Ihmisien ja jumalien aikajana osa 7 - suuret reformit

Blogisarjan 7. osa rauhoittaa aiempia aikajoukkoja kattaen nyt "vain" 200 vuotta vuodesta 599 eKr. vuoteen 400 eKr. Ajatus on, että vuodet tulevat tärkeimmäksi ja siten yksityiskohtaisemmiksi, mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan.

Uskonnollisesti ajanjakso on tärkeämpi kuin tulevat vuosisadat. Tällä ”akseliajalla” syntyivät ne maailmankatsomukset ja uskomukset, jotka ovat vallinneet halki vuosisatojen nykypäivään saakka. Tosin maailman suurimmat uskonnot, kristinusko ja islam, syntyivät vasta myöhemmin, mutta niidenkin perusta lepää tämän ajan löydöissä. Tosin kyseessä ei ollut uusien uskontojen luominen vaan pikemminkin olemassa olevien järjestelmien uudelleen ohjaus. Ajanjakso tuo esille suuria yksilöitä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Edellinen luku oli kovin israelilainen, tämä kreikkalainen. Antiikin aika ja rautakausi jatkuvat. Nyt rautakaudelle ehtivät myös keltit, Japani sekä Mongolia, Suomi ja muu pohjola. Raudan työstö onnistui Suomessakin ja se nähtiin jopa yliluonnollisena kykynä. Suomesta ei paljon muuta mainittavaa olekaan. Ilmeisesti aika oli tavallista karumpaa kelttien myllerrysten takia, jolloin pohjolan kauppareitit tyrehtyivät.


Aikakauden kuuluisin henkilö Buddha todistaa uskonnon merkityksestä: montako seuraajaa Platonilla, Julius Cesarilla tai Cicerolla on? Buddhalla on miljoonia. Oliko Buddha hindulaisuuden reformaattori? Hän ei tunnustanut veda-oppien ja bramiinien auktoriteettia, vaan perusti oman maailmankatsomuksen. Toisaalta hän yhdistyy hindulaisuuteen esimerkiksi dharman, karman ja samsaran käsitteiden kautta. Uskonnot myös sekoittuvat toisiinsa. Brahma-jumala kuuluu myös buddhalaiseen traditioon. Synkretistinen hindulaisuus katsoo Buddhan Vishnun avataraksi. Buddhan reformi myös vastaa ajan muita reformeja. Suuri buddha-patsas Bodhgayan kaupungissa, missä Buddhan kerrotaan saavuttaneen valaistumisen.


-600 Eleusiin mysteerit laajenevat yleiskreikkalaiseksi kultiksi. Kyseessä oli antiikin vanhin ja suosituin salaseura. Mysteereillä oli jo tällöin pitkät juuret mykeneläiseltä ja jopa minoalaiselta ajalta. Mysteerit liittyvät sadonkorjuun jumalaan Demeteriin, jonka tyttären Persefonen manalan herra Haades kaappasi. Demeter suree ja etsii tytärtään ja saa tämän lopulta takaisin Eleusiissa. Mysteereihin liittyi suosittuja juhlallisuuksia sekä salaisia kulttimenoja – ainakin pyhiinvaellus, paasto, varmaan eläinuhreja, tanssia, rituaalijuomia ja pyhiä esineitä, kenties ihmisuhreja. Jäsenet saivat kaiketi jonkinlaisen ikuisen elämän palkkioksi uskollisuudestaan kultille. Myöhemmin Asklepioksen kultti liittyi Eleusiin mysteereihin, jotka levisivät Kreikan ulkopuolelle, kuten Roomaan.

-600 Filosofia syntyy tai eriytyy uskonnollisuudesta Jooniassa ns. esisokraattien alkaessa selittää maailmaa, sen alkuperää ja ilmiöitä myyttien sijaan rationaalisesti eli tieteellisesti. Nämä ensimmäiset tiedemiehet olivat kiinnostuneita kosmoksen alkuperustasta, joka selittäisi kaiken. Keskeisiä olivat neljä alkuainetta ilma, tuli, vesi ja maa sekä kosmologian ja antropologian yhteys eli ihminen ”mikrokosmoksena”.

Filosofian isähahmo Thales selitti kaiken syntyneen vedestä. Äijä osasi laskea, että vuodessa on 365 päivää ja ennustaa auringonpimennyksen. Thales myös uskoi jumaliin, kehitti geometriaa sekä pohti etiikkaa lausuen mm. Kultaisen säännön julki. Thaleen kuuluisin oppilas oli Anaksimandros, jonka kerrotaan valmistaneen ensimmäisen aurinkokellon ja laatineen ensimmäisen maailmankartan. Oppilas vesitti opettajansa alkulähdeteorian huomauttamalla, ettei vesi voi synnyttää vastakohtaansa tulta. Anaksimandroksen mielestä kaiken takana on havaitsematon materia ja ”massa”.

-600–573 Nebukadnessar II:n johtama Babylon on vuosisadan alun suurmahti, joskaan ei omavarainen. Se oli velhojen metropoli tähtitorneineen ja astrologeineen. Antiikin ihme, riippuvat puutarhat ajoittuvat tänne. Täältä on peräisin myös vanhin tunnettu maailmankartta, joskin se kuvaa lähinnä vain Mesopotamiaa.

Babylonia palasi länteen, Juuda ja Jerusalem antautuivat ja alkoi kansan 1. pakkosiirto. Juudan johtajissa kyti kapina muiden alistettujen kansojen rinnalla, Jeremia oppositiossa. Israel liittoutui Egyptin kanssa jolloin Juudan kuningas rikkoo Babylonian vasallisopimuksen. Nebukadnessar II rankaisee ja piirittää Jerusalemia 18 kuukautta, kunnes kaupunki sortuu. Temppeli palaa ja liitonarkki katoaa aikakirjoista. Juutalaiset – tai ainakin yläluokka – viedään Baabelin vankeuteen vuonna -587. Heidän luomastaan kriisiteologiasta syntyi juutalainen uskonto.

Babylon alisti myös kauppamahti Tyroksen Hesekielin kirjan mukaisesti 13 vuodessa.

-585 Lyydian rikas kuningas Kroisos keksii ensimmäiset kolikot eli rahan. Tosin kunnia keksinnöstä kuuluu tosiasiassa hänen edeltäjilleen. Kiinassa raha keksittiin samoihin aikoihin, joskin ei kolikkoina, vaan veitsinä! Kaupankäyntiä oli ollut ennenkin, samoin velkaa ja vaihdon välineitä, kuten karjaa tai simpukan kuoria. Kolikoilla oli kuitenkin jatkossa helppo maksaa verot, sakot ja palkat. Oma raha oli itsenäisyyden merkki. Tapa levisi nopeasti Persiaan, Kreikkaan ja Intiaan, vähitellen kaikkialle maailmaan.

-600-546 Kreikkalaiset kaupunkivaltiot kilpailivat toisiaan vastaan sotien ja myyttien keinoin. Vahvimmaksi kasvoi Sparta. Sparta oli tunnettu kuristaan. Kaupunkivaltio oli yksi suuri kasarmi. Miehet söivät yhdessä veripalttua ja kävivät vaimojensa luona vain pikaisesti siittämässä uusia jälkeläisiä. Arkiharjoitteet olivat niin spartalaisia, että sodanjulistus toi miehille helpotuksen. Lapsien heitteillejättö ja pederastia kuului tapoihin – tosin myös muualla Kreikassa. Sparta alisti Tegean alueen sekä Argoksen. Sitten uutinen Lyydian sortumisesta kantautui Egeanmeren yli.

-599-527 Mahaviran elämä ja kuolema pohjois-Intiassa. Mahavira oli omaisuutensa ja entisen elämänsä hylännyt askeetikko, joka saavutti 12 vuoden katumuksen, askeesin ja meditaation kautta nirvanan sekä kaikkitietävyyden ja perusti jainalaisuuden kokemuksiensa perusteella. Tosin jainalaisuuden mukaan Mahavira oli 24. suuri opettaja, joista ainakin 22 ensimmäistä lienevät legendaarisia ja fiktiivisiä, sillä jo Neminatha, 22. jumalallinen opas eli 81 000 vuotta sitten. Mahaviran opetukset välittyivät suullisesti ennen uskonnon vakiintumista. Jainalaisuus painottaa etiikkaa, erityisesti ahimsa-periaatetta eli väkivallattomuutta sekä munkkiasketismia, kuten omistamattomuutta ja selibaattia. Jainalaisuus ei tunnusta vedojen auktoriteettiä. Silti ajatus dharmasta, karmasta, jälleensyntymästä sekä moksasta yhdistää hindulaisuutta ja jainalaisuutta. Jainalaisuus jumalallistaa maailman ja sielut, jolloin jumalia ei ole lainkaan – tai sitten ihmiset ja henkiolennot, jotka ovat saavuttaneet pelastuksen ovat tulleet jumaliksi.

-589-539 Babylonian vankeus. Juutalaiset tulkitsivat hävityksen Jumalan rangaistukseksi kansan synneistä, kuten babylonialaiset ja assyrialaiset ennen heitä. Nyt teologia ohjautui polyteismistä henoteismiin ja lopulta monoteismiin: synti oli muiden jumalien palveleminen, jumalien, joita ei koskaan ollutkaan kuin yksi. Näin etenkin Jesaja II:lla. Hänen profetioissaan valitusvirret vaihtuvat toivon näkymiin eli toiseen eksodukseen Babyloniasta. Zarathustalaisuusvaikutteet saattavat näkyä Raamatun monoteismissa, joskin ”korjattuna”, sillä juutalaisuudessa ei ole Jumalan pahaa vastinparia, vaan Jumala luo hyvän ja pahan. Jesaja II sisältää kuuluisat laulut kärsivästä Herran palvelijasta, jonka kristityt identifioivat Jeesukseksi. Laulut voi tulkita messiaanisiksi, elleivät puhu Israelin kansasta tai jostain pyhien ryhmästä.

Genesiksen luomiskertomus sopii tänne. Nyt entiset jumalat, kuten taivaankappaleet, ovat Jumalan luomuksia. Yksijumalallisuus on juutalaisuuden suuri sanoma, joka muutti vähitellen – kristinuskon ja islamin myötä – koko läntisen maailman. Kymmenen käskyä kuvakieltoineen on peräisin tältä ajalta. Laki (vrt. dharma) ja pyhät kirjoitukset tulivat tärkeiksi, samoin kansalliset riitit sapatista ympärileikkaukseen. Juutalaisuuteen kuuluva historian taju ja siihen liittyvä merkityksellisyys juontuvat täältä. Raamatun kirjoitukset, kuten Mooses-kertomukset, 5. Mooseksen kirja sekä Kuninkaiden kirjat ovat peräisin tältä ajalta. Vieras ies oli siis paradoksaalisesti juutalaisuuden kukoistuksen aikaa, vaikka kansa eli hajallaan Juudassa, Babyloniassa sekä Egyptin pakolaisuudessa.

-594–508 Ateena ammotti kuilu rikkaiden aristokraattien ja köyhien maalaisten välillä. Drakon Ateenalainen oli laatinut kaupungille ankarat lait. Kuolemanrangaistus seurasi pienimmistäkin rikoksista. Solon onnistui paremmin kaventamalla rikkaiden ja köyhien eroja sekä antamalla köyhille valtaa kansankokouksen eli ekklesian kautta. Näin ylimysvallasta siirryttiin kansanvaltaan, mikä oli oligarkkian ja demokratian välimuoto ”timokratia”. Valtaa jaettiin nyt varallisuuden, ei vain syntyperän perusteella. Olot eivät täysin rauhoittuneet, vaan syntyi kolme kilpailevaa puoluetta. Peisistratos nousi Ateenan tyranniksi. Hänen hallituskautensa oli loistokasta aikaa, mutta hänen poikansa eivät pystyneet pitämään yllä rauhaa, vaan tulivat murhatuiksi. Murhaajat seppelöitiin demokratian sankareiksi. Poliitikko Kleisthenes ehdotti radikaalia vallankumousta, jolla ei ollut vastinetta menneisyydessä: valta kansalle – demokratia sekä isonomia, tasa-arvo.

-565 Ihmisten kaltaisten jumalien kritiikki henkilöityy filosofirunoilija Ksenofaneksen hahmoon. Hän on länsimaisen ajattelun ensimmäinen monoteisti, joka siis uskoi yhteen hahmottomaan ja ikuiseen jumalaan. Tosin miestä voi pitää myös panteistinä sekä polyteistinä. Koska jumala ei puuttunut maailman menoon, maailman ilmiöitä saattoi selittää luonnollisesti eli järjellä. Ksenofanes oli varhaisin tietoteoreetikko. Hän uskoi totuuden olevan ihmisten tavoittamattomissa. Eli aineellisen maailman ja jumaluuden väliin jäi hänen ajattelussaan kuilu. Tämän kuilun, skeptismin, ylitys on filosofian ja uskonnon tehtävä.

-600–475 Kiinassa Kevättä ja itäisen Zhou-dynastian aika jatkuu. Valtakunnan pääkaupunkina oli jo vanha sekä edelleen olemassa oleva Luoyang. Aika oli sotaista sekä ”sadan koulukunnan aikaa”, jolloin valtakunnassa kiersi jos jonkinmoista opettajaa. Vahvimmat valtiot Chu ja Jin sekä myöhemmin Wu sotivat keskenään. Chun valta siirtyi Wu:lle ja sitten Yue:lle. Kiinan ”kansanuskonnossa” shamaanit, esi-isät, jumaluudet sekä lohikäärmeet kuhisivat yhden ylivoimaisen jumalan, Tian eli Taivaan, alla. Kyseessä oli jumala, kohtalo tai kosminen voima, joka piti kaikkea koossa. Kiinalaiset eivät ajatelleet maailmasta erillistä luoja-jumalaa, vaan monistisen kosmoksen, missä perimmäinen prinsiippi läpäisee aineen, ihmiset ja jumalat.

Kungfutse välitti perittyjä tapoja jälkipolville. Hän oli konservatiivinen mies, joka korosti sääntöjä ja muinaisia rituaaleja (li), kuten esi-isien kunnioittamista. Kungfutselaisuuden keskiössä on hyveellinen (de) elämä, missä ihminen toimii oikein, taon eli totuuden ja tien mukaisesti. Kungfutse ei kieltänyt jumalia tai henkimaailmaa, mutta reformoi tradition tämänpuoleiseen eettis-sosiaaliseen suuntaan. Tasa-arvo kuului opetuksiin, tosin myös vahva ihmisten erottelu aatelisiin ja rahvaaseen. Hierarkia sopi kuvaan: alamainen tottelee hallitsijaa, nainen miestään ja lapset vanhempiaan. Kungfutse opetti Kultaista sääntöä. Hänen oppilaansa pohti maailmaa, missä miekat sulatetaan auranteriksi, mutta hyveoppi ei saanut suurta kannatusta. Kungfutse ja hänen opetuslapsensa ovat Kiinan ”kansallispyhimyksiä”, jotka ovat saaneet jopa jumalallisia piirteitä. Filosofin sukulinjan saattaa olla maailman vanhin tunnettu.

-540 Artemiin temppeli valmistuu Turkin eli Lyydian Efesoksessa. Temppeli oli maailman suurin. Sitä pidetään nykyäänkin yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Tosin Samoksen saaren Heran temppeli oli yhtä suuri. Artemis on kreikkalainen jumala, mutta Efesoksessa kyseessä oli hänen ja paikallisen äitijumalattaren Kybelen sekoitus. Kreikkalaiset liittivät Artemiin myös amatsoneihin eli myyttiseen naissotureiden kansaan. Temppeli sijaitsi ikivanhalla kulttipaikalla ja keräsi paljon suosiota juhlineen ja pyhiinvaelluksineen. Temppelin kulttikuva oli kuuluisa. Artemiin temppeli mainitaan myös Raamatun Apostolien teoissa.

-550–525 Persian nousu maailmanmahdiksi. Persia oli Meedian vasalli. Meedialla oli liittolaisina Lyydia sekä Babylonia sekä hyvät hevoslaitumet pohjoisilla aavoillaan, kun taas Babylonian hedelmällinen Mesopotamia ei enää tuottanutkaan. Skyytit olivat vetäytyneet länsi-Aasiasta tai sulautuneet meedialaisiin. Valtapiiri oli hajallaan. Persian vasalli Kyyros kasvoi uhkaksi. Kolmen vuoden taistelun jälkeen tapahtui kummia – Persia voitti. Pian Babylon, Egypti ja Lyydia liittoutuvat haastajaa vastaan – tuloksena tasapeli. Kyyroksen joukot sivuuttivat talvitauon, marssivat Lyydiaan ja valloittivat sen sekä kreikkalaisten siirtokuntia palkkasotureiden lomaillessa. Sitten oli vuorossa itäraja, Baktria. Seuraavaksi kaatui sekasortoinen Babylon. Syyria-Palestiina putosi Persian käteen kuin kypsä hedelmä. Monissa alistetussa uusi valloittaja herätti toivoa. Jesaja II nimittää Kyyrosta messiaaksi. Kuningas oli myös Mardukin suosikki.

Kyyroksen seuraaja Kambyses varustautui uuteen sotaan 4 vuotta ja valloitti Egyptin, Nubian ja Etiopian. Nyt Persian mahti oli suurempi kuin kellään koskaan. Persia oli suvaitsevainen: alistetut kansat saivat pitää traditionsa ja kielensä, kuten aramean. Juutalaiset palasivat kotimaahansa. Suvaitsevaisen satraappihallinnon takia Persia saattoi värvätä hallitsemiensa kansojen sotilaita armeijaansa. Raskas jalkaväki tunnettiin nimellä Kuolemattomat: mikäli 10 000 miehestä joku kaatui, hänet korvattiin heti uudella. Jalkaväki ei pyrkinyt lähitaisteluun vaan käytti jousia. Ratsuväki murskasi vihollisen linjat. Persialaisilla oli myös maailman ensimmäinen sotalaivasto. Laivojen keuliin oli keksitty puskurit, joilla saattoi upottaa vihollislaivoja.

Persian zarathustralaisuus keskittyi yhden jumalan, Ahura Madzan, palvomiseen. Keskeisenä käsitteenä oli Totuus eli Kreikan logoksen ja hindulaisuuden dharman vastine – maailmankaikkeuden kosminen järjestys. Uskonto oli dualistinen: hyvän Jumalan ja Totuuden vastinpareina toimi paha jumala sekä valhe. Zarathustralaisuus oli apokalyptistä. Lopun ajat olivat käsillä ja Totuus perustamaisillaan ikuisen rauhan valtakunnan, tietenkin maallisen välittäjähallitsijansa kautta. Yksijumalaisuuden rinnalla ja siihen sulautuneena vaikutti muinaisiranilainen polyteismi.

Kambyseksen seuraaja suurkuningas Dareios kukisti kapinoita mm. Babyloniassa, persialaiskaupunki Ekbataniassa, Elamilaisten Susassa sekä pohjoisessa skyyttiläisiä saka-heimoja vastaan. Dareioksen sota oli pyhä: viholliset olivat perkeleestä, soturit toteuttivat pyhää velvollisuutta ja saivat palkkion, kenties jopa tuonpuoleisen paratiisin töistään. Dareios rakennutti Persepoliksen ja järjesti valtakunnan verotuksen sekä tieverkon. Intian retkellä valloitettiin Punjab sekä tuotiin Induksen vettä kuninkaalle valloituksen merkiksi.

-538–515 Israel Persian vallan alla. Jerusalemin 2. temppeli Kyyroksen luvalla. Yritys ei saa aluksi siipiä, sillä kansalla ei ole voimaa suureen rakennushankkeeseen. Levottomat ajat kirvoittivat mieliin lopun aikojen odotusta. Tämä olikin apokalyptiikan syntymisen aikaa, mahdollisesti zarathustralaisuusvaikutteiden takia (esim. dualistinen maailmankäsitys). Jesajalla, Hesekielillä, Joelilla sekä Sakarjalla on apokalyptistä materiaalia. Temppeli piti valmistaa ennen tätä lopunajallista onnea. Temppelin valmistuttua eskatologia hiipui. Raamatun Aikakirjat sekä Esra, Nehemia ja Haggain kirjat, kenties Jobkin, ajoittuvat tänne. Esra on merkittävä henkilö, saadokilainen pappi, joka edesauttoi Raamatun kanonisoimista sekä juutalaisuuden uskonnollistumista verrattuna kansalliseen Israeliin.

-563–480 Prinssi Siddharta Gautaman, Buddhan, elämä pohjois-Intiassa, Magadhan kuningaskunnassa. Buddha eli ylellisyydessä, mutta kyllästyi maallisiin iloihin, hylkäsi isänsä, vaimonsa ja lapsensa ryhtyen kerjäläisaskeetiksi. Myöhemmissä tarinoissa henkinen käänne johtui eksistentiaalisesta kriisistä, kun Siddharta karkasi palatsin suojista ja näki vanhuutta, sairautta ja kuolemaa. Gautama harjoitti meditaatiota ja ankaraa askeesia eri opettajien parissa kuusi vuotta saavuttamatta mielen rauhaa. Lopulta hän valaistui mietiskeltyään bodhipuun alla seitsemän päivää. Myöhempi traditio liittää kokemukseen pahojen henkien kiusauksia. Hän löysi aiempien ääripäiden – helpon ylellisyyden sekä ankaran askeesin – keskitien sekä 4 jaloa totuutta:

1. Elämä on muutoksenalaista, katoavaista ja kärsimysaltista. 2. Kärsimyksen aiheuttaa itsekäs halu ja takertuminen, joka yrittää saada tyydytyksen katoavaisista nautinnoista. Tämä jano kiinnittää ihmisen muutoksenalaiseen maailmaan eli kasvattaa karmaa jälleensyntymien ketjussa (samsara). 3. Ratkaisu kärsimyksen ongelmaan on irti päästäminen himoista, vihasta ja tietämättömyydestä sekä itsen kuolema, nirvana. Buddhalaisuuden antropologia kieltää pysyvän minuuden olemassaolon. On vain viisi kimppua, jotka synnyttävät kokemuksen olemassaolosta: aine, tuntemukset, havainnot tai erottelukyky, ajatukset sekä tajunta. 4. Tie nirvanaan on jalo kahdeksanosainen polku: oikea viisaus, oikea toiminta, oikea meditaatio. Buddhalaisuuteen kuuluu siis vahvasti moraali, mutta ei jumaluuksia. Buddhalainen jalous on sitä, ettei tapeta ihmisiä tai eläimiä, ei valehdella tai eletä siveettömästi, vaan ollaan anteliaita sekä myötätuntoisia toisia kohtaan.

Valaistumisen jälkeen Buddha alkoi vaeltamaan ja opettamaan viisauksiaan niin ylhäisille kuin alhaisille, miehille ja naisille. Näin syntyivät buddhalaiset yhteisöt. Lopulta Buddha kuoli vapautuen samsarasta. Buddhan elämään sekä jäännöksiin liitettiin myöhemmin ihmeitä, legendaarisia tarinoita sekä jumalia. Kansanuskomukset eivät olleet välttämättä myöhäisiä, sillä Buddha kuului ei-vedalaiseen shakya-heimoon, missä pyhät puut, luonnonhenget sekä naga-käärmeet olivat arkipäivää. Erään teorian mukaan shakyat olivat skyyttejä.

-520 Pythagoras perustaa filosofiakoulun Italiassa. Mies yhdisti jännästi matematiikan ja mystiikan. Egyptissä ja Babyloniassa oppinsa ammentanut Pythagoras on salaseurojen ja esoterian avainhahmoja. Hänen avainkäsitteensä on puhtaus. Matematiikka oli keino puhdistua ja saavuttaa ykseys jumaluuden kanssa. Matematiikka selitti maailmankaikkeutta. Numerot olivat Pythagoraksen alkuprinsiippi. Ukko uskoi sielujen jälleensyntymään ilmeisesti Egypti vaikutteiden takia. Pythagoraksen koulukunta menestyi, mutta keräsi myös vihollisia, jonka takia filosofi joutui pakenemaan ja tuli ehkä murhatuksi. Ajatukset – ja numerot – jäivät kuitenkin elämään.

-600-400 Mahajanapada- eli toinen urbanisaatiovaihe jatkuu Intiassa pääkeskuksena Magadhan kuningaskunta pääkaupunkinaan Pataliputra. Ilmeisesti aika oli poikkeuksellisen sotaista suurimpien kaupunkivaltioiden alistaessa pienempiä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus orjineen oli suurta. Vedalaisuus tuskin lääkitsi asiaa, sillä kastijärjestelmä oli viimeistään tällöin käytössä. Siksikin tähän aikaan syntyi monia askeettis-hengellisiä liikkeitä, jotka ottivat pesäeroa brahmanismiin ja kenties myös vedalaisuuteen, vaikka sulautuivatkin lopulta hindulaisuuteen. Joitain skeptisiä ja materialistishedonistisia koulukuntia hindut pitävät kerettiläisinä.

Oikeaoppiset koulukunnat hyväksyivät vedakirjallisuuden sekä käsityksen atmanista, ihmisen jälleensyntyvästä sielusta, karmasta eli tekojen seurausten ketjusta, Brahmanista / Ishvarasta eli perimmäisestä ja monistisesta henkisestä todellisuudesta sekä moksasta eli pelastuksesta, missä atman ja Brahman sulautuvat yhteen. Vedalaisuus ohjautui rituaaleista ja teoista eettismeditatiiviseen suuntaan – vaikka esimerkiksi eläinuhrit jäivät käytännöksi. Ahimsan, väkivallattomuuden, käsite juontuu tältä ajalta. Ajan hengellisyys vahvisti hindulaista kosmologiaa, missä ikuinen (atman, purusha) ja ajallinen (maya) erotetaan toisistaan.

Upanisadit käsittelevät jumaluusoppia. Ylimmäksi luojajumalaksi nimetään Brahman, Prajapati, Vishnu, Ishvara tai Rudra. Jumalat eivät välttämättä poissulje toisiaan, sillä ne voi nähdä monina niminä samalla jumalalle tai perimmäisen todellisuuden ilmenemismuotoina. Ajan vedalaisuutta voikin kuvata polyteistiseksi monoteismiksi. Hindulaisuuden pääsuuntauksista, vishnulaisuudesta ja shivalaisuudesta, kuten joogasta voi(nee) nähdä jo tällä ajalla ainakin ituja.

509–480 Karthagosta kasvaa suurvalta siirtokuntiensa ja kaupankäyntinsä ansiosta. Sen asema oli suotuisasti kaukana Babyloniasta ja Persiasta, jotka alistivat muita foinikialaiskaupunkeja idässä. Kaupunkivaltio teki sopimuksen Rooman kanssa saaden oikeudet Pohjois-Afrikan, Espanjan sekä Sisilian ja Sardinian kauppakohteisiin, Rooma sai tyytyä Italiaan (ja Sisiliaan). Kaupunki vaurastui mm. hopeakaupan myötä. Sotia käytiin libyalaisen ja afrikkalaisten heimojen kanssa, orjakauppa kukoisti ja jumalina hallitsivat Baalin kanssa egyptiläiset ja kreikkalaiset vallat. Karthagon pahin kilpailija oli Kreikka. He voittivatkin puunilaiset Himeran taistelussa Sisiliassa vuonna -480. Karthagolaiset olivat tutkimusmatkailijoita: Himilkon tutki länsi-Eurooppaa ja kävi ainakin Englannissa ja Irlannissa, kenties jopa Saksan rannikolla. Hanno Merenkulkija seilasi pitkin Afrikan länsirannikkoa jonnekin päiväntasaajalle asti perustaen samalla siirtokuntia. Resurssit ja teknologia eivät riittäneet maanosan ympärimatkustamiseen. Etelä- ja sisä-Afrikka olivat kovin perifeerisiä alueita.

500–475 Filosofi Herakleitos vaikuttaa Efesoksessa. Ilmeisesti hänkin oli yhteiskunnallisen statuksen hyljännyt ajattelija, mystikko ja erakko, joka halveksi ihmisjoukkoja heidän ajattelemattomuutensa takia. Herakleitos opetti ”buddhalaisesti” olevaisen muuttuvaisuutta kuuluisilla lauseillaan ”kaikki virtaa” sekä ”kukaan ei voi astua samaan jokeen kahta kertaa”. Silti hänellä oli alkuprinsiippi, tuli, joka tuhosi maailmankaikkeuden määrävälein synnyttäen sen aina uudelleen. Tämä ajatus esiintyy myös stoalaisille sekä hindulaisuudessa. Taolaisuutta Herakleitos muistuttaa korostaessaan maailman vastakohtia. Perimmäinen todellisuus oli Logos, Järki, joka ilmeni vastakohtien kautta. Herakleitos oli hämärä, sillä hänen ajatuksensa perustana oli ristiriitaisuus (esim. ”hyvä ja paha ovat identtisiä”). Hän on kuitenkin ehkä merkityksellisin esisokraattinen filosofi.

-480 Nuori, omaisuutensa ja uransa hylännyt askeettifilosofi Anaksagoras tuo filosofian hengen Ateenaan. Anaksagoraksen alkuprinsiippi oli Järki, nous, joka luokitteli äärettömän alkumassan siemenistä (vrt. atomi) havainnoitavat kappaleet ja oliot. Järki oli hänelle panteistinen voima. Tieteellinen ymmärrys oli tällöin vajavaista. Anaksagoras luuli kuun asutuksi ja auringon maata pienemmäksi. Umpimieliset ja uskonnolliset maanmiehet eivät jaksaneet loputtomasti omaperäistä ajattelijaa vaan ajoivat hänet kaupungista.

-475 Eleasta, Italiasta kotoisin oleva Parmenides yhdistää filosofian, uskonnon ja poetiikan näyssään perimmäisestä todellisuudesta, Yhdestä Olennosta, joka on aistihavaintojen vastaisesti muuttumaton sekä luomaton. Tämä oli siis vastakohta Herakleitoksen ajatuksille. Järki saavuttaa todellisen tiedon aistihavaintojen takaa. Parmenides järkeili, että olevan täytyy olla jatkuvaa ja jakamatonta. Näin liike osoittautuu harhaksi, sillä oleva on yhtä, joka ei voi liikkua pois itsestään. Parmenideen oppilas Zenon todisteli tätä lentävän nuolen mahdottomuudella: kuinka nuoli voisi olla liikkeessä, kun se on joka hetki jossain paikassa? Demokritos selitti, että oleva koostuu jakamattomista hiukkasista, atomeista. Oleva on myös pallon muotoinen, koska se ei voi jakaantua toisaalle enemmän tai vähemmän kuin toisaalle. Parmenides oli siis dualisti, jonka ajatukset herättävät vastakaikua hindulaisuudessa sekä platonismissa.

499–449 Persialaissodat alkavat Joonian kapinalla. Miletoksen tyrannin Aristagoraan sotaretki Naksokseen menee mönkään. Niinpä hän käänsi takkia Joonialaisten ja demokratian puolelle. Joonian kaupunkivaltiot yhtyivät kapinaan ja onnistuivat valtaamaan Sardeksen Ateenan tausta-avulla. Kapina laajeni mm. Kyprokselle, mutta Persia otti pian ohjat käsiinsä ja kosti verisesti. Miletos tuhottiin assyrialaisella julmuudella.

Persialaiset valtaavat Makedonian ja Traakian vuonna -492. Monet kreikan kaupunkivaltiot olivat valmiit alistumaan, toisin kuin Ateena ja Sparta. Persia antoi hyökkäyskäskyn -490 25 000 sotilaalle sekä laivastolle. Armada poltti Naksoksen, kunnioitti Apollonia Deloksella ja murskasi kapinallisen Eretrian 5 päivässä. Ateenalaiset kohtasivat persialaiset voittamattomina ja ylivoimaisena Marathonissa. Kreikkalaisten hopliittifalangit yllättivät kuitenkin persialaisten jousi- ja linkomiehet. Kuolleita persialaisia oli yli 6 000, kreikkalaisia 192.

Vastaisku jäi Dareioksen seuraajan Kserkseen vastuulle. Hän rakennutti sillat Hellespontoksen salmen yli ja ylimarssitti joukkojaan 7 päivän ja 7 yön ajan. Kreikan kaupunkivaltioissa kävi kova vakoilu ja värväyskilpailu. Kreikan toivona oli kaupunkivaltioiden sopu ja liittoutuminen. Laivanrakennuksen eliitti, foinikialaiset, toimivat Persian puolella kauppakilpailijoitaan vastaan. Suurvallalla saikin mahtavimman laivaston koskaan – 1207 trireemiä. Maajoukot olivat vielä hurjemmat, sillä Persia värväsi legioonansa Afrikan ja Aasian ääristä, peräti 250 000 sotilasta. Propagandan ja tarinoiden voima tunnettiin: Kserkses kävi uhraamassa Troijassa tehden näin itsestään vanhan verilöylyn kostajan. Vuonna -480 Ateena ja kreikkalaiset päättivät kohdata vihollisen merellä. Maajoukkoja oli tarkoitus pidätellä Thermopylaissa pienen sotajoukon ja kuningas Leonidaksen johtaman 300 spartalaisen voimin. Myrsky riepotti Persian laivastoa. Thermopylaissa spartalaiset teurastivat meedialaiset. Jopa Kuolemattomat lakosivat. Sota kääntyi kreikkalaisten eduksi – tosin persialaiset voittivat Thermopylaissa ja hävittivät Ateenan. Kreikkalaiset puolustivat vimmatusti Salamiin salmea. He huijasivat vastustajiaan ja voittivat vesillä. Myöhemmin spartalaisten hopliittiarmeija teurasti persialaisen Kserkseen langon Mardoniksen joukot. Kreikkalaiset saivat haltuunsa suurkuninkaan teltan eli zarathustralaisen liiton arkin, joka kanavoi taivaan voimia maan päällä. Kreikkalaiset tekivät Deloksen liiton ja vapauttivat persialaisia varuskuntia -470 ja -460 luvuilla. Rauha Persian kanssa solmittiin vasta -449. Aika oli karua Ateenalaisille ja kreikkalaisille monien kahakoiden myötä.


Persialaissodat ovat kolmesta syystä kuuluisia: Niistä on säilynyt paljon tietoa Herodotoksen Historiakirjan myötä. Sodan asetelma kiehtoo: pieni voittaa jättiläisen. Sotien jälkimainingeissa luotiin kauaskantoinen idän ja länsimaiden asetelma, tavallisesti länsimaiden paremmuuslisäyksellä. Kreikkalaiset jäivät voimiinsa, mutta laajentamispullistelulle tekivät etruskit, karthagolaiset, pohjoisten heimot, lyydialaiset ja tietenkin persialaiset hallaa. Persia jäi suurvallaksi. Heidän kumma perintö jälkimaailmalle: housut.

-473 Etruskien kukoistusajan katsotaan päättyneen, kun sen laivasto häviää Syrakusan laivastolle Cumaen meritaistelussa.

-472 Ilmaus ”barbaari” on jo vakiintuneessa käytössä, kun Aiskhylos kirjoittaa kuulun näytelmän persialaisista eli barbaareista. Barbaari tarkoitti kreikkalaisille ei-kreikkalaista, myöhemmin roomalaisille ei-roomalaista. Sanalla oli kielteinen kaiku. Barbaarit olivat vieraskielisiä ja moukkamaisia raakalaisia, järjettömiä ja sivistymättömiä ihmisiä, jotka saatettiin niputtaa näin yhteen (vrt. pakana = ei-kristitty). Barbaari oli toiseuskäsite, joka korosti kreikkalaisten yhteneväisyyttä ja erinomaisuutta kielen, yhteiskuntajärjestyksen ja uskonnon saralla. Stereotypiat esimerkiksi itämaista juontuvat siis jo täältä. Näillä main syntyi myös teoria ihmisten ja kansojen luonteista maantieteellisen ilmaston perusteella. Ihanteellinen ilmasto oli tietenkin Kreikassa tai Roomassa kun taas etelän kuumuus veltostutti ja pohjolan kylmyys teki hillittömäksi. Teoria oli pöljä, mutta suosittu halki vuosisatojen.

-509–400 Rooman kuningasaika vaihtuu tasavaltaan, jolloin patriisit eli Rooman aatelisto käytti valtaa. Aatelisto koostui latinalaisista, sabiinilaisista ja etruskilaisista aristokraattisuvuista. Rooman ensimmäiset vuosisadat olivatkin jokseenkin vaatimattomia etruskien ja latinalaisten varjossa. Vuonna -496 roomalaisten hopliittiarmeija sai tosin ensivoiton latinalaisten ratsuväestä regilliusjärven taistelussa. Vuosisata oli vaikea. Italian heimot kiusasivat roomalaisia ja Vejin-kaupungin etruskeilta tuli pahasti turpiin vuonna -477. Levottomat ajat pakottivat Rooman sisäänpäinkääntyneisyyteen. Lisäksi nälänhädät ja kulkutaudit piinasivat kaupunkilaisia.

-450 Keltit astuvat viimein historian näyttämölle eli sivilisaation piiriin Herodotoksen historiateoksessa. Keltit asuivat Tonavalla. Näihin aikoihin he marssivat Alppien yli pohjois-Italiaan. Alun perin kelttiläiset elivät Ranskan (gallialaiset) ja Saksan rajoilla, mutta levittäytyivät Brittein saarille, Espanjaan ja myöhemmin itään aina Turkkiin (galatalaiset) saakka. Kelteillä ei ollut kirjoitettua kieltä, joten heistä tiedetään verrattain vähän. Hautalöytöjen perusteella kelttiläisissä ruhtinaskunnissa oli suurta rikkautta ja osaamista. Pröystäily, juhliminen, alkoholin lotraus sekä säännölliset sotaretkikaudet kuuluivat päiväjärjestykseen. Keltit uskoivat moniin jumaliin ja druidit suorittivat rituaaleja uhrilehdoissaan. Ilmeisesti keltit uskoivat jonkinlaiseen tuonpuoleiseen ”Valhallaan”.

499-400 Ajan juutalaisuudesta ei ole säilynyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville. Ilmeisesti aika oli jokseenkin vaatimatonta Persian vallan alla. Vanha testamentti ja juutalainen usko muokkautui hitaasti, mutta varmasti. Joskus tällöin kirjoituksiin ilmestyi saatana. Tätä henkiolentoa ei aluksi ymmärretty langenneeksi enkeliksi, eikä edes persoonaksi, vaan rooliksi, syyttäjäksi. Siten myös zarathustralaisuusvaikutteet ovat vaatimattomia ja ”korjattuja”, sillä saatana on luotu olento. Vasta myöhemmin saatanasta tuli langennut enkeli sekä onnettomuuden syy, kenties vastahuomiona Jesaja II näkemykselle siitä, että Jumala luo onnettomuudet. Tosiasiassa pirukaan ei ota selvää, minä vuonna saatana ”keksittiin”. Todennäköisesti Jesajan ja Hesekielin kirjoissa löytyvät pilkkalaulut Tyyroksen ja Babylonian kuninkaista tulkittiin vasta myöhemmin viittaavan saatanan lankeemukseen. Samoin paratiisin käärme oli aluksi pikemminkin jumalolento, ei saatana tai Saatana. Käärmeen monimerkityksellisyydestä kertoo 4. Mooseksen kirjan pronssikäärmetarina, jonka tarkoitus oli lienee selittää, mitä käärmekulttikuva teki juutalaisten pyhäkössä.

Eden ja paratiisi (hedelmätarha) ilmestyvät pyhiin kirjoituksiin. Kyseessä oli babylonialais-assyrialais-persialainen kuninkaallinen puutarha, jollainen saattoi olla myös Salomolla. Hesekielin Eden-maininnan myötä syntyy tarina Adamin ja Eevan lankeemuksesta hyvän ja pahan tiedon puun kautta. Tarinan ajoitus voi olla varhaisempi, onhan siinä paljon samaa kuin sumerilaisissa ja kanaanilaisissa myyteissä. Myöhäsyntyisyys selittyisi lain keskeisyydellä (kielto syödä) sekä vastahuomiona Jesaja II näkemykselle siitä, että Jumala luo valon ja pimeyden – sekä sillä, että varhaisemmat kirjoitukset eivät viittaa kertomukseen.

-475–400 Kiinassa alkaa Taistelevien läänitysvaltojen aika. Sotaisuudet jatkuivat, samoin Zhou-dynastian aika, joskin entistä voimattomampana yhdistämään maan taivaan mandaatin alle. Sun Tzun Sodankäynnin taito sijoittuu tänne. Teoksen keskeisimpiä neuvoja on kehotus pyrkiä kukistamaan vihollinen ilman taistelua. Tämä tapahtuu etenkin harhaanjohtamisella: huijauksella, petoksella, propagandalla ja mielikuvien muokkauksella. Kiinalainen perusasetelma, sivilisaatio vs. pohjoiset barbaarit oli jo tällöin vakiintunut, samoin kuin Kiinan muurin varhaisvaiheet eli linnoitukset.

Sadan koulukunnan aika jatkui. Kungfutselaisuuden rinnalle nousi kolme muuta Kiinan klassista koulukuntaa: legalismi, mohismi ja taolaisuus. Legalismin mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä. Siksi heitä täytyy ohjata hyvään valtion laeilla sekä rangaista ankarasti rikkomuksista. Tämä ruoska ja porkkana -doktriini oli vastakkain Kungfutsen opetuksen kanssa, jonka mukaan ihmiset tulee suostutella hyvään rituaalien ja hyveellisen esimerkin kautta. Mozi perusti mohismin, joka korosti rakkautta (Ai) kaikkia kohtaan verrattuna kungfutselaisuuden rakkautta omia lapsia, hallitsijaa jne. kohtaan (vrt. Vuorisaarna). Mohismi oli utilitaristinen ja hieman idealistinen, joskin myös poliittinen koulukunta, mikä korosti tekojen päämäärinä valtion järjestystä, aineellisia hyviä kansalaisille sekä väestönkasvua. Sittemmin koulukunta surkastui.

Taolaisuuden perustajana pidetään Laotsea, jonka elinaika ja jopa olemassaolo on epävarma. Filosofian perusteosta Daodejingiä pidetään Laotsen kirjoittamana. Taolaisuudessa ”tao”, tie, tarkoittaa maailmankaikkeuden perustaa ja perimmäistä periaatetta, kosmista lakia, josta kaikki on saanut alkunsa ja johon kaikki palaa. Taolaisuus on apofaattista: tao on kaiken ymmärryksen ja sanojen tuolla puolen. Tao on yksi, mutta se ilmenee kaksijakoisena (jing ja jang). Elämän tarkoitus on löytää harmonia taon kanssa. Tässä auttaa, wu wei, tekemättömyys eli se, että antaa asioiden tapahtua niiden luontaisella painollaan. Kun antautuu taolle, ikuisuudelle, ei enää tarvitse antautua millekään muulle, ei himojen, pyyteiden tai valheiden vietäväksi. Taolaisuus näyttäytyy ihanteellisena luonnontilana, jossa ei ole sotia, eikä edes moraalia. Käytännössä taolaisuuteenkin kuuluu omat ”kymmenen käskyä”, jotka kieltävät mm. tappamisen ja varastamisen. Taoismi yhdistyy sodankäyntiin esimerkiksi siten, että korostetaan alttiutta mukautua muutoksiin.

Filosofisen taolaisuuden rinnalla ja siihen sekoittuneena vallitsee uskonnollinen sekä kansanomainen taolaisuus. Niinpä jumalat, kuten jadekeisari tai Laotse itse, kuuluvat myös taolaisuuteen, samoin astrologia, shamanistiset rituaalit, pahat henget sekä alkemia. Kosminen ja universaali Tao yhdistää. Keskeinen käsite on ”qi”, voima tai energia, jota hyödynnetään lääketieteessä (akupunktio), itsepuolustuslaeissa sekä arkkitehtuurissa (feng shui). Naturalistinen koulukunta sulautui myöhemmin taolaisuuteen. Koulukunnan kosmologiassa maailmankaikkeus rakentuu jinin ja yangin sekä viiden elementin, tulen, veden, puun, metallin ja maan varaan. Nämä elementit kuvaavat viittä vaihetta, jonka läpi qi kulkee aiheuttaen syntymisen ja tuhoutumisen kiertokulun.



Taolaisuuden jin ja jang eli taiji-symboli tunnetaan länsimaissa paremmin kuin hindulaisuuden om-tavu tai buddhalaisuuden kahdeksanosainen pyörä. Tosin jin ja jang ei rajaudu vain taolaisuuteen. Tunnus onkin oikeastaan uuskongfutsealainen. Symbolin juuret ovat varhaiset: kiinalaiset piirsivät liki samanlaisen kartan kuvaamaan valon ja varjon siirtymistä. Valkoinen väri kuvaa jangia, aurinkoa ja valoa sekä miestä(!), musta taas varjoja, kuuta ja naista(!). Vastakkaiset voimat täydentävät toisiaan ja sisältävät toisensa. Kristinuskossa ja länsimaissa vastinparia vastaa ajatus aktiivisesta ja kontemplatiivisesta elämästä eli Martasta ja Mariasta – miksei myös Aadamista ja Eevasta universumin pappeina. Ympyrä kuvaa perimmäistä ykseyttä, taoa ja ikuisuutta, josta dualismi syntyy. Btw. Intian uskontoja yhdistää myös onnen symboli hakaristi eli swastika. 

-461-429 Ateenan kultakausi kuuluisan poliitikon Perikleen johdossa. Kreikkalainen taide kukoisti ja musiikki soi kaikkialla. Aiskhylos, Sofokles, Euripides ja Aristofanes kirjoittivat klassiset näytelmänsä, kuten Kuningas Oidipuksen. Zeuksen temppeli ja 13 metrinen kultainen kuvapatsas oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä. Kreikkalaiset keksivät myös lineaarisen perspektiivin eli syvyysilluusion. Parthenon, Pallas Athenen temppeli Akropolis kukkulalla Ateenassa valmistui -438. Se on länsimaisen sivilisaation symboli. Temppelissä oli paljon patsaita mm. Pallas Athenen 11 metrinen patsas. Myöhempinä aikoina Parthenon toimi kirkkona ja moskeijana.

Persialaisten alta vapautunut Makedonian valtakunta kasvoi lähes huomaamatta kreikkalaisilta. Makedonialaiset olivat ”semikreikkalaisia”, tosin he lukivat itsensä kreikkalaisiksi, argoslaisiksi puolijumala Herakleen jälkeläisiksi.

-431–400 Jokseenkin yllättäen Spartan ja Ateenan väille puhkeaa Peloponnesolaissota eturistiriitojen takia. Suurimmat tappiot kärsi Ateena. Ensin jokin kulkutauti tappoi viidenneksen väestöä. Sitten sotaretki Sisilian Syrakusaa vastaan epäonnistui. Meritaistelussa tuli ensin voitto, mutta sitten häviö, jolloin Ateenan oli suostuttava Spartan rauhanehtoihin. Spartan voitto johtui pitkälti liittoutumisesta Persian kanssa. Persia oli vallanperimyskiistojen heikentämä ja Spartan onnistui palauttamaan heille luovuttamansa alueet vuosisadan lopulla. Tämä aiheutti täyskäännöksen diplomaattisissa suhteissa: Persia alkoi tukea Ateenaa Spartaa vastaan.

Makedonian valtakunta hyötyi sodasta valloittaen itselleen uusia alueita.

-420–399 Sokrateen aktiivinen kausi filosofina alkaa, kun Delfoin oraakkeli todistaa hänen olevan maailman viisain mies. Sokrates lähti etsimään viisautta keskustelemalla, ihmettelemällä sekä tietämättömäksi tekeytymällä. Häntä syytettiin nuorison turmelemisesta sekä jumalien hylkäämisestä. Tuomiona oli kuolema. Näin Sokrateesta tuli filosofian marttyyri. Sokrateen ajattelun keskiössä on hyveellisyys ja tieto. Tieto johtaa hyveellisyyteen. Ihmisillä ei kuitenkaan tavallisesti ole tietoa. Sokrateen viisaus oli vaatimatonta: hän tiesi, ettei tiedä. Filosofi uskoi kreikkalaisiin jumaliin ja ilmaisi kenties ensimmäisenä, että Jumalan täytyy olla olemassa, sillä maailman tarkoituksenmukaisuus edellyttää älykästä suunnittelua. Sokrateen maine kohosi aikain myötä. Monet hänen seuraajansa kysyvät yhä uudelleen: ”mitä Sokrates tekisi?”

Aikakautta leimaa reformit, jotka kallistivat rituaalisen polyteismin kohti yhden ja korkeimman Jumalan palvontaa. Käänne oli samalla käänne eettisyyteen. Kenties ihmiset ymmärsivät, että hyveellinen elämä on tärkeämpää kuin riitit. Reformeja ja aikakauden henkeä kuvaa hyvin profeetta Hoosean sana, jota Jeesuskin siteeraa: ”armahtavaisuutta minä vaadin, en uhrimenoja”.

Monoteismin synty liitetään tavallisesti juutalaisuuteen. Hämmästyttävästi samankaltainen henkinen muutosliike tapahtui kaikissa ajan ”korkeissa” siviilisaatiokeskuksissa - tosin yksijumalallisuus toimi hämmentävästi polyteismin kanssa rinnakkain ja sisäkkäin. Muutos tarkoitti myös apofaattisen teologian syntyä eli sitä, ettei Jumalaa voi kuvata sanoilla tai patsailla. Tämä näkemys haastaa perinteisen uskonnon kultit ja luo kuilun Jumalan ja ihmisien välille. Samalla aukeaa railo moukkamaisten ja taikauskoisten kansanuskomusten sekä oppineiden filosofien välille. Silti vanhat uhrimenot, papit, rukoukset, riitit ja patsaat jäivät ihmisten pariin.

Minne paha haudattiin – mietteitä Erkki Jokisen esseekokoelmasta

Tämä teksti on arvostelu pastorikirjailija Erkki Jokisen kirjasta Ihmisen varjo – esseitä pahuudesta ja toivosta (Suomen Lähetysseura 2024). Arvion jälkeen pohdin Jokisen ajatuksia vallasta, uskonnosta sekä pasifismista. Hyvien esseiden merkki on juuri se, että ne herättävät lukijan pohtimaan asioita. 

Kirja tuntuu välillä yksitoikkoisuudessaan ja toisteisuudessaan turhan pitkältä. Teksti on toisinaan epäselvää, jäsentymätöntä ja yleisluontoista. Lähes kaikki kirjan esseet käsittelevät holokaustia. Rajauksen olisi voinut mainita kirjan nimessä tai takakannessa. Kirjan monet mielenkiintoiset avaukset jäävät raapaisuiksi. Esimerkiksi holokaustin ja elokuvien eli todellisuuden ja viihteen suhteen käsittely jää kirjassa muutaman sivun varaan, vaikka aihe välittyy nykyihmisille juuri elokuvien kautta. Vastaavasti Nietzschestä, hänen antikristillisyydestään sekä suhteesta natsismiin olisi voinut kirjoittaa oman esseensä muutaman lauseen sijaan.

 
















Paul Klee, Angelus Novus (1920). Taide - romaanit, maalaukset, sävellykset - ovat keino käsitellä sodan kauhuja. Jokisen esseet keskustelevat lähinnä holokaustin tietokirjallisuuden kanssa. 


Esseet ovat lukemisen arvoisia, joskin lukija on saattanut lukea joitain ajatuksia jo toisaalta, kuten Jonathan Gloverin kirjasta Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria. Kirjan takakannessa piispa Juha Pihkala kutsuu kirjaa profeetalliseksi. En jaa ajatusta, sillä kirjassa pahuus yhdistyy lähinnä holokaustiin, ei oman aikamme synteihin. Tosin ajatteluvastuu jää myös lukijalle. Kun Jokinen kirjoittaa väkivallasta ja kasvottomuudesta, alkaa kuin huomaamatta miettiä internetin kasvotonta kovuutta. Kirjassa on valokuvia Auschwitzista ja kolme esseetä muistamisen ja unohtamisen merkityksestä. Näitä olisi voinut peilata Korinttilaiskirjeen sanoihin ”rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa”.

Toisaalta kirja on onnistunut. Kirjan antia on esimerkiksi sen avaaminen, kuinka holokaustin uhrit, syylliset ja sivulliset käsittelivät kollektiivista traumaa. Juutalaisen filosofin Emmanuel Lévinasin viisauksia poimii mielellään. Samoin saksalaisen filosofin Hannah Arendtin ajatukset tietoisesti valitusta paariasta ja marginaaliin astumisesta puhuttelevat.

Yleisesti voi todeta kirjan onnistuvan siinä, että kirjoittaja kulkee Auschwitziin ja takaisin menettämättä uskoaan. Tämä matka tehdään risti kädessä.

Jokinen yhdistää oikein pahuuden ja vallan, mutta tekee tästä tyypillisen postmodernin ajan johtopäätöksen: valta itsessään on ongelma. Hän tosin perustelee luterilaisesti ”ristin alla kirkko riisutaan kaikesta vallasta, voimasta ja kunniasta”. Silti kuvaus jää yksipuoleiseksi. Onhan kaikki valta taivaassa ja maan päällä annettu ylösnousseelle Kristukselle, joka on antanut omilleen vallan polkea käärmeitä ja skorpioneja. Jokinen erottaa vallan ja totuuden toisistaan: ”Totuus -- ei palvele kenenkään etua eikä ole koskaan minun puolellani”. Korjatkaamme: Jumala, totuudeksi syntynyt, on aina meidän puolellamme – silloinkin kun Hän on meitä vastaan.

Jokinen liittää vallan ja uskonnon toisiinsa ja erottaa kristinuskon molemmista. Uskonnottoman kristinuskon taustalla on ryteikkö protestanttista roomalaiskatolisen luonnollisen teologian kritiikkiä, eksistentialismia sekä Dietrich Bonhoefferin, Karl Barthin ja Albrecht Ritschlin yrityksiä vastata filosofi Immanuel Kantin universaalin ”järkiuskonnon” haasteeseen. Bonhoefferin uskonnoton kristinusko tarkoitti pietismin sisäisyyden, kansankirkon sekä maallisen ja hengellisen erottamisen torjumista maailman keskellä elävässä ”täysi-ikäisessä” uskossa. Jokinen seurannee Bonhoefferia, mutta ilman aiheen avaamista ratkaisu vaikuttaa sanakikkailulta: tehdään uskonnosta kuoppa, minne kaikki ikävä hengellisyys haudataan. Tuskinpa tarkoitus on kuitenkaan poistaa uskonnon ulottuvuuksia, kuten oppia, pyhiä kirjoituksia, rituaaleja, pyhiä paikkoja tai papistoa.  

Jokinen käsittelee esseissään kristinuskon ja väkivallan vaikeaa suhdetta. Kun katse on Jumalan valtakunnassa ja Kristuksessa, ei kristityn väkivallalle jää mitään sijaa: ”Jeesus nostaa persoonallaan, elämällään ja kuolemallaan niin Raamatun kuin sen lukijankin ylös kaikesta väkivallan käytön oikeutuksesta”. Kun katse on Ukrainassa ja päivän politiikassa, asevarustelu ja ihmisten tappaminen saakin hyväksynnän: ”Ääriliikkeitä ja totaalisia valtakoneistoja on vastustettava ihmisen varjon alla myös sotilaallisesti…”. Vuorisaarnan vaatimus väkivallattomuus on ehdoton, mutta se ”ei sovellu suojattomia vastaan harjoitetun väkivallan torjumiseen”. Viesti on siten ristiriitainen sekä maallisen ja hengellisen todellisuuden toisistaan erottava: ”Sota voi olla väistämätön ja välttämätön, mutta se ei voi olla moraalinen”. Sanat sodan välttämättömyydestä syövät uskottavuutta rauhan ehdottomuudelta.

Vaan hetkinen – eikö tämä kysymys ole liian vaikea kenelle tahansa? Mikäli Jeesuksen sanoja posken kääntämisestä ja vihollisen rakastamisesta sovelletaan kokonaisiin kansoihin ja sotiin, seuraa tästä se, että Ukrainan olisi tullut ja tulisi laskea aseensa ja alistua Venäjän sortotoimille. Kristus kulkee kuitenkin itse edellämme väkivallattoman vastarinnan tietä. Jokinen kirjoittaa:

”Ristin alla ei voi ihannoida ihmisen väkivaltaista pahuutta, vaan pelkästään Jumalan ehdotonta, käsittämätöntä rakkautta. Näin alas Jumala päätti tulla, tämän maailman Auschwitziin. Risti on kuin numerosarja Jumalan iholla. Jumala ei kerran saanut Kainia pysähtymään vihan tieltä edes vakavalla puhuttelulla: ”Jos nostat katseesi…” Risti ei enää kysy ihmiseltä, nostaisitko katseesi maasta; se kohottaa Jumalan ylös kaikkien katsottavaksi.”

Ihmisien ja jumalien aikajana osa 6 - Israelin kuningaskunta

Blogisarjan kuudes osa kattaa 650 vuotta vuodesta 1250 eKr. vuoteen 600 eKr. Ajanjakso on kaukainen, eikä siitä ole jäänyt paljonkaan kerrottavaa jälkimaailmalle. Esimerkiksi Jouko Vahtolan tiiliskivessä "Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin" ajanjakso kattaa vain pari sivua. Kerrottavaa ei ole muusta kuin hautaröykkiöistä, porotaloudesta ja keihäänkärjistä. 

Israelin kuningaskunta oli maallisillakin mittapuilla merkittävä. Raamatullisena aineistona Israelin kuninkaitten aika on ollut meidän historiaamme tähän päivään saakka. Näistä 3000 vuoden takaisista tapahtumista on puhuttu halki vuosisatojen kirkoissamme ja kouluissamme. Ei Roope-Setäkään etsinyt Hammurabin, Ramseksen tai Montezuman vaan Salomon kadonneita kaivoksia!

Israelin valtion sinivalkoinen lippu vuodelta 1948 rukousshaaliviivoineen sekä Daavidin tähtineen. Tähtisymboli periytyy keskiajalta, jolloin kyseessä oli pikemminkin Salomonin sinetti, mystis-esoteerinen pentagrammi. Daavidin tähti/kilpi liittää Israelin kansan muinaiseen kuninkaaseen. 

Valittu ajanjakso kattaa myös esihistoriallisen rautakauden ennen antiikkia.   

-1 250 Pronssikauden maailma ja kulttuuri katoaa pimeisiin vuosisatoihin. Heettiläinen valtio romahti, Hattusa paloi, mykeneläinen kulttuuri luhistui, Egyptin ja Assyrian valtapiirit kutistuivat ja monet Lähi-idän kaupunkivaltiot nääntyivät tai kokivat vähintään kovia. Kauppareitit autioituivat, suuret rakennukset ja taideprojektit jäivät toteuttamatta ja väki kituutti pienillä sadoilla levottomissa oloissa sukupolvesta toiseen. Kituuttelua kesti jopa 400 vuotta! Syy kurjuuteen oli kuivuus sekä nk. merikansat, pakolaismerirosvot, jotka hävittivät valmiiksi heikentyneitä yhteisöjä. Luonnon ankaruutta edettiin todeksi myös Keski- ja Pohjois-Euroopassa, etenkin 1159 eKr. (tai 1000 eKr.) jolloin Islannin tulivuori Heklan purkaus vei maanviljelijöiltä sadot useiksi perättäisiksi vuosiksi.

Yksi merikansoista on raamatullinen filistealaiset, jotka asettuivat Palestiinaan viiden kaupungin liittoumaan alkuperäisasukkaat eli kanaanilaiset syrjäyttäen. Kuuluisin näistä kaupungeista on ikivanha ja tänäänkin uutisissa esiintyvä Gaza. Filistealaiset kiusasivat pitkään foinikialaisia, jotka kuitenkin selvisivät maailmanlopusta paremmin kuin muut.   

-1 250 Israelilaisten exodus Egyptin orjuudesta. Exodus on Israelin ja juutalaisuuden kansallistarina sekä pääsiäisjuhlan aihe. Israelilaiset elävät ahdingossa, kunnes Jumala (Jahve?) ilmestyy palavassa pensaassa Moosekselle. Tästä seuraa Jumalan ja faaraon välinen mittelö, Egyptin 10 vitsausta ja Israelilaisten ihmeellinen pako Punaisen meren poikki. Sitten Jumala antaa Mooseksen välityksellä kansalle kymmenen käskyn lain Siinailla. Kansa harhailee erämaassa 40 vuotta ennen pääsyä luvattuun maahan. Israelilaisia kutsutaan myös heprealaisiksi. Heprea on yksi kanaanin murre. Mooses on Vanhan testamentin top 3 hahmo, juutalaisuuden perustaja ja kristinuskossakin oleellinen, joskin hän identifioituu vanhaan liittoon ja lakiin. 

Exodus-kertomuksen taustalla lienee jonkinlainen historiallinen ydin: osa israelilaisista on paennut Egyptistä varmaankin karismaattisen johtajan ja uskonnollisen innoituksen myötä. Raamatun kenties vanhimmassa yksityiskohdassa, Miriamin laulussa, iloitaan siitä, että Jahve syöksi vihollisen hevoset ja miehet mereen. Siinai-traditio lienee liitetty exodukseen myöhemmin. Ensimmäinen historiallinen maininta Israelista, faarao Merenptahin steela, on vuodelta 1213 eKr. Kertomukseen voi liittää uudenlaisen ymmärryksen vapaudesta, uskollisuudesta sekä historiallisesta tarkoituksesta, kunhan muistaa, että itse tarina lienee myöhäissyntyisempi.   

-1 210 Israelin saapuminen luvattuun maahan Joosuan kirjan mukaan. Kyseessä on vuorovaikutus ja sotatila kanaanilaisen kulttuurin kanssa. Alueen kaupunkivaltioissa palvottiin luojajumala El:tä, tämän puolisoa Astartea, näiden poikaa Dagonia sekä Elin poikaa Baalia. Kanaanilaiseen hedelmällisyyskulttiin kuului myös ihmisuhrit. Valloitus ei ollut yksi vyöry, vaan sukupolvien mittainen kehitys, jossa israelilaiset heimot ovat toimineet itsenäisesti, eläneet sopusoinnussa kanaanilaisten kanssa sekä taistelleet heitä vastaan. Maahan tulo sopii yhteen Juudan ja Samarian alueiden pronssi- ja rautakauden vaihtumisajan tyhjiöön. Kysymys synkretismistä on vaikea. Ilmeisesti israelilaiset ottivat El-jumalan itselleen, omaksuivat kanaanilaisten uhritapoja sekä valtasivat pakanallisia kulttipaikkoja (Sikem, Betel, Gilgal, Siilo) omikseen. On vaikea sanoa, onko esimerkiksi Raamatussa mainittu Nooan nuorimman pojan Kanaanin kiroaminen kanaanilaisten epäjumalanpalvonnan tai seksuaalisen moraalittomuuden takia juutalaisten vallitseva mieliala jo tänä aikana vai vasta myöhemmin. 

-1 200 Saksanmaan Tollensen taistelukentän suohautalöydöt todistavat pronssikautisen Euroopan kehittyneisyydestä. Suosta on löydetty yli sadan ihmisen luut. Taisteluaseina oli nuijia, nuolia, kirveitä, keihäitä sekä miekkoja. Jäännökset todistavat kahden armeijan yhteenotosta. Tutkimuksen mukaan kyse ei ole paikallisista vainajista. Tämä todistaa organisoidusta sotilasluokasta. Saksan tai monien muiden ajan historiasta ei ole tietoa. Kaupunkeja tai kirjakieltä ei ollut. Mainittakoon neljä kultaista pronssikautista hattua, jotka on löydetty Saksasta ja Ranskasta. Suipot hatut olivat ilmeisesti tietäjien kalentereita. Ne ovat varsin hienoja eli osaamista oli pohjoisessakin.  

-1 200 Rautakausi alkaa Lähi-Idässä, Turkissa ja Kaakkois-Euroopassa, myöhemmin Kiinassa, Intiassa ja Euroopassa. Suomeen rautakausi saapui vasta 500 eKr. Rauta oli keksitty jo aiemmin, mutta nyt sitä alettiin käyttää työkaluissa ja aseissa. Pronssi lie loppunut kauppareittien katkettua. Rautaa oli enemmän ja nyt sitä osattiin valmistaa. Kiinassa opittiin valuraudan käyttö sekä rautaiset aurat, jolloin maanviljely otti aimo harppauksen eteenpäin. 

Rauta on tämän ajan merkittävin keksintö. Meillä on rautakauppoja tänäkin päivänä. Uusi metalli takoi kauppareitit sekä sodankäynnin uuteen muotoon. 

Rautakaudella väkiluku nousi. Esimerkiksi Britanniassa saattoi olla jo miljoona ihmistä rautakaudella. Euroopassa rautakausi oli heimojen ja pienten kuningaskuntien aikaa, mistä on jäänyt muistoksi lukuisia mäkilinnoja. 

-1 125 Babylon nousee hetkelliseen kukoistukseen Nebukadressar I:n  johdolla. Babylonialaiset voittivat Elamin kuningaskunnan taistelussa ja saivat takaisin Mardukin patsaan. Mardukista oli tullut pääjumala. Babyloniassa ja muutenkin jumalan patsas tarkoitti jumalan läsnäoloa ja suojelua, joten patsaan varastaminen tarkoitti maan elinvoiman ja siunauksen katoamista. Ilmeisesti babylonialaiset katsoivat Mardukin itsensä päättäneen lähdöstään, jolloin sotilaallinen tappio oli jumalan rangaistus kansan synneistä. Marduk oli varastettu jo aiemmin heettiläisten ja assyrialaisten toimesta. 

Babylonialainen luomiskertomus Enuma Elis on tältä ajalta. Kertomuksessa Marduk luo maailman kaaoshirviö Tiamatin ruumista. Luomistarina muistuttaa Raamatun luomiskertomusta alkumerestä sekä kuudesta työ- ja seitsemännestä lepopäivästä. Raamatun Baabelin tornin esikuva, Mardukin Etemenanki-zikkurat lienee jo tältä ajalta. Mainittakoon myös "babylonialainen Jobin kirja", jossa oikeamielinen, mutta jumalien hylkäämä sankari pohtii elämän kärsimyksiä. 

-1 115 Assyria nousee entiseen loistoon Tiglatpileser I:n johdolla. Assyrian armeijat voittivat heettiläisiä Turkissa seuranneet fryygialaiset, Kommagenen kuningaskunnan, puolet Kappadokiaa, Syyrian pikkuvaltiot ja aramealaiset sekä Libanonin ja uhittelevan Babylonian. Assyria oli vahvin voima maan päällä, joten sen vaikutuspiirin alaisilla valtioilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uhmata imperiumia tai liittoutua sen vasalleiksi - maksaa veroja suojelua ja verilöylyn välttämistä vastaan. Vasallikapinoita ehkäistiin terrorilla. Kerrotaan Egyptin tunnustaneen Assyrian asema lähettämällä Tiglatpileserille lahjaksi krokotiili ja liuta apinoita. Hallitsijan vaihdos on aina riskialtis hetki. Assyriassa vallankaappauskiistat johtivat sisällissotaan päättäen Assyrian keskivaltakunnan. 

-1 100 Intian historia on sekavaa ja tuntematonta, etenkin etelässä. Alkuperäisheimojen kanssa risteytyneet arjalaiset elivät pastoraalista elämää vailla kirjakieltä. Heimot levittäytyivät itään Gangesin tasangoille, kun väki kasvoi ja rautakirveillä pystyi kaatamaan viidakkoa. Nyt ihmiset asettuivat suurempiin yhteisöihin, viljelivät yleisemmin maata, alkoivat muodostaa valtakuntia sekä kirjoittaa pyhiä tekstejä muistiin. Näin etenkin varhaisimmassa Kuru-kuningaskunnassa. Hindulaisuuden kastijako periytyy kenties jo tältä ajalta. Neljästä Veda kirjasta Rigvedan lisäksi kolme muuta eli Atharvaveda, Samaveda ja Yajurveda ajoittuvat tänne. Kirjojen vanhimmat osat koostuvat taikuuksista, rituaaleista sekä liturgisista hymneistä. Kuru romahti 900 eKr. ja Intian sekä hindulaisuuden keskittymä siirtyi askeleen itään Pancalan kuningaskuntaan. Bramiinit hallitsivat soturiluokan kera.  

-1 100 Aramealaiset nomadit levittäytyvät Mesopotamiaan nykyisen Syyrian alueelta. Heidän itsenäistymisensä mahdollistui Assyrian heikkouden myötä. Aramealaisten pääpaikkana oli Damaskos sekä Babylon, jota he hetken hallitsivat. Aramealaiset jäivät myöhemmin Assyrian (910 eKr.) ja vahvempiensa jalkoihin, mutta jättivät perinnöksi kielensä, josta tuli peräti Lähi-idän lingua franca. Jeesuskin puhui arameaa. Aramealaiset ovat esisyyrialaisia. Monet tämän päivän ihmiset katsovat periytyvänsä aramealaisista. 

-1 100 Israelissa eletään tuomarien aikaa, jolloin heimot sotivat elintilasta midianilaisten, moabilaisten ja filistealaisten puristuksissa. Tuomarien kirja on myöhäsyntyisempi, mutta kuvannee ajan oloja myös totuudenmukaisesti. Esimerkiksi Deboran voitonlaulu on ajoitettu varhaiseksi. Kirjasta mainittakoon tyttärensä Jumalalle uhraava Jefta, Gideon-raamattujärjestön nimikkosankari sekä Israelin Herkules, Simson, jonka mahtavat voimat portto Delila leikkaa miehen hiuksista. Israelilaiset jäivät alakynteen filistealaisista, kunnes tuomari Samuelin aikana heimot yhdistyivät Israelin 1. kuninkaan Saulin alle ja nousivat vastarintaan. Filistealaiset voittivat kuitenkin pyhän kansan ja veivät israelilaisten liiton arkun mennessään. Indiana Jonesista tuttu esine oli yhden teorian mukaan Jahve-patsaan kantoalusta pakanakansojen tyyliin.  

-1 010 Kuuluisa kuningas ja israelilaisten Mannerheim Daavid nousee Juudan ja koko Israelin kuninkaaksi. Juonittelujen avulla tämä ammattisoturi irrottautui filistealaisten vasalliuskollisuudesta ja voitti heidät. Sitten Daavidin miehet voittivat jebusilaiset. Daavid teki Jerusalemista valtionsa pääkaupungin, koska se kohosi strategisesti heimojen välisellä alueella. Siirto oli hengellisesti haastava, sillä paikalla ei ollut hengellisiä juuria. Ilmeisesti paikallinen jumala El samaistettiin Jahveen ja Aabraham sepitettiin(!) kohtaamaan Saalemin kuningas kaukana menneisyydessä. Liitonarkin siirtäminen kaupunkiin sinetöi menestyksen. Jerusalem on maailman kuuluisin kaupunki, kolmen uskonnon historiallinen risteyspaikka sekä lukuisien laulujen aihe. Kristitytkin odottavat pääsyä taivaalliseen Jerusalemiin. Daavid laajensi valtakuntaa voittamalla ammonilaiset ja Edomin, jolloin hän hallitsi suurinta osaa Syyria-Palestiinaa.   

Daavidin vaikutus juutalaisuuteen ja kristinuskoon on suuri, sillä profeetan mukaan hänen valtakuntansa kestää ikuisesti. Raamatullisuuden takia monet kuninkaat ovat samaistuneet Daavidiin. Taiteilijat Michelangelosta Leonard Coheniin ovat kuvanneet miestä. Suomessa on veisattu vuosisatoja Daavidin Pojasta, politiikassa puhuttu Daavidin lingosta ja viljelty Daavid vs. Goljat -vertauksia. Daavid on hahmona monipuolinen: kuningas, soturi, nöyrä paimen, muusikko sekä Batseban suloihin lankeava katuva. Monet Raamatun psalmit liitetään kuninkaaseen. Daavid oli todennäköisesti historiallinen henkilö, sillä hänestä on löytynyt pieni ei-Raamatullinen maininta.  

-1 000 Mayojen korkeakulttuurin tuntomerkit alkavat näkyä olmeekkien rinnalla: liikkuvat heimot vaihtuvat pysyvään sivilisaatioon, pikkukylät suurempiin yhteisöihin ja ensimmäisiin kaupunkeihin. Keramiikka, laavalasipeilit, jade, keinokastelujärjestelmät, kuvakirjoitus ja ensimmäiset temppelit (tai ainakin rituaaliset maa-alustat) tulivat kuvioihin. Olmeekeilta perittiin jaguaarin palvonta ja maissin keskeisyys lautasella sekä uskomuksissa (ihmisen synty maissista). Maya-kulttuuri alkoi laajentua, etenkin nykyisestä Guatemalasta Jukatanin niemimaalle.    

-1 000 Indoeurooppalaiset paimentolaiset skyytit, persialaiset ja meedialaiset saapuvat ja asettuvat Iraniin. Skyytit olivat raisu soturikansa, jossa naisetkin taistelivat amatsonien tapaan viinin virratessa, tanssin hulmutessa ja musiikin raikuessa. He - siis sarmaatit - asuttivat myös eteläistä Venäjää. Valtakuntia tulokkaat eivät (vielä) rakentaneet, sillä alue oli Assyrian alla. Persialaisten uskonto ennen zarathustralaisuutta on pitkälti hämärän peitossa. 

Ilmeisesti arjalaisuusjuurten takia persialaisten uskonto muistutti paljossa esi-hindulaisuutta. Jumalia oli paljon. Pääjumala Ahura Madza oli jo mukana, samoin pyhien kirjoitusten, Avestan, varhaisimmat materiaalit, kenties myös legendaarinen profeetta Zarathustra. Mies oli ilmeisesti iranilaisen uskonnon reformaattori, minkä seurauksena polyteismi lähti muodostumaan kohti dualismia ja monoteismiä. Ukon ajoittaminen on kovin vaikeaa.   

-970 Salomosta tulee Juudan ja Israelin kuningas Daavidin valtaperimyskiistojen hautauduttua. Mies tunnetaan viisaudestaan ja loistostaan. Raamatun Sananlaskut, Saarnaajan kirja sekä Laulujen laulu liitetään kuninkaaseen. Salomonin aika oli rauhan ja onnen aikaa, joskin kansan vero- ja työtaakka oli huomattava kaupunkien ja palatsin rakentamisen vuoksi.  Salomonilla oli ilmeisesti lukuisia vaimoja. Hän teki mm. diplomaattisen naimakaupan Egyptin faaraon tyttären kanssa. Salomonin ja Saban kuningattaren suhteesta seurasi Etiopian kuningassuku menelikidit, jotka ovat edelleen voimissaan. Uskonnollisesti valtakunnassa vallitsi polyteismi. Salomo on varmaankin rakennuttanut Jahvelle temppelin, yhden maailman kuuluisimmista rakennuksista. Ilmeisesti temppeli kuitenkin muistutti paljossa ajan muita temppeleitä. Temppeli sekä sen tarkoitus jää historiantutkimuksessa epäselväksi, mutta Raamatussa sillä on keskeisiä, Jumalan läsnäoloon ja pelastukseen liittyviä funktioita. 

-930 Israelin ja Juudan hauras yhteys hajoaa erillisvaltioiksi: Daavidin dynastia jää etelään Juudaan, mitä pohjoinen Israel ei tunnusta. Israel oli taloudellisesti, sotilaallisesti ja väestöllisesti suurempi, mutta hengellinen traditio ja jatkuva kuninkuus suosivat Juudaa. Israelissa kuningas Jerobeam yrittää paaluttaa valtaansa elvyttämällä Danin ja Betelin pyhätöt. Taktiikka yhdistää Jahve-kultti Baal-kulttiin häränkuvilla ei onnistunut ja tuomittiin myöhemmin epäjumalanpalvonnaksi. Egyptin faarao Sisak tekee ryöstöretken Jerusalemiin ja Israeliin. Valtakunnan suuruus hiipuu. 

-900 Etruskit tervehtivät meitä Villanova-kautensa alusta. He tulivat vähä-Aasiasta tai olivat Italian alkuperäisasukkaita ja hallitsivat parhaimmillaan liki koko saapasmaata ja alueen kauppaa ennen roomalaisia. Sotilaallista, merenkulullista, kulinaristista ja taiteellista osaamista riitti kirjakielestä kuuluisiin hautamaalauksiin. Näin Eurooppa saa uuden kansan ja Italia juurensa historiassa. Antiikissa etruskit jäävät Kreikan ja Rooman varjoon, mutta he juuri välittivät edellisten kulttuuria jälkimmäisille ja siten eurooppalaisille jälkipolville. Etruskien jumalat olivat kreikkalaisperäisiä. Mukana oli myös lapsiuhreja, kohtalonuskoa, maksasta ennustamista, eläinjumalia, vainajien kunnioittamista sekä egyptiläistyylisiä uskomuksia tuonpuoleisesta. Etruskilaiset kaupunkivaltiot sotivat keskenään tai liittoutuivat, kuten 12 kaupungin liitossa. 

-1 027-771 Kiinassa Zhou-kansa kasvaa saaliskansasta vasalliksi ja lopulta Shang-dynastian voittajaksi ruhtinas Wu Wangin johdolla. Vanhalla johdolla oli yli 10 kertaiset sotajoukot, mutta ilmeisesti omat eivät tahtoneet puolustaa korruptoitunutta keisariaan ja niin pääkaupunki Yinxu vallattiin ja uusi dynastia kastettiin verilöylyssä. Zhou-dynastia omaksui paljossa Shang-väen tavat, kuten käsityksen keisarin taivaallisesta auktoriteetista. Dynastia hallitsi laajasti läänitysten ja vasallihallitsijoiden kautta, mutta ajan mittaan nämä pienet hallitsijat itsenäistyivät keisarin heikentyessä. Väkiluku nousi jopa 20 miljoonaan. Kungfutselaisuuden viisi klassikkotekstiä ovat peräisin Zhou-ajalta - siis ennen mestarin syntymää. Tekstit ovat runoja, puheita, riittikaavoja, historiaa sekä ennustussääntöjä. Dynastian loppuvaiheessa nomadiheimojen vandalisointi kiihtyi vasalliuskollisuuden laskiessa dramaattisesti. Barbaarit ryöstivät valtakunnan pääkaupungin Haon ja tappoivat kuninkaan vuonna 771 eKr.  

-882-842 Omrin dynastia hallitsee Israelia ja nostaa kansan loistoon Juudan kanssa käytyjen kahakoiden päätteeksi. Omri valloittaa lähialueita ja perustaa uuden pääkaupungin, Samarian. Omrin poika kuningas Ahab ja 11 muuta kuningasta liittoutuvat Assyriaa vastaan ja onnistuvat torjumaan suurvallan Qarqarin taistelussa vuonna 853. Raamatussa Omrin ja Ahabin mahtia ei hehkuteta, sillä heidät yhdistetään Baalin palvontaan, mikä olikin ajan meininki. Tosin Ahabin menestys ylivoimaista Syyrian armeijaa vastaan mainitaan. Raamatussa kuningas Ahabin rinnalla vaikuttaa pahiskuningatar Isebel sekä profeetta Elia. Elia on hengellinen ukkosenjohdatin, joka nostaa ihmisen kuolleista, saa rukouksellaan salaman iskemään taivaalta ja nousee tulivaunuilla taivaaseen kuolemaa kohtaamatta. Satoja vuosia myöhemmin odotettiin Elian paluuta.   

-850 Luoteis-Euroopan pakkaskausi alkaa. Skandinaavisen mytologian Fimbul-talvi juontunee kollektiivisen karmeista muistoista ajoilta, jolloin kesätkin ovat talvia ja ihmiset käyvät toistensa kimppuun tarvehierarkian pohjalla. Toisaalta ihmiset oppivat paremmiksi maajusseiksi, paimeniksi ja sepiksi kovien aikojen puristuksissa.   

-850 Foinikialaiset kukoistavat Libanonin rannikon lisäksi Välimerellä. Heidän kuuluisa aakkostonsa ajoittuu tänne. Pohjois-Afrikan Karthago perustetaan vuonna 812. Foinikialaisten historia on Euroopan historiaa, sillä heillä oli siirtomaita Kyproksella, Sardiniassa, Maltalla, Sisiliassa ja Pyreneiden niemimaalla. Yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista, Lissabon, perustettiin viimeistään tällöin. Portugalissa majaa pitivät näihin aikoihin iberit, lusitaanit sekä keltit, joiden kanssa foinikialaiset ja kreikkalaiset kävivät kauppaa. Foinikialaiset kaupungit taistelivat Assyriaa ja 600-luvulla Babyloniaa vastaan ja joutuivat alistumaan vahvempiensa ikeeseen. 

-841-744 Jehun dynastia Israelissa, Juudassa Daavidin jälkeläisiä kuninkaina "hirmuhallitsija" Ataljan jälkeen. Kuningas Jehu oli väkivaltainen hallitsija, joka suisti Omrin sodassa kuluneen dynastian hautaan, särki kauppasuhteita mm. surmauttamalla foinikialaisen Isebelin ja tappoi myös Juudan kuninkaan Ahasjan. Aika on sekavaa poliittista sodankäyntiä Syyrian (Damaskoksen), Assyrian, filistealaisten, Edomin ja Juudan välillä. Israel maksoi Assyrialla suojelusrahaa Syyrian uhalta. Israel ja Juuda sotivat myös keskenään jälkimmäisen tappioksi. Israel oli hätää kärsimässä ja kutistui Samariaksi Syyrian paineessa. Assyria vapautti tilanteen tullessaan länteen hyökyttämään Syyriaa vuosisadan vaihteessa. Kuningas Jerobeam II pitkällä hallituskautena Israel voimistui ja laajeni Salomonin ajan loistoon. Juuda menestyi myös Israelin kumppanina. Toisaalta maa järisi uhkaavasti, profeetat Aamos ja Hoosea lausuivat tuomioita ja naapurivaltakunnat liittoutuvat Assyriaa vastaan jättäen Israelin kauppasaartoon. Ajanjakso päättyy anarkiaan, sisällissotaan ja väkivaltaisuuksiin kruunusta.  

-776 Kreikan pimeät vuosisadat ja tätä seurannut geometrinen aikakausi päättyy. Siirrymme Kreikan historialliseen aikaan, antiikkiin. Aika perustuu kreikkalaiseen aakkostoon, jotka olivat jälkimaailmalle niin merkittävät, että olen itsekin tapaillut niitä Helsingin yliopistossa. Vuosiluku on 1. olypialaisten ajankohta. Kreikkalaiset olivat kisailevaa sorttia ja ruumiinkunto oli korkeassa kurssissa. Tämä oli kaupunkivaltioiden ja siirtokuntien kukoistuksen aikaa. Vauraita olivat esimerkiksi Sisilian Naksos ja Syrakusa, 600-luvulla Marseilen kaupunkia edeltänyt Massalia Ranskassa sekä Turkin Bysantti ja Miletos, mistä käsin joonialaiset perustivat jopa 100 siirtokuntaa. Keskeisimpiä kaupunkivaltioita olivat vanhin Ateena, Sparta, Argos ja Korintti. Kreikassa monet tosin elivät maaseudulla. Maalaisjunttien käsite onkin peräisin viimeistään tältä ajalta. Ateenassa kuninkaan valta korvautui oligarkialla eli yläluokkaisten aristokraattien neuvostolla. Toisinaan vallan tosin kaappasi kansansuosiossa ollut tyranni. Kreikkalainen sodankäynti otti tällöin harppauksen eteenpäin falangi- ja hopliittitaktiikoiden (leveät kilvet, keihäät, tiiviit ryhmittymät) myötä. 

Kreikkalaisen ja samalla koko länsimaalaisen kirjallisuuden isähahmon, Homeroksen Odysseia ja Ilias ovat täältä peräisin. Niiden suosio on ollut huima, sillä itsekin tutustuin ala-asteella Odysseuksen harharetkiin kyklooppien ja seireenien parissa. Ilias on eeppinen runoelma Troijan sodasta. Homeroksella on ollut merkittävä vaikutus kreikkalaiseen jumaltarustoon sekä heeros-kulttuuriin. Toinen eeppinen varhaisrunoilija oli Hesiodos, jonka Jumalten synty on keskeisin lähde kreikkalaisille myyteille, kuten Prometheukselle sekä jumalten saippualle. 

Kreikkalaiset olivat läpeensä uskonnollisia jumalinaan mm. taivaan Herra Zeus, auringonjumala Apollo, luonnon ja hedelmällisyyden neitsytjumalatar Artemis, kreikkalaisten Astarte Afrodite, meren jumala Poseidon sekä manalan Herra ja kreikkalaisten perkele, Haades. Näillä oli kulttimenoja ja paikkoja. Kreikkalainen temppelirakennus ja arkkitehtuuri kukoistikin tästä eteenpäin. Mekin olemme lapsina vertailleet joonialaisia ja doorialaisia pylväitä pulpeteissamme. Emme miellä kreikkalaisia uskovaisiksi. Tämä johtunee siitä, että olemme itse eristäneet hengellisyyden kaupankäynnistä, politiikasta, urheilusta, kulttuurista sekä moraalista. Tai siitä, että kreikkalaiset suhtautuivat jumaliinsa esteettis-kirjallisesti. Kenties ihmiset alkoivat jo vähän kyllästyä oikullisiin jumaliin. Hesiodokselta huomaa Lähi-Idän vaikutteita hurrilaisilta sekä babylonialaisilta. Kielen, olympialaisten ja jumalien lisäksi kreikkalaisia yhdisti kuuluisa Delfoin oraakkeli eli ennustusinstituutio. Homma toimi asiaankuuluvin rituaalien, tulkinnanvaraisten viestien sekä tehokkaan vakoiluorganisaation avulla.  

-21.4.753 Historian kuuluisimman kaupungin Rooman perustamisvuosi. Mars-jumalan poika ja suden lapsi Romulus perusti kaupungin yhdessä veljensä Remuluksen kanssa. Tarinan mukaan roomalaisia oli aluksi vain kourallinen miehiä, kunnes nämä ryöstivät sabiinilaisnaisia (italialainen heimo) vaimoikseen. Sodan jumala Mars oli roomalaisille ja Italian heimoille tärkeä. Maaliskuu (March) juontuu Marsista. Zeuksen vastine Jupiter sekä Apollo tulivat Cumaen siirtokunnan perustamisen myötä. Muutenkin roomalaiset lainasivat kreikkalaisilta: Neptunus (Poseidon), Merkurius (Hermes), Bacchus (Dionysius)... sekä etruskeilta. Uskonnollisia menoja vakiinnutti jo Rooman toinen kuningas Numa Pompilius, josta saamme kiittää myös tammi- ja helmikuuta, silloin aiemmin vuosi oli kymmenkuukautinen! 

Rooma oli pitkään pelkkä kaupunkivaltio. Mukana oli kuitenkin alusta asti tuttuja elementtejä, kuten senaattorit sekä Vestan neitsyet, nuo arvovaltaiset nunnat, jotka vartioivat Vestan temppelin pyhää tulta. Myös Jerusalemin temppelissä piti palaa aina tuli. Opetus: ilman pyhää tulta ja sen vartioimista kansa tulistuu toinen toistaan vastaan.    

-745 Tiglatpileser III (os. Pulu) nousee Assyrian hallitsijaksi ja lähtee valtaamaan Syyria-Palestiinaa. Alueen valtiot joutuivat joko hävitetyiksi tai pakkoveron ikeeseen. Valloittajalla oli käytössään maailman ensimmäinen jatkuvasti aseistetun armeijan, kimmeriläisiltä opittu ratsuväki sekä viimeistä huutoa oleva piirityskoneisto. Israel tahtoi uhmata jättiläistä, Juuda ei. Tästä suuttuneena Damasko ja Israel hyökkäsivät Juudaan, missä kuningas pyysi apua - jopas jotakin - Assyrialta. Assyria valloitti Israelin Samariaa lukuun ottamatta sekä koko Syyria-Palestiinan provinssiksi. Tiglatpileser harjoitti pakkosiirtopolitiikkaa. Kun alueen valtiot jättivät vasalliverot maksamatta, Assyria valloitti myös Samarian kolmen vuoden piirityksen jälkeen vuonna 722 eKr. Samarialaiset tunnetaan myöhemmin paheellisena "sekakansana", joskin meille he ovat laupiaita Jeesuksen vertauksen myötä. Eipä tainnut ajan väki tietää, että yli 2 500v myöhemmin pohjoinen kansa nauttii "samarinia" närästykseen! Juudan kuningas Hiskia kapinoi Assyriaa vastaan toteuttaen samalla kulttireformin. Hiskia rakensi puolustusmuureja sekä vesitunnelin, joka auttoi Jerusalemia piiritystilanteessa. Assyria kuitenkin napsi kapinavaltioita, kuten Babylonian, suupaloikseen. Assyria voitti Egyptin joukot, filistealaiset sekä Juudan, mutta Jerusalem jäi valloittamatta. Syy tähän on epäselvä, kenties rutto iski Assyrian piiritysjoukkoihin. Raamatun mukaan enkeli löi kuoliaaksi 185000 assyrialaista yhdessä yössä.    

Raamatun profeetat Jesaja ja Miika ajoittuvat tänne. Jesaja on kristittyjen suosiossa. Hän julistaa maailmanrauhaa, jolloin miekat sulatetaan auroiksi. Jesaja ennustaa nuoren naisen tulevan raskaaksi. Tästä kristityt lukivat myöhemmin ennustuksen Jeesuksen neitseestäsyntymisestä. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon ja Daavidin valtakunta elpyy. Betlehemissä syntyy Israelin ihmeellinen hallitsija, joka pelastaa Israelin assyrialaisten käsistä. Perimätiedon mukaan kuningas Manasse sahautti Jesajan kahtia. 

-800-600 Intiassa Kuru ja Pancala saavat seurakseen Videhan, Kosalan sekä Magadhan kuningaskunnat, jolloin esi-hindulaisuus eli brahmanilaisuus jatkaa leviämistään. 600-luvulla Intian kyläyhteisövaihe "janapada" alkoi vaihtua laajempiin kaupunkiyhteisöihin "mahajanapadoihin", jotka olivat kuningaskuntia tai oligarkkivaltakuntia ensimmäisine kaupunkeineen sitten Indus-kulttuurin kulta-ajan. Näitä valtioita oli 16 ja suurin niistä oli Magadha. Mahabharatan vanhimmat osat ajoittuvat tänne. Ne kertovat myyttisestä Kuru-klaanin sodasta. Tämä on myös varhaisimpien pyhien kirjoitusten, Upanisadien, aikaa. Täten tältä ajalta ovat peräisin esimerkiksi pyhä kaikkeus- ja mantra tavu ja laulu Om, dharma-pohdinnat, alustavat monismifilosofiat eli ajatukset ihmisen sisimmän, Atmanin, ykseydestä Brahmaniin sekä reinkarnaatio- ja karmaoppien alkutahdit. Jumalista mainittakoon, että esimerkiksi kuuluisa Shiva ei alun perin ollut vedalainen jumala, vaan kehittyi sellaiseksi vasta myöhemmin vuosisatojen synkretismin tuloksena.   

-770-600 Kiinassa itäisen Zhoun sekä Kevättä ja syksyä -kausi. Zhoun valta oli nimellinen. Kiinan alue koostui jopa sadasta valtiosta, joista muutamat, kuten Jangtse-joen Chu, sulauttivat pienemmät itseensä. Valtiot tekivät sopimuksia, liittoutuivat ulkoisia vihollisia vastaan sekä taistelivat keskenään. Sisällissodat ja juonittelut kruunusta kuuluivat kuvaan. Aikakautta kutsutaan myös viiden hegemonin ajaksi ajan vahvimpien hallitsijoiden mukaan.   

-750-600 Meedian lyhyt kukoistuskausi alkaa. Deioces-kuningas yhdistää meedialaiset heimot yhdeksi, Iranin ensimmäiseksi kuningaskunnaksi. Persia oli Meedian vasalli, kunnes osat kääntyivät. Assyrian kaaduttua Meedia oli yksi Lähi-Idän mahdeista, mutta heistä ei ole jäänyt paljon tietoa kirjoitustaidon puuttumisen vuoksi. 

Fryygia kukoistaa Anatoliassa pääkaupunkinaan Gordion ja kuninkaanaan mm. myyteistä tuttu Midas. Valtakunnalla oli mm. kehittynyt tieverkosto. Fryygia liittyy vahvasti tarunomaiseen Troijan sotaan. Kimmeriläiset kurmottivat Fryygian historiaan. Alueelle nousi uusi mahti, lyydialaiset, jotka liittoutuivat ties keiden kanssa ja sotivat kimmeriläisiä vastaan. Aluksi tuli turpaan, mutta sotaonni kääntyi vuosisadan vaihteessa. Lyydian pääkaupunki oli Raamatussakin mainittu Sardes. Lyydialaiset jumalat muistuttivat muita pantheoneja. Heillä oli esimerkiksi äitijumalatar Artimus (vrt. Kybele ja Artemis) sekä vimmainen Pakis (vrt. Dionysius, Bacchus). 

Kolmas ajan suurvaltakunta oli pohjois-Syyrian ja Iranin Urartu.   

-704-609 Assyrian viimeinen kukoistuskausi ja tuho. Valtakunta taistelee raivokkaasti arkkivihollistaan Babylonia vastaan. Tämän jälkeen osansa saavat skyytit, Sidon sekä Egypti, jonka alistumisen myötä Assyriasta tulee suurin imperiumi koskaan. Assyrian viimeinen suuri kuningas Assurbanipal piti verisesti valtakuntaa koossa Babyloniaa, Elamia, historian kirjoihin saapuneita arabeja sekä monia muita vastaan. Hallitsija oli myös sivistynyt mies, mistä todistavat Niniven puutarhat sekä valtaisa kirjasto. Ninivestä oli tullut maailman loisteliain kaupunki. Kaupungin palatsi oli aikansa Versailles ja kuulut Babylonin riippuvat puutarhat kasvoivat ehkä täällä. Assyrian ote Egyptistä kirposi nopeasti. Juuda ja Babylonia itsenäistyivät. Kimmeriläiset ja meedialaiset ahdistelivat vanhaa vainoojaa. Assyria piti vielä puoliaan ja sai liittotukea Egyptiltä, mutta lopulta Meedia valloitti Assurin (614) ja babylonialaiset ja meedialaiset armeijat Niniven (612). 

Assyrian valta oli maantieteellisesti laaja ja historiallisesti pitkä. Miksi Egypti, Babylon, Persia, Kreikka ja Rooma tunnetaan paljon paremmin? Ehkä valtion julmuus oli vielä muitakin pahempaa. Eikä kansalla ollut kulttuuris-taiteellis-uskonnollista omaperäisyyttä. Mainittakoon kuitenkin, että esimerkiksi yleismaailmallinen ja raamatullinen elämän puu motiivi on vahvasti assyrialainen. Kuvassa lamassu, siivekäs härkä, suojeleva jumala.  

-700-600 Skyyttien valtakunnan suuruuden päivät. Kansa oli oppinut raudan taonnan Mesopotamiasta, valmisti taidokkaita kultaesineitä, hallitsi ratsastamissotimisen paremmin kuin muut sekä käytti kehittyneitä aseita, kuten akinakes-miekkoja. Kirjakieltä kansalle ei ollut, joten tiedot skyyteistä ovat vähäisiä. Nämä pohjoisen paimentolaissotilaat tuhosivat ja alistivat muita heimoja ja kansoja, kuten kimmeriläisiä tai sekoittuivat heihin Kaukasuksella, Mustalla merellä ja Volgan rannoilla Etelä-Venäjällä. Skyyttien valtakunta levisi Mongoliaan, Romaniaan ja Unkariin, myöhemmin nykyisen Slovakian ja Saksan seuduille ja tuli kosketuksiin kreikkalaisten siirtokuntien kanssa. Skyytit kahakoivat Assyrian kanssa, mutta valtakunnat liittoutuivat myöhemmin ja kaatoivat Meedian sekä kimmeriläiset, jolloin Lähi-itä oli skyyttien vallassa. Skyytit hylkäsivät Assyrian valtakunnan loppuvaiheessa ja osallistuivat imperiumin tuhoamiseen.  

-11.2. 660 Ensimmäisen Japanin keisarin, Jimmun, 1. valtaanastumispäivä 700-luvulle jKr. kirjoitetun japanilaisen Kojiki-kronikan mukaan. Todennäköisesti ensimmäiset keisarit ovat legendoja, eivät historiaa. Uskonvaraiseksi jää myös keisarin jumalallinen alkuperä auringonjumala Amaterasun poikana. Saarella oli tällöin monia pikkuvaltioita, ei yhtenäistä, keisarin hallitsemaa Japania. Keisari ja auringonjumala juurineen ovat joka tapauksessa tärkeitä tämänkin päivän japanilaisille.   

-627-600 Juudan viimeiset vuodet, kuninkaana Josia, joka suoritti maassa, ehkä, jahvistisen reformin ja/tai assyrialaisvaikutteiden puhdistamisen sekä liitti Israelin ja Samarian valtakuntaansa. Kukoistus jäi lyhyeksi. Egyptin faarao Neko surmasi Josian matkalla auttamaan Assyriaa. Nyt Juuda joutui Egyptin ja Babylonian ristituleen. Babylonia voitti Egyptin v 605 Karkemiksen taistelussa Etelä-Turkissa. Juudasta tuli Babylonian vasalli. Pian uusi jättiläinen kuitenkin hävisi Egyptille, jolloin valittu kansa julistautui itsenäiseksi. Profeetta Jeremia ajoittuu tänne. Hän ennusti Juudan tuhoa epäjumalanpalvonnan ja moraalisen rappion takia. Omat koirat purivat ja heittivät miehen kaivoon. 

Herran siunaus, joka mainitaan jokaisen luterilaisen jumalanpalveluksen päätteeksi, ajoitetaan viimeistään tähän aikaan. Siunauksen puhe Jumalan kasvoista on merkityksellinen - Jumalan kasvojen näkeminen tarkoittaa myöhemmin taivasta - sekä haastava, sillä Raamattu korostaa toisaalta, ettei Jumalan kasvoja voi nähdä. Ehkä jännite kuvaa ymmärryksen kehittymistä antropomorfisesta (ja patsaana kuvattavasta?) Jumalasta universaaliksi kaikkivaltiaaksi.  

-600 Egyptin faarao Neko II meinaa rakentaa Suezin kanavan eli vesireitin Välimereltä Punaiseen mereen. Hallitsijaan liitetään myös foinikialaisten suorittama Afrikan ympäryspurjehdus, mikä saattaa kuitenkin olla pelkkä legenda. Ilmeisesti ihmiset eivät tähän aikaan tienneet, että Afrikkaa ympäröi meri vaan luulivat mantereen yhdistyvän etelässä Aasiaan. 

Ajanjaksosta on syytä sanoa, että maapallon eri puolilla majailevat ihmiset ja sivilisaatiot eivät tienneet toistensa olemassaolosta tuon taivaallista. Mesopotamiassa ei tiedetty Kiinasta tai mayoista, eikä samankaan mantereen heimot välttämättä tienneet, kuinka pitkälle maailma jatkui etelässä, pohjoisessa, idässä tai lännessä. Tietämättömyys mahdollisti myös pullistelun, kuten Assyrian kuninkaan "neljän maan äären hallitsija". 

Uusi pronssikäärme – mietteitä tasa-arvosta

Johdanto

Tässä esseessä tutkin kristinuskon ja tasa-arvon yhteensopivuutta. Mikäli Jumalan sana ja tasa-arvo ovat ristiriidassa, kumpaa tottelemme?

Kristinuskolla tarkoitan uskoa Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jeesuksessa toteutuvaan pelastukseen kristillisten kirkkokuntien elävissä traditioissa.

Tasa-arvolla tarkoitan ihmisten juridista ja eettistä yhdenvertaisuutta.

Kristinusko – etenkin luterilainen kirkko – sekä tasa-arvo ovat usein esillä ja vuorovaikutussuhteessa Suomessa. Tasa-arvon keskeisyyttä ja haasteellisuutta kirkossa havainnollistaa vaikkapa se, että Kirkkohallitus myönsi hiljattain Kirkon tasa-arvopalkinnon kirjan ”Taantuvan tasa-arvon kirkko” kirjoittajille. Tasa-arvolla on keskeinen rooli suhtautumisessa kirkon kiistakysymyksiin naispappeudesta sekä samaa sukupuolta olevien vihkimisistä.

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan tasa-arvo ja kristinusko sopivat hyvin yhteen. Hänen mukaansa tasa-arvo tulee huomioida myös Raamattua tulkittaessa. Onko arkkipiispan kanta perusteltu?

Oikeudenmukaisuuden jumalatar kädessään totuuden miekka sekä tekojen oikeudenmukaisuutta tasapainottava vaaka. Jumalatar esitettiin myöhemmin sokeana ilmaisemaan joko taivaallisen ja maallisen oikeuden kyvyttömyyttä jakaa oikeutta tai puolueettomuutta tietämättömyyden verhon takana. Oikeudenmukaisuuden personifiointi jumalattareksi juontuu antiikin Kreikasta ja Roomasta sekä egyptiläiseltä Maat-jumalattaresta, joka punnitsi ihmissydämet oikeudenmukaisuuden vaa’alla.

Järkevä tasa-arvo

Tasa-arvo on yksi oikeudenmukaisuuden muoto. Tällaisena sen voi tunnustaa yleisesti järkeväksi periaatteeksi. Yhdenvertaisuudessa ihminen saa samat mahdollisuudet, oikeudet ja ansiot riippumatta sukupuustaan, sukupuolestaan tai etnisyydestään.

Tasa-arvoa on esiintynyt aina. Esimerkiksi Aristoteleen mukaan orjat, naiset ja vapaat miehet ovat tasa-arvoisia – tosin vain suhteessa oman luokkansa jäseniin.

Ranskan suuren vallankumouksen perintönä säätyjen erioikeudet lakkautettiin. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo levisivät Eurooppaan. Samalla demokratia ja ihmisoikeudet, kuten sanan- ja uskonnonvapaus tulivat keskeisiksi.

Tasa-arvon vaade on edennyt progressiivisesti orjuuden lakkauttamiseen, naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon sekä kolonialismin ja rasismin tuomitsemiseen. Kehitys on ollut hidasta, mutta maailman voi sanoa muuttuneen tasa-arvoisemmaksi viimeisimpien vuosisatojen aikana.

Tasa-arvo liittyy myös talouselämään. Taloudellinen eriarvoisuus on vähentynyt etenkin hyvinvointivaltioissa. Taloudellinen tasa-arvo toteutuu, mikäli ihmisillä on yhtäläiset edellytykset menestyä.

Tämän päivän Suomessa tasa-arvo on laajasti ja vahvasti arvostettu periaate. Se on sikäli ”ravintoketjun huipulla” ettei sillä ole luonnollisia vihollisia – toisin kuin kristinuskolla.

Tasa-arvoinen kristinusko

Tarkastelen kristinuskon tasa-arvoisuutta Raamatun perusteella.

Raamatun sukupuolikäsitys on tasa-arvoinen: Mies ja nainen ovat molemmat Jumalan kuva. Raamatussa myös nainen on aktiivinen toimija: soturi, kuningatar ja rakastaja. Jeesuksella oli ajan tavan vastaisesti myös naisopetuslapsia. Hänen kohtaamisensa väheksyttyjen naisten kanssa ovat kuin intersektionaalisen feminismin pelikirjasta.

Kristinuskossa Jumala ei pelkästään samaistu heikkoihin, kurjiin ja köyhiin, vaan syntyy yhdeksi heistä.

Yhden kansan, Israelin, valitseminen Jumalan omaksi kansaksi on tasa-arvon kannalta kyseenalaista. Tosin Israelia ei valittu suuruutensa vaan pienuutensa takia. Tasa-arvo toteutui viimeistään uuden liiton myötä. Silloin pelastus irtaantui etnisyydestä ja muuttui universaaliksi – kaikki kansat ja rodut kohtaavat punaisella viivalla. Galatalaiskirje julistaa: ”yhdentekevää oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”.

Jaan siis arkkipiispan kannan kristinuskon ja tasa-arvon yhteensopivuudesta.

Tasa-arvo vastaan kristinusko

Kristityt tulkitsevat tasa-arvon ja kristinuskon usein yhteensopiviksi. Tasa-arvo saatetaan esittää jopa varsinaisena evankeliumina syntien anteeksiantamisen ja ikuisen elämän sijaan. Yhteensopivuuslinja on perusteltu, mutta vaillinainen.

Raamatun kirjoitukset edustavat patriarkaalisuutta. Kantaisät, kuninkaat, suuret profeetat ja Jeesuksen 12 opetuslasta ovat kaikki miehiä. Messias – pelastaja, auktoriteetti ja päähenkilö – on mies. Mies on vaimonsa pää. Naiselle varataan hiljainen ja kuuliainen paikka ”heikompana astiana”. Raamatun nainen on myös lankeemuksen airut, pöyhkeä kenokaula ja vamppi.

Kertomus moabilaisten syntyperästä Lootin ja hänen tyttäriensä välisestä insestistä, Israelille annettu jumalallinen oikeus sotia muita kansoja vastaan sekä Nooan pojan Kanaanin kiroaminen ”orjien orjaksi” ovat kyseenalaisia. Tarinalla perusteltiin aikoinaan tummaihoisten orjuutta. Raamatussa orjuus hyväksytään, sitä siedetään tai ei vastusteta tarpeeksi. Raamatussa ei liioin huomioida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Tuoreessa Raamatun käännöksessä UT2020 ilmaus ”veljet” on käännetty tasa-arvoisemmin ”veljet ja sisaret”. Tällaiset muokkaukset jäävät kosmeettisiksi. Raamatullinen tasa-arvo lisääntyisi jos esimerkiksi yksi opetuslapsi tulkittaisiin tummaihoiseksi naiseksi tai Jeesuksen kirkastuminen sateenkaaren väriseksi.

Kristinuskon patriarkaalista kieltä ei voi purkaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Järki vastaan tasa-arvo

Myös tasa-arvoa voi kritisoida, suitsia.

Meiltä puuttuu yhteisymmärrys sekä perustelut sille, missä tapauksissa yhdenvertaisuutta tulee soveltaa. Kiihkeimmätkään tasa-arvosaarnaajat eivät sovella periaatetta esimerkiksi lapsiin tai eläimiin. Muutenhan näiden pitäisi voida äänestää, ajaa autoa ja mennä naimisiin. Innokkaimmilla tasa-arvopuritaaneille lienee ymmärrystä keisari Caligulalle, joka nimitti hevosensa senaattoriksi. Ranskan suuren vallankumouksen aikaan monet näkivät korkeat kirkot tasa-arvon vastaisina. Tasa-arvoisessa arkkitehtuurissa ei jäisikään kiveä kiven päälle.

Lähes kaikki vannovat tasa-arvon nimeen. Silti harva heittäytyy kommunistiksi, vaikka yhteisomistus on tasa-arvoisin talousmuoto.

Tasa-arvo ja kristinusko ovat yhteensopimattomia, sillä yhden kirjan ja Jumalan korottaminen erityisasemaan on tasa-arvon vastaista. Vakaumusten tasa-arvossa mitään muutakaan uskomusta, totuuskäsitystä, moraalilausetta tai arvoa ei saa arvottaa toisen yläpuolelle. Näin kaikki trivialisoituu ja käärme jäytää omaa häntäänsä, sillä periaate kieltää samalla itsensä.

Tasa-arvolla on sittenkin luonnollinen vihollinen – luonto itse. Ei nimittäin ole tasa-arvoista, että nainen on miestä heikompi astia, joka joutuu kärsimään kuukautisista ja synnytyskivuista. Olemassaolo ei noudata tasa-arvoa, sillä yksi saa syntyä hyvinvointivaltioon ja toinen kehitysmaahan.

Tasa-arvon ongelmana on myös sen perusta. Pitäisikö meidän personifioida tasa-arvo jumalaksi tai pitää olemassaoloa itsessään tasa-arvoisena? Tosiasioista ei kuitenkaan voi johtaa moraalisia sääntöjä. Tasa-arvon suosion huomioiden on kummallista, että harva jos kukaan osaa perustella, miksi tätä periaatetta tulisi noudattaa muuten kuin yleisen hyväksynnän tai leimautumisen vuoksi.

Ilmeisesti termiä käytetään lähinnä retorisesti.

Jumala takaa oikeudenmukaisuuden paremmin kuin tasa-arvo niin tässä maailmanajassa kuin viimeisellä tuomiolla. Ymmärtääkseni kristillinen yksi ja ainoa tosi Jumala antaa perustan ja mandaatin pronssikäärmeellemme. Ilman Jumalaa tasa-arvo jää utopistiseksi velvollisuudeksi, patsaidenkaateluvandalismiksi ja oopiumiksi kansalle. Jumala näkee historiallisen kontekstin, lesken rovot ja tarkoitusperämme paremmin kuin norsunluutornitasa-arvo tai etuoikeuskehät.

 

Kristinusko vastaan tasa-arvo

Hulluus ja kristinusko sopivat hyvin yhteen. Järkemme käsittää Jumalan kaikkivaltiaaksi. Tasa-arvoon vedoten voimme estää ihmisiä asettumasta toisten yläpuolelle. Kristinuskon ilmoituksen edessä järki hämmästyy ja eriarvoisuustutka huutaa punaisena: Jumala laskeutuu omaa arvoaan alemmas. Joulun salaisuus ei ole tasa-arvon mukaista, vaan jumalallinen vastaus ihmisen luontaiseen nousukasmaisuuteen.

Kristinusko julistaa ristin hulluutta. Siksi Kristuksen ja hänen seuraajansa suunta on aina alaspäin – kurjuuteen, köyhyyteen, kuolemaan. Tämä näkyy selkeimmin Jeesuksen elämässä, sillä hän oli Jumalan Poika, josta kuitenkin tuli kaikkien orja, heikoimmista heikoin sekä häpeällisesti ja syntisenä kuollut rikollinen. Tästä pohjanoteerauksesta aukesi tie ylöspäin – kunniaan, kirkkauteen, ikuiseen elämään.

Kristillisessä uskossa järkevä ja tasa-arvoinen elämänmalli kääntyy ylösalaisin: sorretut, köyhät ja kurjat julistetaan autuaiksi. Viimeiset - tyhmät, pahat ja mitättömät – tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset - suositut, voittajat ja ylpeät – viimeisiksi. Eriarvoisessa maailmassa rikkaat mässäilevät yltäkylläisyydessä. Jumala ei tasaa. Hän ruokkii nälkäiset runsain määrin, mutta rikkaat lähettää tyhjin käsin pois.

Apostolin sanoin: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.” Loppukaneettini pätee sikäli, kun yhteiskuntamme ja kirkkomme on vaihtanut Jumalan tasa-arvon jumalaan.

Onko minut ymmärretty? – Ristiinnaulittu vastaan tasa-arvo.

Voi veljet, missä lienet?

Johdanto 

Tässä kirjoituksessa käsittelen kristityn tuntomerkkejä. Löytyykö Suomen Siionista tai sinusta näitä piirteitä?

Kristittynä voidaan pitää ihmistä, joka kuuluu kristilliseen kirkkokuntaan kasteensa ja jäsenyytensä perusteella. Toisaalta kirkkoon kuuluminen voidaan erottaa kristillisyydestä. Etenkin herätysliikkeissä erotellaan heränneet nimelliskristityistä. Jaolle on raamatulliset perusteet: Jeesuksen vertauksessa pellossa kasvaa vehnän rinnalla rikkaviljaa. 

Tässä kirjoituksessa on herätysliikkeen henki, sillä erotuksella, etten julista itseäni tosiuskovaisten joukkoon. Sen sijaan huokaan:

Voi veljet, missä lienet?

Kuka sitten on kristitty? Kuka tahansa, joka uskoo evankeliumin Jeesuksesta syntien sovittajana, pelastajana ja kuoleman voittajana. Kristitty siis yhtyy kristilliseen oppiin uskollaan. Luterilaisena korostan, että usko yksin riittää pelastukseen ja kristittynä olemiseen. Usko ja rakkaus – eli usko ja hyvät teot – kuuluvat kuitenkin yhteen.

Uskon tuntomerkit ovat moninaiset – risti kaulassa, ruokarukous, ristinmerkki, ikoni seinällä, jumalanpalvelukseen osallistuminen ja oman uskon sanoittaminen. Näiden perusteella Suomessa on paljonkin kristittyjä – joskin ilman rakkautta tapakristillisyys haalistuu tekopyhyydeksi ja muotomenoiksi.

Voi veljet, missä lienet?

Tarkastelen kristityn tuntomerkkejä Uuden testamentin valossa. Sivuutan kohdat, joissa puhutaan rahasta ja omaisuudesta, sillä olen käsitellyt näitä toisaalla. 

Kristityn kuva

Kristitty on Jeesuksen seuraaja, joka kieltää itsensä eikä häpeä mestariaan. Kristitty laittaa Jumalan ja Jeesuksen kaiken muun – jopa isänsä ja äitinsä, perheensä, omaisuutensa sekä oman elämänsä – edelle. Tämä ristin kantaminen tarkoittaa sitä, että kristitty on vihan ja vainon maalitaulu maailmassa.

Kristityt ovat Jumalan eli valon lapsia sekä Jumalan valtakunnan kansalaisia erotuksena pimeyden lapsiin sekä langenneen maailmaan jäseniin. Maailma ja kaikki vihaavat kristittyjä. Kristityt sen sijaan rakastavat kaikkia. He rakastavat toinen toisiaan sisarina ja veljinä sekä muita ihmisiä, vierasmaalaisia ja jopa vihollisiaan. Kun kristitty joutuu kärsimään, kun häntä vainotaan ja kun hänestä puhutaan valheellisesti kaikkea pahaa, hän iloitsee ja riemuitsee, sillä silloin hän tietää, että hän saa taivaassa suuren palkan.

Voi veljet, missä lienet?

Kristityt ovat ihmisiä, jotka kantavat hyvää hedelmää ja joissa sanan siemen tuottaa runsaan sadon. Kristityt ovat siis laupeuden- ja hyväntekijöitä. Kristittyjen rakkauden kohteina ovat etenkin puutteenalaiset. Niin kristityt ruokkivat nälkäisiä, antavat juotavaa janoisille, majoittavat kodittomia, vaatettavat alastomia, hoitavat sairaita sekä käyvät katsomassa ihmisiä vankiloissa. Riitaisuus, ahneus ja kateus eivät saa sijaa kristityissä. Kristityt kavahtavat mässäilyä, ryyppyjuhlia sekä siveettömyyttä.

Kristitty on Herransa tavoin muiden palvelija. Kristityt ovat köyhiä ja nöyriä ihmisiä, jotka pelkäävät Jumalaa. Kristityt tuntevat kurjuutensa ja itkevät syntejään. He ovat lapsenmielisiä ennemmin kuin oppineita, lempeitä ennemmin kuin kovia. Kristityt ovat kärsivällisiä ja armahtavaisia. He antavat anteeksi kaiken kokemansa pahan. Kristityt ovat puhdassydämisiä ja rauhantekijöitä. Kristittyjen parissa ei päde vastavuoroisuus, vaan lahjoittaminen. Siten kristitty lainaa niillekin, jotka tuskin maksavat takaisin. He kutsuvat juhliinsa ystävien, sukulaisten ja rikkaiden naapurien sijaan köyhät, rumat ja kampurat.

Voi veljet, missä lienet?

Kristityt rukoilevat lakkaamatta. Tämän he tekevät omaksi hyödykseen, sillä Jumala hankkii oikeuden valituilleen, antaa, mitä häneltä pyydetään ja lahjoittaa katuvalle pelastuksen.

Kristittyä ei huoleta maalliset murheet, sillä hän etsii ruoan ja vaatteiden sijaan Jumalan valtakuntaa sekä kokoaa aarteita taivaaseen.

Kristityt ovat alati valveilla. He odottavat maailmanloppua sekä talon isännän – Jeesuksen – paluuta ja ikuista elämää.

Edelleen kristityt paastoavat, karkottavat pahoja henkiä ja parantavat sairaita. He kykenevät puhumaan kielillä ja juomaan tappavaa myrkkyä vahingoittumatta. Kristityssä oman kunnian kalastelu vaihtuu ihmisten kalastamiseen ja tekopyhyys salassa tehtäviin hyviin tekoihin.

Voi veljet, missä lienet?

Tuhkakeskiviikon itsereflektio

Tuhkakeskiviikon evankeliumissa on kutsu meille jokaiselle: ”Kilvoitelkaa päästääksenne sisään ahtaasta ovesta”. Jeesus sanoo ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Edelleen Jeesus sanoo: ”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” Ei siis uskon, vaan tekojen mukaan, sillä tekojen, ei yksistään uskon perusteella ihminen osoittautuu vanhurskaaksi.

Voi veljet, missä lienet?

Kristityt ovat yksi seurakunta ja yksi ruumis, jossa säilyy rauhan sitein Hengen luoma ykseys. Kristityt murtavat yhdessä leipää ja kantavat toisten taakkoja. Kristityt ovat syntyneet vedestä ja Hengestä ikuiseen elämään sekä tämän maailman suolaksi ja valoksi. Kristityt noudattavat Jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, sillä he ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen ja elävät nyt Pyhän Hengen johtamina.

Löytyykö Suomen Siionista kristityn tuntomerkkejä? Entä meistä itsestämme? Vai huokaatko hyvä lukija kanssani?

Voi veljet, missä lienet?