"Puhutaanpa välillä ruoasta" - Don Rosan parhaimmat 6/10

34. Ankkapurhan miljardööri

Roope rikastuu Yokonin kultakentillä ja yritysalalla ja aikoo perustaa liikekeskuksensa Skotlantiin. Hän pohtii omaa paikkaansa osallistumalla ylämaan perinnelajien mittelöihin.

Tämä jakso Roopen elämästä koostuu hieman irrallisista episodeista, mutta onnistuu kuvatessaan Roopen etsintää uuden ja vanhan, Amerikan ja Skotlannin, välimaastossa. Kiehtovia Barks-yksityiskohtia piisaa: ensimmäiset rahatynnyrit, punainen verkkanuttu sekä kultainen hiuskiehkura.

Tarinan pihvi on ylämaan kisat, jotka tuovat mukavaa ja riemukasta vaihtelua Roope-kattaukseen. Lampaankeritsemisepidosi ja harvinainen herkku, Roopen runonlausunta, toimivat upeasti. Draaman suhteen kilpailu on vähän haastava, sillä Roopellahan on kymmenen miehen voimat. Silti hänestä ei saa tulla paikallissankaria. Moukarin- ja tykinheitto järjestyy aika onnistuneesti, vaikka yleisö pyörtyy Roopen voimannäytteen edessä.

Tässä jaksossa on harvinaista kuvastoa, joka ylittää rohkeasti ja tyylikkäästi sarjakuvaviihteen rajat. Saapuessaan sukulinnaansa Roope käy kuolleen äitinsä haudalla. Hautausmaa-kohtaus ei ole hauska, eikä se ole juonen kannalta tarpeen. Se on kuitenkin erityisen humaani hetki Rosan tuotannossa. Usvaisella kummulla hiljentyvä Roope piirtyy lukijan mieleen syvällisena ja samaistuttavana hahmona. Vielä järkyttävämpi – siis hyvällä tavalla – on tarinan lopetus, missä Roopen isä Fergus kuolee ja siirtyy tuonpuoleiseen! Suuri ja ihmeellinen tapahtuma on kuvattu kauniin lempeästi ja luonnollisesti. Kohtaus saa lukijan pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä turvallisella mielellä. 

Usko kuolemanjälkeiseen elämään on uskontojen ja ihmiskunnan perusvire. Toisaalta yhä useampi kieltää ajatuksen tai asettaa kuoleman perään suuren kysymysmerkin. Käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista vaihtelevat, mutta vaihtoehtoja on lopulta aika rajallisesti: taivas, helvetti, tuomion hetki, jälleensyntymä, tyhjiinraukeaminen ja nirvana kattaa jo suurimman osan uskomuksista. Aihe on uskonnollisuuden ja tieteen kohtaamispaikka kuolemanrajakokemuksien kautta. Onko kyseessä sielun trippi tuonpuoleiseen vai psyykkeemme muodostama hallusinaatiorokote suurta yötä vastaan? Mikäli rajan toisella puolella todella on valtakunta, se on tarkemmin vartioitu kuin kaikki maailman Shangri-la'at ja Gondolinit yhteensä. Aarteet ovat varmasti salaisuuksien veroiset.  

33. Krokotiilinmetsästäjä

Roope lähettää Akun ja pojat Afrikkaan etsimään harvinaista krokotiiliä eläintarhaansa. Aku tahtoisi rantalomalle, mutta vesipedon jäljitys käy työstä. 

Tässä tarinassa on peräti kolme outoutta. Ensinnäkin kyseessä on ainut aarteenetsintätarina, jossa ankat todella saavat jotakin jutun lopussa. Yleensähän Roope menettää löytämänsä kalleuden jonkin pykälän nojalla. Toisekseen Roope ei ole matkassa mukana. Kolmanneksi seikkailussa ei ole lainkaan vihollista. 

Krokotiilinmetsästäjä on leppoisen mukava ja yksinkertaisuudessaan toimiva tarina. Siten juttu on hyvin Barks-henkinen. Draama toimii sen varassa, että Aku vetää jatkuvasti vesiperän ankkojen matkatessa yhä pidemmälle Afrikkaan. Tarinan rakenne on onnistunut. Eläintarha-johdanto tarjoilee hupia ja kunnon sysäyksen seikkailuun. Etsintäretki huipentuu hienosti krokotiilien luolassa. Lopetus toimii myös hyvin.


Niilin alkulähteen löytyminen oli kova pähkinä 1800-luvulla. Pähkinät lienee pehmenneet viimekertaisesta.

Egyptissä todella palvottiin krokotiilijumalaa. Eläinhahmoiset jumalat ovat maailmanlaajuinen ilmiö. Egyptistä muistamme esimerkiksi sakaalihahmoisen Anubiksen, seemiläisten kalajumala Dagonin, Intiasta norsumies Ganeshan ja apinajumala Hanumanin ja Kreikasta vuohisorkkaisen musiikin- ja seksinjumala Panin. Nämä jumalat kuuluivat jumalten Pantheoniin. Länsimailla on tunnettu kristinuskon ja islamin myötä joko yksi Jumala tai ei jumalia ollenkaan. Filosofi Friedrich Nietzsche tölväisi, että kreikkalais-roomalaiset jumalat kuolivat nauruun, kun yksi jumalista väitti olevansa ainoa jumala. Muinaiset jumalat saattavat toisaalta elää tämänkin päivän okkultistien päiväunissa ja populaarikulttuurin varjoissa.       

32. Ankkapurhan uusi valtias

Roope palaa Skotlantiin pelastamaan sukulinnansa pakkolunastukselta. Hän joutuu puolustamaan sukunsa perintöä kilpailijaansa vastaan kaksintaistelussa.

Tämä tarina on loistava, sillä siinä on alusta lähtien kutkuttavan pahaenteinen vire päällä. Ukkonen ei ehkä ole kovin omaperäinen tehokeino, mutta tässä jaksossa se toimii hienosti. Ankkapurhan linna osoittautui kummituskartanoksi jo historiikin ensimmäisessä osassa, mutta vasta tämä jakso tarjoaa jännityksen ja huumorin saumattoman liitoksen. Hupia riittää MacAnkan suvun raivosta ja saituudesta. 

Rosalla on kaksintaiselukohtaus myös jaksoissa "Hänen majesteettinsa Roope Ankka" sekä "Yukonin sydämet". Tappelu on lopulta aika haastava juoniratkaisu, mutta tässä mittely onnistuu hyvin. Kahakan päätös yltää kirjaimellisesti kuolemattomiin mittasuhteisiin Roopen rajatilakokemuksen myötä. Episodi on samaan aikaan ratkiriemukasta hupia ja kiehtovan omaperäistä kuvastoa. Taivaassa ei siis näppäilläkään harppuja, vaan pelataan golfia! Rosa on onnistunut luomaan taivaaseen myös draamallisen jännitteen, joka ratkeaa hilpeästi. 

Kaksintaistelut olivat historiaa jo silloin, kun Roope pukeutui haarniskaan vuonna 1885. Kaksintaistelut olivat sivistyneitä, mutta raakalaismaisia, laittomia, mutta hyväksyttyjä mittelyitä, joita käytiin loukatun kunnian takia halki vuosisatojen. Aseina olivat miekat tai myöhemmin pistoolit. Miekkailu vie etenkin Ranskaan, Kolmen muskettisoturin maahan. Suomessa oli puukkojunkkarit ja itänaapurissa venäläinen ruletti. Saksassa on hutkittu toisia makkarapötköillä. Kaksintaistelut ovat olleet miesten kukkoilua, kuinkas muutenkaan, mutta historia tuntee myös joitain naisten otteluita. Onkohan nykyihminen somekeskusteluineen mennyt eteen- vai taaksepäin ikuisen rauhan ja veljeyden tiellä? 

31. Kolmen caballeron paluu

Akua odottaa yksinäisen tylsä hotelliviikonloppu Meksikossa, kun pojat lähtevät sudenpentuleirille. Aku tapaa kuitenkin vanhoja ystäviään ja tempautuu seikkailuun täynnä jännitystä, kommeluksia ja vaarallisia tilanteita.

Caballero-seikkailu marssittaa lavalle yllätyshahmoja Disney-menneisyydestä. Lintuystävämme Jose ja Panchito mahdollistavat Aku Ankka -sarjakuvalle harvinaisen syvällisyyden, johon voi samaistua: Aku on yksinäinen ja vähän vaikea luonne, mutta nyt hän löytää ystäviä ja nousee jopa jalustalle. Hyvä Aku! Pusuttelevaan papukaijaan on myös pakko samaistua. Senjoriitta-episodi onkin harvinaista herkkua Aku-sarjakuvissa. Kultahattu-pahiksen elokuvarepliikit menevät ohi korvien, mutta hän on silti aika päheä. Kriittinen ääneni inttää, että tarinan perusvire ei ole syvällistä draamaa, vaan päinvastoin pinnallista paukuttelua ja kukkoilua. 

Joka tapauksessa Rosa on saanut kehystarinan lisäksi mukaan aarteenetsintää, pippurista meksiko-henkeä sekä lauluesityksiä, jotka ovat mukavan tunnelmallisia ilman ääntäkin. Tarinan tasokkaasta huumoripuolesta voi nostaa esiin mm. hauskan Zorro-kohtauksen sekä siestaa arvostavan sheriffin. Tarinan moniulotteista juonta ei voi kuin kehua. Junakiskoepisodi tarjoaa kunnon jännitystä ja lopun juonenkäänteet jättävät tarinan veijarihengen muhimaan lukijan mieleen. 



Zorro (suom. Kettu) on Meksikon kuuluisin mies. Häneen viitataan toisessakin Rosa-tarinassa. Mustaan viittaan ja naamioon sonnustautunut sankari on Batmanin esikuva. Zorro oli viimeinen elokuva, jonka Bruce Wayne näki ennen vanhempiensa kuolemaa. Myös Indiana Jones on paljon velkaa mustalle veijarille, sillä Zorron varusteisiin kuuluu myös ruoska. Zorro on etenkin valkokankaan sankari, mistä todistavat esimerkiksi seuraavat Zorro-klassikot:

Zorron merkki
Zorron varjo
Zorron seikkailut
Zorron paluu
Zorron kosto
Zorron merkki
Zorron seikkailut 2
Zorron merkki
Zorron toinen tulemus
Zorron poika
Amerikan Zorro
Zorron eroottiset seikkailut
Zorron naamio
Zorron ylösnousemus
Zorron legenda 
Zorron merkki
Zorron isku
Zorron morsian
Zorron pojanpoika
Viimeinen Zorro
Päiväni Zorrona
Vain kuolleen Zorron yli

30. Hopealautasella

Roope saa lahjaksi kauniin hopeavadin ensikolikkonsa alle, mutta lautanen paljastuu Milla Magian taikaportaaliksi. Roope ja Aku yrittävät saada vadin avulla kolikon takaisin.

Taikaportti on riemastuttavan mielikuvituksellinen idea! Se tarjoaa dramaattisen hereitä juonenkäänteitä, verbaalista akrobatiaa sekä tuutin täydeltä toimintaa. Tarinan visuaalinen hauskuus hakee vertaistaan ja puree kaikenikäisiin lukijoihin. 

Sarjassamme Rosan parhaat ruudut.

Mukaan mahtuu myös tavallista enemmän juonivirheitä: Miksi Milla ei heitä lautastaan pellolle? Miksi Roope ei patista vakoojiaan noidan kimppuun? Miten Roopen tykki voi ampua yhtä aikaa kuusi kuulaa eri suuntiin? Miksi Milla luulisi Roopen pyyhältäneen satamaan? Miksi Roope antaa potkut vakoojilleen? Juonivirheiden oppositio on kuitenkin vaimea huumorihallituksen hallitessa suvereenilla otteella. 

Kaikki ankkalinnalaiset asuvat ankkalinnassa. Poikkeuksena on Afrikassa majaileva Kulta Into-Pii sekä italialainen Milla Magia, jonka noitapaja tönöttää tässäkin tarinassa Vesuviuksen rinteessä. Vesuvius on maailman kuuluisin tulivuori, jonka purkaus vuonna 79 jKr. on edelleen Euroopan historian suurin. Katastrofi täytti roomalaisten mielet lopun ajoilla. Kenties purkaus vaikutti myös kristittyjen apokalyptisiin visioihin, sillä Johanneksen Ilmestyskirja julkaistiin muutama vuosi onnettomuuden jälkeen. 

Rosa on tallentanut myös toiseksi kuuluisimman tulivuoren, Krakataon,  purkauksen vuonna 1883 tarinassa "Cutty Sarkin cowboykapteeni". Tässä katastrofissa kuoli 36000 tuhatta ihmistä. Valtava tuhkapilvi kohosi 80 kilometrin korkeuteen ja tsunamit kasvoivat jopa nelikymmenmetrisiksi. Jakartassa satoi tuhkaa ja kiviä sinkoutui satojen kilometrien päähän. Maailmanhistorian kovin ääni tappoi ihmisiä ja eläimiä, kuului tuhansien kilometrien päässä ja kiersi koko maapallon moneen kertaan. Luomakunnan mahti tekee ihmisistä peukaloisia.
    

29. Kutistuva kitupiikki

Aku ja pojat auttavat Roopea siivoamaan rahasäiliötä. Kun Aku hurauttaa vahingossa Roopen atominsupistajan käyntiin, käynnistyy pienisuuri seikkailu. 

Ankkojen tapauksessa siivouspäiväkin voi olla kiehtovan hauska kokemus. Aku on elementissään sarkasmikommenteillaan ja Roopen varastosta löytyy kaikkea jännää, kuten valtaisa purjelankakerä Barksin Kulta-Intotarinasta. Ankkojen kutistuminen on visuaalisesti vangitseva idea. Rosa repii aiheesta monta irtovitsiä, mikä todistaa aiheeseen paneutumisesta. Juoni etenee hienosti ja lukija kokee vauhdin riemun kurveissa. 


Kutistuva kitupiikki taitaa olla tämän listan 4. paras karhukoplatarina. Silti järkijättöiset konnat ovat ehkä parhaimmillaan juuri tässä jaksossa parhaimmillaan.

Tarinan juonivirheet ovat ilmeisiä: Roope ja Aku kutistuvat yhtäkkiä peukaloisiksi rahalaarissa, jolloin kääpiövaihe jää yksinkertaisesti välistä. Lopussa ankat taas kasvavat hämmästyttävän nopeasti, koska se on herkullisempaa juonelle. Haittaneeko tuo. Rosa käsittelee kutistumisaihetta viihteellisesti vailla eksistentiaalista syvyyttä tai jännitystä. Tarina kuitenkin toimii juuri näillä ehdoilla. Bakteerikuvaus viehättää mieltä ja lopetus liiskaa tehokkaasti kuin kärpäslätkä.

Kutistuva kitupiikki on jatko-osa Barksin tarinalle "Vaarallinen keksintö", mutta jakson nimi viittaa 50-luvun scifiklassikkoon kutistuvasta miehestä. Tarina on jännitysviihdettä, mutta samalla ajankuva painajaisesta, missä mies menettää auktoriteettinsa kodissa ja perheessä muuttaessaan asumaan nukketaloon ja joutuessaan taistelemaan hämähäkkiä vastaan. Miehen pahin painajainen nähtiin valkokankaalla kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin elokuvassa "Jättiläisnaisen hyökkäys". Mitähän elokuvia Jukka Hankamäki katsoi kirjoittaessaan "Totuus kiihottaa" -kirjaansa? 

   

  

28. Matka maan keskipisteeseen

Pelle Peloton on keksinyt aineen, joka läpäisee kaiken paitsi timantteja. Roope tahtoo käyttää mönjää kaivosteollisuudessa, mutta katastrofi iskee, kun visukinttu lorauttaa tököttiä maahan.

Tämän tarinan valttina on omaperäinen ja erikoinen aihe Rosa sarjojen joukossa. Nyt ei mitellä voimia Karhukoplan kanssa tai etsitä muinaisia aarteita Sudenpentujen käsikirjan avulla, kuten monissa muissa tarinoissa. Tämä on Rosan kekseliäs scifiseikkailu ja maailmanpelastusoperaatio. 

Jakso on myös perin hauska. Hupaisaa, kuinka nyreästi Roope aluksi reagoi Pellen pimeään aineeseen. Homma etenee mukavasti Pellen pajasta Akulle ja rahasäiliöltä maan keskipisteeseen. Hornankattilassa juoni tylsistyisi tiedefaktojen kalvosulkeisiksi, ellei Aku olisi mukana pelastamassa tilanteen keskittymällä olennaiseen - eli kupuunsa. 

Ruuduissa on myös visuaalista pilkettä, sillä Rosa on piirtänyt laitoihin pitkänohuet kuvat ankkojen vempaimen laskeutumisesta. Pohjanoteeraus ei ole tarinan parasta antia, mutta paluumatka luo hienon cliffangerin. Lukija varmasti oivaltaa ratkaisun kiipeliin, mutta plussa tulee juuri aktivoivasta älypähkinästä. Kamaraisten kohtaaminen on hauska lisä olipa Barks-viittaus tuttu tai ei. Toukojäärä Hansu on myös mies paikallaan. Loppuruuduissa näemme juonivirheitä, sillä timantit eivät olisi koskaan päätyneet kadulle asti. Tuhotökötti jää Roopen työpöydän laidalle odottamaan jatko-osaa. 

Mistähän Don Rosa keksii ihmeelliset tarinansa? Yleisliuotin tunnetaan alkemian aakkosissa nimellä Alkahest. Vettä kutsutaan myös yleisliuottimeksi. Vesi ei kuitenkaan liuota lasia. Yleisliuottimessa olisi juuri se ongelma, että heti, kun viimeinen ainesosa putoaa kulhoon, aine valahtaisi saman tien maan ytimiin. Onneksi Pelottomalla oli timanttinen ratkaisu tähänkin pulmaan.   

27. Paino-ongelmia

Ensikolikkoa havitteleva Milla Magia ilmestyy rahasäiliölle ja taikoo Roopen ja Akun ylle loitsun, joka muuntaa heidän painovoimansa vaakasuuntaiseksi. Velhottaren nappaaminen käy työstä, sillä ankkojen täytyy hyppiä seinillä.

Tämä tarina näyttää Ankkalinnan ja Roopen taistelun täysin tuoreesta näkökulmasta. Idea on täysosuma juuri siksi, että ankkojen ympäristö on toisaalta täysin entisellään. Enpä muista milloin viimeksi yhdestä huoneesta toiseen siirtyminen olisi saatu näin hauskaksi. Hupi kasvaa syödessä. Esimerkiksi ankkojen bussimatka on hulvaton. 

Painovoima on tieteellinen ilmiö. Painovoimaa voi olla vaikea ymmärtää, mutta sitä ei kannata ottaa liian raskaasti. Ihmeellistä on esimerkiksi se, että massani ja painoni eivät olekaan sama asia. Tämän tajuaisi, jos lentäisi vaikka Mars-planeetalle, jossa painovoima on 38% maan painovoimasta. Punaisella planeetalla painaisin vain 33 kiloa, vaikka pötsini olisi yhtä komea kuin ennenkin. Avaruudessa on kuulemma reikiä, missä on perin voimakas painovoimaimu. Nämä jättiläismäiset roskakorit tunnetaan mustina aukkoina. Mustia aukkoja on vaikea nähdä, koska on niin pimeää. Teoria mustista aukoista sisältää paljon aukkoja. Yksi iso musta aukko saattaa piileksiä Linnunrata-galaksimme voinsilmässä. Mustat aukot ovat biljoonia kertoja suurempia kuin aurinkomme. Tätä kirjoittaessa minusta alkaa tuntua siltä, etten saanut pitää koulussa tarpeeksi esitelmiä!