Sukupuoli lasikuvussa – mietteitä "Kaunis ihminen” -kirjan äärellä

”Hanki viisautta, se on aarteista kallein”

Tässä tekstissä tarkastelen Heli Pruukin toimittamaa ja seurakuntatyöhön suunnattua kirjaa ”Kaunis ihminen - sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kohtaaminen seurakunnissa”. Olen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Ajattelen perinteisesti. Minusta sukupuolia on kaksi. Minusta kahden ihmisen välinen seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Pruukin kirja edustaa liberaaleja näkemyksiä. Tosin kirjan kirjoittajat eivät identifioidu konservatiivi-liberaali -akselilla, vaan lähinnä luterilaisiksi kristityiksi. Kirjassa edustetut muut ideologiat ja filosofiat jäävät pitkälti sanoittamatta. Tämä voi olla retorinen valinta, joka korostaa kirjoitetun yleispätevyyttä. Kirjassa mainitaan muutaman kerran laajempia aatevirtauksia kuten feministiteologia tai jälkistrukturalismi.

”Minä olen ihme”

Kirja korostaa jo nimensä mukaisesti sitä, että ihmisyys, sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat hyviä asioita. Hyvyys perustuu Jumalan luomistyöhön. Tähän voivat kaikki kristityt yhtyä. Kirja puolustaa hienosti jokaisen ihmisen hyväksymisen tärkeyttä.

Kirjassa tunnustetaan ihmisen syntisyys. Näin on ainakin emerituspiispa Björn Vikströmin artikkelissa ”Kristitty ihmiskäsitys: sekä-että-ihminen”. Artikkeli edustaa kirjan painavinta ja luterilaisinta teologiaa. Minna Tuominen sanoittaa viisaasti ”seksuaalisuuden portaita” (151-161). Meri-Anna Hintsalan nostaa hyvin esille kokonaisvaltaista ihmisyyttä artikkelissa ”Ruumiillisuuden teologiaa”. Ruumis ei ole vähäpätöisempi kuin henki tai aivot. Ruumiillisuutta voi korostaa esimerkiksi aktivoimalla eri aisteja seurakunnan tilaisuuksissa.

Keskeinen kysymys on, sopivatko kirjan käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta yhteen kristinuskon kanssa. Kirjan vastaus on myöntävä, minun kieltävä.

”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”

Kaunis ihminen -kirja korostaa luomista, mutta sukupuoli Jumalan luomistyönä tai tieteellisenä faktana hyväksytään parhaimmillaan vastahakoisesti. Sukupuoli on ennemmin ihmisten määritelmä (esim. 123).

Mio Kivekkään mukaan Raamatun luomiskertomus ei jaa ihmisiä kahteen sukupuoleen, vaan ilmaisee, että ihmisissä on sekä mieheyttä että naiseutta (43). Kirja ei kuitenkaan kerro, mitä miehuus ja naiseus tarkoittavat. Ilmeisesti sukupuoli on kirjoittajille tyhjä taulu, johon jokainen saa kirjoittaa, mitä tarkoittaa olla mies, nainen tai muunsukupuolinen. Myöhemmin Kivekäs kumoaa itsensä väittämällä, että ihminen voi olla kaksijakoisen sukupuolijaon ulkopuolella (122). Vastaavasti Matteus Pentti: ”ihmisyyden kirjo on niin laaja, että on naiivia ajatella sen mahtuvan vain kahden sukupuolinimikkeen alle” (31).

Hintsala erottelee biologisen ja sosiaalisen sukupuolen (96). Hän viittaa filosofi Judith Butleriin, joka tosin kielsi molemmat sukupuolen määritelmät ja ilmoitti sukupuolen performanssiksi. Kirjan sosiaalinen ja minän valitsema sukupuoli on hämmentävän irrallinen biologisesta (esim. 169). Sosiaalisten suhteiden merkityksen sukupuoli-identiteetille voi tunnustaa myös hyväksymättä Hintsalan erottelua.

Kirjassa toistetaan, ettei sukupuolisensitiivisyys tarkoita sukupuolineutraaliutta, vaan kaikkien sukupuolten ja niiden ilmaisemisen rikkautta (esim. 110). Kirjoittajat eivät siis halua kieltää sukupuolia tai niiden merkityksiä. Arvoitukseksi tosin jää, mikä on sukupuolen merkitys, kun kaikki stereotypiat on riisuttu pois. Loppuun asti vietynä kirjan sukupuolifilosofia tarkoittaa sitä, ettei lapsen sukupuolta saa olettaa, ennen kuin hän itse sen ilmoittaa. Kukaan ei kuitenkaan identifioidu mihinkään ilman kasvatusta, opastusta ja sanoja. Kahta sukupuolta kuvataan ”lokeroina” (esim. 121). Sukupuolta voi pitää lokerona, kuten ilmauksia ”suomalainen”, ”ihminen” tai ”kristitty”. Kaikki sanat ovat määrittäviä. Sellaisina niillä on tavallisesti myönteinen ja mielekkyyttä luova sisältö.

Haikaillessaan sukupuolen tuolle puolen kirja kadottaa paljon siitä taiasta, joka tapahtuu, kun tyttö ja poika ihastuvat toisiinsa. Raamatun luomiskertomus Adamin kylkiluusta kertoo kauniisi, kuinka mies ja nainen täydentävät toisiaan ja löytävän rauhan toistensa läheisyydestä.

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”

Kristinuskon mukaan Jumala määrittää sanassaan oikean ja väärän. Kaunis ihminen -kirjassa määräysvalta on vapaalla ihmisellä. Kirja toistaa postmodernismin, feministiteologian sekä jälkistrukturalismin vallan kritiikkiä.

Kirjassa toistetaan jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta. Kirjoittajat purkavat ahtaina sukupuolirooleja ja oletuksia. Lukija voisi yhtyä tähän, mutta kirjoittajat hinkkaavat sukupuolitaulua niin vimmatusti, että taulukin särkyy. Hintsalan mukaan sukupuoli itsessään on valtakysymys (96). Siten jo ilmaukset ”mies” ja ”nainen” ovat syrjivää sanastoa ja Baabelin tornia. Oletettu ja luonnollistettu (ei siis luotu) sukupuolijako syrjii muunsukupuolisia ja heteronormatiivisuus homoseksuaaleja. Minusta kirjan kirjoittajat marssivat – osittain vastentahtoisesti – kohti sukupuolten poissaoloa julkiselta kentältä. Jälkistrukturalismi dekonstruoi kaikki valtahierarkiat, myös itsensä.

Kirjan emämunaus on se, ettei se anna myönteistä sisältöä avioliitolle (vrt. 80). Kirja korostaa turvallisuutta. Silti se ei tunnusta elinikäistä avioliittoa puolisoiden ja perheen turvasatamana. Kenties avioliitto on kirjan kirjoittajille vapautta uhkaava normi, jota ei saa hehkuttaa muiden seurustelumuotojen kustannuksella. Artikkelin ”Hauraat ja monimuotoiset perheet” mukaan jokaista perhemuotoa, kuten avioliittoa, avoliittoa, adoptioperhettä, uusperhettä, polyamorista perhettä sekä apilaperhettä tuleekin pitää tasavertaisena (103). Edelleen parisuhde (sic) on kahden (sic) ihmisen välinen yksityisasia, jota ei voi ohjata ulkopuolelta annetut normit (104).

Pruuki kirjoittaa: ”Sinulla on oikeus nauttia myös seksuaalisuudestasi ja ilmentää sitä niillä tavoilla, jotka tuntuvat sinulle luontaisilta” (19). Kutsu vastuulliseen seksielämään jää lapsipuolen asemaan. Kuudes käsky unohtuu. Paavalin vertaus, jossa miehen ja naisen avioliitto heijastaa Jeesuksen ja seurakunnan välistä rakkautta, ei ole kiinnostanut kirjoittajia. Paratiisikertomus miehen ja naisen välisen avioliiton ihanteena (vrt. 79-80) sivuutetaan. Porno saa risuja, mutta myös ruusuja (165-166, 191). Lukijaa syyllistetään pornon katsomisen syyllistämisestä.

Kirjan kirjoittajista vain Vikström kirjoittaa Raamattu työpöydällään. Hänen artikkelinsa ”Raamatun käyttö ja tulkinta seksuaalisuudesta keskusteltaessa” on lukemisen arvoinen, vaikka siinä on myös ongelmia, kuten yleinen virhe pitää tekstin aikasidonnaisuutta ja ajankohtaista pätevyyttä poissulkevina (83). Vikström ei käy dialogia esimerkiksi Pietarin kirjeen kanssa, missä naisia kutsutaan heikommaksi osapuoleksi ja kehotetaan elämään hillittyä elämää aviomiehelleen kuuliaisena. Ilmeisesti tällainen patriarkaalisuus täytyy vaieta kuoliaaksi. Samalla palveleva rakkaus, nöyryys ja vaatimattomuus jäävät orvoiksi.

”Älkää mukautuko tämän maailman menoon”

Kirjan mukaan on äärimmäisen tärkeää hyväksyä nuorten oma näkemys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, koska muussa tapauksessa ihmistä ei ihminen rajataan ulos, hänet hylätään ja ajetaan jopa itsemurhaan (esim. 119-120, 129). Totta, rakkaudeton tuomitseminen henkilökohtaisessa asiassa haavoittaa itsetuntoa ja jättää ulkopuolelle. Väite ei kuitenkaan huomioi kristillistä ihmiskuvaa langenneena, mutta rakastettuna. Hyväksyvä katse on mahdollinen – synnistä huolimatta. Mukaan ottaminen on mahdollista, vaikka ei olisi kaikessa samaa mieltä toisen kanssa. Rajaton kaiken hyväksyntä johtaa äkkiä kieltoihin ja rajaamisiin.  

Kirja kehottaa välttämään sukupuolittunutta kieltä. Sukupuolta ei saisi olettaa, eikä tiloja ja toimintaa jakaa kahden sukupuolen mukaisesti. Mainonnassa ja tarinoissa pitäisi näkyä muitakin pareja ja perheitä kuin perinteisiä. Minusta sukupuolittunut kieli vahvistaa lasten ja nuorten identiteettiä. Minusta majoitustilojen ja vessojen selkeä jakaminen tytöille ja pojille on juuri sukupuolisensitiivistä ja turvallista. Minusta kirja sahaa oksaa, jolla istuu. Onneksi kirja myös hyväksyy tytöille ja pojille eriytetyn toiminnan (115).

Eilisen vanhemmat kuulivat lapsensa sukupuolen ultraäänen avulla. Toivottavasti huomisen teinien ei tarvitse jämähtää sukupuolen monivalintatestien ääreen.

”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”

Uskon kahteen sukupuoleen. Samalla ymmärrän, että toiset uskovat ja kokevat asian toisin. Tahdon kunnioittaa kaikkia ihmisiä ja kutsua heitä mukaan seurakunnan toimintaan. Kristitty voi kohdata ihmisen, joka kokee olevansa muunsukupuolinen samanlaisella uteliaisuudella, kohteliaisuudella ja kunnioituksella kuin kenen tahansa ihmisen, joka ajattelee eri tavalla kuin hän itse.