Uskonto on voimakas ilmiö - olipa tuonpuoleinen olemassa tai ei. Tästä todistaa Alejandro Iñárritun erämaakuvaus ja selviytymistarina The Revenant.
”Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla. Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään. Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.”
Elokuvan näyt, rajatilakokemukset ja symbolit viittaavat toiseen maailmaan. Olemmeko kosketuksissa transsendenssin kanssa vai luoko mielemme kuvia omatoimisesti?
Reventantin luonto on jotain, missä Jumala on ja mikä todistaa Hänestä. Luonto on kylmä, kaunis ja ankara.
Ihminen on peto, joka tappaa omaa lajiaan. Luonto ei hyväksy kaupankäyntiä, sillä se johtaa kilpailuun, riistoon ja verenvuodatukseen. Niin luonto on kääntynyt ihmistä vastaan, sillä me olemme nylkeneet rauhan luomakunnan ruumiista.
The Reventant on elokuva kostosta. Iñárritu tuntee vanhan sanonnan: kun lähdet kostamaan, alat kaivaa kahta hautaa; yhtä itsellesi ja toista, sille jolle haluat kostaa.
Luonto on Jumalan kosto. Me hajoamme Jumalaan.
”Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon. Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet. Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.”
The Revenant on elokuva tulesta. Tuli palaa nuolissa, ruudissa ja nuotioissa. Se kuluttaa, hävittää ja tuhoaa. Tuli on ihmisyyden kuva. Se tulee luonnosta, mutta vain ihminen käyttää tulta. Samalla tulessa on jotain pyhää. Sen on ihminen ja kaikki uskonnot aina tienneet. Tuli suojelee, antaa lämpöä ja parantaa.
Elokuvassa kerrotaan miehestä, joka ei voi uskoa Jumalaan, jota ei voi nähdä, kuulla tai saalistaa. Eksyttyään erämaan armoille mies kuitenkin löytää jumalan, oravan, jonka hän syö nälkäänsä. Tämä on jumalanpilkkaa, mutta mitä Jumalaa tässä pilkataan; filosofien Jumalaa vai Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?
”Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan. Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan. Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti. Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.”
The Revenant on elokuva suojista. Niin kuin armollinen Jumala suojelee meitä Jumalan vihalta, niin lempeä luonto suojelee ihmistä julmalta luonnolta. Ruumis on sekin suoja. Sen turvissa voi hengittää.
Luomakunta on sakramentaalinen. Se kantaa, kun ei jaksa kävellä. Se lämmittää, kun paleltaa. Se kuolee antaakseen elämän toiselle.
Elokuvan päähenkilö näkee näyssä maalauksen ristiinnaulitusta Jeesuksesta raunioituneen kirkon kiviseinässä. Minä olin eksynyt ja kuolemaisillani. Jumala tuli luokseni ja minä söin hänet.
”Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla. Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään. Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.”
Elokuvan näyt, rajatilakokemukset ja symbolit viittaavat toiseen maailmaan. Olemmeko kosketuksissa transsendenssin kanssa vai luoko mielemme kuvia omatoimisesti?
Reventantin luonto on jotain, missä Jumala on ja mikä todistaa Hänestä. Luonto on kylmä, kaunis ja ankara.
Ihminen on peto, joka tappaa omaa lajiaan. Luonto ei hyväksy kaupankäyntiä, sillä se johtaa kilpailuun, riistoon ja verenvuodatukseen. Niin luonto on kääntynyt ihmistä vastaan, sillä me olemme nylkeneet rauhan luomakunnan ruumiista.
The Reventant on elokuva kostosta. Iñárritu tuntee vanhan sanonnan: kun lähdet kostamaan, alat kaivaa kahta hautaa; yhtä itsellesi ja toista, sille jolle haluat kostaa.
Luonto on Jumalan kosto. Me hajoamme Jumalaan.
”Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon. Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet. Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.”
The Revenant on elokuva tulesta. Tuli palaa nuolissa, ruudissa ja nuotioissa. Se kuluttaa, hävittää ja tuhoaa. Tuli on ihmisyyden kuva. Se tulee luonnosta, mutta vain ihminen käyttää tulta. Samalla tulessa on jotain pyhää. Sen on ihminen ja kaikki uskonnot aina tienneet. Tuli suojelee, antaa lämpöä ja parantaa.
Elokuvassa kerrotaan miehestä, joka ei voi uskoa Jumalaan, jota ei voi nähdä, kuulla tai saalistaa. Eksyttyään erämaan armoille mies kuitenkin löytää jumalan, oravan, jonka hän syö nälkäänsä. Tämä on jumalanpilkkaa, mutta mitä Jumalaa tässä pilkataan; filosofien Jumalaa vai Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?
”Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan. Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan. Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti. Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.”
The Revenant on elokuva suojista. Niin kuin armollinen Jumala suojelee meitä Jumalan vihalta, niin lempeä luonto suojelee ihmistä julmalta luonnolta. Ruumis on sekin suoja. Sen turvissa voi hengittää.
Luomakunta on sakramentaalinen. Se kantaa, kun ei jaksa kävellä. Se lämmittää, kun paleltaa. Se kuolee antaakseen elämän toiselle.
Elokuvan päähenkilö näkee näyssä maalauksen ristiinnaulitusta Jeesuksesta raunioituneen kirkon kiviseinässä. Minä olin eksynyt ja kuolemaisillani. Jumala tuli luokseni ja minä söin hänet.
Luonto on Jumalan armo. Jumala hajoaa meissä.
”Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”
Analogia Christi: luomakunnan kauneus on osallisuutta Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
”Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”
Analogia Christi: luomakunnan kauneus on osallisuutta Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti