keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Kristinuskon kummallisuudet

Tämä kirjoitus esittelee kristinuskon outouksia. Kummallisen vertailukohde on normaali, jota tässä saa edustaa tämän päivän uskonnoton suomalainen mielenmaisema. Tekstissä ääneen pääsee myös saivartelija ja kriitikko. Kerro sinäkin, mitä pidät merkillisenä kristinuskossa.   

Elia nousee taivaaseen tulisissa hevosvaunuissa Raamatun kertomuksen mukaisesti Marc Chagallin etsauksessa vuodelta 1958. 


Jumala

Usko Jumalaan, jumaluuteen tai korkeampaan voimaan ei liene kovin outoa. Kristinuskossa Jumala on kuitenkin läheinen ja persoonallinen, Isä. Häntä voi puhutella rukouksen ja ylistyksen kautta. Tästä avautuu kumma jännite: maailmankaikkeuden Luoja ja Kaikkivaltias on kiinnostunut yksittäisestä ihmisestä ja tämän huolista.

Saivartelija: Raamatussa ei mainita, että Jumala on persoona.

Kriitikko: Rukousposti lähtee olemattomaan osoitteeseen.

 

Kolminaisuus

Kristinuskon mukaan Jumala on yksi ja kolme eli yksi olemus ja kolme hypostaasia eli henkilöitymää: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä hämmentää. Kolminaisuudesta kiisteltiin kirkkoisien aikaan 200–400 luvuilla. Pyhä Valentinus jopa tinttasi turpaan harhaoppista Areiosta, joka kehtasi väittää, että Jeesus on luotu. Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustus, jota luetaan sunnuntaisin luterilaisissa jumalanpalveluksissa, linjasi oikean opin: Jeesus on ”syntynyt, ei luotu”.

Saivartelija: Luterilaiset lausuvat uskontunnustuksen länsimaisella lisäyksellä, joka sinetöi idän ja lännen kirkon eron vuonna 1054.  

Kriitikko: Jumala on joko yksi tai kolme erillistä jumalaa, ei yksi ja kolme yhtä aikaa.

 

Jeesus

Kristinuskon mukaan Jeesus ei ole pelkkä historiallinen henkilö, guru tai profeetta vaan neitseestä syntynyt ja profeettojen ennustama messias, joka käveli vetten päällä ja muutti veden viiniksi. Jeesus on rukouksen ja ylistyksen kohde, jonka kautta koko maailma on saanut syntynsä. Usko tällaiseen henkilöön on kummallista. Kristinuskon mukaan Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit uhrikuolemallaan ja nousi ylös kuolleista. Kirkkoisät pohtivat Jeesuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon suhdetta esimerkiksi kysymällä, onko Jeesuksella kaksi tahtoa.

Saivartelija: Kristillinen teologia on ollut pihalla sen suhteen, kuoliko Jumala ristillä. 

Kriitikko: Jeesukseen liitetty yliluonnollisuus on totta vain kristittyjen mielikuvituksessa.

 

Pelastus

Kristinuskon mukaan ihminen tulee pelastaa synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Pelastus on ajallinen pelastuneiden yhteisö sekä ikuinen taivas. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, vaan kadotus. Jumala pelastaa. Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnit ja avannut koko ihmiskunnalle tien ikuiseen elämään. Pelastus tapahtuu, kun ihminen liitetään Jumalaan sekä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kasteen, ehtoollisen ja Jumalan sanan julistuksen kautta. Pelastus sitoo kristityt maailmanlaajuiseen lähetysmissioon. Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskolla. Usko on myös lahja. Pelastuksen voi menettää, jos ei pysy uskossa ja armoliitossa. Siksi hyvät teot ovat myös tärkeitä.   

Saivartelija: Monien Raamatunkohtien mukaan ihmisten teoilla on merkittävä rooli pelastuksessa toisin kuin luterilainen kirkko opettaa.

Kriitikko: Kristillisessä pelastusopissa on ristiriita: Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Yksin Jumala pelastaa. Kaikki eivät kuitenkaan pelastu. 

 

Pyhä kirja  

Pyhät kirjoitukset toki yhdistävät kristinuskoa moniin muihin uskontoihin. Sekulaarille ihmiselle ajatus on joka tapauksessa outo. Pyhät kirjoitukset ovat ikivanhoja, jopa 3000 vuoden takaisia. Muokkauksista ja käännöksistä huolimatta Raamatun kirjat ovat kristittyjen mielestä Jumalan sanaa. Ne ovat aikasidonnaisia ja ihmisten kirjoittamia, mutta silti Pyhän Hengen inspiroimia. Outous tulee siitä, että ihminen sitoutuu pyhiin kirjoituksiin ja niiden sanomaan sen sijaan, että olisi oma auktoriteettinsa. Kummallinen lienee myös kristittyjen tapa pitäytyä sanassa, mutta ”ignoorata” se toisessa kohdassa.  

Saivartelija: Luterilaisten ”yksin Raamattu” -oppia ei löydy Raamatusta, ei liioin kaanonin rajoja.  

Kriitikko: Jos kaikkivaltiaalla Jumalalla olisi todella jotain sanottavaa ihmiselle, olisiko viesti todella se mitä Raamatusta luemme?  

 

Raamatun kummallisuudet

Raamatussa outouksiin laskettaneen ainakin ihmeet, kuten puhuva aasi, kelluva kirves tai supervoimat takaavat hiukset. Raamatun lehdillä on monia kummajaisia, kuten öinen velhotar Lilith, erämaademoni Asasel, isätön ja äiditön Melkisedek, merilohikäärme Leviatan tai kolme vuotta ilkosillaan kulkenut profeetta Jesaja. Puhuva käärme ei ole kovin kummallinen rooli faabelissa. Primitiivinen käsitys kosmoksesta voi hämmentää, joskin faaraoiden aikaan oli normaalia ajatella auringon menevän majaansa yöksi. Nooan arkki on merkillinen juttu. Jotkin hirveydet, kuten Jumalan käskemät kansanmurhat ja käskyt kuten ”velhonaisen älä salli elää” voinee tulkita oudoiksi.

Saivartelija: Mistä tiedämme, tarkoittivatko Raamatun kirjoittajat, että teksti tulee ottaa kirjaimellisesti totena?

Kriitikko: Raamattu on liian moraaliton ja ristiriitainen ollakseen pyhä kirja.    

 

Perhe ja avioliitto

Raamatun patriarkaalisuus voi tuntua monelta vieraalta näin tasa-arvon aikana. Seksuaaliseen vapauteen tottuneelle voi näyttää kummalliselta, että Raamatussa keskitytään niin paljon seksuaalisuuteen moraalisessa mielessä. Kristinuskossa seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Netflix-sarjojen peruskuviota, seurustelua, ei tunneta, järjestetyt avioliitot kylläkin. Toisia oudoksuttaa Laulujen laulun eroottisuus uskonnollisessa kirjassa, toisia Hesekielin kirjan roisit ilmaukset.   

Saivartelija: Anteeksi, unohdin: missä kohtaa Raamatussa kielletään esiaviollinen seksi?

Kriitikko: Naisen asema on Raamatun häpeätahra! Esimerkiksi kymmenen käskyn mukaan – jota nykyäänkin päntätään Suomen rippikouluissa – naista pidetään miehen omaisuutena.  

 

Juhlat

Suomalaisen kalenterin juhlat, kuten joulu, pääsiäinen ja helluntai, ovat pääsääntöisesti kristillisiä. Nyt outous heittää häränpyllyä: on outoa, että joku oikeasti juhlii esimerkiksi loppiaista! Pyhät ja paastot menevät monilta huomaamatta ohi. Sapatti on sisäistetty, mutta esimerkiksi helatorstai hämmentää. Silloin muistetaan Jeesuksen nousemista taivaaseen. Juhannus on suomalaisille tärkeä, mutta harvemmin sen takia, että kyseessä on Johannes Kastajan päivä. Toisin sanoen, pyhillä ei ole leikkauskohtaa ihmisten elämään. Muilla kirkkokunnilla on omat oudot pyhänsä, kuten pyhimysten muistopäivät tai ortodoksien veden pyhittämisen juhla.  

Saivartelija: Miksi suomalaiset toivottavat hyvää joulua adventtina ja syövät pääsiäismunia paaston aikana?

Kriitikko: Kristilliset juhlapyhät ovat kulttuuri-imperialismia!   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti