Uudet kymmenen käskyä – mietteitä turvallisesta tilasta

 

Johdanto

Tässä mielipidekirjoituksessa tutkailen turvallista tilaa. Aihe on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta vasta viime vuonna jouduin itse turvallisiin tiloihin työni ja opintojeni puolesta. Nykyisin käsite esiintyy komparatiivissa ”turvallisempi tila”.

Ilmiö on kansainvälinen. Suomessa turvallisia tiloja tarjoaa mm. Suomen YK-liitto, Helsingin yliopisto, Lasten ja nuorten keskus, Väestöliitto, Vantaa, Martat, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Punainen risti, Elokapina, THL, Turun arkkihiippakunta, Kiasma, Diakonissalaitos, SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto, Feministinen puolue sekä monet seurakunnat, esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä. 

Esimerkit todistavat turvallisen tilan periaatteet yhteneväisiksi. Käsitettä voidaan käyttää myös tästä yhteneväisyydestä poikkeavasti – yleisistä turvallisuusilmaisuista puhumattakaan.

Turvallisuus on ihmisen perustarve, myönteinen olotila sekä tavoiteltava päämäärä. Onnellisuus kumpuaa turvallisuudesta ja vapaudesta.

Käsitteeseen liitetään periaatteita, toisinaan sääntöjä, mutta ei käskyjä. Käytännössä periaatteet toimivat käskyinä ja ovat seurakunnissakin kovemmassa huudossa kuin Raamatun kymmenen käskyä.

Ranskan suuren vallankumouksen ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus saneltiin vapauden, veljeyden ja tasa-arvon hengessä. Vallankumoukselliset tahtoivat esittää oikeudet kahden laintaulun muodossa välittääkseen ajatuksen niiden jumalallisesta alkuperästä Mooseksen laintaulujen tapaan. Turvallisen tilan periaatteet voi nähdä osana laajempaa jatkumoa ja muutosliikettä. Taiteilija: Jean-Jacques-Francois Le Barbier (1789)

Turvallisien tilojen käyttöä kritisoidaan poliittisuudesta sekä sananvapauden rajoittamisesta. Poliittisuus tai rajojen luominen ilmaisuille ei kuitenkaan ole itsessään tuomittavaa. Kaikissa yhteisöissä suositaan ja paheksutaan tietynlaisia ilmaisuja kunkin ryhmittymän opinkappaleiden perusteella.

Vastaavasti on epäolennaista tuomita turvalliset tilat samanmielisten kuplina. Samanmielisten seurassa ei ole mitään vikaa. Seurakunnat, puolueet ja harrastuspiirit voi myös nimetä kupliksi.

Turvallista tilaa tulee arvioida sen oman sanoman ja toimintatapojen perusteella. Siksi arvioin seuraavaksi turvallisen tilan periaatteita.

 

Rauha vai miekka?

1. Älä syrji, häiritse tai kiusaa

Turvallinen tila pelkistyy pitkälti siihen, ettei ketään kiusata. Periaate on yleistettävissä ja liki kaikkien kannattama – tosin etenkin sosiaalisessa mediassa kuitenkin kiusaamme toisiamme.


2. Kunnioita kaikkia ihmisiä

Periaate samaistuu edelliseen: joka kunnioittaa toista ihmistä, ei syrji tätä. Rasismin vastustaminen mainitaan usein erikseen. Korostus on muutenkin erilaisten ihmisten kunnioittamisessa.

Tämä käy yksiin järjen ja kristillisen uskon kanssa. Esimerkiksi jumalanpalveluksien lähettämissanoissa lausutaan usein: ”Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.”


3. Muista hyvät keskustelutavat

Turvallinen tila korostaa samaa kuin raamatullinen etiikka: lankeamme usein kielen synteihin. Periaate kieltää solvaamisen, kehottaa puhumaan kohteliaasti, sensitiivisesti ja ymmärrettävästi sekä antamaan keskustelussa tilaa muille.

Jo tässä vaiheessa on ilmeistä, että vain typerys tuomitsisi turvallisen tilan kaikkine periaatteineen. Tämä tarkoittaisi hätäilevää mustavalkoisuutta tai ilmeisen moraalittomuuden hyväksymistä.


4. Pyydä anteeksi, jos loukkaat muita

Tämäkin periaate on kannatettava.


5. Ole avoin, kuuntele ja opi

Jälleen hyviä korostuksia. Jokaisen ihmisen elämäntarina, kokemukset ja käsitykset ovat ainutlaatuisia monista yhdistävistä tekijöistä huolimatta. Usein kannustetaan hieman holhoavasti itsekritiikkiin ja palautteen vastaanottamiseen.

Vaan hetkinen – kuinka turvallinen tila siis eroaa muista tiloista? Nämä periaatteet ovat yleispäteviä ja itsestäänselviä lainsäädännön ja hyvien tapojen nojalla.

Kotiseurakuntani tapahtumakalenterissa liitettiin turvallinen tila yhteen tilaisuuteen. Miksi ei kaikkiin? Viestintä implikoi muiden tilaisuuksien turvallisuusvajetta. Tai ehkä joissain yhteyksissä turvallisuutta halutaan korostaa.


6. Puutu epäasialliseen käytökseen itse tai ilmoita siitä häirintäyhdyshenkilölle

Jokaisella on siis oikeus ja vastuu puuttua epäasiallisuuteen, mutta tiloja valvoo myös erityinen tukihenkilö. Seurakunnissakin on nykyään häirintäyhdyshenkilöitä. Heihin neuvotaan olemaan yhteydessä lähinnä törmätessä seksuaaliseen häirintään.

Periaate on kaksiteräinen miekka: Turvallinen tila – turvan tyyssija vai kyttäyskerho?


7. Kunnioita jokaisen henkilökohtaista, psyykkistä ja fyysistä tilaa

Periaatteissa on päällekkäisyyttä, mutta nyt kielletään myös sanallinen, eleellinen ja fyysinen seksuaalinen häirintä.

Tämäkin periaate käy yksiin yleisen järjen, kristillisen siveellisyyden sekä seksuaalirikoslain kanssa. Periaate kieltää ylipäätään koskettamasta ketään ilman suostumusta. Leiriolosuhteissa tästä voi seurata uuspuritaanisuutta: kielletään halaaminen, leikit, joihin liittyy kosketusta sekä aikuisten saunominen alaikäisten kanssa.

Psyykkisen tilan turvallisuus nostaa esiin ongelman: eri sanat ja mielipiteet ovat turvattomia eri ihmisille. Jo tietyn ihmisen läsnäolo samassa tilassa voi ahdistaa. Konseptin nimeäminen turvallisemmaksi ei ratkaise ongelmaa. Periaatteet ovat yleisluontoisia ja monitulkintaisia. Siksi täytyy joko tinkiä moninaisuudesta ja inklusiivisuudesta sulkemalla ihmisiä tai mielipiteitä ulkopuolelle tai turvallisuudesta sallimalla miekka. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.


8. Älä tee oletuksia liittyen ihmisten kansallisuuteen, uskontoon, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, ikään tai terveyteen.

Tämä liittyy avoimuuteen, erilaisuuden tiedostamiseen sekä ihmisten kunnioittamiseen. Ajatus on se, että kukin ihminen saa itse määrittää itsensä. Usein – ja kummallisesti – kielletään toisten kokemusten määrittely. Kyse on joka tapauksessa ennakkoluulottomuudesta sekä stereotypioiden ja yleistyksien välttelemisestä.

Olettamiskiellon ongelma on se, että olettelemme jatkuvasti ja aivan itsestään. Sellaisenaan periaate kieltää jokapäiväisen ajattelumme. Toisinaan kehotetaankin vain tiedostamaan oletuksia tai varomaan ääneen lausuttuja oletuksia. Ongelma jää silti voimaan. Yleistykset pitävät tavallisesti paikkansa. Ymmärrys ja keskustelu eivät oikein toimi ilman niitä.

Mitä pahaa on tehdä oletuksia ihmisistä heidän ulkonäkönsä, vaatetuksensa tai puheenpartensa perusteella? Nyt periaate siis esimerkiksi kieltää päättelemästä, että ristikorua käyttävä ihminen on kristitty ja burkaa käyttävä muslimi. Ilmeisesti oletuksena on suuri väärinymmärryksen ja loukkaantumisen vaara. Tässä kohtaa hienotunteisuus kääntyy torjuttavaksi epäluuloksi ihmisymmärrystä kohtaan.


9. Kunnioita jokaisen itsemääräämisoikeutta

Tämä liittyy edellisiin periaatteisiin. Tavallisesti ihmisillä ei ole tapana kajota kanssaihmisten vapauteen julkisissa tiloissa. Termi on lääketieteellinen. Sellaisena se painottaa potilaan tahdon kunnioittamista jopa tämän omaa etua vastaan. Jää epäselväksi, mitä periaate tarkoittaisi esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksissa.

Tässäkin korostetaan yksilön vapautta. Tämän vastapainoksi on syytä siteerata laulun sanoja: ”Meidät on tehty toisia varten / Toistemme surujen siruja varten” tai Roomalaiskirjettä: ”Kukaan meistä ei elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.”


10. Rentoudu

Periaatteet päätetään usein kepeästi ilmeisesti muistuttamaan, etteivät säännöt ole itsetarkoitus, vaan keino luoda hyvä ilmapiiri. Tällaiset kehotukset ovat vähän korneja, kuten kliseenä toistuva ”tule sellaisena kuin olet” -ilmaus. Kuka nyt menisi minnekään sellaisena kuin ei ole?


Päätösarvio: Turvallisen tilan periaatteet ovat yleisesti hyväksyttävissä. Samaistuessa kristilliseen moraaliin, järkeviin käytössääntöihin sekä rikoslakiin konseptin lanseeraaminen kyseenalaistuu. Turvallisen tilan erottaa muista tiloista lähinnä järjetön olettamiskielto. Lisäksi on ongelmallista korottaa paikan turvallisuusstatusta, sillä mistään tilasta ei voi poistaa subjektiivisesti koettua turvattomuutta.

Kenen turva, mikä uhka?

Turvallinen tila käy yksiin sateenkaariliikkeen sekä vasemmistolaisen identiteettipolitiikan ja intersektionaalisen feminismin kanssa. Syrjinnäksi nimetään usein homo- ja transfobia – termit, joita itse pidän loukkaavina. Diakonissasäätiö liittää sateenkaarilipun ilmoitukseensa turvallisemmista tiloistaan. Oletuskielto on helppo tulkita väärinsukupuolittamisen torjunnaksi ja itsemääräämisoikeus eutanasian, abortin ja sukupuolen vaihtamisen perustaksi.

Toisten kokemusten määrittelykielto selittynee sateenkaariliikkeestä käsin: Homoseksuaalisuus, kuten transsukupuolisuus, voidaan torjua tekona, mielipiteenä tai ideologiana, vaikeammin identiteettinä, kokemuksena ja vähemmistönä.

Turvallisen tilan periaatteet eivät kuitenkaan mainitse seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Siksi tulkinnanvaraa jää paljon, vastakkaisiinkin suuntiin. Konsepti sai tyystin toisen tarkoituksen, kun presidentinvaaliehdokas ilmoitti tahtovansa luoda turvallisen tilan suomalaisille.

Keskeistä onkin miettiä, kenelle turvallinen tila on tarkoitettu ja mitä uhkia vastaan. Kritiikki sananvapauden kaventamisesta puree, mikäli turvallinen tila on kaikille tarkoitettu julkinen paikka.

Kirkossa konsepti on kyseenalainen, sillä kristillinen käsitys kahdesta sukupuolesta sekä avioliiton ja hyväksytyn seksuaalikäyttäytymisen rajaaminen miehen ja naisen välille tulee kuin itsestään määriteltyä turvallisuusuhkaksi.

Erilaisille yhteisöille on luonteenomaista pitää yllä turvallisuutta, kutsua ihmisiä sisään ja pitää paha ulkopuolella. Niin kristillisissäkin yhteisöissä pätee samanaikaisesti avoin kutsu pelastuksen vastaanottamiseen sekä käsky: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”.