1. Moos. 28:10-17
Vanhassa testamentissa on kaikkea jännää, mutta joskus kertomukset voivat jäädä meille etäisiksi, irrallisiksi ja oudoiksi. Jos niitä kuitenkin tutkii ja antaa kertomuksille aikaa voi vastaan tulla hienojakin löytöjä ja oivalluksia. Väitän kivenkovaan, että Raamatun kertomukset puhuttelevat myös meitä nykyihmisiä.
Tahdon sanoa Jaakobin kertomuksesta neljä asiaa.
Ensinnäkin (1) kuka on tämä Jaakob? Mistä hän on tulossa ja minne menossa? Jaakob on Israelin kansan kantaisä. Hän on siis patriarkka ja pyhän suvun päämies. Jaakobin isä on Iisak. Hänen pappansa on kuuluisa Aabraham.
Kuitenkin kertomuksen taustalla on hyvin vakava perheriita. Jaakob on syyllinen. Hän on viekkaudella pettänyt oman isänsä sekä isoveljensä Eesaun. Ei tarinamme pääsankari mikään hurskas mies ole. Jaakob on petturi, oikea syntisäkki. Jaakob oli viekas. Hän oli sellainen kaveri, että hän olisi aivan huomaamatta voinut ryöstää sinulta sukat jaloistasi, vaikka sinulla olisi kengät jaloissa!
Jaakob on joutunut jättämään perheensä petoksensa tähden. Hän on yksinäinen ja irtolainen. Ei hän taida Jumalaakaan tuntea, pikemminkin etsii omaa parastaan. Jaakob on kaukana kotoa. Hän on sisäisesti tuuliajolla. Sydämessä on selvittämätön riita.
Kuulostaako tämä sinusta tutulta? Onko sinun perheessäsi tai suvussasi käyty toisia vastaan? Onko tullut riitaa? Kenties olet itse tuon riidan aiheuttaja. Ehkä sinäkin olet, tai olet ollut, karkumatkalla, etäällä läheisistäsi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tai koetko ehkä olevasi Jaakobin isä, hänen isoveljensä tai hänen äitinsä Rebekka? Onko sinulla rakas lapsi tai omainen, joka on kaukana maailman teillä? Raamatussa sanotaan suoraan, että Jaakob oli äidin poika. Siispä äidin suru pojastaan oli varmasti raskain.
Jaakobin oli tarkoitus elää jonkin aikaa setänsä Laabanin luona. Matka on kuitenkin pitkä ja niin hän pysähtyy nukkumaan taivasalle. Ja nyt tulen toiseen (2) asiaan minkä haluan sanoa: mikä on tämä ihmeellinen uni, jonka Jaakob saa nähdä? Hän näkee enkeleitä ja itse Jumalan - mikä on merkillistä, sillä eihän Jumalaa voi nähdä. Jaakob saa myös käsittämättömän suuren lupauksen. Mielessään Jaakob on ehkä pohtinut, voisiko hän löytää itselleen vaimon ja kumppanin, mutta nyt hän jo kuulee saavansa poikia ja tyttäriä kuin vilkkilän kissoja! Voitko kuvitella, Jaakob saa kuulla lupauksen ja salaisuuden, josta on seuraava ilo koko maailmalle! No, mitä hän teki, kun Jumala antoi juuri hänelle tämän taianomaisen unen, näin uskomattoman lahjan? Ei mitään! Pikemminkin päinvastoin! Tämä on Jumalan armoa.
Vaikka koti oli kaukana, Jumala oli lähellä. Vaikka synti oli suuri, armo oli ylenpalttinen. Näin on myös sinun elämässäsi. Jos sinä olet kuin Jaakob, muista, että sinullakin on armollinen ja varjeleva Jumala. Jos olet kuin Jaakobin isä tai äiti, saat luottaa siihen, että rakkaimpasi kulkevat Jumalan silmien alla.
Entäpä enkelit ja portaat? Tässä on huomattava, että kyseessä ei oikeastaan ollut jokin poikkeuksellinen tai väliaikainen tapahtuma. Jaakob sai välähdyksenomaisesti nähdä jotain, mikä tapahtuu jatkuvasti. Luulen, että enkelien tikapuut tarkoittavat ainakin sitä, että maa ja taivas, maallinen ja hengellinen, tämän- ja tuonpuoleinen, ovat sidoksissa toisiinsa. Näin ovat ihmiset uskoneet, aina ja kaikkialla. Jokainen uskonto opettaa juuri tätä. Uskonnollisuus ja hengellisyys asuvat niin syvällä ihmissydämessä, ettei niitä voi kieltää tai torjua. Ehkei Jaakobkaan uskonut Jumalaan. Ehkä hän oli esikuva nykyajan järki-ihmiselle. Kuitenkin jo psykologit ovat huomanneet kuinka monimutkainen ja alkukantainen ihmismieli on.
Nukkuvia ateisteja ei ole olemassa.
Sitten kolmas asia: jos kuvittelet Jaakobin näyn, näetkö sinä korkeat portaat? Vai kenties tikapuut? Raamatun sanat antavat joskus useita tulkintavaihtoehtoja. Minulla on tulkinta. Sitä et ole ehkä kuullutkaan, mutta sille on monia hyviä perusteluja. Ehkä Jaakob näki jonkinlaisen temppelitornin. Tällaiset tornit, joita kutsutaan zikkurateiksi, olivat yleisiä tuohon aikaan Mesopotamiassa. Tällaisia pyramidinkaltaisia torneja on muuallakin maailmassa. Raamatussa mainitaan Babylonian torni, jonka nimi on ”taivaan portti”.
Kaikki nämä tornit ja temppelit olivat pyhiä rakennuksia. Niiden tarkoitus oli välittää yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen on halunnut rakentaa tien ylös Jumalan luo. Aina ja kaikkialla ovat ihmiset uskoneet, että Jumala asuu ylhäällä taivaassa, tornin ja portaiden huipulla! Ja missä Jaakob kohtaa Jumalan?! Alhaalla maan päällä! Voiko tämä olla totta? Niin me äsken kuulimme: ”Herra seisoi hänen vieressään.”
Kaikki kunnioitukseni uskonnoille! Kaikki kunnioitukseni ihmisviisaudelle! Mutta nyt tämä kaikki kääntyy ylösalaisin: meidän ei tarvitse kiivetä taivaaseen. Jumala tulee alas meidän luoksemme! Kaikki kunnia uskonnoille, mutta ihmismieli toimii lopulta ihmiskeskeisesti, odottaen, että Jumala toimii hänen ehdoillaan. Raamatun Jumala on vapaa ja suvereeni. Me emme ohjaa tai hallitse Häntä. Hän hallitsee meitä. Meidän tuleekin tuntea pyhää pelkoa Jumalan läsnäolosta niin kuin Jaakobkin tuntee.
Aamulla Jaakobin elämä on muuttunut. Hänen elämällään on nyt suunta ja tarkoitus. Tällaiset elämänkokemukset voivat olla mahdollisia tänäkin päivänä. Tästä eteenpäin hänellä on paikka, jota voi kutsua pyhäksi ja maa jota voi kutsua kodiksi. Tämä on suuri siunaus. Toivottavasti sinullakin on rakkaita paikkoja; oma kotipiha, järven selkä tai metsä. Ei sinun tarvitse nähdä näkyjä pitääksesi näitä paikkoja pyhinä. Siellä missä on Jumala, siellä on pyhyys läsnä. Tämä on neljäs ja viimeinen asia, minkä haluan sanoa.
Mutta innostuuko pastori nyt vähän liikaa? Jos luemme tarinaa eteenpäin, huomaamme, että Jaakob antoi tuolle paikalle nimen Betel. Myöhemmin Betelistä tuli israelilaisille tärkeä jumalanpalveluspaikka. Tämä kertomus, kuten muutenkin pyhät kirjoitukset, opettavat, että Jumala kohdataan temppelissä. Ja kun juutalaisilla oli temppeli ja synagogat, niin kristityillä on kirkot. Ja kun pyhyys on näin sidottu tiettyyn paikkaan, kuinka tämä pastori nyt täällä väittää, että metsä tai sauna tai jokin muu paikka on pyhä?
No, minäpä kerron teille ja voin heti sanoa, etteivät yllätykset ole vielä ohi! Vieläkö muistat Jaakobin saamat lupaukset lukuisista jälkeläisistä? No, oikeastaan tuo ’jälkeläiset’ -sana on yksikössä. Yksi jälkeläinen tuo kaikille maailman kansoille siunauksen. Ehkä jo arvasit; tämä jälkeläinen on messias, salaperäinen kuningas ja pelastaja, josta vanhan testamentin pyhät kirjoitukset kuiskuttelevat. Tämän takia Jaakobin nimi mainitaan heti Uuden testamentin ensimmäisen kirjan, Matteuksen evankeliumin toisessa jakeessa. Miksi? Koska Matteus tiesi, että Jeesus on tuo messias.
Tätä eivät vielä tienneet Jeesuksen aikalaiset. Voin uskoa, että opetuslasten leuat loksahtivat auki, kun Jeesus puhui heille sanat, jotka Johannes on tallentanut evankeliumiinsa: ”Totisesti, te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas, siinä missä Ihmisen poika on.” Entä mitä luulette kuulijoiden ajatelleen Jerusalemissa, kun Jeesus huusi: ”hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä!” Väkevämpiä sanoja ei ole varmasti lausuttu koko maailmanhistoriassa. Oppineiden vastaus yritti turhaan pudottaa Jeesuksen maan tasalle: ”Niin tuota Jeesus, tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusivuotta.. ihanko meinasit kolmessa päivässä.. ja aivan yksin, tehdä saman tempun?
Samariassa Jeesus sanoo syntiselle naiselle, että tulee aika jolloin samarialaiset eivät enää rukoile Jumalaa omalla pyhällä vuorellaan, eivätkä juutalaiset Jerusalemissa. Tulee aika, jolloin Jumalaa rukoillaan aivan missä vain, Hengessä ja totuudessa.
Mitä nämä kaikki sanat tarkoittavat? Sitä, että ristinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on taivaan portti ja uusi temppeli. Jumala antoi Jaakobille lupauksen: ”minä olen sinun kanssasi.” Saman lupauksen Jeesus antoi omilleen ennen kuin nousi taivaaseen: ”minä olen teidän kanssanne.” Hyvä sanankuulija, sinäkin kuulut Jaakobin lupauksen piiriin. Sinustakin on tullut kasteessa Jumalan lapsi ja olet saanut Pyhän Hengen. Saat uskoa, että Jumala on sinun kanssasi jokaisena elämäsi päivänä. Tämä on lahjoista suurin: taivas maan päällä.
Tänä Mikkelinpäivänä meillä on siis täysi ilo ja syy veisata ylistystä Jumalalle enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Iloisella mielellä saamme myös tunnustaa yhteisen kristillisen uskomme:
Tahdon sanoa Jaakobin kertomuksesta neljä asiaa.
Ensinnäkin (1) kuka on tämä Jaakob? Mistä hän on tulossa ja minne menossa? Jaakob on Israelin kansan kantaisä. Hän on siis patriarkka ja pyhän suvun päämies. Jaakobin isä on Iisak. Hänen pappansa on kuuluisa Aabraham.
Kuitenkin kertomuksen taustalla on hyvin vakava perheriita. Jaakob on syyllinen. Hän on viekkaudella pettänyt oman isänsä sekä isoveljensä Eesaun. Ei tarinamme pääsankari mikään hurskas mies ole. Jaakob on petturi, oikea syntisäkki. Jaakob oli viekas. Hän oli sellainen kaveri, että hän olisi aivan huomaamatta voinut ryöstää sinulta sukat jaloistasi, vaikka sinulla olisi kengät jaloissa!
Jaakob on joutunut jättämään perheensä petoksensa tähden. Hän on yksinäinen ja irtolainen. Ei hän taida Jumalaakaan tuntea, pikemminkin etsii omaa parastaan. Jaakob on kaukana kotoa. Hän on sisäisesti tuuliajolla. Sydämessä on selvittämätön riita.
Kuulostaako tämä sinusta tutulta? Onko sinun perheessäsi tai suvussasi käyty toisia vastaan? Onko tullut riitaa? Kenties olet itse tuon riidan aiheuttaja. Ehkä sinäkin olet, tai olet ollut, karkumatkalla, etäällä läheisistäsi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tai koetko ehkä olevasi Jaakobin isä, hänen isoveljensä tai hänen äitinsä Rebekka? Onko sinulla rakas lapsi tai omainen, joka on kaukana maailman teillä? Raamatussa sanotaan suoraan, että Jaakob oli äidin poika. Siispä äidin suru pojastaan oli varmasti raskain.
Jaakobin oli tarkoitus elää jonkin aikaa setänsä Laabanin luona. Matka on kuitenkin pitkä ja niin hän pysähtyy nukkumaan taivasalle. Ja nyt tulen toiseen (2) asiaan minkä haluan sanoa: mikä on tämä ihmeellinen uni, jonka Jaakob saa nähdä? Hän näkee enkeleitä ja itse Jumalan - mikä on merkillistä, sillä eihän Jumalaa voi nähdä. Jaakob saa myös käsittämättömän suuren lupauksen. Mielessään Jaakob on ehkä pohtinut, voisiko hän löytää itselleen vaimon ja kumppanin, mutta nyt hän jo kuulee saavansa poikia ja tyttäriä kuin vilkkilän kissoja! Voitko kuvitella, Jaakob saa kuulla lupauksen ja salaisuuden, josta on seuraava ilo koko maailmalle! No, mitä hän teki, kun Jumala antoi juuri hänelle tämän taianomaisen unen, näin uskomattoman lahjan? Ei mitään! Pikemminkin päinvastoin! Tämä on Jumalan armoa.
Vaikka koti oli kaukana, Jumala oli lähellä. Vaikka synti oli suuri, armo oli ylenpalttinen. Näin on myös sinun elämässäsi. Jos sinä olet kuin Jaakob, muista, että sinullakin on armollinen ja varjeleva Jumala. Jos olet kuin Jaakobin isä tai äiti, saat luottaa siihen, että rakkaimpasi kulkevat Jumalan silmien alla.
Entäpä enkelit ja portaat? Tässä on huomattava, että kyseessä ei oikeastaan ollut jokin poikkeuksellinen tai väliaikainen tapahtuma. Jaakob sai välähdyksenomaisesti nähdä jotain, mikä tapahtuu jatkuvasti. Luulen, että enkelien tikapuut tarkoittavat ainakin sitä, että maa ja taivas, maallinen ja hengellinen, tämän- ja tuonpuoleinen, ovat sidoksissa toisiinsa. Näin ovat ihmiset uskoneet, aina ja kaikkialla. Jokainen uskonto opettaa juuri tätä. Uskonnollisuus ja hengellisyys asuvat niin syvällä ihmissydämessä, ettei niitä voi kieltää tai torjua. Ehkei Jaakobkaan uskonut Jumalaan. Ehkä hän oli esikuva nykyajan järki-ihmiselle. Kuitenkin jo psykologit ovat huomanneet kuinka monimutkainen ja alkukantainen ihmismieli on.
Nukkuvia ateisteja ei ole olemassa.
Sitten kolmas asia: jos kuvittelet Jaakobin näyn, näetkö sinä korkeat portaat? Vai kenties tikapuut? Raamatun sanat antavat joskus useita tulkintavaihtoehtoja. Minulla on tulkinta. Sitä et ole ehkä kuullutkaan, mutta sille on monia hyviä perusteluja. Ehkä Jaakob näki jonkinlaisen temppelitornin. Tällaiset tornit, joita kutsutaan zikkurateiksi, olivat yleisiä tuohon aikaan Mesopotamiassa. Tällaisia pyramidinkaltaisia torneja on muuallakin maailmassa. Raamatussa mainitaan Babylonian torni, jonka nimi on ”taivaan portti”.
Kaikki nämä tornit ja temppelit olivat pyhiä rakennuksia. Niiden tarkoitus oli välittää yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen on halunnut rakentaa tien ylös Jumalan luo. Aina ja kaikkialla ovat ihmiset uskoneet, että Jumala asuu ylhäällä taivaassa, tornin ja portaiden huipulla! Ja missä Jaakob kohtaa Jumalan?! Alhaalla maan päällä! Voiko tämä olla totta? Niin me äsken kuulimme: ”Herra seisoi hänen vieressään.”
Kaikki kunnioitukseni uskonnoille! Kaikki kunnioitukseni ihmisviisaudelle! Mutta nyt tämä kaikki kääntyy ylösalaisin: meidän ei tarvitse kiivetä taivaaseen. Jumala tulee alas meidän luoksemme! Kaikki kunnia uskonnoille, mutta ihmismieli toimii lopulta ihmiskeskeisesti, odottaen, että Jumala toimii hänen ehdoillaan. Raamatun Jumala on vapaa ja suvereeni. Me emme ohjaa tai hallitse Häntä. Hän hallitsee meitä. Meidän tuleekin tuntea pyhää pelkoa Jumalan läsnäolosta niin kuin Jaakobkin tuntee.
Aamulla Jaakobin elämä on muuttunut. Hänen elämällään on nyt suunta ja tarkoitus. Tällaiset elämänkokemukset voivat olla mahdollisia tänäkin päivänä. Tästä eteenpäin hänellä on paikka, jota voi kutsua pyhäksi ja maa jota voi kutsua kodiksi. Tämä on suuri siunaus. Toivottavasti sinullakin on rakkaita paikkoja; oma kotipiha, järven selkä tai metsä. Ei sinun tarvitse nähdä näkyjä pitääksesi näitä paikkoja pyhinä. Siellä missä on Jumala, siellä on pyhyys läsnä. Tämä on neljäs ja viimeinen asia, minkä haluan sanoa.
Mutta innostuuko pastori nyt vähän liikaa? Jos luemme tarinaa eteenpäin, huomaamme, että Jaakob antoi tuolle paikalle nimen Betel. Myöhemmin Betelistä tuli israelilaisille tärkeä jumalanpalveluspaikka. Tämä kertomus, kuten muutenkin pyhät kirjoitukset, opettavat, että Jumala kohdataan temppelissä. Ja kun juutalaisilla oli temppeli ja synagogat, niin kristityillä on kirkot. Ja kun pyhyys on näin sidottu tiettyyn paikkaan, kuinka tämä pastori nyt täällä väittää, että metsä tai sauna tai jokin muu paikka on pyhä?
No, minäpä kerron teille ja voin heti sanoa, etteivät yllätykset ole vielä ohi! Vieläkö muistat Jaakobin saamat lupaukset lukuisista jälkeläisistä? No, oikeastaan tuo ’jälkeläiset’ -sana on yksikössä. Yksi jälkeläinen tuo kaikille maailman kansoille siunauksen. Ehkä jo arvasit; tämä jälkeläinen on messias, salaperäinen kuningas ja pelastaja, josta vanhan testamentin pyhät kirjoitukset kuiskuttelevat. Tämän takia Jaakobin nimi mainitaan heti Uuden testamentin ensimmäisen kirjan, Matteuksen evankeliumin toisessa jakeessa. Miksi? Koska Matteus tiesi, että Jeesus on tuo messias.
Tätä eivät vielä tienneet Jeesuksen aikalaiset. Voin uskoa, että opetuslasten leuat loksahtivat auki, kun Jeesus puhui heille sanat, jotka Johannes on tallentanut evankeliumiinsa: ”Totisesti, te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas, siinä missä Ihmisen poika on.” Entä mitä luulette kuulijoiden ajatelleen Jerusalemissa, kun Jeesus huusi: ”hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä!” Väkevämpiä sanoja ei ole varmasti lausuttu koko maailmanhistoriassa. Oppineiden vastaus yritti turhaan pudottaa Jeesuksen maan tasalle: ”Niin tuota Jeesus, tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusivuotta.. ihanko meinasit kolmessa päivässä.. ja aivan yksin, tehdä saman tempun?
Samariassa Jeesus sanoo syntiselle naiselle, että tulee aika jolloin samarialaiset eivät enää rukoile Jumalaa omalla pyhällä vuorellaan, eivätkä juutalaiset Jerusalemissa. Tulee aika, jolloin Jumalaa rukoillaan aivan missä vain, Hengessä ja totuudessa.
Mitä nämä kaikki sanat tarkoittavat? Sitä, että ristinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on taivaan portti ja uusi temppeli. Jumala antoi Jaakobille lupauksen: ”minä olen sinun kanssasi.” Saman lupauksen Jeesus antoi omilleen ennen kuin nousi taivaaseen: ”minä olen teidän kanssanne.” Hyvä sanankuulija, sinäkin kuulut Jaakobin lupauksen piiriin. Sinustakin on tullut kasteessa Jumalan lapsi ja olet saanut Pyhän Hengen. Saat uskoa, että Jumala on sinun kanssasi jokaisena elämäsi päivänä. Tämä on lahjoista suurin: taivas maan päällä.
Tänä Mikkelinpäivänä meillä on siis täysi ilo ja syy veisata ylistystä Jumalalle enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Iloisella mielellä saamme myös tunnustaa yhteisen kristillisen uskomme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti