Tämä kirjoitus esittelee kristinuskon outouksia. Kummallisen vertailukohde on normaali, jota tässä saa edustaa tämän päivän uskonnoton suomalainen mielenmaisema. Tekstissä ääneen pääsee myös saivartelija ja kriitikko. Kerro sinäkin, mitä pidät merkillisenä kristinuskossa.
Jumala
Usko Jumalaan, jumaluuteen tai
korkeampaan voimaan ei liene kovin outoa. Kristinuskossa Jumala on kuitenkin
läheinen ja persoonallinen, Isä. Häntä voi puhutella rukouksen ja ylistyksen
kautta. Tästä avautuu kumma jännite: maailmankaikkeuden Luoja ja Kaikkivaltias
on kiinnostunut yksittäisestä ihmisestä ja tämän huolista.
Saivartelija: Raamatussa ei mainita, että Jumala on persoona.
Kriitikko: Rukousposti lähtee olemattomaan
osoitteeseen.
Kolminaisuus
Kristinuskon mukaan Jumala on yksi ja kolme eli yksi olemus ja kolme hypostaasia eli henkilöitymää: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä
hämmentää. Kolminaisuudesta kiisteltiin kirkkoisien aikaan 200–400 luvuilla.
Pyhä Valentinus jopa tinttasi turpaan harhaoppista Areiosta, joka kehtasi väittää,
että Jeesus on luotu. Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustus, jota luetaan sunnuntaisin
luterilaisissa jumalanpalveluksissa, linjasi oikean opin: Jeesus on ”syntynyt,
ei luotu”.
Saivartelija: Luterilaiset
lausuvat uskontunnustuksen länsimaisella lisäyksellä, joka sinetöi idän ja lännen
kirkon eron vuonna 1054.
Kriitikko: Jumala on joko yksi tai
kolme erillistä jumalaa, ei yksi ja kolme yhtä aikaa.
Jeesus
Kristinuskon mukaan Jeesus ei ole
pelkkä historiallinen henkilö, guru tai profeetta vaan neitseestä syntynyt ja
profeettojen ennustama messias, joka käveli vetten päällä ja muutti veden
viiniksi. Jeesus on rukouksen ja ylistyksen kohde, jonka kautta koko maailma on
saanut syntynsä. Usko tällaiseen henkilöön on kummallista. Kristinuskon mukaan
Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit uhrikuolemallaan ja nousi ylös kuolleista.
Kirkkoisät pohtivat Jeesuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon suhdetta
esimerkiksi kysymällä, onko Jeesuksella kaksi tahtoa.
Saivartelija: Kristillinen
teologia on ollut pihalla sen suhteen, kuoliko Jumala ristillä.
Kriitikko: Jeesukseen liitetty
yliluonnollisuus on totta vain kristittyjen mielikuvituksessa.
Pelastus
Kristinuskon mukaan ihminen tulee
pelastaa synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Pelastus on ajallinen
pelastuneiden yhteisö sekä ikuinen taivas. Kirkon ulkopuolella ei ole
pelastusta, vaan kadotus. Jumala pelastaa. Jeesus on sovittanut jokaisen
ihmisen synnit ja avannut koko ihmiskunnalle tien ikuiseen elämään. Pelastus
tapahtuu, kun ihminen liitetään Jumalaan sekä Jeesuksen kuolemaan ja
ylösnousemukseen kasteen, ehtoollisen ja Jumalan sanan julistuksen kautta. Pelastus
sitoo kristityt maailmanlaajuiseen lähetysmissioon. Pelastus on lahja, joka
otetaan vastaan uskolla. Usko on myös lahja. Pelastuksen voi menettää, jos ei
pysy uskossa ja armoliitossa. Siksi hyvät teot ovat myös tärkeitä.
Saivartelija: Monien Raamatunkohtien
mukaan ihmisten teoilla on merkittävä rooli pelastuksessa toisin kuin
luterilainen kirkko opettaa.
Kriitikko: Kristillisessä
pelastusopissa on ristiriita: Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Yksin Jumala
pelastaa. Kaikki eivät kuitenkaan pelastu.
Pyhä kirja
Pyhät kirjoitukset toki
yhdistävät kristinuskoa moniin muihin uskontoihin. Sekulaarille ihmiselle
ajatus on joka tapauksessa outo. Pyhät kirjoitukset ovat ikivanhoja, jopa 3000
vuoden takaisia. Muokkauksista ja käännöksistä huolimatta Raamatun kirjat ovat
kristittyjen mielestä Jumalan sanaa. Ne ovat aikasidonnaisia ja ihmisten
kirjoittamia, mutta silti Pyhän Hengen inspiroimia. Outous tulee siitä, että
ihminen sitoutuu pyhiin kirjoituksiin ja niiden sanomaan sen sijaan, että olisi
oma auktoriteettinsa. Kummallinen lienee myös kristittyjen tapa pitäytyä
sanassa, mutta ”ignoorata” se toisessa kohdassa.
Saivartelija: Luterilaisten
”yksin Raamattu” -oppia ei löydy Raamatusta, ei liioin kaanonin rajoja.
Kriitikko: Jos kaikkivaltiaalla Jumalalla olisi todella jotain sanottavaa ihmiselle, olisiko viesti todella se mitä Raamatusta luemme?
Raamatun
kummallisuudet
Raamatussa outouksiin laskettaneen
ainakin ihmeet, kuten puhuva aasi, kelluva kirves tai supervoimat takaavat
hiukset. Raamatun lehdillä on monia kummajaisia, kuten öinen velhotar Lilith,
erämaademoni Asasel, isätön ja äiditön Melkisedek, merilohikäärme Leviatan tai
kolme vuotta ilkosillaan kulkenut profeetta Jesaja. Puhuva käärme ei ole kovin
kummallinen rooli faabelissa. Primitiivinen käsitys kosmoksesta voi hämmentää,
joskin faaraoiden aikaan oli normaalia ajatella auringon menevän majaansa
yöksi. Nooan arkki on merkillinen juttu. Jotkin hirveydet, kuten Jumalan
käskemät kansanmurhat ja käskyt kuten ”velhonaisen älä salli elää” voinee
tulkita oudoiksi.
Saivartelija: Mistä tiedämme,
tarkoittivatko Raamatun kirjoittajat, että teksti tulee ottaa kirjaimellisesti
totena?
Kriitikko: Raamattu on liian moraaliton ja ristiriitainen ollakseen pyhä kirja.
Perhe ja avioliitto
Raamatun patriarkaalisuus voi tuntua monelta vieraalta näin tasa-arvon aikana. Seksuaaliseen vapauteen tottuneelle voi näyttää kummalliselta, että Raamatussa keskitytään niin paljon seksuaalisuuteen moraalisessa mielessä. Kristinuskossa seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Netflix-sarjojen peruskuviota, seurustelua, ei tunneta, järjestetyt avioliitot kylläkin. Toisia oudoksuttaa Laulujen laulun eroottisuus uskonnollisessa kirjassa, toisia Hesekielin kirjan roisit ilmaukset.
Saivartelija: Anteeksi, unohdin: missä kohtaa
Raamatussa kielletään esiaviollinen seksi?
Kriitikko: Naisen asema on
Raamatun häpeätahra! Esimerkiksi kymmenen käskyn mukaan – jota nykyäänkin
päntätään Suomen rippikouluissa – naista pidetään miehen omaisuutena.
Juhlat
Suomalaisen kalenterin juhlat,
kuten joulu, pääsiäinen ja helluntai, ovat pääsääntöisesti kristillisiä. Nyt
outous heittää häränpyllyä: on outoa, että joku oikeasti juhlii esimerkiksi
loppiaista! Pyhät ja paastot menevät monilta huomaamatta ohi. Sapatti on sisäistetty,
mutta esimerkiksi helatorstai hämmentää. Silloin muistetaan Jeesuksen nousemista
taivaaseen. Juhannus on suomalaisille tärkeä, mutta harvemmin sen takia, että
kyseessä on Johannes Kastajan päivä. Toisin sanoen, pyhillä ei ole leikkauskohtaa
ihmisten elämään. Muilla kirkkokunnilla on omat oudot pyhänsä, kuten pyhimysten
muistopäivät tai ortodoksien veden pyhittämisen juhla.
Saivartelija: Miksi suomalaiset
toivottavat hyvää joulua adventtina ja syövät pääsiäismunia
paaston aikana?
Kriitikko: Kristilliset juhlapyhät
ovat kulttuuri-imperialismia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti