Galaksien Herra - jouluaaton dialogisaarna

Jouluevankeliumi


– Me kuultii äsken tuttu jouluevankeliumi. Toi kertomus tuo ehkä mieleen muistoja lapsuuden jouluista: juhlapöydistä, kuusesta, kynttilöistä ja rakkaista ihmisistä. Jouluevankeliumi puhuu meille tuttuu kieltä ilosta, rauhasta ja perheestä.


– Mut mitä tekemistä Jeesuksella on tällasen joulun kanssa? Sä puhut joulusta kovin inhimillisee sävyy, pappi hyvä. Et kai nyt saarnaa korvasyyhyn mukaa? Mulle joulu on kaunis perhejuhla. Mä oon eronnu kirkosta, mut kirkko ja hautausmaalla käynti kuuluu asiaan. Mä en vaa ymmärrä, mitä multa puuttuu, jos mä en usko nii ku kirkko opettaa.


– Etkö sä siis koe, et sä jäät jotain vaille? Eiks se, et tulee joulukirkkoo ilman uskoo, oo vähän sama ku jos sokee ihmine menis kattoo teatterii tai lätkää?


– Mut en mä oo sokee. Mä kuulen, nään ja tunnen ihan selkeesti. Mulle uskonto on jotain ihmisten keksimää, ihan hyvä juttu. Ja eikös joulu oo ihan ihmisten keksimä juhla? Eikö Jeesukse syntymää alettu juhlii vasta 300-luvulla? Sillo siihen liitettiin toi Luukkaan jouluevankeliumi. Joka on sekin ihmisen kirjoittama teksti.


– Luukas kirjotti evankeliumin rakkaudesta Jeesuksee. Hän halus kertoo ihmisille jotain hyvin tärkeetä: Jeesus syntyy, Jumalan Poika ja Vapahtaja tulee ihmisten keskelle. Joulun tarkotus on auttaa meitä muistamaa tää sanoma, elämään se uudestaa ja uskomaa, et Jeesus on myös mun syntien sovittaja.


– Mä en koe olevani syntine. Tietysti mä teen virheitä ja mä loukkaan toisia, mut ainahan mä voin pyytää anteeks ja muuttuu. Sellastahan elämä on; riitaa ja sopimista. Kirkolla on ikää ku tausta-ajatus: ihmine on syntine, heikko ja avun tarpeessa. Tällaselle ihmiselle kirkko sitte tarjoo lohtua, rohkasua ja ikuista elämää. Mutta en mä koe itteeni heikoks. En mä oo kuoleman partaalla. Enkä mä.. pelkää, joten toi enkelien ja kirkon viesti viesti ei puhuttele mua ku etäsesti -- Toi onkin muute hassuu: Eihän paimenetkaa pelänny. Ne valvo kaikes rauhas yötöissä kunnes YHTÄKKIÄ kirkkaus välähti pimeydestä ja enkelisoturi ilmesty ku tyhjästä. AAH! Ja mikä on enkelin ensimmäinen viesti: ”ei mitään hätää, ei mitään pelättävää!” No ei ollutkaa, enne ku enkeliarmeija ilmesty verkkokalvoille!


– Just tän takii maalikoita ei päästetä puhumaa kirkossa. Niilt tulee niin hyvää kritiikkii. Mut nytpä me samalla lähestytää joulun sanomaa. Huomaatteko? Jeesus syntyy arjen keskelle. Ei Jumala oota, et sä oot kuolinvuoteella ja tuu sitte ottamaan sua kädestä. Hän haluu olla meiän kanssa elämän keskellä, koko ajan. Niin todellakin, ei Jumala oota, että sä tunnet syyllisyyttä, pelkoo tai et sä oot levoton. Jumala haluu olla sun kaa silloinki, ku kaikki on ihan jees.


– Tiiätkö mitä? Mulle tuli kauhee tunne, et Jumala muistuttaa iha meiän anoppii.. Etenkin näin joulupyhinä: Jumala tahtoo olla kaikes mukana ja tehdä ja hoitaa kaiken..


– Niin, otan osaa, mut Jeesuspa ei tee mitään. Eikä hän vaadi mitää. Hän on vauva, hän ei osaa. Paimenet on ihan tavallisii tyyppej. Ei heiltä vaadittu mitään synnintunnustusta tai uskonratkaisua. Niin, tai entä itämaan tietäjät? Nehän oli pakanoita! Silti ne sai nähä tähden. Silti ne sai tulla ihan omana itsenää Jeesukse seimelle.


– Mä lähen Jeesuksen seimelle, mä ajan ylinopeutta Kärkölän kirkkoon, JOS mäkin nään jonku ihmeen. Mut tää menee usein samaa kaavaa: Korostetaa sitä, kuinka Betlehemissä kaikki on iha tavallista ja maallista ja köyhää ja ”voi kauheeta, kun on kurjaa, kun ei ollu majatalossakaa tilaa..” kerätää vähän sympatiapisteitä ja sitte tulee aasinsilta: ”Hei äidit. Kattokaapa kuinka suuri rooli teillä on pyhässä kertomuksessa. Hei isät. Kattokaapa, hienosti on Joosef siellä mukana, ei se sano mitää, se on sellane jurottaja, mut sellasii me suomalaset miehet ollaa. Kattokaa seimen lasta. Lapset on joulun sydän. Ja aasi on tyhmä eläin ja me voidaa kaikki olla vähän tyhmiä.. Me voidaa samaistuu, meki voidaan olla niiku noi paimenet.” -- Paitsi, ettei me olla paimenia, koska meille ei ilmesty enkeliä, eikä me olla Marioita, koska Maria oli neitsyt. Niin ja Jeesus, tää joulun kova paketti. Eihän sitä oo enää. Beetlehem ja seimen hahmot irtoo joulusta, nii ku Hemulin postimerkit tuulessa. Jeesus on hengen sfääreissä. Se on vähä nii ku Star Warsissa, joku epämääräne voima, joka virtaa toisissa ja toisissa ei..


– Mut justhan sä sanoit, et tavalline joulu on hyvä ja kaunis. Eiks oo hyvä, et Jumala tulee juuri näin maallisel tavalla ihmisten keskelle? Eiks oo hyvä, et meil on rikas joulukertomus, mistä nii monet voi löytää ittensä: vaikka ne, jotka on köyhiä tai jotka on töissä pyhinä – tai vaikka teiniäidit?


– Nii mä sanoin ja sitä mieltä mä oon. Maallisesta me ollaan samaa mieltä, mut sä puhut ihmeistä. Sun mielestäs mun pitäis uskoo Jeesuksee, muuten mun joulu ja koko elämä on jotenki sokeeta ja syntistä. Eikö nii?


– Nii, jos totta puhutaan, ni ihmeet hämmentää mua. Kun niitä ei oo näkyny. Mutta mä uskon silti. Ehkä tää eka joulu oli erilaine ku muut joulut.. Mut Jeesus on sama. Tää on se suurin ihme, et Jumala synty ihmiseks. Tietysti mä toivon, et me voitais ottaa toi rakkaus vastaa.. mut HETKINEN! Entä jos mä sanon, et Jumala rakastaa meitä kaikkia, aina ja kaikkialla?


– Okei.. eli joulu ei siis mitenkään lisää Jumalan rakkautta? Ja entä pahuus? Voisko Jumala säätää tän rakkauden volyymin vähän kovemmalle?


– Jumala luo maailman. Kaikki mikä on, on olemassa Jumalan rakkaudessa ja sen varassa. Sen takia koko luomakunta julistaa Jumalan hyvyyttä, kauneutta ja kunniaa, kaikki elävä, koko taivaankansi, kaikki eläimet ja ihmiset. Nyt on kuitenki tää ongelma: synti ja pahuus. Niinpä Jumala jättää taivaan loiston ja tulee maan päälle. Jeesus on Jumala. Jeesus on kuningas, joka tulee omaan valtakuntaan.


– Niin, Isä, Poika ja Pyhä Henki.. tää on vaa pikkuse vaikeeta ymmärtää. Mä aattelen Jumalaa tosi suurena nii ku avaruutena, mut jo maapallon koko saa pään pyörälle.


– Voiko Jumalasta edes puhua ihmissanoilla? Kuitenki ajatus on se, et Jumala tulee ihmisiä lähelle ja siks me voidaa myös ymmärtää jotai. Jumala on ikuine. Sen takii, jos Jumala tekee jotai, se tapahtuu ikuisuudessa. Siispä myös se, et Jumala synty ihmiseks, tapahtuu ikuisuudessa.


– No, nyt hämmentää. Miks sä puhut ikuisuudesta? Jeesus synty Beetlehemissä.


– Jumala syntyy ihmiseks ikuisuudessa JA ajassa. Mä haluun kertoo tästä, jotta sä ymmärtäisit, tän joulun ihmeen. Okei. Jumala rakastaa maailmaa yhtä paljon enne ja jälkeen Beetlehemiä. Eli miksi joulu? Joulussa tulee näkyväksi se sama Jumalan rakkaus, mikä on ollut ja tulee aina olemaan. Jeesuksen syntymä on kosmisen tapahtuma. Se sitoo maailman alun ja maailmanlopun yhtee. Jeesus on uus Aatami. Uus ihmiskunta ja koko luomakunta alkaa joulusta -- Jeesus on vähä nii ku kuningas Midas. Ku Midas kosketti jotai, se muuttu kullaks. Kun Jeesus koskettaa jotai.. siitä tulee ikuista.


– Eli sun mielest Jeesus-vauva siellä seimessä oli samalla ikuine ja kaikkivaltias Jumala? Ja et tää syntymä oli yhtä iso juttu ku alkuräjähdys? Mut eihän juuri kukaa kuullu mitää, eikä mikää oo muuttunu. Samaa sotaa ja kurjuutta..


– Jumala toimii huomaamatta. Se on oikeestaa aika huikee näky: Maailmassa riehuu sotia, rikollisuutta, kärsimystä, kuolemaa ja riitaa. Ilmestyskirjan mukaa Jeesuksen syntymän takia taivaassakin sytty sota. Luukaski mainitsee taivaallisen sotajoukon. Arkkienkeli Miikael syöksee lohikäärmee maan päälle ja lohikäärme yrittää nielasta Jeesus-lapsen. Muistatteko mitä kuningas Herodes halus tehdä Jeesukselle?


– Mut mitä huikeeta on siis siinä, et Jeesus on heikko ja joutuu pakenemaa?


– Koska tällä tavalla Jumala näyttää meille kuinka ylivertane hän on. Hän syntyy sodan keskelle heikkona ja aseettomana. Ja mitä Jeesus tekee pahuuden ja vihollisten keskellä? Hän nukkuu seimessä. ”Katsokaa”, Jumala sanoo, ”lasihelmikuula. Mä laitan sen tonne, missä vasarat ja moukarit lyö maata. Minä voin tehdä näin, Minä voin astua vaikka helvettiin koska MINÄ OLEN Rauhan Ruhtinas.” Ja tää on se kohta mis Jeesus sanoo: ”mene ja tee sinä samoin.”


– Eli siis tee mitä?


– Pelasta maailma. Laita sun elämä uskon ja hulluude varaan. Niin ku Jeesus teki.


– Eikö se Jeesus nyt kuitenki ollut se maailman pelastaja? Joulun tarkotus oli mennä katsomaan sitä Jeesuksen lasta.


– Joo, TÄÄ on nyt tätä Star Warsia! Aina sama juttu: sankari kieltäytyy tehtävästä. En minä ole mikään jedi. Mä oon vaa tavalline tyttö, joka kerää romuu Kärkölässä. Ettikää vaan se Luuk Skaiwoolker, kyl se pelastaa teidät.. Ei kato, nyt me aletaan molemmat tajuumaa: Jeesus itkee. Vauvat on sellasii. Niitä pitää lohduttaa ja imettää. Jeesus tarvii apua. Sama toistuu monta kertaa: ”Hei Pietari, mä tarvitsen venettä”, ”Hei nainen, mulla on kauhee jano, voikko nostaa mulle vettä tuolta kaivosta.” -- Kaikissa uskonnoissa ihminen kohottaa rukouksen kohti taivasta ja pyytää apua omaan hätää. Mut nyt Jeesus tulee meidän luokse: ”hei voitteko te valvoa ja rukoilla mun kanssa, mulla on ihan kauhea olo”. Eikä me tajuta, et Jeesus kantaa ihmisten pahuutta omilla harteilla -- Kristitty seuraa Jeesusta ja elää niin kuin Jeesus, toisia ihmisiä varten. Hädässä olevien kasvot on Jeesuksen kasvot.


– Nii, mä oon kyl aina arvostanu sitä, et kirkko tekee hyvää. Oikeastaa vaan siinä näkyy, mihin te kristityt uskotte..


– Me kristityt tunnustetaa jumalanpalveluksessa aina se mihin me uskotaa. Onko sulla ollu tapana nousta seisomaa muitten mukana?


– Aina


Nikean uskontunnustus




Kirjallisuus

Dietrich Bonhoeffer, Kirjeitä vankilasta
Tuomas Nevanlinna & Jukka Relander, Uskon sanat
Wilfrid Stinissen, Tosi ihminen
Eero Huovinen, Enkeli taivaan
Ann Voskamp, Lahjoista suurin
Soren Kierkegaard, Filosofisia muruja