Antiikin aika jatkuu. Edellisen osan tapaan keskiössä on kreikkalainen maailma filosofeineen. Otsikko viittaa kuitenkin Roomaan, jonne historiallinen valokeila siirtyy. Kaksikasvoinen Janus oli roomalainen uuden alkujen jumala, jonka nimestä tammikuu, january, monissa kielissä juontuu. Temppelin portit olivat kiinni rauhan aikana ja avoinna, kun oli sota. Historia onkin sarja (voitettujen) sotien dokumentaatiota. Uskonnon ja militarismin yhteys teki sodista pyhiä. Sotien merkitystä ei pidä väheksyä, mutta ei liioin tavallista arkea, maanviljelyä tai sitä, että miehet ja naiset tapaavat ja menevät naimisiin. Sotiminen ei luonnistu ilman sotilaiden siittämistä, synnyttämistä ja kasvattamista.
-400–387 Persia jatkaa suurimpana mahtina, tosin Egyptin menettäneenä. Valtakunta eli suhteellisen rauhaisaa aikaa kuningas Artakserkses II johdolla. Tänä aikana zarathustralaisuus kukoisti ja levisi ainakin Arameaan. Vuosina 395–387 käytiin Korintin sota, jossa entiset veriviholliset Ateena ja Theba sekä Argos ja Korintti käyvät Persian avustuksella suurvallaksi noussutta Spartaa vastaan. Sodassa oli monta vaihetta ja lusikkaa poliittisessa valtasopassa. Sparta pärjäsi aluksi, kunnes alkoi kärsiä tappioita, menettäen mm. laivastonsa. Ateenan voimistuessa Persia lakkautti tukensa ja kallisti korvansa Spartan puoleen. Seurasi pakkorauha. Persia voitti Joonian kaupunkien hallinnan ja Spartan liittolaisvastustajat hajotettiin säädöksellä kaupunkivaltioiden itsenäisyydestä.
398–385 Platon matkustelee suur-Kreikassa ja kenties Egyptissä tutustuen mm. Pythagoraan ajatuksiin sekä kirjoittaen ensimmäiset dialoginsa. Näiden pääsankarina on Sokrates. Dialogeista mainittakoon vaikkapa runoutta ja inspiraatiota käsittelevä Ion, jonka mukaan luovuuden lahja on peräisin jumalattarilta eli runottarilta, muusilta. Euthyfron hakee hurskauden määritelmää: onko teko hurskas, koska jumalat sen hyväksyvät vai hyväksyvätkö jumalat teon, koska se on hurskas? Palattuaan kotikaupunkiinsa Ateenaan hän perusti akatemian.
-396–385 Rooma kukistaa etruskilaisen Vejin kaupungin liepeineen kymmenvuotisen taistelun jälkeen legendaarisen Marcus Furius Camilluksen johdolla. Etruskeja kurmottivat myös gallit eli keltit. Keltit pieksivät roomalaiset perin pohjin Alliajoen taistelussa -387 sekä ryöstivät valtoimenaan Roomaa aiheuttaen kansallisen trauman. Vastaisuuden varalta rakennettiin yli 10 km pitkä muuri, joka oli jopa 10 m korkea ja 4 leveä.
-378–362 Theban kaupunkivaltio kohoaa Kreikan merkittävimmäksi. Onnistuttuaan voittamaan spartalaiset sodassa, thebalaiset voittivat monia taisteluja ylivoimaisen taistelustrategiansa ja välineittensä avulla (jota makedonialaiset myöhemmin kopioivat). Sotaväkeen kuului mm. 300 miehen eliittijoukko miesrakastajia. Sodat spartalaisia ja toisia kaupunkivaltioita kuluttivat voimia, ja lopulta kaupunki jäi Makedonian varjoon.
387–355 Platon saa kanssapohtijoita ja kirjoittaa keskivaiheen dialoginsa. Menon käsittelee hyvettä sekä uuden tiedon oppimista: miten uutta voidaan oppia, kun kerran sitä ei voida tunnistaa ilman aiempaa tietämystä, eikä puhua uudesta, jos asia jo tunnetaan? Siten, että oppiminen on mieleen palauttamista, sielussa on jo tiedon ideat valmiina. Tästä seuraa se - kuten myös dialogi Faidon opettaa - että sielu on kuolematon sekä se, että reinkarnaatio-oppi on totta: sielu vaeltaa ikuisuudesta ikuisuuteen ruumiillisten syntymien kautta. Syntymien väliaika vietetään haadeksessa, kenties jopa jumalten luona autuudessa.
Pidot käsittelee rakkautta eli Erosta, joka on myös kreikkalainen jumala / henki. Filosofien mielestä rakkaus on jumalallista, kosmista, kaunista, hyveellistä niin miesten ja naisten, ihmisten puolikkaiden, kuin miesten ja miesten välistä. Symposium jättää tulkinnanvaraa, onko sanoma platonisen rakkauden apologia vai jopa päinvastainen, kutsu kokemiseen, koskettamiseen ja rakkauteen fyysisesti pelkän puhumisen sijaan. Ajatus lienee keskitie: ensin nuorukainen rakastaa yhtä kaunista ruumista, sitten kaikkia ruumiita, vähitellen henkistyen, kunnes rakkaus löytää perimmäisen kohteensa kauneudesta itsestään.
Valtiossa ihanteellista yhteiskuntaa hallitsevat demokraattisen kansan tai oikukkaan tyrannin sijaan filosofikuninkaat. Kirjassa valtiota verrataan ihmiseen, jossa pää eli järki edustaa filosofeja, vatsa eli himot kuhnureita. Hallitsijat valitaan seuraavaksi ylimmän luokan, vartijoiden joukosta. Vartijat elävät askeettisesti ja pedagogisesti vailla yksityisomaisuutta. Rodunjalostus toteutetaan valtion ohjaamana siten, että hedelmälliset synnyttävät lapset kaikille. Valtion alin hierarkia kuuluu työläisille. Yhteiskuntajärjestelmän henkenä toimii kardinaalihyveet, viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus / itsehillintä. Platon kritisoi kuvataidetta ideaoppinsa mukaan jäljittelyn jäljittelyksi sekä tunteiden ja intohimojen pyyteiksi. Musiikki, tanssi ja teatteri saivat paremman arvion pedagogisina välineinä.
Valtiossa esiintyy Platonin ideaoppi eli käsitys universaaleista: aineellinen, ajallinen ja aistein tavoitettava maailma perustuu ikuisiin ideoihin sekä Hyvään, mikä on kaiken olevan yläpuolella. Kaikki partikulaarit ja muuttuvaiset asiat maailmassa kantavat sisällään ikuista ideaa, muottia. Platon on siis idealisti. Hänen maailmankuvansa yhdistää Herakleitoksen muuttuvaisuuden sekä Parmenideen muuttumattomuuden synteesiksi. Näkyvä maailma on huonompi kuin näkymätön ja siksi ihmisen kuuluu pelastaa sielunsa tästä varjoluolasta järjen - korkeimman kykynsä - avulla ideoita pohtimalla. Dialogissa Parmenides pureudutaan ideaopin ongelmiin, kuten siihen, miten ideamaailma ja näkyvä maailma liittyvät toisiinsa.
Valtiossa käsitellään kuolemanjälkeistä elämää: tuomarit määräväät hyvät taivaisiin ja pahat joutuvat kärsimään rangaistuksia. Suurimmalla osalla tuonpuoleiset olot päättyvät ajallaan, jolloin seuraa jälleensyntymä joko ihmiseksi tai eläimeksi. Ennen syntymistään sielut juovat unohduksen lähteestä sekä saavat suojelushengen.
Platon yritti toteuttaa utopiaansa Syrakusassa, mutta menestyksettömästi.
-367 Rooman lainsäädäntö vakiinnuttaa tasavallan hallitusmuodon. Tämä oli jokseenkin onnistunut sekoitus monarkiaa, aristokratiaa sekä demokratiaa, joka ei sortunut tyranniaan, oligarkiaan, saati anarkiaan. Vallan kolmijako -ajatus juontuu antiikin Roomasta. Uudistuksen myötä Rooman toinen yhteiskuntaluokka plebeijit sai yhtä hyvät mahdollisuudet rikastua kuin parempiosaiset patriisit.
400–323 Kyynikoiden filosofinen koulukunta syntyy Sokrateen oppilaan Antistheneen sekä tämän suojatin Diogeneen myötä. Sokraattinen lähtökohta, hyve on tietoa, lähti kavereilla yksilökeskeisen askeesin suuntaan: millään sosiaalisilla konventioilla, saati maailmankaikkeuden teorioilla ei ollut merkitystä. Kyynikot palasivat luontoon ja pitivät itseään maailmankansalaisina. Heidän elämässään korostuivat (tahdon) vapaus, köyhyys ja pilkan kohteeksi alistuminen.
366–347 Platonin myöhäisvaihe jo kuuluisana filosofina. Tältä ajalta on peräisin mm. taru Atlantiksesta sekä dialogi Timaios. Siinä Platon olettaa, että maailmalla täytyy olla syy. Tämä syy ja maailman rakentaja on demiurgi, jumalhahmo ja arkkitehti, joka loi kosmoksen eli järjestäytyneen maailman kaaoksesta. Kaaos ei täysin taipunut demiurgin käsissä, ja siksi maailmaan jäi pahuutta ja vajavaisuutta. Demiurgi on hyvä, mutta ei yhtä kaikkivaltias kuin kristinuskon ja juutalaisuuden Jumala. Hänen maailmansa on luotu täydellisestä mallista, ideasta. Maailmalla on Platonin mukaan myös sielu. Tämä Anima mundi on jumala, jossa elämme, liikumme ja olemme. Samoin planeetat ja tähdet ovat jumalia. Platonilla esiintyy uskoa jumaliin, jotka välittävät ihmisistä, mutta joita ei kuitenkaan voi lahjoa.
367–335 Nuori makedonialainen Aristoteles saapuu Platonin akatemiaan ja ryhtyy mestarin oppilaaksi. Platonin kuoltua filosofi siirtyi Vähä-Aasiaan, meni naimisiin ja sai 2 lasta. Tie vei takaisin kotikonnuille, missä hän opetti nuorta Aleksanteria ja tämän ystäviä, kuten Ptolemaiosta. Aleksanterin noustessa hallitsijaksi, Aristoteles toimi yhtenä hänen neuvonantajanansa. Poikasen lähdettyä sotaretkilleen, Aristoteles palasi Ateenaan, mutta ei päässyt (vieläkään) akatemian johtoon. Hän perusti oman filosofiakoulunsa, Lykeinonin, mistä sana lyseo juontaa. Tästä tuli nopeasti hyvin suosittu.
-359–336 Filippos II onnistuu kukistamaan vastustajansa, nousemaan Makedonian kuninkaaksi sekä vaurastuttamaan ja kasvattamaan valtakuntaansa. Ilmeisesti kuningas teki kauppaa Pohjois-Euroopassa saakka. Mies piti naisista ja kosteista juhlista. Hänelle oli 7 vaimoa. Hän esiintyi koko kreikkalaisen maailman johtajana, julisti pyhän sodan Ateenaa vastaan ja voitti heidät taistelussa -338. Tämän jälkeen hän perusti Korintin liiton Persiaa vastaan. Filippos murhattiin, jolloin hänen poikansa Aleksanteri tarttui kruunuun.
-353 Halikarnassoksen mausoleumi valmistuu Vähä-Aasiassa Persian alaisen Kaarian valtakunnan kuninkaan ja tämän vaimon Artemisian haudaksi. Koristeellinen ja 45 metriä korkea rakennus oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä.
-336–323 Nuori Aleksanteri kukistaa Theban kapinan osoittaen, että Kreikan kaupunkivaltioiden oli turha haaveilla itsenäisyydestä. Sitten hän kokosi 35 000 miestä ja lähti sotaretkelle Persiaa vastaan. Aleksanteri vapautti kreikkalaiskaupunkeja ja avasi miekalla Gordionin solmun osoittaen olevansa Vähä-Aasian hallitsija. Aleksanteri oli uskonnollinen, vähintään ulkoisesti, sillä hän uhrasi ja osoitti kunnioitusta jumalille.
Aleksanteri kohtasi suurkuningas Dareios III:n Issoksen taistelussa -333. Dareoiksella oli mahdollisesti jopa 250 000 sotilasta, kuten skyyttejä, baktreja sekä kreikkalaisia palkkasotureita. Aleksanterin joukot olivat verrattain vähäisemmät. Dareoiksella oli sotavaunuja, joiden tarkoitus oli hajottaa Aleksanterin falangit, mutta ne osoittautuivat hyödyttömiksi. Armeijat ottivat yhteen, Aleksanterin joukot pääsivät niskan päälle ja surmasivat lopulta pakenevia vihollisia massoittain. Täältä tie vei Syyrian, Tyroksen ja Gazan piiritysten kautta Persian valtaamaan Egyptiin, missä Aleksanteri otettiin vastaan suosiollisesti. Egyptissä mies perusti Aleksandrian. Aleksanteri palasi Persian maille ja voitti Dareioksen uudestaan. Tie Babyloniaan, Ekbatanaan, Persepolikseen ja Susaan oli auki. Sotailu oli tuottoisaa puuhaa. Jo suurkuninkaan aarteet olivat 300-kertaiset Ateenan vuotuisista tuloista. Persepoliksesta kahmittiin mm. 120 000 talentin edestä kultaa ja hopeaa.
Aleksanterista oli tullut Egyptissä ja Persiassa jumalallinen hallitsija. Tie vei Afganistaniin, Kiinan sekä Intian rajoille, mutta lopulta joukot kieltäytyivät etenemästä. Aleksanterin tarkoitus oli jatkaa persialaisten etnistä suvaitsevaisuutta kreikkalaisella johdolla sekä koineen kreikalla. Hänestä alkoi hellenismin aika. Aleksanteri ja hänen sotilaansa ottivat itselleen vaimot valloittamiltaan kansoilta. Tarkoitus oli valloittaa loputkin tunnetusta maailmasta, mutta Aleksanteri sairastui ja kuoli 33-vuotiaana. Hellenismi levitti kreikkalaista uskontoa ja kulttuuria, mutta yhteneväisen maailman myötä myös buddhalaisuusvaikutteita levisi Kreikkaan, jopa Egyptiin saakka.
335–322 Aristoteles lyseonsa johtajana, filosofina ja tiedemiehenä, joka tutki kaikkea mahdollista. Aristoteleen tuotanto on erittäin laaja, esimerkiksi pelkistä eläimistä 5 kirjaa! Aristoteles tutki logiikkaa, väittelyn taitoa, retoriikkaa, runousoppia sekä psykologisia ilmiöitä. Aristoteleen kosmologia on Platonia tieteellisempi: Siinä missä Platon on idealisti, Aristoteles on empiristi. Hänelle kaikkeus oli ikuinen. Syntymisen ja häviämisen maailma rakentuu neljän alkuaineen sekä näiden yhdistelmien varaan. Alkuaineilla on neljä ominaisuutta - kuuma, kylmä, kostea ja kuiva - joiden kautta ne voivat muuttua toisikseen olevaisen virrassa. Taivaankappaleet koostuvat viidennestä alkuaineesta, eetteristä, ja ovat siten ikuisia, muuttumattomia ja täydellisiä. Aristoteles kielsi empiirisestä maailmasta erillisen ideamaailman ja väitti, että universaalit, kuten hyvyys tai punaisuus, ovat olemassa vain partikulaarisissa muodoissa, kuten hevosissa. Keskeistä on myös aristoteelinen jaottelu olioiden substanssiin ja aksidensseihin.
Aristoteleen päätermejä on luonto. Luonnon keskeinen piirre on liike, kuten se, että siemenestä tulee kasvi, kukka ja hedelmä. Näin kaikessa luonnossa eli aineessa on potentiaalisuus, kuten kasvi siemenessä. Aristoteleen mukaan luonnossa vallitsee 4 syytä: materia, muoto / olemus (tai sielu), aikaansaava syy (kuten isä, tai puuseppä) sekä päämääräsyy eli tarkoitus. Aristoteles kirjoittaa jumalista, mutta toisaalta myös yhdestä Liikkumattomasta Liikuttajasta, Jumalasta, mielestä (nous), joka on alfa ja omega eli kaiken syy ja päämäärä – ei kuitenkaan Luoja. Filosofin Jumala on muuttumaton, täydellinen ja itseriittoinen, joten hän ei niinkään ole persoonallinen Jumala, joka vastaa rukouksiin tmv.
Etiikassa Aristoteles korostaa järkevää eli hyveellistä elämää, jonka päämääränä on onnellisuus. Hänen hyveensä, kuten rohkeus, olivat yleisjärkeviä. Kristinuskosta poiketen ylpeys oli hyve nöyryyden sijaan. Normaalin hyveen ja paheen lisäksi ihmisyyteen saattoi kuulua eläimellisyyttä ja tämän vastapainona jumalallisuutta, mihin taas Aristoteles liittää kuolemattomuuden. Aristoteles hyväksyy surutta orjuuden sekä naisen alisteisen aseman mieheen nähden. Naisten paikka ei ollut julkisessa elämässä, vaan kodin ja lasten kasvatuksen asioissa. Orjat ja naiset eivät saa hänellä täyttä ihmisarvoa, sillä heidän järkensä on kehittymätön täyttämään ihmisyyden korkeimpia päämääriä, filosofiaa ja valtiollista elämää. Demokratia ei saa aristokraatilta plussapisteitä. Ruumiillisen työn tekijät jäävät muutenkin kansalaisuuden ulkopuolelle.
Makedonialaisena Aristoteles joutui epäsuosioon Aleksanterin kuoltua, jolloin hän joutui lähtemään Ateenasta maanpakoon syytettynä jumalanpilkasta.
-325 kreikkalainen tutkimusmatkaaja Pytheas seikkaili Brittein saarien ympäri ja löysi pohjoisen ”Thulen” saaren, mikä saattoi olla Islanti tai Saarenmaa, todennäköisimmin Shetlanti tai Norjan rannikko. Pytheas kertoi jäätyneestä merestä, revontulista ja yöttömistä öistä, eikä moni uskonut häntä. Ilmeisesti mies käväisi myös Saksan Helgolandissa, meripihkan luvatussa maassa ja erotti ensimmäisenä keltit ja germaanit toisistaan.
-400–270 Intiassa Magadha-valtakunta jatkaa voimissaan, joskin dynastiat vaihtuivat tiheästi. Veda-bramiinisuus ei ollut enää automaattisesti suosiossa, vaan hallitsijat saattoivat suosia esimerkiksi jainalaisuutta. Vuonna -322 Maurya-valtakunnan perustaja Chandragupta sai kerättyä itselleen voimia syöstäkseen edeltävän Nanda-dynastian vallasta. Vuosina 305–303 hän taisteli menestyksekkäästi Intiaan jäänyttä Seleukoksen valtaa vastaan, tuloksena rauha. Vuosina -297–270 Chandraguptan poika Bindusara laajensi valtakuntaa tehokkaasti etelään, jolloin valtakunta kattoi liki koko Intian. Sikäli kun isä uskoutui jainalaiseksi ja paastosi itsensä hengiltä, poika kannatti Ajivika-koulukunnan fatalismia. Tämän mukaan vapaa tahto ja siten myös karma ja moraali on illuusiota ja vain atomit totta. Tämä modernia ateismia muistuttava liike on kuitenkin esitetty vain liikkeen vastustajien toimesta.
Näinä vuosina Mayrya valtakunta oli maailman suurimpia. Sen pääkaupunki. Ganges-joen äären Pataliputra oli kenties maailman mahtavin (jopa 300 000 asukasta) ja loistokkain kaupunki. Kaupungilla oli hyvät suhteet kreikkalaisiin ja länteen. Ilmeisesti hallinto oli tehokas, yhteiskuntajärjestelmä harvinaisen reilu aikaansa nähden ja olot vakaat. Kaupungista kertoo kreikkalainen Megasthenes.
-320 Pyrrhon perustaa skeptisen koulukunnan Eliksen kaupungissa palattuaan Aleksanteri Suuren retkiltä Intiasta. Miehen mielestä ihminen ei voi tietää mitään, ei sitäkään, ettei mitään voi tietää. Perustelut käyvät aina toisiaan vastaan kiinteää perustusta löytämättä. Tästä oivalluksesta seuraa mielenrauha. Skeptismi oli kyynikoiden tapaan äärimmäinen tulokulma. Koulukunta eli pikemminkin diskurssin osana ja kriittisenä työkaluna.
-343–290 Rooman ja samnialaisten väliset sodat keski-Italian hallinnasta. Samnialaiset olivat paimentolaisheimoja pohjois-Italiasta. Tässä sivussa Rooma joutui sotaan myös latinalaisia vastaan. Tässä oli tulla tappio, mutta Decius Mus teki harakirin ja innosti roomalaiset voittoon. Roomalaiset pärjäsivät hyvin organisointi- tien rakennus- sekä diplomatialiittojensa ansioista. Välillä samnialaiset olivat niskan päällä onnistuen mm. vangitsemaan 600 roomalaista ritaria. Välillä vallitsi rauha. Roomalaiset liittoutuivat kreikkalaiskaupunki Tarentumin ja Etelä-Italian lukaani-kansan kanssa, samnialaiset etruskien, umbrien sekä gallien. Rooma sai ratkaisevan voiton Sentinumin taistelussa -295, kun harakirikenraalin poika seurasi isänsä esimerkkiä.
-400–236 Taistelevien läänitysvaltioiden aika jatkuu Kiinassa. Armeijoiden koko laskettiin jo sadoissa tuhansissa, kuolleet kymmenissä tuhansissa ja sotien kestot jopa vuosissa. Ajan keksinnöt olivat sotaisia: jalkajousi, salkoaseet sekä erilaiset piirityslaitteet ja katapultit. Tosin kastelujärjestelmät, kanaalit ja Kiinan muurin edeltäjät kuuluivat myös kuvaan. Tähän aikaan seitsemän suurinta hallintoa, Chu, Han, Qi, Qin, Wei, Yan ja Zhao olivat syöneet tai söivät sata pikkuvaltiota, joilla kaikilla oli oma kulttuurinsa ja identiteettinsä.
Qinin hallitsija, herttua Xiao tahtoi nostaa kansansa loistoon. Hän katsoi, että legalismi on tähän paras tie. Qi:stä tuli tiukka ja militaristinen poliisivaltio, missä poltettiin harhaoppisten, kuten Kungfutsen kirjoja, harjoitettiin keppi- ja porkkanapolitiikkaa ja korotettiin valtio perheiden ja muiden lojaliteettien yli. Tarkemmin sanottuna, kungfutselaisen Mengzin käsitys ihmisyyden hyveellisyydestä hävisi kungfutselaisen Zunzin käsitykselle ihmisen pahuudesta. Myöhemmin suosio kääntyi Mengzille. Qin voitti Hanin ja Wein liittouman -293 kenraali Bai Qin oveluudella. Vuonna -260 Qin voitti Zhaon kahden vuoden sodassa. Sota oli tasainen, sillä myös Zhao oli toteuttanut militaristisen reformin. Kunniallisuudesta ei voine puhua, verisyydestä sitäkin enemmän, sillä kuolleita oli puoli miljoonaa ja sotilaita haudattiin elävinä. Muutama vuosi myöhemmin Qin epäonnistui Handan-kaupungin piirityksessä, sillä Chu ja Wei auttoivat Zhaoa.
-307 Epikuros perustaa epikurolaisen koulukunnan Ateenassa. Toisille hyve oli tie onnellisuuteen, Epikurokselle nautinto. Tämä oli kuitenkin tervettä hedonismia, peräti asketismia, missä herkkuja ja seksiä vältettiin, sillä mielenrauha ja tyytyväisyys pysyi paremmin ilman. Epikurolainen ihanne oli yhteiskunnasta eristäytyminen ystävien seurassa. Epikuros oli materialisti, jonka mukaan jopa ajatukset ovat vain kieppuvia atomeita, mutta (aineellisia) jumalia saattoi silti olla olemassa. Siten yhteiskunnan lait ja säädöt eivät perustu jumalallisiin, vaan ovat inhimillisiä sopimuksia. Epikuros oli empiristi: kaikki aistimukset ovat tosia, virheet tulevat vasta uskomuksista ja tulkinnoista. Epikuros vastusti stoalaista kohtalouskoa, platonisia ideoita sekä (pelottelevaa) uskontoa, jonka mukaan jumalat välittävät ihmisten menoista.
-350–250 Intian uskonnollisuus muodostuu vähitellen hindulaisuudeksi, kun perinteinen veda-uskonto sulkee syleilyynsä paikallisia aineksia. Mahabharatan, Intian Kalevalan, toiseksi vanhin – tai vanhin – aineisto on tältä ajalta. Eepos kertoo Kaurava- ja Pandavasukujen välisistä kiistoista sekä pohtii mm. oikeutettua sotaa. Täällä mainitaan hindulaisuuden neljä elämäntapaa / päämäärää: dharma eli moraalinen hyve, artha eli materiaalinen rikkaus, kama eli nautinto ja rakkaus sekä moksha eli hengellinen vapautuminen. Runoelma kertoo mm. Urvashista, taivaallisesta nymfistä, joka menee naimisiin kuolevaisen miehen kanssa. Toinen kansalliseepos Ramayana syntyi tähän aikaan, tai jo aiemmin. Se kertoo tarinan prinssi Ramasta, joka karkotetaan metsään, missä demonikuningas Ravana ryöstää hänen kauniin vaimonsa. Apina Hanumanin ja apina-armeijan avulla Rama päihittää demonin ja pariskunta palaa valtakuntaansa hallitsijoina. Hanumanista kehittyi myöhemmin jumala.
Rudra-Shiva saa tällöin ensimmäiset osoitukset korkeimpana jumalana. Mathurassa palvottiin jumaliksi korotettuja vrishni-sankareita - klaanipäälliköitä kenties. Merkittävin heimojumala, josta tuli joillekin jopa ylijumala, oli Vasudeva, Krishnan edeltäjä (ja isä), joka samaistui (myöhemmin) Krishnaan, kun vrishnit ja Krishnaa palvovat Ydavat sekoittuivat. Joogamenetelmiä – kuten hengitystekniikoita, mantroja, henkienergioita sekä meditaatioita – oli mainittu jo reformaatioaikana, mutta ilmaus jooga ilmestyi vasta tähän aikaan traditioon Kathaupanisadissa. Jooga on ajatusten ja aistien, mielen ja intellektin tasapainoa – tie mokshaan. Kathaupanisadissa on kuuluisa vaunuvertaus: atman on vaunujen herra, ruumis on vaunut, järki ajuri, mieli ohjakset ja aistit hevoset.
-300–275 Keltit olivat levinneet Brittein saarille, Slovakiaan, Puolaan sekä Karpaateille. He olivat tavanneet Aleksanteri Suuren Balkanilla. Hänen valtakuntansa hajottua, keltit ahdistelivat Makedoniaa, tuloksetta. Vuonna -281 he kuitenkin voittivat ja tunkeutuivat Makedoniaan. 20 000 sotilaan joukko riitaantui. Osa suori ryöstämään Delfoin temppeliä. Retki oli voitokas, mutta lopulta kreikkalaiset päihittivät keltit. Osa kelteistä lähti Turkkiin perustaen Galatian rosvovaltakunnan. Galatalaiset harjoittivat mm. orjuutta. Persian kreikkalainen kuningas Antiokhos I Soter voitti galatalaiset norsuarmeijansa avulla -275. Kelttien vaikutus Turkissa jatkui, mutta heikompana ja paikallisiin kulttuureihin sekoittuvana.
-323–250 Hellenismin ajan kreikkalaisessa maailmassa diadokien eli Aleksanterin seuraajien välisiä sotia. Ptolemaios I hallitsi Egyptiä, Seleukos Persiaa ja Antigonos Vähä-Aasiaa, kunnes hänet kukistettiin liian vahvana. Tilalle syntyivät Bithynin, Kappadokian, Pontoksen ja Pergamonin valtakunnat.
Ptolemaioksen Aleksandriassa toimi tutkimuslaitos ja kirjasto, joka käsitti jopa 700 000 teosta. Ktesibios kehitti vesipumpun, vesikellon ja vesiurut, melkeinpä höyrykoneenkin. Aristarkhos Samoslainen oivalsi maa kiertävän aurinkoa. Syrakusan legendaarinen yleisnero Arkhimedes keksi mm. ruuvin. Yli 100 m korkea Faroksen majakka, yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, valmistui maailman 3. korkeimpana rakennuksena Aleksandriassa.
Hellenismi tarkoitti myös kreikkalaisjumalien synkretismiä, mistä esimerkkinä toimii Ptolemaios Soterin suosima Haadesta, Egyptin Osirista ja muita jumaluuksia yhdistävä Serapis.
Aleksandriaan kehittyi merkittävä juutalaissiirtokunta. Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta alkoi Mooseksen kirjojen käännöksellä. Tähän aikaan valmistuivat nuorimmat VT:n kirjat kuten Aikakirjat, nuorimmat Psalmit, Esra, Ester ja Danielin kirjan varhaisimmat osat. Psalmit ovat olleet Raamatun luetuimpia ja inspiroivimpia tekstejä halki vuosisatojen. Ne kertovat Jumalan huolenpidosta valittua kansaa ja ihmisyksilöä kohtaan, kuten tunnetussa Paimenpsalmissa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.". Joonan kirja oiva juutalainen draaman ja huumorin tyylinäyte, missä valas nielaisee uppiniskaisen profeetan. Korkeatasoinen on myös Jobin kirja, kärsimysmanuaali. Laulujen laulussa puolestaan vetoaa miehen ja naisen välinen aistillisuus ja erotiikka.
-280 Rhodoksen jättimäinen kolossi eli aurinkojumala Helioksen patsas ja yksi antiikin seitsemästä ihmeestä valmistuu. Rhodoksesta oli tullut yksi Kreikan merkittävimmistä kaupungeista. Patsas rakennettiin, kun kaupunki selvisi sitä uhanneesta piirityksestä. Patsas oli 30 metriä korkea ja ilmeisesti pronssinen. Se romahti samalla vuosisadalla, mutta oli sortuneenakin vaikuttava näky.
-282–264 Rooma kohoaa suurvallaksi voitettuaan kreikkalaisen Pyrrhoksen puolustaman Tarentumin ja saatuaan näin koko Etelä-Italian hallintaansa. Roomalaisia oli nyt miljoona. Liittolaisten myötä sotilaita oli puoli miljoonaa. Tällöin valmistui toinen Rooman kuuluisista akvedukteista sekä Via appia, 500 kilometriä pitkä tie. Roomaan alkoi tällöin virrata kreikkalaisvaikutteita eli sivistystä. Roomalainen kirjallisuus syntyi.
-301–206 Zenon perustaa stoalaisen koulukunnan Ateenassa. Myöhemmin mestariloogikko Khrysippos vakiinnuttaa koulukunnan opit. Nämä pohjautuivat paljossa kyynikoihin, sillä stoalaisten ihanne oli maailmankansalaisuus sekä riippumattomuus yhteiskunnasta, kohtalon iskuista ja mielenliikkeistä. Stoalainen tyyneys, apatia, ei tarkoittanut tunteettomuutta tai tunteiden synnillistämistä, vaan niiden hallintaa ja kohtuullistamista, väheksymistäkin, sanoisi kriitikko. Ajatus on se, ettei mikään ihmisen tekojen ulkopuolinen ole hyvää tai pahaa, vaan yhdentekevää. Tunteet olivat epätosia uskomuksia asioiden tiloista. Stoalaisilla eettisyys kääntyi kyynikkoja selvemmin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja toisten auttamiseen.
Stoalaisten kosmologiassa maailmanjärki eli logos (tai jumala, luonto, kohtalo, henkäys) ohjaa maailmaa. Kyseessä oli siis panteistinen kosmos, joskin jumaluus jäi vaille persoonallisia piirteitä. Tästä seuraa se, että kohtalo liittyy kaikkeen ollen niiden syy ja päämäärä, jolloin ihmisen vapaa tahto uhkasi jäädä fatalismin alle. Silti stoalaiset uskoivat vapaaseen tahtoon, jopa termin keksien. Ihminen, sielu, liittyi maailmansieluun elämällä järjenmukaista elämää. Jonkinlainen kuolemanjälkeinen elämä kuului myös kuvaan samoin hindulainen käsitys toistuvista maailmanpaloista.
-268–232 Asoka Suuren hallitusvuodet Intiassa. Tiedot kuninkaasta sekoittuvat buddhalaisiin legendoihin. Hän oli Bindusaran poika, josta isä ei paljon piitannut, mutta jumalat olivat päättäneet antaa miehelle Intian sekä henkimaailmojen keisariuden.
Tarinan mukaan Asoka oli elosteleva oikuttelija sekä väkivaltainen mies, joka surmasi 99 veljeään verilöylyssä kruunusta. Asoka kävi sotaan Intian vielä itsenäistä Kalinga-valtakuntaa vastaan. Veristen taitelujen jälkihuurussa, jopa 250 000 ruumiin jälkeen, Asokan kerrotaan tehneen parannuksen ja luopuneen väkivallan tiestä. Hallitsija kääntyi buddhalaisuuteen, joko äkisti tai vähitellen – joidenkin tutkijoiden mukaan jo ennen sotaa. Asokan kerrotaan rakennuttaneen 84 000 buddhalaista stupaa eli mietiskelymajaa. Asokasta tuli hyväntekijä sekä dharman julistaja, jonka pylväät ja kivikaiverrukset todistavat ”buddhalaisuuden Konstantinoksen” vaikutuksesta. Ilmeisesti vedalaisuus eläinuhreineen joutui vähintään kriisiin buddhalaisen käänteen myötä.
Asokan leijonapatsaista tuli myöhemmin Intian kansallistunnus. Intian lipusta löytyvä dharmachakra eli dharman pyörä, kosminen, syklinen ja moraalinen buddhalaishindulainen periaate, esiintyy ensi kertaa Asokan pylväässä. Nykyään Asoka tunnetaan humanistisena ja suvaitsevaisena kuninkaana, joka rakensi sairaaloita. Toisaalta tunnetaan myös tarinoita, missä hän tapatti harhaoppisia.
Jotkut buddhalaiset lähteet liittävät Asokaan ensimmäiset ulkomaille lähteneet buddhalaiset lähettiläät. Buddhalaisuus levisi ainakin Sri Lankaan siten, että siitä tuli maan merkittävin uskonto. Thervada-buddhalaisuus, vanhin buddhalainen koulukunta syntyi (myöhemmin) Sri Lankassa. Asokaan liitetään buddhalaisuuden 3. konsiili, missä erotettiin liikkeeseen taloudellisista syistä liittyneitä feikkibuddhalaisia jyvistä. Aikaan liitetään munkki Moggaliputta-Tissa, jonka kerrotaan vastustaneen muiden buddhalaisten koulukuntien käsitystä, olemassaolosta ja ihmisyydestä. Asokan aikana todennäköisesti oli jo varhaisimpia tekstejä Thervadan paali-kaanonista eli pyhistä kirjoituksista, kenties suullista perimätietoa itsensä Buddhan suusta.
-264–241 Ensimmäinen puunilaissota. Karthago oli Välimeren mahti. Heidän maa-alueensa oli liki kolminkertainen Roomaan verrattuna ja asukasluku nelinkertainen. Heillä oli maailman kokenein laivasto, tehokas palkkasoturiarmeija sekä sotaelefantteja. Karthagolla oli laajat kauppaverkostot, hyvät verotulot Pohjois-Afrikan alistetuista asukkaista sekä kehittynyt maanviljely. Rooman laajentuminen toi Karthagon hallitseman Sisilian kiistakysymykseksi. Sisiliassa hääräsi jo tuolloin kreikkalainen Syrakusan tyranni sekä italialaisia palkkasotureita.
Taistelu oli aluksi tasaväkistä, mutta roomalaiset rakensivat lisää laivoja ja varustivat ne laskusilloilla, jolloin he saattoivat hyödyntää merellä maavoimaetuaan. Eknomoksen taistelussa -256 roomalaiset voittivat vihollisensa historian suurimmassa meritaistelussa (n. 650 laivaa) entraussiltojensa ja paremman sodanjohdon ansiosta. Näin roomalaiset siirsivät taistelun Afrikkaan ryöstellen rikkaita maatiloja. Karthagolaiset hylkäsivät ankarat rauhanehdot, kutsuivat sotapäällikökseen spartalaisen Ksanthippoksen ja ryhtyivät uudelleen sotaan Sisiliassa. Roomalaisten olikin käydä köpelösti: heidän laivastonsa tuhoutui myrskyssä ja 100 000 miestä hukkui – vain koska laivaston komentaja oli potkaissut pyhät ennustajakanat mereen, kun he antoivat huonon enteen. Sisiliassa taisteltiin tasaväkisinä. Lopulta karthagolaiset hävisivät, luovuttivat Sisilian Rooman 1. provinssiksi ja maksoivat raskaat sotakorvaukset.
Karthagolaiset palkkasoturit nousivat kapinaan sodan jälkimainingeissa. Tämän seurauksena Rooma sai haltuunsa vihollisiltaan myös Sardinian ja Korsikan saaret.
-250 Mahabharatan tunnetuimman jakson, Bhagavad-Gitan, varhaisimmat osat. Tekstin ajoitus on hankalaa, vaikka hylkäisikin hindulaisen käsityksen sanoman muinaisuudesta. Ilmeisesti tekstissä on 3 kerrosta: kastilaitosta korostava brahminismi, upanisadi filosofinen taso sekä Krishnan palvontaa korostava kerros. Nämä kilpailivat toistensa kanssa erilaisin tekstilisäyksin halki vuosisatojen. Kenties teksti on reaktio tai jopa parodia Asokan buddhalaiselle eetokselle. Mielipiteet teoksesta vaihtelevat korkeimmasta viisaudesta ristiriitaiseen propagandaan.
Teksti on soturi Arjunan ja jumala Krishnan dialogi – tosin varhaisimmassa versiossa Krishnan korvaa prinssi Achyuta. Krishna on kaiken olevan Herra, Luoja, ylläpitäjä, tuhoaja sekä päämäärä. Ken palvoo jotain muuta jumalaa, palvoo pohjimmiltaan Krishnaa. Kirjassa hän on siis ylijumala, ei Vishnun inkarnaatio. Aiheena on sodan ongelma: Arjuna on kuin tappamisesta turtunut Asoka, joka ei tahdo käydä taisteluun. Krishna rohkaisee soturia hoitamaan kastivelvollisuutensa. Ihmisen sielu on ikuinen, joten ketään ei oikeastaan voi tappaa. Tekstin antropologia erottaa ruumiin ja aistit todellisesta, itseriittoisesta minästä. Krishnan sanoma on irrottaa teko sen seurauksista (karmasta), jolloin teko on tehtävä sen itsensä takia. Krishna toistaa, kuinka oikea tieto, oikea äly, tietoisuus eli jooga on korkein päämäärä. Valaistuneet elävät jatkuvassa transsitilassa (samadhi) sekä vapautuvat jälleensyntymän kierteestä Krishnan asuinsijoille, toisille planeetoille tai kuuhun.
-241–218 Roomassa ”välirauhan” aika, jolloin sota tosin kävi merirosvoja sekä galleja vastaan. Roomalaiset voittivat keltit -225 Telamonin ja -222 Clastidiumin taisteluissa. Samana vuonna roomalaiset valtasivat kelttien Medialonumin (nykyinen Milan). Vuoteen -218 mennessä liki koko Italia oli Rooman hallussa. Kaikki tiet veivät Roomaan.
Karthagolaiset eivät nuolleet vain haavojaan puunilaissotien välissä. He vahvistivat asemiaan Hispaniassa eli Pyreneiden niemimaalla – Espanjassa. Pian komentaja Hasdrubalilla oli jo 50 000 jalkamiestä, 6000 ratsumiestä ja 200 elefanttia. Tämän kuoltua vihamielisten kelttien maassa, Karthagon sotapäälliköksi nousi hänen poikansa, roomalaisia vihaava legendaarinen Hannibal. Hannibal valtasi Hispanian roomalaiskaupungin Saguntumin -219 8 kuukauden piirityksellä. Roomalaiset vastasivat sodanjulistuksella.
-236–206 Qin valtakunta laajenee imperiumiksi kukistettuaan perätysten Zhaon, Hanin, Wein, Chun, Yanin ja Qin valtakunnat. Taistelevien valtioiden aika päättyi -221 Qin dynastian hallintaan Kiinasta ja kuningas Zhengin julistauduttua keisariksi. Seuraavaksi hän löi pohjoisen heimot ja määräsi rakennettavaksi suuren muurin, mistä tuli myöhemmin Kiinan muuri.
Keisari tunnetaan myös valtavasta terrakotta-armeijasta eli ihmisuhrit korvaavista savihahmoista hallitsijan haudassa. 8000 hahmoinen armeija on tunnettu suuren kokonsa, yksityiskohtien tarkkuuden sekä viimeaikaisen löytymisen takia. Ilmeisesti armeija oli keisarin b-suunnitelma, mikäli hänen taikurinsa eivät onnistuisi takaamaan hänelle ikuista elämään ennen kuolemaa. Ilmeisesti keisari luuli saviarmeijan muuttuvan oikeiksi ihmisiksi.
Etelässä imperiumi ahmi lisää maa-alaa itselleen, kenties Vietnamista saakka. Sodankäynti, legalismi ja mittavat rakennushankkeet herättivät kapinamieltä. Aluksi ne kyettiin tukahduttamaan, mutta valtakunta kukistui jo 15 vuodessa.
218–201 Toinen puunilaissota – se kuuluisa sota, joka ei ole kahdentuhannen, vaan kahdenkymmenen vuoden päässä koulujemme historian tunneilta. Hannibal yllätti marssittamalla armeijansa Alppien yli Italiaan. Tarkoitus oli kerätä kaikki ei-roomalaiset roomalaisia vastaan. Suunnitelma onnistui, osittain – gallit puolsivat karthagolaisia. Hannibal voitti roomalaiset 4 kertaa. Armeijat ottivat kunnolla yhteen Cannaen taistelussa -216. Roomalaisilla oli maailman paras jalkaväki, 16 legioonaa gladius-miekoilla varustettuja sotilaita – joskin paljon alokkaita. Hannibalilla oli eliittiluokan ratsuväki sekä monikansallisia joukkoja, jotka hän piti hämmästyttävän hyvin ruodussa. Rooman jalkaväki eteni voitokkaasti, mutta se kuului vihollisen taktiikkaan: roomalaiset jäivät mottiin. Heitä kuoli jopa 50 000, karthagolaisia tuskin 8 000. Karthagolaiset keräsivät taistelukentältä 200 kultasormusta. Hannibal ei marssinut Roomaan, minkä voi jälkiviisaasti laskea hänen virheekseen. Hän sai uusiksi liittolaisikseen Syrakusan sekä Makedonian.
Roomalaiset hyökkäsivät Syrakusaan, mikä osoittautui vaikeasti vallattavaksi, sillä kaupunkia puolusti tiedemies Arkhimedes tieteellisine innovaatioineen, kuten peilein, joilla saattoi sytyttää laivojen purjeita tuleen. Lopulta kaupunki vallattiin. Hispaniassa roomalaiset kärsivät tappioita, mutta vuonna -209 nuori Scipio valtasi yllättäen karthagolaisten pääkaupungin laskuveden avulla. Italiassa vuosia häärinyt Hannibal saapui Rooman porteille aiheuttaen paniikin, mutta ei hyökännyt, koska hänellä ei ollut piirityslaitteita. Karthagolaiset hävisivät ratkaisevat taistelut Hispaniassa ja Italiassa. Roomalaiset saivat solmittua rauhan Makedonian kanssa. Taistelut siirtyivät (taas) Afrikkaan, missä Scipio sai liittolaisekseen numidialaiset. Armeijat kohtasivat Zaman taistelussa ja taistelivat tasaväkisinä, kunnes roomalaiset voittivat ratsuväen ylivoimalla. Hannibal pääsi pakenemaan Vähään-Aasiaan, mutta hänet saatiin myöhemmin kiinni, jolloin hän teki itsemurhan. Karthagolaiset menettivät Hispanian ja Afrikan alueensa ja lopulta kaikki kiinnityksensä Välimerellä. Kerrotaan heidän itkeneen enemmän menetettyjä elefanttejaan kuin sotureitaan.
-206–200 Kiinassa Chu-hallitsija Xiang Yu oli ottanut ylimmän vallan Qi-dynastian kaaduttua ja jakanut Kiinan 18 valtioon. Yhtä valtiota, Hania, johti kapinakuningas Liu Pang, joka valloitti pari muuta valtiota ja uhmasi Xiangia nelivuotisessa sisällissodassa. Lopulta Kiina jaettiin kahtia vuonna 203, mutta Liu Pang rikkoi sopimuksen -202, kohosi Kiinan keisariksi nimellä Gao ja perusti han-dynastian. Valtakunta on kauaskantoisesti merkittävä, sillä nykyään 95 % kiinalaisista on han-kiinalaisia. Dynastia helpotti sotilaiden ja orjien asemaa sekä alkoi suosimaan kungfutselaisuutta legalismin kustannuksella.
Vietnamin historiasta ei ole paljon kerrottavaa ennen tätä aikaa, vaikka myytit ovat runsaat. Qinin kaaduttua kiinalainen kenraali Zhao Tuo perusti Nam Viet -kuningaskunnan etelä-Kiinan ja nykyisen Vietnamin alueelle.
400–323 Kyynikoiden filosofinen koulukunta syntyy Sokrateen oppilaan Antistheneen sekä tämän suojatin Diogeneen myötä. Sokraattinen lähtökohta, hyve on tietoa, lähti kavereilla yksilökeskeisen askeesin suuntaan: millään sosiaalisilla konventioilla, saati maailmankaikkeuden teorioilla ei ollut merkitystä. Kyynikot palasivat luontoon ja pitivät itseään maailmankansalaisina. Heidän elämässään korostuivat (tahdon) vapaus, köyhyys ja pilkan kohteeksi alistuminen.
366–347 Platonin myöhäisvaihe jo kuuluisana filosofina. Tältä ajalta on peräisin mm. taru Atlantiksesta sekä dialogi Timaios. Siinä Platon olettaa, että maailmalla täytyy olla syy. Tämä syy ja maailman rakentaja on demiurgi, jumalhahmo ja arkkitehti, joka loi kosmoksen eli järjestäytyneen maailman kaaoksesta. Kaaos ei täysin taipunut demiurgin käsissä, ja siksi maailmaan jäi pahuutta ja vajavaisuutta. Demiurgi on hyvä, mutta ei yhtä kaikkivaltias kuin kristinuskon ja juutalaisuuden Jumala. Hänen maailmansa on luotu täydellisestä mallista, ideasta. Maailmalla on Platonin mukaan myös sielu. Tämä Anima mundi on jumala, jossa elämme, liikumme ja olemme. Samoin planeetat ja tähdet ovat jumalia. Platonilla esiintyy uskoa jumaliin, jotka välittävät ihmisistä, mutta joita ei kuitenkaan voi lahjoa.
367–335 Nuori makedonialainen Aristoteles saapuu Platonin akatemiaan ja ryhtyy mestarin oppilaaksi. Platonin kuoltua filosofi siirtyi Vähä-Aasiaan, meni naimisiin ja sai 2 lasta. Tie vei takaisin kotikonnuille, missä hän opetti nuorta Aleksanteria ja tämän ystäviä, kuten Ptolemaiosta. Aleksanterin noustessa hallitsijaksi, Aristoteles toimi yhtenä hänen neuvonantajanansa. Poikasen lähdettyä sotaretkilleen, Aristoteles palasi Ateenaan, mutta ei päässyt (vieläkään) akatemian johtoon. Hän perusti oman filosofiakoulunsa, Lykeinonin, mistä sana lyseo juontaa. Tästä tuli nopeasti hyvin suosittu.
-359–336 Filippos II onnistuu kukistamaan vastustajansa, nousemaan Makedonian kuninkaaksi sekä vaurastuttamaan ja kasvattamaan valtakuntaansa. Ilmeisesti kuningas teki kauppaa Pohjois-Euroopassa saakka. Mies piti naisista ja kosteista juhlista. Hänelle oli 7 vaimoa. Hän esiintyi koko kreikkalaisen maailman johtajana, julisti pyhän sodan Ateenaa vastaan ja voitti heidät taistelussa -338. Tämän jälkeen hän perusti Korintin liiton Persiaa vastaan. Filippos murhattiin, jolloin hänen poikansa Aleksanteri tarttui kruunuun.
-353 Halikarnassoksen mausoleumi valmistuu Vähä-Aasiassa Persian alaisen Kaarian valtakunnan kuninkaan ja tämän vaimon Artemisian haudaksi. Koristeellinen ja 45 metriä korkea rakennus oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä.
-336–323 Nuori Aleksanteri kukistaa Theban kapinan osoittaen, että Kreikan kaupunkivaltioiden oli turha haaveilla itsenäisyydestä. Sitten hän kokosi 35 000 miestä ja lähti sotaretkelle Persiaa vastaan. Aleksanteri vapautti kreikkalaiskaupunkeja ja avasi miekalla Gordionin solmun osoittaen olevansa Vähä-Aasian hallitsija. Aleksanteri oli uskonnollinen, vähintään ulkoisesti, sillä hän uhrasi ja osoitti kunnioitusta jumalille.
Aleksanteri kohtasi suurkuningas Dareios III:n Issoksen taistelussa -333. Dareoiksella oli mahdollisesti jopa 250 000 sotilasta, kuten skyyttejä, baktreja sekä kreikkalaisia palkkasotureita. Aleksanterin joukot olivat verrattain vähäisemmät. Dareoiksella oli sotavaunuja, joiden tarkoitus oli hajottaa Aleksanterin falangit, mutta ne osoittautuivat hyödyttömiksi. Armeijat ottivat yhteen, Aleksanterin joukot pääsivät niskan päälle ja surmasivat lopulta pakenevia vihollisia massoittain. Täältä tie vei Syyrian, Tyroksen ja Gazan piiritysten kautta Persian valtaamaan Egyptiin, missä Aleksanteri otettiin vastaan suosiollisesti. Egyptissä mies perusti Aleksandrian. Aleksanteri palasi Persian maille ja voitti Dareioksen uudestaan. Tie Babyloniaan, Ekbatanaan, Persepolikseen ja Susaan oli auki. Sotailu oli tuottoisaa puuhaa. Jo suurkuninkaan aarteet olivat 300-kertaiset Ateenan vuotuisista tuloista. Persepoliksesta kahmittiin mm. 120 000 talentin edestä kultaa ja hopeaa.
Aleksanterista oli tullut Egyptissä ja Persiassa jumalallinen hallitsija. Tie vei Afganistaniin, Kiinan sekä Intian rajoille, mutta lopulta joukot kieltäytyivät etenemästä. Aleksanterin tarkoitus oli jatkaa persialaisten etnistä suvaitsevaisuutta kreikkalaisella johdolla sekä koineen kreikalla. Hänestä alkoi hellenismin aika. Aleksanteri ja hänen sotilaansa ottivat itselleen vaimot valloittamiltaan kansoilta. Tarkoitus oli valloittaa loputkin tunnetusta maailmasta, mutta Aleksanteri sairastui ja kuoli 33-vuotiaana. Hellenismi levitti kreikkalaista uskontoa ja kulttuuria, mutta yhteneväisen maailman myötä myös buddhalaisuusvaikutteita levisi Kreikkaan, jopa Egyptiin saakka.
335–322 Aristoteles lyseonsa johtajana, filosofina ja tiedemiehenä, joka tutki kaikkea mahdollista. Aristoteleen tuotanto on erittäin laaja, esimerkiksi pelkistä eläimistä 5 kirjaa! Aristoteles tutki logiikkaa, väittelyn taitoa, retoriikkaa, runousoppia sekä psykologisia ilmiöitä. Aristoteleen kosmologia on Platonia tieteellisempi: Siinä missä Platon on idealisti, Aristoteles on empiristi. Hänelle kaikkeus oli ikuinen. Syntymisen ja häviämisen maailma rakentuu neljän alkuaineen sekä näiden yhdistelmien varaan. Alkuaineilla on neljä ominaisuutta - kuuma, kylmä, kostea ja kuiva - joiden kautta ne voivat muuttua toisikseen olevaisen virrassa. Taivaankappaleet koostuvat viidennestä alkuaineesta, eetteristä, ja ovat siten ikuisia, muuttumattomia ja täydellisiä. Aristoteles kielsi empiirisestä maailmasta erillisen ideamaailman ja väitti, että universaalit, kuten hyvyys tai punaisuus, ovat olemassa vain partikulaarisissa muodoissa, kuten hevosissa. Keskeistä on myös aristoteelinen jaottelu olioiden substanssiin ja aksidensseihin.
Aristoteleen päätermejä on luonto. Luonnon keskeinen piirre on liike, kuten se, että siemenestä tulee kasvi, kukka ja hedelmä. Näin kaikessa luonnossa eli aineessa on potentiaalisuus, kuten kasvi siemenessä. Aristoteleen mukaan luonnossa vallitsee 4 syytä: materia, muoto / olemus (tai sielu), aikaansaava syy (kuten isä, tai puuseppä) sekä päämääräsyy eli tarkoitus. Aristoteles kirjoittaa jumalista, mutta toisaalta myös yhdestä Liikkumattomasta Liikuttajasta, Jumalasta, mielestä (nous), joka on alfa ja omega eli kaiken syy ja päämäärä – ei kuitenkaan Luoja. Filosofin Jumala on muuttumaton, täydellinen ja itseriittoinen, joten hän ei niinkään ole persoonallinen Jumala, joka vastaa rukouksiin tmv.
Etiikassa Aristoteles korostaa järkevää eli hyveellistä elämää, jonka päämääränä on onnellisuus. Hänen hyveensä, kuten rohkeus, olivat yleisjärkeviä. Kristinuskosta poiketen ylpeys oli hyve nöyryyden sijaan. Normaalin hyveen ja paheen lisäksi ihmisyyteen saattoi kuulua eläimellisyyttä ja tämän vastapainona jumalallisuutta, mihin taas Aristoteles liittää kuolemattomuuden. Aristoteles hyväksyy surutta orjuuden sekä naisen alisteisen aseman mieheen nähden. Naisten paikka ei ollut julkisessa elämässä, vaan kodin ja lasten kasvatuksen asioissa. Orjat ja naiset eivät saa hänellä täyttä ihmisarvoa, sillä heidän järkensä on kehittymätön täyttämään ihmisyyden korkeimpia päämääriä, filosofiaa ja valtiollista elämää. Demokratia ei saa aristokraatilta plussapisteitä. Ruumiillisen työn tekijät jäävät muutenkin kansalaisuuden ulkopuolelle.
Makedonialaisena Aristoteles joutui epäsuosioon Aleksanterin kuoltua, jolloin hän joutui lähtemään Ateenasta maanpakoon syytettynä jumalanpilkasta.
-325 kreikkalainen tutkimusmatkaaja Pytheas seikkaili Brittein saarien ympäri ja löysi pohjoisen ”Thulen” saaren, mikä saattoi olla Islanti tai Saarenmaa, todennäköisimmin Shetlanti tai Norjan rannikko. Pytheas kertoi jäätyneestä merestä, revontulista ja yöttömistä öistä, eikä moni uskonut häntä. Ilmeisesti mies käväisi myös Saksan Helgolandissa, meripihkan luvatussa maassa ja erotti ensimmäisenä keltit ja germaanit toisistaan.
-400–270 Intiassa Magadha-valtakunta jatkaa voimissaan, joskin dynastiat vaihtuivat tiheästi. Veda-bramiinisuus ei ollut enää automaattisesti suosiossa, vaan hallitsijat saattoivat suosia esimerkiksi jainalaisuutta. Vuonna -322 Maurya-valtakunnan perustaja Chandragupta sai kerättyä itselleen voimia syöstäkseen edeltävän Nanda-dynastian vallasta. Vuosina 305–303 hän taisteli menestyksekkäästi Intiaan jäänyttä Seleukoksen valtaa vastaan, tuloksena rauha. Vuosina -297–270 Chandraguptan poika Bindusara laajensi valtakuntaa tehokkaasti etelään, jolloin valtakunta kattoi liki koko Intian. Sikäli kun isä uskoutui jainalaiseksi ja paastosi itsensä hengiltä, poika kannatti Ajivika-koulukunnan fatalismia. Tämän mukaan vapaa tahto ja siten myös karma ja moraali on illuusiota ja vain atomit totta. Tämä modernia ateismia muistuttava liike on kuitenkin esitetty vain liikkeen vastustajien toimesta.
Näinä vuosina Mayrya valtakunta oli maailman suurimpia. Sen pääkaupunki. Ganges-joen äären Pataliputra oli kenties maailman mahtavin (jopa 300 000 asukasta) ja loistokkain kaupunki. Kaupungilla oli hyvät suhteet kreikkalaisiin ja länteen. Ilmeisesti hallinto oli tehokas, yhteiskuntajärjestelmä harvinaisen reilu aikaansa nähden ja olot vakaat. Kaupungista kertoo kreikkalainen Megasthenes.
-320 Pyrrhon perustaa skeptisen koulukunnan Eliksen kaupungissa palattuaan Aleksanteri Suuren retkiltä Intiasta. Miehen mielestä ihminen ei voi tietää mitään, ei sitäkään, ettei mitään voi tietää. Perustelut käyvät aina toisiaan vastaan kiinteää perustusta löytämättä. Tästä oivalluksesta seuraa mielenrauha. Skeptismi oli kyynikoiden tapaan äärimmäinen tulokulma. Koulukunta eli pikemminkin diskurssin osana ja kriittisenä työkaluna.
-343–290 Rooman ja samnialaisten väliset sodat keski-Italian hallinnasta. Samnialaiset olivat paimentolaisheimoja pohjois-Italiasta. Tässä sivussa Rooma joutui sotaan myös latinalaisia vastaan. Tässä oli tulla tappio, mutta Decius Mus teki harakirin ja innosti roomalaiset voittoon. Roomalaiset pärjäsivät hyvin organisointi- tien rakennus- sekä diplomatialiittojensa ansioista. Välillä samnialaiset olivat niskan päällä onnistuen mm. vangitsemaan 600 roomalaista ritaria. Välillä vallitsi rauha. Roomalaiset liittoutuivat kreikkalaiskaupunki Tarentumin ja Etelä-Italian lukaani-kansan kanssa, samnialaiset etruskien, umbrien sekä gallien. Rooma sai ratkaisevan voiton Sentinumin taistelussa -295, kun harakirikenraalin poika seurasi isänsä esimerkkiä.
-400–236 Taistelevien läänitysvaltioiden aika jatkuu Kiinassa. Armeijoiden koko laskettiin jo sadoissa tuhansissa, kuolleet kymmenissä tuhansissa ja sotien kestot jopa vuosissa. Ajan keksinnöt olivat sotaisia: jalkajousi, salkoaseet sekä erilaiset piirityslaitteet ja katapultit. Tosin kastelujärjestelmät, kanaalit ja Kiinan muurin edeltäjät kuuluivat myös kuvaan. Tähän aikaan seitsemän suurinta hallintoa, Chu, Han, Qi, Qin, Wei, Yan ja Zhao olivat syöneet tai söivät sata pikkuvaltiota, joilla kaikilla oli oma kulttuurinsa ja identiteettinsä.
Qinin hallitsija, herttua Xiao tahtoi nostaa kansansa loistoon. Hän katsoi, että legalismi on tähän paras tie. Qi:stä tuli tiukka ja militaristinen poliisivaltio, missä poltettiin harhaoppisten, kuten Kungfutsen kirjoja, harjoitettiin keppi- ja porkkanapolitiikkaa ja korotettiin valtio perheiden ja muiden lojaliteettien yli. Tarkemmin sanottuna, kungfutselaisen Mengzin käsitys ihmisyyden hyveellisyydestä hävisi kungfutselaisen Zunzin käsitykselle ihmisen pahuudesta. Myöhemmin suosio kääntyi Mengzille. Qin voitti Hanin ja Wein liittouman -293 kenraali Bai Qin oveluudella. Vuonna -260 Qin voitti Zhaon kahden vuoden sodassa. Sota oli tasainen, sillä myös Zhao oli toteuttanut militaristisen reformin. Kunniallisuudesta ei voine puhua, verisyydestä sitäkin enemmän, sillä kuolleita oli puoli miljoonaa ja sotilaita haudattiin elävinä. Muutama vuosi myöhemmin Qin epäonnistui Handan-kaupungin piirityksessä, sillä Chu ja Wei auttoivat Zhaoa.
-307 Epikuros perustaa epikurolaisen koulukunnan Ateenassa. Toisille hyve oli tie onnellisuuteen, Epikurokselle nautinto. Tämä oli kuitenkin tervettä hedonismia, peräti asketismia, missä herkkuja ja seksiä vältettiin, sillä mielenrauha ja tyytyväisyys pysyi paremmin ilman. Epikurolainen ihanne oli yhteiskunnasta eristäytyminen ystävien seurassa. Epikuros oli materialisti, jonka mukaan jopa ajatukset ovat vain kieppuvia atomeita, mutta (aineellisia) jumalia saattoi silti olla olemassa. Siten yhteiskunnan lait ja säädöt eivät perustu jumalallisiin, vaan ovat inhimillisiä sopimuksia. Epikuros oli empiristi: kaikki aistimukset ovat tosia, virheet tulevat vasta uskomuksista ja tulkinnoista. Epikuros vastusti stoalaista kohtalouskoa, platonisia ideoita sekä (pelottelevaa) uskontoa, jonka mukaan jumalat välittävät ihmisten menoista.
-350–250 Intian uskonnollisuus muodostuu vähitellen hindulaisuudeksi, kun perinteinen veda-uskonto sulkee syleilyynsä paikallisia aineksia. Mahabharatan, Intian Kalevalan, toiseksi vanhin – tai vanhin – aineisto on tältä ajalta. Eepos kertoo Kaurava- ja Pandavasukujen välisistä kiistoista sekä pohtii mm. oikeutettua sotaa. Täällä mainitaan hindulaisuuden neljä elämäntapaa / päämäärää: dharma eli moraalinen hyve, artha eli materiaalinen rikkaus, kama eli nautinto ja rakkaus sekä moksha eli hengellinen vapautuminen. Runoelma kertoo mm. Urvashista, taivaallisesta nymfistä, joka menee naimisiin kuolevaisen miehen kanssa. Toinen kansalliseepos Ramayana syntyi tähän aikaan, tai jo aiemmin. Se kertoo tarinan prinssi Ramasta, joka karkotetaan metsään, missä demonikuningas Ravana ryöstää hänen kauniin vaimonsa. Apina Hanumanin ja apina-armeijan avulla Rama päihittää demonin ja pariskunta palaa valtakuntaansa hallitsijoina. Hanumanista kehittyi myöhemmin jumala.
Rudra-Shiva saa tällöin ensimmäiset osoitukset korkeimpana jumalana. Mathurassa palvottiin jumaliksi korotettuja vrishni-sankareita - klaanipäälliköitä kenties. Merkittävin heimojumala, josta tuli joillekin jopa ylijumala, oli Vasudeva, Krishnan edeltäjä (ja isä), joka samaistui (myöhemmin) Krishnaan, kun vrishnit ja Krishnaa palvovat Ydavat sekoittuivat. Joogamenetelmiä – kuten hengitystekniikoita, mantroja, henkienergioita sekä meditaatioita – oli mainittu jo reformaatioaikana, mutta ilmaus jooga ilmestyi vasta tähän aikaan traditioon Kathaupanisadissa. Jooga on ajatusten ja aistien, mielen ja intellektin tasapainoa – tie mokshaan. Kathaupanisadissa on kuuluisa vaunuvertaus: atman on vaunujen herra, ruumis on vaunut, järki ajuri, mieli ohjakset ja aistit hevoset.
-300–275 Keltit olivat levinneet Brittein saarille, Slovakiaan, Puolaan sekä Karpaateille. He olivat tavanneet Aleksanteri Suuren Balkanilla. Hänen valtakuntansa hajottua, keltit ahdistelivat Makedoniaa, tuloksetta. Vuonna -281 he kuitenkin voittivat ja tunkeutuivat Makedoniaan. 20 000 sotilaan joukko riitaantui. Osa suori ryöstämään Delfoin temppeliä. Retki oli voitokas, mutta lopulta kreikkalaiset päihittivät keltit. Osa kelteistä lähti Turkkiin perustaen Galatian rosvovaltakunnan. Galatalaiset harjoittivat mm. orjuutta. Persian kreikkalainen kuningas Antiokhos I Soter voitti galatalaiset norsuarmeijansa avulla -275. Kelttien vaikutus Turkissa jatkui, mutta heikompana ja paikallisiin kulttuureihin sekoittuvana.
-323–250 Hellenismin ajan kreikkalaisessa maailmassa diadokien eli Aleksanterin seuraajien välisiä sotia. Ptolemaios I hallitsi Egyptiä, Seleukos Persiaa ja Antigonos Vähä-Aasiaa, kunnes hänet kukistettiin liian vahvana. Tilalle syntyivät Bithynin, Kappadokian, Pontoksen ja Pergamonin valtakunnat.
Ptolemaioksen Aleksandriassa toimi tutkimuslaitos ja kirjasto, joka käsitti jopa 700 000 teosta. Ktesibios kehitti vesipumpun, vesikellon ja vesiurut, melkeinpä höyrykoneenkin. Aristarkhos Samoslainen oivalsi maa kiertävän aurinkoa. Syrakusan legendaarinen yleisnero Arkhimedes keksi mm. ruuvin. Yli 100 m korkea Faroksen majakka, yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, valmistui maailman 3. korkeimpana rakennuksena Aleksandriassa.
Hellenismi tarkoitti myös kreikkalaisjumalien synkretismiä, mistä esimerkkinä toimii Ptolemaios Soterin suosima Haadesta, Egyptin Osirista ja muita jumaluuksia yhdistävä Serapis.
Aleksandriaan kehittyi merkittävä juutalaissiirtokunta. Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta alkoi Mooseksen kirjojen käännöksellä. Tähän aikaan valmistuivat nuorimmat VT:n kirjat kuten Aikakirjat, nuorimmat Psalmit, Esra, Ester ja Danielin kirjan varhaisimmat osat. Psalmit ovat olleet Raamatun luetuimpia ja inspiroivimpia tekstejä halki vuosisatojen. Ne kertovat Jumalan huolenpidosta valittua kansaa ja ihmisyksilöä kohtaan, kuten tunnetussa Paimenpsalmissa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.". Joonan kirja oiva juutalainen draaman ja huumorin tyylinäyte, missä valas nielaisee uppiniskaisen profeetan. Korkeatasoinen on myös Jobin kirja, kärsimysmanuaali. Laulujen laulussa puolestaan vetoaa miehen ja naisen välinen aistillisuus ja erotiikka.
Kreikkalaisvaikutteita voi löytää: Saarnaajan kirjan kohtalousko muistuttaa stoalaisuutta, elämän pienistä iloista nauttiminen epikurolaisuutta. Sananlaskujen personifioitu(!) viisaus, Sofia, Jumalan ensimmäinen luomus, kuulostaa stoalaiselta logokselta. Myöhemmin termistä tulee osa platonista, juutalaista ja gnostilaista teologiaa. Vanha testamentti on kuitenkin aina ennen kaikkea juutalaista uskoa ja vasta toissijaisesti yleispätevää filosofiaa, kuten Sananlaskujen kiteytyksessä: "Herran pelko on viisauden alku."
-280 Rhodoksen jättimäinen kolossi eli aurinkojumala Helioksen patsas ja yksi antiikin seitsemästä ihmeestä valmistuu. Rhodoksesta oli tullut yksi Kreikan merkittävimmistä kaupungeista. Patsas rakennettiin, kun kaupunki selvisi sitä uhanneesta piirityksestä. Patsas oli 30 metriä korkea ja ilmeisesti pronssinen. Se romahti samalla vuosisadalla, mutta oli sortuneenakin vaikuttava näky.
-282–264 Rooma kohoaa suurvallaksi voitettuaan kreikkalaisen Pyrrhoksen puolustaman Tarentumin ja saatuaan näin koko Etelä-Italian hallintaansa. Roomalaisia oli nyt miljoona. Liittolaisten myötä sotilaita oli puoli miljoonaa. Tällöin valmistui toinen Rooman kuuluisista akvedukteista sekä Via appia, 500 kilometriä pitkä tie. Roomaan alkoi tällöin virrata kreikkalaisvaikutteita eli sivistystä. Roomalainen kirjallisuus syntyi.
-301–206 Zenon perustaa stoalaisen koulukunnan Ateenassa. Myöhemmin mestariloogikko Khrysippos vakiinnuttaa koulukunnan opit. Nämä pohjautuivat paljossa kyynikoihin, sillä stoalaisten ihanne oli maailmankansalaisuus sekä riippumattomuus yhteiskunnasta, kohtalon iskuista ja mielenliikkeistä. Stoalainen tyyneys, apatia, ei tarkoittanut tunteettomuutta tai tunteiden synnillistämistä, vaan niiden hallintaa ja kohtuullistamista, väheksymistäkin, sanoisi kriitikko. Ajatus on se, ettei mikään ihmisen tekojen ulkopuolinen ole hyvää tai pahaa, vaan yhdentekevää. Tunteet olivat epätosia uskomuksia asioiden tiloista. Stoalaisilla eettisyys kääntyi kyynikkoja selvemmin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja toisten auttamiseen.
Stoalaisten kosmologiassa maailmanjärki eli logos (tai jumala, luonto, kohtalo, henkäys) ohjaa maailmaa. Kyseessä oli siis panteistinen kosmos, joskin jumaluus jäi vaille persoonallisia piirteitä. Tästä seuraa se, että kohtalo liittyy kaikkeen ollen niiden syy ja päämäärä, jolloin ihmisen vapaa tahto uhkasi jäädä fatalismin alle. Silti stoalaiset uskoivat vapaaseen tahtoon, jopa termin keksien. Ihminen, sielu, liittyi maailmansieluun elämällä järjenmukaista elämää. Jonkinlainen kuolemanjälkeinen elämä kuului myös kuvaan samoin hindulainen käsitys toistuvista maailmanpaloista.
-268–232 Asoka Suuren hallitusvuodet Intiassa. Tiedot kuninkaasta sekoittuvat buddhalaisiin legendoihin. Hän oli Bindusaran poika, josta isä ei paljon piitannut, mutta jumalat olivat päättäneet antaa miehelle Intian sekä henkimaailmojen keisariuden.
Tarinan mukaan Asoka oli elosteleva oikuttelija sekä väkivaltainen mies, joka surmasi 99 veljeään verilöylyssä kruunusta. Asoka kävi sotaan Intian vielä itsenäistä Kalinga-valtakuntaa vastaan. Veristen taitelujen jälkihuurussa, jopa 250 000 ruumiin jälkeen, Asokan kerrotaan tehneen parannuksen ja luopuneen väkivallan tiestä. Hallitsija kääntyi buddhalaisuuteen, joko äkisti tai vähitellen – joidenkin tutkijoiden mukaan jo ennen sotaa. Asokan kerrotaan rakennuttaneen 84 000 buddhalaista stupaa eli mietiskelymajaa. Asokasta tuli hyväntekijä sekä dharman julistaja, jonka pylväät ja kivikaiverrukset todistavat ”buddhalaisuuden Konstantinoksen” vaikutuksesta. Ilmeisesti vedalaisuus eläinuhreineen joutui vähintään kriisiin buddhalaisen käänteen myötä.
Asokan leijonapatsaista tuli myöhemmin Intian kansallistunnus. Intian lipusta löytyvä dharmachakra eli dharman pyörä, kosminen, syklinen ja moraalinen buddhalaishindulainen periaate, esiintyy ensi kertaa Asokan pylväässä. Nykyään Asoka tunnetaan humanistisena ja suvaitsevaisena kuninkaana, joka rakensi sairaaloita. Toisaalta tunnetaan myös tarinoita, missä hän tapatti harhaoppisia.
Jotkut buddhalaiset lähteet liittävät Asokaan ensimmäiset ulkomaille lähteneet buddhalaiset lähettiläät. Buddhalaisuus levisi ainakin Sri Lankaan siten, että siitä tuli maan merkittävin uskonto. Thervada-buddhalaisuus, vanhin buddhalainen koulukunta syntyi (myöhemmin) Sri Lankassa. Asokaan liitetään buddhalaisuuden 3. konsiili, missä erotettiin liikkeeseen taloudellisista syistä liittyneitä feikkibuddhalaisia jyvistä. Aikaan liitetään munkki Moggaliputta-Tissa, jonka kerrotaan vastustaneen muiden buddhalaisten koulukuntien käsitystä, olemassaolosta ja ihmisyydestä. Asokan aikana todennäköisesti oli jo varhaisimpia tekstejä Thervadan paali-kaanonista eli pyhistä kirjoituksista, kenties suullista perimätietoa itsensä Buddhan suusta.
-264–241 Ensimmäinen puunilaissota. Karthago oli Välimeren mahti. Heidän maa-alueensa oli liki kolminkertainen Roomaan verrattuna ja asukasluku nelinkertainen. Heillä oli maailman kokenein laivasto, tehokas palkkasoturiarmeija sekä sotaelefantteja. Karthagolla oli laajat kauppaverkostot, hyvät verotulot Pohjois-Afrikan alistetuista asukkaista sekä kehittynyt maanviljely. Rooman laajentuminen toi Karthagon hallitseman Sisilian kiistakysymykseksi. Sisiliassa hääräsi jo tuolloin kreikkalainen Syrakusan tyranni sekä italialaisia palkkasotureita.
Taistelu oli aluksi tasaväkistä, mutta roomalaiset rakensivat lisää laivoja ja varustivat ne laskusilloilla, jolloin he saattoivat hyödyntää merellä maavoimaetuaan. Eknomoksen taistelussa -256 roomalaiset voittivat vihollisensa historian suurimmassa meritaistelussa (n. 650 laivaa) entraussiltojensa ja paremman sodanjohdon ansiosta. Näin roomalaiset siirsivät taistelun Afrikkaan ryöstellen rikkaita maatiloja. Karthagolaiset hylkäsivät ankarat rauhanehdot, kutsuivat sotapäällikökseen spartalaisen Ksanthippoksen ja ryhtyivät uudelleen sotaan Sisiliassa. Roomalaisten olikin käydä köpelösti: heidän laivastonsa tuhoutui myrskyssä ja 100 000 miestä hukkui – vain koska laivaston komentaja oli potkaissut pyhät ennustajakanat mereen, kun he antoivat huonon enteen. Sisiliassa taisteltiin tasaväkisinä. Lopulta karthagolaiset hävisivät, luovuttivat Sisilian Rooman 1. provinssiksi ja maksoivat raskaat sotakorvaukset.
Karthagolaiset palkkasoturit nousivat kapinaan sodan jälkimainingeissa. Tämän seurauksena Rooma sai haltuunsa vihollisiltaan myös Sardinian ja Korsikan saaret.
-250 Mahabharatan tunnetuimman jakson, Bhagavad-Gitan, varhaisimmat osat. Tekstin ajoitus on hankalaa, vaikka hylkäisikin hindulaisen käsityksen sanoman muinaisuudesta. Ilmeisesti tekstissä on 3 kerrosta: kastilaitosta korostava brahminismi, upanisadi filosofinen taso sekä Krishnan palvontaa korostava kerros. Nämä kilpailivat toistensa kanssa erilaisin tekstilisäyksin halki vuosisatojen. Kenties teksti on reaktio tai jopa parodia Asokan buddhalaiselle eetokselle. Mielipiteet teoksesta vaihtelevat korkeimmasta viisaudesta ristiriitaiseen propagandaan.
Teksti on soturi Arjunan ja jumala Krishnan dialogi – tosin varhaisimmassa versiossa Krishnan korvaa prinssi Achyuta. Krishna on kaiken olevan Herra, Luoja, ylläpitäjä, tuhoaja sekä päämäärä. Ken palvoo jotain muuta jumalaa, palvoo pohjimmiltaan Krishnaa. Kirjassa hän on siis ylijumala, ei Vishnun inkarnaatio. Aiheena on sodan ongelma: Arjuna on kuin tappamisesta turtunut Asoka, joka ei tahdo käydä taisteluun. Krishna rohkaisee soturia hoitamaan kastivelvollisuutensa. Ihmisen sielu on ikuinen, joten ketään ei oikeastaan voi tappaa. Tekstin antropologia erottaa ruumiin ja aistit todellisesta, itseriittoisesta minästä. Krishnan sanoma on irrottaa teko sen seurauksista (karmasta), jolloin teko on tehtävä sen itsensä takia. Krishna toistaa, kuinka oikea tieto, oikea äly, tietoisuus eli jooga on korkein päämäärä. Valaistuneet elävät jatkuvassa transsitilassa (samadhi) sekä vapautuvat jälleensyntymän kierteestä Krishnan asuinsijoille, toisille planeetoille tai kuuhun.
-241–218 Roomassa ”välirauhan” aika, jolloin sota tosin kävi merirosvoja sekä galleja vastaan. Roomalaiset voittivat keltit -225 Telamonin ja -222 Clastidiumin taisteluissa. Samana vuonna roomalaiset valtasivat kelttien Medialonumin (nykyinen Milan). Vuoteen -218 mennessä liki koko Italia oli Rooman hallussa. Kaikki tiet veivät Roomaan.
Karthagolaiset eivät nuolleet vain haavojaan puunilaissotien välissä. He vahvistivat asemiaan Hispaniassa eli Pyreneiden niemimaalla – Espanjassa. Pian komentaja Hasdrubalilla oli jo 50 000 jalkamiestä, 6000 ratsumiestä ja 200 elefanttia. Tämän kuoltua vihamielisten kelttien maassa, Karthagon sotapäälliköksi nousi hänen poikansa, roomalaisia vihaava legendaarinen Hannibal. Hannibal valtasi Hispanian roomalaiskaupungin Saguntumin -219 8 kuukauden piirityksellä. Roomalaiset vastasivat sodanjulistuksella.
-236–206 Qin valtakunta laajenee imperiumiksi kukistettuaan perätysten Zhaon, Hanin, Wein, Chun, Yanin ja Qin valtakunnat. Taistelevien valtioiden aika päättyi -221 Qin dynastian hallintaan Kiinasta ja kuningas Zhengin julistauduttua keisariksi. Seuraavaksi hän löi pohjoisen heimot ja määräsi rakennettavaksi suuren muurin, mistä tuli myöhemmin Kiinan muuri.
Keisari tunnetaan myös valtavasta terrakotta-armeijasta eli ihmisuhrit korvaavista savihahmoista hallitsijan haudassa. 8000 hahmoinen armeija on tunnettu suuren kokonsa, yksityiskohtien tarkkuuden sekä viimeaikaisen löytymisen takia. Ilmeisesti armeija oli keisarin b-suunnitelma, mikäli hänen taikurinsa eivät onnistuisi takaamaan hänelle ikuista elämään ennen kuolemaa. Ilmeisesti keisari luuli saviarmeijan muuttuvan oikeiksi ihmisiksi.
Etelässä imperiumi ahmi lisää maa-alaa itselleen, kenties Vietnamista saakka. Sodankäynti, legalismi ja mittavat rakennushankkeet herättivät kapinamieltä. Aluksi ne kyettiin tukahduttamaan, mutta valtakunta kukistui jo 15 vuodessa.
218–201 Toinen puunilaissota – se kuuluisa sota, joka ei ole kahdentuhannen, vaan kahdenkymmenen vuoden päässä koulujemme historian tunneilta. Hannibal yllätti marssittamalla armeijansa Alppien yli Italiaan. Tarkoitus oli kerätä kaikki ei-roomalaiset roomalaisia vastaan. Suunnitelma onnistui, osittain – gallit puolsivat karthagolaisia. Hannibal voitti roomalaiset 4 kertaa. Armeijat ottivat kunnolla yhteen Cannaen taistelussa -216. Roomalaisilla oli maailman paras jalkaväki, 16 legioonaa gladius-miekoilla varustettuja sotilaita – joskin paljon alokkaita. Hannibalilla oli eliittiluokan ratsuväki sekä monikansallisia joukkoja, jotka hän piti hämmästyttävän hyvin ruodussa. Rooman jalkaväki eteni voitokkaasti, mutta se kuului vihollisen taktiikkaan: roomalaiset jäivät mottiin. Heitä kuoli jopa 50 000, karthagolaisia tuskin 8 000. Karthagolaiset keräsivät taistelukentältä 200 kultasormusta. Hannibal ei marssinut Roomaan, minkä voi jälkiviisaasti laskea hänen virheekseen. Hän sai uusiksi liittolaisikseen Syrakusan sekä Makedonian.
Roomalaiset hyökkäsivät Syrakusaan, mikä osoittautui vaikeasti vallattavaksi, sillä kaupunkia puolusti tiedemies Arkhimedes tieteellisine innovaatioineen, kuten peilein, joilla saattoi sytyttää laivojen purjeita tuleen. Lopulta kaupunki vallattiin. Hispaniassa roomalaiset kärsivät tappioita, mutta vuonna -209 nuori Scipio valtasi yllättäen karthagolaisten pääkaupungin laskuveden avulla. Italiassa vuosia häärinyt Hannibal saapui Rooman porteille aiheuttaen paniikin, mutta ei hyökännyt, koska hänellä ei ollut piirityslaitteita. Karthagolaiset hävisivät ratkaisevat taistelut Hispaniassa ja Italiassa. Roomalaiset saivat solmittua rauhan Makedonian kanssa. Taistelut siirtyivät (taas) Afrikkaan, missä Scipio sai liittolaisekseen numidialaiset. Armeijat kohtasivat Zaman taistelussa ja taistelivat tasaväkisinä, kunnes roomalaiset voittivat ratsuväen ylivoimalla. Hannibal pääsi pakenemaan Vähään-Aasiaan, mutta hänet saatiin myöhemmin kiinni, jolloin hän teki itsemurhan. Karthagolaiset menettivät Hispanian ja Afrikan alueensa ja lopulta kaikki kiinnityksensä Välimerellä. Kerrotaan heidän itkeneen enemmän menetettyjä elefanttejaan kuin sotureitaan.
-206–200 Kiinassa Chu-hallitsija Xiang Yu oli ottanut ylimmän vallan Qi-dynastian kaaduttua ja jakanut Kiinan 18 valtioon. Yhtä valtiota, Hania, johti kapinakuningas Liu Pang, joka valloitti pari muuta valtiota ja uhmasi Xiangia nelivuotisessa sisällissodassa. Lopulta Kiina jaettiin kahtia vuonna 203, mutta Liu Pang rikkoi sopimuksen -202, kohosi Kiinan keisariksi nimellä Gao ja perusti han-dynastian. Valtakunta on kauaskantoisesti merkittävä, sillä nykyään 95 % kiinalaisista on han-kiinalaisia. Dynastia helpotti sotilaiden ja orjien asemaa sekä alkoi suosimaan kungfutselaisuutta legalismin kustannuksella.
Vietnamin historiasta ei ole paljon kerrottavaa ennen tätä aikaa, vaikka myytit ovat runsaat. Qinin kaaduttua kiinalainen kenraali Zhao Tuo perusti Nam Viet -kuningaskunnan etelä-Kiinan ja nykyisen Vietnamin alueelle.
Vaikka Ateenan merkitys häilyi ja haihtui, oli tämä ajanjakso kreikkalaisen filosofian kulta-aikaa. Vuosisadat muodostavat siten eräänlaisen filosofisen parin aiempien vuosisatojen uskonnollisuudelle. Keskeistä vuosisadoille oli myös uusien maailmanvaltojen nousu Kreikassa, Intiassa, Roomassa ja Kiinassa. Näiden seikkojen perusteella voi jälleen todeta näiden vuosisatojen antaneen merkittävästi suuntaa tuleville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti