Hiljaisella viikolla sopii pohtia lankalauantain sanomaa, Jeesuksen käyntiä tuonelassa. Oppaaksi matkalle voi ottaa Esko Miettisen ja hänen tuoreen kirjansa ”Astui alas tuonelaan – uskontunnustuksen vaikea kohta avautuu” (Väyläkirjat 2021).
Pietarin kirjeestä luemme kuinka surmattu Jeesus saarnasi Nooan aikaisille vangituille hengille. Vähän myöhemmin mainitaan evankeliumi, joka on julistettu kuolleille. Paljoa enempää ei Raamattu tuonelanmatkasta kerro.
Olisiko viisautta pitäytyä näihin sanoihin ja jättää aihe siihen? Kenties. Toisaalta Miettinen muistuttaa, että tuonelan sivuuttaminen voi kieliä hengellisestä pelkuruudesta. Tämä lyö kättä materialismin ja järjelle alistetun kristillisyyden kanssa. Selvyyttä on tosin vaikea saada. Kyseessä on laajempi ongelma: ovatko kuolleet jonkinlaisessa välitilassa vai jo taivaassa ja helvetissä? Apostolinen uskontunnustus kääntyy myös sanoiksi ”astui alas helvettiin”.
Kristillisessä teologiassa on päätelty, että Kristus astui alas tuonelaan kuoleman voittajana murtaen kuoleman portit. Tämä on myös luterilaisten tunnustuskirjojen näkemys.
Lisäksi matkallaan kuolleiden maailmaan Jeesus vapautti pyhiä ihmisiä tuonelan kidasta. Kenties efesolaiskirjeen maininta vangeista voitonsaaliina viittaa tähän. Oliko kyseessä suppea, Nooan aikainen joukko, vai kaikki pyhät, jotka olivat kuolleet ennen Jeesusta? Vaikea sanoa. Ajatusta voi toki laajentaa. Ehkä Kristus julistaa jokaiselle ihmiselle ilosanomaa tuonelassa. Näin siis evankeliumin torjuneet tai siitä osattomat saisivat kuoleman jälkeen tilaisuuden.
Miettinen tuo esille, kuinka tuonelan kartoista lähtee luterilaisille vieraita polkuja roomalaiskatolisten kiirastuleen sekä kuoleman piireihin tai näkemykseen kaikkien luotujen lopullisesta pelastuksesta. Idän ortodoksinen teologia saa aivan oikein ruusuja Jeesuksen tuonelanmatkan huomioimisesta sekä pääsiäisen yhteisöllisestä luonteesta.
Miettinen kirjoittaa myös esimerkiksi nuoren Lutherin visioimista Jeesuksen helvetintuskista sekä suomalaisten teologien ja virsien tuonelapohdinnoista. Välillä vastaan tulee Teräsmies ja tuonelassakin käynyt Gandalf. Ilahduttavasti kirjassa huomioidaan myös kristillinen kuvataide kuten ortodoksien yleinen pääsiäisikoni, missä Jeesus vapauttaa Aatamin ja Eevan tuonelasta sekä tanskalaisen taidemaalarin Joakim Skovgaardin upea Kristus tuonelan valtakunnassa.
Otsikon Borodjanka on kaupunki Ukrainassa. Se on nyt sodan runtelema. Hiljaisen viikon sanoma todistaa Jumalan alas astumisesta; kärsimyksen, kuoleman ja helvetin kauhujen jakamisesta. Lankalauantaina pimeys vaihtuu valoksi tuonelassa, kokemusmaailmamme, aistiemme ja ymmärryksemme tuolla puolen. Ylösnoussut Kristus on voittanut kuoleman ja pahan vallat.
Pietarin kirjeestä luemme kuinka surmattu Jeesus saarnasi Nooan aikaisille vangituille hengille. Vähän myöhemmin mainitaan evankeliumi, joka on julistettu kuolleille. Paljoa enempää ei Raamattu tuonelanmatkasta kerro.
Olisiko viisautta pitäytyä näihin sanoihin ja jättää aihe siihen? Kenties. Toisaalta Miettinen muistuttaa, että tuonelan sivuuttaminen voi kieliä hengellisestä pelkuruudesta. Tämä lyö kättä materialismin ja järjelle alistetun kristillisyyden kanssa. Selvyyttä on tosin vaikea saada. Kyseessä on laajempi ongelma: ovatko kuolleet jonkinlaisessa välitilassa vai jo taivaassa ja helvetissä? Apostolinen uskontunnustus kääntyy myös sanoiksi ”astui alas helvettiin”.
Kristillisessä teologiassa on päätelty, että Kristus astui alas tuonelaan kuoleman voittajana murtaen kuoleman portit. Tämä on myös luterilaisten tunnustuskirjojen näkemys.
Lisäksi matkallaan kuolleiden maailmaan Jeesus vapautti pyhiä ihmisiä tuonelan kidasta. Kenties efesolaiskirjeen maininta vangeista voitonsaaliina viittaa tähän. Oliko kyseessä suppea, Nooan aikainen joukko, vai kaikki pyhät, jotka olivat kuolleet ennen Jeesusta? Vaikea sanoa. Ajatusta voi toki laajentaa. Ehkä Kristus julistaa jokaiselle ihmiselle ilosanomaa tuonelassa. Näin siis evankeliumin torjuneet tai siitä osattomat saisivat kuoleman jälkeen tilaisuuden.
Miettinen tuo esille, kuinka tuonelan kartoista lähtee luterilaisille vieraita polkuja roomalaiskatolisten kiirastuleen sekä kuoleman piireihin tai näkemykseen kaikkien luotujen lopullisesta pelastuksesta. Idän ortodoksinen teologia saa aivan oikein ruusuja Jeesuksen tuonelanmatkan huomioimisesta sekä pääsiäisen yhteisöllisestä luonteesta.
Miettinen kirjoittaa myös esimerkiksi nuoren Lutherin visioimista Jeesuksen helvetintuskista sekä suomalaisten teologien ja virsien tuonelapohdinnoista. Välillä vastaan tulee Teräsmies ja tuonelassakin käynyt Gandalf. Ilahduttavasti kirjassa huomioidaan myös kristillinen kuvataide kuten ortodoksien yleinen pääsiäisikoni, missä Jeesus vapauttaa Aatamin ja Eevan tuonelasta sekä tanskalaisen taidemaalarin Joakim Skovgaardin upea Kristus tuonelan valtakunnassa.
Otsikon Borodjanka on kaupunki Ukrainassa. Se on nyt sodan runtelema. Hiljaisen viikon sanoma todistaa Jumalan alas astumisesta; kärsimyksen, kuoleman ja helvetin kauhujen jakamisesta. Lankalauantaina pimeys vaihtuu valoksi tuonelassa, kokemusmaailmamme, aistiemme ja ymmärryksemme tuolla puolen. Ylösnoussut Kristus on voittanut kuoleman ja pahan vallat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti