Raha ja kulutuskaruselli 9/10 Viihde

Viihde, viestintä ja lomailu 21€

Ennen piti maksaa tv-lupamaksu, mutta nyt on pakollinen mediamaksu, joka voi olla hyvätuloiselle jopa 140€ vuodessa. Vastustan tätä pakkopullaa. Minulla ei ole televisiota. Minulla ei ole liioin ole mitään viihdepakettia, millä katsoa Valtaistuinpeliä netin kautta. En ole katsonut jaksoakaan Putousta moneen vuoteen. Olen puritaani. Mistä kaikesta jäänkään paitsi?

Tarkkaan ottaen, minulla ei ole koko nettiä. Internet on typerä tapa säästää, sillä maksu on vain 18€/kk eli reilu 200€ vuodessa. Uhallani silti lopetin yhteyden helmikuussa. Mistä maksamme, kun maksamme netistä? Yhteydenpidosta mailin, Facebookin, Wilman ym. välityksellä, uutisista, musiikista ja viihteestä, tiedosta, mainoksista, shoppailusta, laskujen maksamisesta. Onko netti siis pakollinen?

Antti Nylen kritisoi: ”internet on täysin turha paikka, muutama tyyppi omistaa koko paskan”. Papin työssä posti, kalenteri, laskujen maksu ja suuri osa viestinnästä tapahtuu verkossa. Mietinkin, tekisikö kirkollekin hyvää luopua kokonaan sähköisestä mainonnasta, tilastoinnista yms.

Käsite uutispimento pätee kohdallani. Kuinka tarkkaan ihmisen pitää tietää maailman menosta? Radio on ilmainen media, paitsi että radio maksaa ja sähkö virtaa. Kyläluudat ovat kuolleet sukupuuttoon. Nykyään tiedämmekin paremmin Ismo Laitelan tai Donald Trumpin elämästä kuin naapureistamme.

Netittömyyteni perustuu saituuden lisäksi muutamalla tosiasialle: Työhuoneessa on internet ja kun työ on työajatonta, voi laskut maksaa sielläkin. Toisekseen puhelimissa on nykyään ilmaiset verkot. Blogitekstini julkaisen ilmaiseksi kirjastossa. Internetissä tulee tuhlattua aikaa ja sähköä jonninjoutavaan pörräämiseen ja puolivillaisiin blogiteksteihin.

Viihde tarkoittaa myös teatteria, keikkoja, karuselliä, festareita sekä kylpylöitä, joissa en helmikuussa käynyt. En liioin lomaillut, mutta vaimon kanssa olemme valinneet usein hotellihuoneen sijasta bed&breakfast -majoituksen. Elämykset verottavat lompakkoa, mutta niinhän välillä pitääkin.

Finnkinon lippujen hinnat herättävät pahennusta. Järvenpään Studio 123, Mäntsälän ”teatteri” ja Kärkölän kuuluisa, Suomen rumin elokuvateatteri, pyörittävät projektoria huokeammin. Juuri kun olin tehnyt pyhän päätöksen jättää leffareissut väliin, uusi työnantajani Hollolan seurakunta yllätti tarjoamalla omilleen satasen arvosta liikunta- ja kulttuuriseteleitä. Helmi-maaliskuu onkin elokuvaystävän parasta aikaa, kun Oscar-leffat rantautuvat Suomeen. Viiletin siskoni kanssa La La maahan karkkisäkki sylissä.

Olen elokuvien ja viihteen ystävä ja kotona onkin pieni teatteri; videotykki, kangas ja kunnon kaiuttimet. Miksi mennä leffaan, kun elokuvia saa kirjastosta ilmaiseksi? Tai niin, Mäntsälä nosti juuri varausmaksuja. Onneksi paikallinen valikoima on hyvä. Lahden seudulla varaaminen on ilmaista ja uutuudet putoavat vielä nopeasti näppeihin, toisin kuin pääkaupunkiseudulla, missä viisisataa teiniä himoaa samaa Potteria. Musiikkia saa nopeasti ja ilmaiseksi.

En tilaa lehtiä ja jos niitä kaipaan, niitä voi lukea ilmaiseksi kirjastossa. Luen musiikkilehtiä; Soundia ja Rumbaa ja satunnaisesti Hesaria sekä Niin ja Näin -lehteä. Teologinen aikakausikirja tulee ilmaiseksi kotiin, koska se on kirkkovaltuuston jäsenen etu. Hengellisiä lehtiä voi lukea työpaikalla ilmaiseksi, jos ehtii.

Mihin rahani sitten meni? Myöhästymismaksuihin. Tässä suhteessa olen onneton tunari eikä asiaa auta se, että minulla on lainoja kolmessa eri järjestelmässä; opiskelukirjoja, työmatskua, elokuvia, levyjä, lastenaineistoja.. Helpompi unohtaa maksut, jos ei ole kotinettiä. Minä myös hävitän aineistoja. Sain helpotusta, kun kaverini kertoi maksaneensa juuri reilu sata euroa sakkoja kirjastoon koska ”piti saada joululukemista”. Hän onkin ainoa yksityishenkilö, jonka kirjaston lautakunta mainitsee erikseen budjetissaan.

Puhelinmaksuni oli 11€. DNA on paras ratkaisu, jos puhut vain vähän. Lörpöttelyt ja tekstiviestit voivat käydä kalliiksi. Nettiviestintä on ilmaista, mutta Face to facebook kommunikaatio on traagista vapautta, missä en kuule ystäväni ääntä, enkä näe hänen kasvojaan. Lienee siis parasta ja halvinta puhua vain lyhyesti puhelimessa ja keskustella pitkään livenä.

Lomailu verottaa toisinaan suuren summan, kuten silloin kun lähdimme perheen kanssa Roomaan tai Kanarian saarille. Äkkilähtö on huokeampi, mutta lomaa on kiva suunnitella etukäteen. Vieraassa maassa rahakeskeisyys nousee toiseen potenssiin. Tomi Astikainen tosin suosittelee kirjassaan ”Kuinka elää ilman rahaa” ilmaista lomailua. Olen kokenut Intian Goan ja maaseudun. Parhaat muistot ovat paikallisten keskuudesta. Turistirysät ovat rahastusta ja turistihintoja. Turismissa on se paradoksi, että vieras elementti hylkii alkuperäisyyttä, jota turisti juuri tahtoisi kokea.

Viihde on kaupallista turhuutta ja eskapistista elämän korviketta Silti esityksen on jatkuttava.

Raha ja kulutuskaruselli 8/10 Shoppailu

Ostokset ja lahjat 70€

Ostoksilla tarkoitan vähän kaikkea kamaa, mitä rahalla saa kuten vaatteita, kirjoja, vasaroita, elokuvia, tuoksukynttilöitä, sohvia, designmaljakoita, läppäreitä ja vessapaperia. Ostin helmikuussa lahjan vaimolleni ja kirjan itselleni. Tuo summa perustuu lähinnä noihin ostoksiin. En oikein tajua, saisinko kirjasta veronpalautusta.

Ostamisen kuningassääntö on se, että lähes kaiken voi ostaa käytettynä vaikkapa torista. Käytetty on yleensä tarpeeksi hyvä ja viimeksi koin tulleeni fuulatuksi, kun lukiolaisena päätin ryhtyä pelikonsolidiilaajaksi. Toiset jatkavat osto/myyntibisnestä sähköisillä myyntipöydillä.

Kehtaako lahjaa ostaa käytettynä? Mietin etenkin minulle yleisiä lastenpirskeitä. Lapsille tuodaan usein peltirumpuja komeroon pölyttymään. Lapsi ei kysy lahjan hintaa. Usein lapsilla on jo leluja laatikot täynnä ja siksi ärsyttää, kun ei kuitenkaan voi mennä hippoihin ilman lahjaa. Lapsuudestani muistan lahjoihin liittyvän häpeän: köyhän lapsen lahja ei niittänyt ylistystä vaan jopa naurua.

Tammikuussa ostin kirpparilta lahjaksi käytetyn kirjan 3€, maaliskuussa uuden 20€. Viime synttäreillä annoimme vieraille lahjaohjeita ja 10€ limitin. Lapsille ei ole tarvinnut pahemmin ostella mitään, kun synttärit ja sukulaiset ovat olemassa. Barbit ja autot saa kirppikseltä.

Eikö ”osta vain sitä mitä tarvitset”, ole fataalinen kauppaohje? Eihän sitä nyt tarvitse juuri mitään. Tarve ha halu kietoutuvat toisiinsa. Simone Weil sanoi, että duunari tarvitsee enemmän runoutta kuin leipää. Tuo ohje rampauttaa esimerkiksi keräilyn. Toisaalta kun muistelen lapsuuteni jääkiekkokorttikeräilyäni, niin aikamoiselta tuhlaukselta se nyt vaikuttaa. Tölkkien ja pullonkorkkien noukkiminen tuli halvemmaksi. Nykyään hamstraan teologista kirjallisuutta, teologi kun olen. Kirjat ovat uutena kalliita, mutta monesti esimerkiksi kirjaston poistomyynneistä löytyy aarteita pilkkahintaan.

Me ostimme vaimon kanssa taidegalleriasta viisi maalausta. Markku Halmeen maalaukset ovat kotimme arvokkaimmat esineet. Onko sinulla omaisuutta, jonka arvo/myyntihinta nousee yli satasen? Minulla on käytettynä huudettu, mutta laadukas, videotykki. Jotkut huonekalut keikkuvat satasen rajalla ja polkupyörät, ruohonleikkuri, blueray-soitin, äänentoistojärjestelmä, djembe-rumpu, ilmaiseksi Torilta saatu piano, työkalut moottorisahoineen, tietokone, kännykkä, imuri, parranajokone, farkut, Don Rosa kokoelma, DVD-elokuvat ja keittiön vatkaimet ja haarukat sekä lelut liikkuvat 100€-1€ haarukassa.

Moniin esineisiin liittyy muistoja ja ihmisiä eli tunnearvoa. Valokuvat pelastetaan ensimmäisenä palavasta talosta. Veljeni ja pari kaveriani ovat taiteilijoita. Heiltä voi saada lahjaksi tai halvalla kodin kaunistusta. Antiikki nostaa arvoa ja joillain voi olla kotonaan jonkinsortin harvinaisuus tai keräilykappale nimikirjoituksella. Naapurini elostelee flipperipöydällään. Huutokauppakeisari on kiehtova ohjelma. Naista ei pitäisi päästää huutokauppaan ilman valvontaa. Viime kerralla vaimoni piti vuokrata peräkärry, jotta hän sai kärrättyä kaikki ostokset kotiin asti.

Tietokone, kännykkä sekä vaatteet lienee yleisiä ostoksia, mihin rahaa voi upota aivan kunnolla. Ostin käytetyn pöytäkoneeni satasella, älypuhelimen sain siskolta ilmaiseksi. Ihmettelin eilen puhelinkaupassa hulppeita luureja. Tietokoneet ja kännykät vanhenevat ja pimahtavat nopeasti. Mäntsälässä elektroniikkadyykkays oli vielä eilen mahdollista, mutta nyt paloasemalla on korkeat aidat ja työmiehet. Palvelu tosin pelaa.

Lainaaminen ja yhteisomistus voi hillitä ostamista. Katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia, mutta en maksa niistä. Konkreettinen viihdeostelu on siirtymässä historiaan tai verkkokauppoihin. Mäntsälässä oli ennen kaksi paikkaa vuokrata elokuvia, mutta nyt ei ole yhtään. Kirjastosta saa ilmaiskäyttöön vähän kaikkea ja laulut voi tallentaa koneelle. Toisaalta artisti ei saa tuloja, jos kukaan ei osta levyjä. Olen tämänkin takia ostanut 1-2 kotimaista levyä vuodessa.

Onko säästäminen vai kuluttaminen hyve? Downshiftaus on muotia vain siellä, missä tavara jo pursuaa ovista ja ikkunoista. Kaikki arvostelevat materialismia, myös me, jotka ilolla säntäämme Itäkeskukseen, Karismaan ja Goodmaniin. Antti Nylenkö kirjoitti, että kun ennen tiukan paikan tullen kansalaisia kehotettiin rukoilemaan, nyt meitä sen sijaan kehotetaan kuluttamaan. Kaverini on seppä eli yrittäjä. Yrittäjillä on usein tukalaa ja onni on tilauksissa. Jos kukaan ei osta, tai jos kaikki ostavat liukuhihnatuotantoa Tokmannilta, sepän ahjo kylmenee.

Siksikin saituus on taitolaji.

Raha ja kulutuskaruselli 7/10 Lapset & lemmikit

Lapset ja lemmikit 85e

Kun lasten tukien ja lisien suhteen ei tahdo saada hullukaan selvää niin kuinka sitten isä? Minulla on kaksi lasta, Eleia 5v ja Rafael 3v, joiden kulut menevät tasan meidän vanhempien kesken. Lapsilisä keikkuu 100€ molemmin puolin ja jatkuu ihanasti koko lapsuuden.

Lasten tapauksessa raha menee tietysti hoitomaksuihin. Eleia käy yksityisessä leikkikoulussa ja Rafael yksityisellä perhepäivähoitajalla. Kuukausimaksuja tulee ensimmäisestä 295€ ja jälkimmäisestä 33€. Jännä hintaero! Hoitotuntien määrä on kuitenkin lähes sama. Lapsemme käyvät puolipäivähoidossa, joskin kunta laskee 25h viikkotunnit kokopäiväisen puolelle. Noista summista on vähennetty ihmeellisellä matematiikalla hoitoraha, hoitolisä sekä kuntalisä. Maksut taisivat juuri nousta, mutta minun mielestäni hinnat eivät ole pilvissä.

Lasten vähäinen hoitoaika on kaiketi aika poikkeuksellinen, mutta epäsäännöllisten töiden ja mummojen takia mahdollinen. Papilla vapaat osuu usein arkipäivälle. Säästöä saisi vähentämällä hoitoaikaa entisestään, mutta silloin tulisi vastaan ironinen totuus: tähän säästöön ei ole yksinkertaisesti varaa ts. jos tahtoo hoitaa itse lapsia, silloin myös tulot laskevat lähes pakolla. Kannatan kuitenkin toisen vanhemman (eli äidin) kotona pysymistä ainakin tuohon lapsen 3v ikään asti, jolloin pajatso tyhjenee kotihoidon tuista. Oikeastaan voisin säätää asiasta jopa lain tai äänestää ehdokasta, joka vaatisi samaa vinkki vinkki.

Perheen hajoamisen myötä on täytynyt miettiä lastenhoitajan palkkaamista. Tämä lysti käy vain kalliiksi, koska maksan hoidosta yksin, enkä saa siihen mitään tukia. Esimerkiksi kaksi kuuden tunnin hoitokeikkaa 8€ tuntipalkalla kuukaudessa tekisi budjettiin liki 100€ loven ja tämä vain sen takia, että pääsisin töihin. Nyttemmin arvostukseni lasteni hoitajia kohtaan onkin noussut aika lailla.

Laskin tähän myös muut lapsikustannukset kuten vaatteet, tavarat, lelut, vaipat ja karusellit, vaikka helmikuussa ei lapsille tullut pahemmin ostettua mitään. Hoplopin sijaan kävimme ilmaisessa Lastenkaupungissa Senaatintorilla. Lapset ovat niin isoja, että vaipparallissa selviää yhden pysähdyksen taktiikalla. Muumivaippa maksaa naurettavat 31s, mutta usean lapsen kokopäiväinen vaipattelu tekee tavaran tuuppaamisesta kelpo bisnestä. Me taisimmekin säästää tukun tuohta ja toisen luontoa käyttämällä kestovaippoja.

Entä elukat? Taloudessa on koira Moria (o.s. Hurtta III Henkevä) ja kissa Hamlet, jotka tuntuvat syövän minut vararikkoon. Laskin kuluiksi 10€ kuussa ja sekin vain siksi, koska tarjoan otuksille halpisraksuja ja ilmaisruokaa. Kissanhiekka maksaa ja lisäksi lemmikkien hoito- ja leikkauskulut, mutta koska piskini ei ole siniverinen rotupuudeli eikä kissani kolmesti pöyhittävä näyttelydiiva, kulut pysyvät kohtuuden rajoissa.

Olen toki harkinnut muitakin lemmikkejä kuten kanoja, lampaita ja apinoita.

Raha ja kulutuskaruselli 6/10 Sähkö

Sähkö 107€ (912,65kWh)

Sähkö on siitä mielekäs menoerä, että kaikki virrankulutus kerääntyy yhdeksi numerosarjaksi ja ilmestyy musteena postilaatikkoon. Minulla on kahden vuoden Luontoilona sopimus Kymenlaakson sähkössä 4,69 senttiä per kilowatti. Vaihdoin syksyllä ekosopimukseen ja ilahduin, kun hinta ei ollut tyyriimpi. Innostuin jopa tekemään valtuustoaloitteen vihreästä sähköstä seurakunnalle!

Totta puhuen, sähkölasku poltti näpeissä kuin hattiwatti, sillä yritin oikeasti sää(s)tää sähkön kulutusta. Tiesin pulittavani sähköstä (43e) ja sähkön siirrosta (19€), mutta joka kuukautinen perusmaksu (20€) yllätti, puhumattakaan sähköverosta (25€). Arvonlisäveron takia me maksamme veroja jopa veroistamme! Vähemmästäkin sitä palaa sulake!

Sähköä menee etenkin lämmittämisessä, varsinkin kun talon nurkat eivät vedä kotiinpäin. Patterini kuumenevat harvoin, mutta kaksi ilmalämpöpumppuani puhaltavat usein jopa 24/7. Putsasin laitteet pölystä, mikä tuntui parantavan tehoja. Lihotin possua jättämällä huoneita toisinaan kylmiksi ja tulemalla usein kylmään kotiin. Täällä minä sitten hytisin peittojen alla! Minusta on vähän hassua pitää talo kymmenen tuntia lämpimänä pelkkien valokuvien takia. Lämmittämättä jättäminen voi tosin kostautua, kuten silloin kun akvaariostamme jäätyi vesi ja kakkosvessanpönttömme räjähti kovilla pakkasilla.

Meille on rakennettu uusi pohjoissiipi, johon otimme lattialämmityksen. Sanouduin irti moisesta ylellisyydestä. Mitä seuraavaksi, suloisia geishoja leyhyttelemään minulle viuhkojaan kesähelteillä? Sukat on keksitty ja talvella pitääkin olla vähän kylmä. Pitäisi kutsua Pentti Linkola teelle. Toisinaan kuulen ihmisten valittavan sisätilan kylmyyttä. Nauran sisäänpäin: lol! Tervetuloa Sammalkallion igluun, missä eläinten hengitys huuruaa, keittiö on viidentoista neliön jääkaappi ja sänky tuntuu silti kuin muumilaakson Mörkö olisi harrastanut siinä astangajoogaa. Lapset kysyvät jo autossa: "isi, onko tänään taas kotona se Frozen, huurteinen seikkailu?"

Uuneja sopii lämmittää tarmolla. Minulla on kaksi varaavaa takkaa, jotka hohkavat ihanasti. Etkö sinäkin haaveile rentoutumisesta takkatulen ääressä portugalilaisen viinilasin ja Anthony Doerrin parissa? Tosiasiassa puulämmityksessä on romantiikka kaukana. Ensin puut pitää kaataa, karsia, pilkkoa, kantaa metsästä, sahata pölleiksi, hakata klapeiksi, varastoida ja lopulta kantaa halot puuvarastosta raskaan työpäivän jälkeen lasten ja luontokappaleiden mankuessa murkinaa. Puulämmitys tarkoittaa pihkaisia käsiä, roskia lattialla, tuhkakeskiviikkoa ja häkävaroitinserenadeja kesken kinkereiden. Silti köyhänä ja saitana miehenä halaan uunin lempeää kylkeä pidempään kuin ystävääni ja suutelen sen lämmintä poskea kuin Jumalansynnyttäjän ikonia.

No, totta puhuen, olen niin laiska paska, etten aina jaksa lämmittää silloinkaan, kun nysvään yksin koko päivän kotona. Arvelisin puusäästöiksi vain jotain 10–25€. Ahkera lämmittäjä triplaisi summan, etenkin kun puu tulee ilmaiseksi omasta metsästä. Tai ei nyt aivan, maksaahan moottorisahan huollot ja nesteet, klapikoneen vuokra ja avustajan koskenkorvapalkkiotkin jotakin.

Lämmittämiseen haetaan tätä nykyä jopa futuristisia ratkaisuja! Myyttiset alkuaineet; maan, veden, ilman ja tulen olemme valjastaneet pikkukakkosen katsomiseen! Kävin äskettäin neljän sadan neliön kodissa, jonka aurinkopaneelit hohtivat katolla. Isäntä kertoi tilanneensa kotiinsa ihmeellisen hiidenpadan, missä liekki palaa taukoamatta niin kuin Olympiatuli. Huomisen kodit lämmitämme Marsin uraanilla, Saharan aurinkokennoviljelmillä ja Amerikan teurastamojen paskalaguuneilla. Lämpenen science fiction lämmitysihmeille, sillä sähköyhtiöiden nostaessa sähkön hintoja nopeammin, korkeammalle ja rohkeammin, laskuun ilmestyy pian pikku kakkosen lisäksi se iso kolmonenkin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sähköä kuluu myös lämpimään suihkuun, valoihin sekä sähkölaitteisiin; tietokoneeseen, jääkaappiin, pakastimeen. Fiksu valopää säästää euron tai kaksi energialampuilla ja pimentämällä vinttinsä. Minulla on jääkaappipakastimen lisäksi kassakaappipakastin mustikkasaalineen. Järjestin geometriselle ihmeelle armokuoleman vetämällä töpselin irti seinästä. Kaupoissakin on pakastimet, pinkkivinkki!

Olisi hauskaa tietää, kuinka paljon maksaa vatkuttaa kymmenentuntia putkeen Skyrimiä. Oli miten oli, tekemäni säästöratkaisut eivät äkkiseltään tuntuneet säästävän paljonkaan nappulaa, sillä tammikuun kulutukseni oli 997kWh. Yli 100€ sähkölaskut taitavat olla aika tavallisia vähänkin isommissa talouksissa, vai kuinka?

Raha ja kulutuskaruselli 5/10 Hyvinvointi

Harrastukset, jäsenmaksut, hyvinvointi 135€

Minusta oli yllättävää, että tähän kategoriaan upposi kuukaudessa enemmän rahaa kuin sähköön tai lapsiin. Jotkut harrastukset ovat kalliita ja kuntosalikortti voinee maksaa maltaita. Minä käyn pelaamassa kerran viikossa futsalia. Laskin kuluiksi 2€ kuussa. Törsäsin helmikuussa myös luistimien teroittamiseen ja jääkiekkomailaan, jonka ostin kirpputorilla käytettynä Kiky-päivän huumassa.

Leijonanosa summasta meni opintomaksuihin. Maksoin syksyllä 750€ erillisestä opinto-oikeudestani ja koska se on kevätkaudenkin voimassa, oli reilua kompensoida maksua tänne asti. Opiskelija saa alennuksia viihteestä, kulttuurista, liikkumisesta ja ostoksista, mutta edut jää pieneksi piiperrykseksi tuollaisten könttämaksujen rinnalla. Lähdin opiskelijaksi hakeakseni jatko-opiskelijaksi. Muuta tietä sinne ei ollut, kun piti vaihtaa pääainetta.

Toinen vastaava könttämaksu on Skriptan järjestämä kaksivuotinen, lähes 900€ hintainen kirjoituskurssi. Kirjoittamisharrastus voi siis käydä kalliiksi olkoonkin, että summasta saa veronpalautuksia. Ystäväni ruotii tekstejäni aivan ilmaiseksi ja vastalahjaksi koetan ymmärtää jotain korkeasta runoudesta.

Kaikenkarvaiset yhdistykset, liitot ja järjestöt keräävät iloisia jäsenmaksujaan. Minä kuulun omakotiliittoon. Sen jäsenmaksu on vain 25€ vuodessa, hinta, jonka saamani edut peittävät. Pappisliiton jäsenmaksu on 1,25€ palkasta eli noin 20€ kuussa. Olen yksi harvoista ei-liittyneistä papeista. En ole liittynyt joukkoon, koska olen saita, koska jäsenedut ja aktiviteetit eivät houkuttele ja etenkin koska liiton tunnuslause ”hyvä työ ei ole uskon asia” on maailman idioottimaisin lause.

Hyvinvointi tarkoittaa ainakin kosmetiikkaa, hieronta- ja kuntoutuspalveluita, lääkkeitä ja parturimaksuja. Miehet ehkä pääsevät tällä saralla halvemmalla. Laitoin kokonaissummaan pari euroa shampoosta ja deodorantista, 5€ parturipalveluista ja 10€ lääkkeistä. Selkävaivojen takia kuntoutukseen meni viime vuonna liki 1000€ mikä osaltaan todistaa epäterveellisten elämäntapojen hinnasta.

Kuulun myös kirkkoon ja maksan kirkollisveroa Mäntsälän pienellä veroprosentilla jotain 200–300 vuodessa (ellen jää opiskelijaksi). En tosin ottanut kirkollisveroa laskuissa mukaan. Hauskaahan on se, että pappina maksan kirkollisverojen kautta itse toteuttamaani toimintaa. Voin siis sanoa aivan henkilökohtaisesti, että hukkaan ei mene veroeurot tässä kohtaa!

Raha ja kulutuskaruselli 4/10 Ruoka

Ruoka ja juoma 160€

Ruokaa saa kaupasta. Käyn usein S-marketissa, vaikka Lidl olisi kai halvempi. Bonus-kortteja vastustan, etenkin silloin jos myyjä kysyy, olenko omistaja. En jaksa keskittää saati kartuttaa HOK-elannon pottia. Eivätkö asiakkaat kuitenkin lopulta maksa kaikki bonuksensa itse?

Reilun kaupan kaakao maksoi kolminkertaisesti verrattuna tavalliseen. Ostan myös usein luomua, koska olen katsonut sen eettiseksi kuluttamiseksi, mutta sitten muuan luomuviljelijä kävi toppuuttelemaan yksinkertaista ekolinjaani. Ota näistä selvää!

Halvemmaksihan tulee kun tekee ruokansa itse. Kunnon satsi perunaa ja kanamunakastiketta ei kukkaroa kauhistuta. Keittiö on vain laiskuusvyöhykettäni. Teinpä sentään pari kertaa pizzaa oikein isän kädellä.

Ravintolat ovat tyyriitä, mutta pitäähän sitä toisinaan juhlia. Lounasaikaan hinnat ei hirvitä ja lounassetelillä saa vielä pienen alennuksen. Pieniä lapsia ei kannata viedä ravintolaan. Jotenkin ennen olemme keplotelleet heille ilmaiset tai lähes ilmaiset ateriat, mutta nyt esimerkiksi Virgin Oilissa lasten mutusteluun upposi 8€.

Sama summa livahti helmikuussa jäätelöön sekä karkkeihin. Kuplajuomat jäivät ostamatta. Minulla menisikin enemmän rahaa, jos eläisin makeaa ja sosiaalista elämää viikonloppuni hummaten.

Joskus sitä saa sapuskaa työn puolesta. Minun työssäni hautajaiset ja monet muut juhlat kutsuvat pappia pitopöydän ääreen. Lisäksi joistain tilaisuuksista jää ylijäämää, jos vaikka väkeä ei tulekaan paikalle. Palavereissa saa aina jotain pikkupullaa ja purtavaa.

Ruokaa voi olla myös ihan omasta takaa. Minunkin mailla voisi viljellä perunaa, porkkanaa ja tomaattia, jos vähän viitsisi. Maakellarista voisi sitten hakea muonat talvellakin. Pihallani on jo omenapuu, marjapensaita ja pieni ryytimaa. Metsästä voi etsiä kesäaikaan marjoja ja sieniä ja jäniksiä voi jahdata jousipyssyn kanssa. Isäni pitää järvessä talvi-aikaankin verkkoja ja näistä herkuista pääsee poikakin osingoille.

Helmikuussa sain sapuskaa myös äidiltä ja siskolta. Jakamistahan varten tuo perhe on keksitty. Jakaa voi muutenkin ja tajusin, että kannattaa käydä usein kylässä jo ilmaisen ruuan perässä.

Ruokaa myös jaetaan eri pisteissä. Mäntsälässä ei ole leipäjonoja, mutta ilmaista ruokaa saa ainakin kolmesta paikasta. Helluntailaisten perhekerho on senkin takia yliveto, että osallistuva perhe saa ilmaiseksi lämpimän aterian alkusalaatteineen, leipineen ja jälkiruokineen ja vieläpä läksiäisiksi kassillisen sapuskaa mukaansa.

Dyykkaaminen on hippimäinen tapa harjoittaa ilmaista oman käden oikeutta. Aloitin harrastuksen helmikuussa. Saalistin lähinnä lihaa, mutta vastaan tuli myös sesonkiherkkuja, kun koppasin pömpelistä kaksikymmentä runebergintorttua. Dyykkaus on siitä haastavaa hupia, että avoimet apajat ovat harvassa ja kaupat ovat nykyään yötä myöten auki.

Raha ja kulutuskaruselli 3/10 Auto

Auto ja liikkuminen 180€

Oi auto, tuo pohjaton säästöpossu ja arjen ihana hytkytyslaite! Minulla on mammuttimainen, vuoden 2000 Opel Zafira, jonka ostimme käytettynä parilla tontulla. Lisäksi minulla on appiukon kanssa kimppaomistuksessa pienen rahan peräkärry ja kierrätyskeskuksen mummopyörä lastenvaunuineen.

Auto on lähes pakollinen, sillä työpaikalle on yli 40 km matka, eikä sinne pääse julkisilla. Lähin bussipysäkki kotiovelta on 10 km päässä. Suht sama matka on kauppaan, juna-asemalle ja lasten hoitopaikkoihin. Kimppakyyti on keksitty, mutta Kärkölään ajaa vain tukkirekkoja. Lisäksi minulla on epäsäännölliset työajat ja paljon työn sisäistä ajamista. Siksi auto.

Auto ei liiku pelkällä Pyhällä Hengellä. Bensakulujen lisäksi (reilu 200€) autoon liittyy liuta muitakin maksuja kuten pakolliset vakuutusmaksut (35€), joita maksan törttöilijän bonuksilla. Tekee mieli taas vähän avautua vakuutuksista. Käytännössä kun maksan itse sen kolarini. Jos en aja kolaria, maksan silti. Lisäksi tulee toistuvat verot (23€), katsastuskulut, korjaus-, varaosa ja huoltomaksut (33€), öljyt ja muut nesteet, renkaat, renkaiden vaihdot, pesut, parkkimaksut ja kenties vielä pienet sakot kaiken lisäksi! Jos korjaa ja tekee itse, ajaa hallitusti ja kaasuttaa taloudellisesti, säästää lyhyen pennin.

En ostaisi autoa uutena. En toisaalta ostaisi autoa itseltänikään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Viimeksi kun myin autoani, ensimmäinen ostaja ihmetteli outoa ääntä, toinen ostaja kertoi, että autollani ei saisi edes ajaa ja kolmannelle ostajalle auto piti käynnistää kaapeleilla. Varaosat voi ostaa käytettynä.

Voin toisinaan pitää etäpäivää, mikä säästää aikaa ja bensakuluja. Työkeikoista saa korvaukset (helmikuussa 72€) ja töihin ajomatkasta veronpalautusta (noin 90€ omavastuuosuus huomioiden). Säästöliikkeitä on helppo keksiä, mutta vaikea toteuttaa. Auton voi myydä tai laittaa seisontaan, autoa voi lainata ja pyörällä sotkea. Liftaamisen iloa en vielä ehtinyt kokea vaikka keksin pistämättömän liftaustekstin: ”pappia kyydissä?”. Kesällä lapset voisi vielä kuskata pyörävaunussa, mutta talvella on kylmää, liukasta ja pimeää.

Auto on ympäristöhaitta. Rauta ruostuu, mutta ei maadu. Juuri autolla suuntaamme kohti menestyksen kukkuloita ja kulutuksen syövereitä. Yksityisautoilu pitäisi kieltää lailla. Meidät papit pitäisi taas määrätä asumaan siellä missä saarnaamme. Suutari pysyköön kotikunnallaan.

Toiset pärjäävät työn, asumisen ja matkailun puolesta julkisilla tai jopa ilman julkisia. Kuljin helmikuussa ilmaiseksi junalla Keravalta Helsinkiin lastenrattaiden kanssa. Opiskelijakortilla olisi ropissut alennuksia. Urheiluvälinekaupassa myytiin polkupyörää, joka maksoi yhtä paljon kuin Opelini.

Raha ja kulutuskaruselli 2/10 Hyväntekeväisyys

Hyväntekeväisyys 250€

”Muistakaamme köyhiä. Eihän se mitään maksa.”

Hyvinvointiyhteiskunnan selkärankana toimiva korkea verotus on luterilaisuuden peruja. Autamme ikään kuin kukaan ei auttaisi ketään, me anonyymit auttajat, armosta eläjät. Kerjäläinen mahtuu kadunreunaan, mutta ei järjestelmäämme. Katolisille almu on hyvä teko. Ortodoksi tapaa Kristuksen köyhissä. Meiltä heruu oikeuksia, ei armopaloja.

Kirkkoa arvostetaan hyväntekeväisyyslaitoksena. Kirkosta erotaan jäsenmaksujen takia. Leipäjonot pitenevät. Runokirjat keräävät pölyä kirjastoissa. Raha ratkaisee.

Hurskas luterilainen antaa kolikon kolehtiin ja toisen keräykseen. Almuihin saattaa mennä jopa 1 % tuloista! Kirkkomme ei ole valtionkirkko, mutta kyllä kimpassa Suomen kanssa. Valtiosta ja verotuksesta vapaat suunnat, kuten helluntailaisuus, käyttävät kaiketi usein kymmenysjärjestelmää: kristitty antaa 10 % tuloistaan seurakunnalle tai hyväntekeväisyyteen. Yllämainittu summa on juuri kymmenyssumma. Kävimme vaimoni kanssa aikoinaan vieraissa.

Kymmennysjärjestelmä on raamatullinen, mutta ei kristillinen. Jeesus julistaa köyhät autuaiksi. Hän käskee omiaan myymään omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille. Köyhät saavat taivaan, rikkaat helvetin. Jeesukselle rikkaus on syntiä.

Kymmenykset on siitä kätevä tapa auttaa, koska silloin sitä maksaa eri summaa opiskelijana tai työllisenä. Eivät se silti ole mikään kiitettävä teko. Köyhä mummo, joka tiputtaa pari senttiä laatikkoon, saa Jeesukselta ruusuja. Bill Gates, joka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen enemmän kuin miljardi afrikkalaista yhteensä, saa Jeesukselta risuja. Me annamme liiastamme, emme vähästämme.

On olemassa keino selvittää, kuuluuko itse autuaitten vai kadotettujen joukkoon.

Minne tuo raha käytännössä meni? Lahjoituksiamme ovat saaneet eri yhdistykset kuten Koti katulapselle, Marttyyrien ääni, One Way Mission ja Mission Possible. Olemme siis painottaneet kristillistä ja lapsiin kohdistuvaa avustustyötä. Helmikuussa lahjoitin myös Pelastakaa lapset ry:lle. Luonnonsuojeluun voisi lahjoittaa myös.

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

Raha ja kulutuskaruselli 1/10 Koti

Koti ja asuminen 525€

Eikö lähes kaikilla katoa tuo 20–50% pätäkästä asumiseen? Majailen Mäntsälän perukoilla vanhassa omakotitalossa, jonka vaimoni kanssa hulluuksissamme ostimme. Asun toistaiseksi halvalla, sillä jaamme lainanlyhennyksen. Kirjoitan toistaiseksi, sillä me olemme avioeron partaalla ja vaimoni on muuttanut pois. Yliveto säästövinkki onkin asua saman katon alla, sillä muuten maksut tuplaantuvat.

En maksa yhtiövastiketta, mutta muita rahareikiä riittää. Minulla on talon lisäksi aitta, sauna, pari hökötystä ja vähän metsää. Kiinteistöveroon uppoaa reilu kaksikymppiä per kuukausi. Lisäksi rapsahtaa tienhoito- ja aurauskustannuksia. Vanhassa talossa on toistuvia remontti/hankintakustannuksia, joista laitoin kokonaispottiin 75€ lisää. Itse jos tekee, niin säästää pitkän pennin ja ammattilaisten duunista saa kotitalousvähennyksiä. Jätehuollon hinnat taisivat juuri nousta peruutuslisineen. Minulla ne tosin halpenivat, koska harvennettuani tyhjennystiheyttä roskiksiin ei mene kuin muutama euro kuussa.

Asuntolainaan voi saada lyhennysvapaata, mutta asuitpa omassa tai vuokralla, lukaalista on paha lähteä säästämään. Ellet sitten säästä vakuutuksista. Vakuutukset ovat siitä absurdi ilmiö, että järjestelmä toimii vain siellä, missä on hyvin turvallista ja vakaata. Eliitin pelko onkin hyvä bisnes, sillä emmekö me käytännössä maksa sen vesivahingon kuitenkin itse? Laitettuani kaikki kotivakuutukseni uuteen uskoon, vakuutuksien vuosimaksut putosivat 470 eurosta 85 euroon. Karsin turhat vakuutukset, nostin omavastuun huippuun, laskin kohteiden arvoja ja pidin lopulta vain pakolliset palovakuutukset. Vähän koomistahan tuo olikin maksaa vakuutuksia esimerkiksi räjähdyksien tai karhujen aiheuttamien tuhojen varalta.

Kun asuminen kuitenkin lohkaisee noin ison siivun tuloista, alkaa miettiä, miten raha riittää kaikkeen muuhun. Mikähän on asumisen jälkeen toiseksi suurin menoerä?

Kuvassa Vincent van Goghin "Makuuhuone Arlesissa"

Raha ja kulutuskaruselli - johdanto rahankäytön alkeamiaan

Julkaisen blogissani maaliskuun aikana sarjan kirjoituksia rahankäytöstä. Pohdin etenkin kulutusvalintoja ja säästämistä. Ostaminen ei ole aina tuhlaamista. Säästäminen voi olla saituutta tai typeryyttä. On hyvä tutkia omaa rahankäyttöään esimerkiksi jos rahasta on tiukkaa tai jos haluaa käyttää lanttinsa viisaammin. Ennen käytännön esimerkkejä postaus rahasta ja yksityisyydestä.

Miksi raha on niin vahvasti yksityisasia? Asia ei selity yleistyksillä kuten sillä, että emme ylipäätään jaa asioitamme toisille ihmisille tai sillä, että raha on yksinkertaisesti tylsempi puheenaihe kuin harrastukset tai lemmikit. Rahan yksityisyys saa peräti absurdeja mittasuhteita: Emme kerro taloudestamme edes äideillemme. Avioparit jakavat kaiken, kodin, lapset ja aviovuoteen, mutta eivät rahojaan.

Kenties raha ja omistaminen liittyvät tämän päivän jumalaan, yksilön vapauteen, joka pitää kaikin tavoin turvata ja jota ei saa millään tavalla loukata. Rahalla toteutamme kuluttajan vapauttamme. Kollektiivista rahaa ei ole.

Jos rahasta puhutaan, puhutaan kliseitä: Rahasta on pulaa. Raha ei tuo onnea. Ahneet ovat pahoja.

Raha on moraalinen ja sosiaalinen ilmiö. Kenties emme tahdo paljastaa saldoamme tai leveillä kotiteatterillamme, jotta emme paljastuisi itsekkäiksi kurjia kohtaan. Köyhyys on häpeä. Siitä ei puhuta. Rikkaus on häpeä, paljastettuna. Herra ei elostele vauraudellaan vaan joutuu lööppeihin palkkatietoineen. Tyhmä leuhkii lahjoituksillaan.

Pohdin jatkossa arjen valintoja talouden vinkkelistä. Miten rahaa pitäisi käyttää? Homma perustuu avoimuuteen. Olen 32 vuotias mies ja kahden lapsen isä. Tienaan työstäni n. 2500€ kuussa, nettona n. 2000€. Kysymys kuuluu; kuinka paljon kulutan rahaa kuukaudessa, jos mukaan lasketaan kaikki vapaaehtoiset kulut (paitsi kirkollisvero) siten että kertaluontoiset, mutta toistuvat kulut ja palautukset (kuten vakuutukset), kompensoidaan eri kuukausille? Arvauksia kehiin!

Julkaisen jatkossa kaikki helmikuun 2017 menoni seuraavilla, osittain päällekkäisillä, aiheilla: ”auto ja liikkuminen”, ”harrastukset, jäsenmaksut & hyvinvointi”, ”hyväntekeväisyys”, ”koti ja asuminen”, ”lapset ja lemmikit”, ”ostokset ja lahjat”, ”ruoka ja juoma”, ”sähkö” sekä ”viihde, viestintä & lomailu”. Postaan menoerät suuruusjärjestyksessä ja pohdin kussakin kohtaa mahdollisia säästökeinoja. Liity sinäkin keskusteluun.

Kuvassa Rembrandt van Rijn maalaus "Vertaus rikkaasta miehestä".