäväni oli etsiä ja kysyä tarinoita. Kysyin ja etsin tarinoita Amerikasta, Intiasta, Venäjältä, Ruotsista ja Saksasta. Menestys oli kehno. Saksasta tosin löytyi hurja pappi, Willi Hoffsummer, joka on tehtaillut tuhansittain kristillisiä lyhyttarinakirjoja. Tilasin pienen makupalan ja totesin maailman pieneksi. Tämä tarina jäi kuitenkin haaviin. Se on järkyttävä ja sellaisena kokonaisuuteen sopiva.

 luominen, kuolema, synti

NSV2015 3/NSV2010 6 Luojan kaunein ajatus, NSV2015 98 Sinä olet, VK395 Jo ennen syntymääni, VK810 Jo ennen syntymääni, VK929 Kuka oon sinun suunnitelmassas?

perheen sunnuntai, Ps. 139:13-16


Kate Bush

Ihastuin jokunen vuosi sitten Kate Bushin musiikkiin. Luin elämänkerran tästä populaarimusiikin omaperäisestä ykkösnaisesta. Tarina jäi muhimaan mieleeni, mutta päätin lopulta hylätä sen. Onneksi kirjoitin sen kuitenkin, sillä silmiin tuli kyyneleet tarinan valmistuttua. Se on aina hyvä merkki.

 elämän tarkoitus, luominen

VK464 Kuin oksat vihannoivat, VK466 Oi Herra kaiken luoja, VK471 Hyvä Jumala, kiitän kodista, Kate Bush: Bertie

äitien päivä, Marian ilmestyspäivä


Musta kissa

Hauskaa, että tämä on kirjani viimeinen tarina, sillä se on myös ensimmäinen kirjoittamani tarina. Pidin tämän aamunavauksessa päästyäni papin hommiin Kärkölässä vuonna 2011. Minusta juttu ei ollut kovin kummoinen, mutta nuoret ilmeisesti pitivät siitä, sillä he muistivat sen vielä vuosien jälkeenkin. Laulu, johon tarinassa viitataan, on CMX:n Ruoste.

 selviytymisen salaisuudesta, diakonia, kärsimys, kuolema

VK338 Päivä vain ja hetki kerralansa, VK547 Joka aamu on armo uus, Juha Tapio: Kaunis ihminen

perheen sunnuntai

Poistettuja kohtauksia

Tässä osiossa on kohtia, jotka karsittiin tekstistä pois ennen kirjan julkaistamista. Ne antavat lisätietoa tarinoista. Niitä voi halutessaan ottaa tarinaan mukaan.


Paimenten yö

Paimenet narskuttelivat vihanneksia hämärässä.

He eivät tienneet, että niillä seuduilla liikkui joukko enkeleitä.

– Voitteko uskoa!? Yksi enkeleistä riemuitsi. – Kaikista enkeleistä minä saan kertoa Vapahtajamme syntymästä! Tuskin pysyn siivissäni!

– Kunhan muistat, ettet saa pelästyttää heitä, toinen enkeli toppuutteli.

– Pelästyttää? Sariel ihmetteli. – Minähän olen ihanuuden ilmentymä!

– Tulkaa, tuolla on paimenten keto!

Yhtäkkiä heidän edessään leimahti kirkkaus. He pelästyivät suunniltaan ja painoivat kasvonsa maahan.



Autuaaksijulistukset. Nyt.

Rukous tarinan päätteeksi:

Pyhä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Sinun sanasi on täynnä luomisesi ihmeitä:
Maailma syntyy tyhjästä,
lähteitä puhkeaa autiomaahan,
kuollut sauva puhkeaa lehteen,
tuhlaajapoika saa armon
ja kuollut nousee elämään,
sanasi voimasta.
Tee luomistekojasi myös meissä,
sillä me olemme kuin unessa,
synteihimme kuolleita
ja sokeita kaikelle kauniille.
Tee meistä autuaita Herra
ja opeta meitä vastaamaan hyvyyteesi.
Aamen.


Kuningas Mammona

Niinhän arvostettiin rikkaitakin, jotka elivät ennen teitä.

Kuningas Mammona katsoi omiaan ja hymyili. Veroparatiisit rakennettiin hiekkarannoille.


Kerjäläisen tarina

Neljäntoista tunnin työpäivistä sai kahdeksan euroa palkkaa. Virallisesti he olivat kaikki työttömiä vailla koulutusta. Valtio piti huolta omistaan, mutta Mari perheineen ei kuulunut näihin onnekkaisiin. Lapsilisää herui 16 euroa kuukaudessa. Siksi he lähtivät.


Unelmien voima

..antamalla hänelle kuuluisan uskonpuhdistajan Martti Lutherin nimen.

Isä kasvatti poikaansa remmillä.

Kun Martin saarnasi, kuulijat hämmästyivät, sillä hänen sanoissaan tuntui kuuluvan jumalallinen voima.

Kuten monet ihmiset, myös Martin löysi elämänkumppanin ja meni naimisiin. Hääyön nuoripari vietti hautaustoimiston vierashuoneessa. Mustia ei päästetty yhteenkään hotelliin.

Mustat olivat kyllästyneet jatkuvaan sortamiseen.

--

Jeesus lupasi olla Martinin kanssa kaikissa vaikeuksissa.

Martinin kuistilla räjähti pommi. Paikalle kasaantui vihaisia mustia, poliiseja ja toimittajia. Tilanne oli riistäytyä käsistä, mutta Martin astui lasinsirpaleiden keskelle ja julisti vihollisrakkautta.

Mustat voittivat bussiboikotin

--

Jumala näytti hänelle maan, johon hänen kansansa saisi kulkea.

Tänä päivänä Amerikan mustaihoiset ovat vapaita. Kiitos siitä kuuluu Martinille sekä hänen kaltaisilleen miehille ja naisille, jotka uskalsivat unelmoida.


Jumalan soturi

- Pelasta Ranska englantilaisten sotilaiden käsistä.
- Sauve la France des mains des soldats britanniques.
- Minäkö? Minä olen vain pieni tyttöparka. En osaa ratsastaa tai taistella.
- Moi? Je suis juste une petite fille. Je ne sais pas faire du cheval ou me battre.
- Pelasta Ranskan kansa. Tämä on Jumalan käsky.
- Sauve le peuple franҫais. C’est le commandement de Dieu.

- Eteenpäin miehet! Eläköön Ranska!
- Allez-y! Vive la France!

- Vapautetaan Pariisi ja pelastetaan koko Ranska.
- Libérons Paris et sauvons la France dans son ensemble!
- Ei,sanoi kuningas. On parempi neuvotella kuin taistella.
- Non. C’est mieux à négocier que se battre.
- Luota minuun.
- Fais-moi confiance.
- Minulla on omat neuvonantajani.
- J’ai mes propres conseillers.


Lentävä skotlantilainen

Seuraatko sinä urheilukilpailuja? Kuinka monta urheilusankaria tai olympiavoittajaa osaisit nimetä? Useimmiten kussakin maassa muistetaan lähinnä vain oman maan menestyjiä. Jopa kultamitalistit ja maailman parhaimmat urheilijat painuvat pian unohduksiin. On toki myös poikkeuksia. Tämä tarina kertoo juoksijasta, josta tuli paitsi kotimaansa sankari myös maailmankuulu julkkis, josta on kirjoitettu kaksikymmentä kirjaa ja kuvattu viisi elokuvaa. Juoksija on skotlantilainen Eric Liddell.

Eric oli ujo ja hiljainen poika.

--

Ericistä tuli kansallissankari ja maailman kuuluisin juoksija.

Olympialaisten jälkeen Eric päätti lopettaa juoksemisen ja lähteä lähetyssaarnaajaksi Kiinaan. Hän rakastui, meni naisimisiin ja sai vaimonsa kanssa kolme lasta. Kerran Eric lahjoitti juoksukenkänsä ystävälleen, jonka omat kengät olivat kuluneet puhki. Eric kuoli Kiinassa Japanin ja Ison-Britannian välisen sodan konflikteissa. Kerrotaan, että hän vaihtoi oman henkensä raskaana olevan naisen henkeen.


Prinssi joka rakasti vaatteita

Uusi tyyli antoi sorretuille toivoa ja luvan olla oma itsensä.

Prinssi hymyili ihmisille, kameroille ja koko elämälle. Taivaassa Jumala puki hänelle mitä ihanimmat vaatteet.


Ekomarttyyri

Hän opetteli portugalin kielen ja innosti paikallisia viljelemään maata ekologisesti. Dorothy oli uuttera nainen. Hän perusti seurakuntia ja kouluja köyhien keskuuteen.

Dorothy ei ollut mikään hissukka.

--

Hallituksesta tai poliisista ei ollut paljonkaan apua. Brasilian virkavalta oli lahjottu. Dorothy sai tappouhkauksia.


Rohkeuden voima

Julkisuudessa kerrottiin vain Hitlerin voitoista ja Saksan kunnian palauttamisesta. Kaikki Saksan miehet määrättiin asepalvelukseen. Kieltäytymisestä rangaistiin kuolemalla. Bonhoeffer pakeni Yhdysvaltoihin. Siellä hän oli turvassa, mutta häntä kiusasi levottomuus ja kaipaus kotimaahansa. Hän palasi pian takaisin. Bonhoeffer uskoi, että se oli Kristuksen käsky. Sota vei monia hautaan.

--

Bonhoeffer liittyi salaliittoon, jonka tavoitteena oli murhata Hitler ja syöstä natsit vallasta. Sodan ja pahuuden keskellä tapahtui myös jotain odottamatonta: Bonhoeffer rakastui. Pian rakastavaiset menivät kihloihin, mutta Bonhoeffer jäi kiinni ja vietiin vankilaan. Siellä hän odotti sodan päättymistä ja suunnitteli kirjeiden välitykselle häitä kihlattunsa kanssa.

--

Sota kääntyi vähitellen Saksan tappioksi. Hitlerin surmaamiseksi suunniteltiin operaatio Valkyyria. Attentaatti epäonnistui ja salaliittolaiset paljastuivat.


Artemisia

Siksi Juditin kertomus puhutteli heitä.

Juditille ja hänen palvelijattarelleen on maalattu firenzeläisen koreat vaatteet. Edustaako tämä maalaus siis vain kadonneet suvun ja kaupungin rikkautta ja ylpeyttä? Taasko yksi tylsä maalaus, jonka joku on maalannut rahaa vastaan pölyyntymään jossain museossa?

Maalauksen kolmannen tarinan kertoo maalarin nimi

--

Me voimme seurata Artemisian esimerkkiä ja valita rohkeuden luovuttamisen ja kostamisen sijaan.

Mietitkö ehkä, mitä Artemisialle tapahtui? Hän meni naimisiin ja sai viisi lasta. Hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin piirrustustaiteen akatemiaan. Artemisiaa pidetään yhtenä aikansa lahjakkaimmista taiteilijoista.


Töhertelijä

Hänestä oli kasvanut ruma mies, jonka kasvot olivat vinot ja täynnä pisamia.

Vincent oli pettynyt ja vihainen. Hänen mielestään pappien Jumala on hänelle kuollut kuin kivi ja uskonto yhtä suurta kammotusta.

Onneksi elämä ei rakennu vain työn varaan.

--

Hän joutui mielisairaalaan.

ja kun hän pääsi sieltä pois, ihmiset kirjoittivat adressin, jonka nojalla hänet määrättiin takaisin hoitoon.

Sairaala oli oikeastaan hullujenhuone.

Ihmisen sydämeen ei voi nähdä – paitsi ehkä maalarin sydämeen taulujen kautta.

--

Tämä on Vincentin omakuva. Hän poltti itse paljon tupakkaa. Pääkallo kuvaa myös kuolemaa. Vincent terveys romahti. Hulluudessaan hän jopa viilsi palan korvalehdestään irti. Vincent kuoli 37-vuotiaana yksinäisenä miehenä. Ilmeisesti hän ampui itsensä. Kuoleman jälkeen ei enää voi tehdä parannusta. Kuoleman jälkeen ei voi tehdä enää mitään. Ei edes polttaa tupakkaa.

Vincentin veljen vaimo peri Vincentin maalaukset.

--

Vai oletko joskus kuullut taidemaalarista nimeltä Vincent van Gogh?

Tässä on yksi van Goghin omakuva. Ruma mies. Amatöörimaalari. Silti maalauksesta tuli maailmankuulu taideteos, josta maksettiin yli 70 miljoonaa dollaria.

--

Epäonnistumisiin voi kätkeytyä siunaus. Viimeiset ylittävät maaliviivan ensimmäisinä.


Taidenäyttely

Väkeä oli kyllä liikkeellä, mutta askeleet kulkivat gallerian ohi. Postinkantaja selitti, että nyt on perjantai. Nuoriso meni elokuviin. Pitkän odotuksen jälkeen kaksi naista lopulta astui galleriaan. Miehet vaihtoivat hymyn keskenään, mutta ilo vaihtui pian tuskaan. Naiset olivat vain vessan tarpeessa.

Taiteilija kuljeskeli gallerian käytävillä ja katsoi omia maalauksiaan. Häntä harmitti, kun hänen taiteensa ei kiinnostanut ketään, ja kadutti, että hän oli antanut ylipuhua itsensä. vetää itsensä kilpailuun huomiosta supersankarielokuvia ja ties mitä vastaan. Nekin harvat vieraat, jotka tulivat ensi-iltaan, katsoivat maalaukset nopeasti läpi, kenties todistaakseen itselleen olevansa kultivoituneita kulttuuri-ihmisiä tai sitten vain tappaakseen aikaa. Taiteilija mietti, että gallerian kirkkaat värit eivät sopineet hänen maalauksilleen. Kodin hämärä olisi parempi ja sinne. Äkkiä taiteilijan ajatus pysähtyi.

--

Nainen purskahti itkuun ja pyrähti pois.

Taiteilija hämmästyi. Hän nousi ylös ja tutki taulua. Kuinka se voisi kertoa jostakin kissasta? Eikö se kertonut hänestä ja hänen vaimostaan, heidän lempipaikastaan meren rannalla? Eivätkö verenpunaiset kukat kuvanneet heidän rakkauttaan ja yksinäinen purjevene vaimon sairautta ja viimeistä matkaa?

Taiteilijan ensi-ilta päättyi surullisin ja hämmentävin tunnelmin.

Myöhemmin hänen omaatuntoa alkoi kolkuttaa. Hän kutsui postinkantajan teelle ja kertoi hänelle kohtaamisestaan nuoren naisen kanssa. Postinkantaja vahvisti taiteilijan epäilykset. Hän muistutti sanoneensa, että hyvät maalaukset puhuttelevat kaikkia ihmisiä, mutta jokaista hieman eri tavalla. Onneksi postinkantaja löysi naisen taidenäyttelyn vieraskirjan nimen perusteella. Hän välitti taiteilijan anteeksipyynnön naiselle ja ojensi tälle paketin. Paketin sisältä paljastui taiteilijan rakkain maalaus, se joka kertoi hänen vaimonsa ja erään tietyn kissan kuolemasta. Taiteilija tahtoi antaa sen naiselle lahjaksi. Ystävällinen postinkantaja sai myös lahjaksi maalauksen.

Taidenäyttelystä koitui sittenkin iloa vanhuksen elämään. Hän tahtoi antaa muillekin taulujaan lahjaksi.

Poistettuja tarinoita

Houdini 3.0

Tämä versio Houdini-tarinasta on kovin sekava, mutta toisaalta dialogi puree ja voi antaa sinullekin inspiraatiota.

NSV 2015 14 Hiljainen kaupunki, NSV2010 52 Tule, Rauhan Henki, NSV2015/2010 57 Päivä päivältä vain, NSV2015 91 Sitkeä sydän, NSV2015 72/NSV2010 76 Voimaa armon virrasta, VK 318 Jeesus, sä ainoa, VK 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, VK 398 Oi tulkaa, työtä tekevät, VK513 Jeesus, sinä huomaat

Matt. 11:28-30, 15 sunnuntai helluntaista


Juha oli lähtenyt kävelylle tuulettamaan ajatuksiaan. Raskaat ajatukset purkautuivat valitukseksi.

Kuule, Jeesus, minä en kestä tätä elämää.

Ota minun ikeeni. Se on kevyt kantaa.

Ai? Ja kun tämän rinkan nostaa harteille, niin murheet vain katoavat?

Aivan. Taivaan valtakunnassa ei ole minkään valtakunnan huolia.

Kuule, jos et ole huomannut, niin täällä tapahtuu tosi paskoja juttuja. Eikä Jumala estä niitä. Voitko oikeasti väittää, ettei sinun omille käy mitään pahaa?

En.

No, mutta juurihan selitit, kuinka rakettirepulla lentää taivaaseen!

Paha ei olekaan enää ongelma, kun sen ottaa Jumalan kädestä.

No just. Minna valittaa, että teen liikaa töitä. Puute vaivaa. Työharjoittelussa on maailman ärsyttävin pomo. Tänäänkin se valitti niistä käytäväkytkennöistä. Vauva parkuu pitkin yötä. Tämä on yhtä koliikkihelvettiä. Mutsin kanssa tuli riitaa, koska unohdin kertoa sille viikon hoitoajat. Auto piti katsastaa jo viime viikolla. Aika ei riitä enää omaan elämään. Puute vaivaa.

Mainitsit puutteen kaksi kertaa.

No kuule, kakkonen on luku ykkösen ja kolmosen välillä.

Oletko harkinnut avioliittoa?

Ai tässä vaiheessa? Hyvä vitsi. Se varmaan ratkaiseekin kaikki ongelmat.

Muistatko mitä Sokrates sanoi avioliitosta? Kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee onnellinen. Jos taas saat huonon vaimon, sinusta tulee filosofi eikä sekään ole hassumpaa. Näetkö? Ei ongelmaa!

Minusta tulee sähköasentaja. Asennan valoja, mutta omassa päässä ei oikein sytytä. Tiesitkö, että ripareilla on ihan oma osasto amisvitseille?

Minä olin raksaduunari. Rakensin teatteria roomalaisille. Leipää ja sirkushuveja.

Elämä on yhtä sirkusta! Voisin myydä pääsylippuja omaan elämääni. Olen trapetsitaiteilija. Koetan tasapainoilla työn ja perheen välillä, mutta putoan aina. Olen oman elämäni pelle. Tai kahlekuningas, kunnon Houdini! Minulla on pakkopaita, jalat ja kädet on sidottu. Köysi palaa ja aika loppuu. Sitten on vielä yksi taikuri, joka väittää taikovansa kaikki möröt pois.

Minä olen se lapsi eturivissä.

Oikeasti? Minun mielestä uskovaiset on kriitikoita. Ne istuu yleisön joukossa vihko kädessä. Kyllä. Jumala on sirkustirehtööri. Se tarjoaa kaksiteräistä miekkaa ja käskee ”Nielaise!”

Joo, minä ymmärrän, minullakin oli kerran…

Kaikki on koko ajan vaatimassa jotain! Minna, pomo, vauva, äiti.. Lääkärikin vaati kolme kertaa lenkille viikossa. Missä ajassa, kysyn vain. Siksi olen pitänyt nämä hengen sfäärit etäällä. Vaatimuksia on muutenkin liikaa.

Ei kai minulla ole mitään vaatimuksia?

No c’mon! Käskyjähän se kirkko syyttää ihmisten päälle. Kymmenen käskyä. Lähetyskäsky. Rakkauden kaksoiskäsky. Älä sitä, älä tätä. Kop kop.

Kuka siellä?

Käsky!

Niin käskyt! Joo, nehän ovat ihan kauheita. Rakasta toista ihmistä koko sydämestäsi. Vietä lepopäivää. Kauheita käskyjä. Ja hei, entä tämä, ”iloitse aina ja kaikesta”. Tuo on pahin kaikista!

Hetkinen, turha yrittää Jeesus! Jumala antaa mahdottomia käskyjä, jotta kaikille olisi selvää, että ne on syntisiä ja Jumala voi sitten armahtaa kaikki.

Tiedätkö mikä on yksi suosikkielokuvistani?

Olisiko joku Jeesus-pätkä?

Ei kun Babe, urhea possu. Sinä olet se porsas. Minä olen maatilan isäntä. Minä voitan sinut arpajaisissa. Alusta asti on täysin selvää, että sinä olet ihan tavallinen possu. Sinusta ei ole mihinkään ja sinä kuseksit minun...

Hei kuule, nyt menee jo…

Kärsä umpeen porsas! Maatilalla on muitakin eläimiä. Kissa pitää hiiret loitolla. Kana munii munia. Lehmästä saa maitoa. Sinusta ei ole mitään hyötyä. Kunnes minä annan sinulle tehtävän. Sinusta tulee lammaskoira. Sinusta ei vain ole siihen hommaan, sillä et osaa haukkua tai ajaa lampaita, et edes purra, koska possuilla ei ole hampaita. Mitä minä teen? Ilmoitan sinut valtakunnalliseen lammaskoirakilpailuun. Sinne tulee kaikki parhaat lammaskoirat ja minä olen arvostettu mies ja otan aikamoisen riskin siinä, että kaikki nauraa minulle. Sitten tulee sinun vuoro ja se menee penkin alle koko paska, sinä et saa niitä lampaita edes liikkeelle ja häpeä on melkoinen, mutta sitten sinä teet jotain, mitä yksikään koira ei osaa tehdä. Pyydät lampaita kauniisti tottelemaan. Lampaat lähtevät liikkeelle ja tekevät kaikki temput ja kaikki ovat ihan huuli pyöreänä ja kun sinä pääset maaliin, niin kaikki on hetken hiljaa ja sitten jengi käy huutamaan ja taputtamaan ja tuomaristo antaa täydet pisteet. Sinä kipität siihen minun viereeni ja me olemme siinä hetki ihan kahdestaan. Sinä olet se possu, minä se isäntä.

Kuule Jeesus. Minkä takia elämä heittää minua kermakakuilla?

Kärsimys opettaa rakastamaan sitä mikä Jumalalle on rakasta. Ota se kaikki taivaan Isän kädestä. Siinä on lepo ja rauha.

Ei kuulosta kovin hohdokkaalta.

Kun sinä kävelet nuoralla, minä olen se tanko, millä pysyt tasapainossa. Jumala on turvaverkko, jonka syliin putoat. Hän tekee kaiken rakkaudesta. Minä tunnen kärsimyksen. Oma kansani kääntyi minua vastaan. Ystäväni petti minut. Jäin aivan yksin. Kukaan ei ymmärtänyt. Silti askeleeni oli niin kevyt, että pystyin kävelemään vetten päällä.

Noinhan siellä Raamatussa lukee. Se on vain mahdotonta.

Jumalan valtakunnassa ei tunneta tuota sanaa. Seuraa minua niin näet. Minäkin olin kerran kiinni sidottu. Minut haudattiin maan alle. Mutta pääsin vapaaksi kuoleman otteesta. Tiesitkö, että Houdinilla oli avain piilossa suussaan? Ennen kuin menet elämän esiintymislavalle, polvistu alttarille. Minä annan sinulle avaimen. Se on yleisavain. Tulipa mikä lukko vastaan, tulipa vaikka kuoleman ja tuonelan portit, sillä avaimella pääsee läpi.

Taikalukot avautuvat aina, Juha mietti ja astui rappukäytävään.


Kaksi kirkkoa

Piti kirjoittaa tarina kahdesta kirkosta, joista toinen edustaa halpaa armoa ja toinen lakihenkisyyttä, mutta tästä tulikin vähän hämy. Kustannustoimittaja ei pitänyt tarinasta, jossa ei ole sankaria. Kirkkopolitiikka ei kuulemma sovi kirjasarjaan.

 seurakunta, jumalanpalvelus, armo, synti, Jumala, Jeesus

VK164 On Kristus kirkon Herra, VK415 Käskien et, VK510 Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten, VK525 Suurempi kuin sydämeni, VK 949 Kirkko olkoon kuin puu, VK950 Laulu kuuluu kirkkotiellä

Luuk. 13:22-30, tuhkakeskiviikko, 5. sunnuntai helluntaista, 12. sunnuntai helluntaista

Eräässä maassa toimi kaksi kirkkoa. Toinen kirkko oli pulassa. Sen jumalanpalveluksissa kävi tuskin lainkaan väkeä. Kirkkoherra, apupappi, kanttori ja suntio ihmettelivät, missä oli vika. Ei se ainakaan sanomassa voinut olla, sillä kirkossa julistettiin Jumalan armoa. Seurakunnan mottona oli: ”Jumala rakastaa kaikkia juuri sellaisina kuin he ovat”. Loppiaiseksi kirkkoon tilattiin rokkitähti. Laskiaissunnuntaille puuhattiin taikuriesitys, pulkkamäki ja käärmenäyttely. Helatorstaina kirkkovieraille jaettiin lahjaksi ämpäreitä. Mikään ei vain auttanut. Tuona aikana ihmiset olivat kiinnostuneita muinaisista uskomuksista, kalliomaalauksista ja metsän hengistä. Siksi kirkkoherra kiipesi saarnapönttöön ja luikautti: ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”. Hän kertoi, että oikeastaan ukko Jaakobkin oli paininut henkien kanssa ja kehotti kuulijoitaan – joita ei tosin ollut muita kuin pari mummoa – ryhtymään samaan nujakkaan.

Kirkkoherran saarna ei tuottanut tuloksia. Jotain oli tehtävä ennen kuin ihmiset keksisivät erota kirkosta kokonaan. Epätoivossaan kirkkoherra lähetti apupappinsa tutkimaan maan toisen kirkon tilannetta. Kenties sieltä saisi oppia ja osviittaa. Olisihan sekin jo pieni lohtu jos jokin muukin tuskailisi samojen ongelmien kanssa, kirkkoherra mietti.

Apupappi karautti matkaan. Hän yöpyi majatalossa ja suuntasi pyhäpäivänä kirkonmäelle. Hän ei ollut uskoa silmiään. Kirkko oli ääriään myöten täynnä! Ihmisiä tungeksi jopa eteisessä ja käytävillä. Apupapin ihmetykset eivät loppuneet siihen. Jumalanpalveluksen alkuvirressä oli kahdeksan säkeistöä. Apupappi oli tottunut siihen, että valitaan lähinnä lyhyitä virsiä ja lauletaan niistäkin vain muutama säkeistö. Eihän kukaan pitänyt siitä, jos jumalanpalvelus oli liian pitkä. Mutta nyt rovasti saarnasi ainakin tunnin. Unilukkari kopautteli herpaantuvia kuulijoita kepillä päähän. Apupapista tuntui kun hänkin olisi saanut tällin päähänsä.

Kun jumalanpalvelus viimein päättyi, apupappi hoiperteli sakastiin jututtamaan rovastia. Hän sai kuulla, että kirkko oli täynnä vuoden jokaisena pyhänä. Mutta kun hän uteli satunnaisista poissaolijoista, hänen epäilyksensä kävivät toteen. Poissaolosta seurasi nuhtelu, sakko tai häpeäpenkki. Siveettömyydestä ja harhaoppisuudesta napsahti myös rangaistuksia. Rovasti ihmetteli, eikö virkaveli nyt kirkkokuria tuntenut. Apupappi oli järkyttynyt. Eihän ketään saanut pakottaa kirkkoon! Ihmiset ovat vapaat uskomaan mihin haluavat. Eikä kirkon pidä työntää nenäänsä ihmisten yksityisasioihin. Nämä vastaväitteet hän piti kuitenkin omana tietonaan. Hänhän oli tullut kirkkoon tutkimaan, ei kiistelemään.

Apupappi sai yhtä puritaanisia vastauksia jokaiseen kysymykseensä. Kun hän kysyi pelastuksesta, rovasti siteerasi hänelle Jeesuksen sanoja: ”kilvoitelkaa päästääksenne sisään ahtaasta ovesta”. Sama lause oli ommeltu huoneentauluksi krusifiksin yläpuolelle. Kun hän kysyi ilosta ja muista Hengen hedelmistä, rovasti avasi paksun Raamattunsa ja luki hänelle Paavalin galatalaiskirjeen viidennen luvun. Hän puhui apupapille ankarin sanoin tottelemisesta, synnin orjuudesta ja maailman himoista niin, että apupappi tuntui kutistuvan tuolissaan. Viimeiseksi apupappi kysyi rovastilta, oliko hän onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Rovasti vastasi, ettei hän suinkaan ollut vapaa synnistä ja siksi hänenkin oli tehtävä peläten ja vavisten työtä pelastuakseen Jumalan vihalta.

Apupappi mutisi kiitokset ja siunaukset ja astui ulos sakastin ovesta aivan kuin eksyneenä vieraaseen uneen. Hän lähetti kirkkoherralle sanan, että hän on sairastunut, eikä voinut sen takia tulla töihin muutamaan päivään – tai viikkoon. Mitä ihmettä apupapin päässä pyöri? Sitä ei tämä tarina kerro. Kerrotaan, että apupappi parka makaa tänäkin päivänä vuoteellaan ja miettii syntyjä syviä.


Änkyttäjä

Luin nuorena Jaakko Heinimäen pyhimystarinoita. Pöllin jutun Heinimäeltä, joka puolestaan kähvelsi tarinan Franciscuksen kukkasista.

 seurakunta, jumalanpalvelus, köyhyys ja rikkaus, pyhitys, kärsimys, Jeesus

VK140 Autuaita kaikki, hengessänsä köyhät

1. Kor. 1:18-31, 2. sunnuntai ennen paastonaikaa, 3. sunnuntai helluntaista


Kerran keskiajan Italiassa pyhä Franciscus kutsui luokseen veli Ruffinon.

– Tahdon, että menet Assisin kaupunkiin ja saarnaat siellä kansalle, Franciscus sanoi.

Ruffino kauhistui oppi-isänsä sanoista.

– Mut.. mut.. mutta ra.. ra.. rakas... veljeni. Älä mi...mi..minua... lä..lä..lähetä. Mi..nä.. o..len.. huo.. huo.. huono pu..pu..puhumaan.

Franciscus ei pitänyt kuulemastaan vastauksesta.

– Kyseenalaistit kuuliaisuutesi ja arviointikykyni veli Ruffino. Sen tähden minä määrään sinut lähtemään Assisiin. Saat saarnata kirkossa alasti, koska olit tottelematon.

Surkeana Ruffino riisui vaatteensa ja lähti Assisiin. Kaduilla ihmiset ihmettelivät ja pilkkasivat häntä. Hän meni kirkkoon, kumarsi alttaria ja alkoi saarnata seurakuntalaisille. Ihmiset nauroivat silmät päästä veli Ruffinon änkytykselle ja ulkomuodolle.

Sillä välin pyhä Franciscus sai omantunnon piston. Hän ymmärsi olleensa liian ankara rakkaalle veljelleen. Hengen palossa hän riisui vaatteensa ja lähti Ruffinon perään. Franciscus löysi ystävänsä kirkosta. Veli Ruffino puhui kansalle pää punaisena ja toivoi, että maa nielisi hänet.

Kun väki näki Franciscuksen yhtä alastomana, he ajattelivat veljien tulleen hulluiksi liiallisista katumusharjoituksista. Mutta Franciscus kiipesi Ruffinon viereen saarnatuoliin ja laski kätensä hänen olkapäälleen. Silloin Ruffino lakkasi änkyttämästä. Hän saarnasi katumuksesta, vapaaehtoisesta köyhyydestä, Jeesuksen kärsimästä alastomuudesta ja Jumalan valtakunnan kaipuusta niin väkevästi, että ihmiset itkivät ja tunsivat suurta antaumusta ja katumusta.

Veljet pukeutuivat ja palasivat kotiinsa kiittäen ja ylistäen Jumalaa. He olivat voittaneet itsensä halveksimalla itseään.


Raittiusseurakunta?

Onko alkoholin juominen syntiä? Tarina vastaa kysymykseen kahdesta näkökulmasta. Ajattelin kirjoittaa vastaavan dialogin myös sukupuolista, homoseksuaalisuudesta ja toisista uskonnoista, mutta aika ei riittänyt, eikä kustannustoimittaja innostunut.

 seurakunta, synti

NSV2010 12 Paha vaanii, NSV2015 100/NSV2010 93/VK 930/V143 Tahtosi tiellä, Tuomari Nurmio: Kivinen tie

9. sunnuntai helluntaista, uskonpuhdistuksen muistopäivä, Joh. 2:1-11, ef. 5:15-20


Kaksi seurakuntalaista kävelivät kadulla ja väittelivät siitä, onko alkoholin juominen väärin.

– Raamatussa on meille selkeä apostolin sana, toinen sanoi. – ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno.” Paavali myös kirjoitti, etteivät juomarit pääse taivaaseen.

– Minulle tulee mieleen se, kun Jeesus muutti veden viiniksi hääjuhlissa, toinen vastasi. – Jeesus joi itsekin viiniä. Sehän oli yleinen tapa. Psalmeissa sanotaan, että Jumala on antanut viinin ihmisten iloksi.

– Raamatun ajan kulttuuri olikin erilainen kuin meidän. Suomessa alkoholi rikkoo perheitä. Se vie monilta perheen ja rahat. Juominen aiheuttaa riippuvuutta ja lisää masennusta. Lisäksi humalassa tapahtuu monia onnettomuuksia.

– Ylilyönnit ovat tietenkin ikävä juttu.

– Entäpä nuoret? Heille alkoholin haittavaikutukset ovat vielä pahemmat.

– Puhut aivan totta, toinen myönsi. – Mutta monet osaavat juoda kohtuudella. Eikö juomisen takana sitä paitsi ole aina jokin suurempi ongelma?

– Varmaan onkin, mutta ei vaikea elämäntilanne anna lupaa synnintekoon.

– Ei niin, mutta minusta on tärkeä puuttua siihen minkä takia joku juo sen sijaan, että osoittaisimme juoppoja syyttävällä sormella.

– Niin, mestari kyllä varoittaa tuomitsemisen hengestä, toinen myönsi. – Silti vääryys pitää sanoa vääryydeksi.

– Isäni käy seurakunnan saunailloissa. Kerran hän valitti, ettei sinne kehtaa ottaa olutta mukaan, kun siellä juodaan vain puolukkamehua.

– Entä jos lauteille nousisi entinen alkoholisti? Kaikki joisivat tölkin tai pari. Kohta riippuvuus olisi taas päällä. Jos kerran tekee mieli juoda, eikö ole parempi mennä baariin, kuin kiikuttaa pulloja seurakuntaan?

– Luther oli muuten aikamoinen juomaveikko, toinen letkautti. – Hänhän sanoi, että se, joka ei rakasta viiniä, laulua ja naisia, pysyy typeränä koko elämänsä ajan. Seurakunta yltää sinnekin, missä on A-oikeudet.

– Minua ärsyttää se, etteivät seurakunnat keskity siihen sanomaan, mikä niille on annettu. Miksi siihen pitää sekoittaa juomista, rokkia ja ties mitä? Entä jos ihmiset tulevat seurakuntaan vain tällaisen sirkuksen takia? Alkoholia saa muualtakin, mutta Jumalan sanaa kuulee vain kirkossa.

– Oletko muuten koskaan itse ollut kännissä?

– En ole. Entä sinä? Ehkä voit kertoa minulle, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi.

– Olen ollut humalassa. Nuorena sitä ei järki paljon päätä pakottanut! Nykyään juon silloin tällöin olutta tai viiniä.

– Kristittyjen pitää näyttää esimerkkiä muille. En pidä siitä, että vääryys hyväksytään kutsumalla sitä kokeiluksi tai nuoruuden sekoiluksi.

– Niinpä kai, mutta en minä pahemmin tunne katumusta tuosta vaiheesta.

– Hyvä, jos olet kuitenkin tullut järkiisi.

– Niin, tosiaan, toinen mietti. – Viime vuosina en ole pahemmin ollut humalassa, vaikka vaikeahan sitä rajaa on monesti vetää.

– Minusta pointti on se, ettei Jumala varoita alkoholin käytöstä mitenkään syyttä.

– Minusta taas on väärin sanoa, että juominen on aina väärin. Tai että ei voi olla uskovainen, jos juo alkoholia.

Näin kristityt väittelivät. Kumpi heistä oli oikeassa? Vai olivatko he molemmat? Ainakin he olivat kummatkin ovia samaan seurakuntaan.


Viestinnän ammattilaiset

Tämä tarina hyllytettiin, sillä sen kohdeyleisö rajoittuu lähinnä seurakunnan työntekijöihin. Lisäksi tarinan sanoma herätti syystäkin vastaväitteitä. Korjattuani tekstiä olen sitä mieltä, että tarinassa on asiaa.

 seurakunta, jumalanpalvelus

NSV2015 12/NSV2010 20/V252 Tilkkutäkki, VK443 Annoit, Herra, tehtävän, VK454 Liekkejä on monta, VK948 Vuodata nyt meihin, Herra, VK953 Herramme luo käykäämme kaikki, VK963 Herra, kutsut työhösi

2. sunnuntai ennen paastonaikaa, 18. sunnuntai helluntaista, 21. sunnuntai helluntaista


Erään seurakunnan kirkkoherra kertoi usein miehestä, joka järjesti suuret juhlat. Orkesteri oli tilattu, pöydät koristeltu ja tarjottavat laitettu esille. Juhliin ei kuitenkaan tullut ketään, sillä mies unohti lähettää kutsut.

Heidän seurakunnassa ei tehtäisi samaa virhettä. Seurakunnan tapahtumista oli aina ilmoitus lehdissä. Heillä oli oma kotisivu, jota viestintäpäällikkö päivitti joka viikko. Mainokset ja ohjelmalehtiset putoilivat seurakuntalaisten postiluukuista. Seurakunnalla oli oma Facebook- ja Ig-profiili, jota työntekijät päivittivät säännöllisesti. Papeilla, nuorisotyönohjaajille, kanttoreilla ja muilla työntekijöillä oli hienot puhelimet, joiden avulla he olivat aina tavoitettavissa. He jalkautuivat säännöllisesti ihmisten keskuuteen kauppakeskuksissa ja kouluissa. Jokaiselle oli jotakin toimintaa; kerhoja, tempauksia ja teemajumalanpalveluksia.

Ponnisteluista ja tarjonnasta huolimatta osallistujakäyrät pysyivät vakaina. Heillä oli tykkäyksiä, mutta ei aktiiveja, vapaaehtoisia tai kiinnostuneita. Kirkkoherra teetätti asiasta kyselyn. Hän palkkasi konsultin, joka piti työntekijäkokouksessa power-point esityksen tavoittamisen perusteista. Lopulta kirkkoherra perusti työryhmän, jonka tehtävä oli kartoittaa seurakuntalaisten internet- ja somekäyttäytymistä sekä etsiä ratkaisuja tyhjille tuoleille. Vuoden päästä ryhmä päätti kutsua itsensä kylään lähiseurakuntiin oppiakseen heiltä parempaa viestintää.

Eräänä torstaina seurakunnan delegaation autoletka löysi tiensä heidän naapuriseurakuntansa parkkipaikalle. Heillä oli tapaaminen toimistosihteerin kanssa. Hän keitti heille kahvia ja tarjosi taatelikakkua, jonka oli kuulemma leiponut muuan Hilma-mummo. Viestintäpäällikkö mutusteli kakkua ja ajatteli, että tällä seurakunnalla on vähintään yksi tehokas vapaaehtoinen.

Lupaava alku vaihtui delegaation hämmennykseen. Kävi ilmi, että tämän seurakunnan viestintä oli pahasti ajastaan jäljessä. Sihteeri nauroi, ettei heillä varmaan ole mitään naamakirjoja tai sen semmoisia, kun hän ei niistä paljoakaan perusta. Kotisivut hän päivitti pari kolme kertaa vuodessa. Ei siellä tosin paljon päivitettävää ollutkaan. Kun pappi kysyi sihteeriltä, miten väki tietää, kenelle pyhäpäivän jumalanpalvelus on suunnattu ja mihin aikaan se pidetään, sihteeri vastasi yhtä suurella kummastuksella, että heidän jumalanpalveluksensa ovat aina kaikille ja samaan aikaan, sunnuntaina kello kymmenen.

Delegaation jäsenet vilkaisivat vaivaantuneena toisiaan. Eikö täällä ymmärretty, että seurakunnan toiminta täytyy räätälöidä seurakuntalaisten toiveiden ja tarpeiden mukaisiksi? Ihmetys jatkui, kun he kysyivät vapaaehtoisista. Sihteeri oli kyllä kuullut vapaaehtoispankeista ja vapaaehtoistyön verkkopalveluista, mutta heillä ei sellaisia ollut käytössä. Diakoni intti, että täytyyhän heillä jonkinlainen koordinointi pyöriä, jos heillä oli vähänkään enemmän vapaaehtoisia. Sihteeri ojensi hänelle lyijykynällä kirjatun kakunpaistolistan ja selitti, ettei heillä ole vapaaehtoisia laisinkaan. Heillä oli seurakuntalaisia ja ystäviä. Joku avusti puuron keitossa, toinen veti Raamattupiiriä, kolmas kantoi kolehtia. Hän totesi lopuksi, että eikö se lähimmäisenrakkaus ja uskosta todistaminen tapahdu arjen keskellä, kodeissa, kouluilla ja työpaikoilla – missä tahansa kristityt nyt ovat ja elävät.

Delegaatio lähti kotimatkalle. Parkkipaikalla he jäivät katsomaan varisparvea, mikä lehahti lentoon koivujen oksilta.


Jumala johdattaa

Kirjoitin tämän tarinan John Newtonista kirjan ”Armottomuudesta ihmeelliseen armoon” pohjalta. Newtonin elämäntarina on puhutteleva kertomus johdatuksesta, mutta miehen elämä oli sellaista vuoristorataa, että sen vangitseminen lyhyeksi tarinaksi jätti väkisinkin sekavan vaikutelman.

 rukous, Jumala, synti, armo, anteeksianto, selviytymisen salaisuudesta, rukous, usko, seurakunta

NSV2010 12 Paha vaanii, NSV 2015 27/NSV 2010 29 Lapsuuden usko, VK508 Valkeus kirkas päällä synkän maan, VK932 Oi ihmeellistä armoa

3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Gal. 5:1, 18. sunnuntai helluntaista


Uskotko sinä johdatukseen? Johdatus tarkoittaa sitä, että Jumala ohjaa elämän tapahtumia. Tämä tarina kertoo Jumalan johdatuksesta.

1700-luvulla eli englantilainen mies nimeltä John Newton. Hän oli merikapteenin poika. Isä oli usein kaukana maailman merillä, mutta äiti hoiti, rakasti ja kasvatti pientä poikaa. Äidiltään John oppi rukoilemaan ja lukemaan. Mutta pienen pojan maailma särkyi aivan liian aikaisin. John menetti äitinsä kuusivuotiaana.

Tuohon aikaan isät olivat ankaria miehiä, jotka eivät pitäneet tunteilua sopivana. Johnin piti kutsua isäänsä herraksi ja totella häntä selkäsaunan pelosta. Koulussa poika sai tämän tästä kepistä. Kymmenvuotiaana John sai lähteä isänsä mukana merille.

Tuon ajan laivat olivat komeita purjealuksia, jotka seikkailivat Afrikan, Intian ja Amerikan vesillä. John oppi merenkävijän taidot ja tavat. Jo nuorena hän osasi kiroilla, juopotella ja haastaa riitaa.

Kaikesta huolimatta Jumala varjeli nuorta miestä. Kerran John myöhästyi satamasta. Vene, johon hänen piti nousta, osui johonkin ja upposi. Toisen kerran Jumala johdatti nuorukaisen heleän nuoren neidon luo. John rakastui tyttöön ensi silmäyksellä.

John kävi usein kävelyretkillä pohtimassa elämänsä suuntaa. Eräänä päivänä kuninkaallisen laivaston sotilaat sieppasivat hänet sota-alukselle. Tuona aikana oli laillista kaapata miehistöä sotalaivoihin. Johnin piti kiivetä takilaan säässä kuin säässä, pyörittää raskasta vintturia, jynssätä kantta, laskea purjeita kovissa tuulissa ja oppia käyttämään tykkejä.

Sitten puhkesi sota Ranskan ja Englannin välille. Laiva määrättiin Intian vesille viideksi vuodeksi. John ei kestänyt eroa rakkaastaan. Eräässä satamassa hän lähti karkuun. Mutta sotilaspartio sai hänet kiinni ja rangaistukseksi John sai maistaa ruoskan iskuja selässään.

Johnin onni kääntyi, kun sotalaivan kapteeni suostui vaihtamaan hänet toiseen mieheen kauppalaivan kanssa. Kauppalaiva seilasi Guinean rannikolle Afrikkaan. Sisämaassa miehistöä uhkasivat tarttuvat taudit, petoeläimet ja villiheimot. Orjakaupalla saattoi kuitenkin tienata omaisuuden. Ihmismetsästäjät vangitsivat orjia satamien parakkeihin. Sieltä heidät erotettiin perheistään, merkittiin poltinmerkillä, piiskattiin ja raahattiin laivoihin. John ryhtyi orjakauppiaaksi pää täynnä kullanhohtoisia unelmia.

Eräänä päivänä hänen onnensa keikahti jälleen ylösalaisin. John petettiin ja myytiin itse orjaksi. Hän joutui virumaan plantaasien pakkotyössä monta pitkää vuotta. John olisi kuollut kurjuuteensa, kunnes eräs toinen kauppias halusi pestata hänet orjakauppiaaksi. Äkkiä raadanta vaihtui helpon rahan, raakuuden ja siveettömyyden nautintoihin.

Kun Johnille tarjoutui vuosien päästä tilaisuus palata kotiin, hän kieltäytyi. Toisaalta hän kaipasi rakastamaansa tyttöä. Kun hän sitten sai kuulla, että häntä odotti perintö Englannissa, hän muutti mielensä ja nousi laivaan, joka veisi hänet kotiin.

Eräänä yönä Newton heräsi rysähdykseen. Laiva oli joutunut myrskyn kouriin. Jättimäiset aallot pirstoivat laivaa ja sylkivät vettä sen sisuksiin. Laiva uhkasi upota mereen, vaikka koko miehistö pumppasi, äyskäröi ja paikkasi vuotoja. Epätoivon ja väsymyksen keskellä John kääntyi Jumalan puoleen. Hän mietti, että kaikista ihmisistä hän viimeisenä ansaitsisi pelastuksen.

Myrskyn jälkeen miehistöä uhkasi nälkiintyminen. Ruoka-annokset pienenivät päivä päivältä. Miehistö keskusteli, kumpi on pahempi, ihmissyönti vai nälkäkuolema. Kapteeni aikoi heittää Johnin mereen. John ajatteli itsekin ansainneensa Joonan kohtalon. Hän luki Raamattua ja pohti, voisiko Jumala olla hänen puolellaan. Lopulta laiva pelastui, ja John astui maihin muuttuneena miehenä.

John kompasteli vielä monta kertaa uskonvaelluksensa alussa. Jumalan varjelus kulki kuitenkin hänen mukanaan. Hän meni naimisiin nuoruutensa rakkauden kanssa. Onnellinen avioliitto kesti monta kymmentä vuotta. Hän luki Raamattua monta tuntia päivässä, valitsi seurakseen hyviä ihmisiä ja kävi innokkaasti kirkossa. John rukoili johdatusta elämäänsä. Lopulta hänestä tuli hyvin pidetty ja rakastettu pappi. Hänen tarinastaan tuli kuuluisa kertomus siitä, kuinka Jumala rakastaa syntistä.

John Newton oli yksi niistä, jotka nousivat vastustamaan orjakauppaa 1800-luvulla. Hän oli myös ahkera virsirunoilija. Hän on sanoittanut maailman tunnetuimman laulun ”Amazing Grace”. Laulu kertoo kiitollisuudesta ja luottamuksesta Jumalan hyvyyteen, joka johdattaa meitä kaikkina elämämme päivinä.


Sosiaalipummi

Tämä tarina vie samoihin tunnelmiin kuin Jera ja Jyri Hännisen kirja ”Suomalainen velkakirja – ihmisten elämä velkaantuvassa maassa”.

 köyhyys ja rikkaus, diakonia, parisuhde ja perhe, synti, selviytymisen salaisuudesta, elämän tarkoitus, kärsimys, seurakunta

NSV2015 7/NSV2010 8 Laula ihmisille, NSV2010 12 Paha vaanii, VK509 Herra, elämääni, VK516 Kuulkaa keitä mestari, NSV2010 197/VK975 Arkinen halleluja

2. sunnuntai helluntaista, 5. sunnuntai helluntaista, Luuk. 6:20


Kun Jussi hoiperteli rappuset ylös, häntä vastaan tuli ikävä yllätys. Oven vieressä oli suuri jätekassi hänen tavaroitaan. Avain ei sopinut lukkoon. Jussi huhuili postiluukusta ja hakkasi ovea, kunnes hän kuuli Sisun itkun. Jussi kirosi ja istui rappusille. Hän mietti siinä tovin, vaikka valot sammuivat käytävästä. Hän oli taas pelannut kaikki perheen rahat. Velkaa taisi kertyä jotain neljä tonnia. Jussi pohti, tarkoittiko lukkojen vaihto eroa. Ainakin se tarkoitti sitä, että hänen piti löytää paikka, missä nukkua. Jussi kaivoi kännykkänsä taskusta. Se pelitti vielä, vaikka muistutusmaksu odotti pöydällä – tai kenties jätesäkissä. Hän ei keksinyt ketään, jolta kehtaisi pyytää yösijaa näin myöhään. Jussi nousi ylös, nosti säkkinsä selälleen ja lähti punkkaamaan autoonsa.

Jussi heräsi horkassa. Hän käynnisti auton ja lähti ajelemaan. Lumiaura kolasi autioita katuja. Jussi ei tiennyt minne mennä tai mitä tehdä. Hän ajatteli palaavansa Miran ovelle, mutta päätti jättää ruikutukset ruikuttamatta. Hänen täytyi ryhdistäytyä ja päästä jaloilleen. Velat piti saada pois ja pelit jättää pelaamatta. Ehkä sitten Mirakin huolisi takaisin.

Jussi kurvasi kirjaston parkkipaikalle ja kirjoitti Miralle anteeksipyyntöviestin. Kirjastossa hän tutki velkaneuvontaa, työttömyysetuja ja avoimia työpaikkoja. Vatsa muistutti olemassaolostaan. Nukkumispaikka oli toinen akuutti tarve. Pari kolme yötä vielä menisi kavereiden sohvalla, mutta kuinka kauan asunnottomuutta kestäisi? Jussi kaivoi kännykän esille ja jäi tuijottamaan äitinsä numeroa. Viime puhelusta oli aikaa. Sekin oli muuttunut riitelyksi.

Jussi löysi taskustaan kaksi euroa ja kävi ostamassa banaanin ja Atrian pitsan. Hän nappasi autostaan kuvan ja laittoi sen myyntiin Toriin. Hetken mielijohteesta hän päätti myydä puhelimensa ja siistin, mutta tyhjän lompakkonsa. Bisnesten jälkeen oli aika laittaa häntä koipien väliin ja lähteä moikkaamaan äitiä.

Kortisto ei tarjonnut sähköasentajalle muuta kuin pätkähommia ja nekin jostain Ilomantsista. Velkaneuvonnassa piti jäädä jonon hännille. Leipäjonokin tuli Jussille tutuksi. Hän luimisteli nolona mustalaisten, juoppojen ja sosiaalipummien seassa. Vähitellen hän huomasi, että jonoissa värjötteli ihan tavallisia tallaajia. Ihmiset vaihtoivat kuulumisia. Joskus Jussi näki hymyn jonkun kasvoilla.

Lumet sulivat ja Jussin auto vaihtui mummopyörään. Myyntivoitoista ja peruspäivärahasta ei jäänyt käteen kuin hiluja. Pikavipit ja korot piti saada pois alta. Kaupan kassalla hirvitti, oliko sentit laskettu oikein. Äidilleen Jussi ei kertonut mitään peliriippuvuudesta tai velkaloukusta. Sanoi vain, että välit oli kuralla Miran kanssa. Onneksi äidillä sai yöpyä ja olla.

Liikkuminen ilman autoa kävi hankalaksi. Keikkatöihin piti keplotella julkisilla tai kaverin siivellä. Kaverisuhteet tuntuivat katoavan olemattomiin, kun Jussilla ei ollut enää varaa viikonloppukaljoihin. Nettipokeria piti välttää kuin ruttoa, eikä puhelimella voinut enää mesettää. Eipä kavereille olisi kuulumisia paljon kehdannut kertoakaan. Iltaisin Jussi ei saanut unta. Hän mietti mitä tahtoi elämältä.

Jussi käveli tien varteen ja nosti peukalon pystyyn. Autot hurahtivat yksi toisensa jälkeen ohi. Jussia hävetti seistä avuttomana toisten silmien alla. Onneksi eräs huru-ukko poimi hänet kyytiinsä. Hän oli kuulemma nuorena liftannut itse. Jussi sai ilmaisen kyydin, juttuseuraa ja pari hyvää vinkkiä. Pitkästä aikaa hän huomasi olevansa jostain iloinen. Hän oli oppinut kulkemaan paikasta toiseen ilmaiseksi ja vieläpä ekologisella ja jännittävällä tavalla.

Kesäkuussa Jussi teki lisää investointeja. Torista löytyi halpa teltta ja kirpputorilta lastenistuin polkupyörään. Jussin mielestä Sisun oli jo aika tutustua leirielämään. He onkivat ahvenen metsäjärveltä. Atrian pitsa maistui paremmalta, kun sen paistoi nuotiolla. Kirjastossa Jussi jätti Sisun lukemaan muumeja ja viiletti etsimään ammattikorkeakoulun pääsykoekirjoja.

Kesä juoksi kohti syksyä. Jussi kävi aamuisin lenkillä. Se oli hyvä aika, sillä koululaisten vanavedessä saattoi pujahtaa liikuntahallin suihkuun. Jussi mietti usein Miraa. Olivat he tavanneetkin lyhyesti ja jutelleet puhelimessa. Jussi oli kertonut, kuinka häntä oli alkanut itkettää, kun hän oli löytänyt vaaleanpunaisen pyyhkeen jätesäkistään. Jussille se oli ollut suuri rakkauden ja välittämisen merkki. Mutta velkaa oli yhä maksamatta, eikä Jussi luottanut itseensä niin paljon, että olisi ehdottanut Miralle paluuta yhteen. Hän oli ennenkin retkahtanut pokeriin, kaljaan ja masennukseen.

Eräänä torstaiaamuna Jussi söi ilmaista puuroa seurakunnan tiloissa. Nuori nainen astui huoneeseen ja laulatti vanhuksille virren. Jussi huitaisi puurot lärviinsä ja kääri voileivän taskuunsa. Pukiessaan takkiaan hän kuuli, kun nainen luki Raamatusta: “Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.”

Jussi meni ulos nauramaan. Hän tiesi, että Raamattu on täynnä typeryyksiä, mutta naisen sanat olivat hauskinta, mitä hän oli kuullut pitkään aikaan. Kun Jussi sai viimein itsensä rauhoittumaan, hän ei muistanut milloin oli viimeksi nauranut yhtä makeasti.


Hääyö

Eräänä elämäni päivänä tajusin olevani taas sinkku. Eräällä sinkkupalstalla pohdittiin sitä, miten toista ihmistä pitää suudella. Sellaisten juttujen jälkeen tämäkin tarina alkaa maistua hyvältä.

 parisuhde ja perhe, seksuaalisuus

NSV2015 10/NSV2010 14 Tuu mun vaimoksein, VK241 Herra, rakkaastani, VK816 Luoja teidät loi, VK822 Se tuntee onnen syvän, VK823 Rakkauden suurta juhlaa

Laulujen laulu, perheen sunnuntai


Risto ei saanut unta. Levottomuus riepotteli. Muutaman päivän päästä oli hänen elämänsä tärkein päivä. Risto oli menossa naimisiin elämänsä rakkauden kanssa. Nainen oli varmasti oikea, eikä mies osannut murehtia vihkiseremonian tai hääjuhlien yksityiskohdista.

Hääyö häntä valvotti. Kaikkien töiden, vastuiden ja touhujen keskellä hän oli jo unohtanut, että juhlien jälkeen hän sai kantaa morsiamensa kynnyksen ylle ja riisua hänet ensimmäistä kertaa. Tokihan Risto oli yötä odottanut, kuten kuka tahansa. Ensimmäinen rakastelu oli erityisen merkittävä, ikään kuin sen tärkeimmän päivän huipentuma. Juuri se sai Riston huolestumaan. Täyttäisikö yö kaikki odotukset? Entä jos hän – tai mikä vielä pahempaa – hänen rakkaansa kokisi pettymyksen? Risto ei ollut lainkaan varma, osaisiko hän olla naisen kanssa oikein.

Risto päätti etsiä, jos hän löytäisi jotain vinkkejä tai ohjeita, siitä mitä miehen pitäisi ottaa rakastelussa huomioon. Internetistä löytyikin paljon uutisia ja artikkeleja asiasta. Risto löysi jutun siitä, mitkä ovat miesten yleisimmät virheet sängyssä. Hän luki siitä, mitä naiset odottavat miehiltä sekä siitä, miten erikoiset seksinharrastuspaikat voivat piristää suhdetta kummasti. Mitä enemmän Risto luki, sitä epävarmemmaksi hän itsensä tunsi. Naiset olivat alkaneet tuntua hänestä vaativilta. Häntä alkoi jopa epäilyttää, osaisiko hän lainkaan suudella tyttöään, vaikka suutelu oli parasta, mitä Risto tiesi. Onneksi Risto oli tolkun mies.

– Mitä paskaa tämä on? Hän huudahti ja sammutti kaikki ikkunat yhdellä klikkauksella.

Seuraavana päivänä Risto ja hänen kihlattunsa kävivät yhdessä kävelyllä.

– Kuule, haluaisin sanoa jotain hääyöstä, Risto sanoi. - Huomasin, että se huoletti minua. Pelkäsin, että olen kömpelö ja teen jotain väärin. Enää minua ei kuitenkaan pelota. Eikä sinunkaan tarvitse sitä murehtia. Minun puolestani voit olla täysin arka ja osaamaton. Olen jopa sitä mieltä, että hääyömme ei voi mennä pieleen. Ei siksi, että olisimme heti alussa rakastelun ammattilaisia tai James Bondeja, vaan siksi, että saamme jakaa yön toistemme kanssa. Se on tärkeintä.

Riston morsian hymyili ja tarttui miestään kädestä.

– Kiitos siitä mitä sanoit, hän sanoi hiljaa. – Totta puhuen minulla oli samansuuntaisia huolia. Mutta eipä taida olla enää.

He kävelivät yhdessä rantaan katsomaan, kuinka kevättulva pärski ja kohisi joen kivissä.


Pornotarina 2

Minusta sana ”porno” pitää mainita vähintään kolme kertaa rippikoulussa; kerran käskyt -oppitunnilla ja kaksi kertaa seurustelu & seksuaalisuus -tunnilla. Varoitukseksi. Ehkä tämä tarina sopiikin paremmin oppitunnille kuin hartauteen.

 parisuhde ja perhe, seksuaalisuus, synti, selviytymisen salaisuudesta

NSV2010 12 Paha vaanii, NSV 2015 56/NSV2010 Synnintunnustus, NSV2015 62 Näinkö tulla nyt saan, VK238 Avioliiton Jumala, VK507 Herra, lahjanasi sain, VK509 Herra, elämääni

1. Kor. 6:12-20, Hepr. 13:4,


Topias katsoi ensimmäisen kerran pornoa 12-vuotiaana. Hän kirjoitti sydän pamppaillen hakusanan tablettiinsa ja kurkisti maailmaan, joka oli yhtä aikaa tavattoman kaunis ja tavattoman ruma, yhtä puoleensavetävä kuin inhottava. Topias sulki pian koneensa ja päätti, ettei enää avaisi Pandoran lipasta.

Kerran välitunnilla Topias kuuli, kun Mika mainitsi pornosivut jutussaan. Hän mietti, katsoivatko muutkin pojat pornoa. Topiaksen näkemät kuvat vetivät häntä puoleensa. Alastomat vartalot ja yhdynnät ilmestyivät pian säännöllisesti hänen näytölleen. Joskus Topias mietti, onko se ok. Hän päätteli, että on ihan normaalia, että murrosikäinen on kiinnostunut seksistä. Kotona tai koulussa asiasta ei puhuttu. Topias piti pornon käytön omana tietonaan. Joskus, aluksi, hän tunsi häpeää ja syyllisyyttä masturboinnin jälkeen. Joskus häntä inhotti, kun pornosivut väläyttivät hänen eteensä videoita, joita hän ei halunnut nähdä. Yläastevuosinaan Topias tottui kovaan pornoon.

Topias toivoi löytävänsä tyttöystävän. Oli hän ihastunutkin muutaman kerran, mutta juttu ei edennyt. Lukiossa hän tapasi Iinan. Hän oli korviaan myöten rakastunut, kun he suutelivat kotibileissä. Heistä tuli pari, eikä Topiaksen riemulla ollut rajoja. Topiaksen mielestä Iina oli mukava, kaunis ja hauska tyttö. Seksi kiinnosti kovasti. Sitä olikin tarjolla, mitä nyt tyttö vähän kainosteli. Se ei ollut aivan samanlaista kuin pornosivuilla. Topias vertasi aivan itsestään Iinaa internetin naisiin. Seksi hänen kanssaan toi mieleen yhdynnät, joita hän oli katsonut netistä. Oikea ihmissuhde oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin pornomaailman kiimaiset naiset. Topias oli sitä mieltä, ettei hän tarvinnut enää pornoa, nyt kun hänellä oli Iina.

Nuoripari muutti yhteen lukion ja Topiaksen armeijan jälkeen. Se oli tavallista aikaa opintojen, menojen ja pakastepitsojen kanssa. Topiaksella ja Iinalla meni mukavasti. Heidän välillään oli intohimoa, vaikka alkuaikojen ihastus oli muuttunut tottumiseksi ja rutiineiksi.

