maanantai 4. syyskuuta 2023

Uusin kirjani "Kaunis pyhä" nyt tilattavissa!

 




Kaunis pyhä -kirja ilmestyy marraskuun alussa. Se on visuaalinen hartauskirja, joka seuraa 3.12.2023 alkavaa luterilaista kirkkovuotta adventista tuomiosunnuntaihin. Kirjaa saa tilata minulta korhonentimi@com hintaan 39€ tai 25€ isommissa erissä. 

Tässä esittelen kirjan kirjoittajat ja sisällysluettelon maalauksineen sekä kerron kirjan synnystä. Kirjan ulkopuolelle jääneisiin teksteihin ja kuviin voi tutustua täältä.   


Kirjan kirjoittajat 

Toimittaja

Timi Korhonen, TT, pastori, vs. kirkkoherra


Muut kirjoittajat

Jokinen, Erkki, TM, pastori, kirjailija
Kaskinen, Katja-Maaria, TM, kuvataiteilija, pastori
Kerko, Petteri, TL, kappalainen, taiteilija
Kinnunen Kari Pekka, TM, emeritus kirkkoherra, kirjailija
Korhonen Jenni, BSc (Hons) in Speech and Language Therapy, Bachelor of Social Services
Korri Markus, TM, väitöskirjatutkija, pastori
Laine Annukka, taidemaalari
Miettinen Esko, TM, hum. kand., kirjailija, toimittaja
Pajunen Mika K T, TT, AmO, pastori, liturginen konsultti
Särkiö Pekka, TT, kirkkoherra, eksegetiikan dosentti
Takatalo Katja-Margit, TM, kappalainen
Turunen Milla, TM, pastori, toimittaja
Ziessler-Korppi Sofia, DI, M.A.


Kirjan pyhät ja maalaukset 


Kirjan maalauksista neljännes on kotimaisia - perinteisiä suosikkeja ja tuoreempia tulkintoja. Maalauksia on paljon Euroopasta - etenkin Hollannista, Ranskasta, Espanjasta, Venäjältä sekä renessanssiajan Italiasta - mutta myös muilta mantereilta. Suurin osa maalauksista on protestanttisia tai yleiskristillisiä. Mukana on myös paljon roomalaiskatolisia teoksia sekä ortodoksisia ikoneita. Kirjassa on yhteensä 70 pyhää ja maalausta. 

1 Joulujakso


Tämä kahden kuukauden jakso käsittää 18 pyhää ajalta 3.12.2023 - 4.2.2024 eli 1. adventista kynttilänpäivään. Jouluaattoa ja joulupäivää ei kirjassa ole eritelty, mutta joulupäivät sekä tammikuun ekumeeniset pyhät on huomioitu. 4. adventtisunnuntai on jätetty pois, sillä jouluaatto osuu sunnuntaille. Joulunajan avainsana on valo.     

1. adventtisunnuntai, Maailman valo, William Holman Hunt

Kirjan avaa Ilmestyskirjan kuva Jeesuksesta koputtamassa sydämen ovella. Tekstissä pohdin Jeesuksen merkitystä nykyajassa. Huntin työstä tuli tavattoman suosittu 1900-luvun maailmankiertueen myötä. 

Itsenäisyyspäivä, Aseveljet, Aarne Nopsanen 

Pekkä Särkiötä oli luonteva pyytää kirjoittamaan tähän, sillä hän toimi tuolloin kenttäpiispana ja kirjoitteli toisinaan maalauksista Kotimaahan. Särkiön valitsemassa maalauksessa on hieno tulokulma sodan realiteetteihin. 

2. adventtisunnuntai, Alfa & Omega -triptyykki, Annukka Laine 

Annukka Laine oli luonteva valinta kirjaan, sillä hän on kirkkovuosikirjan tehnyt maalari. Yksi  kolmesta kirjan pyhästä, jossa maalari kirjoittaa omasta maalauksestaan. Jeesuksen kunnia ja kuninkuus ovat vaikeita kuva-aiheita, mutta Annukan työ sopi tähän hyvin.  

3. adventtisunnuntai, Johanneksen kirkko, Sulho Sipilä  

Tämä pyhä on saarnaajalle aika vaikea. Kirkoissa vietetäänkin usein koulun joulujumalanpalvelusta tai kauneimpia joululauluja paastopyhän sijaan. Kuvavalinta kirkastui kun kävin Sulho ja Greta Sipilän taidenäyttelyssä Turussa. Ajattelin jumalanpalveluspohdintojen ja historiikin sopivan kirjan alkuun. 

Joulu, Paimenten kumarrus, Albert Edelfelt 

Kirja jatkaa kotimaisilla taiteilijoilla. Pyysin kollegaani Katja-Margit Takataloa kirjoittamaan joulusta, sillä tiesin pyhän hänelle rakkaaksi. Hänen kuvavalintansa ja meditatiivinen teksti sopivat kirjaan hyvin.  Tämä on myös yksi kirjan muutamista alttaritaulusta. 

Tapaninpäivä, Pyhä Stefanus, Nikola Saric

Tämä oli yksi viimeisimmistä teksteistäni, johon Sofia löysi hienon serbialaisen maalauksen. Muuten, miten sopivat yhteen Stefanoksen viimeiset sanat sekä Ilmestyskirjan pyhien toive Jumalan kostosta murhaajille? Huutaako pyhimysten veri kuin Abelin vai kuin Kristuksen veri?

Apostoli Johanneksen päivä, Pyhä evankelista Johannes, Frans Hals 

Valitsin pyhään vähän mielikuvituksettomasti maalauksen Johanneksesta. Alkuperäinen taitelija oli Pompeo Girolamo, jonka Johannes tosiaan pitää kynäänsä kuin Aabraham veitseään. Vaihdoin maalarin Frans Halsiin, hänen Johanneksensa kun oli ilmainen. Teksti poikkeaa muista, sillä se on kirje. 

Viattomien lasten päivä, Betlehemin lastensurma, Léon Cogniet 

Tämä varjoon jäävä kirkkopyhä sisältää tunnetun kuva-aiheen - Jeesuksen pakolaisena. Sofian maalaus kuvaa kuitenkin Betlehemin lastenmurhaa. Cognietin maalausta on epäilty parhaimmaksi koskaan maalatuksi joulumaalaukseksi, vaikka tunnelma on kaukana idyllisestä rauhasta. 

1. sunnuntai joulusta, Vladimirin Jumalanäiti 

Kirjan ensimmäinen ikoni ja Venäjä-maalaus, jonka surulliseen hahmoon evankeliumin sanat Marian sydämen läpi käyvästä miekasta sopivat yhteen. Marian katse teki minuun vaikutuksen. Se tuntui sopivan luterilaiseen ristin teologiaan. Teksti on mariologinen ja ekumeeninen. Poistin tekstistä mahdollisuuden pyytää Marialta esirukouksia. Oikea päätös? 

Uudenvuodenpäivä, Pyhän nimen ylistys, El Greco 



































Tämä maalaus oli innostava löytö, joka sopi oivallisesti pyhän aiheeseen. 1500-luvun vastauskonpuhdistuksen Espanjaan sijoittuvan maalauksen perkaus on hengästyttävä, kenties raskaskin, ellei historia kiinnosta. Ekumenia kääntyy tässä siis roomalaiskatolisten puoleen. 

Loppiainen, Tietäjien kumarrus, Pekka Halonen 

Esko Miettisen valitsema Kotkan kirkon alttaritaulu on upea. Tämä toimii parina joulun kuvalle. Halosen myötä palaamme Suomeen ja taiteemme kulta-aikaan. Taulu on tunnettu malleistaan, esimerkiksi yksi tietäjistä on kirjailija Juhani Aho. Jopa Sibelius oli päästä kuvaan mukaan! 

1. sunnuntai loppiaisesta, Minä kastan sinut, Jen Norton 

Jeesuksen kaste on melko yleinen maalausaihe, mutta valitsin maalauksen, jonka keskiössä on kastettava vauva. Norton oli hyvä valinta ja löytö ilon väreineen. Norton on roomalaiskatolinen, teksti luterilaisen kasteteologian apologia. 

2. sunnuntai loppiaisesta, Hukkuminen, Sorsh Saleh 

Kurditaiteilijan pakolaisteos tuntui sopivan pyhään, jossa viitataan pakolaisuuteen sekä Lähi-idän uskonsankareihin. Teki mieli käsitellä Syyrialaisen Naamanin ja maalauksen maa-rakkautta, mutta tila ei antanut myöten. Tekstin otsikko "Pakolaisuuden alkeamia" viittaa maalauksessa esiintyvään neljään alkuaineeseen. Tämä on kirjan ainoa muslimitaiteilijan maalaus. Teoksessa esiintyy jopa rukousmatto. Seuraan evankeliumitulkinnassa Kenneth Baileyn ajatuksia. 

Kristittyjen ykseyden rukouspäivä, 1. ekumeeninen konsiili, Michael Damaskinos 

Kirjan ensimmäisiä ja helpoimpia tekstejä käsittelee Nikean kirkolliskokousta sekä kolminaisuusoppia eri kristittyjen ykseyden perustana. Kirjoitin tähän perussettiä tradition ja Raamatun suhteesta. 

Pyhän Henrikin muistopäivä, Piispa Henrik, Pietari Henrikinpojan koulukunta 

Toinen peräkkäinen ekumeniapäivä kiteyttää aika hyvin päivän merkitystä. Teksteissäni on toisinaan historiallisia tiivistyksiä, kuten se kuinka Henrik ja Lalli ovat eläneet Suomen kulttuurihistoriassa. Teki mieli käsitellä viran teologiaa ekumeenisena haasteena, vaikka kappale oli työläs kirjoittaa. Maalaus vie jännästi keskiajan Suomeen, kiitos Sauvo! 

3. sunnuntai loppiaisesta, Maista ja näe / parantamisen lehdet, Grace Carol Bomer  

Sofia löysi tähän haastavaan pyhään hienon teoksen ja järjesti lupa-asiat kuntoon taiteilijan kanssa. Pyhä jatkaa jouluososiolle ominaista valo-tematiikkaa. Maalauksen Jeesus ei ole kovin "jeesusmainen", mutta se ei ole välttämättä huono asia. Kristus on välittäjä valon ja pimeyden välillä. 

