perjantai 20. joulukuuta 2019

Liskojen yö ja kerubin suudelma - yltäkylläinen elämä Jeesuksen ja populaarilyyrikan mukaan


























Johdanto

"Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." - Jeesus

Tässä tekstissä pohdin yltäkylläistä elämää ja vertailen millaista se on kristinuskon ja populaarimusiikin sanoitusten perusteella. Yltäkylläisellä elämällä tarkoitan onnellista, rikasta ja ilontäyteistä elämää.

Jeesuksen ja Jouni Hynysen vertailu on hieman kyseenalaista. Raamatun tekstin tarkoitus on eri kuin laululyriikan. Raamattu on uskonnollista hartautta ja julistusta. Populaarimusiikki on kaupallista viihdettä ja sanataidetta.

Toisaalta sekä Jeesuksen sanat että populaarimusiikki välittävät jonkinlaista sanomaa. Tekstit vaikuttavat, ohjaavat ja muuttavat meitä. Siksi molemmilta tahoilta sopii kysyä: Millaista yltäkylläinen elämä on? Kuinka se saavutetaan?

Esittelen joitain aiheeseen liittyviä lyriikoita. Liitin kuhunkin lauluun "kaveribiisin", joka tarkoittaa vastaavanhenkistä kappaletta sekä "antibiisin", jossa laulun sanoma tai näkökulma on päinvastainen. Tämä todisteena populaarimusiikin moninaisuudesta. Suluissa oleva nimi tarkoittaa laulun sanoittajaa. Kursivoitu teksti merkitsee laulun kertosäettä.

Laulujen jälkeen tarkastelen lyriikoiden antia ja yhtäläisyyksiä. Lopussa on Jeesuksen vuoro.

Sanoitukset ovat vain laulun luuranko. Kokonaiskäsityksen kappaleista saa kuuntelemalla kappaleet ja kenties katsomalla laulun musiikkivideon.     


Emma Salokoski - Kiellettyjä asioita 


En mä saisi myöhään valvoa,
enkä saisi kävellä päin punaista.
Enkä liian rehvakkaasti itseäni kehua, 
enkä saisi tuttavien jutuista juoruta.
En viettää liikaa kosteita iltoja, kiilata jonoissa, 
polttaa siltoja, palata baarista katuvana krapulassa väärään aikaan.

Enkä mä saisi rakastua, rakastua, rakastua, rakastua,
tuntea paloa, hillitöntä halua, juopua onnesta,
luopua järjestä, valvoa öitäni, tuntea eläväni.
Rakastua, rakastua, rakastua, rakastua.

En mä saisi sulle avautua.
Enkä saisi silmiis liian kauan katsoa.
Enkä antaa mielikuvituksen laukata, 
enkä sitä huumaavaa tunnetta kaivata.
En istua sun lähellä, en tuntea selkäsi lämpöä,
en kokea olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Enkä mä saisi rakastua, rakastua, rakastua, rakastua.
Tuntea paloa, hillitöntä halua, juopua onnesta, 
luopua järjestä, valvoa öitäni, tuntea eläväni, 
repiä kaikkia haavoja auki, antaa sen edetä kuin tarttuva tauti.
Rakastua, rakastua, rakastua, rakastua.

Sanotte mun täytyy muuttua 
etten saisi unelmiini liikaa juuttua, 
kaikki tahtoo muiden valintoihin puuttua.
Silti mä tahdon rakastua, rakastua, rakastua, rakastua..

Tahdon elää täysillä.
Tahdon elää täysillä.
Tahdon elää täysillä.
Tahdon elää täysillä.

Kaveribiisi: Maija Vilkkumaa - Rock 'n' Roll 
Antibiisi: Ellinoora - Carrie 


Nightwish - Elan (Tuomas Holopainen)


Leave the sleep and let the springtime talk
In tongues from time before men
Listen to a daffodil tell her tale
Let the guest in, walk out, be the first to greet the morn
The meadows of heaven await harvest
The cliffs unjumped, cold waters untouched
The elsewhere creatures yet unseen
Finally your number came up, free fall awaits the brave

Come
Taste the wine
Race the blind
They will guide you from the light
Writing noughts till the end of time
Come
Surf the clouds
Race the dark
It feeds from the runs undone
Meet me where the cliff greets the sea

The answer to the riddle before your eyes
Is in dead leaves and fleeting skies
Returning swans and sedulous mice
Writings on the gardens book, in the minute of a lover's look
Building a sandcastle close to the shore
A house of cards from a worn out deck
A home from the fellowship, poise and calm
Write a lyric for a song only you can understand

Riding hard every shooting star
Come to life, open mind, have a laugh at the orthodox
Come, drink deep let the dam of mind seep
Travel with great élan, dance a jig at the funeral

Kaveribiisi: Stratovarius - Hunting High and Low
Antibiisi: Irina - Siipeni murtuneet 


Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani - Eloon! 


Mul on rinnassa pala joka hiertää
Mul on jalat jotka rantoja kiertää
Kiinni pellissä rakkauden lommo
Ilo irti kuin Monosen tango
Maan huminaa korvani soivat
Silmäni pimeästä pois haparoivat

Mitä kylvää, sitä saa niittää
Niin kauan kuin elämää riittää

Mul on heila joka kyytiini lähti
Karvanopat ja afrikan tähti
Hotellihuone ja sattuman kortti
Naamavippi ja Pietarin portti
Hengellä jano ja lihalla nälkä
Saapuvan naama ja lähtevän selkä

Mitä kylvää, sitä saa niittää
Niin kauan kuin elämää riittää

Mä herään eloon, eloon, eloon, eloon
Eloon, iloon elämään
Eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää

Mul on pöydässä sakeana seuraa
Mä kannan repussa erakon auraa
Istuu enkeli olkani päällä
Ja piru kairaa heikolla jäällä
Ja mun liskojen yön dinosaurus
Kuolee aamulla variksen nauruun

Kaveribiisi: Mikko Kuustonen - Kuume
Antibiisi: Mokoma - Ihmisen pyörä


Jenni Vartiainen - Mä en haluu kuolla tänä yönä (Mariska)


Pelkään panna silmät kiinni jos ne eivät aukeekkaan
Aamulla kuin aina ennen jäisin siihen makaamaan
Enkä voisi kättä nostaa saati pysty sanomaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Olen kesken en siis lainkaan valmis täältä poistumaan
Juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan
Mulla olis yksi toinen, yksi pieni pyyntö vaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä
Mä en haluu kuolla tänä yönä

Lupaan lukea raamattuu ja raitistun
Jos saan aikaa se varmasti onnistuu
Muttei tänä yönä
Jäköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä, miltä näyttää huominen
Niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen
Tiedän että kuulet tämän pyyntöni mun rukouksen

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Kaveribiisi: Dingo - Levoton Tuhkimo 
Antibiisi: CMX - Pohjoista leveyttä 


Juha Tapio - Paremmat päivät 


Jätä valkoiset helmesi kaulaan,
laita päälle sun mekkosi uus.
Meidän toiveidemme ja tekojemme takana
jossain on tulevaisuus.
Ja mä tahdon sun kanssasi sinne,
mutta mennään ensin kaupunkiin.
Mun taskut täynnä on velkaa,
mutta huomenna tiedät,
että tänään tanssittiin.

Ja paremmat päivät,
paremmat päivät,
paremmat päivät alkaneet on.

Alakerrassa Maire ja Ismo
jäi parvekkeelle suutelemaan.
Ne juhlii vuosien jälkeen
uudesti syntynyttä rakkauttaan.
Seinän takana on upea Liisa,
ruokkii pojat, peilaa kampaustaan.
Sen on vaikee ollu noista
kuppiloista löytää vertaistaan.

Mul on povarissa väkevä nuoruus,
kengissä tomua hautausmaan.
Mä oon koittanu tehä niinku pitää,
elinkautisen ja enemmän.
Katu helteessä hehkuu ja huokaa,
ja niin mäkin kun mä katson sua.
Sun hymys lupaa mulle työtä ja juhlaa
ja mä haluun sille antautua.

Kaveribiisi: Samuli Putro - Hankala, vaativa, helppo ja kaunis 
Antibiisi: Jarkko Martikainen & Luotetut miehet - Raato raahautuu 


Kotiteollisuus - Minä olen (Jouni Hynynen)


Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit'synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä,
neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyyttä.
Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa.

Niin kaunis on kuunsirppi,
niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa,
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

"Hyvä, Jari! Anna palaa!"

Kaveribiisi: YUP - Ihana elämä
Antibiisi: Heidi Kyrö - Sun Suomineitos oon 

























Yltäkylläisen kosteita öitä


Minusta valitsemiani lauluja yhdistää yltäkylläinen elämä ja sen etsiminen. Kiellettyjä asioita hakee hulluuden, ekstaasin ja estottomuuden toista potenssia. Elan kutsuu huimiin seikkailuihin ja kehottaa tanssimaan vielä toinen jalka haudassa. Eloon! mylvii perjantai-illan riennoissa kuin kevätlaitumelle laukkaava lehmä. Mariskan laulu kiteytyy fiilikseen, jossa elämä tuntuu olevan läsnä. Paremmat päivät huokuu optimismia ja hyvää mieltä. Hynysen lyriikassa kurjuus saa sijaa, mutta kertosäkeen Elämänhalu on peräti jumala.

Laulujen sanoissa yltäkylläinen elämä liittyy juhlimiseen, yöelämään ja viikonlopun rientoihin. Emma Salokosken, Kotiteollisuuden, Tuure Kilpeläisen ja ilmeisesti Mariskan lauluissa onni löytyy baarista. Näissä lauluissa viitataan juomiseen, alkoholiin ja humaltumiseen.

Myös Elanin kertosäkeessä kehotetaan maistamaan viiniä, joskin kyseessä lienee metafora. Juha Tapion laulussa tanssitaan kaupungilla, mutta teksti on juomisen suhteen hillitty. Kuppilat ovat ennemmin pyydyksiä heikolle itsetunnolle kuin väyliä yltäkylläisyyteen. Holopainenkin poikkeaa joukosta, sillä Elanissa aamu ja luonto tarjoavat yltäkylläisen elämän kattauksen.

Laulujen mukaan yltäkylläistä elämää ei voi vain korkata. Vaara vaanii pullon pohjalla ja seuraavana aamuna. Salokosken biisissä puhutaan katumuksesta ja krapulasta. Kilpeläisen lyyrinen minä näkee humalassa harhanäkyjä. Mariskan laulussa tiedetään, että joskus pitäisi raitistua. Kotiteollisuuden kappaleessa kapakka on elämänhalun tyyssija, mutta toisaalta säälittävä räkälä.

Silti juominen tarkoittaa yltäkylläisen elämän maljaa.

Salokosken ja Mariskan laulut rakentuvat vastakkainasettelulle. Yltäkylläisyyden nektari löytyy kielletyn rajan takaa. Juhliminen, juominen ja pakahtuva onni vetävät köyttä moraalisen paheksunnan, raittiuden ja järkevän käytöksen kanssa. Voittaja ei jää epäselväksi, mutta toisaalta hulluus tarvitsee järjen symbioosia. Elanin rivi "have a laugh at the orthodox" huokuu vastaavankaltaista kapinamieltä.

Jumalista viinin, humalan ja ekstaasin jumala Dionysos tulee usein lähelle populaarimusiikin henkeä.

Yltäkylläistä rakkautta ja riettautta


Löytämissäni lauluissa yltäkylläinen elämä on rakkautta toiseen ihmiseen, rakastumista ja seksuaalista halua. Elanissa viitaukset ovat tosin ohimeneviä ja Kilpeläisellä heila on vain matkaseuraa elämän kelkassa. Lihan nälkä vie ajatukset ruumiin iloihin. Mariskan kappaleessa ei mainita rakastumista tai kuvata seksiä, mutta ilmaus 'syntinen' viitannee riettauteen. Samalta levyltä löytyvä Duran Duran kertoo, että yltäkylläinen elämä maistuu ensisuudelmalta.

Juha Tapion biisissä rakkaus vaikuttaisi olevan yltäkylläisen elämän ytimessä. Salokoskella avainsana on juuri rakkaus tai rakastuminen. Hillitön halu ei jätä tulkinnanvaraa. Nainen lähettää lentosuukkoa jo levyn kannessa. Usein populaarimusiikissa kuvataan ihastumista ja ensitapaamista, mutta Tapion ja Kilpeläisen kappaleissa kuvataan parisuhteita.

Hynynen julistaa ronskisti ilotalot Elämänhalun temppeleiksi. Toisaalta laulun lopussa ne kuuluvat Ahneudelle ja Rahalle. Yhden yön jutut ovat suomalaisen surkeuden mielenmaisemaa. Rehvakkuuden vastapainona laulusta löytyy nöyrä pyyntö rinnalle jäämisestä. Se kuulostaa liki katumiselta ja vaikuttaa ristiriitaiselta kertosäkeen uhman kanssa.

Lapset ovat poissa tai sivuroolissa. Mikäli Salokosken, Mariskan ja Kilpeläisen laulujen lyyriset minät ovat vanhempia, joku muu hoitaa lapsia tämän illan. Paremmissa päivissä hoitaja soittanee pian Liisan ovikelloa. Ehkä hän on eronnut yksinhuoltaja, joka katsoo kampaustaan, koska on lähdössä ulos rakkautta etsimään. Yltäkylläinen elämä on kivasti jo keittiössä ja lasten luona. Hynysellä lapset muistuttavat särkyneistä suhteista. Hiekkalaatikon laidat ovat hajonneet kuin turvallisen lapsuuden raamit.

Elanin elämäntavat muistuttavat enemmän Extreme-Duudsoneita kuin isyysvapaita. Hiekkalinnan rakentaminen ja oman kielen keksiminen Runotytön tapaan viittaa lapsenmieliseen tai lapselliseen käytökseen. Toisaalta kodin rakentaminen sopii vanhemmallekin.

Antiikin rakkauden ja seksuaalisen halun jumalat Eros ja Afrodite heräävät usein eloon populaarimusiikin kutsumina.

Elämä on ihmisen yltäkylläisintä aikaa 

Valitsemissani lauluissa yltäkylläinen elämä on juuri tämä elämä, ei tuleva taivas tai kuoleman jälkeinen onnela. Laulut innostavat tarttumaan elämään tässä ja nyt.

Kotiteollisuudella jumala samaistuu elämänhaluun. Minä olen assosioi uushengellisyyden kanssa, jossa minuus on jumaluuden tyyssija. Maisema ahdistaa, mutta toisaalta kauneus kutsuu aisteja. Myös Elanissa kehotetaan ihastumaan luonnon ihmeistä. Hiekkalinnan ja korttitalon rakentaminen viittaa katoavaisuuteen. Laulu korostaa hetken kauneutta.

Kilpeläisen ilmaukset 'hengen jano', 'enkeli' ja 'Pietarin portti' ovat uskonnollis-kristillistä kuvastoa. Jälkimmäinen viittaa kuoleman jälkeiseen elämään. Kertosäkeen kiitos voi kohdistua Jumalalle tai itse elämälle. Kappaleessa toistuva aforismi "mitä kylvää, sitä niittää", löytyy myös Raamatusta. Elämä on peliä, missä taito ja sattuma määrää kulkua.   

Mariskan lyriikassa on toisinto Augustinuksen rukouksesta: "Oi Herra, tee minusta siveä, mutta älä vielä." Raittius ja Raamatun lukeminen tarkoittavat peräti kuolemista. Elämä jää elämättä, jos synnin yöt laimennetaan hurskaudeksi.

Myös Hynysen laulussa ilmaistaan ajatus kuolleena elämisen mahdollisuudesta. Salokosken kappaleessa elämän tunteminen on toive, ei pysyvä olotila. Vastaavasti Kilpeläisen sanoituksessa herätään elämään. Paremmissa päivissä rakkaus on syntynyt uudestaan.

Valitsemieni laulujen mukaan elämän talentti voi jäädä maan poveen, jos ei uskalla heittäytyä sen tanssiin. Mitä Jeesus tähän sanoisi?




Kaiken takana on paimen

Jeesuksen lupaus yltäkylläisestä elämästä löytyy Johanneksen evankeliumista, missä Jeesus vertaa itseään paimeneen ja seuraajiaan lampaisiin. Siten onnellisuus perustuu ulkopuoliseen tahoon ja hierarkkiseen suhteeseen. Tämä on jokseenkin poikkeuksellista yksilön vapautta korostavaan populaarimusiikkiin verrattuna. Lampaat ovat vieläpä tyhmiä laumaeläimiä. 

Johanneksen evankeliumissa on useita Jeesuksen "minä olen" -lauseita, jotka kertovat Jeesuksen jumaluudesta. Kotiteollisuuden laulun minälle voisi tulla seinä vastaan Jeesuksen sanoista: "Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä."

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus muutti veden viiniksi hääjuhlissa. Toinen vahva linkki yltäkylläisen elämän, viinin ja kristinuskon välillä, tulee psalmin 23 jakeista "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" ja "minun maljani on ylitsevuotavainen". Viini ei kuitenkaan tarkoita päihdyttävää juomaa, vaan ilosanomaa syntien anteeksiannosta. Kristityt juovat ehtoollisella viiniä, joka on Vapahtajan uhriverta, kuolemattomuuden lääkettä. 

Raamatussa puhutaan usein rakkaudesta, eikä seksuaalinen halukaan jää mainitsematta. Profeetat vertaavat Jumalaa sulhaseen ja taivasta hääjuhlaan. Uuden testamentin sana rakkaudelle on "agabe" eli omasta luopuva ja uhrautuva rakkaus. Rakkaus on yltäkylläistä elämää, mutta ei pelkkää hurmaa, vaan palvelemista, omastaan jakamista ja vihollisten puolesta rukoilemista.

Jeesuksen lupaama uusi elämä on uudestisyntyneen elämää. Ihmisen pitää syntyä uudestaan, sillä hän on kuollut syntiensä tähden. Hynynenkin vaikuttaa yllättävän perusluterilaiselta. Uudestisyntymä tapahtuu kasteessa, missä vanha minä haudataan ja uusi ihminen nousee kuolleista Pyhän Hengen voimasta. Kasteen ja ehtoollisen sakramentit liittävät ihmisen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ne tuovat ihmisille pelastuksen lahjat eli syntien anteeksiantamisen ja ikuisen elämän. 

Elämänjano on tuttu ilmaus esimerkiksi kristinuskossa, buddhalaisuudessa ja populaarimusiikissa. Usein populaarimusiikin elämän malja onkin vastapainona pikemminkin buddhalaiselle askeesille kuin kristinuskolle, jossa maallisilla iloilla on oma sijansa. Esimerkiksi Kilpeläisen kappaleen Tahtoisin, tahtoisin on rivit: "kärsimys lakkaa kun ainainen halu katoaa/niin ne viisaammat sanovat/sanokoon mitä haluaa", viittaa buddhalaisuuden jaloihin totuuksiin.

Kristinuskon mukaan Jeesus antaa ihmiselle elämän vettä, joka lopettaa janon ja luo tilalle lähteen. Vesi tarkoittaa Pyhää Henkeä. Henki tuo mukanaan Hengen Hedelmät, kuten rakkauden, rauhan, ilon ja ystävällisyyden. Ihmisen sielu ja sisin vuotaa, mutta Jumala antaa ihmiselle uskon maljan, joka ottaa vastaan ikuisen elämän.

Kristinuskossa maailma tarkoittaa yhtäältä Jumalan luomaa hyvää maailmaa sekä toisaalta syntiinlangennutta pahaa maailmaa. Populaarimusiikin kappaleet edustavat molempia realiteetteja. 

Kristittynä näen, kuinka elämän antimet asettuvat oikeisiin paikkoihin ja suhteisiin Jumalan armon ja ikuisuuden näkökulmasta. Siksi yltäkylläisen elämän etsijälle annetaan etsimisjärjestys: 
"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Populaarimusiikki ei välttämättä tarkoita tämän järjestyksen unohtamista. Onhan gospel-musiikki myös populaaria.

Lainaan tähän loppuun yhden hengellisen kappaleen, uuden virren 961 summaamaan käsittelemiäni teemoja.

Laulan, koska herätit minut kuolemasta (Pekka Kivekäs)

Laulan, koska herätit minut kuolemasta,
arkaan aamuhämärään yöstä ankarasta.
Laulan, koska tielle toit kadoksissa olleen,
tyhjän merta soutaneen autoit rannikolleen.

Laulan, miltä tuntuu taas selvää leipää purra
eikä enää milloinkaan menneisyyttä surra,
millaista on tyynesti tyhjätasku olla,
ilmaiseksi iloita Isän kartanolla.

Laulan särkymisestä vankiloiden seinän,
laulan sisään tulvimaan tuoksut kasteheinän.
Laulan, kuinka lämmin on palelleelle paita,
laulan, laulan sumeisiin silmiin kukkamaita.

Laulan, kuinka havahtuu haavoittunut voimaan,
korviin melun pieksämiin metsän laulan soimaan.
Laulan, kuinka hylkiö löytää hylkääjänsä,
ujoin sormin tunnustaa uudet ystävänsä.

Laulan tyyntä mieltä myös kuulla yöstä,
tieltä toivottoman askeleet,kuulla tuskan kieltä.
Laulan armon laulua loppuun uupuneille.
Isän syli aina on auki tuhlareille.


maanantai 7. lokakuuta 2019

Elokuva on suklaarasia - parhaimmat ja surkeimmat elokuvasloganit


Pohditko sinäkin usein elokuvien iskulauseita? Tarkoitan niitä lyhyitä sloganeita, joita voi lukea elokuvien julisteista ja kansikuvista. Näiden nasevien lausahduksien tarkoitus on kiteyttää elokuvan sanoma, virittää katsoja tunnelmaan ja kääriä tekijätiimille taskut täyteen tuohta.

Yksi kuuluisimmista iskulauseista taitaa olla tämä:











































Kokonaan toinen kysymys on se, onko tämä nyt paras tai edes hyvä slogan. Ainakin se vangitsee elokuvan ytimen aika hyvin.

Tässä muutama esimerkki onnistuneesta iskulauseesta:



































































































































































Oudot ihmiset pitävät oudoista elokuvista. Silloin iskulauseenkin pitää olla kummallinen.



Monet elokuvasloganit ovat hauskoja. Sanaleikit ovat yleisiä. Joskus elokuvassa ei olekaan muuta hyvää kuin pöljä iskulause. Sellaisella voikin tienata miljoonia euroja!






































































































































Joskus iskulauseilla yritetään sanoa jotain eeppistä ja siistiä, mutta lopputulos meneekin överiksi.




































































































Joskus menee överiksi ihan muuten vain:










































































































































































Joskus iskulause yrittää tehdä vaikutuksen, mutta sanoittaakin vain kuluneen kliseen:

































































































Blogijutun otsikko oli mukaelma kuuluisasta elokuvasloganista. Muistatko mistä?





maanantai 30. syyskuuta 2019

Armo on kuollut hevonen Alejandro Iñárritun elokuvassa The Revenant
























Uskonto on voimakas ilmiö - olipa tuonpuoleinen olemassa tai ei. Tästä todistaa Alejandro Iñárritun erämaakuvaus ja selviytymistarina The Revenant.

”Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla. Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään. Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.”

Elokuvan näyt, rajatilakokemukset ja symbolit viittaavat toiseen maailmaan. Olemmeko kosketuksissa transsendenssin kanssa vai luoko mielemme kuvia omatoimisesti?

Reventantin luonto on jotain, missä Jumala on ja mikä todistaa Hänestä. Luonto on kylmä, kaunis ja ankara.

Ihminen on peto, joka tappaa omaa lajiaan. Luonto ei hyväksy kaupankäyntiä, sillä se johtaa kilpailuun, riistoon ja verenvuodatukseen. Niin luonto on kääntynyt ihmistä vastaan, sillä me olemme nylkeneet rauhan luomakunnan ruumiista.

The Reventant on elokuva kostosta. Iñárritu tuntee vanhan sanonnan: kun lähdet kostamaan, alat kaivaa kahta hautaa; yhtä itsellesi ja toista, sille jolle haluat kostaa.

Luonto on Jumalan kosto. Me hajoamme Jumalaan.

”Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon. Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet. Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.”

The Revenant on elokuva tulesta. Tuli palaa nuolissa, ruudissa ja nuotioissa. Se kuluttaa, hävittää ja tuhoaa. Tuli on ihmisyyden kuva. Se tulee luonnosta, mutta vain ihminen käyttää tulta. Samalla tulessa on jotain pyhää. Sen on ihminen ja kaikki uskonnot aina tienneet. Tuli suojelee, antaa lämpöä ja parantaa.

Elokuvassa kerrotaan miehestä, joka ei voi uskoa Jumalaan, jota ei voi nähdä, kuulla tai saalistaa. Eksyttyään erämaan armoille mies kuitenkin löytää jumalan, oravan, jonka hän syö nälkäänsä. Tämä on jumalanpilkkaa, mutta mitä Jumalaa tässä pilkataan; filosofien Jumalaa vai Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa?

”Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan. Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan. Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti. Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.”

The Revenant on elokuva suojista. Niin kuin armollinen Jumala suojelee meitä Jumalan vihalta, niin lempeä luonto suojelee ihmistä julmalta luonnolta. Ruumis on sekin suoja. Sen turvissa voi hengittää.

Luomakunta on sakramentaalinen. Se kantaa, kun ei jaksa kävellä. Se lämmittää, kun paleltaa. Se kuolee antaakseen elämän toiselle.

Elokuvan päähenkilö näkee näyssä maalauksen ristiinnaulitusta Jeesuksesta raunioituneen kirkon kiviseinässä. Minä olin eksynyt ja kuolemaisillani. Jumala tuli luokseni ja minä söin hänet.

Luonto on Jumalan armo. Jumala hajoaa meissä.

”Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”

Analogia Christi: luomakunnan kauneus on osallisuutta Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.