Eräänä yönä Topias tunsi samaa sydämen tykytystä kuin liki kymmenen vuotta sitten. Hän oli itsekin sitä mieltä, että pornon käyttö parisuhteessa oli väärin. Himo oli vain moraalia vahvempi. Topias ei oikein ollut tyytyväinen hänen ja Iinan seksielämään. He eivät olleet samalla aaltopituudella. Iina oli takkatuli, Topias ilotulitusraketti. Topiaksen mielestä seksi Iinan kanssa oli hieman laimeaa ja yksipuolista. Pornosivut oli helpompi väylä harrastaa seksiä, koska siellä ei pitänyt riidellä, ei käydä tuntikausien keskusteluja tai odottaa oikeaa hetkeä. Täällä naiset olivat aina valmiita ja miehet kyvykkäitä.

Jälkikäteen Topiasta inhotti ja hävetti. Hän yritti monta kertaa lopettaa, mutta palasi aina pornon ääreen. Kerran Iina yllätti Topiaksen pornon äärestä. Iina suuttui ja parisuhde meni pahemman kerran solmuun. Iina tunsi itsensä riittämättömäksi ja petetyksi. Se oli kauheaa myös Topiakselle, mutta paljastumisesta alkoi tie kohti parempaa. He päättivät jutella asiasta ammattiauttajan kanssa.

Nykyään Topiakselle ja Iinalle kuuluu hyvää. Heistä on tulossa vanhemmat tyttövauvalle. Me voimme rukoilla heidän puolestaan ja ottaa oppia heidän tarinastaan.


Rakkauden ammattilainen

Toinen Franciscus-legenda sopii ehkä paremmin riparin mehutauolle kuin iltahartauteen. Saatavilla myös nuorten messun saarnana.

 seksuaalisuus, synti, lähetystyö, usko

VK140 Autuaita kaikki, hengessänsä köyhät, VK510 Sinä, Jeesus ymmärrät parhaiten, Juice Leskinen: Rakkauden ammattilainen

Joh. 8:2-11, 5. sunnuntai helluntaista


Kauan sitten Pyhä Franciscus seikkaili Babyloniassa kertomassa Jeesuksesta ja Jumalan hyvyydestä. Kerran hän saapui majataloon, jossa asui paikallinen ilotyttö. Syntinen nainen tunnisti vieraan saarnaajan ja päätti vietellä hänet. Hän meni kujertelemaan Franciscuksen luo ja ehdotti, että he voisivat lämmittää toisiaan seuraavan yön. Pyhä Franciscus suostui heti ehdotukseen.

Porton huoneessa roihusi tuli suuressa takassa. Kynttilät paloivat pöydällä ja parivuode odotti avoinna. Nainen oli kaunis katsella. Pitkät, ruskeat hiukset aaltoilivat paljaille olkapäille. Hän ehdotti, että he voisivat riisuuntua ja astua vuoteeseen. Franciscusta ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Hän riisui vaatteensa, astui tulisijan luo ja kävi makuulle sen hehkuvalle pohjalle.

Nainen katsoi miestä tyrmistyneenä. Franciscus ei saanut minkäänlaisia palovammoja. Edes hänen ihonsa ei punoittanut kuumien kekäleiden päällä. Franciscus pyysi naista makaamaan hänen kanssaan ihanaan vuoteeseen. Silloin nainen tunsi piston sydämessään ja katui syntejään.


Acherontia atropos

Teologian avainsanat tulevat usein kolmikoissa: ”luominen, lankeemus ja lunastus” tai ”synti, laki ja evankeliumi”. Eksistentiaalinen versio on ”tyhmyys, viisaus ja hulluus”. Tämä tarina havainnollistaa näitä olemisen tapoja. Kustannustoimittaja ei löytänyt tarinasta tolkkua. Saatavilla myös nuorten messun saarnana.

 Jeesus, elämän tarkoitus, selviytymisen salaisuudesta, synti, perhe, rukous

VK430 Rakkaus, kun kuvaksesi, VK453 Kivi onko kourassani, VK509 Herra, elämääni

1. Kor. 1:18-31, 2. sunnuntai ennen paastonaikaa, Luuk. 15:11-32, 4. sunnuntai helluntaista


Oli kolme veljestä, tyhmä, viisas ja hullu. Eräänä päivänä viisas veli painoi tyhmän veljen ovikelloa. Hän pääsi sisään ja astui tyhjien kaljatölkkien ja pitsarasian ohi keittiöön. Olohuoneen sohvalla istui tyttö, joka näpytteli puhelintaan. Viisas veli nurisi mielessään. Eivätkö ihmiset osaa enää esitellä toisiaan?

Tyhmä veli oli pyytänyt rahaa lainaksi. Vuokraan. Viisas veli katseli pöydällä nököttävää tuhkakuppia. Hän istui tuoliin, jonka selkämyksellä oli Soldiers of Odin -huppari. Hän kyseli veljensä tuloista ja menoista ja tahtoi sopia tarkat päivämäärät takaisinmaksupäivälle.

Viisas veli kysyi tyhmän veljen koulusta. Siinähän se, kuului vastaus. Hän tivasi, oliko veli ollut tänään koulussa. Ei. No minkä takia? Oli pää kipeenä. Viisas veli katsoi ikkunasta ulos. Jos hän ei lainaisi rahaa, tyhmä veli ottaisi taas pikavipin tai tekisi jotain muuta tyhmää. Jos hän lainaisi, se menisi kaljaan ja tupakkaan tai herraties mihin, eikä tuo nulikka oppisi ikinä huolehtimaan itsestään. Viisas veli puhui tyhmälle ryhdistäytymisestä. Hän puhui päämääristä ja tavoitteista. Hän puhui siitä, kuinka parisuhteessa pitää sitoutua ja tehdä töitä. Lopulta hän kaivoi lompakostaan viisikymppisen ja sanoi, että se on etukäteissyntymäpäivälahja. Mikäli tyhmä veli tarvitsi lisää, hän voisi vaikka lopettaa juomisen tai myydä pelikonsolinsa.

Viikkoa myöhemmin viisas veli harppoi rakennustyömaan ohi ja avasi oven porttikonkiin. Hän katsoi itseään peilistä hississä ja soi itselleen hymyn. Hänet oli juuri valittu seurakuntansa historian nuorimmaksi kirkkovaltuuston varapuheenjohtajaksi. Mikään riemumieli ei viisaan veljen rinnassa silti riehunut, sillä tänään oli hullu veli kutsunut hänet luokseen. Veli astui rappukäytävään ja soimasi itseään toiveesta, ettei hänellä olisi veljiä lainkaan. Mutta sitä hän toivoi, että nämä hulttiot olisivat samanlaisia kuin hän.

Viisas veli sai ovella veljellisen halauksen. Kai se nyt sopii, mutta viisas veli ei oikein pitänyt ihmisten halaamisesta. Nyt lattialla ei lojunut laskuja, eikä pöydillä likaisia astioita. Missään ei ylipäänsä ollut mitään. Hullu veli tarjosi hänelle talon ainoan tuolin ja istui itse patjalle, jonka sisälmykset pursuilivat ulos niin kuin jollain kurjalla elukalla.

Hullu alkoi käydä viisaan hermoille, mutta hän säilytti tyyneytensä ja sanoi, että jos hänen oli tarkoitus auttaa muuttamisessa, niin hän taisi tulla myöhässä. Hullu veli sanoi, ettei hän ollut muuttamassa. Hän oli vain antanut sohvansa ja pari muuta juttua alakerran afgaaneille. Viisas päivitteli hullun järjenjuoksua. Hän kysyi kohteliaasti, minkä takia veli oli ilmestynyt hänen työpaikalleen oranssissa pipossaan ja pyytänyt tätä piipahtamaan luonaan. Kysymys nosti hullun silmään kiillon. Hän pyysi veljeään pöydän ääreen.

Pöytä talossa sentään oli ja siinä joitain kirjoja. Yksi kirjoista oli auki. Hullu veli nosti kirjan varovasti pöydältä, sulki sen ja ojensi sen viisaalle veljelle. Veli luki kirjan nimen ja soi veljelleen epäilevän katseen. Perhostutkimuksia? Kirja oli itse tehty. Sidontalanka toi viisaan mieleen ala-asteen tekstiilityön tunnit. Hän avasi kirjan ja näki sivukaupalla piirrettyjä perhosia, raapustettuja nimiä sekä havaintomerkintöjä. Ei ollut epäilystäkään, minkä perässä hullu oli juossut pari viimeistä kuukautta. Eikö olekin hieno, hullu veli sanoi ja kertoi ylpeys äänessään piirtäneensä jokaisen perhosen juuri oikean väriseksi.

Viisas veli selaili kirjan sivuja. Hullu keitti teetä. Viisas veli sanoi muistavansa veljensä opiskelevan suomen kielen kirjallisuutta, eikä hyönteisten anatomiaa. Hullu huikkasi keittiöstä, että se on ollut sellainen harrastus. Hyödytön harrastus, pohti viisas. Tai siis, hitto soikoon, harrastukset ovat hyvä asia, kävi hän itsekin kolmesti viikossa lenkillä ja kuntosalilla, mutta eikö tuo nyt ole vähän lapsellista?

Tuo on pääkallokiitäjä, hullu veli hihkaisi ja oli kaataa kuuman veden pöydälle. Se on suurin suomessa havaittu perhoslaji. Viisas veli voiteli näkkileivän ja kuunteli, kun hullu kertoi, että perhoset käyvät munasta kuoriuduttuaan läpi kolme eri kehitysvaihetta, jotka ovat toukka, kotelo ja imago eli varsinainen perhonen. Kiitos tiedosta, viisas veli sanoi ja mietti, mahtoiko hullu kuulla sarkasmin hänen äänessään. Lapsikin nyt tietää perhosen kehitysvaiheet!

Mitäs muuta, viisas veli kysyi. Hullu kertoili mieluusti juttujaan. Hän puhui kävelyistä afgaaninuoren kanssa sekä alakerran Niinasta ja Samista. Viisaan punainen lamppu alkoi soida. Pyöriminen narkomaanien kanssa altisti huumeidenkäytölle ja vei vähintään maineen mukanaan. Ja mitä, liftata nyt Venäjälle? Sehän on vaarallista! Ja kyllä ihmisen nyt pitää oma lippu maksaa. Viisas ei nähnyt hullun touhuissa minkäänlaista päämäärää tai tavoitetta.

Hullu kertoi olevansa huolissaan toisesta veljestään ja rukoilevan joka ilta hänen puolestaan. Hullu kertoi käyneensä veljensä luona ja pyytäneensä tätä kirkkoon. Kas, kun et ole pyytänyt minuakin, pääsi viisaan veljen suusta. No, olethan sinä uskossa, etkö olekin, hullu veli kysyi. Puheet uskonasioista kiusaannuttivat viisasta vielä enemmän kuin halaukset. Sehän on yksityisasia! Tietysti hän kuului kirkkoon. Kyllä hän kirkossa kävi, itsenäisyyspäivänä ja jouluna. Eikö se riittänyt? Kirkko tekee hyvää työtä. Auttaa vähäosaisia. Ja minä maksan kirkollisveroni säntillisesti, oikeastaan aivan itsestään. Näin etenivät viisaan ajatukset.

Hän kutsui perhostutkimusta mielenkiintoiseksi ja sanoi, että hänen pitää alkaa lähtemään, kun pitää vielä ehtiä käydä kaupassa ja lukea tenttiin. Rukoile sinäkin veljemme puolesta, hullu veli pyysi, kun viisas puki takkiaan. Viisas veli huokaisi ja kertoi yrittäneensä auttaa häntä monta kertaa. Hän sanoi, ettei muistanut veljensä olleen koskaan vastuullinen. Ei ihmistä voi muuttaa, hän sanoi. Noo, ainakin voimme yrittää, hullu veli hymähti. Eikö se joku Raamatun profeetta saanut jopa Jumalan pään kääntymään?

Kirjan syntytarina

Pidin jo peruskoulussa tarinoiden kirjoittamisesta. Lukiossa työstin kunnianhimoisia elokuvakäsikirjoituksia. Aloitin kirjoitusharrastukseni armeijan jälkeen vuonna 2004. Hain ammattikorkeakouluun käsikirjoittajaksi, mutta en päässyt sisään. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa opin kirjoittamaan mm. esseitä. Olin kömpelö ja osaamaton kirjoittaja, mutta lukeminen ja harjoittelu paransivat ilmaisua. Valmistuin maisteriksi ja pääsin papiksi Kärkölän seurakuntaan. Toimialani oli laaja ja äkkiä tarinoille ja draamoille oli kysyntää hartaushetkissä, saarnoissa ja aamunavauksissa.

Kerron sinulle tarinan -kirjasarja tuli minulle tutuksi seurakuntatyössä. Kun minulle oli siunaantunut muutama oma tarina, otin yhteyttä Heli Pruukiin, joka oli toimittanut kolme ensimmäistä tarinakirjaa. Ajattelin tarjota tarinoitani tulevaan kirjaan, mutta Heli sanoi, ettei sellaista ole tekeillä. Kirjat Hoitavan tarinan helmiä ja Hengellisen tarinan helmiä olivat juuri ilmestyneet. Myöhemmin sarjassa ilmestyi Minna Tuomisen toimittama Kerron sinulle raamattutarinan.

Kirjaprojekti pääsi vauhtiin vuoden 2017 lopulla. Minulla oli jo enemmän tarinoita kuin käsissäni sormia. Olin jäänyt opintovapaalle papintöistäni, jolloin minulla oli enemmän aikaa kirjalle. Heli ja Minna kannustivat minua ottamaan yhteyttä Kirjapajan toimittajaan. Kustantaja kiinnostui heti kirjasta, jota kutsuin nimellä Kerron sinulle tarinan 4. Sovimme, että lähetän joitain tarinoita sekä kirjan alustavan sisällysluettelon luettavaksi. Tämä oli hyvin työläs ja innostava vaihe. Minulla oli tarinoita valmiina, mutta papin aikataulussa kirjoitetut jutut vaativat paljon hiomista. Onneksi apunani oli esilukija jo tässä vaiheessa.

Lähetin kustantajalle 16 tarinaani sekä sisällysluettelon, jossa oli yhteensä 80 tarinaa/ideaa. Kävin läpi kaikki pitämäni puheet ja jutut sekä lainasin vinon pinon kirjallisuutta. Sisällysluettelo vastasi aika pitkälle lopullista versiota. Tuolloin mukana oli tosin esimerkiksi tarinat Juha Tapiosta, pakolaisesta, joka oli hukkua mereen, leijonakuninkaasta sekä uskovaisesta Pixarilla. Mukana oli myös maalaustarinat Picasson Guernicasta, Rembrandtin Tuhlaajapojan paluusta, Simbergin Haavoittununeesta enkelistä sekä Munchin Huudosta, mutta en saanut maalauksista kelvollisia tarinoita. Monet luetut kirjat ja työstetyt ideat jäivät käyttämättömiksi.

Kustantaja näytti minulle vihreää valoa. Sain vuoden aikaa hioa kirjoittamiani tarinoita sekä etsiä ja kirjoittaa kaikki kirjan tarinat. Tämä oli luova ja innostava vaihe. Sain vitosvaihteen silmään, kun keksin uusia ideoita ja kirjoitin parhaillaan viisi tarinaa päivässä. Projektini tuntui sopivan minulle kuin nenä päähän, sillä olen innokas lukija ja teologi. Jotkut tarinat syntyivät vaivatta, toiset vaativat suurta taustatyötä. Luin kirjaa varten noin sata kirjaa. Kirjoitin lähinnä kotonani Mäntsälässä, mutta myös Helsingin yliopistolla, Järvenpään kirjastolla sekä ystäväni luona Jyväskylässä. Liimasin tarinoistani post-it lappuja kotini seinään ja hahmottelin sillä tavalla kokonaisuutta.

Viimeiset kuukaudet vuoden 2019 alussa olivat ankaraa paahtamista. Kyselin aika monilta tarinoita, mutta kaikilta en niitä tietenkään voinut saada. Oli aika jännä ottaa yhteyttä esimerkiksi CMX-yhtyeen laulajaan A.W. Yrjänään ja kysyä häneltä tarinaa fanikirjeen lopuksi. Minulla oli lopulta monia esilukijoita ja kommentaattoreita, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu. Lopuksi järjestin sisällysluettelon ja lähetin 96 tarinan pakeittini kustantajalle. Pelkäsin vähän, että joudun vääntämään kustannustoimittajan kanssa kättä joistain tarinoista tai kirjan sensuroinnista. Pelkoni oli turha. Toimittaja teki hienoa työtä tekstien kanssa. Ilman häntä tarinat olisivat kömpelömpiä. Kustannustoimittaja hyllytti aika monta tarinaani, mutta tämä tapahtui yhteisymmärryksessä ja hyvässä hengessä.

Tästä seurasi vielä viimeinen hiontavaihe, jonka aikana kirjoitin yhden poistetun tarinan uusiksi ja yhden uuden tarinan lisää. Kirja putkahti taitosta ja tuutista joitain kuukausia myöhemmin. Sen jälkeen työstin tätä blogisivua kirkkovuosi ja yleiset laulukirjat mielessäni. Projekti oli minusta hyvin onnistunut ja mielekäs. Kiitos kaikille auttajille ja tukijoille!

Taistelu piirakasta – Pride-liike, kirkko ja Shape of the Water -elokuva vallan ja toiseuden jännitteessä

Johdanto 

Pride-liike on nostanut kannatustaan ja saanut poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja jopa valtiollisia tahoja liputtamaan sateenkaaren värejä. Tänä vuonna Suomen evankelis-luterilainen kirkko lähti ensimmäistä kertaa tapahtuman tukijaksi. Sopivatko kirkon ja Pride-liikkeen sanomat yhteen?

Luin Helsinki Pride -yhteisön hallituksen puheenjohtajan, Juha Kilpiän, kirjoituksen ”Ylpeys muuttaa maailmaa”. Kilpiän mukaan kristityt sopivat Priden marssirivistöihin. Kilpiä tahtoo rajata sellaista puhetta, joka lisää ihmisten häpeää, sillä kenenkään seksuaalisessa suuntautumisessa, sukupuolessa tai sukupuolen ilmaisussa ei ole mitään sellaista, joka pitäisi piilottaa katseilta.

Satuin katsomaan elokuvan ”The Shape of Water” samana iltana, kun luin Kilpiän tekstin. Vastaan esittämääni kysymykseen elokuva-analyysin kautta. Kyseinen elokuva ei ole virallinen Pride-manifesti. Varoitan juonipaljastuksia.

The Shape of Water ja amerikkalainen unelma

Guillermo del Toron ohjaama The Shape of Water on satua ja realismia sekoittava elokuva, joka voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon viime vuoden gaalassa. Elokuva kertoo mykästä naisesta, joka rakastuu vesiolentoon.

The Shape of Water -elokuvan sanoma on käsittääkseni sama kuin Pride-liikkeellä. Kyseessä on elokuva, jonka mukaan omaa seksuaalisuuttaan tai sen toteuttamista ei tarvitse häpeillä – vaikka se ei olisikaan heteroseksuaalisuutta. Elokuvan päähenkilö Elisa on seksuaalisesti avoin nainen, mutta toisin kuin aikaisemmin elokuvan historiassa, ilman tirkistelevää tai muuten seksiin osallistuvaa miestä – jos siis elokuvan katsojia ei lasketa tirkistelijöiksi.

The Shape of Water on postmoderni elokuva. Postmodernismi kumoaa perinteisiä arvoja ja auktoriteetteja sekä kertoo oman tarinansa kääntämällä vanhat tarinat ja maailmanselitykset ylösalaisin. Niinpä elokuvan nainen ei olekaan pelastettava uhri, vaan sankari. Vesiolento ei ole Mustan laguunin hirviö, vaan herkkä kummajainen ja uhri. Mies, Strickland, ei ole sankari, vaan hirviö, kaiken lisäksi valkoihoinen ja kristitty hirviö.

The Shape of Water kyseenalaistaa amerikkalaisen unelman, missä hyvätuloisella miehellä on siisti auto, kaunis vaimo ja perhe. Stricklandilla on kaikki tämä, mutta koti on vain nukkekoti ja mainos.

Amerikkalaisen unelman perisymboli on ihanan kotivaimon piirakka. Elokuvan sympaattinen sivuhenkilö, Giles, rakastaa piirakoita. Kunnes katsojalle paljastuu, että tortut ovat vain tekosyy tavata piirakkaravintolan nuorta miestarjoilijaa. Tarjoilija kuitenkin torjuu Gilesin. Mukava tarjoilija on äkkiä homofoobikko ja rasisti. Giles vastaa jyrkkyyteen pyyhkimällä piirakan jämät suustaan. Ele on symbolinen, kuten Jeesuksen opetuslapsilla, jotka pudistivat heidät torjuneiden kaupunkien tomut jaloistaan.

The Shape of Water kumoaa koti, uskonto ja isänmaa -iskulauseen. Elisa ja Giles ovat yksin ja ulkopuolisia kovassa maailmassa. Mykkä Elisa elää omissa maailmoissaan, mutta juuri fantasiat auttavat häntä löytämään kaltaisensa. Elokuva samaistaa Elisan ja Raamatun Ruutin, mutta Elisa löytää Israelin kansan, aviomiehen ja Jumalan sijaan sammakkomiehen.

Elokuva vihjaa, että Elisa olisi ihmishahmon saanut vesiolento. Niinpä hänen mykkyytensä ei olekaan puhekyvyn puutetta, vaan vierasta kieltä, eivätkä arvet hänen kaulallaan rumuutta, vaan lupaus korkeimmasta kastista.

The Shape of Water alleviivaa kuilua toisinajattelijoiden välillä. Raamatun Sodoma oli niin paha paikka, ettei sitä voinut parantaa. Hurskaat pakenivat kaupungista, ennen kuin Jumala tuhosi sen. Nyt sankarit ovat queer-väkeä.

Postmodernismi vaikuttaa tiedostetusti tai tiedostamattomasti, The Shape of Water -elokuvan ja Pride-liikkeen taustalla.

Jumaluus, toiseus ja rakkaus

The Shape of Water on outo nimi elokuvalle, sillä vedellä ei ole muotoa. Del Toron mukaan vesi kuitenkin ottaa sen muodon, joka on tarpeen. Elokuvan vesi edustaa rakkautta ja seksuaalisuutta. Vesiolento onkin jumala, joka samaistuu kala-jumala Dagoniin Raamatun Simson kertomuksen kautta. Hän nostaa Elisan syliinsä ja astuu hänen kanssaan veteen kuin sulhanen, joka nostaa morsiamensa kynnyksen yli. Mainosjuliste on romantisoitu näkemys kuolemattomuudesta.

The Shape of Water -elokuvan vesi edustaa yhtä postmodernin filosofian avaintermiä, toiseutta. Toiseus tarkoittaa jotakin erilaista, kummallista ja ulkopuolista. The Shape of Water -elokuvassa toiseus liittyy ihonväriin, kieleen, kansallisuuteen, seksuaalisuuteen ja itse ihmisyyteen. Toiseus on uhka. Stricklandia kiusaa juuri toiseus. Toiseus pitää pakottaa samaksi tai tuhota.

Jotta Pride-liikkeen ja elokuvan toiseutta voisi ymmärtää, täytyy vilkaista länsimaisen filosofian historiaa. Kenties merkittävin käänne tässä historiassa oli filosofi Immanuel Kantin näkemys, jonka mukaan maailma on täysin ihmisymmärryksen tavoittamattomissa. Kantin mielestä kukaan ei siis ole koskaan nähnyt jänistä. Jos joku huomauttaa nähneensä pitkäkorvan pellolla, Kant selittää, ettei hän nähnyt elukkaa itsessään, vaan ainoastaan oman mielensä muodostaman kuvan vemmelsäärestä. Kuva piipusta ei ole piippu.

Kantin jälkeen maailma itsessään on tulkittu käsittämättömäksi toiseudeksi. Sittemmin filosofia onkin kääntynyt maailmasta ihmisymmärrykseen ja ihmisten sanoihin ja tulkintoihin maailmasta. Niinpä kielentutkija Jacques Derrida väitti, että sanamme ovat suljettu järjestelmä, mikä ei koskaan tavoita tosimaailmaa. Derridan mukaan kieli muodostaa kahden vastakkaisten termien pareja, kuten hyvä/paha, mies/nainen tai hetero-/homoseksuaali. Näillä sanoilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ne ovat mustavalkoisia, keinotekoisia ja vieläpä hierarkkisen väkivaltaisia. Derridan kieliteoria on osa postmodernia filosofiaa, jonka tarkoitus on kumota alistavat valtahierarkiat, kuten vaikkapa miesten ylivalta naisiin.

Derrida kuitenkin huomasi postmodernin filosofian sisäisen ristiriidan. Jos valtahierarkia käännetään ylösalaisin, silloin naiset sortavat miehiä. Jos sanon, että on väärin sanoa homoseksuaalisuutta vääräksi, silloin luon itse alistavan valtahierarkian entisen tilalle. Derrida päätyikin sanomaan, ettei hänellä ole mitään sanottavaa. Derridaa ja del Toro yhdistää ateistisinen mystiikka. He kurottautuvat ihmisymmärryksen tuolle puolen, vaikka se onkin mahdotonta.

Derrida ja del Toro yhdistävät toiseuden ja rakkauden. Derridan mukaan rakkaus on juuri sitä, että toiseuden annetaan olla toiseus. Rakkaus on kuitenkin mahdotonta, sillä heti kun toiseus astuu ymmärryksemme piiriin, me vangitsemme sen ymmärryksemme rajoihin, lokeroihin ja sanoihin. Toiseuteen liittyy siis traaginen kohtaamisen mahdottomuus. Päivänsäde ja menninkäinen eivät voi kohdata toisiaan. The Shape of Water -elokuvan vesi kuvaa ihmiselle mahdotonta jumaluutta. Ihminen ei voi elää veden alla ilman kiduksia.

Jumala, risti ja rakkaus

Kristinusko samaistuu postmoderniin filosofiaan siinä, että se pitää Jumalaa ihmisymmärrykselle käsittämättömänä toiseutena. Jumala on kuitenkin ylittänyt toiseuden kuilun ilmoittaessaan itsensä. Kristillinen Jumala on kolmiyhteinen. Hänessä ei ole valtahierarkiaa Isän ja Pojan välillä, sillä Pyhä Henki on rakkaus Heidän välillään.

Jumala on Luoja, jonka vapaa ja moneudessaan rikas luomakunta todistaa hyvästä Jumalasta. Jumala on rakkaus, sillä hän syntyi ihmiseksi ja kärsi ristillä rangaistuksen ihmisten pahuudesta. Jumalan rakkaus yhdistää toisille vieraat toiseudet yhteydeksi, ystävyydeksi ja liitoksi, joka kuitenkin säilyttää osapuolten itsenäisyyden ja erilaisuuden.

Kristinuskon mukaan toiseutta, jumalia tai mitään muutakaan ei tarvitse etsiä hyvän ja pahan tuolta puolen tai sanojen ja ihmisymmärryksen takaa, sillä Jumala on tullut ihmisten kohdattavaksi. Ristin rakkaus kumoaa erottavat muurit, vihollisuuden ja toiseudet ihmisten väliltä.

Juha Kilpiä huomaa, että häpeän vastakohta on kunnia. Toisaalta risti on myös vastakohta kunnialle. Ristiinnaulitseminen oli häpeällinen tapa kuolla. Silti risti ei ole kristityn häpeä, vaan kristityn kunnia. Kristinusko on ristin salaisuutta, missä heikkouteen kätkeytyy Jumalan voima, kärsimykseen siunaus ja katumukseen kukoistus. Tie kunniaan vie ristin kautta. Ilman ristiä kunnia vääristyy häpeilemättömäksi ylpeydeksi ja ylemmyydeksi.

Pride-liikkeen ja kristinuskon sanomat yhdistyvät siinä, että molemmat tahtovat vaihtaa ihmisen häpeän kunniaan. Keinot päästä tähän tavoitteeseen ovat kuitenkin täysin päinvastaiset: Kilpiä tahtoo kieltää häpeän sekä puheen, joka lisää sitä. Kristitty ei kiellä häpeää, vaan kantaa sen ristinä.

Sukupuoli, seksuaalisuus ja synti

Seksuaalimoraali tarkoittaa rajojen laittamista oikean ja väärän seksuaalisen toiminnan välille. Pride-liikkeen nykyisen suosion voi katsoa 1960-luvulla alkaneen seksuaalisen vallankumouksen huipentumaksi. Pride korostaa yksilöiden vapautta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla. Tukemalla Pride-liikettä, kirkko tukee sen tavoitteiden saavuttamista.

Kristinuskossa Jumalan tahto määrittää oikean ja väärän, ei yksilön vapaus, tahto tai halut. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sukupuolisuus on siten luonnollista, annettua ja hyvää. Luomiskertomus liittää miehen ja naisen osaksi koko luomakuntaa, jossa vastavuoroiset parit toimivat yhdessä, täydentävät toisiaan ja tulevat yhdeksi. Kahden sukupuolen vastavuoroisuus näkyy myös vertauskuvassa, jossa Kristus on sulhanen ja seurakunta morsian. Taivasta verrataan hääjuhlaan.

Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on syntiä ja luonnottomuutta. Homoseksuaalisuus tarkoittaa luonnollisen seksuaalisen halun suuntaamista väärään kohteeseen. Homoseksuaalisessa suhteessa voi olla sitoutumista, ystävyyttä, rakkautta sekä seksuaalista läheisyyttä ja nautintoa. Silti siitä puuttuu seksin luonnonmukainen vastinpari, toinen sukupuoli. Mies ja nainen sopivat biologisesti ja fyysisesti yhteen juuri seksuaalisuuden saralla. Siksi kahden miehen tai kahden naisen harrastama seksi on seksiä vain rajoitetussa mielessä. Vain heteroseksuaalisuus voi olla hedelmällistä, sillä vain mies ja nainen voivat saada yhdessä lapsia.

Seksuaalisuus punoutuu yhteen sukupuolisuuden kanssa. Pride-liike hakee toiseutta juuri sukupuolisuudesta. Sukupuolisuus onkin määritelty biologian sijaan kokemuksena ja ilmoitusasiana. Sukupuolisuuden maljaan on haluttu tehdä tilaa toiseudelle tyhjentämällä se miehuudesta ja naiseudesta. Tämä eetos on lyönyt yhteiskunnassa läpi. Kouluissa sukupuolten merkitystä vähätellään tietoisesti. Samalla ajatus sukupuolten moneudesta ja sukupuolen vaihtamisen mahdollisuudesta tulee iholle. Malja jää kuitenkin ennalleen. Uudet sukupuolet, kuten ”muu”, ”en halua sanoa”, ”en tiedä”, ”sekä mies että nainen”, ”ei mies eikä nainen”, ”tuolla puolen”, ”neutri”, ”ihminen” tai ”salmiakki” eivät viittaa oikein mihinkään – paitsi mieheen ja naiseen sekä sukupuolen poissaoloon.

Nykysuomessa päiväkodit jättävät isänpäiviä pitämättä, jottei kahden äidin lapsi huomaisi, mitä häneltä puuttuu. Viiltelemällä ei synny kiduksia, ainoastaan haavoja ja arpia. Pride-liike tahtoisi marssia sukupuolineutraaliin yhteiskuntaan, mikä ei tarkoita sukupuolista rikkautta tai sukupuolisen moninaisuuden ylistämistä, vaan päinvastoin sukupuolten puuttumista ja kieltämistä.

Kohtaamisen vaikeudesta

The Shape of Water -elokuvan sankarit eivät ole vain pahasta maailmasta pakenevia uhreja. Kun Strickland ahdistelee Elisaa, hän vastaa samalla mitalla takaisin, mutta viittomakielellä. Tanssii susien kanssa vastasi Yhdysvaltain armeijan sotilaiden ymmärtämättömyyteen Sioux-intiaanien kielellä. Jenni Vartiaisen laulussa ”Ihmisten edessä” tuomitsevat ja ymmärtämättömät ihmiset kuuluvat laulun tarinaan siten, että he eivät kuulu siihen. The Shape of Water alleviivaa myös toiseutta, missä viholliset kohtaavat lähinnä molemminpuolisessa inhossa.

Homokiista jakaa paitsi yhteiskuntaa, myös kirkon työntekijöitä ja jäseniä. Emme enää ymmärrä toistemme kieltä, vaikka meillä on yhteinen Raamattu ja tunnustuskirjat. Kun rakkaus ja risti katoavat, astumme valtahierarkioiden maailmaan, missä fariseukset ja syntiset taistelevat olkinukkejaan vastaan. Keskustelualustoilla oikeutetaan vääryys vääryydellä ja vihamielisyys vihamiehisyydellä. Joka ei ole Dagonin puolella, on Dagonia vastaan.

Joskus homoseksuaalisuuden tuomitseminen tuomitaan vetoamalla Jeesukseen, joka kielsi meitä tuomitsemasta. Tuomitsemisen tuomitseminen tuomitsemalla on kuitenkin ristiriitaista. Jeesus ei kumonnut juutalaisten lakia, vaan muistutti, että Tuomarin edessä jokainen meistä on syntinen. Jeesus kehotti ylittämään toiseuden ennen tuomitsemista, nimittäin sen, että minä olen pyhä ja toinen syntinen. Tämä solidaarisuus on rakkautta, missä omasta silmästä lähtee hirsi ja lähimmäisen silmästä roska. Jumalan näkökulma antaa parhaan lähtökohdan erilaisuuden kohtaamiselle. Me olemme kaikki Jumalan luomia ja hänen rakkautensa kohteita.

Erimielisten ihmisten kohtaaminen on mahdollista, ristin kautta. Ihminen ei ole ihmiselle susi, eikä käsittämätön toiseus, vaan lopulta aika samanlainen ihminen, jolla on samanlaiset toiveet ja tarpeet kuin itsellä. Taikurille voi tarjota lettuja, kuten Muumimamma tai kuunnella runoilija Jarkko Jokisen tapaan natsia, joka pitää sopivasti tulisesta intialaisesta ruoasta.

Kohtaaminen pelästyttää olkiukkomme. Se karistaa turhat stereotypiat ja metastereotypiat mielen uurnasta. Elokuvassa sammakkojumala siunaa ihmisiä laittamalla kätensä heidän päälleen. Meillä ei ehkä ole räpylöitä, mutta käsissämme, syleissämme ja katseissamme on parantavaa voimaa.

Taistelu piirakasta

Pride-marssit alkoivat Amerikassa vastareaktiona poliisien väkivallalle homoseksuaaleja kohtaan. Fantasiaelokuvat olivat kuulemma alusta asti juonessa mukana, sillä sateenkaarilippu syntyi kunnianosoituksena homoikoni Judy Garlandille, joka esitti laulun ”Over the Rainbow” elokuvassa ”Wizard of Oz”. Ensimmäiset homoaktivistit tahtoivat saada edes murusia amerikkalaisesta piirakasta.

Taistelu piirakasta saa maailmanlaajuisia mittasuhteita ja uusia jakolinjoja. Guillermo del Toron elokuvassa Stricklandin fallinen sähköpamppu edustaa heteronormatiivista valtaa. Eikö homoseksuaaleja ole rääkätty juuri sähköhoidoilla ja raamattusitaateilla? Nykyään Paavalin sanoihin kytketään sähkövastuksia ja evankeliumeja luetaan sammakko-otuksen näkökulmasta. Tänään voi saada potkut, jos väittää, että homoseksuaali voisi vaihtaa seksuaalista suuntautumistaan.

The Shape of the Water -elokuvan vesiolento on myös tuhoava jumala. Elokuvan lopussa Strickland tunnustaa hänet jumalaksi – vähän samoin kuin roomalainen sotilas Jeesuksen kohdalla. Dagon ei armahda vihamiestään, vaan tappaa hänet.

Pride-viikosta on seurannut vihanpurkauksia, turhautuneita postauksia ja uhkauksia erota kirkosta. Nämä ovat pitkälti puolustusreaktioita ja selviytymiskeinoja, kun toiseuden uhka pelottaa. Kristityllä pitäisi kaikkein viimeiseksi olla aihetta huoleen. Jumala on kääntänyt pahan hyväksi.

Amerikkalainen unelma ja piirakka on käsittääkseni sama ilmiökenttä, mitä Raamatussa kutsutaan maailmaksi. Suomen kaupungit ja kunnat eivät välttämättä pääse tuomiopäivänä Sodomaa helpommalla. Ne ovat kuitenkin myös ilosanoman lähetyskenttiä. Kirkon alttarilla jaetaan leipää ja viiniä, Jeesuksen lihaa ja verta. Se joka polvistuu, nostetaan kunniaan, ikuiseen kunniaan ja kuolemattomuuteen, mikä ei ole fantasiaa, vaan Jumalan valtakunta, uusi taivas ja uusi maa, morsiamen ja sulhasen häät.

Helvettisaarna

Stefan Lochner, Viimeinen tuomio

Matt. 13: 47–50

Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”

Tuomiosunnuntain sanoma käsittelee koko maailmaa ja luomakuntaa. Aihe on yhtä vakava kuin se on suuri: maailmaloppu on tulossa. Me kristityt emme niinkään odota maailman tuhoutumista vaan Jeesuksen paluuta. Näinhän me rukoilemme aina messussa: ”me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa.” Myös uskontunnustuksessa viitataan viimeiseen päivään: ”on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Jeesuksen tähden tuomiopäivä on ilon ja riemun päivä: taivaan portit avautuvat! Odotatko sinä tätä päivää, päivää jolloin kosminen tuomio koittaa? Minä ainakin voisin lähteä taivaaseen vaikka välittömästi.

Usein taitaa kuitenkin olla niin, että tuomiopäivä herättää mielissä ikäviä tuntoja. Raamatussa puhutaan paljon lopun ajoista. Nämä ajat tarkoittavat sotaa, kärsimystä ja vainoja. Yksi Ilmestyskirjan näyistä kuvaa neljää ratsastajaa. Tulipunainen hevonen kuvaa sotaa. Sota on todellisuutta tänäkin päivänä. Täälläkin on tänään, sotaveteraanien juhlapäivänä, ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan sota-ajan vaivoja. Kaikkien ahdinkojen tähden meillä on täysi syy odottaa uutta taivasta ja uutta maata.

Raamatussa puhutaan tuomiosta ja helvetistä vielä enemmän kuin lopun ajoista. Jeesuksen nuottavertaus on tästä vain yksi esimerkki. Meidän onkin, jo rehellisyyden nimissä tunnustettava, kuinka keskeisellä sijalla tuomio on Raamatun kirjoituksissa. Vedenpaisumuskertomuksessa koko maailma tuhoutuu Nooan arkkia lukuun ottamatta. Kun Israelin kansa vapautuu Egyptin orjuudesta, faaraon joukot jäävät vesimassojen alle. Pelastuksen rinnalla kulkee tuomio. Voisin luetella muitakin esimerkkejä. Monet kirjoitusten profeetat olivat tuomiopäivän profeettoja.

Oikeastaan ihmiskunnan jako pahoihin ja vanhurskaisiin, tämä jako, josta Jeesus usein puhui, alkaa jo aivan alussa, ensimmäisten ihmisten keskuudessa. Syntiinlankeemuksen jälkeen saamme lukea Kainista, joka murhaa veljensä Aabelin. Niinpä merkittävä kirkkoisä Augustinus oli sitä mieltä, että ihmiskunta jakaantuu kahteen kaupunkiin, Kainin ja Aabelin kaupunkiin, Jumalan valtioon ja Babyloniaan. Luther taas puhui Kainin ja Aabelin kirkosta eli porttokirkosta ja tosikirkosta, joista jälkimmäinen perustuu armoon ja joka kärsii kuten Aabelkin kärsi.

Jeesuksen puhuu samanlaisesta kahtiajaosta. Tämä mustavalkoinen näkökulma avautuu ikuisuuden ja tuomiopäivän valossa: täällä maan päällä kaksi valtakuntaa elää sekoittuneena, kun taas viimeisenä päivänä ihmiset jaetaan erilleen, toiset taivaaseen, toiset helvettiin.

Tämä ei vain ole nykyihmisen mieleen. Ehkä sinäkin ihmettelet tai jopa kiellät uskovasi Jumalaan, joka tuomitsee ihmisiä helvettiin. Ikuinen rangaistus ei sovi järkemme käsitykseen oikeudenmukaisuudesta. Miksi ikuinen kärsimys ajallisista rikkomuksista? Ja onko tosiaan niin, että tavalliset ihmiset joutuvat helvettiin, jos he eivät usko Jeesukseen? Mitä silloin käy niille ihmisille, jotka eivät saaneet kuulla ilosanomaa Jeesuksesta elinaikanaan?

Tuomiosunnuntain aihe on meistä liian negatiivinen. Niinpä seurakuntalaiset ja jopa papit saattavat kieltää koko helvetin tai ainakin vaieta siitä. Mitäpä hyötyä olisi tulikivenkatkuisista saarnoista tai helvettituomioista? Eivätkö ne vain karkota ihmisiä kirkosta?

Minä ymmärrän tällaisia huomioita. Silti olen uskonut kadotukseen. Minusta se on osa Jumalanpelkoa. Jeesuksella onkin meille selkeä sana: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Tuomiosunnuntaina jos milloin, tulisi ihmisen muistaa, että taivaassa on Jumala, joka on ilmoittanut meille tahtonsa. Jumalan käskyjen rikkoja kartuttaa Jumalan vihaa. Niin juuri, Jumalan vihaa. Millainen olisikaan jumala, joka vain katsoisi maailmassa tapahtuvaa pahuutta ja kärsimystä? Jumalan viha ja siten myös kadotus, on rakastavan Jumalan tunnusmerkki. Voi ihmistä, joka tekee vastoin Jumalan tahtoa! Voi ihmistä, joka kuvittelee Jumalan toisenlaiseksi kuin hän on itsensä ilmoittanut!

Oikeastaan, jokaisessa uskonnossa ja kaikkialla maailmalla, on uskottu tuonpuoleiseen rangaistukseen. Ei olisi reilua, jos pahantekijät pääsisivät noin vain taivaaseen. Eikö voi myös ajatella, että ihmisen vapaa tahto edellyttää helvettiä? Jumala ei pakota ihmisiä mihinkään, ei edes taivaaseen.

Olen myös miettinyt, että kenties ajatus helvetistä on vaikea pala vain meille, jotka olemme saaneet elää rauhan ja yltäkylläisyyden keskellä. Mitä mahtaisit ajatella tuomiosta, jos sinua olisi vainottu tai kohdeltu kaltoin? Ilmestyskirjassa mainitaan kuinka marttyyrit huutavat Jumalaa kovalla äänellä: ”kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?”

Kyllä meille on täysi syy ja lupa odottaa tuomiopäivää myös oikeudenmukaisuuden vuoksi. Jumala on rakkaus. En usko, että yksikään ihminen tulee valittamaan päätöksestä.

Minusta usko taivaaseen ja helvettiin, siis iankaikkisuuteen, on hyvin tärkeä. Me voimme nimittäin helposti astua sellaiseen harhaan, että uskon asiat ja Raamatun kertomukset ovat vain ihmisten mielipiteitä, että helvettikin olisi vain pelkkä vertauskuva tai ajatus ihmisen päässä, eikä niinkään kaikille yhteistä todellisuutta. Vastoin nykyajalle yleistä ajatusta meidän on muistettava ja julistettava: uskomme kohde, kolmiyhteinen Jumala ja kaikki muu, on ihmisen ulkopuolella, aivan yhtä todellisena kuin kaikki näkyvätkin asiat. Näin on myös helvetin laita, vaikka meidän ei ehkä tarvitsekaan ottaa aivan kirjaimellisesti esimerkiksi sitä, että helvetissä on tulta.

Jos olemme tarkkoja, huomaamme, että Jeesus ei jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin vaan vanhurskaisiin ja pahoihin. Vanhurskas ei tarkoita synnitöntä ihmistä vaan ihmistä, jolle Jumala ei lue viaksi hänen syntiään. Siksi Raamatussa sanotaankin aivan suoraan: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Ihminen pelastuu uskomalla siihen, että Jeesus kuoli hänen puolestaan ristillä. Meidät tuomitaan tekojemme perusteella, mutta pelastetaan uskossa Jeesukseen. Pelastus on kristinuskon keskeisiä sanoja. On monta näkökulmaa siihen, mistä me olemme pelastuneet. Tänään tahdon kuitenkin muistuttaa: Jeesus pelasti meidät helvetistä. Hän pelasti meidät Jumalan vihalta ja rangaistukselta ottamalla sen kaiken itse vastaan. Uskontunnustuksen kohta: ”astui alas tuonelaan” voitaisiin kääntää myös: ”astui alas helvettiin”. Minulle tämä on hyvin kaunis ja lohduttava näkemys: rakkaudessaan Jumala hakee omansa takaisin kotiin - vaikka sitten helvetistä asti.

Hyvät kanssakristityt. Kadotus on osa kristillistä uskoa. Me saamme kuitenkin uskoa, että Jeesus on pelastanut meidät juuri helvetistä eli siitä, että olisimme Luojastamme erossa. Jeesuksen kuoli ristillä kaikkien ihmisten, niin hyvien kuin pahojenkin puolesta. Raamatun tunnetuin ja keskeisin jae, pienoisevankeliumi, puhuu juuri tästä pelastuksesta, johon me saamme uskoa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/20448005/?claim=954y4b5xhsy">Follow my blog with Bloglovin</a>

Raha ja kulutuskaruselli - opiskelijan budjetilla

Johdanto

Laskin helmikuussa 2017 kaikki kuukauden menoni yhteen ja julkaisin tutkimustulokseni blogissani. Kuukauden kulutukseksi laskin 1323€. Tämä juttu on opiskeluversio samasta aiheesta. Tällä kertaa kuukausi oli syyskuu. Laskin siis yhteen kaikki menoni kuukauden ajalta. Lisäksi jaoin kertaluontoisia maksuja, kuten vakuutuksia vuoden jokaiselle kuukaudelle. Samoin tein isoimmille ostoksille, joista yli 100€ ostokset jaoin 12 kuukaudelle, yli 200€ 24 kuukaudelle, ja yli 300€ hankinnat kolmelle vuodelle. Lisäksi sivutulot ja myynnit vähensivät kokonaispottia, olkoonkin, etten myynyt syyskuussa mitään.

Laskuista on jätetty pois kirkollisvero (reilu 100€ opiskelijan tuloilla), kaikille yhteiset ja pakolliset verot sekä lahjoitukset. Lisäksi jätin laskuista pois alkuvuodesta kiinteistöni osituksesta seuranneita kuluja sekä tekemäni maakaupat. Tulot tietenkin vaikuttavat menoihini ja siksi kerrottakoon, että tuloni syyskuussa olivat 754€. Opiskeluaikanani olen saanut aikuisopintotukea reilu tonnin kuussa ja seurakunnalta n. 500€ kuussa sivutöistä. Syyskuussa en hakenut tukea, kun sain seurakunnalta palkan, vaikka työsuhteeni päättyikin. Tuki vähenee, jos tienestejä on yli 250€ kuussa. Täysmääräisenä tuki onkin jotain 1300–1500€ ja sitä heruu siis 15kk niille, jotka ovat tehneet 8 vuotta jotain duuneja ennen opintojaan. Käsittääkseni olen syyskuulta oikeutettu asumistukeen.

Kulut yhteensä 804,5€

Koti ja asuminen 1€



Asun vanhassa omakotitalossa. Lainaa on reilu 100 tuhatta jäljellä ja tällä erää maksan sitä 600€ kuussa. Avioero oli tässä kohtaa kova taloudellinen isku, sillä se käytännössä tuplasi kaikki asumiskustannukset. Syyskuun pieni summa selittyy sillä, että otin opiskeluvuodelleni lainanlyhennysvapaata. Maksan siis pelkät korot eli 85€. Pankit tarjoavat mielellään korkokattoa, mutta en ottanut sellaista.

Asumiseen liittyy paljon muitakin kuluja. Ostin viime marraskuussa vierasmaja ”Neidontuvan”.



Pytinki maksoi kuljetuksineen ja pohjineen 1130€. Sen sai puoleen hintaan ja valmiiksi koottuna, kun oli näytekappale. Kulunkeja tuli myös LVI-puolelta, kun asensimme isäni kanssa ulkosaunaani lämminvesisuihkun. Tässäkin kohtaa säästäminen oli ankaraa, sillä ostin pumpun ja varaajan Torista, mutta silti loppusummaksi tuli hulppeat 657€. Vanhassa talossa on remontoitavaa ja laittamista. Viime marraskuussa pihalle tuli vedettyä myös sähköt, joista laskin kulunkeja tänne asti. Eli ylläpito- & hankinta- ja remonttirahaa 80€ kuussa.

Seuraavaksi suurin kuluerä oli teidenhoitokulut, 32€ (jösses!) Minulla on oma tie, mitä pitää hiekoittaa ja aurata talvella. Lisäksi pulitan reilu sata euroa vuodessa yleisen tien hoitokuluja. Sitten kiinteistövero lohkaisee reilun parin kympin loven budjettiin. Hinta tuplaantuu ensi vuonna, sillä tein ex-vaimoni kanssa osituksen alkuvuodesta, jolloin hän maksoi puolet veroista.

Asumisessa maksaa myös vakuutukset 7€ sekä jätehuolto 5€. Vakuutukset ovat minusta aika turha asia, kun yleisesti homma menee niin, että maksat turhasta, paitsi jos jotain tapahtuu, niin saat vakuutusyhtiöltä palttiarallaa saman summan, mitä olet heille syytänyt. Siksi poljin kotivakuutukseni 470 eurosta 85 euroon. Olen nukkunut yöni hyvin, vaikka en enää saisikaan korvauksia, jos karhu rynnistäisi ikkunasta sisään. Laskin rakennusteni arvoja, nostin omavastuun tappiin ja jätin pelkät palovakuutukset.

Yhteishinnaksi tulee siis 252€, mutta vähensin loppusummasta 189€, jotka tienasin, kun vuokrasin kotiani. Sesonkiaika on ohi, mutta minulla oli silti kolme vierasta syyskuussa. Kotini vuokra on vajaa 60€ yöltä ja hinta saattaa jopa nousta viikonlopulta. Toisaalta hinta tippuu, jos on monta yötä. Minulla on peräti 9 vuodepaikkaa, joten jaettuna hinta jää pieneksi. Syyskuussa majoitin mm. polttariporukan sekä kaksi perhettä Latviasta, jotka osallistuivat Suomessa koirakilpailuihin. Minulla on ollut paljon vieraita pitkin kevättä ja kesää, sillä vaikka paikkani on syrjäinen, se on myös tilava ja viihtyisä.

Bnb-sivusto ottaa muutaman euron käyttökuluja ja vuokrastahan lähtee 30 % veroja valtion kirstuun. Tässä tosin tulee huomioida se, että tehdyt remontit, kiinteistövero, välityspalkkiot sekä tiemaksut saa vähentää verotettavasta summasta. Joten jos vuosipottini on hmm.. todennäköisesti jotain 2400€ bruttona niin sen mukaisesti saisin 1680€ nettona ja maksaisin 720€ veroja. Kun otan kaikki vähennykset huomioon, niin minun ei tarvitse maksaa veroja ollenkaan. Eli syyskuun pottini onkin 270€, eikä 189€. Koska vähennyksiä tulee muualtakin, jaan tuon ”voiton” eli 81€ kullekin osiolle, jolloin asumiskohdalle tulee n. 30€ säästöä.

Kannattaako kodin vuokraaminen? Hyötynä on raha ja mahdollisesti jotain sosiaalista ”hyvää”. Monet eivät kuitenkaan tahdo moiseen puuhaan ryhtyä. Keksin tähän kolme syytä. Ensinnäkin koti on intiimi ja henkilökohtainen paikka, jota ei haluta jakaa ventovieraitten kanssa. Toiseksi vuokraamisen liittyy pelko varastamisesta, ilkivallasta tai sotkemisesta. Kolmanneksi vuokraaminen tietää enemmän tai vähemmän säätöä. Ensimmäistä perustelua en tunnista itsessäni ja toinenkin pelko on jäänyt pieneksi mm. sen takia, että kodissani ei ole paljoakaan varastettavaa. Säätämistä kuitenkin tulee, sillä annan tulijoille kaikki mestani. Mihin itse menen? Entä lapseni? Nyyh! Käytännössä evakkopaikkoja on kuitenkin helppo listata:

Äiti
Ystävä
Äidin ystävä
Ystävän äiti

Lisäksi olen majaillut leireillä, lomamatkalla, teltassa ja laavulla, kun joku muu on löhöillyt sängyssäni.







Vain katto on rajana, kun lähtee miettimään vaihtoehtoisia asumisia!

Vuokraaminen kannattaa etenkin silloin, jos et edes aikoisi olla kotosalla. Vieraista voi olla muutakin iloa kuin pätäkkä. Esimerkiksi virolaisperhe asensi minulle ystävällisesti riippukeinun. Naispuoleinen polttariporukka jätti minulle kanasalaattia jääkaappiin. Miespuoleinen polttariporukka pisti kuitenkin vielä paremmaksi:



Vähensin tienestin loppusummasta.


Sisustus, vaatteet & keräily 42€

Tarkoitan otsikolla kaikkea kamaa, mitä rahalla saa, kunhan sitä ei voi syödä. Harrastusjutut listasin tosin erikseen. Paras säästövinkki tässä on käytettynä ostaminen. Ostin syyskuussa Ikea:n patjan kirpparilta 14€, kirjan Fidasta 5,50€ (opiskelija-alennus -30 % jee!), pari hehkulamppua sekä vessapaperia.

Hinnan olisi saanut putoamaan tai jopa plussan puolelle myymällä kamaa, mutta ainakin tässä kuussa tavarabisnes ei toiminut. Downshiftaus ei taida olla juttuni. Pikemminkin olen innostunut ostamaan sitä sun tätä! Ohessa hankintojani, mistä kokonaispottini koostuu:



Sänky, patja, petauspatja ja 3x lakanaa, Torista 390€. Tästä saanen miinustaa 50€, jonka sain, kun myin vanhan vuoteeni patjoineen. Laitoin sängyn b&b-ilmoituksen kanteen houkuttimeksi!



Kaksi antiikkikaappia, talonpoikaisrokokoo, Torista yhteensä 450€. Tämän sortin ostoksissa on se hyvä puoli, että kaappien arvo säilyy, jolloin raha ei mene viemäriin.



Leena Nion lasitaidetta, yht. 230€. Ihastuin Nion töihin, kun seikkailin Kellokoskella. Piti lähteä samalla reissulla Jokelaan taiteilijan kotiin hämmästelemään, mitä kaikkea lasista voikaan tehdä. Tyhjin käsin en voinut lähteä. Sanoisin näitä töitä edulliseksi, sillä ne ovat minusta hyvin kauniita, eikä niitä ole valmistettu ihan hetkessä.

Pia Hynnisen keramiikkaa, yht. 100€. Vähän törsäystä myönnän, mutta kävin Pian pajalla Myrskylässä ja minusta hänen työnsä ovat kauniita. Pitäähän yrittäjää vähän tukea ja lisäksi sanottakoon, etten ole aikaisemmin maksanut astioista juuri mitään.

Lisäksi ostin juuri elämäni ensimmäisen läppärin 110€ sekä divaanin 120€, käytettyinä tietenkin. Älypuhelimet ovat älykalliita. Sain omani ilmaiseksi isältäni. Maalauksia lukuun ottamatta videotykkini oli kotini arvokkain esine, mutta hävisin sen osituksessa. Onneksi sain hyvällä säkällä tilalle toisen tykin, ilmaiseksi. Kävin syyskuussa piruuttani elektroniikkadyykillä, mutta en löytänyt mitään.

Vaatteisiin, keräilyyn ja kaiken maailman koneisiin voi upota siivu jos toinen tuohta, mutta syyskuulle ei menoeriä tullut. En kerää mitään, ellen sitten kirjoja ja Don Rosan sarjakuvia, joita kalastelin kirpputorilta jo lapsena. Kirjat ovat aika kalliita, mutta viime kesänä ostin jotain 40 kirjaa kirjaston poistomyynnistä, yht. 20€. Ostin silti vaikka tiesin, etten tule lukemaan läheskään kaikkia. Ostamisen ilosta ostin, menin halpaan, tunnustan!



Tavarasta voi myös saada verovähennyksiä kodin vuokraamisen yhteydessä. Jos vuokrattava paikka on kalustettu, verotettavasta osuudesta saa vähentää max. 60€ kuussa eli 2€ jokaista vuokrattua päivää kohden, sanoi verovirkailija. Minulla oli vieraita seitsemänä eri päivänä, joten saan vähentää syyskuun osalta 14€ kokonaispotista ennen kuin siitä verotetaan. Siksi saan vähentää tuon 10€ kokonaissummasta.

Lisäksi verovähennystä irtoaa hankituista huonekaluista eli kaikista edellä mainituista, paitsi taideteoksista, sillä taide ei verottajan mukaan ole välttämätöntä vuokraamisessa. Näin hienosti valtiovarainministeriö erottaa esteettisen muusta ryönästä! Saan siis vähentää 1214 euroa verotettavasta tulosta eli noin puolet. Tavarataivaan kohdalta voi siis miinustaa puolet ”verovoitoista” eli 360€ mikä tarkoittaa syyskuun osalta 30€.


Sähkö 70€ (562 kWh)

Tämä oli pettymys, vaikka vanhan omakotitalon kulutukseksi tuo on käsittääkseni melko perus. Nyt oli kuitenkin tarkoitus näyttää hyvää esimerkkiä säästämisessä. Syyskuu oli vieläpä lämmin kuukausi, joskin loppukuusta maa jäätyi ja lämpö painui pakkaselle. Tämä oli viimeinen kuukausi kahden vuoden sopimuksesta Kymenlaakson sähkön kanssa, Luontoilona 4,69kWh. Nyt hinta on noussut ja ekosähkö maksaa 4,99kWh, mikä on käsittääkseni hyvin vertailukelpoinen summa. Ekologinen sähkö on kuitenkin oltava ja eihän se paljon kalliimmaksi käy. Aurinko, tuuli ja vesi ovat tosin tehottomia verrattuna öljyyn ja kivihiileen. Siksi esimerkiksi Aki Suokko ja Rauli Partanen suosittelevat kirjassaan ”Energian aika” ydinvoimaa. 

Vähensin sähköstä 10€ tulevia verovähennyksiä.

Vuoden 2017 syyskuun kulutukseni oli vain 195kWh. Viime vuonna kulutukseni ei ylittänyt talvellakaan yli tuhatta, mutta nyt helmikuussa se oli peräti 1440kWh ja ennätyspäivänä 75kWh. Maaliskuussa tuhlasin sähköä 1270kWh eli puolet enemmän kuin edellisenä vuonna. Merkillistä. 

Sähköstä 80% kuluu lämmitykseen. Minulla on perus patterien lisäksi kaksi ilmalämpöpumppua, lattialämmitys vessassa sekä puu-uuneja. Uunia ei tarvinnut montaa kertaa lämmittää, mutta siitä saa hyvät säästöt, sillä oman metsän puu on ilmaista joitain moottorisahakuluja lukuun ottamatta. Syyskuun lämpötiloilla päiväkulutuksen saa helposti alle 10kWh. Silti päivä- ja tuntikohtaisissa kulutuksissani on selkeitä piikkejä, jotka eivät selity vain sillä, että vuokralaiset laittavat kaikki lämmöt päälle. Soitin asiantuntijalle, mutta en saanut paljon viisautta asiaan. Lokakuun päivät ovat olleet kaikki pienempikulutuksellisia kuin syyskuun vähäkulutuksellisin päivä, vaikka en ole tietääkseni tehnyt mitään toisin. Energiaraportin mukaan ei esimerkiksi näy olevan mitään merkitystä, onko ilmalämpöpumppu päällä vai ei. Pumpun käynnistys sen sijaan aiheuttaa piikin. 4.10. kulutukseni pysyi koko päivän ajan alle 1kWh vaikka pumppu oli täysillä ja pesu- ja pyykinpesukone päällä.  Entä mikä selittää sen, että kulutus voi tuplaantua, vaikka en ole kotona tekemässä mitään? Lämminvesivaraajilla? Oli miten oli, sähkön osalta kulutukseen täytyy paneutua paremmin. 



Pöytätietokoneeni vaihtui läppäriin osittain juuri sähkön kulutuksen takia. Ihmiset kehottavat minua pakastamaan pakastamasta päästyäni, mutta olen pärjännyt ihan hyvin pienellä pakastimellani. Sähköä kuluu laitteisiin, valaistukseen sekä sähkösaunaan. Herätevirtoja olen alkanut oppia kytkemään pois. Säästökeinot voivat jäädä myös piiperrykseksi. Esimerkiksi Jussi Laitinen kertoo kirjassaan "Valomerkki - energiapula ja makean elämän loppu", että kännykkälaturin pitäminen vuoden ajan seinässä vastaa kuuden minuutin autoilua päästökuormituksessa. Tästä pääsemmekin tekstini tuhoisimpaan osioon.

Auto ja liikkuminen 299 €

Tämä osio kävi kalliiksi. Syyllinen on tässä:



Nissan Micra mallia 2003 on tosin kelpo peli, jonka sain suhteilla todella halvalla, 1000€. Myin vanhan autoni samaan hintaan, joten tuosta ei tullut maksua. Pääkakku tuli tietenkin bensoista, n. 200€, sillä ajokilometrejä tuli huimat 2354km. Asun Mäntsälässä. Ajoin syyskuussa Helsinkiin, Jyväskylään, Hämeenlinnaan, Sipooseen, Riihimäelle, Lahteen, Askolaan, Järvenpäähän ja jopa Kärkölään. Jyväskylä etenkin oli kaukana, mutta menin sinne ottamaan selvää eräästä neidistä. Yleensä ajan varmaan puolet vähemmän. Aloin vasta nyt tiiraamaan bensojen hintoja ja huomasin, että niissä voi olla 10 sentin eroja litralta. Eli 20l tuottaa jo 2 euron eron.

Tahdoin juuri pienen eli vähäkulutuksellisen auton. Silti autokuluiksi täytyy laskea myös autovero 18€, pakollinen autovakuutus 27€, katsastusmaksut 6€, renkaat 8€, öljynvaihto 6€, korjaus- varaosa- ja huoltokuluja 12€ ja ties mitä! Koska en ole töissä, en saa veronpalautuksia kilometreistäni.

Harva vapaavalintainen asia on pakollinen. Kodistani on kuitenkin kymmenen kilometriä kauppaan ja ensimmäiselle bussipysäkille. Töihin on liki 40 kilometriä ja Kärköläänhän ei mene mitään julkisia. Lisäksi kaaraa tarvitsee lasten takia. Tässä onkin tuore murhe, sillä ex-vaimoni muutti naapurikaupunkiin Järvenpäähän, jonka takia lasten koulumatka on minulta 37 kilometriä! Järvenpäässä saan sitten miettiä, odotanko siellä koulun päättymistä vai ajanko väliajaksi takaisin Mäntsälään, jolloin kilometrit tuplaantuvat. Koulumatkoja tuli vajaat 500km. Neuvottelut kustannusten jakamisesta ovat työn alla. Kävi myös ilmi, että koulussa on kuin onkin toinen lapsi samalta kunnalta. Kimppakyyti on siis mahdollinen.

Olin laittaa autoni vuokralle, mutta totesin, että verojen jälkeen tuotot jäisivät pieniksi ja säätö suureksi. Tahkoin kuitenkin säästöjä peukalokyydillä! Liftasin kaksi kertaa Helsinkiin, kerran Helsingistä Mäntsälään sekä kerran Jyväskylästä Mäntsälään. Säästin näin viitisen kymppiä. Apostolin kyyti vaatii vähän kanttia ja seikkailunhalua. Helsinkiin on helppo päästä, mutta poispääsy on vaikeampaa. Jyväskylästä sai myös helposti kyydin, mutta ensin pitää päästä keskustasta Vaajakoskelle. Liftauksen haittoihin kuuluu säätö ja usein myös ajanhukka. Plussapuolena on jännä matkaseura. Syyskuussa olin esimerkiksi jälleensyntymään uskovan virolaisen rekkamiehen kyydissä ja myöhemmin huru-ukon, joka kertoi naisten juoneen hänen viinansa. Hauska anekdootti on se, kun kuskini suomi ihmisten kännykkäriippuvuutta, kun jopa autolla ajaessa tapitetaan näyttöä. Seuraavaksi olin nuoren miehen kyydissä, joka mesetti sadesäällä 120km/h nopeudessa!

Liikuin myös kivasti junalla, mutta vähän jurpii, kun VR ei suo alennuksia jatko-opiskelijoille. Konserni mainostaa lippujen hinnanalennuksilla, mikä on toki kätevää, kun ensin nostetaan niitä hintoja. Säästän kuitenkin valitukseni yksityistämisen aikaan. Hyppäsin lisäksi metroihin, mikä oli vähän turhaa, sillä olen maksanut kausimaksun kaupunkipyörästä, 30€. Tuo onkin kiva hinta, sillä sillä saa ajaa mielin määrin seitsemän kuukauden ajan. Ongelma on tosin se, että käyn vain harvoin Helsingissä, jolloin en ehdi saada rahoilleni katetta. Seuraava kuva Hakaniemestä kuitenkin todistaa pyöräilymeiningistä. Huomaa paljasjalkaisuus.




Harrastukset, jäsenmaksut & hyvinvointi 76.5€

Pelaan jalkapalloa, mutta siitä ei tullut senttiäkään kuluja, sillä en pelaa joukkueessa, enkä siten maksa lisenssiä. Jalkapallo on mukavan halpa harrastus. Harrastan myös kirjoittamista, eikä siitäkään tarvitse maksaa mitään, kun en mennyt mihinkään kurssille tms. Harrastukseksi voinee laskea myös pyöräilyn, mutta siinäkin jäin nollille, sillä ostin kelpo pelini viime vuonna poliisin huutokaupasta, 150€.

Metsästäminen sen sijaan maksaa, olkoonkin, että saalis tarkoittaa myös rahallista hyötyä. Metsästyskortti on 39€ ja seuran vuosimaksuksastu tulee 5€ kk. Jäniskausi alkoi syyskuussa ja jahtasinkin pitkäkorvia pihvin toivossa, joskin turhaan. Alan tarvikkeisiin kuten ammuksiin, riistakameraan tms. voisi upota kunnon oravannahat. Jos jäniksestä saa kilon tai peräti kaksi kelpo luomulihaa, sen voinee laskea parinkympin arvoiseksi.



Taljajousi maksoi 250€ käytettynä alan kaupasta ja koko paketti jousineen 325€. Taljajouseen pääsee tumpelokin nopeasti jyvälle.

Tyyriimpi harrastus on myös Lasityöt ja posliinimaalaus -kurssi, jonka aloitin parahiksi syyskuussa. Opetus maksaa 92€ ja kestää huhtikuulle saakka. Lasitaide kysyy myös työkaluja, tarvikkeita ja itse lasia. Ostin syyskuussa lasinhiontakoneen Torista 30€ sekä palan tiffanylasia 7€.

Kuntosalikortit, uimahallit ja muut maksavat, puhumattakaan moottoriurheilusta. Terveydestä ei silti kannata tinkiä ja voihan pihi käydä yksinkertaisesti lenkillä ja venytellä kotona. Niin teinkin.

En kuulu ammattilittoon, enkä oikein muihinkaan kerhoihin, paitsi Omakotiliittoon, mistä tulee 2€ laskua kuukautta kohden. Niin ja onhan tuo Monikulttuurinen Mäntsälä ry. Siitä pari euroa myös. Hyvinvointiin voisi laskea vaikka kosmetiikan, hieronnat, muut hoidot sekä lääkkeet. Yllättävän moni suomalainen popsiikin esimerkiksi masennuslääkkeitä, mutta minulla ajaa Aku Ankka saman asian. Kävin parturissa, joka maksaa Helsingin mamu-paikassa 15€. Yritin tässä kohtaa Aikapankkia, tuota ihmeellistä ja rahatonta yhteisöä, missä palveluja ja tavaroita vaihetaan eurojen sijaan toveihin. Ei kuitenkaan tärpännyt. Verottaja on kuulemma vähän purrut tällaista kansalaisaktiivisuutta.


Lapset & lemmikit 80€

Minulla on kaksi lasta, Eleia 7v ja Rafael 4v sekä yhteishuoltajuus ex-vaimoni kanssa. Eron myötä raha-asioista voi tulla kinaa ja meidän tapauksessa tämä on valitettavan totta. Siksi en oikeastaan tiedä tarkkaa summaa kuluistani tässä osiossa. Toisaalta luvut ovat selkeitä: lapsilisä on 156€ per lapsi joka kuukausi, kun siihen lisätään yksinhuoltajalisä, jonka voi saada, vaikka olisi yhteishuoltajuus. Päivähoitomaksu on 290€ kk ja koululaisen iltapäiväkerho 50€. Lapsilisät kuuluvat lain mukaan lähivanhemmalle, jonka tulee sitten maksaa hoitomaksut ja muut. Lisäksi etävanhemman tulee maksaa elatusapua lähivanhemmalle ja opiskelijaversiona täksi summaksi laskettiin 140€ kuussa. Eli minun kuuluisi maksaa hoitomaksujen jälkeen kuukausittain n. 100€ massia lasten kumppareihin, tivoleihin sekä harrastuksiin. Minusta kuulostaa reilulta, että se, joka maksaa lystin, saa myös valtion tuet ja toisen vanhemman avun. En kuitenkaan suostunut maksamaan elatusapua. Ehdotin sopimusta, joka on minusta reilumpi: koska meillä on yhteishuoltajuus, lapsista saadut tulot ja menot pitäisi jakaa 50/50. Laki on ex-vaimoni puolella, mutta se laahaa ajastaan jäljessä. Muksut ovat puolet ajasta minulla ja isänä tahdon myös ostaa lapsille juttuja. Olen myös sitä mieltä, ettei menoja ole saturaisen edestä. No, näkemyksiä on monia. Toistaiseksi rahasta ei ole sopimusta. Laskin maksavani yht. 50€ kk lasten hoidoista ja muista kuluista.

Lasten harrastukset kysyvät rahaa. Tyttäreni käy pianotunneilla, jotka maksavat jotain 300€ syyskaudelta. Pianoharrastus on hyvä, mutta sanoin sille ”ei”, koska se oli noin kallis. Vertailuna viime kertainen tanssiharrastus maksoi koko vuodelta 50€. Kieltäydyin myös pojan taekwondo-harrastuksesta, sillä harjoitukset osuvat keskelle sunnuntaita, minkä mieluummin vietän kotona lasteni kanssa. Tyttärelläni on tabletti ja älypuhelin, mutta en näe niitä hyvänä 7-vuotiaalle, joten en ole halunnut maksaa niistäkään.

Kävin syyskuussa lasten kanssa seikkailupuisto Korkeessa, 3€ per lapsi, mikä oli vähän kämänen juttu perheen pienimmille. Hop-lop ja muut vastaavat maksavat liki pari kymppiä per perä. Näissä paikoissa riittää tekemistä, mutta toisaalta lähden lasten kanssa mieluummin vaikka eväsretkelle luontoon. Kävimmekin mm. Vantaan Ruutinkoskella sekä Lahden Pikku-Veskussa, mitkä olivat vähintään yhtä kivoja kuin seikkailupuistot – ja ilmaisia. Tykkään myös leikkiä ja riehua lasten kanssa kotona, missä on trampoliini ja keinu ja kaikki tarvittava.



Tyttö tahtoi sankoon -kuva. Mihin sitä kylpylää tai vesipuistoa tarvitsee?

Lastenmaailmaan kuuluu myös synttärit ja muut pippalot. Syyskuulle osui yhdet 1v-pirskeet. Jos asiaa ajattelisi pelkästään taloudellisesti, olisi lahjan ostaminen silti reilua, sillä saahan koko gööri herkutella juhlassa ilmaiseksi. Köyhä lahja tai lahjattomuus on sosiaalinen häpeä, mutta toisaalta voi ärsyttää ostaa kalliimpaa lahjaa lapselle, jolla on jo paljon kaikkea ja joka ei välttämättä innostu siitä paljonkaan. Tilanne voi siis olla ahdistava. Tällä kertaa selvisin helpolla, kun katselin ensin kirjakaupan kalliimpia kirjoja, mutta löysin sitten Prismasta laadukkaan kirjan vitosella. Fiksua on ostaa kaikenkarvaisia lahjoja alennuksesta varastoon, niin ei tule paniikkia perjantai-iltana.

Lapset syövät ja juovat, mutta laskin nämä kulut osaksi ruokakuluja.

Lemmikkeinä minulla on kissa Hamlet, parikymmentä kanaa sekä kukko. Kanalan rakennus maksoi n. 300€, mikä tuntuu vähän tyhmältä, sillä olen antanut elikoiden kulkea vapaana. Se on mennyt hyvin, mutta hassua silti, juuri tätä kirjoittaessani huomaan lauman vipeltävän naapurin pellolla! Ohessa aamiaishetki kotini pihalla:



Kananruokiin menee vain palttiarallaa vitonen kuussa, sillä otukset etsivät omat matonsa ja kelpuuttavat ties mitkä jätteet lautaselleen. Munat ovatkin sitten ilmaisia. Loppukesästä tuli iloinen yllätys, kun Joanna hautoi ensin 11 tipua ja Katariina 6 pienokaista. Kuolemiakin on tosin ollut. Myin kahdeksan kanaa nyt syyskuussa, kympin kipale, mutta kaupat viimeistellään vasta myöhemmin, niin en laskenut niitä tähän tuloiksi. Hautomakone maksaa satasesta ylöspäin, mutta muuan mehiläisfarmari kertoi minulle tehneensä apparaatin vanhasta jääkaapista. Haistoin heti bisnesmahdollisuudet!

Hamletin raksuista ja hiekasta laitoin vain 4€, sillä katti syö pitkälti muita ruokia ja viihtyy paljon ulkona. Kissa onkin helppo ja halpa lemmikki. Hyötyä jos ajattelee, mehiläiset nousevat nopeasti listan kärkeen. Em. mehiläissetä kertoi, että hänellä on lähes satatuhatta pörrääjää omalla pihallaan, eikä kuulemma häiritse yhtään!


Viihde, viestintä ja lomailu 103€

Tähän sarjaan saa helposti kulumaan tuohta, sillä vapaa-aika kutsuu miestä aurinkorannoille, kylpylöihin, teatteriin, konsertteihin tai ainakin elokuviin ja museoihin. Köyhän elämä onkin helposti köyhempää, ellei sitten tee elämästään viihtyisää draamaa. Pitäähän sitä välillä irrotella. Tänä vuonna olen käynyt kerran CMX-yhtyeen keikalla. Leffassa en ole käynyt kertaakaan, kun tarjonta on ollut vähän kehnoa. Minulla on lisäksi kotona oma videotykki ja taskussa pressipassi, millä näkisi ensi-illat ilmaiseksi. Netflix ja erilaiset kanavapaketit keikkuvat kympin hujakoilla. Minusta ruutuaika on vähän ajantuhlausta, niin en siksikään katso ohjelmia tai pelaa pelejä.

Meinasin lähteä viikon pyhiinvaellusmatkalla Italiaan, Assisiin, mutta sitten tuli muita suunnitelmia. Lähdinpä sentään Tallinnaan kesäkuussa. Lokakuussa lähden uudestaan, tällä kertaa valvojaksi lukiolaisten risteilylle. Sillä tapaa saan matkan, hytin ja buffetin ilmaiseksi samalla, kun majoitan väkeä omassa kodissani. Torissa oli jännästi tällainen tarjous.

Sinkkuelämä on ilmaista, mutta parin etsintä voi kysyä käteistä esimerkiksi erilaisten treffipalveluiden kautta. Esimerkiksi Eliittikumppani -sivusto tarjoaa Premium-jäsenyyttä 89,90 kuukausihinnalla. Sillä hinnalla saakin jo sitten.. rajattoman viestinnän.

Suomessakin voi lomailla ja nähdä. Tässä onkin monia etuja, sillä kieli on tuttu, ilmasto leuto ja ympäristönsäästö huima lentämiseen verrattuna. Kävin syyskuussa ystäväni kanssa Hämeenlinnassa kaupunkilomalla. Näissä tapauksissa majoitus on se hintavin rahareikä, mutta löysimme bnb-sivulta hyvän yksiön keskustan läheltä, kaksi yötä pe-su, 129€. Lomaillessa pitää tietenkin käydä paikoissa. Hämeenlinnasta löytyi mm. Hämeen linna, 10€ sekä Aulangon kylpylä, 18€. Kylpylät ovat toki mukavia, mutta kannattaa miettiä, ajaako huomattavasti huokeampi uimahalli saman asian. Minulla oli lippuja varten työnantajan lahjoittamia kulttuuriseteleitä, joten omaa maksua tuli vain 3€. Samaa kikkaa käytin Suomen Lasimuseossa Riihimäellä.



Hämeen linnan ritarisali vei keskiaikaisiin tunnelmiin.

Maksan kännykkämaksuja vajaa 20€ kuussa. Minulla on sellainen puhepaketti ja internet siinä. Internet on sitten vielä erikseen, 13€ kuussa. Näillä olen hyvin pärjännyt, vaikka tehokkaampaakin olisi kai tarjolla. Spotify olisi kympin kuussa. En ole ostanut, vaikka ilmaiskäytön mainokset ärsyttää. Onneksi musiikkia saa myös kirjastosta, josta kärrään kotiin myös kirjat ja elokuvat. Mäntsälässä varausmaksu on 0€ paitsi jos ottaa vahingossa seutuvarauksen, jolloin se on 1,5€.


Ruoka ja juoma 132€

Säästäminen koskee juuri ruokaa. Tämän ovat mainostajatkin huomanneet. Tarjousten lisäksi muita säästökeinoja ovat mm. isommat annoskoot, pakastaminen, dieetti, hintojen vertailu, punalappuiset tuotteet, Matsmart, ravintoloiden välttely, lounassetelit, marjastus, sienestys, viljely, kalastus, metsästys, kyläileminen, suhteiden hyödyntäminen, seurakunnan yms. tapahtumat, äiti, ruoka-apu sekä dyykkaus. Näitä kaikkia olen kokeillut – pakastaminen tosin tuntuu vähän epäilyttävältä.

Syyskuussa kävin seitsemän kertaa ravintolassa, joista kolme kertaa opiskelijapaikka Unicafessa ja kaksi kertaa buffet-paikassa. Tyyrein kakku oli Jyväskylän Teeleidi, missä maistelin ystäväni kanssa ihmeellisiä teelaatuja ja mutustelimme skonsseja kivoilla sohvilla, 12€. Ravintolat ovat sosiaalinen juttu, samoin kuin baaritkin. Raflat yhteensä 59€



Kaupassa tuli käytyä jotain kahdeksan kertaa ja usein mukaan lähti kovin pieni kassi. Fiksut ostavatkin kerralla kunnolla, mutta väitän, etten tässä pahemmin mitään hävinnyt. Hyödynsin pariin kertaan S-ryhmän -60 % tarjousta. Ostan lähinnä hedelmiä, vihanneksia, leipää, juustoa ja jogurttia. Lapsille ostin kerran vanukkaat, mutta urheat soturini ansaitsivat rahat itse keräämällä tölkkejä! Kiskoimme myös ostoskärryt ylös Mäntsälän joesta ja kiikutimme ne markettiin herkkujen toivossa, mutta palkioksi tuli vain kiitos kaunis. Kauppareissut yht. 70€



Aamiainen Sammalkalliolla.

Tässä kohtaa rahaa voi kadota myös alkoholiin tai herkkuihin. Jälkimmäinen on lähinnä minun paheeni, mutta herkutteluun upposi oikeastaan vain 4€ Pandan suklaatehtaalla. Sieltä sain kerran konvehteja peräti 2€ kilohinnalla! Olen huomaavainen isä ja siksi syön epäterveelliset herkut lähinnä itse. Esimerkiksi kerran löysin alelaarista kolme berliininmunkkia ja ajattelin, että siinä on yksi kullekin, mutta taisin syödä ne kaikki jo kotimatkalla!



Fiksu menee ostamaan jostain tehtaanmyymälästä vuoden herkut kerralla! Jos siis pystyy olla syömättä kaikki kahdessa viikossa.

Juomana olen ostanut viime vuosina maitoa, mehua sekä toisinaan maustettuja vissyjä sekä kaurajuomaa. Syyskuussa en ostanut oikeastaan mitään näistä. Maitoa olen vähentänyt ekologisista syistä, vissyjä terveydellisistä. Kaurajuoma on hyvää, mutta hinta on kolminkertainen maitoon verrattuna. Mehu maksaa S-marketissa jotain 0,40€-5€ litralta ja perustölkin saa 1€-2€. En kuitenkaan litkuttanut, vaan tein omat omppumehuni mehulingolla! Tämä oli ilmaista lystiä ja mehu oli kätevä pastöroida lasipulloihin.

Sitten säästin senttejä sienestämällä.





Kuvassa on mustatorvisieniä, suppilovahveroita ja lampaankääpää. Pienistä sienistä tuli herkullinen piirakka. Käävän sotkin pastakastikkeeseen. Puolukat jäivät lokakuulle.

Ruoka-apu on monen suomalaisen kodin arkea. Minullekin se sopii, kun olen opiskelija ja tavallaan yksinhuoltaja. Mäntsälässä helluntaiseurakunta jakaa kauppojen hävikkiruokaa elämän leipä -toiminnan kautta. Tämä onkin suosittu työmuoto. Kerran jonotin sapuskaa yli tunnin. Jonotus voi kuitenkin olla ihan hauskaa, sillä yksinhän sitä ei tarvitse tehdä. Pääsin myös varastolle, mistä erilaiset ryhmät ja yhdistykset hakevat autoilla mättöä jäsenilleen jopa Helsingistä asti.




Micra joutui koetukselle, sillä kahteen autoon piti saada kahdeksan perheen sapuskat! Keräsin tuolta itselleni tällaisen kertapotin.



Perusruokaa lapsille oudoilla naamoilla. Nautaa en enää osta, tuossa on nyhtökauraa :)





Mies keittiössä. Hampurilaiset ovat lahjatavaraa täytteineen,paitsi papu-kikhernepihvit, koska löysin paketit kaapista. Papuja on minulla kuitenkin omasta takaa! Sain tutun kautta paikallista luomuhärkäpapua 40 sentin kilohintaan.



Juttu onkin hyvä päättää Diogenes anekdoottiin. Vuorella yksinäisyydessä luolassaan elelevä erakko Diogenes söi illallisekseen kuivaa leipää ja papuja. Hänen vieraanaan oli toinen erämaaisä Aristoppos, joka ansaitsi mukavan elantonsa kirjoittamalla kuningasta miellyttäviä aforismeja ja runoja. "Jos oppisit miellyttämään kuningasta, niin sinun ei tarvitsisi tyytyä kuivaan leipään ja papuihin,” Aristoppos sanoi erakolle. ”Jos oppisit tyytymään kuivaan leipään ja papuihin, niin sinun ei tarvitsisi liehakoida kuningasta,” erakko vastasi.

Uskonnoton Ankkalinna? - hengellisyys Don Rosan sarjakuvissa

Minusta Don Rosa on maailman paras sarjakuvapiirtäjä. Olen lukenut hänen Aku Ankkojaan lapsesta asti. Ne ovatkin hyvin suosittuja, etenkin Suomessa. Intoni olikin suuri, kun kohtasin saksalaisteologin, joka tutkii hengellisyyttä Rosan sarjakuvissa! Sain hyvän tekosyyn kaivaa rakkaat lehteni esiin, kun päätin kirjoittaa jutun samasta aiheesta.

Uskonnoton Ankkalinna?

Eikö uskonnollisuuden repiminen Aku Ankasta ole kuitenkin yhtä epätoivoinen yritys kuin saada palkankorotus Roope Ankalta? Ankat eivät rukoile, eivätkä ole tietoisia evankeliumin ilosta. Don Rosa sivuutti uskonnollisuuden tarinoistaan, sillä hänen mielestään hengellisyys ei sovi Aku Ankka sarjakuviin. Ankat edustavat aina meitä lukijoita, vaikka he myös kohtaavat tuiki tavallisia ihmisiä. Don Rosan tarinoissa nämä muut ihmiset saattavat edustaa muita kansoja, kulttuureja ja uskontoja, mutta ankat ovat ikään kuin puolueettomia ja uskonnottomia hahmoja. Ankat ovat fiktiivisiä hahmoja jaetussa mielikuvitusmaailmassa. Uskonnottomuus on siksi vähän sama juttu kuin se, etteivät ankat käytä housuja.

Toisaalta ankat elävät samassa maailmassa kuin me. Roope Ankka syntyi Skotlannissa vuonna 1867 ja matkusti ympäri maailmaa, minkä paikat, tapahtumat ja hahmot perustuvat tosi historiaan. Vuonna 1902 Roope rakennutti rahasäiliönsä Ankkalinnaan, Yhdysvaltoihin. Don Rosa loi tarinansa toisen piirtäjän, Carl Barksin tarinoiden ja hahmojen varaan. Roope Ankka ja Ankkalinna ovat Barksin luomuksia. Barks oli ateisti. Silti hän piirsi Ankkalinnaan kirkon, Notre Ankan, jossa Roope, Aku ja pojat jahtasivat kirkontornin huilunsoittajaa. Roope jopa sanoo käyneensä kirkossa useita kertoja.

Rio de Janeiron Kristus-monumentti Don Rosan sarjassa ”Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa.”

                                                                                                                                                                    
Maallisen ja hengellisen raja on Ankkajokeen vedetty viiva. Juuri siksi elämän syvyyskoordinaatteja on mielekästä pohtia Don Rosan tarinoiden äärellä. Hänen tarinansa ovat hauskoja ja oivaltavia, mutta lisäksi niitä leimaa vahva historian taju sekä syvällinen inhimillisyys. Jaksossa ”Ankkapurhan Miljardööri” Roope käy äitinsä haudalla, vaikka kohtaus ei näytä edistävän tarinan juonta mitenkään. Rosan tarinoissa tulee vastaan moraalisia teemoja, kuten anteeksianto. Tarinassa ”Unten poluilla” on hieno kohtaus, missä Roope voisi varastaa suuren opaalin ja rikastua hetkessä jäämättä teosta kiinni. Kertomus ”Windigojen mailla” on mestariteos, jossa hauskaan ja jännittävään tarinaan on nivottu mukaan moni-ulotteisia hahmoja sekä ekologinen moraliteetti.

Kannattaa muistaa myös jakso ”Klaaninsa viimeinen”, missä Roope käväisee taivaassa. Puhumattakaan kohtauksesta, jossa Roopen isä elää, vaikka kuoleekin. Minulle kohtaus todistaa kuolemanjälkeisesti elämästä, joka on iloinen ja luonnollinen asia. Aku ja Roope piipahtavat manan majoilla myös seikkailussa ”Sammon salaisuus”, minkä tapahtumat sijoittuvat myös Helsingin keskustaan tuomiokirkkoineen. Vanha visukinttu havittelee tietenkin pohjolan myyttistä kultamyllyä, mistä pääsemmekin seuraavaan kappaleeseeni, mikä on otsikoitu sanoilla ”Kadonneet aarteen metsästäjät”.

Kadonneet aarteen metsästäjät

Don Rosalla on monia huimia seikkailukertomuksia, missä Roope, Aku ja pojat etsivät ympäri maailmaa muinaisia kalleuksia Sudenpentujen käsikirjan avulla. Näissä tarinoissa välittyy vahvasti Rosan arvostus muinaiskansoja sekä heidän kulttuureitaan ja uskomuksiaan kohtaan.

Kertomuksessa ”Auringon poika” on tyypillinen kohtaus, missä Roope haukkuu muinaisia taruja humpuukiksi länsimaisen rationalismin hengessä. Ankkojen aarresafari tulee kuitenkin toteuttaneeksi muinaisen ennustuksen jumalan paluusta. Tarinassa ”Kymmenen avataran aarre” aarteenmetsästys saa vastaavanlaisen lopputuloksen. Nyt Roope arvostaakin mytologiaa. Kertomus toimii oppituntina hindulaisuudesta, mutta jumaluudet eivät jää pelkiksi puitteiksi. Lukija voi tulkita Rosan joko kunnioittavan nöyrästi vieraiden kansojen uskomuksia tai edustavan naiivia relativismia, missä kaikki ovat yhtä aikaa oikeassa. Ainakin nämä kertomukset jättävät kysymyksen uskonnollisuudesta lukijalle kivasti auki.

Rosalla on kaksi tarinaa keskiajan temppeliherroista ja heidän kadonneista aarteistaan, kuten viisasten kivestä, joka pystyi muuttamaan metalleja kullaksi. Alkemistit yrittivät valmistaa ihmettä keskiajalla. Viisasten kivi peittyy salatieteiden ja gnostilaisuuden seitteihin, mutta Alister McGrathin kertoo kirjassaan ”Tätä on teologia”, että alkemistinen terminologia oli myös kristittyjen käytössä. Viisasten kivi on nähty Kristuksen kuvana, kuten Georg Herbertin runossa ”The Elixir”. Pohjoismaiden kuuluisin alkemisti oli muuten August Nordenskjöld, joka valmisteli 1700-luvulla pyhää murikkaa kotikunnassani Mäntsälässä! Alkemistin veljenpojan poika Adolf oli puolestaan legendaarinen kartografi ja tutkimusmatkailija, jolta Roope pyytää apua Rosan tarinassa. Kävin Mäntsälän Alikartanossa ihmettelemässä Nordenskjöldien alkemistista uunia sekä Augustin kultaista(!) pääkalloa. Tutkin toki nurkat suurennuslasilla, mutta viisasten kiveä en etsinyt, sillä lapsikin tietää, että ankat löysivät sen Kreetalta, josta murikka päätyi Pariisiin.

Jaksossa ”Kirje kotoa” ankat löytävät temppeliherrojen aarrekammion Ankkapurhan linnasta. Arkeologeja saattaa kiinnostaa tieto, että liitonarkki ja Salomonin kultainen valtaistuin ovat Skotlannissa. Sieltä löytyi myös legendaarinen Graalin malja, ihmeitätekevä pikari, josta Jeesus joi viimeistä ehtoollista. Ankat tuntevat maljan merkityksen. Siten heidän täytyy tietää myös Vapahtajasta.

Kivi josta unelmat on tehty

Don Rosa tunnetaan erityisesti Roope Ankan elämänkerrallisista nuoruusseikkailuista, joita on julkaistu kahdessa kokoelmassa ”Roope Ankan elämä ja teot I-II”. Tarinat sijoittuvat Skotlannin ja Amerikan lisäksi Afrikkaan, Australiaan ja Indonesiaan, missä Roope jahtaa sateenkaarensa päätä vaatimattomalla menestyksellä. Draama huipentuu Kanadan Yukoniin ja sen kultaryntäyksen vuosiin 1800-luvun lopussa.

Jaksoissa ”Klondiken keisari” ja ”Yukonin sydämet” käy ilmi, että kultaryntäys on tehnyt tuppukylä Dawsonista kaupungin, joka rypee väkivallan, rikollisuuden ja keinottelun mudassa. Kaupunkiin tiivistyy se, mitä Raamatun johanneslaisissa teksteissä kutsutaan maailmaksi. Roope käy tässä syntien pesässä lähinnä olosuhteiden pakosta. Hän ei lankea kaupungin houkutuksiin vaan erottautuu tästä maailmasta ja rakentaa korpimajansa salaiselle kaivokselleen luonnon keskelle. Täällä ankkaurho viettää askeettista elämää erämaanmunkkien tapaan luonnon ankaruuden ja kauneuden keskellä. Ankaraa työtä hän höystää apostoli Paavalin sanoilla: ”joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Roopella on kestopaasto; hän saattaa olla viikon ilman ruokaa. Murkinaksi on pelkkiä papuja. Kahvikin on niin tujua, että se pitää leikata poikki veitsellä! Roope ei metsästä riistaa vaan elää sopusoinnussa faunan kanssa – kuten Jeesus autiomaassa.

Näissä tarinoissa Roope Ankka on sankari, jossa voi nähdä jopa pyhimyksen tai profeetan piirteitä. Hän on usein kiukkuinen ja jopa väkivaltainen, mutta tämä on puhdasta, oikeutettua vihaa. Lisäksi nuorukaisen sielussa räiskyy rakkauden liekit niin kuin revontulet pohjoisella taivaalla. Roopen mielitietty on saluunatähti Kultu Kimallus, mutta rakkaustarina on niin traaginen, että lukijalta tulee itku silmään.

Don Rosan kansikuva tarinaan ”Klondiken keisari”.

Roopen Ankan elämää voi lukea autuaaksijulistusten rinnalla. Ne näyttävät tien, jota ihmisten ja ankkojen on kuljettava kohti viimeistä aarrekammiota ja sateenkaaren päätä, taivaan valtakuntaa. Roopelle ahdas portti on hänen kaivauksensa, missä hän kilvoittelijan tavoin etsii kirkastunutta minäänsä. Lopulta Roope löytää suuren kultakimpaleen, Hanhenmunahipun. Minusta se käy kuvaksi armosta ja pelastuksesta: mittaamattoman arvokas kivi on ilmainen, mutta sen saavuttaminen vaatii työtä ja ponnisteluja. Tie kunniaan ja rikkauteen käy ristin ja köyhyyden kautta. Roope Ankka ymmärsi uurastuksen ja sinnikkyyden tärkeyden, eikä langennut helppoihin ratkaisuihin. Niin hänestä tuli maailman rikkain ankka.

Oudot konfirmaatiosaarnat osa 1 - Jeesus & Seiska

Matt. 11: 20-24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

Luterilaisen papin tulee saarnata lakia ja evankeliumia. Täytyy puhua synnistä ja parannuksen teosta sekä Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta. Nykysuomalainen kansankirkollisuus korostaa Jumalan hyväksyntää ja ihmisen arvoa. Jos kirkollamme olisi motto, se voisi olla ”Jumala rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet”. Jos kyseessä on konfirmaatiosaarna, hyväksynnän, ilon ja positiivisuuden odotetaan nousevan toiseen potenssiin. Jos pappi vielä lisää saarnaan pari kolme vitsiä, niin kirkkokokemus jää varmasti miellyttäväksi.

Jeesuksen sanojen äärellä voi kuitenkin kysyä: olisiko Jeesus huonoin konfirmaatiosaarnaaja ikinä? Jeesus tuomitsee ja yleistää, soimaa ja uhkailee. Hirveän negatiivista! Eikä puolta sanaa armosta. Jeesus loukkaa, ellei peräti syyllisty vihapuheeseen. Pohdinkin, sopiiko Jeesus lainkaan kansankirkkomme tai oman ajattelumme raameihin. Entä jos me papit ja kirkon opettajat esittelemme Jeesuksesta vain ne puolet, jotka nykyihminen hyväksyy – tai jopa tuunaamme Jeesuksen omien mielipiteittemme mukaiseksi?

Seuraatko sinä, hyvä sanankuulija, Jeesusta? Millainen on tämä Galilean mestari?

Me uskomme, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja tasa-arvoisesti. Eikö Jumalan syntyminen ihmiseksi kuitenkin loukkaa tasa-arvoa vastaan? Jumalan pitäisi syntyä joko mieheksi tai naiseksi. Kummassakin tapauksessa se olisi toisen sukupuolen suosimista ja toisen väheksymistä. Jumalan täytyisi syntyä tiettyyn paikkaan, tietyksi kansalaiseksi ja tietyn suvun jäseneksi. Tämä ei kuitenkaan käy. Sehän olisi yhden kansan, kulttuurin ja uskonnon suosimista muiden kustannuksella.

Juuri näin kristinusko kuitenkin opettaa: Jeesus oli mies, joka syntyi juutalaiseksi Daavidin sukuun. Kaikkien ihmisten Jumala syntyi ihmiseksi, mutta pysyi koko elämänsä ajan pienten piirien tuttuna. Ei maailmankiertuetta vaan jalkapatikoita peltojen pientareilla. Ei yleisinhimillistä humanismia vaan Tooran siteeraamista. Kerrotaan, että Jeesuksella oli jopa maan päällä suosikkeja, suosikkiopetuslapsia ja ystäviä. Eikö tämä ole räikeä loukkaus tasa-arvoa ja tasapuolisuutta vastaan, jos Jeesus kerran oli ainoan Jumalan Poika?

Riskien ottaminen ei kuulu kansankirkon saati suomalaisten pirtaan. Mieluummin pelaamme varman päälle ja olemme ylivarovaisia. Jos jokin menee pieleen, voimme joutua vaikeuksiin, vastuuseen ja häpeään. Me kavahdamme tätä. Siksi me minimoimme riskit ja käymme puuhiimme pilatusmaisesti: käsien pesun kautta. Me papit saarnaamme mahdollisimman kivasti ja ympäripyöreästi, ettei kukaan vain loukkaannu tai eroa kirkosta. Tästä tosin seuraa tylsyys, jota tyhjät kirkonpenkit todistavat, mutta tuleepa palkka säännöllisesti tilille.

Jumala toimii täysin päinvastoin. Jeesuksen syntymä oli maailmanhistorian suurin riski. Ihmisjärjen mukaan on suoranaista typeryyttä laskea koko maailman pelastaminen pienen ja heikon vauvan ylle. Olisi nyt edes saanut syntyä nykyajan hyvinvointivaltiossa ja synnytyssairaalassa, tasapainoiseen ja hyvätuloiseen perheeseen, mutta ei! Sen sijaan Jeesus syntyi maailmaan, missä sairaudet, sodat, onnettomuudet ja nälänhätä olivat arkipäivää. Paikallinen despootti yritti tappaa Jeesuksen. Myöhemmin tämä veneenkeikuttaja sysättiin melkein jyrkänteeltä ja aiottiin kivittää.

Jumala laittoi henkensä, maineensa ja koko pelastussuunnitelmansa yhden arveluttavan miehen sekä pienen ja oppimattoman kalastajajoukon varaan. Meidän riskimme rajoittuvat siihen, valitsemmeko marketista erimerkkistä juustoa, mihin olemme tottuneet.

Kansankirkon Jeesus on syntisten ystävä. Hän on lempeä ja nöyrä opettaja, joka ei vaadi mitään, mutta antaa kaiken. Mitäpä jos kuitenkin täydentäisimme kuvan: Jeesus on rauhanruhtinas, joka kääntää toisen posken, mutta samalla hän haukkuu vihollisiaan Saatanan lapsiksi, riehuu ruoskan kanssa Jumalan huoneessa sekä lupaa tuoda maan päälle rauhan sijaan miekan. Jeesus puhuu anteeksiannosta, mutta vaatii myös parannusta ja seuraamista, hän lupaa omilleen taivaan, mutta pelottelee yhtä lailla helvetillä.

Jeesus on meille samaan aikaan liian konservatiivinen ja liian liberaali. Hän noudattaa Jumalan lakia täydellisyyteen saakka, mutta rikkoo surutta ihmisten keksimiä sääntöjä. Jeesus rukoilee ja ylistää Jumalaa enemmän kuin kymmenen hihhulia yhteensä. Samalla hän iloitsee tavallisesta, maallisesta elämästä, loihtii häissä juhlaväelle niin paljon viiniä, että jokainen juhlavieras voi ottaa kunnon lärvit sekä viihtyy tavallisten duunarien, julkisyntisten ja halveksittujen seurassa. Jeesuksen seksuaalimoraali on niin tiukka, että se käskee repimään vaikka silmät päästä, ennemmin kuin syyllistymään syntiin. Samalla hän saa moraalinvartijat repimään hiuksiaan. Tuon ajan juutalaisuudessa miehen ei ollut soveliasta edes keskustella naisten kanssa julkisesti. Jeesus kuitenkin arvosti naisia, keskusteli heidän kanssaan, otti heidät seuraajikseen pitkille matkoille ja antoi jopa syntisen naisen pestä jalkansa hiuksillaan. Jos Seiska olisi ilmestynyt Palestiinassa, arvatkaapa kuka olisi löytynyt kansikuvista?

Äsken kuultu ilonpilaajasanoma on esimakua tuomiopäivästä. Me emme edes kuule kutsua tai mahdollisuutta parannukseen. Näin negatiivisesti ei yksinkertaisesti voi eikä saa puhua, ellei sitten tiedä etukäteen, että mitään joukkoherätystä ei tule, eivätkä kuulijat tule kääntymään helvetin lavealta tieltä. Voimme arvata, kuinka tyrmistyneitä Jeesuksen kuulijat ovat. He ovat varmasti aivan tavallisia ihmisiä, joita tosin leimasi ylemmyyden tunto, sillä he olivat pyhiä juutalaisia pahojen pakanoiden keskellä.

Mäntsälän voi lisätä Jeesuksen paatuneiden paikkojen listalle. Yhtä lailla saatatte olla tyrmistyneitä tällaisesta tuomiosta, mutta sanon sen silti. Me kuvittelemme olevamme hyviä. Sanamme, muistiomme ja periaatteemme suorastaan pursuavat rakkautta, hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta. Tosiasiassa me olemme itsekkäitä ja ahneita pelkureita. Pahin syntimme on se itsepetos ja harha, jossa emme huomaa omaa välinpitämättömyyttämme. Turha meille on vihollisrakkautta opettaa, kun emme osaa rakastaa edes omiamme. Turha meille on tuomiota julistaa. Me olemme jo tuominneet itsemme. Sen sädekehän, jonka kukin meistä sai kasteessa päämme ylle, olemme vaihtaneet tämän maailman mukavuuksiin, himoihin ja ihmisten kiitokseen.

Kuka kestää tällaista puhetta? Raamatussa verrataan Jumalaa anteeksiantavaan Isään, mutta yhtä lailla raatelevaan karhuun, jonka käsiin on kauhea joutua. Sopiiko tämä Jumala kansankirkolle? Entä sinulle? Minä julistan sitä Jumalaa, jonka olen oppinut tuntemaan ja joka ilmoittaa itsensä Raamatun sanassa. Siksi hyvät sanankuulijat, sanon tänään teille saman mitä profeetta Hoosea sanoi kerran omalle kansalleen: ”Tulkaa, palatkaamme Herran luo. Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.”

Rippileirillä opetin, että Jumala on rakkaus ja että Jumala tekee kaiken rakkaudesta. Kelpo rippikoulunuori osasi kysyä oikean kysymyksen: hukuttiko Jumala maailman vedenpaisumuksessa rakkaudesta? Kyllä hukutti, kuuluu vastaus. Se, joka ymmärtää tämän, ei käännä selkäänsä tuomitsevalle Jumalalle. Se, joka uskoo Jumalan hyvyyteen, armoon ja rakkauteen uskaltaa tulla syntisenä, tuomion ansaitsevana, ihmisenä Jumalan kasvojen eteen. Tällainen ihminen saa syntinsä anteeksi. Tällainen ihminen saa yltäkylläisen elämän, sellaisen elämän, josta me emme ole osanneet edes uneksia, elämän, joka on uskomista; riskejä, jännitystä sekä kärsimyksiä, mutta yhtälailla iloa ja rakkautta täynnä.

Tällaiseen elämään tahdon meitä kaikkia, niin nuoria kuin aikuisiakin tänään kutsua. Tämä elämä voi alkaa tästä hetkestä. Se alkaa vanhan hylkäämisellä ja syntien tunnustamisella. Lausumme nyt yhdessä ja yhteen ääneen synnintunnustuksen 707 sanoin.