3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Kultainen maa, Nanna Susi 

Ah, taas yksi vaikea pyhä löytää maalausta! Evankeliumi on myös vaikea, mutta Sofia löysi pyhään upean ratkaisun ja maalauksen. Kirjan tarkoitus tulee minusta hyvin esiin tässä pyhässä: maalaus avaa evankeliumin uudella ja tuoreella tavalla vastaanotettavaksi. 

Kynttilänpäivä, Simeonin ylistyslaulu, Rembrandt van Rijn 

Hienoa, että kuulu maalari pääsi myös kirjaan! Monet ehdottivat hartaustekstiä Tuhlaajapojan paluusta, mutta vertaus ei ole tässä vuosikerrassa. Valon ja pimeyden maalari sopi hyvin pyhään, joka kertoo pimeydessä vaeltavalle kansalle loistavasta kirkkaudesta.  


2. Pääsiäisjakso


Tämä osa kattaa 21 pyhäpäivää ajalta 11.2.2024 - 12.5.2024 eli laskiaissunnuntaista helluntain kynnykselle. Pääsiäisyötä- ja päivää ei ole eritelty, mutta hiljainen lauantai ja hiljainen viikko on huomioitu, samoin 2. pääsiäispäivä. Osa jakaantuu pitkäperjantaihin huipentuvaan paastoon sekä tästä alkavaan pääsiäisen riemuaikaan.      
 
Laskiaissunnuntai, Ristin Johanneksen Kristus, Salvador Dali 

Osa alkaa dramaattisesti taidehistorian hulluimman maalarin visiolla kosmisesta Kristuksesta. Tämän ehkä 1900-luvun tunnetuimman kristillisen maalauksen taustalla on Dalin kääntymys antikristuksesta roomalaiskatoliseksi. Silti teksti myös kritisoi maalausta. Lisäsin tekstiin kaikkea mahdollista Arja Korisevasta paavielokuvaan. Lain julistus sopii paastonaikaan, mutta viimeinen sana kuuluu evankeliumille.  

Tuhkakeskiviikko, Jumalallisen nousun portaat

Kirjan kolmanneksi vanhin maalaus on ankara ja harhaoppinen(!) luostari-ikoni 1100-luvulta. Teos  sopii kuitenkin Jeesuksen sanoihin ahtaasta portista. Tekstini kritisoi halpaan armoon sortuvaa luterilaisuutta.  

1. paastonajan sunnuntai, Iivana Julma ja hänen poikansa Ivan 16. marraskuuta 1581, Ilja Repin  

Erkki Jokinen hyppäsi kyytiin loppumatkasta, mutta pääsi heti kartalle ja kirjoitti puhuttelevan tekstin suomalaisten rakastaman Ilja Repinin tunnettuun työhön. Tähän pyhään liittyy kuvauksellinen syntiinlankeemuskertomus. Lisäksi monet taiteilijat, myös Repin, ovat kuvittaneet Jeesuksen erämaakiusauksia. Tässä ovat Venäjä, sota ja synti läsnä, onneksi myös syntiemme sovittaja.

2. paastonajan sunnuntai, Alaston tyttö, Gwen John

Löysin naistaiteilijan Manic Street Preachersin laulusta. Tekstin otsikko on yhtyeen ensisinglen nimi. Lainaan myös Tuomari Nurmion Kurjuuden kuningasta. Naisnäkökulma on esillä, liekö feminismiä? Riivaajien maininta sopii paastonaikaan. Teksti kertoo pyhän aiheesta, rukouksesta, vaikka evankeliumi keskittyy syntiseen naiseen. 

3. paastonajan sunnuntai, Järjen uni synnyttää hirviöitä, Francisco de Goya

Pelottava ja pimeä maalari on kuin kotonaan pahojen henkien pyhäpäivässä. Alkuperäiskuva oli "Pyhä Borgia auttaa katumatonta kuolevaa", mutta kuulu etsaus sopi tekstiin paremmin. Yksi teksteistä, jossa pohditaan valistuksen, järjen aikakauden, perintöä. 

4. paastonajan sunnuntai, Väittely pyhästä sakramentista, Rafael  

Nyt pääsemme renessanssitaiteen ytimeen Vatikaaniin! Markus Korrin ensimmäisessä kuvavaihtoehdossa oli mukana taivaan ja maan lisäksi myös kiirastuli, mutta kuvatietojen puuttuessa tilalle tuli Rafael. Olemme siis jälleen ekumeenisesti kallellaan roomalaiskatolisuuteen. 

Marian ilmestyspäivä, Sininen Madonna, Michael Felix Gilfedder   

Sofian kuvavalinta ja teksti tuo raikkautta teologiäijien paastotekstien ja synkkien kuvien keskelle. Gabrielin ja Marian kohtaaminen on kuvauksellinen aihe, mutta 3. vuosikerran evankeliumina onkin Marian ylistyslaulu. Tämä oli ainoa pyhä, jossa hylkäsin kirjoittajan alkuperäisen, abstraktin kuvan. Perustelu: mitä ortodoksitkin ajattelevat! 

Palmusunnuntai, Uusi aamu sarastaa Jerusalemissa, Alex Levin

Tahdoin kirjoittaa Daavidin kaupungista Serafim Seppälän mainion Jerusalem-kirjan myötä sopivaa maalausta löytämättä. Kunnes vastaan tuli Jerusalem-aiheeseen perehtynyt ukrainalais-israelilainen juutalaismaalari. 3. vuosikerran evankeliumi on jälleen ankara Jeesuksen puhdistaessa temppelin ja kirotessa viikunapuun. Kannammeko me hyvää hedelmää? 

Hiljainen viikko, "Mitä on totuus?" Kristus ja Pilatus, Nikolai Ge 



































Hiljainen viikko tarjoaa monia kuva-aiheita, kuten Getsemanen. Viikko rikkoo aikajärjestyksen, sillä ehtoollista vietetään vasta torstaina. Ge oli minusta hyvä valinta, hän kuvittaa usein piinaviikon varjoja. Hätkähdyttävää, että teoksesta on kaksi kappaletta, Moskovassa ja Odessassa. Tämä toimii parina Repinin teokselle, kuuluihan myös Ge Vaeltajiin. Helppoa kuvan äärellä ei ollut, pasifismi kiusasi, samoin Jeesuksen jumalallisuuden kieltäminen. 

Kiirastorstai, Paratiisi, Petteri Kerko 

Kirkkovuosi toistaa ehtoollista, sillä se on myös 4. paastonajan sunnuntain aihe. Kerko oli tullut tutuksi väitöskirjan myötä, sillä hän oli vertaillut ortodoksisen kirkkoisän Johannes Damaskolaisen kuvateologiaa Lutherin ajatuksiin. Kerkon kultainen maalaus on kaunis, ikonimainen. 

Pitkäperjantai, Valkoinen Ristiinnaulitseminen, Marc Chagall 

Paastonajan kolmas venäläismaalari korostaa raamatullisten aiheiden kontekstualisointia. Sota on taas läsnä. Pidän Mika K T Pajusen meditatiivisestä tyylistä. Juutalaisen maalaama Jeesus on poikkeuksellinen taidehistoriassa, samoin se, että sodan jälkeen mies maalasi monien kirkkojen ikkunoita.  

Hiljainen lauantai, Kristus tuonelassa, Joakim Skovgaard 

Esko Miettinen kirjoitti tämän tekstin tuoreen kirjansa pohjalta. Hyvä, sillä pyhä jää usein viettämättä. Teos on kirjan suurimpia, eikä pääse oikeuksiinsa kirjassa. Tässä on yllättäen eroottinen häivähdys. Tanskalainen teos saa kirjassa yksin edustaa ei-suomalaisia pohjoismaita. Tämän lukija voi laskea vaikkapa ruotsalaisia maalareita. Riittivätkö sormesi?

Pääsiäinen, Pietari ja Johannes juoksevat haudalle pääsiäisaamuna, Eugene Burnand

Pajusen toinen pyhä luo parin pitkäperjantaille. Kirjan viimeinen teosvalinta ja yksi kolmesta tekstistä, joka ponnistaa Raamatun sanan sijaan virrestä. Periaate on sama kuin saarnoissa: ensisijaisesti evankeliumista tai lukukappaleesta, mutta virsi- tai psalmisaarna on myös mahdollinen. Apokryfikirjoituksia ei kirjaan tullut mukaan. 
    
2. pääsiäispäivä, Matka Jeesuksen kanssa, He Qi 

Kiinalais-amerikkalainen Qi on väri-ilossaan suosikkimaalauksiani tässä kirjassa. Maalauksen julkaisulupa oli kirjan kallein, vaikka tingin hinnan puoleen! Sofia avaa taitavasti kuvan merkitystä ja kontekstuaalista teologiaa. Alkuperäistekstissä oli myös ilmaus "kulttuurillinen omiminen". Kirjan alun sitaatti Korinttilaiskirjeestä antaa ilmaukselle oman painoarvonsa.  

1. sunnuntai pääsiäisestä, William Hatherell  

Sofia jatkaa pohdintoja ylösnousemuksesta ja Jeesus-kuvien kontekstualisoinnista. Kuvaluvan myötä sain syyn kirjoittaa museolle Australiaan. Minulla oli jotain nurinaa Sofian kuvavalinnasta, mutta hän osasi hyvin puolustaa valintaansa. 

2. sunnuntai pääsiäisestä, Elämän ilo, Markku Halme  

Jenni sivuuttaa tässä pyhän lammasteeman yhdistämällä Jeesuksen sanat yltäkylläisestä elämästä elämänpuuteemaan. Halmeen teoksia näkee toisinaan kirkkotiloissa. Tämän maalauksen mies kyyditsi henkilökohtaisesti kotiovellemme. Maalaus todistaa taiteen kyvystä voimaannuttaa ja yhdistää saman elämänkohtalon ihmisiä. 

3. sunnuntai pääsiäisestä, Pyhiinvaellus, Satu Laurel 

Toinen tuore kotimaisen taiteilijan teos. Bongasin Laurelin Seurakuntalainen.fi -sivustolta. Maalaus on aika psykologinen ja erikoinen. Kas, meduusoita! Sofia tulkitsee hyvin, itse en olisi osannut. 

4. sunnuntai helluntaista, Ystävyyden ikoni

Tämä maanläheinen ikoni on monien suosikki, minunkin. Ajatus on se, että sitä kuvittelee ja uskoo Jeesuksen rinnalleen. Kirjan toiseksi vanhin kuva, jostain 600-luvulta. Ystävyyspohdintojen taustalla on Serafim Seppälän mainio kirja "Antiikista Bysanttiin". 

5. sunnuntai pääsiäisestä, Rukoilevat kädet, Albrecht Durer 

Renessanssin ja saksan edustus oli luonteva valinta rukousaiheeseen pyhään. Kirjan parhaimpiin anteihin kuuluu tarinat maalauksien synnystä. Onko tämä muuten kirjan luterilaisin maalaus? 

Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen, Adriaen van Overbeke 

Tällaisen kirjan helppous on se, että kirkkovuosi tarjoaa automaattisesti sisällysluettelon ja maalausten aiheet. Kari Pekka Kinnusen teksti on onnistunut yhdistelmä omia kokemuksia, maalauksen merkityksiä sekä pyhäpäivän sanomaa. Onpa mukana jopa ripaus huumoria! 
 
 6. sunnuntai pääsiäisestä, Tyyni keskittyminen, Wassily Kandinsky 

Katja-Maaria Kaskisen lyhyt teksti tuo eteemme kirjan ensimmäisen abstraktin teoksen. Abstraktilla taiteella on itseriittoinen korostus. Tällaiset teokset näyttäisivät sopivan yhteen hiljaisuuden, sanattomuuden ja mystiikan kanssa. Teos sopii tähän - kyse on odotuksesta, muodon saamisesta. 


3. Helluntaijakso 


Kirjan pitkä ja viimeinen osio käsittää koko kesän, syksyn ja alkutalven. Vaihtoehtopyhät luomakunnan- ja perheen sunnuntait ovat heinäkuussa. Kirkkovuosi on tässäkin pyritty kattamaan mahdollisimman rikkaasti. Sanoma on lakia ja evankeliumia vaikka Jeesuksen hahmoa ei kuvissa aina näykään.

Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen, Gustave Doré

Suuri juhla aukeaa vähän karusti pienellä mustavalkoisella puupiirroksella. Kuva on kuitenkin osuva. Korri avaa hyvin helluntain sanomaa. Mukana on myös pohdintaa Mariasta.  

Pyhän Kolminaisuuden päivä, Pyhä Kolminaisuus, Andrei Rublev 

Tämä ikoni oli ilmiselvä valinta, onhan se luterilaisillekin tuttu. Raamatunkohta tosi poikkeaa kirkkovuodesta. Halusin kirjoittaa teoksen ekumeenisista haasteista ja mahdollisuuksista painottaen Jumalan kohtaamista. Piti myös ottaa kantaa Venäjän sotapropagandaan.  

2. sunnuntai helluntaista, Jeftan tytär, Kevissimo 

Kas, tämähän on valokuva, tarkemmin sanottuna "oilgraph", öljyvärivalokuva. Tamburiinista ja tytöstä tulee mieleen ABBAn Dancing Queen. Tuomarien kirjaa ei kirkoissa lueta, mutta Jeesuksen sanat itsensä kadottamisesta toivat mieleeni Jeftan tyttären. Tuossa on vähän arvoituksellista luterilaista kuvan teologiaa: käännä katseesi pois kuvasta, luovu ihailusta ja seuraa itse Jeesusta. 

3. sunnuntai helluntaista, Ihmisiä kirkkotiellä, Alwar & Ragni Cawén

Tämä maalaus erottui minusta edukseen Juha Vartiaisen Alttaritaulukirjasta. Jämsänkoskelta sai ystävällisesti kuva-apua. Kuvan teos on tosin "luonnosversio" varsinaisesta alttaritaulusta. Miettisen tekstissä on aiheena kirkossakäynti, mutta myös matkaaminen kohti taivaan kotia. 

4. sunnuntai helluntaista, Vanha nainen ja rukousnauha, Paul Cézanne

Kirjan ensimmäinen maalaus, jonka tarina ja merkitys tippui suunnitteluvaiheessa syliini kuin kypsä omena. Luin silti elämänkerran, sillä tämä taidemaailman jättiläinen oli minulle ennestään tuntematon. Tämä on ehkä armollisin ja lempein tekstini kirjassa. Nunnameininkiä oli myös Gwen Johnin taiteessa. 

Juhannuspäivä, Johannes Kastaja, Leonardo da Vinci

Huh, Leonardon arvoituksellinen hahmo laukaisee taistelun kristinuskon ja esoterian välillä! Maalaus ei ole yksiselitteisesti kristillinen, myös juhannuksemme tempoo pakanuudesta kristinuskoon. Renessanssiajan Italian jäniksenkoloon oli jännittävä sukeltaa samalla kun kirkollinen media uutisoi Tarot-korteista. Aistillisuus ja eroottisuus ovat läsnä.

5. sunnuntai helluntaista, Nimetön, Mark Rothko 

Kirjan kolmas juutalaistaiteilija ja toinen abstrakti taideteos. Nyt ei nimikään anna katsojalle tulkinta-avainta. Sofia ratkaisi vaikean evankeliumitekstin tällä haastavalla maalauksella. Minulle kirjoituksesta tuli mieleen juutalaisen Simone Weilin ajatukset painovoimasta ja armosta. 

Apostolien päivä, Paavalin kääntymys, Pieter Brueghel vanhempi

Pekka Särkiön toinen kuvavalinta on hyvä esimerkki raamatullisesta taideteoksesta, joka saa toisen ja uuden merkityksen taiteilijan elinajan tulkintana. Särkiön tekstistä siirrytään luontevasti apostolien ajasta 1500-luvun Hollannin kautta nykypäivään. Skisma protestanttien ja roomalaiskatolisten välillä hehkuu vahvana, mutta sittemmin ovat sotakirveet haudatut. 

Luomakunnan sunnuntai, Eläimet astuvat Nooan arkkiin, Jan Brueghel        

Isä ja poika maalarit tulevat tässä jännästi peräkkäin. Ilmastonmuutos on poliittisesti tulenarka kriisi, minkä ymmärtäminen tuntuu vaativan käsittämättömän paljon tietoa. Milla Turusella ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun vaikean aiheen kanssa. Toivo pysyy pinnalla aiheen vakavuudesta huolimatta. 

Kirkastussunnuntai, Kristuksen kirkastuminen, Rafael

Kirjan sääntönä on se, että yhdeltä taiteilijalta tulee mukaan vain yksi maalaus. Rafael on tästä poikkeus. Kari Pekka Kinnusen teksti avaa hyvin maalauksen taustaa ja evankeliumia. Esilukija auttoi korvaamaan kirkastusvuoren kliseetulkinnan vahvoista kokemuksista ja arkeen palaamisesta tapahtuman todellisella merkityksellä. 

9. sunnuntai helluntaista, Tienhaarassa, Hugo Simberg

Simbergin tienristeys vaikutti sopivan yhteen Heprealaiskirjeen sanoihin pyhityksestä ja siveettömyydestä. Simbergin symbolistiset ja psykologiset teokset eivät istu täysin luontevasti kristilliseen kontekstiin. Teos henkii esoteerishenkistä platonismia ja viktoriaanista seksuaalisuuden tukahduttamista. Yrtin puolustaa teosvalinnan ajankohtaisuutta taiteilijasta käsin.

Perheen sunnuntai, Niin kuin minä olen rakastanut teitä, Adelaine Nohara 

Tämä on "seksuaalisuustrilogian" toinen osa ja kannanottoni luterilaiseen avioliiton teologiaan.  Avioliittomaalausta oli vaikea löytää. Valitsin lopulta roomalaiskatolisen ja kanadalaisen Noharan työn, koska se ilmaisi avioliiton pyhyyttä. Nohara yhdistää avioliiton ja ehtoollisen sakramentit Jeesuksen sanojen "this is my body that I give to you" myötä. 

11. sunnuntai helluntaista, Daavid ja Goljatin pää, Caravaggio

Kuten El Grecon Espanja, myös Caravaggion Rooma eli kiihkeää vastauskonpuhdistuksen aikaa. Hämmästyneenä luin, kuinka pyhässä kaupungissa teloitettiin sinne eksynyt luterilainen pappi! Silti synkkä Caravaggio sopii luterilaiseen pirtaan. Tässähän on perisyntioppimme, lain tuomio ja evankeliumin pelastus kuvattuna! Päivän evankeliumi on kirkkovuosien rankimpia. Siinä ei kuulu kutsu pelastukseen, ainoastaan tuomion ääni. Omaelämäkerrallinen teos on kirjan puhuttelevimpia. 

12. sunnuntai helluntaista, Nuolia ja murheita, Ernesto Beckford

Tämä on minun ja Sofian yhteistyön tulos erilaisesta ja postmodernista kollaasista. Tässä oli läsnä monenmoiset haasteet ja kaltevat pinnat sekä konservatiivien ja liberaalien kissanhännänvedot. Evankeliumin sanat fariseusten tolloiluista eivät olleet helpoimpia tulkita, mutta mahdollistavat tällaisen uskontokritiikin. Teosvalinta ja teksti on kirjan viimeisin, tämä korvasi "vohvelitekstini" kuvalupapuutteen takia. 

13. sunnuntai helluntaista, Myrskyn jäljet, Sofia Ziessler-Korppi

Kolmas ja viimeinen maalaus, jota taiteilija itse tekstissään avaa. Tässä on puhutteleva analogia maalauksen, teoksen, sekä meidän ihmisteosten välillä. Tässä on myös mukana kirjan ainoa runo. 

14. sunnuntai helluntaista, Lesken ropo, Uko Williams

Yllättäen ja hauskasti paras kuvaus lesken rovosta löytyi Suomesta. Vaaleanpunainen väri on sitten ihastuttava! Nigerialaistaustainen Williams saa edustaa kirjassa Afrikan maanosaa, vaikka egyptiläisiä ikoneita on myös mukana. 

15. sunnuntai helluntaista, Elämänpuu, Henri Matisse

Matisse on 1900-luvun taiteen suurimpia nimiä. Hänen uransa kulkee halki molempien maailmansotien. Maailmanhistorian rinnalla kulkee taiteilijan oma tarina. Yleinen ja yksityinen kertomus nivoutuu yhteen Matissen joutsenlaulussa, Vencen rukouskappelissa. Taiteilija - joka oli uhmakas luonne ja vakaumukselinen ateisti - suunnitteli ja toteutti koko kappelin arkkitehtuurista lasi-ikkunoihin ja kirkkotekstiileihin. Sulaa rauhaa ja lepoa ristiriitojen kuluttamille, työn ja kuormien uuvuttamille. Armoko tässä täydellistää luonnon? 

16. sunnuntai helluntaista, Mannaa ja sadetta, Minna Maria Lenfeldova

Tästä tuli kirjan kansikuva ihanien värisävyjen takia. Vaikka maalaus on abstrakti, se on selkeä uskontunnustus huolehtivasta Jumalasta. Mukava kun kirjaan tuli maalauksia ja pohdintoja myös Vanhan testamentin lukukappaleisiin. 

17. sunnuntai helluntaista, Kallo ja perhonen, Sampo Kaikkonen

Tämä oli yksi vaihtoehto kirjan kanneksi, mutta sellaiseksi kenties liian synkkä. Karuudessa ja yksinkertaisuudessa väkevä teos toimii hienona meditaationa kuolemasta ja ikuisesta elämästä. Tänne kaavailtiin myös Simberin Kuoleman puutarhaa. Kirjoitimme aluksi Sofian kanssa tekstin japanilaistaiteilija Makoto Fujimuran teoksesta Kultainen meri, mutta emme saaneet lupaa julkaisuun. 

18. sunnuntai helluntaista, Vaali puhtautta sydämen, Jenni Rajala

Jenni Rajala suostui auliisti tekemään mittatilaustyön tätä kirjaa varten, kun en saanutkaan lupaa tähän pyhään kaavailtuun Banksyn teokseen. Kirjan toinen kollaasityö peilaa lapsen uskon ja täysi-ikäiseksi kasvaneen maailman todellisuuksia. 

Mikkelinpäivä, Enkeli sininen, Ina Colliander 

Enkelien pyhä tarjoaa monia kuvavaihtoehtoja, mutta en lähtenyt merta edemmäs kalaan. Eikä haitannut, vaikka Ina oli vaihtanut ankaran luterilaisuutensa ortodoksisuuteen. Jeesuksen sanat myllynkivistä ja helvetin tulesta hehkuvat pyhää vihaa. Collianderin enkelit pitävät Jumalan vihan ja rakkauden yhdessä. Taiteilija oli myös äiti ja siksi sopiva valinta lasten pyhään. 

20. sunnuntai helluntaista, Mooses ja pronssikäärme / Kristuksen kirkastuminen, Cristóbal de Villalpando



































Uuden Espanjan ja Meksikon maalari Villalpando edustaa kirjassa Etelä-Amerikkaa. Yli kahdeksanmetrinen teos on kirjan huikeimpia. Teksti vaati taustatiedokseen 1600-luvun tilannekartoituksen sekä eksegeesin vaikeasta pronssikäärme-episodista. Tässä auttoi kirja "The Good and Evil Serpent: How a Universal Symbol Became Christianized".  

21. sunnuntai helluntaista, Jeesus pesee opetuslapsensa jalat, Ni Ketut Ayu Sri Wardani

Tämä on He Qin lisäksi kirjan ainoa aasialainen maalaus ja ainoa mittatilaustyö tätä kirjaa varten. Miten upeaa värien käyttöä! Eksoottinen maalaus ja lähetystyötä pohtiva teksti sopivat pyhän aiheeseen "Jeesuksen lähettiläät". 

Reformaation päivä, Tähtikirkas yö, Vincent van Gogh 

Jeesuksen sanat maailman valosta yhdistävät tämän mestariteoksen ja uskonpuhdistuksen yhteen. Olin lukenut ja kirjoittanut van Goghista, mutta en tiennyt, että hän maalasi tämän työn katsoessaan mielisairaalan kalteroidun ikkunan läpi. Aamutähti Kristus-viittauksena tuli myös uutena. Tekstin otsikko on Laestadiukselta. 

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä, Guernica, Pablo Picasso 

Toisen taidemaailman ykkösnimen maalaus on niin suuri, että sitä varten piti tässä pyytää erityisasetteluja. Espanjan sisällissodan kauhuja ja kaaosta kuvaava teos oli luterilaisen kuvateologian ykkösnimen Paul Tillichin mielestä paras protestanttinen maalaus. On tämä ainakin raa'an rehellinen. Sofian teksti liikkuu luontevasti 30-luvun Espanjan, maalauksen yksityiskohtien sekä nykypäivän maailmassa. 

23. sunnuntai helluntaista, Piikkilanka ja sovinto, Lennart Segerstråle

Erkki Jokisen kuvavalinta on upea. Segerstråle tunnetaan kirkkotaiteestaan, kuten mahtavasta Rovaniemen kirkon alttaritaulusta. Jokisen ajatukset ovat kirjan parhainta antia. Tässä onkin jännästi "vuorisaarnatrilogia" kirjan sisällä. Kirjan neljäs teos Ateneumista. 

Pyhäinpäivä, Pyhät, Elisabeth Wang

Yksi ekumenian avainajatuksia nousee liturgiasta, jossa "laulamme ylistystä Jumalalle enkelien ja kaikkien pyhien kanssa". Toisaalta pyhäinpäivä muistuttaa siitä, kuinka idän ja lännen kirkkojen pyhimystraditio ei enää juurikaan elä protestanttisuudessa. Korrin teksti yhdistää päivän sanoman suomalaiseen perinnekulttuuriin modernin roomalaiskatolisen maalarin äärellä.  

24. sunnuntai helluntaista, pyhä Barbara, Jan van Eyck 

Piispa Henrikiä lukuun ottamatta tämä on kirjan ainoa kuva ei-raamatullisesta pyhästä. Marttyyritarinat ovat usein puhuttelevia, tässäkin näkyy Tähkäpää-sadun esikuva. Maalauksessa riitti tutkittavaa ja se tuntui sopivan pyhään, missä pohditaan maallisten valtakuntien suhdetta Jumalan valtakuntaan. 

25. sunnuntai helluntaista, Iankaikkisuus, René Magritte 
                                                                                  
Surrealistinen maalaus voinokareesta oli niin kummallinen, että minun piti kirjoittaa tekstini kahteen otteeseen. Tuossa on muuten viittaus Salvador Dalin maalaukseen "Muiston pysyvyys".  Teksti pohtii kuvan ja kuvattavan sekä ajan ja ikuisuuden välistä suhdetta. Kävisikö tämä vaihtelusta?

Valvomisen sunnuntai, Medusan lautta, Théodore Géricault 

Kirjan suurimpia teoksia on yksi länsimaalaisen kulttuurin kohtalonmaalauksista. En tiennyt, että teos on myös läpeensä kristillinen saarna. Lopunajat ovat käsillä. Tämä ei tarkoita voivottelua, vaan pelastajan viittilöimistä horisontista. Kirjan kolmas Louvre-maalaus. 

Tuomiosunnuntai, Kristus kaikkivaltias

Kirjan viimeisin maalaus on myös teoksen vanhin. Ortodoksinen ikoni sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Kristuksen kuninkuuden sunnuntain, Matteuksen tekstin sekä luterilaisen laki-evankeliumi -jaottelun kanssa. Viimeinen tuomio on hankala pala, seuraan tässä Lauri Thurénin ajatuksia. Pyhän ja tekstin herättämä kysymys on postmodernin kyllästämälle ajalle vaikea: kumarrammeko me Kaikkivaltiasta?  


Kirjan synnystä 


Kirkkovuosi on tullut minulle tutuksi toimiessani luterilaisena pappina. Löysin työni kautta kristinuskon symbolisen ja visuaalisen ulottuvuuden ja pidin joskus saarnoja sekä hartauksia maalauksista Kärkölän seurakunnassa. Täältä syntyi idea kirkkovuoden mukaisesta maalaushartauskirjasta.  

Kirjoitin väitöskirjaani luterilaisten ja ortodoksien kuvateologisista jännitteistä vuosina 2017-2022. Työn valmistautuessa aloitin kirjaprojektin kutsumalla mukaan kanssakirjoittajia lokakuussa 2021. Tammikuussa 2022 oli kirjan ensimmäinen palaveri, mukana 5-7 kirjoittaa. Tuota seurasi intensiivinen maalausten etsimisvaihe, missä kävin läpi maalaustaiteen historiaa sekä eri taiteilijoiden hengellisiä teoksia. Löydöt mallasin kirkkovuoden pyhiin. Kirjoitin 3 esimerkkiteksiä ja kutsuin lisää väkeä kirjoittamaan. Kesään mennessä kävi kuitenkin selväksi, että toimittaisin kirjan yksin.

Syyskaudella 2022 kirjoitin parisenkymmentä hartaustekstiä ja sain mailiini ensimmäiset toisten kirjoittajien tekstit. Mukaan tuli vielä uusia kirjoittajia. Erityiskiitoksen ansaitsee monta tekstiä kirjoittanut, monta mainiota maalausta löytänyt ja minua paljon auttanut ystäväni Sofia Ziessler-Korppi. Kirjoittamisajan oheishulinoina mainittakoon savolaisen naisen tapaaminen, kihlautuminen ja avioliitto. Pääsin myös hoitamaan kirkkoherran paikkaa Myrskylän seurakunnassa. Tekstejä syntyi ja loppukirin myötä kaikki 70 tekstiä olivat suhteellisen valmiit kesällä 2023. 

Kirjan viimeistelyvaihe oli työläs, sillä ainoa kirjasta kiinnostunut kustantaja Väylä vetäytyi projektista sen haastavuuden tähden. Ahkerat esilukijani kommentoivat tekstejä samalla kun kuvittaja Pinja Soto valmisteli kansia ja minä pyytelin viimeisiä tekijänoikeuksia Kuvastolta ja maailman museoista. Tekijänoikeusmaksuja kertyi toista tuhatta euroa. Kirjoitin kirjan myötä useita satoja maileja kanssakirjoittajille, taiteilijoille sekä museoille. 

Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen.