https://twitter.com/kirkko_evl/status/1655953076891820037
Tulipa pitkästä aikaa katseltua näitä viisuja. Olen populaarin ja maallisen musiikin ystävä, vetänyt lyriikkapiiriä ja kirjoittanut musiikista blogikirjoituksia. Kisat oli juuri sellaiset kun olin odottanut - paljon valoja ja efektejä, paljon pinnallisuutta, mutta vähän sisältöä. Iänikuiset erobiisit tympivät. Ne tuntuivat sopivan kaikkein vähiten tilaisuuden henkeen ja tarkoitukseen eli iloon ja juhlintaan, vaikka kritiikiksi voinee myös sanoa, että substanssi ja tarkoitus oli ylipäätään hukassa.
Käärijän kappaletta en ollut aiemmin kuullut. Alku ei ollut lupaava: mies örisee jotain laatikkoon suljettuna, elektronien biitti on väännetty rautalangasta ja tanssijoiden yliampuvat ilmeet huokuvat teennäisyyttä. Menon yltyessä myötähäpeän tunteen ja ryyppäämissanoituksia paheksuvan moralismin väliin aukeaa tulkinnallinen pakotie - voisiko hyväksyä huumorin varjolla?
Tulipa pitkästä aikaa katseltua näitä viisuja. Olen populaarin ja maallisen musiikin ystävä, vetänyt lyriikkapiiriä ja kirjoittanut musiikista blogikirjoituksia. Kisat oli juuri sellaiset kun olin odottanut - paljon valoja ja efektejä, paljon pinnallisuutta, mutta vähän sisältöä. Iänikuiset erobiisit tympivät. Ne tuntuivat sopivan kaikkein vähiten tilaisuuden henkeen ja tarkoitukseen eli iloon ja juhlintaan, vaikka kritiikiksi voinee myös sanoa, että substanssi ja tarkoitus oli ylipäätään hukassa.
Käärijän kappaletta en ollut aiemmin kuullut. Alku ei ollut lupaava: mies örisee jotain laatikkoon suljettuna, elektronien biitti on väännetty rautalangasta ja tanssijoiden yliampuvat ilmeet huokuvat teennäisyyttä. Menon yltyessä myötähäpeän tunteen ja ryyppäämissanoituksia paheksuvan moralismin väliin aukeaa tulkinnallinen pakotie - voisiko hyväksyä huumorin varjolla?
Esitys saa kuitenkin jatkua ja puhua puolestaan. Huomaan kappaleen hyödyntävän ääniskaalan vaihteluja. Kakkossäkeistössä yksinkertainen ja Käärijän laulun kanssa vuorotteleva biitti tuntuu jo toimivalta. Huudoista välittyy positiivinen voima ja energisyys, jopa aggressiivisuus. Suomi-ylpeys herää pirtaan - onhan tässä potkua, tyyliä ja omaperäisyyttä siinä missä muillakin esiintyjillä, jopa enemmän - ja omalla kielellämme. Hienoa, kun osaamme näköjään muutakin kuin jurottaa tai laulaa kotikisoissa: “leave me alone, I want to go home.” Toisaalta olen yhä varautunut. Laulussa on pahaenteisyyttä. Mitä petoa tässä manataan esiin?
Sitten tapahtuu jotain yllättävää, jotain mitä ei muissa veisuissa nähty: Käärijän kappale löytää uuden ja yllättävän ulottuvuuden. Nyt uhoaminen on poissa, tilalle on tullut kevyt ja leikkivä lapsenmielisyys. Ilo ja huumori kohtaavat esiintyjien tanssiliikkeissä. Huipennus toimii hienona kokonaisuutena hyvänolon kertosäkeenä, johon lähtee kuin itsestään mukaan.
Pinnallista ja maailmallista? Viihdettä ja nautintoa? Varmasti. Sanon silti amen.
Sitten tapahtuu jotain yllättävää, jotain mitä ei muissa veisuissa nähty: Käärijän kappale löytää uuden ja yllättävän ulottuvuuden. Nyt uhoaminen on poissa, tilalle on tullut kevyt ja leikkivä lapsenmielisyys. Ilo ja huumori kohtaavat esiintyjien tanssiliikkeissä. Huipennus toimii hienona kokonaisuutena hyvänolon kertosäkeenä, johon lähtee kuin itsestään mukaan.
Pinnallista ja maailmallista? Viihdettä ja nautintoa? Varmasti. Sanon silti amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti