1300-1330 Euroopassa vuosisata alkoi rajuilmoilla, suurtulvilla ja katovuosilla. Talvet olivat purevan kylmiä, keväät myöhäisiä, syksyt varhaisia. Ihmisiä kuoli nälkään. Maankiertäjien, kerjäläisten ja rikollisten määrä kasvoi kohisten. Karjaeläinten määrä romahti ja (köyhien) ihmisten ruokavalio koostui puurosta ja vellistä vailla proteiinia tai c-vitamiinia. Vuodet 1315-1330 tunnettiin suurena nälänhätänä. Kirkko menetti uskottavuuttaan, kun rukoukset jäivät kuulematta ja kirkkoruhtinaat elostelivat.
Paavi Bonifatius VIII julisti vuoden 1300 riemuvuodeksi. Pyhiinvaellus Roomaan herutti synninpäästöjä ja kirkon kassaa. Paavi olikin rikas mies, jonka kruunussa oli yli 200 jalokiveä ja joka saattoi ostaa linnan jos toisenkin sukulaisilleen. Lähetystyöntekijät kulkivat kauas itään muslimien, mongolien, nestorilaisten ja pakanoiden maille. Persia ja Peking saivat omat hiippakuntansa. Toisaalta Italia oli levoton, eikä maahan härkkimään tullut Saksan kuningas Henrik VII onnistunut sitä rauhoittamaan. Sotaisa Ranska verotti kirkon omaisuutta valtatahot yhteen tuovalla tavalla. Paavi tähdensi, että kuuliaisuus paavilla on pelastuksen ehto. Ranskan kuningas Filip IV Kaunis ei taipunut, vaan syytti paavia kaikista mahdollisista synneistä, kuten taikuuden harjoittamisesta sekä sodomiasta. Paavi vastasi kirkonkirouksella, mutta valta ei enää riittänyt ruhtinaiden yli – korkeintaan tasoihin. Oikeastaan paavit taipuivat kuninkaan alaisuuteen, myös maantieteellisesti, mistä alkoi paavien aika Ranskan Avignonissa. Ristiretkestä ei tullut mitään kristittyjen sotiessa toisiaan vastaan. Paavi Johannes XXII julistikin paikallisia vastustajiaan harhaoppisiksi ja ristiretkien kohteiksi.
Filipin vaateet kävivät temppeliritareita vastaan, kun kuningas määräsi jopa 15 000 ritaria vangittavaksi heidän omaisuuden takavarikoiden 13. lokakuuta v. 1307. Tästä juontuu päivän pitäminen epäonnisena. Temppeliritareita syytettiin kaikista synneistä sodomiasta, paholaisenpalvontaan ja taikuuteen, minkä he myös tunnustivat kidutuksen alaisina. Paavi yritti pitää inkvisitionsa erossa, mutta joutui heikkouttaan osalliseksi oikeusmurhaa: herrat poltettiin roviolla ja liike lakkautettiin, vaikka ritarit peruivat tunnustuksensa – tai oikeastaan juuri siksi. Roviolla liikkeen johtaja Jacques de Molay kirosi Filipin ja paavin.
Paavi Johannes XXII hyökkäsi kaiken omaisuuden kieltäviä fransiskaaneja vastaan syyttäen heitä niskoittelusta sekä harhaoppisesta väitteestä, jonka mukaan Kristus ja apostolit eivät omistaneet mitään. Joitakuita fransiskaaneja poltettiin roviolla. Kiista politisoitui, kun uhatut fransiskaanit löysivät turvan paavilta Saksan kuningas Ludvig IV Baijerilaisen maasta. Fransiskaaninen vastaliike tarkoitti paavin ja kirkonvallan rajoittamista hengellisiin asioihin ja paavin alistamista kirkolliskokoukselle. Ludvigkin sai keisariuden Italiassa, mutta ei kyennyt ratkaisemaan poliittista, saati hengellistä kriisiä. Fransiskaanit taipuivat paavin alaisuuteen. Johannes edisti myös nykyistä käsitystämme inkvisitiosta määrittelemällä mustan magian saatanalliseksi ja siten hengellisen tuomiovallan asiaksi.
Katariina Sienalaisen kärsivä hahmo sopii pääkuvaksi kärsimyksentäyteiselle vuosisadalle. Nainen tunnetaan ”pyhästä anoreksiastaan”. Ruumista hän piti vankilana. Franciscuksen tavoin Katariina sai stigmat, tosin näkymättömästi. Katariina julistettiin pyhimykseksi 1400-luvulla. 1800-luvulla hänestä tuli Rooman suojeluspyhimys, 1900-luvulla Italian ja vuonna 1999 koko Euroopan. Roomalaiskatolisella kirkolla on 36 kirkon opettajaa, joista neljä on naisia, yksi juuri Katariina.
1300-1337 Malin imperiumi Länsi-Afrikassa kukoistaa. Vuosisadan, jopa koko maailmanhistorian rikkain mies olikin maan kuningas Mansa Musa. Vauraus tuli kaupasta: kultaa, norsunluuta, orjia… Hän häkellytti ihmisiä rikkaudellaan vieraillessaan Kairossa ja Mekassa. Jopa hallitsijan 12 000 orjalla oli silkkiset vaatteet ja kultaiset kettingit. Matkakassana miehellä oli jopa 18 tonnia kultaa eli 1,4 biljoonaa euroa. Silti fyffe loppui jo pyhiinvaelluksen menomatkalla! Mali pääsi kirjaimellisesti kartalle ja esimerkiksi Timbuktu oli yksi vuosisadan merkittävimmistä kaupungeista.
1325 Asteekit perustavat mesoamerikan suurimman kaupungin Tenochtitlanin eli nykyisen Meksikon pyhän näkynsä mukaisesti. Kaupunki on aluksi pieni, mutta kasvaa nopeasti. Asteekit olivat aluksi tulokkaita ja suurempien palvelijoita, mutta heidän tavoitteenaan oli valloittaa maailma ja uhrata vangit jumalalleen Huizilopochtlille.
1323-1329 Dominikaaniveli ja Pariisin yliopiston tuplaprofessori mestari Eckhart siirtyy takaisin Kölniin, mutta joutuu inkvisition syyniin. Miehen kyseenalaisuutta lisäsi kansankielellä opettaminen. Mies ehti kuolla ennen kiistan selvittämistä.
Mestari Eckhartin jumaluusoppi on mystistä, uusplatonistista, jopa heterodoksista: Jumala on perimmältään Yksi, vasta sitten kolme. Kolminaisuus luo todellisuuden, joka emanoituu Jumalasta. Luodun ja luomattoman Yhden välillä on syvä kuilu, paitsi ettei olekaan, sillä ihminen on sielunkipinältään ja perustaltaan yhtä jumalallinen eli luomaton. Ihmisessä oleva Jumala hylkii luotua niin kuin Yksikin. Intellekti on silta Jumalasta Jumalaan. Eckhartin teologia on radikaalistoalaista, peräti gnostilaista – tavoitteena totaalinen riippumattomuus maailmasta. Luodusta tyhjentyminen on uskoa, toivoa ja rakkautta korkeampi hyve. Riippumaton sydän ei rukoilekaan, sillä tämähän tarkoittaa juuri riippuvaisuutta. Raamatullisten hahmojen ja narraatioiden pohjavire on sisäisen ihmisen riippumattomuus. Myös Jeesuksen historiallisuus on toissijaista verrattuna hänen syntymiseensä sisäisessä maailmassa, sielussa. Koska Sielu ja Poika ovat yhtä, sielu samaistuu Poikaan, jolloin ihminen on Poika…
Eckhartilla on reipas suhtautuminen kärsimyksiin. Koska taakat ovat kuin kiviä, jotka muuttuvat kullaksi, niistä voi iloita, jopa pyytää lisää. Jumalan apofaattisuuden korostus selittää teologin kyseenalaisen lausahduksen: ”rukoilen Jumalaa, jotta vapautuisin Jumalasta.” Sama korostus vie oppien ja uskontunnustusten sijaan buddhalaishenkiseen ei-tietämiseen ja ei-tahtomiseen. Eckhart kääntää selkänsä hyvyydelle, totuudelle, ruumiillisuudelle, vastakohtaisuuksille sekä moninaisuuksille. Kirkolle hän ei tahtonut kääntää selkäänsä, mutta kuoli ennen kiistan selviämistä.
Eckart tuomittiin postuumisti 28 lauseesta. Uudenlainen, omaelämäkerrallinen, aistillinen ja kansankielinen mystiikka (ja kerettiläisyys) levisi kuitenkin rahvaan parissa. Marguerite Porete joutui jopa roviolle. Tämä siksi, koska hän jatkoi kerettiläistä toimintaansa, vaikka hänen kirjansa oli määrätty poltettavaksi. Radikaali nainen kritisoi katolista kirkkoa pieneksi Järjen kirkoksi verrattuna suurempaan Rakkauden kirkkoon. Jälkimmäinen yhteisö oikeastaan irrottautuu Järjen kirkosta, sillä sen jäsenten ei tarvitse ottaa huomioon sen ohjeistuksia. Viennen kirkolliskokouksessa tuomittiin ajatus ihmisen maanpäällisestä synnittömyydestä, ”pyhän” ihmisen ruumiillisesta antinomismista sekä vapaudesta kirkollisesta ikeestä. Polttajaiset olivat jäävuoren huippu naisten begiinielämän rajoittamisessa. Liika vapaus uhkasi paitsi siveyttä myös oikeaoppisuutta.
Echartin seuraajat olivat Jumalanystäviä, kirkkokriittisiä dominikaanimystikkoja, jotka joutuivat tukkanuottasille kirkon kanssa. Esimerkiksi Johannes Taulerin uusplatoninen kosmologia on jännitteinen kristinuskon tuonpuoleisuuskäsitysten kanssa. Heinrich Susso joutui epäilyksenalaiseksi echartlaisuudesta. Hän korjasi kurssiaan kirkollisemmaksi ja nauttii nykyään autuaan statusta.
1300-1353 Renessanssi puhkeaa esiin Pohjois-Italiassa. Termi tarkoittaa (antiikin) uudelleen syntymistä. Nyt alettiin puhua (pimeästä) keskiajasta väliaikana. Kansankielisyydelle oli raivattu tilaa jo trubaduurilyriikan myötä, mutta nyt latina sai väistyä kansankielisen kirjallisuuden tieltä. Uranuurtaja oli sonetin kehittäjä Dante, jonka runoissa siirrytään allegorista yksilöllisten kokemusten sanoittamiseen. Tosin Jumalallinen näytelmä, runollinen ja kosmologinen matka helvettiin, kiirastuleen ja paratiisiin, on myös allegoria.
Jumalainen näytelmä on Danten matka helvetin piirien läpi kiirastulen kautta paratiisiin. Matkalla tulee vastaan useita miehen aikalaisia sekä antiikin ja Raamatun hahmoja. Muhammed viruu helvetissä, mutta jalot pakanat vain sen ensimmäisessä piirissä, limbossa. Helvetissä kärvistelevät myös alkemistit, mikä todistaa ajan käyneen tuomitsevammaksi heitä kohtaan. Helvetin pohjalla jään keskellä on Saatana, joka jauhaa suussaan Juudasta sekä Caesarin murhaajia Brutusta. Kiirastuli – joka sijaitsee vuorella Afrikassa – jakaantuu tasoihin kuolemansyntien mukaisesti. Sieltä pääsee nopeammin paratiisiin, jos joku rukoilee kilvoittelevan puolesta. Runoelma lieneekin vakiinnuttanut ”paikan” kansantajuntaan. Paratiisin kymmenen taivasta jakaantuu planeettojen ja tähtien mukaan seuraten esimerkiksi 2. Henokin kirjan näkyjä. Täältä löytyy esimerkiksi Kaarle Suuri, yllättävä pakanakeisari Trajanus sekä Raamatun pyhät.
Danten runoelma on innoittanut monia maalareita, etenkin Gustave Dorea ja William Blakea.
Francesco Petrarca innostui antiikista ja Platonista tulevien humanistien tavoin. Häneltä on peräisin nykyäänkin yleinen risteys ylimaallisen, askeettisen ja hurskaan tien vastakkaisuudesta maailmallisten ilojen ja romanttisen rakkauden kanssa sekä valinta jälkimmäisen hyväksi. Boccaccio on puolestaan novellin isähahmo. Decamerone kertoo nuorukaisista, jotka pakenevat ruttoa maaseudulle tarinoita kertomaan. Novelleissa on vahva anti satiiria ja erotiikkaa. Myöhemmin Boccaccio tuomitsi oman humanisminsa. Canterburyn tarinat on englanninkielinen vastine Decameronelle.
1300-1356 Englannin sota Skotlantia vastaan Edward I ja sitten tämän seuraajan Edward II johtamana tarkoitti aluksi Skotlannin valtaamista, kunnes Robert Bruce johti skotit menestyksekkääseen vastarintaan. Näiden suuri voitto tapahtui v. 1314 Bannockburnin taistelussa. Vuosien vieriessä momentum kääntyi suuremman eduksi ja englantilaiset tappoivat skotit pitkäjousillaan Dupplin Mooren ja Hallidon Hillin taisteluissa. Rutto ja satavuotinen sota kuitenkin pysäyttivät Englannin valloitushalut.
1300-1368 Kiina mongolivallan ikeessä. Keisarit vaihtuivat tiheään ja kansa kärvisteli verotuksen alla. Väkiluku pysyi alhaisena paitsi mongolien aiemman teurastuksen, myös maassa puhjenneen ruttoaallon takia. Jopa 5 miljoonaa kiinalaista kuoli tautiin. Kansa nousi kapinaan ja mongolit ajettiin länteen Zhu Yuanzhangin johtaman kapinallisarmeijan toimesta. Kapinallisten keskukseksi tuli uusi pääkaupunki Nanking, joka alkoi kasvaa kohisten. V. 1363 kapinalliset ja mongolit kävivät yhden historian suurimmista meritaisteluista Poyangjärvellä. Kapinalliset voittivat. Zhu julistautui myöhemmin keisariksi perustaen Ming-dynastian.
1323-1347 Skolastiikan vuosisata tarkoittaa jännästi vain yhtä nostoa – vuosisadan kuuluisinta filosofiteologia Vilhelm Occamilaista. Hän oli oppinut fransiskaani, joka joutui Avignoniin paavin puhutteluun epäilyttävästä opetuksesta. Occam suhtautui nuivasti Aristoteleeseen ja siten transsubstaatio-oppiin kyseenalaistaen myös paavien ja kirkolliskokousten erehtymättömyyden. Tämä on via moderna -liike, joka haastoi Akvinolaisen ja dominaanien skolastista linjaa. Occam itse syytti paavia kerettiläiseksi omaisuuskiista-asiassa. Mies pötki Italian kautta Saksaan turvaan.
Occam oli nominalisti. Hänen mukaansa ideoita ei siis ole olemassa, kuten hevosuutta, vaan ainoastaan yksittäisiä hevosia. Ideat hän leikkasi pois partaveitsellään turhina. Toisin sanoen, maailman ja ikuisuuden välissä ei ole metafyysistä siltaa. Tämä voi taas johtaa Jumalan käsittämättömyyteen rajan toisella puolella tai Jumalan samaistumiseen maailman kanssa. Välttämätöntä tämä ei nominalismissa ole, onhan Kristus se varsinainen välittäjä ja yhteys Jumalaan rukouksen päässä. Painopiste siirtyy järjestä tahtoon (ja rakkauteen), kuten Scotuksella, sillä aiemmin järki juuri käsitti kauneudet ja hyvyydet yhtyen niihin. Kun aiemmin Jumalan illuminaation avulla mieli saattoi mystisesti osallistua ikuisiin ideoihin niin nyt ajatus siirtyy mystiikasta empiriaan eli tieteeseen – luomakunnassa itsessään on tuo "illuminaatio", Jumalan jälki.
Realismin ja nominalismin kädenvääntö vaikuttaa hifistelyltä. Variaatioita oli monia. Esimerkiksi maltillisen aristoteelisen realismin mukaan hevosuus ei ole ideamaailmassa, mutta jokaisessa yksittäisessä konissa kylläkin. Jumaluusopissa realismin ylikorostus voisi johtaa modalismiin Jumalan persoonien kustannuksella, nominalismin ylikorostus puolestaan triteismiin ”Jumalan idean” kustannuksella. Pelastusopillisesti realismi korostaa osallisuutta Jumalan luontoon, nominalismi taas Jumalan valintaa. Ylimääräiset armon ”vaikutukset”, jotka luetaan hurskaalle leikataan Occamin partaveitsellä. Italialainen augustinolaismunkki ja skolastikko Gregorius Riminiläinen yhdisti nominalismin Augustinuksen armo-oppiin. Lopputulema: predestinaatio-oppi, jopa kaksinkertainen sellainen, mistä taas seurasi esimerkiksi se, että kastamattomat lapset joutuvat helvettiin.
1328-1355 Pohjois-Afrikan muslimi Ibn Battuta seikkailee Afrikassa (Tansaniassa), Persiassa, Intiassa (myös Sri Lankassa) ja Kiinassa Marco Polon tavoin, mutta myös rikkoen edeltäjänsä kilometriennätyksen kuusinkertaisesti (liki 120 000 km). Miehen matkakertomus Rihla on kovin suosittu.
1309-1376 Paavien aika Ranskan Avignonissa. Paikka oli pieni, mutta kasvoi vähitellen. Kyseessä ei ollut tyrmä. Ei etenkään juhlia rakastavan Clemens VI:n aikana. Hänen virkaanastujaispäivällisiin kului jo pelkkää sinappia kolmetoista tynnyriä! Avignonista käsin paavi(t) osallistuivat valtapoliittiseen peliin Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Riemuvuosi pidettiin uudestaan v. 1350, mikä oli piristys Roomalle, mutta paavi ei kaupunkiin palannut. Aneita jaettiin kaksin käsin ”hyvyyksien varannosta”. Hetkellisesti kirkon ja Euroopan tilanne parani kaikilla rintamilla: rauha satavuotisessa sodassa, Kirkkovaltion palkka-armeijan takaama rauha Italiassa, sekä yhteistyöhaluinen Saksan keisari. Ristiretki muslimiosmaneja vastaan otti tuulta purjeisiinsa ja kristityt saivat pieniä voittoja osakseen. Paavi Urbanus V palasi Roomaan, missä hän tapasi Birgitan, Saksan keisarin Kaarle IV:n ja Bysantin keisarin, jonka kanssa hän lopetti suuren skisman keisarin suostuessa roomalaiskatolisuuteen. Saavutukset olivat kuitenkin heikolla pohjalla. Äkkiä satavuotinen sota alkoi uudestaan, Bysantti haistatti paskat paaville, Saksan keisari pisteli omiaan, osmanit pääsivät niskan päälle, Italia tuli levottomaksi ja paavi paineli Avignoniin.
1335-1360 Vuosisadan kenties kuuluisin tiedemies oli Jean Buridan. Buridan pohti liikkeen olemusta irtautuen Aristoteleen opista ja kehittäen impetus-teorian lähentyen näin modernia fysiikkaa. Oppilaansa Nicole Oresmen kanssa hän pohti sitä, voisiko maa sittenkin pyöriä.
1337–1360 Ranskan ja Englannin välinen satavuotinen sota puhkeaa, kun Ranskan menestyvät ja laajentuva kuningaskunta tahtoi itselleen paremmat osingot sekä Akvitanian, mitä myös Englanti havitteli. Taistelut käytiin nykyisen Belgian ja Ranskan sekä Normandian alueilla ja niissä olivat englantilaiset aluksi voittoisat. Voitettuaan vihollisen armeijat v. 1340 ja v. 1346 Crecyssä ylivoimaisen sotajohdon ja pitkäjousiensa avulla, englantilaiset ratsastajat polttivat kyliä, tappoivat siviilejä ja varastivat minkä irti saivat. Väkeä kaatui miekkaan, nälkään ja tauteihin. Ranskan joukot sekä maantierosvojen joukot raiskasivat niin ikään maata. Pitkäjousien lisäksi sota toi Eurooppaan (kehittymättömät) tykit. Paavi yritti sovitella välejä, mutta kun englantilaiset turvautuivat Saksan keisariin, paavi alkoi rahoittamaan Ranskaa. Sota taukosi ajoittain, lupaavimmin kun Englannin kuninkaan poika Edvard ”Musta prinssi” voitti ranskalaiset Poitiersin taistelussa, jonka myötä solmittiin rauha Englannin eduksi.
Ranskassa syntyi kansannousu sodan jälkimainingeissa. Aateliston linnoja poltettiin, mutta kapina tukahdutettiin verisesti.
1300-1399 Nykyisen Saksan alueella oli useita pieniä kuningaskuntia, jotka luonnollisesti kilpailivat keskenään. Maa olikin Ranskaa ja Englantia jäljessä mahdissa. Saksan keisarit hallitsivat myös Pohjois-Italiassa, mutta ote höltyi, jolloin alueen kaupunkivaltiot itsenäistyivät. Saksan pääkaupungiksi nousi vahvan keisari Kaarle IV:n aikana Praha. Kaupunki sai yliopiston, arkkipiispan istuimen ja Pyhän Vituksen katedraalin.
Italiassa kaupunkivaltiot kilpailivat keskenään sotien ja toistensa nielaisten, toisaalta myös taiteellisin elosteluin. Vuosisadan kuuluisin maalarin, rikkaan firenzeläisen Giotton mesenaatti olikin yksityishenkilö. Giotto on gotiikan ja varhaisrenessanssin maalari, jonka teoksissa näkyy hahmojen tunteiden korostus, realismi sekä perspektiivin käyttö sommitelmissa. Kun ikoni on ikkuna ikuisuuteen, renessanssimaalaus imitoi luontoa välittäen taiteilijan (platonisen) idean visuaalisessa muodossa. Mahtavimmat ajan kaupungit olivat Visconti-suvun hallitsema Milano, Genova, Venetsia sekä Firenze. Italiassa syntyi ja kukoisti myös modernin pankkitoiminnan juuret kun kristillis-keskiaikainen koronkiskonta höllentyi piirun verran. Kuuluisin pankkiiri ja sukunsa perustaja oli Giovanni Medici.
Francesco Petrarca innostui antiikista ja Platonista tulevien humanistien tavoin. Häneltä on peräisin nykyäänkin yleinen risteys ylimaallisen, askeettisen ja hurskaan tien vastakkaisuudesta maailmallisten ilojen ja romanttisen rakkauden kanssa sekä valinta jälkimmäisen hyväksi. Boccaccio on puolestaan novellin isähahmo. Decamerone kertoo nuorukaisista, jotka pakenevat ruttoa maaseudulle tarinoita kertomaan. Novelleissa on vahva anti satiiria ja erotiikkaa. Myöhemmin Boccaccio tuomitsi oman humanisminsa. Canterburyn tarinat on englanninkielinen vastine Decameronelle.
1300-1356 Englannin sota Skotlantia vastaan Edward I ja sitten tämän seuraajan Edward II johtamana tarkoitti aluksi Skotlannin valtaamista, kunnes Robert Bruce johti skotit menestyksekkääseen vastarintaan. Näiden suuri voitto tapahtui v. 1314 Bannockburnin taistelussa. Vuosien vieriessä momentum kääntyi suuremman eduksi ja englantilaiset tappoivat skotit pitkäjousillaan Dupplin Mooren ja Hallidon Hillin taisteluissa. Rutto ja satavuotinen sota kuitenkin pysäyttivät Englannin valloitushalut.
1300-1368 Kiina mongolivallan ikeessä. Keisarit vaihtuivat tiheään ja kansa kärvisteli verotuksen alla. Väkiluku pysyi alhaisena paitsi mongolien aiemman teurastuksen, myös maassa puhjenneen ruttoaallon takia. Jopa 5 miljoonaa kiinalaista kuoli tautiin. Kansa nousi kapinaan ja mongolit ajettiin länteen Zhu Yuanzhangin johtaman kapinallisarmeijan toimesta. Kapinallisten keskukseksi tuli uusi pääkaupunki Nanking, joka alkoi kasvaa kohisten. V. 1363 kapinalliset ja mongolit kävivät yhden historian suurimmista meritaisteluista Poyangjärvellä. Kapinalliset voittivat. Zhu julistautui myöhemmin keisariksi perustaen Ming-dynastian.
1323-1347 Skolastiikan vuosisata tarkoittaa jännästi vain yhtä nostoa – vuosisadan kuuluisinta filosofiteologia Vilhelm Occamilaista. Hän oli oppinut fransiskaani, joka joutui Avignoniin paavin puhutteluun epäilyttävästä opetuksesta. Occam suhtautui nuivasti Aristoteleeseen ja siten transsubstaatio-oppiin kyseenalaistaen myös paavien ja kirkolliskokousten erehtymättömyyden. Tämä on via moderna -liike, joka haastoi Akvinolaisen ja dominaanien skolastista linjaa. Occam itse syytti paavia kerettiläiseksi omaisuuskiista-asiassa. Mies pötki Italian kautta Saksaan turvaan.
Occam oli nominalisti. Hänen mukaansa ideoita ei siis ole olemassa, kuten hevosuutta, vaan ainoastaan yksittäisiä hevosia. Ideat hän leikkasi pois partaveitsellään turhina. Toisin sanoen, maailman ja ikuisuuden välissä ei ole metafyysistä siltaa. Tämä voi taas johtaa Jumalan käsittämättömyyteen rajan toisella puolella tai Jumalan samaistumiseen maailman kanssa. Välttämätöntä tämä ei nominalismissa ole, onhan Kristus se varsinainen välittäjä ja yhteys Jumalaan rukouksen päässä. Painopiste siirtyy järjestä tahtoon (ja rakkauteen), kuten Scotuksella, sillä aiemmin järki juuri käsitti kauneudet ja hyvyydet yhtyen niihin. Kun aiemmin Jumalan illuminaation avulla mieli saattoi mystisesti osallistua ikuisiin ideoihin niin nyt ajatus siirtyy mystiikasta empiriaan eli tieteeseen – luomakunnassa itsessään on tuo "illuminaatio", Jumalan jälki.
Realismin ja nominalismin kädenvääntö vaikuttaa hifistelyltä. Variaatioita oli monia. Esimerkiksi maltillisen aristoteelisen realismin mukaan hevosuus ei ole ideamaailmassa, mutta jokaisessa yksittäisessä konissa kylläkin. Jumaluusopissa realismin ylikorostus voisi johtaa modalismiin Jumalan persoonien kustannuksella, nominalismin ylikorostus puolestaan triteismiin ”Jumalan idean” kustannuksella. Pelastusopillisesti realismi korostaa osallisuutta Jumalan luontoon, nominalismi taas Jumalan valintaa. Ylimääräiset armon ”vaikutukset”, jotka luetaan hurskaalle leikataan Occamin partaveitsellä. Italialainen augustinolaismunkki ja skolastikko Gregorius Riminiläinen yhdisti nominalismin Augustinuksen armo-oppiin. Lopputulema: predestinaatio-oppi, jopa kaksinkertainen sellainen, mistä taas seurasi esimerkiksi se, että kastamattomat lapset joutuvat helvettiin.
1328-1355 Pohjois-Afrikan muslimi Ibn Battuta seikkailee Afrikassa (Tansaniassa), Persiassa, Intiassa (myös Sri Lankassa) ja Kiinassa Marco Polon tavoin, mutta myös rikkoen edeltäjänsä kilometriennätyksen kuusinkertaisesti (liki 120 000 km). Miehen matkakertomus Rihla on kovin suosittu.
1309-1376 Paavien aika Ranskan Avignonissa. Paikka oli pieni, mutta kasvoi vähitellen. Kyseessä ei ollut tyrmä. Ei etenkään juhlia rakastavan Clemens VI:n aikana. Hänen virkaanastujaispäivällisiin kului jo pelkkää sinappia kolmetoista tynnyriä! Avignonista käsin paavi(t) osallistuivat valtapoliittiseen peliin Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Riemuvuosi pidettiin uudestaan v. 1350, mikä oli piristys Roomalle, mutta paavi ei kaupunkiin palannut. Aneita jaettiin kaksin käsin ”hyvyyksien varannosta”. Hetkellisesti kirkon ja Euroopan tilanne parani kaikilla rintamilla: rauha satavuotisessa sodassa, Kirkkovaltion palkka-armeijan takaama rauha Italiassa, sekä yhteistyöhaluinen Saksan keisari. Ristiretki muslimiosmaneja vastaan otti tuulta purjeisiinsa ja kristityt saivat pieniä voittoja osakseen. Paavi Urbanus V palasi Roomaan, missä hän tapasi Birgitan, Saksan keisarin Kaarle IV:n ja Bysantin keisarin, jonka kanssa hän lopetti suuren skisman keisarin suostuessa roomalaiskatolisuuteen. Saavutukset olivat kuitenkin heikolla pohjalla. Äkkiä satavuotinen sota alkoi uudestaan, Bysantti haistatti paskat paaville, Saksan keisari pisteli omiaan, osmanit pääsivät niskan päälle, Italia tuli levottomaksi ja paavi paineli Avignoniin.
1335-1360 Vuosisadan kenties kuuluisin tiedemies oli Jean Buridan. Buridan pohti liikkeen olemusta irtautuen Aristoteleen opista ja kehittäen impetus-teorian lähentyen näin modernia fysiikkaa. Oppilaansa Nicole Oresmen kanssa hän pohti sitä, voisiko maa sittenkin pyöriä.
1337–1360 Ranskan ja Englannin välinen satavuotinen sota puhkeaa, kun Ranskan menestyvät ja laajentuva kuningaskunta tahtoi itselleen paremmat osingot sekä Akvitanian, mitä myös Englanti havitteli. Taistelut käytiin nykyisen Belgian ja Ranskan sekä Normandian alueilla ja niissä olivat englantilaiset aluksi voittoisat. Voitettuaan vihollisen armeijat v. 1340 ja v. 1346 Crecyssä ylivoimaisen sotajohdon ja pitkäjousiensa avulla, englantilaiset ratsastajat polttivat kyliä, tappoivat siviilejä ja varastivat minkä irti saivat. Väkeä kaatui miekkaan, nälkään ja tauteihin. Ranskan joukot sekä maantierosvojen joukot raiskasivat niin ikään maata. Pitkäjousien lisäksi sota toi Eurooppaan (kehittymättömät) tykit. Paavi yritti sovitella välejä, mutta kun englantilaiset turvautuivat Saksan keisariin, paavi alkoi rahoittamaan Ranskaa. Sota taukosi ajoittain, lupaavimmin kun Englannin kuninkaan poika Edvard ”Musta prinssi” voitti ranskalaiset Poitiersin taistelussa, jonka myötä solmittiin rauha Englannin eduksi.
Ranskassa syntyi kansannousu sodan jälkimainingeissa. Aateliston linnoja poltettiin, mutta kapina tukahdutettiin verisesti.
1300-1399 Nykyisen Saksan alueella oli useita pieniä kuningaskuntia, jotka luonnollisesti kilpailivat keskenään. Maa olikin Ranskaa ja Englantia jäljessä mahdissa. Saksan keisarit hallitsivat myös Pohjois-Italiassa, mutta ote höltyi, jolloin alueen kaupunkivaltiot itsenäistyivät. Saksan pääkaupungiksi nousi vahvan keisari Kaarle IV:n aikana Praha. Kaupunki sai yliopiston, arkkipiispan istuimen ja Pyhän Vituksen katedraalin.
Italiassa kaupunkivaltiot kilpailivat keskenään sotien ja toistensa nielaisten, toisaalta myös taiteellisin elosteluin. Vuosisadan kuuluisin maalarin, rikkaan firenzeläisen Giotton mesenaatti olikin yksityishenkilö. Giotto on gotiikan ja varhaisrenessanssin maalari, jonka teoksissa näkyy hahmojen tunteiden korostus, realismi sekä perspektiivin käyttö sommitelmissa. Kun ikoni on ikkuna ikuisuuteen, renessanssimaalaus imitoi luontoa välittäen taiteilijan (platonisen) idean visuaalisessa muodossa. Mahtavimmat ajan kaupungit olivat Visconti-suvun hallitsema Milano, Genova, Venetsia sekä Firenze. Italiassa syntyi ja kukoisti myös modernin pankkitoiminnan juuret kun kristillis-keskiaikainen koronkiskonta höllentyi piirun verran. Kuuluisin pankkiiri ja sukunsa perustaja oli Giovanni Medici.
Giotto kuvasi Raamatullisia aiheita. Siitä huolimatta häntä ei ole pidetty erityisen hurskaana.
1300-1399 Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Tosin Itä- ja Länsi-Suomen hallinta oli keskiajalla pitkälti erillään. Turun tuomikirkko vihittiin käyttöön vuosisadan alussa. Valtakunta hajosi sisäisiin kiistoihin, mikä yllytti novgorodilaisten ryöstöretkille Suomeen. Pähkinäsaaressa solmittiin rauha 1323 hansan avustuksella. Suomi jakaantui idän ja lännen, katolisen ja ortodoksien intressipiireihin. Idässä Käkisalmi ja Valamo levittivät ortodoksisuutta karjalaisten keskuuteen. Savolaiset ja pirkkalaiset jäivät lännen eli Ruotsin puolelle. Rauhaa ei ollut pysyvä, mutta rutto piti miekat huotrissaan. Ulvilan lisäksi kaupungiksi nousi nyt myös Porvoo. Vuosisata oli myös linnojen rakennusten aikaa esimerkiksi Ahvenanmaalla ja Raaseporissa.
Ruotsalaiset kahnasivat keskenään, jolloin tanskalaiset valloittivat valtakuntaa häikäilemättömän kuninkaan Valdemar Atterdagin johdolla. Tanska ja Norja hävisivät Ruotsille, sillä hansa –vahvistunut kartelli Itämeren ja Pohjois-Saksan vesillä koggilaivoineen – puolsi Ruotsia. Hansan itäinen siipi oli Novgorod, joka oli siis läntinen ja eurooppalainen kaupunki. Hengellisesti kaupunki oli tosin Bysantin, ei kuitenkaan vihollisensa Moskovan, alaisuudessa. Pohjoisilla vesille purjehti myös merirosvoja sekä vitaaliveljien salaperäinen kerho. Virolaiset karistivat tanskalaisen (ja kristillisen) ikeen yltään. Tanskalaiset kuitenkin myivät maan saksalaiselle ritarikunnalle. Aluetta kärkkyivät myös ruotsalaiset. Valdemarin kuoltua hänen Norjassa asuva ja aikuistunut tyttärensä Margareta otti valtaohjaksia käsiinsä. Margaretan poika valittiin Tanskan ja Norjan kuninkaaksi, kun Margareta onnistui saamaan hansan puolelleen. Äiti käytti itse valtaa ja hallitsi taitavasti aatelisia ja papistoa. Ruotsi oli ongelma, sotainenkin, mutta hurrit olivat kyllästyneet saksalaismieliseen kuninkaaseensa Albrechtiin.
Hansa heikentyi, kun Englanti, Alankomaan (Flanderin) kaupungit ja voimistunut Puola pistävät kapuloita rattaisiin. Margaretan diplomaattiset kyvyt eivät estämään hänen poikansa äkkikuolemaa. Tanska ja Norja uhkasivat siirtyä kilpailijalle. Margareta sai kuitenkin Ruotsinkin valtapiiriinsä, etenkin sen jälkeen, kun Albrechtin armeija hävisi hänen joukoilleen. Margaretin sukulais- ja kasvattipojasta Eerik Pommerilaisesta tuli kolmen valtakunnan kuningas. Kruunajaisissa solmittiin Kalmarin unioni Tanskan, Ruotsin ja Norjan yhteismahdista. Tukholma ja muut Albrechtin asemat vallattiin vuosisadan lopulla, samoin vitaaliveljien miehittämä Gotlanti.
Vuosisadan kuuluisin suomalainen hengenmies lienee Turun piispa Hemming. Hän oli kansainvälinen kaveri, Ruotsissa ja Pariisissa tulevan paavin ohjauksessa opiskellut mies, joka mm. omisti 40 kirjaa. Hemming järjesteli hiippakunnan asioita sekä osallistui mahtimiehenä Ruotsi-Suomi -politiikkaan jokseenkin maalliseen ja rationaaliseen tyyliin. Jälkimaine autuaasta miehestä perustunee pitkälti Birgitan kehuviin adjektiiveihin. Hemming oli mies, joka vei naisprofeetan näyt paaville ja Englannin kuninkaalle, mutta manööveri ei sotatoimia lopettanut. Pyhimyspöhinää lisäsi kertomukset Hemmingin ihmeistä, mutta nimeämisprosessi viivästyi ja törmäsi lopulta reformaatioon. Kuvassa miehen arkku Turun tuomiokirkossa.
1300-1399 Moskova alkaa nousta Venäjän mahtitekijäksi valtaamalla naapuriruhtinaskuntia itselleen. Tämän pahin kilpailija Tver jäi alakynteen, sillä kultainen orda puolsi Moskovaa. Tällä oli myös vahvan ortodoksikirkon tuki. Unohtunut Vladimir nostettiin propagandan välineeksi Kiovan rusin linkiksi Bysantin ja Moskovan välillä. Hän oli uusi Kontantinus, rusien kristillistäjä, lännen harhaoppien vastustaja ja idän pakanoiden torjuja. Moskovan pyyteet kallistuivat itään eli Volgaan, Tverin länteen. Homma oli sekavampaa kuin myöhempi propaganda: Moskovassa moskeijoita, Ordassa kirkkoja. Kaupungin linnoitusalue Kreml oli jo olemassa.
Dmitri Donskoin hallituskaudella Moskovan valtapiiri kaksinkertaistui. Kultainen orda oli heikentynyt. Alamaiset voittivatkin isäntänsä Kulikovo polessa v. 1380 – tosin mongolit voittivat pari vuotta myöhemmin puolestaan rusit. Timur Lenk höykytti puolestaan mongoleja ja käväisi Moskovan porteilla. Tarinan mukaan kaupungin pelasti Vladimirin Jumalanäidin ikoni. Yhteys Bysantin ja Moskovan välillä vahvistui vuosisadan lopulla. Näin myös hesykasmi tuli pohjolaan. Oppi sopi siksikin, että Volgan muslimien parissa vaikutti vastaava mystinen illuminationismi. Vuosisadan kuuluisin hengellinen venäläinen on Sergei Radonezilainen, joka perusti Pyhän Kolminaisuuden lavran Moskovaan. Bysanttilainen ikoniperinne sai pohjolassa värikkäämmän ja tunteellisemman ilmiasun mm. Theofanes Kreikkalaisen siirryttyä Konstantinopolista Novgorodiin ja Moskovaan.
1300-1399 Intiassa elivät ja hallitsivat monet, suuretkin sulttaanikunnat. Pohjoisessa islam alkoi vakiintua. Muslimihallitsijat hallitsivat myös laajoja alueita keski-Intiasta. Etelässä hindulaisuus vahvistui. Ajan pääsuuntaus oli dualistinen vedanta, joka tietenkin haastoi Abi Sankaran (ja Ramanujan) monismin: perimmäinen todellisuus ja Jumala sekä ihmisten sielut ovat erillisiä toisistaan. Tämä tarkoittaa ihmisten riippuvaisuutta Jumalasta – armoa. Dvaita vedanta muistuttaa muutenkin länsimaista uskonnollisuutta, jolloin on pohdittu, olisiko se saanut kristinuskon tai islamin vaikutusta. Toisaalta Jumala ja jumalat olivat hindulaisia. Kuolemanjälkeen tuli jälleensyntymä. Ilmeisesti kiirastuleen uskottiin hindulaisuudessakin. Buddhalaisuus oli puolestaan voimissaan nykyisen mm. nykyisen Indonesian ja Thaimaan seuduilla.
1346-1353 Rutto puhkeaa Kaffan kaupungissa Mustanmeren rannalla, kun tataarien Kultainen orda piirittää paikallista venetsialaiskaupunkia. Silkkitien myötä ihmisten liikkuvuus mahdollisti mustarotan kontaktin Aasian jyrsijöiden kanssa. Rotalla ei ollut immuniteettia yersinia pestis -bakteeria vastaan ja se viihtyi hyvin ihmisten läheisyydessä. Kirput etsivät uusia isäntiä rotan kuoltua. Mikäli ihmistä pistävässä kirpussa oli sairaan rotan verta, oli ruton tarttuminen liki varmaa.
Tauti tarttui molempiin osapuoliin, tuli talven hillitsemäksi, mutta levisi taas keväällä ja lähti kauppiaiden laivojen matkaan Konstantinopoliin, Sisiliaan sekä mamelukkien Aleksandriaan v. 1347. Seuraavaksi oli vuorossa Sardinia, Korsika, Kreikka sekä v. 1348 alkaen Ranskan, Espanjan ja Italian kaupungit. Ihmiset kuolivat kaduille hirveissä tuskissa ja omaistensa hylkäämänä. Karanteenit eivät auttaneet. Seuraavana vuonna rutto tuli Barcelonaan, Roomaan, Firenzeen, Lyoniin, Pariisiin ja Lontooseen. Rutto levisi Sveitsiin ja Saksaan. Yksikään suurkaupunki ollut turvassa. Juutalaisia poltettiin syyllisinä. Oppineet pohtivat, johtuiko tauti Jumalan rangaistuksesta, Jupiterin savusta tai maanalaisista höyryistä. Norjaan rutto tuli 1349, Ruotsiin 1350 ja Suomeen sekä Venäjälle 1351. Ruttoa pidettiin Jumalan rangaistuksena ihmisten synneistä, kuten ahneudesta. Itsensä ruoskijoiden kulkueita vaelsi kaduilla, rukoukset kohosivat taivaisiin, amuletit kävivät kaupaksi ja uskomuslääkkeet vaihtoivat omistajaa.
Maiden väestöstä kuoli kolmannes tai jopa puolet eli 25-50 miljoonaa sielua. Eurooppa ei toipunut väestökatastrofista vuosisatoihin. Maaorjuus ja feodalismi päättyi ruton myötä. Köyhälistön siirtyminen aateliston alaisuudesta kruunun huomaan tarkoitti aluksi olojen huonontumista esimerkiksi verojen muodossa. Rutto raivosi yhtä lailla Lähi-Idän muslimien ja Pohjois-Afrikan mamelukkien parissa.
Kuolemantanssi on ruton synnyttämä taideaihe.
1300-1399 Espanjan historiassa vuosisata on niin ikään synkkä, sillä rutto iski useita kertoja sitten vuoden 1347. Vuosisata oli maailmanhistorian pisimmän sodan, reconquistan aikaa, mikä kuitenkin pysyi suuressa mittakaavassa paikoillaan Granadan muslimikuningaskunnan edelleen pitäen hallussaan eteläistä Espanjaa. Kristityt, juutalaiset ja muslimit elivät myös rauhassa. Kristilliset ruhtinaskunnat Kastilia ja Aragonia ajautuivat sotaan maa-alueiden hallinnasta. Kastiliaa tuki Englanti, Aragoniaa Ranska. Portugali soti myös pikemminkin Kastiliaa kuin maureja vastaan hämmentäen mustavalkoista kuvaa reconquistasta. Portugalin saama tuki Englannista on kantanut nykypäivään saakka. Juutalaisvastaisuus nousi vuosisadan jälkipuoliskolla. Arkkidiakoni Ferrand Martinez yllytti kansaa pogromeihin. Hänet pidettiin aisoissa, kunnes valta vaihtui ja juutalaisvainot ryöpsähtivät halki Espanjan v. 1391. Kuolleet laskettiin kymmenissä tuhansissa. Pakkokäännytettyjä ja paenneita oli vielä enemmän.
1300-1399 Bysantin vuosisata on kovin vaikea. Maltan herttua tarjosi valtakunnalle 6 500 miehen palkkasoturikomppaniaa, mutta näistä oli lopulta enemmän haittaa omavaltaisuudessaan. Nämä perustivat oman valtakuntansa Ateenaan. Tosin Bysantin onnistui valloittaa Pohjois-Kreikasta maita itselleenkin. Bysantti kärsi kaksi pitkää kansalaissotaa, joissa apajille kärkkyi Bulgaria, Serbia, turkkilaiset sekä lännen mahdit. Vähä-Aasia oli liki menetetty. Konstantinopolissa vallitsi vararikko sekä tappiomieliala. Osmanit valloittivat lisää alueita itselleen, Nikean ja Nikomedian sekä Prusan eli Bursan, mistä tuli heidän pääkaupunkinsa. Egeanmerellä Bysantti liittoutui ennemmin muslimien kuin roomalaiskatolisten kanssa. Laivastoa heillä ei kuitenkaan enää ollut.
Vuonna 1347 tuli rutto. Serbia kaappasi itselleen Pohjois-Kreikan kuningas Stefan Dusanin johdolla. Suurvaltakunnan sijaan Serbia jakaantui. Idän kauppaa hallitsivat venetsialaiset ja genovalaiset Bysantin kustannuksella. Genovalaiset perustivat jopa Galatan valtion Bysantin kupeeseen, samoin osmanit Gallipollin Euroopan reunalle. Myöhemmin heidän valtansa laajentui Turkissa ja länsi-Euroopassa. Bysantin keisari yritti turvautua paavin, Serbian sekä Unkarin apuun – laihoin tuloksin. Venetsiassa keisarin piti jäädä panttivangiksi velkojensa takia. Traakiassa osmanit löivät serbit ja bulgaarit vasalleikseen. Keisarin täytyi alistua sulttaanin käskyvaltaan, käydä Vähä-Aasian kreikkalaisia vastaan sekä vastustaa oman poikansa kapinaa. Sisällissotaa keisariudesta käytiin taas ulkovaltojen avustuksella. Osmanit saivat rauhassa järjestää Anatoliaa, painostaa väkeä islamiin sekä värvätä kristittyjä poikia janitsaareiksi. Nämä koulutettiin sokean kuuliaisiksi ja pelottomiksi mahdollisesti jonkin huumausaineen avulla. Bulgarian Sofia antautui 1385, Serbian pääkaupunki Nisi 1386, Bysantin Thessalonikia 1387. Bulgaarit yrittivät itsenäistyä ja Serbia kukistaa osmanit Kosovon ja Bosnian joukkojen avulla, mutta he hävisivät muslimeille Kosovo Poljen taistelussa 1389.
Kristityt liittoutuivat ristiretkelle, mikä suuntautui Nikopoliin, jonka osmanit olivat valloittaneet Bulgarialta. Ranskan, Unkarin, Venetsian, johanniittojen ja monien muiden Euroopan kristittyjen joukot hävisivät taistelun. Bulgarian toinen valtakunta loppui. Eurooppa tavallaan syntyi osmanien myötä, sillä se oli näistä vapaa kristillinen vyöhyke.
Gregorios Palamas oli Athos-vuoren munkki ja Thessalonikin piispa, josta tuli ortodoksisen kirkon pyhimys. Mies on idän kirkon viimeisin kirkkoisä ja itäinen vastine Tuomas Akvinolaiselle – Palamas tosin tunnetaan yhden asian miehenä. Palamas oli mystikko ja hesykasti. Hän puolusti käsitystä siitä, että kristitty voi kohdata Jumalan sielunsa ja jopa ruumiinsa välityksellä. Hänen vastustajansa Barlaam Calabrialaisen mukaan mystikko saattoi kohdata vain Jumalan symbolin, ei itse Jumalaa. Kiistamiehiä yhdisti Dionysius Areopagitan apofaattinen teologia. Palamas nojasi kirkkoisien olemus-energia -erotteluun: Jumala on olemuksessaan kohtaamaton, energioissaan tunnettavissa. Asiasta kiisteltiin, Palamas joutui välillä pannaan, mutta hänen kantansa voitti Konstantinopolin 5. konsiilin kokoontumisissa.
Kirkkoisillä aristoteelis-uusplatoninen energia oli tarkoittanut Jumalan näkyvässä maailmassa havaittavaa ja koettavaa voimaa ja työtä. Palamas samaisti termin vahvemmin Jumalaan itseensä. Energia siis korvaa platoniset ideat ihmisen ja Jumalan välisen kuilun välittäjänä Jumalalla itsellään. Ongelmia ovat samankaltaisia kuin Augustinuksella, jota Palamas taisi salaa lainata: Isä, Poika ja Pyhä Henki jäävät sivuun energian tai modalistisen olemustason kustannuksella. Kristologiassa energiaoppi tekee Jeesuksen ihmisluonnosta ja jopa hypostaasista itsestään välineellisiä, portteja ihmisen ja energian kädenpuristukselle. Mystinen kokemus energia-Jumalasta herättää samoja kriittisiä huomioita kuin mystiikka yleensä: Mikä rooli inkarnaatiolla, ristinpuulla, pääsiäisellä, mikä virka kasteella, ehtoollisella ja laupeudelle, jos vielä tulisi kokea kolmas taivas, luomaton energia?
Palamaksen lisäksi Nikolaos Kabasilaksen Bysantin liturgian teologia jäi perinnöksi jälkimaailmalle.
1316-1399 Liettua nousee mahtitekijäksi valtion perustajan Gediminasin vaikutuksesta. Vilnasta tuli pääkaupunki. Idästä kahmaistiin omaksi Minsk ja Kiova heikentyneiltä venäläisiltä ruhtinaskunnilta. Saksa oli kilpailija, Puola liittolainen. Nämä valloittivat nykyistä Ukrainan aluetta, kunnes Puola siirtyi saksalaisten puolelle Liettuaa vastaan. Idässä liettualaiset pääsivät Mustanmeren apajille asti voitettuaan mongolit v. 1368. He olivat liitossa myös Novgorodin kanssa. Kiovan rusista kamppailivat nyt siis paitsi Moskova vs. Trev, myös Moskova vs. Liettua. Liettuassa elettiin pakanuuden pimeydessä. Suurruhtinas Jagiellon aikana tilanne alkoi muuttua. Tämä otti roomalaiskatolisen kasteen naimalla puolalaisen prinsessan päästen näin Puolan kuninkaaksi. Valtakunta hävisi Timur Lenkille ja Kultaiselle ordalle vuosisadan lopussa.
Ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon kilpailu oli suurta idän ja lännen rajamailla, ukrainassa. Alue on nykyäänkin lännen ja idän kiistakenttää. Heikentyvällä Bysantilla oli omat intressinsä yrittäen heittää keisariutensa verkkoa Venäjän ylle. Moskovan ystävyys kelpasi, mutta ei pohjoinen keisari. Puolan nousi paavien tuella. Idässä Gallitsian ja Volynian alueilla oli taloudelliset ja hengelliset apajat – pakanallisia liettualaisia sekä ortodoksiharhaoppisia. Krakovan yliopisto toi skolastiikan näinkin itään, mutta pysyvät länsivaikutteet jäivät vähäisemmiksi.
1353-1380 Sienan Italian värjärin perheen 24. lapsi Katariina näkee 7-vuotiaana näyn Jeesuksesta. Tästä alkoi hänen hengellinen kutsumuksensa pyhimykseksi sekä mystikoksi. Parikymppisenä nainen hoiti sairaita, käännytti julkisyntisiä, sovitteli riitoja ja keräsi ympärilleen oppilaita. Myöhemmin Katariina osallistui kirkkopolitiikkaan ja maallisiin toimiin puolustamalla Rooman paavia, kannattamalla ristiretkeä, kehottamalla Ranskan kuningasta lopettamaan sotansa Englantia vastaan sekä varoittamalla Unkaria turkkilaisista. Franciscuksen tavoin Katariina sai stigmat, tosin näkymättömästi. Katariina perusti dominikaanisen luostarin. Kirkon jakaantuneisuus vaivasi häntä ja lopulta hän luhistui ”mystisen laivan” painosta harteillaan.
Katariinan kuuluisin teksti on suomennettukin Dialogi Jumalan kaitselmuksesta. Tämä on Kristus- ja rakkaudenkeskeistä kilvoittelua. Dialogi on pelastuskeskeinen korostaen Jeesuksen lunastusta sekä Jeesusta siltana ihmisen ja Jumalan välillä. Luterilaista teksti ei tietenkään ole: Kristuksen työ on parantanut ihmisen perisynnistä. Täten ihminen on – etenkin kasteensa jälkeen – kyvykäs ja siten myös velvollinen (ja velallinen) rakastamaan Jumalaa eli ”tekemään oman osuutensa” pelastuksessa. Katariinan ihmiskuva on tomistinen: vapaa tahto (pahan) aistillisuuden ja (hyvän) järjen välissä. Erikoista on Katariinan pyyntö saada osakseen rangaistus Jumalalta. Keskiaikaista menoa on sekin, että kärsimys, oman viheliäisyytensä vihaaminen ja jumalallinen kaipaus hyvittävät syntejä. Näin pelastus laajenee Jumalasta ja Kristuksesta ihmisiin ja pyhimyksiin.
1339-1399 Ruotsalainen aatelisnainen, näkyjen näkijä, aviovaimo ja kahdeksan lapsen äiti Birgitta käy pyhiinvaelluksilla ja siirtyy yksinomaan hengellisen kutsumuksensa pariin profeettana aviomiehensä kuoltua. Tätä ennen hän oli vaikuttanut Ruotsin kuninkaan hovissa vierasmaalaisen kuningatar Blankan opettajana. Leski oli nyt Kristuksen morsian. Jumalallisena kanavana ja miesten tukemana saattoi nainenkin päästä ääneen. Birgitan ilmestykset olivat hengellisiä, mutta myös poliittisia esimerkiksi Ruotsin retkiä rusien maassa. Birgitta oli voimakastahtoinen nainen, jonka manööverit liikkuivat imartelun ja uhkailevan manipuloinnin haitarilla.
Birgitta lähti Roomaan, tapasi (lopulta) paavin ja asui Italiassa. Viimeinen matka suuntautui Jerusalemiin ja Betlehemiin, mikä vahvisti Marian asemaa birgittalaisuudessa. Birgitta sai paavin vahvistuksen luostarisäännölleen kuolemansa jälkeen, jolloin naiseen myös liitettiin ihmetekoja. Birgittalaisuuden keskuksena toimi Vadstenan luostari reliikkeineen. Paavi antoi sille pohjoisen aneiden myöntämisen etäpisteen statuksen. Birgitasta tuli pyhimys v. 1391 ja Ruotsin suojeluspyhimys v. 1396. Birgitan yhteydet Ruotsin ja Euroopan valtaapitäviin auttoivat liikettä leviämään.
Birgitta oli myös Suomessa suosittu pyhimys – olihan Suomi Ruotsi. Naantalin birgittalaisluostari ja siten koko kaupunki perustettiin v. 1438. Naisen pyhimysasemaa perustelee mm. hänen hyväntekeväisyytensä. Yleisen siveettömyyden lisäksi Birgitta tuomitsi pappien avioliiton ja suhtautui nuivasti aviolliseen seksiin. Askeettina hän tiputti steariinia iholleen ja repi haavojaan auki samaistuakseen kärsivään Kristukseen.
1300-1399 Espanjan historiassa vuosisata on niin ikään synkkä, sillä rutto iski useita kertoja sitten vuoden 1347. Vuosisata oli maailmanhistorian pisimmän sodan, reconquistan aikaa, mikä kuitenkin pysyi suuressa mittakaavassa paikoillaan Granadan muslimikuningaskunnan edelleen pitäen hallussaan eteläistä Espanjaa. Kristityt, juutalaiset ja muslimit elivät myös rauhassa. Kristilliset ruhtinaskunnat Kastilia ja Aragonia ajautuivat sotaan maa-alueiden hallinnasta. Kastiliaa tuki Englanti, Aragoniaa Ranska. Portugali soti myös pikemminkin Kastiliaa kuin maureja vastaan hämmentäen mustavalkoista kuvaa reconquistasta. Portugalin saama tuki Englannista on kantanut nykypäivään saakka. Juutalaisvastaisuus nousi vuosisadan jälkipuoliskolla. Arkkidiakoni Ferrand Martinez yllytti kansaa pogromeihin. Hänet pidettiin aisoissa, kunnes valta vaihtui ja juutalaisvainot ryöpsähtivät halki Espanjan v. 1391. Kuolleet laskettiin kymmenissä tuhansissa. Pakkokäännytettyjä ja paenneita oli vielä enemmän.
1300-1399 Bysantin vuosisata on kovin vaikea. Maltan herttua tarjosi valtakunnalle 6 500 miehen palkkasoturikomppaniaa, mutta näistä oli lopulta enemmän haittaa omavaltaisuudessaan. Nämä perustivat oman valtakuntansa Ateenaan. Tosin Bysantin onnistui valloittaa Pohjois-Kreikasta maita itselleenkin. Bysantti kärsi kaksi pitkää kansalaissotaa, joissa apajille kärkkyi Bulgaria, Serbia, turkkilaiset sekä lännen mahdit. Vähä-Aasia oli liki menetetty. Konstantinopolissa vallitsi vararikko sekä tappiomieliala. Osmanit valloittivat lisää alueita itselleen, Nikean ja Nikomedian sekä Prusan eli Bursan, mistä tuli heidän pääkaupunkinsa. Egeanmerellä Bysantti liittoutui ennemmin muslimien kuin roomalaiskatolisten kanssa. Laivastoa heillä ei kuitenkaan enää ollut.
Vuonna 1347 tuli rutto. Serbia kaappasi itselleen Pohjois-Kreikan kuningas Stefan Dusanin johdolla. Suurvaltakunnan sijaan Serbia jakaantui. Idän kauppaa hallitsivat venetsialaiset ja genovalaiset Bysantin kustannuksella. Genovalaiset perustivat jopa Galatan valtion Bysantin kupeeseen, samoin osmanit Gallipollin Euroopan reunalle. Myöhemmin heidän valtansa laajentui Turkissa ja länsi-Euroopassa. Bysantin keisari yritti turvautua paavin, Serbian sekä Unkarin apuun – laihoin tuloksin. Venetsiassa keisarin piti jäädä panttivangiksi velkojensa takia. Traakiassa osmanit löivät serbit ja bulgaarit vasalleikseen. Keisarin täytyi alistua sulttaanin käskyvaltaan, käydä Vähä-Aasian kreikkalaisia vastaan sekä vastustaa oman poikansa kapinaa. Sisällissotaa keisariudesta käytiin taas ulkovaltojen avustuksella. Osmanit saivat rauhassa järjestää Anatoliaa, painostaa väkeä islamiin sekä värvätä kristittyjä poikia janitsaareiksi. Nämä koulutettiin sokean kuuliaisiksi ja pelottomiksi mahdollisesti jonkin huumausaineen avulla. Bulgarian Sofia antautui 1385, Serbian pääkaupunki Nisi 1386, Bysantin Thessalonikia 1387. Bulgaarit yrittivät itsenäistyä ja Serbia kukistaa osmanit Kosovon ja Bosnian joukkojen avulla, mutta he hävisivät muslimeille Kosovo Poljen taistelussa 1389.
Kristityt liittoutuivat ristiretkelle, mikä suuntautui Nikopoliin, jonka osmanit olivat valloittaneet Bulgarialta. Ranskan, Unkarin, Venetsian, johanniittojen ja monien muiden Euroopan kristittyjen joukot hävisivät taistelun. Bulgarian toinen valtakunta loppui. Eurooppa tavallaan syntyi osmanien myötä, sillä se oli näistä vapaa kristillinen vyöhyke.
Gregorios Palamas oli Athos-vuoren munkki ja Thessalonikin piispa, josta tuli ortodoksisen kirkon pyhimys. Mies on idän kirkon viimeisin kirkkoisä ja itäinen vastine Tuomas Akvinolaiselle – Palamas tosin tunnetaan yhden asian miehenä. Palamas oli mystikko ja hesykasti. Hän puolusti käsitystä siitä, että kristitty voi kohdata Jumalan sielunsa ja jopa ruumiinsa välityksellä. Hänen vastustajansa Barlaam Calabrialaisen mukaan mystikko saattoi kohdata vain Jumalan symbolin, ei itse Jumalaa. Kiistamiehiä yhdisti Dionysius Areopagitan apofaattinen teologia. Palamas nojasi kirkkoisien olemus-energia -erotteluun: Jumala on olemuksessaan kohtaamaton, energioissaan tunnettavissa. Asiasta kiisteltiin, Palamas joutui välillä pannaan, mutta hänen kantansa voitti Konstantinopolin 5. konsiilin kokoontumisissa.
Kirkkoisillä aristoteelis-uusplatoninen energia oli tarkoittanut Jumalan näkyvässä maailmassa havaittavaa ja koettavaa voimaa ja työtä. Palamas samaisti termin vahvemmin Jumalaan itseensä. Energia siis korvaa platoniset ideat ihmisen ja Jumalan välisen kuilun välittäjänä Jumalalla itsellään. Ongelmia ovat samankaltaisia kuin Augustinuksella, jota Palamas taisi salaa lainata: Isä, Poika ja Pyhä Henki jäävät sivuun energian tai modalistisen olemustason kustannuksella. Kristologiassa energiaoppi tekee Jeesuksen ihmisluonnosta ja jopa hypostaasista itsestään välineellisiä, portteja ihmisen ja energian kädenpuristukselle. Mystinen kokemus energia-Jumalasta herättää samoja kriittisiä huomioita kuin mystiikka yleensä: Mikä rooli inkarnaatiolla, ristinpuulla, pääsiäisellä, mikä virka kasteella, ehtoollisella ja laupeudelle, jos vielä tulisi kokea kolmas taivas, luomaton energia?
Palamaksen lisäksi Nikolaos Kabasilaksen Bysantin liturgian teologia jäi perinnöksi jälkimaailmalle.
1316-1399 Liettua nousee mahtitekijäksi valtion perustajan Gediminasin vaikutuksesta. Vilnasta tuli pääkaupunki. Idästä kahmaistiin omaksi Minsk ja Kiova heikentyneiltä venäläisiltä ruhtinaskunnilta. Saksa oli kilpailija, Puola liittolainen. Nämä valloittivat nykyistä Ukrainan aluetta, kunnes Puola siirtyi saksalaisten puolelle Liettuaa vastaan. Idässä liettualaiset pääsivät Mustanmeren apajille asti voitettuaan mongolit v. 1368. He olivat liitossa myös Novgorodin kanssa. Kiovan rusista kamppailivat nyt siis paitsi Moskova vs. Trev, myös Moskova vs. Liettua. Liettuassa elettiin pakanuuden pimeydessä. Suurruhtinas Jagiellon aikana tilanne alkoi muuttua. Tämä otti roomalaiskatolisen kasteen naimalla puolalaisen prinsessan päästen näin Puolan kuninkaaksi. Valtakunta hävisi Timur Lenkille ja Kultaiselle ordalle vuosisadan lopussa.
Ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon kilpailu oli suurta idän ja lännen rajamailla, ukrainassa. Alue on nykyäänkin lännen ja idän kiistakenttää. Heikentyvällä Bysantilla oli omat intressinsä yrittäen heittää keisariutensa verkkoa Venäjän ylle. Moskovan ystävyys kelpasi, mutta ei pohjoinen keisari. Puolan nousi paavien tuella. Idässä Gallitsian ja Volynian alueilla oli taloudelliset ja hengelliset apajat – pakanallisia liettualaisia sekä ortodoksiharhaoppisia. Krakovan yliopisto toi skolastiikan näinkin itään, mutta pysyvät länsivaikutteet jäivät vähäisemmiksi.
1353-1380 Sienan Italian värjärin perheen 24. lapsi Katariina näkee 7-vuotiaana näyn Jeesuksesta. Tästä alkoi hänen hengellinen kutsumuksensa pyhimykseksi sekä mystikoksi. Parikymppisenä nainen hoiti sairaita, käännytti julkisyntisiä, sovitteli riitoja ja keräsi ympärilleen oppilaita. Myöhemmin Katariina osallistui kirkkopolitiikkaan ja maallisiin toimiin puolustamalla Rooman paavia, kannattamalla ristiretkeä, kehottamalla Ranskan kuningasta lopettamaan sotansa Englantia vastaan sekä varoittamalla Unkaria turkkilaisista. Franciscuksen tavoin Katariina sai stigmat, tosin näkymättömästi. Katariina perusti dominikaanisen luostarin. Kirkon jakaantuneisuus vaivasi häntä ja lopulta hän luhistui ”mystisen laivan” painosta harteillaan.
Katariinan kuuluisin teksti on suomennettukin Dialogi Jumalan kaitselmuksesta. Tämä on Kristus- ja rakkaudenkeskeistä kilvoittelua. Dialogi on pelastuskeskeinen korostaen Jeesuksen lunastusta sekä Jeesusta siltana ihmisen ja Jumalan välillä. Luterilaista teksti ei tietenkään ole: Kristuksen työ on parantanut ihmisen perisynnistä. Täten ihminen on – etenkin kasteensa jälkeen – kyvykäs ja siten myös velvollinen (ja velallinen) rakastamaan Jumalaa eli ”tekemään oman osuutensa” pelastuksessa. Katariinan ihmiskuva on tomistinen: vapaa tahto (pahan) aistillisuuden ja (hyvän) järjen välissä. Erikoista on Katariinan pyyntö saada osakseen rangaistus Jumalalta. Keskiaikaista menoa on sekin, että kärsimys, oman viheliäisyytensä vihaaminen ja jumalallinen kaipaus hyvittävät syntejä. Näin pelastus laajenee Jumalasta ja Kristuksesta ihmisiin ja pyhimyksiin.
1339-1399 Ruotsalainen aatelisnainen, näkyjen näkijä, aviovaimo ja kahdeksan lapsen äiti Birgitta käy pyhiinvaelluksilla ja siirtyy yksinomaan hengellisen kutsumuksensa pariin profeettana aviomiehensä kuoltua. Tätä ennen hän oli vaikuttanut Ruotsin kuninkaan hovissa vierasmaalaisen kuningatar Blankan opettajana. Leski oli nyt Kristuksen morsian. Jumalallisena kanavana ja miesten tukemana saattoi nainenkin päästä ääneen. Birgitan ilmestykset olivat hengellisiä, mutta myös poliittisia esimerkiksi Ruotsin retkiä rusien maassa. Birgitta oli voimakastahtoinen nainen, jonka manööverit liikkuivat imartelun ja uhkailevan manipuloinnin haitarilla.
Birgitta lähti Roomaan, tapasi (lopulta) paavin ja asui Italiassa. Viimeinen matka suuntautui Jerusalemiin ja Betlehemiin, mikä vahvisti Marian asemaa birgittalaisuudessa. Birgitta sai paavin vahvistuksen luostarisäännölleen kuolemansa jälkeen, jolloin naiseen myös liitettiin ihmetekoja. Birgittalaisuuden keskuksena toimi Vadstenan luostari reliikkeineen. Paavi antoi sille pohjoisen aneiden myöntämisen etäpisteen statuksen. Birgitasta tuli pyhimys v. 1391 ja Ruotsin suojeluspyhimys v. 1396. Birgitan yhteydet Ruotsin ja Euroopan valtaapitäviin auttoivat liikettä leviämään.
Birgitta oli myös Suomessa suosittu pyhimys – olihan Suomi Ruotsi. Naantalin birgittalaisluostari ja siten koko kaupunki perustettiin v. 1438. Naisen pyhimysasemaa perustelee mm. hänen hyväntekeväisyytensä. Yleisen siveettömyyden lisäksi Birgitta tuomitsi pappien avioliiton ja suhtautui nuivasti aviolliseen seksiin. Askeettina hän tiputti steariinia iholleen ja repi haavojaan auki samaistuakseen kärsivään Kristukseen.
Hollolan Pyhän Marian kirkossa Birgitta on keskeisellä paikalla.
1370 Kristillisen mystiikan klassikko, tuntemattoman miehen kirjoittama Tietämättömyyden pilvi ilmestyy painosta Englannissa. Täällä esiintyy mystiikan teologian ja kirkon rukousopetuksen kolmivaiheisuus: oratio on sanallista rukousta, meditatio kristillisten tapahtumien ja oppien mietiskelyä ja kontemplaatio Jumalan sanatonta kokemista ja Häneen yhtymistä. Kirjoittaja keskittyy viimeiseen vaiheeseen, tietoisuuden kohdistamiseen Jumalaan vailla sanoja, pyyntöjä, näkyjä ja jopa tietämistä. Sydämen kohotus Jumalan puoleen on suurinta työtä ja korkeinta rakkautta, joka vapauttaa synnistä ja helpottaa kiirastulessa olevien tuskia. Ruumiillisuus on alhaisinta, hengellisyys (luostarilaitos) on jo jotain, mutta vasta Jumalaan yhtyminen, jumaloituminen parhautta. Siksipä kirjoitta kirjoittaakin: ”Haluan todella, että et olisi missään. Sillä jos et ole ruumiillisesti missään, olet hengessä kaikkialla.”
Tarkoitus on hylätä kaikki ajatukset, pyrinnöt ja näyt, hurskaatkin sellaiset ja sukeltaa tietämättömyyden pilveen. Näin kirja laittaa apofaattisen teologian ilmoituksen, kristillisen spiritualiteetin ja kristillisen etiikan yläpuolelle. Seppä Högmanin sanoja mukaillen, yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki, ”olematon” työ. Eckartin tavoin sisäisen katselun esikuvana pidetään Betanian Mariaa. Nykyiseen sydänrukouksen juurena kirjoittaja kehottaa käyttämään lyhyttä apusanaa meditoinnin ohjaamiseen. Antropologia on roomalaiskatolinen, positiivinen: ihmisessä on jumalallinen tahto ”kaiken täydellisyyden olemus”.
1345-1399 Friisiassa eli nykyisen Alankomaiden ja Belgian alueilla Gent, Bryssel, Antwerpen ja Amsterdam kasvavat Euroopan suurimmiksi kaupungeiksi vuosisadan lopulla. Ruttoisku ei täällä ollut niin kova kuin muualla, tai pikemminkin toipuminen oli nopeaa. Feodalismi sai alkaa väistymään kaupungistumisen ja porvarien tieltä, miekankin kautta. Ruoantuotanto toimi ja kauppa kävi.
1375 Keskiajan paras kartta Catalan Atlas valmistuu Mallorcalla. Pohjois-Euroopasta tai Keski- ja Etelä-Afrikasta kartta ei tiedä, mutta itämaat on vaikuttavasti kuvatut sisältäen myös Antikristuksen maan Kiinan kyljessä. Kartan vahvuuksiin kuuluu paitsi Malin kuningaskunta, myös Kanarian saaret ja Madeira, jotka eurooppalaiset olivat löytäneet vähän aiemmin. Saaret kiinnostivat kirkkoa ja kauppiaita.
1358-1399 Timur Lenk mongolilainen muslimisotapäällikkö nousee valtaan Samarkadissa eli Uzbekistanissa valloittaen vähitellen koko Persian. Timurin kova vastus oli Kultainen orda, mutta hän voitti lopulta tämänkin vallan rymistellen myös Venäjällä. Intiaan mies perusti Delhin sulttaanikunnan syrjäyttäen hallitsevan muslimihallitsijan. v. 1399 Timur kävi voitokkaaseen sotaan osmaneja ja mamelukkeja vastaan voittaen heidätkin. Sodan uhriluku on n. 1 000 000 eli 5% maailman väestöstä. Vertailun vuoksi, 2. Maailmansota verotti alle 4% maailman silloisesta väestöstä. Timurin riehunta Lähi-Idässä ja Aasiassa tarkoitti paikallisten itäisten kirkkojen ja nestorilaisten kristittyjen juurimista.
1373-1393 Oppinut englantilainen Juliana Norwichilainen saa sairausvuoteellaan näkyjä ja vihkiytyy erakoksi. Näkyjä tulee lisää ja lopulta hän kirjaa ne jälkipolville. Nainen oli vaatimaton, eikä jälkipolvetkaan ole häntä tunteneet mm. siksi, ettei hänen näkynsä ole yhteiskunnallisia. Juliana on kuitenkin löydetty uudestaan 1900-luvulla mm. Thomas Mertonin ja T.S. Eliotin toimesta. Erityisen tunnettu ja suosittu on naisen ajatus siitä, että ”Syntiäkin tarvitaan, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi (vrt. Room. 8:28). Juliana huomaa, että ajatus liittyy kaikkien ihmisen lopulliseen pelastukseen, mikä on ristiriidassa helvettiopin kanssa, mutta antaa näkynsä silti julki. Nainen siis tunnustautuu kirkon oppiin helvetistä ja kiirastulesta, vaikka se ei hänestä olekaan Jumalan viimeinen sana. Sama jännite koskee Jumalan vihaa, jota Juliana ei näyissään näe, mutta mistä Raamattu todistaa. Juliana näkee lankeemuksen Ihmisen ”kompastumisena mutalammikkoon”, tämän palvellessa Herraansa. Koska ihmisen rakkaudenpalvelus on aiheuttanut hänelle vaivaa, Jumala tahtoo palkita palvelijansa armolla.
Juliana on skolastinen mystikko: Ihmisen syvin olemus, luonto, järki ja tahto on Jumalassa täydellinen ja lankeamaton. Voisi tarkentaa, että tämä on siis uusi minämme Kristuksessa, ellei Juliana väittäisi meille olevan tämä ideaalipyhyys jo luomisen perusteella. Tämä ”luontainen hyvyys” ottaa vastaan armoa. Toisaalta hän kiistää pelagiolaisuuden korostamalla ihmisen syntisyyttä ja pelastusta Jumalan tekona. Norwichialaisen pelastusoppi korostaa Jeesuksen inkarnaatiota ja hänen kahta luontoaan, sillä omaksuessaan (aistillisen) ihmisluonnon, hän pyhitti sen ja liitti meidät Jumalaan. Jokainen yksittäinen ihminen on Adamissa ja Kristuksessa, jotka puolestaan ovat (kohtalonyhteydessä) yhtä: ”Kun Adam lankesi, putosi myös Jumalan Poika.” Erikoista on Jeesuksen kutsuminen äidiksi. Juliana jopa kirjoittaa: ”Niin totta kuin Jumala on Isämme, on hän myös meidän Äitimme.” Toisaalta mystikko puhuu uskon keskeisyydestä, Kristuksen verestä, synnin vihattavuudesta sekä parannuksen tarpeesta yleiskristillisesti.
1368-1399 Kiinan menestys pääsee käyntiin, kun rutto rauhoittuu, mongolien Yuan-dynastia syöstään vallasta ja Timur Lenk pistää idän kaupan pystyyn. Kambozasta ja Siamista kärrättiin rikkautta pohjoiseen. Talonpoikien olot paranivat, peltoalat kasvoivat ja maan väkiluku nousi kohisten jopa 60 miljoonasta 100 miljoonaan. Keisari Hongwun armeijassa palveli yli miljoona sotilasta. Hän oli kungfutselainen, mutta suvaitsi myös muslimeja. Toisaalta mies oli vainoharhainen diktaattori, joka vainosi vihollisiaan. Keisarin aikana paperiraha levisi valtakuntaan, mutta joutui myös pahemman kerran inflaation kynsiin, koska seteleitä oli liikaa.
1369-1399 Satavuotinen sota oli jatkunut epäsuorasti Hispaniassa roihahtaen uudelleen liekkeihin Ranskassa. Ranska alkoi nyt päästä tasoihin ja niskan päälle englantilaisista sankarinsa Bertrand Duguesclin sissitaktiikoilla sekä kuningas Kaarle V Viisaan uudistuksilla. Aiemmin aatelisia vastaan kapinoineet talonpojat löysivät isänmaallisuutensa, johon liittynyt viha englantilaisia kohtaan kytee tänäkin päivänä. Rutto raivosi edelleen, mutta ilmeisesti jotain immuniteettiakin alkoi jo esiintyä – paitsi lapsissa. Kuninkaan vaihtuessa mielisairaaseen Kaarle kuudenteen, englantilaiset hallitsivat taas sotaa. Englannissa talonpoikaiskapinat alkoivat v. 1381 köyhien raskaan verotuksen takia. Lontoossa kapinalliset kantoivat Canterburyn arkkipiispan ja muiden syyllisten päitä seipäittensä nenissä kulkueissaan. Kuten Ranskassa, myös Englannissa kapina nujerrettiin brutaalisti ja kansa alistettiin takaisin orjuuteensa. Kun satavuotiselta sodalta ehdittiin, Englannissa tapeltiin myös keskenään ylimysten ja kuningas Rikhard II toimesta.
John Wycliff oli oppinut teologi ja pappi, jonka traktaateissa julistettiin oppia kaksinkertaisesta predestinaatiosta, kirkkoinstituution väheksymistä uskovien suoran jumalyhteyden ja uskovien yhteisön eduksi sekä kirkon maallistuneesta rappiosta. Jälkimmäisestä seurasi donatolainen vire – papit eivät olleet kelvollisia jakamaan sakramentteja. Englannin papisto raivosi miehelle ja haastoi tämän oikeuteen, mutta Wycliffillä oli myös suojelijoita, joiden avulla hän saattoi jatkaa opetustaan Oxfordissa. Sota ja ranskalainen paavi innostivat kruunupäitä miehen ajatukseen irtautumisesta paavinvallasta reformatoriseen tyyliin. Wycliff lisäsi vettä myllyyn haukkumalla luostareita sekä tuomitsemalla kirkon opit pyhimysten ansioista, kiirastulesta, aneista ja transsubstaatio-opista. Mies vastusti myös väkivaltaista kumousta. Wycliff perusti lollardien saarnaveljestön ja kävi kääntämään Raamattua englanniksi. Alun perin lollardit olivat yleisnimitys kyseenalaiselle hengellisyydelle. Kirkko ei julistanut Wycliffiä pyhimykseksi, vaan kaivoi hänen jäännöksensä haudasta ja viskasi ne jokeen.
1378-1399 Suuri läntinen skisma alkaa, kun kardinaalit Italiassa ja Ranskassa nimittävät molemmat paavin istuimelle. Roomassa oli siis yksi paavi, Avignonissa toinen. Antikristuskortit sekä miekat viuhuivat. Kuningaskunnat valitsivat puolensa vastustajiensa vastaleireistä. Rooman Urbanus VI joutui pulaan liittolaistaan Saksan keisaria vastaan, eikä edes kirkonkirous vastannut tehossa katapulteille. Myös Avignonin paavi menetti Ranskan tuen ja yleinen mieliala kääntyi pakkoväkivaltaa vastaan.
1300-luku tuskin kuuluu monienkaan suosikkivuosisatoihin. Varhaisesta renessanssista huolimatta aika vaikuttaa jopa taantumukselliselta. Ruton, sotien ja nälänhätien takia väkiluku laski. Kristittyjen ristiretkillä pakanoita vastaan on huono maine – syystäkin. Keskiajan historiaa lukiessa huomaamme jälleen kerran kristittyjen sotivan toisiaan vastaan Ranskassa, Espanjassa, Italiassa…
Esitykseni on keskittynyt kristilliseen Eurooppaan. Takapajula ei maanosamme ollut, mutta ainakin väkiluvullisesti – ilmeisesti myös taloudellisesti – Aasia ja muslimien alueet ohittivat kristikansan. Mikäli tutkii maapallon väkirikkaimpia kaupunkeja vuosisadan lopulla, vastaan tulee eksoottisia tuloksia: Nanjing ja Hangzhou Kiinassa, Timur Lenkin Zamarkand, mamelukkien Kairo, Intian Delhi ja Vijauyanagara, Etelä Amerikan Chan Chan ja Persian Tabriz Pariisin rinnalla. Maurien Grandakin oli tuplasti Lontoota suurempi. Eurooppa Venetsian (joka selätti kilpailijansa Genovan) johdolla alkoi kuitenkin nousta vuosisadan lopulla ruton ja raivon tuhkasta.
1378-1399 Suuri läntinen skisma alkaa, kun kardinaalit Italiassa ja Ranskassa nimittävät molemmat paavin istuimelle. Roomassa oli siis yksi paavi, Avignonissa toinen. Antikristuskortit sekä miekat viuhuivat. Kuningaskunnat valitsivat puolensa vastustajiensa vastaleireistä. Rooman Urbanus VI joutui pulaan liittolaistaan Saksan keisaria vastaan, eikä edes kirkonkirous vastannut tehossa katapulteille. Myös Avignonin paavi menetti Ranskan tuen ja yleinen mieliala kääntyi pakkoväkivaltaa vastaan.
1300-luku tuskin kuuluu monienkaan suosikkivuosisatoihin. Varhaisesta renessanssista huolimatta aika vaikuttaa jopa taantumukselliselta. Ruton, sotien ja nälänhätien takia väkiluku laski. Kristittyjen ristiretkillä pakanoita vastaan on huono maine – syystäkin. Keskiajan historiaa lukiessa huomaamme jälleen kerran kristittyjen sotivan toisiaan vastaan Ranskassa, Espanjassa, Italiassa…
Esitykseni on keskittynyt kristilliseen Eurooppaan. Takapajula ei maanosamme ollut, mutta ainakin väkiluvullisesti – ilmeisesti myös taloudellisesti – Aasia ja muslimien alueet ohittivat kristikansan. Mikäli tutkii maapallon väkirikkaimpia kaupunkeja vuosisadan lopulla, vastaan tulee eksoottisia tuloksia: Nanjing ja Hangzhou Kiinassa, Timur Lenkin Zamarkand, mamelukkien Kairo, Intian Delhi ja Vijauyanagara, Etelä Amerikan Chan Chan ja Persian Tabriz Pariisin rinnalla. Maurien Grandakin oli tuplasti Lontoota suurempi. Eurooppa Venetsian (joka selätti kilpailijansa Genovan) johdolla alkoi kuitenkin nousta vuosisadan lopulla ruton ja raivon tuhkasta.
Tieteellisesti vuosisataa ei voi laskea merkittäväksi. Kuitenkin monet nykyäänkin suositut nähtävyydet, kuten Pisan kalteva torni, Notre Damen katedraali, Alhambra-palatsi Espanjassa valmistuivat juuri tällöin. 1300-luku voi paukutella henkseleitään myös kellojen takia. Strasbourgin astronominen kello aloitti Euroopan kaupunkien julkisten kellojen buumin ja muutti ihmisten tavan elää ajassa tähän päivään saakka. Vuosisadan ykkösaseet olivat Englannin pitkäjouset, mutta käsiaseet tulivat laajasti tunnetuksi juuri 1300-luvulla. Tällöin (tykit ja) aseet olivat kuitenkin vielä kömpelöitä, lukkopesiä ja liipaisimia vailla.
Kristillisesti vuosisata ei nyt ”ansainnut” edellisen vuosisadan otsaketta. Kuitenkin vuosisadat ovat veljeksiä ja niin se, mitä keksittiin 1200-luvulla, vakiintui laajasti 1300-luvulla. Tämä koskee esimerkiksi kiirastulioppia, jolle tämä vuosisata lienee se paras. Idän lähetystyö koki kolauksen ja hävisi muslimeille, harhaoppeja poltettiin ja paavius oli pitkin vuosisataa kriisissä. Silti vuosisataa leimaa yhtenäinen, vakiintuva ja leviävä roomalaiskatolinen kirkko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti